Puhujatkin ovat syntisiä

Tunnen kyllä lestadiolaisuutta vuosikymmenien ajalta ja kyllä pulloon sortuneitakin saarnamiehiäkin on ollut useita, vuosisadan alkuvuosikymmeninä saarnamiehinä kulki jopa huorintekijöitä, tosin tällainen on käynyt vähiin,mutta ei sekään ole täysin loppunut. Pari
varmaa tapauksta huorintekijästä tiedän aika tuoreeltaankin, jotka yhtä aikaa eli avioliiton ulkopuolisessa suhteessa olivat puhujia, toinen heistä jopa aika arvostettukin ja kysyttykin puhujana ulkopaikkakuntia myöten. Eli hyvä vaks, elämän todellisuus on sittenkin aika risaista eikä ruusuista.

kaikkea sattuu kirjoitti:

Tunnen kyllä lestadiolaisuutta vuosikymmenien ajalta ja kyllä pulloon sortuneitakin saarnamiehiäkin on ollut useita, vuosisadan alkuvuosikymmeninä saarnamiehinä kulki jopa huorintekijöitä, tosin tällainen on käynyt vähiin,mutta ei sekään ole täysin loppunut. Pari
varmaa tapauksta huorintekijästä tiedän aika tuoreeltaankin, jotka yhtä aikaa eli avioliiton ulkopuolisessa suhteessa olivat puhujia, toinen heistä jopa aika arvostettukin ja kysyttykin puhujana ulkopaikkakuntia myöten. Eli hyvä vaks, elämän todellisuus on sittenkin aika risaista eikä ruusuista.

Lue lisää

Niin...Kaiken tällaisen jälkeen sitä ihmettelee, että jos kerran esim. nämä puhujat elävät ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa ihminen "maailmasta", niin miten voidaan sitten sanoa että muut eivät ole oikealla tavalla uskovaisia kun vain vl:t? En ymmärrä. Ja olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki on VL:llä ihmiseen sidottu, täälläkin monet väittävät että sen pitää olla nimenomaan VL joka sen synninpäästön saarnaa. Tuollainen puhuja, joka puhuu vaikka juopottelee, taikka käy huorissa, on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin "maailman ihmiset". Mikä voima voi olla tällaisen henkilön antamassa synninpäästössä?

voidaan kirjoitti:

Niin...Kaiken tällaisen jälkeen sitä ihmettelee, että jos kerran esim. nämä puhujat elävät ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa ihminen "maailmasta", niin miten voidaan sitten sanoa että muut eivät ole oikealla tavalla uskovaisia kun vain vl:t? En ymmärrä. Ja olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki on VL:llä ihmiseen sidottu, täälläkin monet väittävät että sen pitää olla nimenomaan VL joka sen synninpäästön saarnaa. Tuollainen puhuja, joka puhuu vaikka juopottelee, taikka käy huorissa, on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin "maailman ihmiset". Mikä voima voi olla tällaisen henkilön antamassa synninpäästössä?

Lue lisää

Ei vl:ät ole yhtään parempia ihmisiä kuín muutkaan. Ero uskovaisten ja epäuskovaisten välillä on se, että uskovainen uskoo Kristukseen ja hän on puettu Krisutksen lumivalkeaan pukuun, hänen synntinsä on saarnattu anteeksi. Jotenka kun uskovainen tekee syntiä, ei hän silloin pukuansa menetä, sillä hänellä on usko.
Ja sitten on se ero, että uskovainen puhuja ei omasta tahdostaan mene juomaan viiniä, vaan sielunvihollisen kiusaamana. Sillä hänen sydämmessään oleva Pyhä Henki ei ole mukana synneissä, vaan se alituisesti vastustaa syntiä ja kehoittaa lähimmäisen rakkauteen. Sen takia uskovasella ihmisellä on ilo..ei velvollisuus...rakastaa lähimmäistään. Siis se Pyhä Henki mikä uskovaisesa on tekee lähimmäisen rakkudesta suuren ilon, eikä velvollisuuden. Mutta vaikka vältämme syntiä sydämestämme, niin silti lakeamme siihen yhtälailla kuin muutkin, sillä sielun vihollinen tekee kaikkensa, jotta meidän lihamme saisi vallan, eikä sydämessämme olevan Jumalan hengen ääni kuuluisi.

kaikkea sattuu kirjoitti:

Tunnen kyllä lestadiolaisuutta vuosikymmenien ajalta ja kyllä pulloon sortuneitakin saarnamiehiäkin on ollut useita, vuosisadan alkuvuosikymmeninä saarnamiehinä kulki jopa huorintekijöitä, tosin tällainen on käynyt vähiin,mutta ei sekään ole täysin loppunut. Pari
varmaa tapauksta huorintekijästä tiedän aika tuoreeltaankin, jotka yhtä aikaa eli avioliiton ulkopuolisessa suhteessa olivat puhujia, toinen heistä jopa aika arvostettukin ja kysyttykin puhujana ulkopaikkakuntia myöten. Eli hyvä vaks, elämän todellisuus on sittenkin aika risaista eikä ruusuista.

