17 ja haluaisi raskaaksi

Ei kannata, jäitä hattuun

Älä lapsihyvä ala lastentekoon lapsena.
Sinulla on vielä paljon aikaa.

Sitä katuu oikeasti myöhemmin, jos tekee liian nuorena. Vaikka tuossa iässä on vauvakuume monella. Mies ei sillä pysy. Myös onko perinnöllisiä sairauksia suvuissanne, ettei siirry lapsen riesaksi. Et halua vielä vaippoja, huutoa ja olla 24h kiinni lapsessa. Lapsi on vaativa. Ja elämänkokemusta saisi olla enemmän vuosissa, että voi toimia lapsen parhaaksi ja täyttää tarpeet. Myöhemmin osaat paremmin vastata hänen vaikeisiin kysymyksiinsä, joita tulee esittämään. -Ja voit toimia tukena, turvana. Pahimmassa tapauksessa jäät yksinhuoltajaksi, joka ramppaa neuvolassa, hammaslääkärissä, lääkärissä, korvalääkärissä, tarhassa, koulussa, vanhempainilloissa... Ja sitten onkin burnoutissa. Jos opinnot keskeyttää, joutuu taas uudelleen keksimään opintoja jostain. Helpompi käydä kerralla koko kökkö, eivät ne loputtomiin kestä. Vaikka kävisit korkeakoulun vielä päälle. Hoivaa poikaystävää? Ja itseä? Lapsi voi oikeasti olla tarvitseva KOKO AJAN, vaativa ja pitää katsoa perään. Jne jne.

18-vuotiaana kävin läpi saman:). Ympäristö ei kuitenkaan kannustanut lapsen tekoon ja ajattelin olevan järkevää tehdä lapset myöhemmin. Lupasin itselleni, että teen lapsen 26-vuotiaana, ja siihen mennessä hoidan itselleni koulutuksen, työpaikan, miehen, asuntolainan....

23- vuotiaana havahduin, että on jo kiire! En todellakaan ollut pysynyt aikataulussani.

24-vuotiaana huomasin olevani raskaana. En ollut ajatellut lasta siihen, ja luulin edelleen olevani liian nuori. Joku yksittäinen ihminen kuitenkin rohkaisi, ja havahduin huomaamaan, että juuri nythän minulla olisi lapselle hyvä aika. Lapsen isä vastusti hetken, mutta ilmoitti sitten, että jos lapsi on se, mitä haluan, niin hän on mukana, sillä hän haluaa minut.

Jälkeenpäin mietin, että olisin hyvin voinut tehdä lapseni aikaisemminkin. Nyt jotenkin vaan olin odottanut vuosia, hieman ajelehtinut, ja odottanut, milloin saan tehdä lapsen.... Äidiksi tultuani osasin tarttua elämääni, koin sen omaksesi. Sitä mietin, että oli kiva, ettei siihen 18-vuotiaana minulla olleeseen poikaystävääni tarvinnut sitoutua niin.... Mutta kaipa sekin olisi mennyt.

En minä kuitenkaan halua neuvoa mihinkään suuntaan. Ympäristö ei todellakaan kannusta tulemaan nuorena äidiksi, vaan nuoriin äiteihin suhtaudutaan hyvin vihamielisesti. Yksinäisempi valinta se siis on kuin tehdä lapset myöhemmin. Tukiverkostoa voisi olla hyvä miettiä. Ja toisaalta, entä jos teet itsellesi saman lupauksen kuin minä aikoinaan, siirrät muutamalla vuodella ? Usein vauvakuume nousee ja sitten laskee... Niin meidät naiset taitaa olla suunniteltu:).

Olet nyt minun lapseni ikäinen, enkä osaisi kuvitella hänelle vielä lasta, ei... Mutta elämäsi on kuitenkin sinun.

On muutamia asioita mitä voisit miettiä, jos ajattelet lapsesi parasta:

- Onko sinulla tarjota hänelle turvallista ja vakaata kotia, edes yrittää pitää kasassa perhettä? Onko sinun elämän tilanteesi sellainen että voit rauhoittaa sen vähintään 15 vuodeksi perhe-elämälle, laittaa lapsesi edelle jokaisessa asiassa, jättää muut asiat väliin ja siirtää niitä?

