Avioero / kuolema

Luulen, että tiedän.

Kumpi on helponpi kestää? Avioero, vai puolison kuolema?

19

297

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kuka on kukin

      Kumman on helpompi kestää? Sen kuolleen vai eronneen?
      Kumman itsellesi ottaisit? Jos saisit valita, niin ottaisitko itsellesi kuoleman vai avioeron?

      • Kuka on kukin

        Minusta kysymyskin on järjetön ja moraaliton.


    • kokemustakin

      Jos vainaja on ollut rakastettu , muisto jää elämään ja samoin kaipuu , ikävä . Ihmisen muisti loiventaa ajanmyötä . Avioero voi olla helpotus tai sitten aivan jotain muuta , siihenkin on vain aika sellainen laastari joka lievittää . Kokemuksena en kuitenkaan suosittele toisen kuolemaa siitä jää todellinen rupi sieluun .

      • Kuka on kukin

        "en kuitenkaan suosittele toisen kuolemaa"
        Mitähän tuollakin mahdat tarkoittaa? Kukaan muu ei varmaan ymmärrä. Tai ehkä joku...

        " siitä jää todellinen rupi sieluun"
        Niin, jos sen on itse aiheuttanut. Tuskin muuten.

        Eihän asiasta ihan tunteva ihminen vaihtokauppaa käydä.


    • Elämä sirpaleina

      Molemmat on koettu ja kyllä aviopuolison kuolema on paljon pahempi. Ainakin tänne jäävälle.

    • Miten sitä kuvaisi

      Puolison kuolema mullistaa koko maailmankuvan. Koko maailma rakentuu pikkuhiljaa uudestaan surevalle. Ero ja kuolema on ulkoisesti sillätavoin samannäköiset, että siinä toinen jää vaikka asuntoon asumaan yksin. Mutta siihen se sitten jääkin. Rakkaan kuolema menee syvälle sieluun, syvemmälle kuin mikään sitä ennen. Itsekin voi olla kahden vaiheilla oman elämänsä kanssa, että miksi hän, miksi en minä. Ehkä jopa, että se oli väärin, sen olisi kuulunut ennemmin olla minä. Ne ovat ajatuksina täysin uusia (yleensä kai).
      Siitä sitten lähtee patikoimaan ylöspäin rinnettä, pikkuhiljaa, välillä leväten. Yön pimeydessä kuuntelee yön ääniä, puiden huminaa ja muistaa sen laakson, josta on lähtenyt pois. Jokaisesta askeleesta jää muisto, sen oppii ymmärtämään, kun rakastettu on kuollut. Hänen muistonsa elää kanssani, syvällä sielussani. Kaikki yhteiset hetkemme on kuolema lukinnut ikuisiksi ajoiksi elämän suurimpaan salaisuuteen.
      Kun olen edennyt kauas noista tapahtumista, niin voin asettaa kysymyksen, mitä se oli. Ja kuin tunnen tutun puristuksen käsivarressani, kyyneleet vierivät poskilleni ja tiedän, hän ei lähde luotani koskaan.

    • Miten sitä kuvaisi

      Nämä asiat tulevat niin eri tavoin kohdattavaksi, että ei niitä voi mitenkään verrata oikein. Eihän kaikkea muutakaan verrata keskenään. Vertaisinko keskenään poutapilveä ja työvuotta? En, koska mitä noilla olisi yheistä, niitä ei saa vertailuun millään järkevällä tavalla, joten vertailu ei kannata.
      Ennemminkin kysyisin, mikä on vertauksen tekijän motiivi. ?

    • Molempi pahempi

      Olemme ystäväpiirissämme paljonkin keskustelleet siitä, kumpi on helpompaa - jäädä yksin puolison kuoleman jälkeen vai avioeron jälkeen. Meitä on kuusi naista, osalla takana avioero, valtaosa on leskiä.

      Eron kokeneet ovat sitä mieltä, että meidän leskeksi jääneitten osa/suru on jotenkin helpompi hyväksyä. Me lesket taas arvelemme, että avioerosta toipuu paremmin.


      Yhteistä molemmille on, että on yksin jääneen kylki kylmenee ja arki jatkuu kummassakin tapauksessa ilman puolisoa.

      Kuolema on niin ehdoton ja lopullinen tapahtuma, sitä ei voi muuttaa toiseksi eikä sitä voi yleensä ennalta aavistaa. Kun puoliso on kuollut, et enää koskaan häntä tapaa kuin korkeintaan unessa.