Lue lisää

Että on ollut mutta jääneet omille teilleen.
Niin kai kay myös huorintekijöille.

vl.kaveri kirjoitti:

Ei vl:ät ole yhtään parempia ihmisiä kuín muutkaan. Ero uskovaisten ja epäuskovaisten välillä on se, että uskovainen uskoo Kristukseen ja hän on puettu Krisutksen lumivalkeaan pukuun, hänen synntinsä on saarnattu anteeksi. Jotenka kun uskovainen tekee syntiä, ei hän silloin pukuansa menetä, sillä hänellä on usko.
Ja sitten on se ero, että uskovainen puhuja ei omasta tahdostaan mene juomaan viiniä, vaan sielunvihollisen kiusaamana. Sillä hänen sydämmessään oleva Pyhä Henki ei ole mukana synneissä, vaan se alituisesti vastustaa syntiä ja kehoittaa lähimmäisen rakkauteen. Sen takia uskovasella ihmisellä on ilo..ei velvollisuus...rakastaa lähimmäistään. Siis se Pyhä Henki mikä uskovaisesa on tekee lähimmäisen rakkudesta suuren ilon, eikä velvollisuuden. Mutta vaikka vältämme syntiä sydämestämme, niin silti lakeamme siihen yhtälailla kuin muutkin, sillä sielun vihollinen tekee kaikkensa, jotta meidän lihamme saisi vallan, eikä sydämessämme olevan Jumalan hengen ääni kuuluisi.

Lue lisää

Aamen. tuohonpa ei voi muuta sanoa, tuossa juuri sanoin että huorintelijät kulkevat omia teitään,ninkuin juomaritkin,mutta palaamisen armonhan voi aina saada,jota me emme tiedä.

Jumalan armoonhan tahtoisimme kaikki ihmiset, minulla on ollut tuosta ero asiasta juttua niin paljon ettei se ole päässyt esille niinkuin olisin tahtonut.

Ei jos uskovainenkin pariskunta eroaisi huoruuden tähden ,niin he eivät saa unohtaa sieluinsa autuutta vaan toisillensa antakaan anteeksi.

vaks kirjoitti:

Että on ollut mutta jääneet omille teilleen.
Niin kai kay myös huorintekijöille.

Ei voi yleistää, että kaikki langenneet, juopot
tai huorintekijät jäisivät omille teilleen. Kyllä hyvin moni on saanut myös parannuksen armon ja voiman luopua synneistään. Puhujiinkin sopii tässä suhteessa aivan sama armojärjestys kuin muihinkin ihmisiin.

vl.kaveri kirjoitti:

Ei vl:ät ole yhtään parempia ihmisiä kuín muutkaan. Ero uskovaisten ja epäuskovaisten välillä on se, että uskovainen uskoo Kristukseen ja hän on puettu Krisutksen lumivalkeaan pukuun, hänen synntinsä on saarnattu anteeksi. Jotenka kun uskovainen tekee syntiä, ei hän silloin pukuansa menetä, sillä hänellä on usko.
Ja sitten on se ero, että uskovainen puhuja ei omasta tahdostaan mene juomaan viiniä, vaan sielunvihollisen kiusaamana. Sillä hänen sydämmessään oleva Pyhä Henki ei ole mukana synneissä, vaan se alituisesti vastustaa syntiä ja kehoittaa lähimmäisen rakkauteen. Sen takia uskovasella ihmisellä on ilo..ei velvollisuus...rakastaa lähimmäistään. Siis se Pyhä Henki mikä uskovaisesa on tekee lähimmäisen rakkudesta suuren ilon, eikä velvollisuuden. Mutta vaikka vältämme syntiä sydämestämme, niin silti lakeamme siihen yhtälailla kuin muutkin, sillä sielun vihollinen tekee kaikkensa, jotta meidän lihamme saisi vallan, eikä sydämessämme olevan Jumalan hengen ääni kuuluisi.

