Aihetta on vaikka mitä.

Otsikko tosiaan pitää paikkansa
Olin viiden päivän reisussa, juna- onnikka- henkilöautokyytiä tuli ihan kylliksi. Siellä eteläisessä Suomessa alueilla Helsinki-Lohja- Sammatti. Kattellaanpa aihetta huomenna lissää. Väsyttää.

Elä sinä jjoutava anteeksi pyytele. Aina sitä aiheita riittää ja uutiset kertovat lisää. Hyviä ja huonoja uutisia. Niin on päivissäkin. Eilinen huonompi tänään helpompa.

Ihan vanhan losojätkän tunnelmaan pääsee vilkaisemalla tuota komeaa roskoppi sääasemaa. Poutaa ennusti tänäänkin. Eikä roskoppi petä huomennakaan.

c c kirjoitti:

Elä sinä jjoutava anteeksi pyytele. Aina sitä aiheita riittää ja uutiset kertovat lisää. Hyviä ja huonoja uutisia. Niin on päivissäkin. Eilinen huonompi tänään helpompa.

Ihan vanhan losojätkän tunnelmaan pääsee vilkaisemalla tuota komeaa roskoppi sääasemaa. Poutaa ennusti tänäänkin. Eikä roskoppi petä huomennakaan.

Lue lisää

Kyllä roskopit ovat armollisia.))

Ei oo muuten vähän jos olonsa siedetteväks tuntee näin talven kynnyksellä. Säätoimittajakin sanoi ett saattaa viikonvaihteessa -7 asteeseen laskea lämpötila.
Mut ei hätää; ajankohtaan nähden ihan narmale kuten putinilassa sanotaan.

Ja että ei tässäkään vielä kaikki, Aurinko saattaa pilkahtaa viikolla 48. On kait tilattava vahti etten ole syrjällään ettosilla kun tuo ihime ilmestyy taivaankannelle.
Isolla laitoin, ei ole veikkonen viikkoihin hymyilly koko naamallaan, se Aurinko.

Puolen viikon aattoilta on kallistumassa historian lehdille. Ei näitä tosisyksyjä kaikille riitä kippuntakaupalla. Voikin olla, että glögillä tätäkin on juhlistettava.

Onhan niitä juna muistoja . Sillon kuljettiin pieniäkinmatkoja junalla .
Messukylästä Tampereelle oli se matka jota montavuotta kuljin junassa . Ja sinne pysäkille mentiin aina raiteita pitkin . oli lyjin matka. Työmatka ja hapaakin sillon .

Jossain kerroin että olin kesäsin Maalla äidin isän velellä Aleksilla ja Selmalla -- kun oli sota aika siellä oli kivaa pikkuselle vilkkaalle tyttöselle , olivat lapsetonparikin Ja Selma isontalon tytär.

Aleksi tuli Tampereelle koppatäynnä herkkuja ,joista kuitenkin maksettiin pikkusen , Koska Aleksi tykkäs , että muuten ei raha riitä siihen hyvin tärkeeseen ostokseen ,oli vähän viinaan menevä.
Selmakun tiesi olii rahaa annettu sitävarten sopivasti ,

Menimme sitten Tampereen asemalta junaan ja ,kai se oli väärä aika junalla . kun olis pitänyt päästä vielä Toijalan asemalta linjurilla sinne heidän kotio , Aleksi oli "naukkailu " pullostaan ja mentiin se loppumatka Taksilla se olikin kai tuttu kuski --ja monta kerta Aleksi pyysi pysäyttään ,oli tankannut senverran liikaa .
Perillä muistan että Selma-täti oli hirveen vihanen
Muistan kuitenkin että sielä maalla oli mukavaa .Käytiin montaketa viemässä lehmiä laitumelle ja taas haettiin kotio illalla lypsettäväksi -- ja kotieläimiä minun 8vuotiaan oikea aika tietää millaista on maalaiselämä.
Olisivat ottaneet minua sinne maalle aina lomilla mutta äiti ei tykännyt kun kerroin sen meidän Taksi seikkailun ,

