Olen naimisissa mutta ihastunut työkaveriini!

et varmaankaan ole kovin onnellinen nykyisessä suhteessasi jos ihastuminen saa sinun marmolikuulat noin kadoksiin.
tosi kinkkinen tilanne jos tosiaan elät kaksoiselämää?

ihmisiin ihastuminen on elämää, se kestää niin kauan kuin elät.
kyse on siitä kuinka paljon haluat antaa valtaa tunteille elämässä. elämä on siis tunteiden tasapainottelua ja nuorena tulee tehtyä monia virheitä elämässä ja ihmissuhdevalinnoissa kun oma identiteettikin saattaa vielä olla kadoksissa.
kukaan ei tiedä paremmin mitä elämältä haluat kuin sinä itse. jos vanha suhde rupeaa vain kyllästyttään ja etsit vain seikkailuja niin kannattaa jutella miehesi kanssa vaihtoehdoista vaikka jonkun parisuhdeterapeutin kanssa jos ei muuten.

toi katse juttu ei vielä kerro välttämättä mitään koska ihastuneena kuvittelee kaikenlaisia asioita ja leijjailee psykoosin rajamailla. siitä varmaan se maaginen energian tunnekin ihastuksen välille tulee...

toisen tunteita on myös todella vaikea arvata, riippuu niin paljon tilanteesta miten käyttäydyit.

Siis niin tunnistan itseni tosta sun tekstistä :) oon herkkä ihminen ja luultavasti siks ihastun helposti ihmisiin. Usein ne jää ihastuksen tasolle ja piristää vaan päivää, jotkut jää todellisesti vaivaamaan!

Mulla oli hyvin samanlainen tilanne 3v sitten. Olin ollut pari päivää uudessa työssäni assistenttina, kun eräänä aamunma törmäsin yhteen talossa työskentelevään sähkömieheen. En kiinnittänyt häneen ensin huomiota, ennen kuin onnistuin yhtäkkiä hajottamaan toimistossa käytettävän kärryn, jota käytetään arkistossa apuvälineenä. Hajosi tietysti just tuon sähkärin jalkojen juureen, mikä lie tarkoitus ollut!

Oli varhainen aamu, jotain vähän yli 7, ja koko toimistossa ei ollut muita.. yhdessä sit yritettiin saada sitä kärryä kasaan, mut yks osa oli kadonnut jonnekin. Sanoin sit et hyvin alkaa eka työviikko kun heti hajotan jotain muutaman päivän töissäolon jälkeen.. no, ei saatu sitä siinä korjattua mut kiitin avusta. Jonkun ajan kuluttua kun olin omassa työhuoneessani, tuo sähkäri tuli ovelle, hymyili vinosti ja sano et korjasin sen kärryn..:)

Hämmennyin niin että hyvä kun sain kiitoksen sanottua, ihmettelin että miks ihmeessä se oli omaa aikaansa uhrannut minun mokan korjaamiseen, oli varmaan omia töitäkin tehtävänä! No, jotenkin siitä lähti meidän kuukausia kestänyt silmäpeli.. ja ihastuin häneen korviani myöten, vaikka olin onnellisesti naimisissa! Olin siis onnellinen liitossani, eikä ollut mitään kriisiä muutenkaan mutta..

Mies katsoi minua pitkään silmiin ja hymyili aina nähdessämme, hiljensi aina vauhtia työhuoneeni kohdalla saadakseen katsekontaktin ohi kulkiessaan, huomasin hänen aina katselevan kauempaa minua.. olin todella hämmentynyt, niin voimakasta sähköä oli välillämme! Tuntui, kuin olisin pettänyt miestäni, vaikka mitään ei tapahtunut..

Ihastus kuitenkin sekoitti pääni niin, että vaikka vaikka se ihanasti piristi työpäivää, hän pyöri jatkuvasti mielessäni, haaveilin hänestä jopa harrastaessani seksiä oman mieheni kansssä, ja voi sitä nautinnon määrää.. mut sehän on jo tunnetason pettämistä!:( haaveilin myös, kuinka sattuisimme hissiin yhtä aikaa, ja yhtäkkiä sähköt katkeais, ja olisimme siellä jumissa kahdestaan..