Lue lisää

Lueskelinpahan tässä vielä hieman tarkemmin vl-kaverin selostusta uskovaisen syntiinjoutumisesta. Sanoit, ettei uskovainen puhuja mene omasta tahdostaan juomaan viiniä, vaan sielunvihollisen kiusaamana.

Kyllähän vanha opetus on ollut, että meitä kiusaa kolmiliittoinen vihollinen, oma liha ja veri, sielunvihollinen ja tämä maailma. Mutta kyllä vanha painotus on ollut se näistä kaikkein suurin kiusaaja on kuitenkin meidän turmeltunut oma lihamme ja veremme. Muistahan, että vaikka olemmekin uskovaisia. olemme silti samalla kaksiosaisia, meissä on samalla kertaa vanha turmeltunut osa vaikuttamassa ja uusi osa. Vanha aatamihan meissä ei ole koskaan tehnyt mitään parannusta ja se on meissä aina joka päivä syntiin taipuvainen. Ja tämän voi sanoa sielunvihollinenkin tietää ja osaa laittaa meille kiusauksia, jotka erityisesti meitä houkuttelevat. Mutta suurin syyllinen on kuitenkin aina meissä itsessämme oleva oma liha ja veri, joka syntiä tahtoo tehdä. Näin ei voi sanoa, ettei uskovainen mene omasta tahdostaa esim. juomaan alkoholia,vaan kyllähän uskovaisenkin ihmisen oma liha ja veri nimenomaan tahtoo viiniäkin juoda. Uuden ihmisen meissä pitäisi aina kuolettaa tämän vanhan ihmisen mielihalut ja tahdot, mutta joskus käymme heikoksi ja oma lihamme ja veremme lankeaa kiusauksiin.

Eli mitä haluan sanoa: Ei pidä ikäänkuin vierittää syytä uskovaisen syntiinlankeemuksista sielunvihollisen syyksi, vaan kyllä syy on aina meissä ihan itsessämme. Tämä on se järjestys, mitä Jumalan valtakunnassa ihan oikeasti tästä opetetaan, kuuntelehan saarnoja tarkemmin ja jos
tätä asiaa ei riittävän selvästi tuoda esille, niin silloin se on kyllä puhujan lahjattomuutta,
mitä sellaistakin joskus kyllä esiintyy. Olen minäkin paljon huonojakin saarnoja saanut kuulla elämäni aikana.

Vaikka puhujalla olisi Pyhä Henkikin, se ei tarkoita että hän kaikkea osaisi oikein selittää, on vanha totuus, että yksi osáa yhtä ja toinen toista, mutta kenellekään ei ole kaikkea ymmärrystä annettu. Siksi saarnojakin on aina kuunneltava myös puhujan lahjattomuudet ja heikotkin opetukset anteeksiantaen.

kaikkea sattuu kirjoitti:

Tunnen kyllä lestadiolaisuutta vuosikymmenien ajalta ja kyllä pulloon sortuneitakin saarnamiehiäkin on ollut useita, vuosisadan alkuvuosikymmeninä saarnamiehinä kulki jopa huorintekijöitä, tosin tällainen on käynyt vähiin,mutta ei sekään ole täysin loppunut. Pari
varmaa tapauksta huorintekijästä tiedän aika tuoreeltaankin, jotka yhtä aikaa eli avioliiton ulkopuolisessa suhteessa olivat puhujia, toinen heistä jopa aika arvostettukin ja kysyttykin puhujana ulkopaikkakuntia myöten. Eli hyvä vaks, elämän todellisuus on sittenkin aika risaista eikä ruusuista.

Lue lisää

...nim. merkillä varustautunutta "karua totuutta" on siunattu viisaudella jonnin verran =) voitko laittaa mailia mulle [email protected], mielellään hyödyntäisin vanhemman veteraanin viisautta jos viitsit vaan sitä ammentaa?
ois vaan sellasia kysymyksiä, joita ei kehtaa tääl ääneen kysellä

Risto Nurkkala kirjoitti:

...nim. merkillä varustautunutta "karua totuutta" on siunattu viisaudella jonnin verran =) voitko laittaa mailia mulle [email protected], mielellään hyödyntäisin vanhemman veteraanin viisautta jos viitsit vaan sitä ammentaa?
ois vaan sellasia kysymyksiä, joita ei kehtaa tääl ääneen kysellä

