Tyhjä olo

Kiitokset näistä sanoista Naiseläjä39!

En tiedä, onko sitoutumiskyky taito, vai luontainen tapa toimia. Sen vain tiedän itsestäni, miten aiemmin elämässäni olen sitoutunut eri ihmisiin ja asioihin yleensä. Oli helppoa rakastua ihmiseen, kun järki ja tunteet eivät olleet ristiriidassa ja tunsin saavani vastakaikua tunteisiini. Mutta eipä se paljoa lohduta siinä vaiheessa, kun se kaikki otetaan pois. Sydän huutaa kaipuuta toisen viereen ja järki yrittää tehdä työtä irtautumisen puolesta. Aika tämän tietysti korjaa. Olen toki joutunut samantapaisen asian käymään ennenkin läpi ja sillä kertaa hajosi koko perhe. Tietysti kosketti niitä lapsiakin. Siitä on kuitenkin jo sen verran aikaa, että pystyin keskittymään tähän naiseen koko sydämellä. Siksi kai se tunne on niin voimakas. Lapsia ei keretty tähän suhteeseen vielä ottamaan mukaan ihan yhteisestä päätöksestä johtuen. Se oli minun miestä hyvä päätös. Ei pelkästään sen vuoksi, jos erotaankin, vaan siksi että ollaan tosissaan suhteessa ja oikeasti paremmin tutustuttu, kun ne tärkeimmät otetaan siihen mukaan. Mutta eipä sekään tilanne olisi ollut kaukana, että lapset olisi kuvioihin mukaan tulleet.

Tulipas vähän pitkä sepostus. Tämä on kai minun tapa purkaa sydäntä.

Kiitokset linkistä Naiseläjä39!

Tuossa oli kyllä monta asiaa mietittäväksi ja joitakin olin vähän samansuuntaisesti jo oivaltanutkin :)
Mutta hyvä sivusto muutenkin. Minulla ja varmaan sinullakin on helpompi saada jäsenneltyä ja ymmärrettyä omia tunteita, kun lukee "kohtalotovereiden" tarinoita. Ja tuolla vielä oikeat asiantuntijat vastailevat ja antavat "langanpäitä", mistä sitten itse löytää vastauksia.

Enpä osaa sanoa, ketkä kaikki ja kuka mistäkin syystä näitä saitteja lukee. Mutta jos siitä löytää apua ja/tai lohtua, niin eipä siinä muiden "hölinät" saa silloin vaikuttaa. Eipä sitä kipua toisaan halua tuntea, mutta en kyllä haluaisi kuortakaan kasvattaa ympärilleni. Silloin olisin jo luovuttanut...

Kiitos vain itsellesi Naiseläjä39!

Eipä sillä syyttelyllä tosiaan pääse puusta pitkään. Sekin on valitettavasti tullut kantapään kautta koettua. Mutta täytyy yrittää ottaa virheistään opiksi. Mutta eipä sitten toisaalta täydy ihan kaikkea ottaa omille niskoilleenkaan. Olisi kai tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin tarkoittaa ja pystyä asiallisesti selvittämään erimielisyydet. Monesti itse asia tuntuu jäävän turhanpäiväsen riitelyn alle ja saa vain aikaiseksi uusia ongelmia.

Itsellä on samankaltaisia fiiliksiä, kuin sinullakin. Välillä sitä herää omista ajatuksista ja onpa siinä raavaalla miehelläkin kyynel, jos toinenkin poskelle vierähtänyt. Onneksi on ystäviä, kenelle puhua. Samat ystävät auttoivat aikanaan avioeronkin yli. Jotenkin on kuitenkin ollut parina viime päivänä sellainen fiilis, että vielä hänet kohtaan. Palaset loksahtelee pikkuhiljaa paikalleen niin itseni, kuin hänenkin suhteen. Sitä en voi tietää, mitä hän minusta ajattelee, mutta tulen sen häneltä jossakin vaiheessa vielä kysymään. Tai hän kysyy minulta. Tajusin, että minun täytyy se vielä selvittää, ennen kuin pääsen eteenpäin tässä asiassa. Annan vielä ajan kulua, mutta päätin jo, milloin aika on kypsä. Se vain ihmetyttää, että miten voi olla yhtä ihmistä kohtaan niin suuret tunteet, vaikkei lopulta niin kovian kauan olla tunnettu? En tiedä, onko se alitajuista lohduttautumista vai mitä, mutta olen alkanut ajatella, että ihmiset olivat tässä tapauksessa oikeat, mutta hetki vain huono. Jos näin on, niin minulla ei ole kiire mihinkään. Mitään muuta en vain voi kuvitellakaan, ennen kuin olen tämän itselleni selvittänyt.