Kiinnostuksesta se matka saa sen hohdon. Kerran kreikan saarilla heti tervetuloa tilaisuudessa eräs haukkui kaikki ja sanoi tämä on viimeinen matka näille rauniosaarille. Aika nolo voi suomalainen matkailija olla. Mutta junamatka pitkästä aikaa saa kiittämään palvelua kun pelkäsin mitenkähän onnistuu, kaikki onnistui iha helposti. Autoilijana juna oli jäänyt turhan
unohuuksiin.

jjoutava kirjoitti:

Kiinnostuksesta se matka saa sen hohdon. Kerran kreikan saarilla heti tervetuloa tilaisuudessa eräs haukkui kaikki ja sanoi tämä on viimeinen matka näille rauniosaarille. Aika nolo voi suomalainen matkailija olla. Mutta junamatka pitkästä aikaa saa kiittämään palvelua kun pelkäsin mitenkähän onnistuu, kaikki onnistui iha helposti. Autoilijana juna oli jäänyt turhan
unohuuksiin.

Lue lisää

Niin...juna ja laiva ovat minulle mieleisimmät kulkuvälineet, juna intiimimpi jollain lailla, ja minähän pidän ihmisistä. Ja...no, meri on aina meri. Onneksi kerkisikin edes joitain mieltymyksiäni toteuttaa, vaikka Idän Pikajuna jäikin toteuttamatta. Prahaan rakastuin ja Italian junilla oli helppoa ja edullista matkustaa. Prahaan ja Portugaliin olisin halunnut asumaankin, mutta kun kun menneistä en haaveile enkä hekumoi, uskon, että aina miut on tarkoitettu oikeeseen suuntaan menijäksi.
Itämeri jäi myös rakkaaksi, kymmenet kerrathan kerkisin sen ylittää. Jotenkin kai vaistosin muutama vuosi sitten, että viimeinen matkani on. Nautin täysin sydämin laivan kokassa istumalla tutuiksi tulleista aalloista ja taaksejäävästä Tallinnan silhuetista.

sus.morsian kirjoitti:

Niin...juna ja laiva ovat minulle mieleisimmät kulkuvälineet, juna intiimimpi jollain lailla, ja minähän pidän ihmisistä. Ja...no, meri on aina meri. Onneksi kerkisikin edes joitain mieltymyksiäni toteuttaa, vaikka Idän Pikajuna jäikin toteuttamatta. Prahaan rakastuin ja Italian junilla oli helppoa ja edullista matkustaa. Prahaan ja Portugaliin olisin halunnut asumaankin, mutta kun kun menneistä en haaveile enkä hekumoi, uskon, että aina miut on tarkoitettu oikeeseen suuntaan menijäksi.
Itämeri jäi myös rakkaaksi, kymmenet kerrathan kerkisin sen ylittää. Jotenkin kai vaistosin muutama vuosi sitten, että viimeinen matkani on. Nautin täysin sydämin laivan kokassa istumalla tutuiksi tulleista aalloista ja taaksejäävästä Tallinnan silhuetista.

Lue lisää

Vuonna 1971 oli matkoja laivalla Leningradiin ja sellainen tehtiin. Oli juhannuskesää ja yöt olivat valoisia, kaupunki kaunis. Kuljimme lauantai-iltaa vapaasti" jos ei ota huomioon pariskuntaa joka ilmaantui aina samoihin paikkoihin kuin mekin. Juttusillaankin oltiin kun suomea puhuivat.

Lopulta palasimme taksilla laivaan ja kun sanoin maksavani ruplilla, kuljettaja käsitti, että ajetaan ruplan edestä. Kierreltiin kanavien rantoja, parhaita näköala paikkoja ja ihmettelin etteihän satamaan niin pitkä matka ole.
Loputa tultiin satamaan ja maksu oli tasan 1 rupla.
Hieno reissu oli, pikkuisen yksinkertaiselta kaikki onnistuu.

Vastenmielistä haukkua tallojaksi, vaikka tuohan vain oikaisi asiavirheen.

tavallinen tallaaja kirjoitti:

Vastenmielistä haukkua tallojaksi, vaikka tuohan vain oikaisi asiavirheen.

Tallinnasta voi tulla myös Itämeren kautta joten näpertelyä kiusaksi sinun kirjoitus oli.

hämis kirjoitti:

Tallinnasta voi tulla myös Itämeren kautta joten näpertelyä kiusaksi sinun kirjoitus oli.