      Avioero ei ole yhtä lopullinen. Jos on lapsia, niin entinen aviosuhde voi parhaassa tapauksessa muuttua aidoksi ystävyydeksi - mikä onkin lasten kannalta parasta. Harvoinkos sattuu sitäkin, että virallisestikin eronneet palaavat jopa vuosien päästä takaisin yhteen ja elävät onnellisina "elämänsä loppuun".

      Avioeron tekee rankaksi se, että siihen usein liittyy arvottomuuden, mitättömyyden ja hylätyksi tulemisen tunne, etenkin jos avioerossa on kyse kolmansista osapuolista. Avioeron tekee tuskalliseksi myös se, että pahimmassa tapauksessa molemmat joutuvat luopumaan yhteisestä kodista ja omaisuus jaetaan.

      Toki leskikin voi kokea tulleensa hylätyksi, mutta se on kuitenkin eri asia. Kuolema korjaa kyselemättä eikä sitä voi ennalta aavistaa. Taloudellisesti ajatellen leskeksi jääminen voi joskus tarkoittaa sitäkin, että taloustilanne jopa kohenee erityisesti tapauksissa, kun puoliso on ollut alkoholisti tai peliaddikti.

    • Järjetön kysymys

      Kumpikin ovat elämää. Pahat sellaiselle tyypille, joka pitää elämää pahana ja aivan jotain muuta sellaiselle persoonalle, joka ymmärtää, että elämään kuuluu kaikenlaista. Joskus mukavaa, joskus vähemmän mukavaa, mutta elettäväksi tarkoitettua yhtäkaikki.

      • Miten sitä kuvaisi

        " Joskus mukavaa, joskus vähemmän mukavaa, mutta elettäväksi tarkoitettua yhtäkaikki. "

        Pidän Järjetön kysymys kommentistasi, mutta tuossa lopussa minun ajatukseni kompastuu, joten olen itse luopunut tuon tapaisesta ajatelmasta... missä ikäänkuin kuolema olisi arjessa ja kaikessa mukana elämässä. Kun ei se ainakaan nykyihmisen ajatuksessa ole tuolla tavoin mukana.

        Pitäisi olla. Pitäisi hyväksyä kuolema lähemmäs. Kuitenkin mitään riskejä ei saa ottaa, sitä en tarkoita. Kaikkea sairastuttavaa pitää välttää. Mutta kerran, kun kaikki kuitenkin kohtaamme kuoleman, se voisi olla tutumpi asia.

        Oma ajatukseni on katkennut siinä kohtaa, kun oma miesystävä on kuollut. Tavallaan katkennut se ajatus, että kaikki kuuluu elämään ja elämä on elettäväksi tehty ja kaikki täällä kestetään ja elämäähän tämä on vain ja... ja... noita on niin paljon, noita viisauksia. Mikään noista ei kuitenkaan päde hänen kohdallaan, kun häntä on kohdannut tuo suuri ja meille eläville tuntematon.

        Kuolemasta lähipiirissä sanotaan, että se pysäyttää. Oman vainajani lähipiirissäkin eräs sanoi ihan kuin minua lohduttaakseen, että elämä jatkuu... Eipä paljoa miettinyt. Ei mittinyt, että surin juuri häntä, jonka elämä ei jatkunut, jonka kuolemaa en pystynyt näkemään oikeana, eikä se tullut oikeassa iässäkään, vaan niin valtavan paljon liian aikaisin.

        Kuoleman edessä ei kukaan taida olla riittävän viisas. Liian varhaisesta kuolemasta oman rakkaan kohdalla ei pysty mitään hyvää löytämään. Hänen elämänsä loppui ja omani suunnittelu meni lähes kokonaan uusiksi.

        Usein olen vain ristinyt käteni, antanut mieleni kokonaan rukoukselle, että... ei, en rukoile omaa selviytymistäni, sitä en epäile, vaan rukoilen sitä, että annan kaiken itsessäni korkeamman haltuun ja luotan, että tulee jälleennäkemisen aika, jossa saan nähdä pois menneet läheiseni, jolloin saan nähdä myös rakkaimpani. Jään odottamaan sitä aikaa kaiken elämänkin keskellä.


    • Miten sitä kuvaisi

      Siitä porukasta, josta Molempi pahempi kiroittaa. En missään porukassa tietenkään lähtisi eron kokeneita kavereita tyrmäämään. Missä porukasta ovat ne, jotka ovat löytäneet uuden rakkauden huonossa liitossa ja olleet itse aktiivisia eroajia?
      Kaverien kanssa on tehtävä kipeitäkin kompromisseja. Jos keskustelusuhteet ovat lainkaan aitoja, niin asiat selviävät juuri siihen suuntaan kuin Järjetön kysymys viittaa.