Tiedän, että tunne ei ollut yksipuolinen, en tiedä, oliko mies ihastununut minuun korjatessaan kärryn, mutta sillä hän ainakin sai huomioni. En tiedä, mitä hän ajatteli nähdessään sormukset sormessani, mutta kun satuttiin kahvilan jonoon peräkkäin ja hän oli takanani, saatoin tuntea sähkön kun hän melkein hipaisi kättäni..

Se oli ihan hullua :) sit oli pitkä väli ettei nähty ollenkaan, olin huolissani miten paljon häntä kaipasin, mutta onneksi järki vei voiton ja päätin unohtaa hänet. Kunnes kuukausien päästä olin menossa neukkariin keittää kahvia,ja melkein kävelin hänen syliinsä.. Olimme molemmat suunnattoman hämmentyneitä, en meinannut saada kahvipannua pysymään käsissäni kun vapisin niin, mies lähti huoneesta (oli vetää sinne jotain sähköjä) ihan kuin pakoon minua, niin voimakas oli tuo tunne välillämme..

Ja taas mentiin, en saanut miestä mielestäni vaikka kuin yritin olla järkevä. Kotona etsin hänet Facebookista ja huomasin, että hänkin oli varattu.. ilmankos hänkin vaikutti niin hämmentyneeltä.

No, emme enää nähneet tuon jälkeen, kun sähköfirma siirtyi uuteen kohteeseen, joten vaikka ikävä oli pelottavan kova, ononnistuin vähitellen pääsemään hänestä irti. Vieläkin kuitenkin huomaan ajattelevani häntä toisinaan, mietin mitä hänelle kuuluu ja muistelin niitä kuumia katseita ja sähkön täyttämiä hetkiä välillämme..

Haaveilijalle :) kirjoitti:

Siis niin tunnistan itseni tosta sun tekstistä :) oon herkkä ihminen ja luultavasti siks ihastun helposti ihmisiin. Usein ne jää ihastuksen tasolle ja piristää vaan päivää, jotkut jää todellisesti vaivaamaan!

Mulla oli hyvin samanlainen tilanne 3v sitten. Olin ollut pari päivää uudessa työssäni assistenttina, kun eräänä aamunma törmäsin yhteen talossa työskentelevään sähkömieheen. En kiinnittänyt häneen ensin huomiota, ennen kuin onnistuin yhtäkkiä hajottamaan toimistossa käytettävän kärryn, jota käytetään arkistossa apuvälineenä. Hajosi tietysti just tuon sähkärin jalkojen juureen, mikä lie tarkoitus ollut!

Oli varhainen aamu, jotain vähän yli 7, ja koko toimistossa ei ollut muita.. yhdessä sit yritettiin saada sitä kärryä kasaan, mut yks osa oli kadonnut jonnekin. Sanoin sit et hyvin alkaa eka työviikko kun heti hajotan jotain muutaman päivän töissäolon jälkeen.. no, ei saatu sitä siinä korjattua mut kiitin avusta. Jonkun ajan kuluttua kun olin omassa työhuoneessani, tuo sähkäri tuli ovelle, hymyili vinosti ja sano et korjasin sen kärryn..:)

Hämmennyin niin että hyvä kun sain kiitoksen sanottua, ihmettelin että miks ihmeessä se oli omaa aikaansa uhrannut minun mokan korjaamiseen, oli varmaan omia töitäkin tehtävänä! No, jotenkin siitä lähti meidän kuukausia kestänyt silmäpeli.. ja ihastuin häneen korviani myöten, vaikka olin onnellisesti naimisissa! Olin siis onnellinen liitossani, eikä ollut mitään kriisiä muutenkaan mutta..

Mies katsoi minua pitkään silmiin ja hymyili aina nähdessämme, hiljensi aina vauhtia työhuoneeni kohdalla saadakseen katsekontaktin ohi kulkiessaan, huomasin hänen aina katselevan kauempaa minua.. olin todella hämmentynyt, niin voimakasta sähköä oli välillämme! Tuntui, kuin olisin pettänyt miestäni, vaikka mitään ei tapahtunut..