- Onko sinulla lapselle isä, joka häntä rakastaa? Joka haluaa isäksi, osallistuu sekä kasvatukseen että elätykseen. Jotkut tekee lapsen yksin, mutta onko se oikein? Jotkut isälle, joka ensiteokseen hylkää lapsen ja lapsi kantaa siitä arpea aina, että hän on ei-haluttu, ja hylätty.
Onko sinulla tarjota lapselle vanhemmat, jotka tietävät edes jotenkin mitä tekevät, jotka ovat keskenään harkinneet asiaa, jotka haluavat kestää yhdessä 15-20 vuotta, jotka yhdessä haluavat perheen? Tai jotka ainakin haluavat lapsen, jos eivät enää toisiaan.

- Rahaa vai rakkautta vai oisko molempia? Lapsi maksaa tuhansia vuodessa vaatteineen, leluineen ja harrastuksineen ja moni hokee vain rakkaudesta: vain köyhät uskaltaa tunnustaa että vaikka kuinka paljon rakastaisi, ilman toista elämässä on jatkuva huoli, pelko, luopuminen ja syyllisyys siitä, ettei voi antaa murto-osaakaan siitä lapselleen, mitä haluaisi. Maailma on totta, eikä pelkästään vaaleanpunaa. Moni sanoo, että rakkaus riittää - ei ole riittänyt enää vuosiin länsimaissa. Täällä maksaa KAIKKI ja maksaa paljon. Köyhän lapsi elää pahimmillaan myös vanhempiensa huolessa, ilman harrastuksia, eri arvoisessa asemassa ja se vaikuttaa jopa lapsen kasvaessa hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa ja henkiseen perintöönsä pahimmillaan. On turha luulla, että maailma on tasa-arvoinen kun se ei ole. Mieti sitä.

- Sinä haluat lapsen. Moni haluaa ja tekee lapsen miettimättä. Paljonko lapsia on sen takia yksin, köyhinä, sosiaalihuollon varassa? Paljonko on väsyneitä ja eronneita vanhempia joiden ainoa moka oli liian vaaleanpunaiset unelmat? Paljonko on katkeruutta siitä, ettei sitten ollutkaan enää aikaa? Moni luulee lapsen korjaavan ja paikkaavan vaikka mitä, vaikka se on oma ihmiselämänsä, lainassa lahjana meillä.
On luonnollista haluta lapsia ja varmasti lastaan rakastaa. Mutta siinä on myös suuri vastuu. Vauvakuume on myös sitä, että kaipaa rakkautta, perhettä: puuttuuko sinulta jotain minkä luulet lapsen täyttävän?

Olisiko sinulla aikaa odottaa? Miksi haluat perheen ja lapsia, millaisen miehen kanssa?
Ajatteletko vauvan että saisit rakastaa? Että joku rakastaisi sinua?
Olette seurustelleet poikaystäväsi kanssa vasta 1 kk:n. Koulut jää kesken, tuskin se kertoo vastuusta.
Naisille tulee vauvakuume usein myös hormonaalisista syistä. He ihastuvat ja kun alkavat harrastaa seksiä, alkaa keho viestiä, että nyt se olisi myös vauvan paikka! Lähes kaikki rakastuneet naiset kärsivät jonkun asteisesta vauvakuumeesta, jos ja kun ovat seksuaalisesti aktiivisia.
(HUOM. miehet! Tästä syystä se kondomi on ihan hyvä asia, jos haluatte itse valita!)
Olet ihastunut, nuori, ja harrastat seksiä. Kehosi siis haluaa lapsia. Hormonit hyrrää ja tunteet jyllää. Ainakin olet siis terve, normaali nainen :)

Mutta sinuna kävisin koulut loppuun, hankkisin työkokemusta, ja säästäisin vähän. Lapsen kanssa on hyvä olla turvapuskuri myös taloudellisesti. Hankkisin ammatin, millä voisin turvata perhettäni ja sen elämää.
Katsoisin kestääkö suhte pitkään, voimmeko me keskustella kaikesta. Tutustuisin realistisesti, onko miehestä minulle kumppaniksi ja lapselle isäksi.
Ainakaan et voi toimia kertomatta toiselle. On täysin väärin pakottaa ketään vanhemmaksi.
Käytä ehkäisyä ja ole rehellinen. Sinulla ei ole oikeutta päättää poikaystäväsi puolesta noin isosta asiasta.

Mieti asioita, olet niin nuori, että sinulla on vaikka 20 vuotta aikaa miettiä. Ei kovin paljon kauempaa, mutta eiköhän se 20 vuotta riitä, jos sinulle nytkin on riittänyt 17 vuotta. Kyllä se asia välillä 17-37 vuotta varmasti tulee ratkeamaan vaikket hötkyilisikään.