Terveisiä Römsänperältä!

p.o. Römpsänperä ja terveiset. Loput voitte arvata!

No mutta kiitos! Sielläkö jo jäässä on Kutemajärvi? Sehän pelasti Anselmin joutumasta puhutteluun kaulimen kanssa. Se tuppaa joskus näin marraskuun harmaudessa tulemaan erimielisyyttäkin, kun yhdessä möllötetään pimeimmän ajan.

Sama tempperamentti on tallella Amaliallasi näköjään, mutta nopeasti tuntuu lauhtuvan. On se kaulin peloittava mötkäle, jos se alkaa läiskimään poskille, paras on kipittää karkuun hyvän sään aikana:D

Eiköhän se enimmäkseen rullaa herkullisten leipomusten yli, ihan voi kuvitella miten tuvassa tuoksuu hyvälle silloin, ja Anselmi naama vehnäsellä popsii kilttinä poikana.

Jatka vain sitä kilttinä oloa, ei meidän naisten kanssa oikein muuten saman katon alla pärjää:D

Mukava oli kuulla kuulumisenne, jatkoja vain sopuisaan yhteiseloonne!

Kyllä se luonto toimii yleensä viisaasti, joko suojelee tai kurittaa, jos on pahanteossa.

Anselmin perhe on näköjään suosiossa. Mitäs kilttejä ihmisiä, luonnossa eläviä kurittaisi. Jo pariutumisen valinta on oivallinen esimerkki. Mitä olisikaan tapahtunut jos pakoon juoksu heikoille jäille olisikin mennyt toisessa järjestyksessä. Mitenpä Anselmi olisi onkinut Amalian jorpakosta? Ei mitenkään, ylivoimainen tehtävä hontelommalle Anselmille.

Vaan nytpä rattoisa perhe-elämä voi Römpsänperällä jatkua. En ole samaa mieltä, kun
s-s esittää vain kilttinä olon Anselmille. Ykstoikkoista sellainenkin elämä on. Muistelen, että ainahan väliin Anselmikin karhistautuu pullikoimaan. Jos sitten tiukka koitos on tulossa, ei heikko jää ole ainut pakotie. Suolle suksiminen kyllä karkottaa Amalian kaulimineen silmänkantamattomiin. Niin...ne naisten ajatukset. Eipä sitä tarvitse kuin iltapimiään maisemissa hiihtelee, niin siinä amaliat pehmenee ja jopa hellii, kun raskaina riivaavat ajatukset onnettomuudesta jälleen tapaamisen muodossa vapauttavat onnen kyyneliin.

Anselmilla on hyvä itsesuojeluvaisto se on nähty. Pare onkin että karkuun pinkaisee, sillä Amalialla on kiivas temperamentti. Viime kesän kuulin siel lähel käyressäin et Anselmi oli kiivenny kuusen latvaan saakka Amaliaa karkuun. Oli senverran kiivas yhteenotto ollu Salakähmil sillo.Syyt en tiär. Anselmi kökötti siel pun latvas ku latvatähti eikä pysytyny ales tulemaan. Amalia sit lopultas leppys ja soitti palokunnan appu.
Anselmi tuli pelastetuks niinku jotkut kissatki. Palokunnan pojilt kävi noppiast Anselmin alasotto. Amalia lämmitti saunan ja kylvetti Anselmin puussa jäykistyneet raajat taas oikoseks.
Nyy siel on taas rauha ja rakkaus voiton pääl. Mukava oli saar terveissi Kutemajärvelt päi.