VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS, LASTENSUOJELU

Kaksi tragediaa lyhyen ajan sisällä, joissa äiti surmaa lapsensa. Käsittämättömiä tapauksia, joissa kunnan oma lastensuojelu ja tukitoimet eivät pystyneet tekemään tarpeeksi. Emme voi ymmärtää näitä tekoja. Kunta ja valtio ovat avuttomia instansseineen eikä selitystä ole pystytty antamaan sille, mikä äidin tai isän ajaa tällaiseen lopulliseen tekoon. Lapsensa surmanneista on tehty monia tutkimuksia, joista ei ole kuitenkaan käynyt ilmi mitään oleellista yhteistä nimittäjää. Voidaan vain arvella joitain syitä, kuten synnytyksen jälkeinen masennus, vanhempaa valvottava jälkikasvu, mielenterveysongelmat, köyhyys ja yksinhuoltajuus.

Sama yleinen toteamus myös toistuu kirjoituksissa, joissa tietenkin suru ja viha lasten puolesta saa lukijoissa aikaan katkeran toteamuksen että vanhempi tulisi lynkata, jos on jäänyt henkiin. Samaten syytetään Suomen taloustilannetta, mitä ei käy kiistäminen, ne joilla on ollut mahdollisuus ovat jakaneet rahat vääriin osoitteisiin. Silti jatkuva valitus ei auta. Valtion ollessa tässä jamassa ja kykenemätön auttamaan kansalaisiaan tulisi vapaaehtoistyön merkitystä entisestään korostaa.

Haastan kaikki kynnelle kykenevät auttamaan lähimmäisiään, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Syyttely ja tuomitseminen eivät auta häntä, jolla muutenkin menee jo huonosti. Monen pahoinvointi kumpuaa jo osittain siitä miten ympäristö tuomitsee heikommin elämässään menestyneen. Palvelu, johon olisi matala kynnys ottaa yhteyttä ns. paniikkinappi, tulisi mahdollistaa kaikille. Palvelun toisella puolella auttamassa avuntarvitsijaa tulisi olla henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään vapaaehtoista tukityötä korvauksetta, työtä jossa voidaan tarjota lastenhoitoapua ja keskusteluapua 24/7. Lastenhoitoavun tarjoajat olisivat rikosrekisteriltään puhtaita ja he voisivat saada korvauksen työstään avuntarpeen pitkittyessä, jos palvelun tilaajan maksettavaksi ei muodostuisi kohtuutonta korvausta.

Oletan ettei tarvitse olla mielenterveyspotilas jos elämä on solmussa lastenhoidon kanssa. Jos vanhempi esimerkiksi nukkuu yössä 2 - 3 h unia koliikkilasta yksinhuoltajana hoitaessaan, on taloushuolia ja esimerkiksi toisen vanhemman kanssa lapsen huoltajuuskäsittelyjä tulossa, ei juurikaan kunnon ystäviä joihin tukeutua niin voi miettiä miten paha olo ihmisellä tällöin on.

On parempi kysyä mitä me jokainen voisimme tehdä. Millä saadaan avuntarvitsijoista edes osa havahtumaan tilastaan, hakemaan apua ja saamaan sitä kohtalaisen vaivattomasti. Nettisivut? Vapaaehtoisten yhteistyö sosiaalityön kanssa? Osakorvaus ja toimeentulotuen saajalle tukea lastenhoitoon? Henkisen keskusteluavun tarjoaminen ja vertaistuki vastaavan rankan lapsiajan läpikäyneiden toimesta.

Löytyy monia fiksuja ihmisiä, jotka laittaessaan nämä ideat toimiviksi voisivat auttaa lapsiperheitä taatusti tehokkaammin kuin yksikään lastensuojelu- ja sossuinstanssi sellaisenaan, heillä kun ei kuulemma ole tarpeeksi resursseja käytössään. Itse voin tarjota keskusteluapua ja lastenhoitoapua vain omalla paikkakunnallani, mutta asia koskettaa valtakunnallisesti. Auttakaa lähimmäistänne ja tukekaa arjessa jaksamista.