Jäneskoira kirjoitti:

Kiitos vain itsellesi Naiseläjä39!

Eipä sillä syyttelyllä tosiaan pääse puusta pitkään. Sekin on valitettavasti tullut kantapään kautta koettua. Mutta täytyy yrittää ottaa virheistään opiksi. Mutta eipä sitten toisaalta täydy ihan kaikkea ottaa omille niskoilleenkaan. Olisi kai tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin tarkoittaa ja pystyä asiallisesti selvittämään erimielisyydet. Monesti itse asia tuntuu jäävän turhanpäiväsen riitelyn alle ja saa vain aikaiseksi uusia ongelmia.

Itsellä on samankaltaisia fiiliksiä, kuin sinullakin. Välillä sitä herää omista ajatuksista ja onpa siinä raavaalla miehelläkin kyynel, jos toinenkin poskelle vierähtänyt. Onneksi on ystäviä, kenelle puhua. Samat ystävät auttoivat aikanaan avioeronkin yli. Jotenkin on kuitenkin ollut parina viime päivänä sellainen fiilis, että vielä hänet kohtaan. Palaset loksahtelee pikkuhiljaa paikalleen niin itseni, kuin hänenkin suhteen. Sitä en voi tietää, mitä hän minusta ajattelee, mutta tulen sen häneltä jossakin vaiheessa vielä kysymään. Tai hän kysyy minulta. Tajusin, että minun täytyy se vielä selvittää, ennen kuin pääsen eteenpäin tässä asiassa. Annan vielä ajan kulua, mutta päätin jo, milloin aika on kypsä. Se vain ihmetyttää, että miten voi olla yhtä ihmistä kohtaan niin suuret tunteet, vaikkei lopulta niin kovian kauan olla tunnettu? En tiedä, onko se alitajuista lohduttautumista vai mitä, mutta olen alkanut ajatella, että ihmiset olivat tässä tapauksessa oikeat, mutta hetki vain huono. Jos näin on, niin minulla ei ole kiire mihinkään. Mitään muuta en vain voi kuvitellakaan, ennen kuin olen tämän itselleni selvittänyt.

Lue lisää

Hyvä. Tutki, käännä kivet ja kannot jos välität. Katso kaikki kortit. Jos sitten ei tule vastakaikua, eikä homma onnistu jostain syystä. Tiedät tehneesi parhaimpasi ja voit jatkaa eteenpäin.
Meillä se on lopullinen ero. Jatketaan omia polkuja. Kun vaan tästä toivun ja saan valoa tuunelin päähän. Sit kun ei ole ikävä ja on hyvä olo, olen tyytyväinen.

Toivon hyvää:)

Naiseläjä39 kirjoitti:

Hyvä. Tutki, käännä kivet ja kannot jos välität. Katso kaikki kortit. Jos sitten ei tule vastakaikua, eikä homma onnistu jostain syystä. Tiedät tehneesi parhaimpasi ja voit jatkaa eteenpäin.
Meillä se on lopullinen ero. Jatketaan omia polkuja. Kun vaan tästä toivun ja saan valoa tuunelin päähän. Sit kun ei ole ikävä ja on hyvä olo, olen tyytyväinen.

Toivon hyvää:)

Lue lisää

Kiitokset kannustuksesta! Kyllä se on vain näin, että entiset täytyy murehtia ja märehtia pois, ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Sitten, kun on hyvä olla itsensä kanssa voi avoimin sydämin kohdata, mitä uutta elämällä on annettavana. Siihen lopulta itsekin tässä prosessissa ja tilanteessa pyrin. Uusi alku se on joka tapauksessa, kävi miten kävi.

Minä toivon sinullekin kaikkea hyvää. Vaikuttaa, että sinulla on kaikki työkalut, millä jatkaa asian prosessoimista. Sen kun sisäistää, saa uskoa siihen, että se paha olo menee menee ajan kanssa ohi :)