Ihastus kuitenkin sekoitti pääni niin, että vaikka vaikka se ihanasti piristi työpäivää, hän pyöri jatkuvasti mielessäni, haaveilin hänestä jopa harrastaessani seksiä oman mieheni kansssä, ja voi sitä nautinnon määrää.. mut sehän on jo tunnetason pettämistä!:( haaveilin myös, kuinka sattuisimme hissiin yhtä aikaa, ja yhtäkkiä sähköt katkeais, ja olisimme siellä jumissa kahdestaan..

Tiedän, että tunne ei ollut yksipuolinen, en tiedä, oliko mies ihastununut minuun korjatessaan kärryn, mutta sillä hän ainakin sai huomioni. En tiedä, mitä hän ajatteli nähdessään sormukset sormessani, mutta kun satuttiin kahvilan jonoon peräkkäin ja hän oli takanani, saatoin tuntea sähkön kun hän melkein hipaisi kättäni..

Se oli ihan hullua :) sit oli pitkä väli ettei nähty ollenkaan, olin huolissani miten paljon häntä kaipasin, mutta onneksi järki vei voiton ja päätin unohtaa hänet. Kunnes kuukausien päästä olin menossa neukkariin keittää kahvia,ja melkein kävelin hänen syliinsä.. Olimme molemmat suunnattoman hämmentyneitä, en meinannut saada kahvipannua pysymään käsissäni kun vapisin niin, mies lähti huoneesta (oli vetää sinne jotain sähköjä) ihan kuin pakoon minua, niin voimakas oli tuo tunne välillämme..

Ja taas mentiin, en saanut miestä mielestäni vaikka kuin yritin olla järkevä. Kotona etsin hänet Facebookista ja huomasin, että hänkin oli varattu.. ilmankos hänkin vaikutti niin hämmentyneeltä.

No, emme enää nähneet tuon jälkeen, kun sähköfirma siirtyi uuteen kohteeseen, joten vaikka ikävä oli pelottavan kova, ononnistuin vähitellen pääsemään hänestä irti. Vieläkin kuitenkin huomaan ajattelevani häntä toisinaan, mietin mitä hänelle kuuluu ja muistelin niitä kuumia katseita ja sähkön täyttämiä hetkiä välillämme..

Lue lisää

Vielä jatkoa edelliseen..
omassa tapauksessani siis en tunteen voimakkuudesta huolimatta olisi antanut ihastuksen edetä yhtään pidemmälle (lue: tekoihin), olinhan onnellinen liitossani ja aivan ihanan miehen vaimo. Ihastumisia tulee ja menee edelleen, en koskaan suht niistä miehelleni enkä kenellekään, sillä tunteille ei mahda mitään, kun ei anna niiden viedä tekoihin.

Itse pidän avioliiton pyhänä, ja kun kerran olen vannonut uskollisuutta ja rakkautta miehelleni hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan saakka, sen tahdon myös pitää. En sano, ettenkö toisinaan kaipaisi vapauden perään. Menin nuorena naimisiin ja muutenkin koko nuoren ikäni olin lähes jatkuvasti seurustellut, joten en ole oikein koskaan elänyt vapaan deittailun aikoja.. en kuitenkaan kadu, ettettä menin naimisiin. Olen hyvin onnellinen huolimatta siitä, että meillä on ollut vastoinkäymisiä melkein enemmän, kuin ihminen jaksaisi kantaa (sairautta, lapsettomuutta ym).

Sanotaan, että avioliitto on tahtomista joka päivä. Aina ei ole helppoa, mut sitä on elämä. Kannattaa vakavasti miettiä, olisitko todella valmis uhraamaan miehesi ja perheesi tämän ihastuksen takia. Usein, kun elämä on hyvää, sitä ei tajuakaan vaan miettii, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. yleensä se ei ole. Kehotan miettimään tarkasti, ennen kuin teet liikettä suuntaan tai toiseen :) tsemppiä ♡

edellinen kirjoitti:

Vielä jatkoa edelliseen..
omassa tapauksessani siis en tunteen voimakkuudesta huolimatta olisi antanut ihastuksen edetä yhtään pidemmälle (lue: tekoihin), olinhan onnellinen liitossani ja aivan ihanan miehen vaimo. Ihastumisia tulee ja menee edelleen, en koskaan suht niistä miehelleni enkä kenellekään, sillä tunteille ei mahda mitään, kun ei anna niiden viedä tekoihin.