Lue lisää

Olen kyllä jotakin lukenut tuolta Vantaan tapahtumista ja siinä yhteydessä oli viittauksia myös 70-luvun tapahtumiin. Ikäviä asioita molemmat. Ymmärrän sinua, mutta olen kuitenkin sen verran vanhan perinteen mies, etten sittenkään voi lähteä yksityiskohtaiseen ajatustenvaihtoon asioista, joiden kulusta minulla ei ole mitään omaa tietoa eikä käsitystä.
Siinä on niin suuri vaara turmella itsensä, etten voi vakaumukseni mukaan edes ajatella sellaista, tässä suhteessa minusta ei kyllä ole konsultaatioavun antajaksi. Näkemykseni mukaan tällaiset asiat tulisi sittenkin hoitaa loppuun niiden kesken, jotka asioissa ovat olleet mukana eli paikallisesti, tietysti apua voi pyytää vaikka lähiseutujen siioneista, jos se onnistuu. Joskus paikalliset näkökannat voivat lukkiutua niin, ettei tilanteet oikein laukea, vaan kaikki tahtovat jäädä jotenkin vaivaisiksi.

Yleensä olen kyllä hoitokokouksista sitä mieltä, että kyllähän niissä monesti lihan kiivaus tahtoi välillä voittaa puolin ja toisin.
Suurin osa niistä on tuntunut siltä että on jostakin asiasta tehty kiivaudessa kiistakysymys, vaikka kaikki olisi pitänyt alunperinkin hoitaa evankeliumin kanssakäymisessä eikä lainkaan missään hoitokokouksessa. Eli 70-luvulla oli aivan liikaa ja turhiakin hoitokokouksia, en oikein haluaisi niitä enää sen suuremmin kaivella. Samanlaista hoitokokouskäytäntöä ei saisi kyllä enää nykyään syntyä. Eikä ns.hoitajat useinkaan olleet oikeassa,vaan vikovassa mielessä ja lakihengessä. Olisivat saaneet katsoa ensin omia tekosiaan ja muistaa ensin oman syntisyytensä,oman syntisyyden tunnustaminenhan on kuitenkin kaikkein tärkeintä jokaisen kohdalla, ei muiden syntien havainnoiminen.

Ja 70-luvusta olen keskustellut monien matkaystävien kanssa ja saisihan siitä kyllä SRK:n kautta jonkinlaisen loppuselvityksen antaa, niin paljon se kuitenkin ihmisten mieliä vieläkin vaivaa. Unohtaminen on helppo vaihtoehto ja kyllähän me tehdyt synnit, jotka on anteeksiannettu tahdomme unohtaa, mutta kokonaisuuden unohtaminen tai ikäänkuin lakaiseminen piiloon maton alle ei ole ollut hyvä ratkaisu, vaan se on ollut lähtökohta paljolle ihmetykselle vieläkin. Kyllä minäkin SRK:lta enemmän vastuunkantoa olisin odottanut
järjestönä. Ja odotanpahan vieläkin.

Siis ei syntien uudelleenkaivamista, vaan yleisselvitystä asioiden kulusta, rehellistä historiankuvausta ja vaikkapa sen myöntämistä, että paljossa silloin erehdyttiin ja hirveää sekaannusta aiheutettiin, taisi asioita silloin päästä paljolti sielunvihollinen johtamaan. Muistan kyllä joitakin suoraselkäsiä ja ajattelukyvyn säilyttäneitä uskovaisia, jotka eivät haírahdelleet mihinkään, usein hekin joutuivat vaikeaan tilanteeseen ja syytetyiksi turhista, mutta eivät myöskään tehneet parannusta asioista, joihin eivät katsoneet syyllistyneenkään. Mutta ei heitä montaa ollut, useimmat tekivät parannusta asioista, joita eivät koskaan lainkaan tainneet ymmärtää. Se oli sen ajan meininkiä, jonossa tehtiin parannusta väärästä hengestä, useat kososlaisuudesta. Eivät vain tänä päivänäkään osaa edes itse määritellä, mitä se oikein oli, enkä minäkään ole niin viisas, että tällaisia osaisin selittää. Väärältä se vain tuntui, että tehtiin parannusta jostakin, mistä ei ollut kuitenkaan edes kunnolista kuvaa. Omasta kohdastani ja taustastani tässä suhteessä en tahdo enää edes tällä palstalla keskustella yhtään mitään, olen henkilökohtaisesti onneksi päässyt asioiden ylitse ja se saa nyt riittää minulle. Siksikään en enää halua yksityiskohtaisempaan ajatustenvaihtoon, vaan rukoilen Jumalan antavan näihinkin nyt esillä olleisiin asioihin sellaisia viisaita ja järkkymättömiä, koeteltuja voimia, joita nyt kipeästi tarvittaisiin, tällaisissa ei tarvita mitään nokkavia voimia, joilla on putkisilmäinen ja itsetietoinen ajattelutapa.