Vielä kuitenkin tästä ´ näpertelystä ´ , mitäs muuta kautta Pohjoinen Itämeri ylitetään. Varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden välillä ei mitään kynnystä ole, joten varsinaisen Itämeren ominaisuudet heijastuvat Suomenlahdella. Ei siellä kylttiä lue, tähän loppuvat Itämeren aallot.

Tuolla kun Kahvipirtissä kertoilivat Haapsalun reissuistaan, tuli mieleeni monia asioita. Monet siis menevät kylpyläreissuille, mutta kannattaisi myös mennä kesä-alkusyksy-aikaan, on aivan ihana uimarantakin siellä, pikkusen on matkaa enemmän kävellä sinne, mutta Läänemeren (virolaisille) kirkkaissa aalloissa on ihana polskutella, valkea hiekka näkyy pohjasta. Ja helppo olis vuokrata polkupyörä, jos vielä pyöräilyn harrastaja on, mielenkiintoisia paikkoja siinä ympäristössä. Ja tasaista maata ajella.
Ja ajatelkaas, Venäjän aikaan kaikki seudun vesialueet oli suljettu alkuperäisasukkailta, eivät voineet kalastaakaan.

sus.morsian kirjoitti:

Vielä kuitenkin tästä ´ näpertelystä ´ , mitäs muuta kautta Pohjoinen Itämeri ylitetään. Varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden välillä ei mitään kynnystä ole, joten varsinaisen Itämeren ominaisuudet heijastuvat Suomenlahdella. Ei siellä kylttiä lue, tähän loppuvat Itämeren aallot.

Tuolla kun Kahvipirtissä kertoilivat Haapsalun reissuistaan, tuli mieleeni monia asioita. Monet siis menevät kylpyläreissuille, mutta kannattaisi myös mennä kesä-alkusyksy-aikaan, on aivan ihana uimarantakin siellä, pikkusen on matkaa enemmän kävellä sinne, mutta Läänemeren (virolaisille) kirkkaissa aalloissa on ihana polskutella, valkea hiekka näkyy pohjasta. Ja helppo olis vuokrata polkupyörä, jos vielä pyöräilyn harrastaja on, mielenkiintoisia paikkoja siinä ympäristössä. Ja tasaista maata ajella.
Ja ajatelkaas, Venäjän aikaan kaikki seudun vesialueet oli suljettu alkuperäisasukkailta, eivät voineet kalastaakaan.

Lue lisää

Suomalaisetkin kuuluvat itämerensuomalaisiin kansoihin, kuten virolaiset, karjalaiset, inkerikot , vatjalaiset , vepsäläiset ja liiviläiset - viimeksi mainitut tosin lähes sammumaisillaan olevia kieliä. Meitä yhdistää sama kantakieli ja asuinsijat Itämereen kuuluvan Suomenlahden tuntumassa. Miss Baltic Sea valittiin monena vuonna, ja osallistujia oli ainakin Pohjoismaista, Puolasta, Baltian maista, Saksasta ja Venäjältä. Itämeri yhdistää siis monia kansoja, ja näiden kansojen kohtalot ovat Itämeren kanssa olleet sidoksissa. Viron historia on paljolti myös Itämeren ja Suomenlahden historiaa.

En ihmettele Susmorsiamen rakkautta tätä merta ja kansaa kohtaan. Viron rannikot vetävät vertoja maailman kauneimmille hiekkarannoille ja aurinko laskee siellä horisonttiin värjäten meren ja taivaan satumaisiin punasävyihin. Rannikko on pääosin matalaa ja paljon kivikkoa, sinne ei ole veneilijän niin helppo rantautua kuin Suomenlahden meidänpuoleisille kalliorannoille ja saarille. Virossa rantarakentaminen on ollut kiellettyä, sillä rannoille pääsee jokainen virkistymään, ne eivät ole mökkiläisten yksityisaluetta kuten Suomessa. Ihana mielikuva tuo polkupyörällä huristelu merituulen raikkaudessa, pulahdukset rannan aaltoihin , matalina lämpimämpiin kuin Suomessa.

Itämeren onni ja onnettomuudet ovat meidänkin Suomenlahden rantojen asukkaiden kohtalo, olemme tapahtumiin osallisia tai emme.