Itse pidän avioliiton pyhänä, ja kun kerran olen vannonut uskollisuutta ja rakkautta miehelleni hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan saakka, sen tahdon myös pitää. En sano, ettenkö toisinaan kaipaisi vapauden perään. Menin nuorena naimisiin ja muutenkin koko nuoren ikäni olin lähes jatkuvasti seurustellut, joten en ole oikein koskaan elänyt vapaan deittailun aikoja.. en kuitenkaan kadu, ettettä menin naimisiin. Olen hyvin onnellinen huolimatta siitä, että meillä on ollut vastoinkäymisiä melkein enemmän, kuin ihminen jaksaisi kantaa (sairautta, lapsettomuutta ym).

Sanotaan, että avioliitto on tahtomista joka päivä. Aina ei ole helppoa, mut sitä on elämä. Kannattaa vakavasti miettiä, olisitko todella valmis uhraamaan miehesi ja perheesi tämän ihastuksen takia. Usein, kun elämä on hyvää, sitä ei tajuakaan vaan miettii, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. yleensä se ei ole. Kehotan miettimään tarkasti, ennen kuin teet liikettä suuntaan tai toiseen :) tsemppiä ♡

Lue lisää

Kiitos sun tarinasta, oli ihana

Haaveilija. kirjoitti:

Kiitos sun tarinasta, oli ihana

Sinäkin olet minun kuvitelmissani

Joo, kai tää menee ohi... Pelkään myös että ihastukseni kohde huomaa mun tunteet ja ajattelee että mä oon ihan "pelle" :-/ Koska mä olen naimisissa ja haikailen muiden perään...

Btw, ihastukseni kohde on mies ja hän ei ole naimisissa, ei ole lapsia mutta tyttöystävästä en tiedä.

Haaveilija. kirjoitti:

Joo, kai tää menee ohi... Pelkään myös että ihastukseni kohde huomaa mun tunteet ja ajattelee että mä oon ihan "pelle" :-/ Koska mä olen naimisissa ja haikailen muiden perään...

Btw, ihastukseni kohde on mies ja hän ei ole naimisissa, ei ole lapsia mutta tyttöystävästä en tiedä.

Lue lisää

Kyllä olen ihan vapaa enkä ajattele sinusta pahaa
Söpö oot

Punainen sateenvarjo kirjoitti:

Kyllä olen ihan vapaa enkä ajattele sinusta pahaa
Söpö oot

Eiiiiii mä en kestä! Pakko kirjottaa taas tänne kun ei o ketään kenelle puhua tästä. Vieläkin haaveilen tästä samasta miehestä, näen häntä töissä ja nyt tuntuu etten pysty olla enää normaalisti hänen lähellä. Ei ole ruokahalua koska olen niin ihastunut. Mulla on ihan psykoottinen fiilis, haluisin vaan olla sen miehen kanssa kahden, tuijottaa sen silmiin... Kertoa mun tunteista...

Ihanaa kuulla että on muitakin jotka "kärsii" samanlaisesta tilanteesta :)

Haaveilija. kirjoitti:

Ihanaa kuulla että on muitakin jotka "kärsii" samanlaisesta tilanteesta :)

Haha, no joo. Tää on samaan aikaan hauskaa ja kamalaa. Ittellä tänään kylmät väreet pelkästä näkemisestä.

Haaveilija. kirjoitti:

Ihanaa kuulla että on muitakin jotka "kärsii" samanlaisesta tilanteesta :)

Itsellä sama tilanne. Pitkään pohdiskeltuani olen sitä mieltä, että tuo "psykoosi" lienee nimenomaan oikea sana kuvaamaan tilannetta. Todennäköisesti ne kemiat, väristykset, katseet ja signaalit on vain mielikuvituksen tuotetta. Tää tunne häiritsee tällä hetkellä elämää niin paljon, että täytyy tietoisesti pyrkiä unohtamaan.