Ja omalta kohdaltani lopetan tämän aiheen kaivamisen tähän, ymmärrän monien ja nuorempien polvienkin ihmetyksen, mutta ne asiat eivät täällä palstalla kyllä koskaan näin selviä. Sen sijaan jään edelleen odottamaan SRK:n toimenpiteitä asiassa, toivottavasti joskus päästäisiin sellaiseen rehelliseen asioidenkäsittelyyn, ettei annettaisi vain jotakin kiiltokuvamaisen kaunista kuvaa asioiden kulusta,(että Jumala on kaikkea johdattanut vaikeuksien kautta,) vaan sellaista rehellisyyttä historian suhteen, jossa voitaisiin myöntää erehdyksiä myös SRK:ssa järjestönä tai ainakin myönnettäsiin asioiden kulun karanneet pahasti käsistä.

PS.Ethän pahastu,Risto, vaikken lähde enää näistä asioista sen suurempaan ajatustenvaihtoon, perusteluja sopertelin tuossa yllä. Joka tapauksessa voimia ja siunausta sinulle, Risto, ja rukoilen omasta puolestani, että asianne, mikä sitten onkin, saisi kääntyä lopulta yhteisessä ymmärryksen ja anteeksiannon hengessä onnelliseen päätökseen kaikkien sielujen parhaaksi. Voittakoon evankeliumi ja Kristuksen rakkaus.

kaikkea sattuu kirjoitti:

Olen kyllä jotakin lukenut tuolta Vantaan tapahtumista ja siinä yhteydessä oli viittauksia myös 70-luvun tapahtumiin. Ikäviä asioita molemmat. Ymmärrän sinua, mutta olen kuitenkin sen verran vanhan perinteen mies, etten sittenkään voi lähteä yksityiskohtaiseen ajatustenvaihtoon asioista, joiden kulusta minulla ei ole mitään omaa tietoa eikä käsitystä.
Siinä on niin suuri vaara turmella itsensä, etten voi vakaumukseni mukaan edes ajatella sellaista, tässä suhteessa minusta ei kyllä ole konsultaatioavun antajaksi. Näkemykseni mukaan tällaiset asiat tulisi sittenkin hoitaa loppuun niiden kesken, jotka asioissa ovat olleet mukana eli paikallisesti, tietysti apua voi pyytää vaikka lähiseutujen siioneista, jos se onnistuu. Joskus paikalliset näkökannat voivat lukkiutua niin, ettei tilanteet oikein laukea, vaan kaikki tahtovat jäädä jotenkin vaivaisiksi.

Yleensä olen kyllä hoitokokouksista sitä mieltä, että kyllähän niissä monesti lihan kiivaus tahtoi välillä voittaa puolin ja toisin.
Suurin osa niistä on tuntunut siltä että on jostakin asiasta tehty kiivaudessa kiistakysymys, vaikka kaikki olisi pitänyt alunperinkin hoitaa evankeliumin kanssakäymisessä eikä lainkaan missään hoitokokouksessa. Eli 70-luvulla oli aivan liikaa ja turhiakin hoitokokouksia, en oikein haluaisi niitä enää sen suuremmin kaivella. Samanlaista hoitokokouskäytäntöä ei saisi kyllä enää nykyään syntyä. Eikä ns.hoitajat useinkaan olleet oikeassa,vaan vikovassa mielessä ja lakihengessä. Olisivat saaneet katsoa ensin omia tekosiaan ja muistaa ensin oman syntisyytensä,oman syntisyyden tunnustaminenhan on kuitenkin kaikkein tärkeintä jokaisen kohdalla, ei muiden syntien havainnoiminen.