      Suhteista yksinjääneiden porukka taitaa perustua nykyisyyteen ja tulevaisuudentoiveisiin enemmän, kuin samoihin kokemuksiin.

    • Kuolemaa ei ole

      " ... Mikään noista ei kuitenkaan päde hänen kohdallaan, kun häntä on kohdannut tuo suuri ja meille eläville tuntematon. "

      Anteeksi nyt vain, mutta mistä sinä tiedät, vaikka hän eläisi paljon parempaa elämää nyt kun pääsi pois. Sen sijaan elämää maan päällä jatkaa se, joka tänne jää. Niitten äitien ja isienkin on jaksettava jatkaa, jotka menettävät kuololle lapsensa.

      Kun sinä rukoilet ja toivot "jälleennäkemistä" niin toivo kuitenkin kaikista eniten itsellesi voimia uusiin suunnitelmiin, koska sinä elät vielä täällä etkä tiedä poistumisaikaasi ja -kohtaasi.

      • Miten sitä kuvaisi

        Anteeksi nyt vain, mutta jotenkin tunnistan kommentistasi taas kerran sen neuvojan, jonka neuvoja en ole kysynyt. Näet kaikessa vikaa, missä ei ole kuunneltu sinua. Hyökkäät omalla tavallaan surevan kimppuun joka ketjussa ilmeisesti.

        " vain, mutta mistä sinä tiedät, vaikka"
        Tuo lause, jonka osoitat pois päin itsestäsi, niin ota peili käteesi, katsele kasvojasi ja sano sinne peilikuvallesi tuo lause, juuri noin. Älä jatka sitä mitenkään.

        "Anteeksi vain, mutta mistä sinä tiedät, vaikka"

        Rukoilen sinunkin puolestasi, että löytäisit Jumalan sanan ja siitä sanasta sen opin, minkä kulloinkin tarvitset pysyäksesi valoisemmilla poluilla.

        - Se, mistä kuvittelet puhuvasi, ei ole alkanut vielä


      • EhkäJoskusLipsahtaa

        Jos nähtäisiin livenä, niin valmistaisin silettoa sinun häirinnästäsi.


      • EhkäJoskusLipsahtaa

        Yrität jäljitellä raamatu sanomaa nimimerkilläsi, jossa selvästi näkyy pirun jälki. Raamatusta et kuitenkaan tiedä yhtään mitään. Olet paholaisesta.


      • Et osaa kuvailla
        Miten sitä kuvaisi kirjoitti:

        Anteeksi nyt vain, mutta jotenkin tunnistan kommentistasi taas kerran sen neuvojan, jonka neuvoja en ole kysynyt. Näet kaikessa vikaa, missä ei ole kuunneltu sinua. Hyökkäät omalla tavallaan surevan kimppuun joka ketjussa ilmeisesti.

        " vain, mutta mistä sinä tiedät, vaikka"
        Tuo lause, jonka osoitat pois päin itsestäsi, niin ota peili käteesi, katsele kasvojasi ja sano sinne peilikuvallesi tuo lause, juuri noin. Älä jatka sitä mitenkään.

        "Anteeksi vain, mutta mistä sinä tiedät, vaikka"

        Rukoilen sinunkin puolestasi, että löytäisit Jumalan sanan ja siitä sanasta sen opin, minkä kulloinkin tarvitset pysyäksesi valoisemmilla poluilla.

        - Se, mistä kuvittelet puhuvasi, ei ole alkanut vielä

        Ööööö ... En neuvo, kerron vain mitä mieltä itse olen. Mutta hörhöile sinä itseksesi, minä jatkan omalla valoisalla tavallani - maanpäällistä elämää.


      • Miten sitä kuvaisi
        Et osaa kuvailla kirjoitti:

        Ööööö ... En neuvo, kerron vain mitä mieltä itse olen. Mutta hörhöile sinä itseksesi, minä jatkan omalla valoisalla tavallani - maanpäällistä elämää.

        Kuitenkin olet sairas kateudesta minua kohtaan.
        Kuuluu muuten sosiopaatien taudinkuvaankin. Valoisasta et tiedä mitään.


      • Olet suunpieksijä
        Et osaa kuvailla kirjoitti:

        Ööööö ... En neuvo, kerron vain mitä mieltä itse olen. Mutta hörhöile sinä itseksesi, minä jatkan omalla valoisalla tavallani - maanpäällistä elämää.

        Ja tuossa sinulle mielipuoli. Linkki kertoo sinusta.


      • Siinä sinulle pukari

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3550
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2952
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      25
      2840
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2728
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      22
      2624
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2425
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      241
      2058
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1867
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      42
      1773
    10. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      165
      1723
    Aihe