Muodokas tumma nainen kirjoitti:

Itsellä sama tilanne. Pitkään pohdiskeltuani olen sitä mieltä, että tuo "psykoosi" lienee nimenomaan oikea sana kuvaamaan tilannetta. Todennäköisesti ne kemiat, väristykset, katseet ja signaalit on vain mielikuvituksen tuotetta. Tää tunne häiritsee tällä hetkellä elämää niin paljon, että täytyy tietoisesti pyrkiä unohtamaan.

Lue lisää

Ainakin voi haaveilla... Kun mä pesen hiuksia niin ajattelen sitä miestä... Että olis puhtaat hiukset kun se näkee mut. Ja aamulla kun valitsen vaatteita töihin :)
Kaikkia sen eleitä mietin; tulikohan se tahallaan istumaan just mun viereen kahvipöytään?

Haaveilija. kirjoitti:

Ainakin voi haaveilla... Kun mä pesen hiuksia niin ajattelen sitä miestä... Että olis puhtaat hiukset kun se näkee mut. Ja aamulla kun valitsen vaatteita töihin :)
Kaikkia sen eleitä mietin; tulikohan se tahallaan istumaan just mun viereen kahvipöytään?

Lue lisää

Ettei olisi vain pakkomielle jos vaatteetkin täytyy laittaa miehelle mielessään ja naimisissa olet. Ihastusta vaan, anna mennä ohi...........

Pysähdy kirjoitti:

Ettei olisi vain pakkomielle jos vaatteetkin täytyy laittaa miehelle mielessään ja naimisissa olet. Ihastusta vaan, anna mennä ohi...........

Huoh. Taas sydän tykyttää kun meidän katseet kohtasivat... Eipä tää ihastus kyllä oo menny ollenkaan ohi. Pelkään että punastuin kun katsoit minuun päin...

Haaveilija. kirjoitti:

Huoh. Taas sydän tykyttää kun meidän katseet kohtasivat... Eipä tää ihastus kyllä oo menny ollenkaan ohi. Pelkään että punastuin kun katsoit minuun päin...

Voi kuinka toivon, että olisit se sama henkilö, jonka kanssa katseiden kohtaaminen tuntuu niin sähköiseltä ja vahvalta, mutta samaan aikaan niin hellältä ja mahanpohjaa kutkuttavalta.

Haaveilija. kirjoitti:

Huoh. Taas sydän tykyttää kun meidän katseet kohtasivat... Eipä tää ihastus kyllä oo menny ollenkaan ohi. Pelkään että punastuin kun katsoit minuun päin...

Missäpäin tämä ihastus on tapahtunut?

samoja tunteita kirjoitti:

Missäpäin tämä ihastus on tapahtunut?

puolivälis suomee

samoja tunteita kirjoitti:

Missäpäin tämä ihastus on tapahtunut?

Helsingistä pari tuntia pohjoiseen päin.

Alkoi noin pari viikkoa sitten...
Olen tuntenut miehen jo pidempää kyllä mutta jostain syystä ihastus alkoi nyt vasta. Voisko olla sen takia että omassa liitossa on ollut vähän kuoppaista? Eroajatuksia on mulla ollut pidempään... Mutta tuskin niitä toteutan. Lisäksi tuntuu että mulla on joku kriisi... Kiintymys omaan mieheen on jostain syystä heikentynyt... Suhde tuntu välillä vankilalta :-/ Kuten sanoin ekassa viestissä, ajatus että olen tän saman ihmisen kanssa elämän loppun jotenkin ahdistaa. Ei nyt koko ajan, mutta välillä.

Haaveilija. kirjoitti:

Alkoi noin pari viikkoa sitten...
Olen tuntenut miehen jo pidempää kyllä mutta jostain syystä ihastus alkoi nyt vasta. Voisko olla sen takia että omassa liitossa on ollut vähän kuoppaista? Eroajatuksia on mulla ollut pidempään... Mutta tuskin niitä toteutan. Lisäksi tuntuu että mulla on joku kriisi... Kiintymys omaan mieheen on jostain syystä heikentynyt... Suhde tuntu välillä vankilalta :-/ Kuten sanoin ekassa viestissä, ajatus että olen tän saman ihmisen kanssa elämän loppun jotenkin ahdistaa. Ei nyt koko ajan, mutta välillä.