Ja 70-luvusta olen keskustellut monien matkaystävien kanssa ja saisihan siitä kyllä SRK:n kautta jonkinlaisen loppuselvityksen antaa, niin paljon se kuitenkin ihmisten mieliä vieläkin vaivaa. Unohtaminen on helppo vaihtoehto ja kyllähän me tehdyt synnit, jotka on anteeksiannettu tahdomme unohtaa, mutta kokonaisuuden unohtaminen tai ikäänkuin lakaiseminen piiloon maton alle ei ole ollut hyvä ratkaisu, vaan se on ollut lähtökohta paljolle ihmetykselle vieläkin. Kyllä minäkin SRK:lta enemmän vastuunkantoa olisin odottanut
järjestönä. Ja odotanpahan vieläkin.

Siis ei syntien uudelleenkaivamista, vaan yleisselvitystä asioiden kulusta, rehellistä historiankuvausta ja vaikkapa sen myöntämistä, että paljossa silloin erehdyttiin ja hirveää sekaannusta aiheutettiin, taisi asioita silloin päästä paljolti sielunvihollinen johtamaan. Muistan kyllä joitakin suoraselkäsiä ja ajattelukyvyn säilyttäneitä uskovaisia, jotka eivät haírahdelleet mihinkään, usein hekin joutuivat vaikeaan tilanteeseen ja syytetyiksi turhista, mutta eivät myöskään tehneet parannusta asioista, joihin eivät katsoneet syyllistyneenkään. Mutta ei heitä montaa ollut, useimmat tekivät parannusta asioista, joita eivät koskaan lainkaan tainneet ymmärtää. Se oli sen ajan meininkiä, jonossa tehtiin parannusta väärästä hengestä, useat kososlaisuudesta. Eivät vain tänä päivänäkään osaa edes itse määritellä, mitä se oikein oli, enkä minäkään ole niin viisas, että tällaisia osaisin selittää. Väärältä se vain tuntui, että tehtiin parannusta jostakin, mistä ei ollut kuitenkaan edes kunnolista kuvaa. Omasta kohdastani ja taustastani tässä suhteessä en tahdo enää edes tällä palstalla keskustella yhtään mitään, olen henkilökohtaisesti onneksi päässyt asioiden ylitse ja se saa nyt riittää minulle. Siksikään en enää halua yksityiskohtaisempaan ajatustenvaihtoon, vaan rukoilen Jumalan antavan näihinkin nyt esillä olleisiin asioihin sellaisia viisaita ja järkkymättömiä, koeteltuja voimia, joita nyt kipeästi tarvittaisiin, tällaisissa ei tarvita mitään nokkavia voimia, joilla on putkisilmäinen ja itsetietoinen ajattelutapa.

Ja omalta kohdaltani lopetan tämän aiheen kaivamisen tähän, ymmärrän monien ja nuorempien polvienkin ihmetyksen, mutta ne asiat eivät täällä palstalla kyllä koskaan näin selviä. Sen sijaan jään edelleen odottamaan SRK:n toimenpiteitä asiassa, toivottavasti joskus päästäisiin sellaiseen rehelliseen asioidenkäsittelyyn, ettei annettaisi vain jotakin kiiltokuvamaisen kaunista kuvaa asioiden kulusta,(että Jumala on kaikkea johdattanut vaikeuksien kautta,) vaan sellaista rehellisyyttä historian suhteen, jossa voitaisiin myöntää erehdyksiä myös SRK:ssa järjestönä tai ainakin myönnettäsiin asioiden kulun karanneet pahasti käsistä.

PS.Ethän pahastu,Risto, vaikken lähde enää näistä asioista sen suurempaan ajatustenvaihtoon, perusteluja sopertelin tuossa yllä. Joka tapauksessa voimia ja siunausta sinulle, Risto, ja rukoilen omasta puolestani, että asianne, mikä sitten onkin, saisi kääntyä lopulta yhteisessä ymmärryksen ja anteeksiannon hengessä onnelliseen päätökseen kaikkien sielujen parhaaksi. Voittakoon evankeliumi ja Kristuksen rakkaus.

Lue lisää

Joo, ihan hyvät perustelut, mutten olisi kysynnytkään
konsultointi apua vantaan caseen, vaikkakaan sekään ei
olisi pahitteeksi.

Vaan muita tyhmiä kysymyksiä
oli ollut tarkoitus kysyä? (nää ei liity millään tapaa siihen vantaa sotkuun)

Eli kuuluuko ruumillinen kuritus tarpeen tullen
vanhempien kasvatuskeinoihin?
(tiedät varmaan että ruumillinen kuritus on eri asia kuin lihan käsivarsi?)
otin tohon muutaman kohdan raamatusta jossa siitä
mainitaan:

San 23:13-14

13. Älä lakkaa lasta kurittamasta sillä jos sinä häntä
vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
14. Sinä lyöt häntä vitsalla vaan sinä vapahdat hänen
sielunsa helvetistä.

