Saanko ikinä pysyvää suhdetta

Sepä se.. Kumppanilta vaaditaan todella paljon jos meinaa bipon kanssa elää suhteessa. Itse elin biponaisen kanssa suhteessa. Joka kevät erottiin hänen toimestaan ja syksyllä otin katuvan ja masentuneen naisen taas hoiviini. Tänä syksynä olisi ollut neljäs kerta mutta sitä ei enää tullut vaikka hän kuinka aneli ja vannoi että rakastaa ja haluaa elää vain minun kanssani..
Ei vaan enää voinut. Viimeistään ensi keväänä se olisi sattunut jo liikaa.

Oliko "Niin se vaan on" puolisosi hiodon piirissä ja sinut sairautensa kanssa joka kuitenkin vain vei voiton?

Voit löytää, mutta se edellyttää sinulta itseltä itsehillintää (et tee jotain, et lähdekään, kuuntelet myös toisen mielipidettä) manian aikana ja pakottamista masennuksen aikana (keskustelet, et hylkää toista ja eristäydy ihan totaalisesti).

Itse olen ollut kahden biponaisen kanssa suhteessa, toisen kanssa suhde kariutui siihen ettei häntä maniassa mikään pidätellyt, oli kotoa poissa ilmoittamatta 1-5 päivää ja masennuksissa saattoi olla useamman kuukauden ettei oikein mitään puhunut saatikka olisi minua tai muita ihmisiä huomioinut. Suhde päättyi siihen kun hän löysi uuden miehen jonka kanssa ensin petti minua ja sitten muutti hänen luo asumaan. Toinen suhde taas oli paljon tasapuoleisempi, vaikka vähän samoja oireita siinäkin oli, tosin pettämistä ei ainakaan minun tietojeni mukaan ollut ja aina hän kuitenkin kotiin tuli yöksi, myös masennusjaksot olivat enemmänkin ärtymystä ja apatiaa kuin täydellistä eristäytymistä ja toisen elämästä poistyöntämistä. Suhde päättyi paikkakunnan vaihdokseen (sain töitä muualta) ja siihen ettei hän halunnut missään elämänvaiheessa omia lapsia (minä halusin. Pidämme edelleen ystävinä yhteyttä.

Et. Mutta elämässä on niin paljon muutakin kun paremmuus.

Saat kyllä, ellet sitten ole maniassa liian vallaton ja/tai depiksessä liian allapäin. Suurin osa bipoista, varsinkin II-tyypin sellaisista kyllä pystyy saamaan ihan hyvän parisuhteen, kunhan eivät vain anna tunteilleen liikaa valtaa elämässään. Nuorempana se on vaikeampaa, mutta omien tuttujeni ja omien kokemuksieni (olen itsekin bipo) voin sanoa sen että ikä on valttia tässä asiassa. Oma itsehillintä on nykyään 29 vuotiaana jo ihan eri luokkaa kuin mitä se oli joskus 10v sitten jolloin parisuhteet meni miten meni. Nykyisessä suhteessa olen ollu jo 4 vuotta, eikä loppua näy.

ei tää "häiriö" mikä mulla on oo mikään este suhteelle, pysyvällekään sellaiselle. Toki se on sitten paljon siitä miehestä kiinni mitä multa sietää, mutta uskollinen kyllä pystyn oleen vaikka oisin kuinka meno päällä

Kun vetelet sitä kamaa niin ei ihme joe ei tule onnistamaan....