Lue lisää

Ihastuminen on tosiaan voimakas, pakkomielteen kaltainen tunne. Jos siitä haluaa eroon, ei kannata väkisin yrittää tunteesta eroon. Se minkä kieltää, se tunkee ajatuksiin aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Mitä jos hyväksyisit tuon tunteen, jos se olisikin ok? Fantasioi rauhassa ja anna hyvän olon säteillä ympärillesi kotona ja työpaikalla. Ota tunteesta kaikki ilo irti, kokeile olla sen kaveri.

Itselläni on ihastumisesta jo viiden vuoden kokemus ja se jatkuu edelleen. Pelkkää plussaa on ollut oman puolison suurempi huomioiminen, oman itseni rakastaminen, työkavereiden huomioiminen, taito aidosti kuunnella toista ihmistä ja yleinen viriilisyys.

Olin viisi vuotta sitten aika maassa, mutta onneksi älysin hakea apua. Puolisoni on aivan ihana ihminen ja haluan vanheta vain hänen kanssaan, mutta ihastuminen toi elämään jotain aivan uutta valoa. Emme ole ihastukseni kanssa koskaan ryhtyneet mihinkään tekoihin, siksi se on kestänyt näin pitkään. Olen kyllä yrittänyt arkeuttaa suhdetta siinä onnistumatta. Olen huomannut, että sähköisyys liittyy aina toisen näkemiseen. Pitemmillä tauoilla kuten kesälomalla vieraannun tunteesta hyvinkin, mutta heti ensimmäisenä työpäivänä tunne palaa voimakkaana takaisin. Enkä ole siitä ollenkaan pahoillaan.

Haaveilija: mietipä joskus omia todellisia arvojasi parisuhteessa, millainen haluaisit sen olevan eläkeiässä? Arvojen pohdintaa kannattaa käyttää aikaa, sillä ne ohjaavat kaikkea tekemistämme. Onnellisuus tulee siitä, kuinka hyvin arvoja elämässämme pystymme toteuttamaan. Tunteisiin ei kannata lankautua, kunhan tekeminen menee oikeaan suuntaan. Onnellisuushan se on tärkeintä, eikö?

Missä päin tää ihastuminen tapahtunut ja minkä alan hommissa? Meillä myös vaihdeltu töissä katseita ;-)

Hienoa Lintulanmake. Kerran kun on menty naimisiin niin yhdessä pysytään, kunnes kuolema erottaa, aamen. Ja vielä vapaaehtoisesti. Kyllä se niin on, että turhan helposti erotaan, jos jotain on luvattu niin kyllä se pitää säilyttää olkoonkin se millaista tahansa. Ja uuden ihmisen kanssa se elämä olisi taas samanlaista, kun kaikkihan on samanlaisia.Tervetuloa 1600-luvulle.

P.s Järjestetyt avioliitot on muuten kestävämpiä kuin rakkausliitot.

Sen takia ei ole mitään järkeä edes mennä naimisiin kun eroprojekti on niin työläs. Kun ei mene naimisiin niin sen kumppanin voi aina päivän varoajalla vaihtaa uuteen.

2

18.07 kirjoitti:

2

Et siis ole hän :(

Kirjoittaja olisin voinut olla minä. Mulla on kolme lasta...

yksi muiden joukossa kirjoitti:

Kirjoittaja olisin voinut olla minä. Mulla on kolme lasta...

Voisitko kirjoittaa jotain mistä vain ihastuksesi tuntisi sinut? Tunnen omaa ihastustani kohtaan samoin

yksi muiden joukossa kirjoitti:

Kirjoittaja olisin voinut olla minä. Mulla on kolme lasta...

Naiselta miehelle siis?

yksi muiden joukossa kirjoitti:

Kirjoittaja olisin voinut olla minä. Mulla on kolme lasta...

Sinä nainen, minä mies

6+9 kirjoitti:

Sinä nainen, minä mies

Sori, tarkoitin henkilöä yksi muiden joukossa :)

siishäh kirjoitti:

Sori, tarkoitin henkilöä yksi muiden joukossa :)

Jep, naiselta miehelle