San 13:24
- Joka vitsaansa säästää vihaa lastansa vaan joka
häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa

- Sitä jota Herra rakastaa sitä hän myös aikanansa
kurittaa..
jne...

Koskeeko seuraava raamatun kohta myös tämänpäivän
keskustelu iltoja?

33. Sillä ei Jumala ole sekaseuraisuuden, vaan rauhan
Jumala, niin kuin kaikissa pyhäin seurakunnissa.
III. 34. Teidän vaimonne pitää seurakunnissa ääneti
oleman; sillä ei heille ole sallittu puhua, vaan että
he ovat alamaiset*, niin kuin myös laki sanoo.
* 1 Mos. 3: 16. 1 Kor. 11:3. Eph. 5: 22. Kol. 3:18. 1
Piet. 3: 1, 5.
35. Mutta jos he jotain oppia tahtovat, niin kysykööt
miehiltänsä kotona; sillä häijysti se vaimoille sopii,
että he seurakunnassa puhuvat. 1 Tim. 2:11, 12.

(En tarkoita lakihenkisesti)
(En ole löytänyt yhtäkään kohtaa raamatusta jossa
nainen puhuisi julkisesti hengellisiä asioita
synogagoogissa, vai onko niitä )

Kolmas kysymys olisi ollut että ketä mätiä kaloja
tunnet?(ei tarvii vastata jos tää on sun mielestä liian tyhmä kýsymys) (jonka takia mm. ajattelin että olisit voinnut mailata)
Ei kiinnosta juoruilla, vaan muun syyn takia keskustella siionin tilasta, mikä ei ole tällä hetkellä kovinkaan hääppönen. Tiedän itsekkin muutamia sellaisia....

ps.
tää kohta on mun mielestä hyvä "kommentti" Jeesukselta:

Luuk 11:43
Voi teitä te Pharisealaiset jotka rakastatte ylimmäisiä istuimi synagogissa ja tervehdyksiä turulla.

Sopii muutaman puhujaveljen kohdalla niinkuin nyrkki silmään vai mitenkä se nyt menikään

Oletko vanhoillislestadiolainen vai jonkun muun suunnan lestadiolainen?

kysyisin kirjoitti:

Oletko vanhoillislestadiolainen vai jonkun muun suunnan lestadiolainen?

Olen vuosikymmeniä ollut vl., joten tunnen kyllä
asiat. Tahdon vain jonkin verran objektiivisemmin katsella asioita tässäkin keskustelussa ihan vain opetukseksi teille nuoremmille, kun mielestäni teillä on usein aika suhteettoman äkkijyrkkiä katsantokantoja ja samoin esim. edellämainitun synninpäästöjutun suhteen olen havainnut takertumista ihmiseen Kristuksen sijasta.

PS. muuten Pyhän Hengen toimannasta saarnatessa; teillä nuoremmilla taitaa siinäkin olla sellaista myyttistä käsitystä, että Pyhä Henki joka saarnatilanteessa toisi puhujalle aivan jotain erityistä uutta ilmoitusta teksteistä kuulijoille välitettäväksi. Tätä mielestäni kutsutaan sanainspiraatio-opiksi, joka ei lestadiolaisuudessa ole vallitseva käsitys. Vuosikymmeniä saarnoja kuunnelleena voin sanoa, että kyllähän saarnat ovat lähinnä vanhan tutun selitystavan pohjalta nousevia ja puhujat laittavat oman elämäntilanteensa pohjalta siihen sovellutuksia. Mutta mitään erityistä uuttahan saarnoissa ei oikeastaan vanhan tutun opetuksen sijaan voi tuodakaan esille ikäänkuin "suurena Pyhän hengen ilmoituksena. Kokemuksesta voin sanoa, että ikääkuin suuria Pyhän Hengen ilmoituksia saavat omaperäiset saarnaajat ovat usein hyvin nopeasti entisiä saarnamiehiä eli vierastaessaan heidän opetustaan seurakunta yleensä ennen pitkää vapauttaa heidät tehtävistään. Pyhä Henki lähinnä tuo oikean lämmön ja sävyn puheisiin, mutta sooloilut nousevatkin ihmisestä. Ei meillä ole myöskään varaa mihinkään omaperäisiin selityksiin siinä mielessä, että uskovaisten tulee aina myös lukea Jumalan sanaa siinäkin mielessä että tutustuu kaikkiin taustoihin myös muiden lähteiden kuin raamatun osalta ja uskovaisen tulee esim. pysytellä tarkasti historiallisissa tosiasioissa.

Eli toisaalta myös syntiin langennut puhujakin, esim. juoppa tai huorintekijä, voi kyllä puhella ihan nätisti vanhoja tuttuja oppimiaan asioita ja voi näytellä ihan vakuuttavasti uskovaista, vaikkei hänessä oikeasti olisi enää Pyhän Hengen pihaustakaan. Tämä on surullista, mutta tällaistakin on aina tapahtunut. Miksi he sitten menettelevät näin? Ehkä erilaiset perhe-,ystävyys- ja muut siteet vl:iin ovat niin voimakkaat, etteivät he ole osanneet tehdä vain lopullista irtautumista.

ovat vl:ien joukossa ne kuolleet oksat, mädät kalat, joista täälläkin on joskus ollut mainintaa? Kerrotko vielä näistä jotain?

sitten kirjoitti:

ovat vl:ien joukossa ne kuolleet oksat, mädät kalat, joista täälläkin on joskus ollut mainintaa? Kerrotko vielä näistä jotain?

On oikeastaan ikävä mainita mitään tällaista, koska emme me ihmiset ole varsinaisia sydämentuntijoita, eikä sellainen määrittely ole oikein meidän tehtävämmekään. On paha sanoa ihmisestä, joka itse väittää uskovansa samalla tavalla ja joka saarnaa evankeliumia ja pyytää syntejäänkin anteeksi, että hän olisi raamatun mainitsema mätä kala tai kuollut oksa.

Mutta valitettavasti on kuitenkin todettava, että mätiä kaloja ja kuolleita oksia on aina ollut uskovaisten joukossa. Esim. selkeässä synnissä elävä puhuja on tällainen tapaus ilman muuta. On myös monia muita, joihin ilmaus sopii. Tuntomerkkinä on selkeä synneissä eläminen, usein salassa, mutta samanaikainen uskovaisen näytteleminen, joka näytteleminen saattaa mennä läpi pitkiäkin aikoja, ennen kuin salatut asiat vuosien ajalta kenties yllättäen paljastuvat. Voihan olla ettei kaikkien kohdalta salatut synnit muille koskaan paljastukaan ja muilla matkaystävillä saattaa olla ihmisestä aivan väärä käsitys.

Kaikessa on hyvä muistaa, että ihmisiä voidaan pettää ja huijata, mutta Jumalaa ei voi pettää eikä huijata, vaan Jumala näkee salatuimmatkin asiat ja synnit. Ei meidän ihmisten antama tunnustus sittenkään riitä taivaspaikkaan, vaan kyllä omakohtaisesti tulisi olla usko sydämessä. Miksi joku ihminen näin sitten menettelee? Siihen voi vain arvella syitä: ehkä ihmisellä on vain tarve kuulua johonkin uskonnolliseen joukkoon, on perhesiteitä, uskominen on ikäänkuin lapsuudesta opittu tapa jne.

PS.Surullisena totean, että tällaista kaksi-naamaista käyttäytymistä on vl:en joukossakin ollut aina aika lailla , mutta näin on myös aina ollut ja sekin kuuluu Jumalan seurakunnan olemukseen. Mutta ei meidän myöskään vartavasten tarvitse lähteä kenestäkään erityisesti arvelemaan, että joku olisi mätä kala tai kuollut oksa, totuus tulee kyllä useimmiten ajan myötä itsestäänkin esille ja Jumala kyllä tietää jokaisen ihmisen sydämentilan pohjiaan myöten.

Saa juoda, mutta onko se Jumalan mielen mukaista toimintaa?
Raamatussa todetaan: älkäät juopuko pahasta viinistä, josta paha meno tullee.
Raamatussa todetaan: Nauttikaat sitä viinä, joka ei viettele teitänne pahuuden tekkoihin. Sitä uutta viiniä, joka ei ole ehtinyt käydä ja joka on hyvää. Toisin sanoen Raamatussa kuvattu uusi viini on rypälemehua, joka ei heitä nuppia kierteille. Kun pää on suora ja se ei keiku, niin on helppoa ottaa askelia Jeesuksen perässä. Kierteille vääntynyt tasapaino vie askeleet väkisinkin vähän viistoon ja lopulta eksyy oikeilta jäljiltä.