Ikävä sua.

Kerro hänelle.

22577 kirjoitti:

Kerro hänelle.

En voi. Kyllä hän tietää. Ainakin sisimmässään. Ihme täytyisi tapahtua, että mikään olisi mahdollista. Nyt revin itseäni irti. Mutta ei hän minusta lähde.

Tiedän tuon tunteen. Ihana työtoveri, nyt kuitenkin ollaan eri hommissa. Olimme todella läheisiä töissä ja nytkin olemme silloin tällöin nähneet töiden jälkeenkin ja tunnelmat ovat hyvin lämpimät. Olemme toisillemme soulmates, niin olemme puhuneet. Mutta kuitenkin tämä ihana nainen on kuitenkin kiinnostunut miehistä ja tapailee nyt yhtä. Hän pitää minua ystävänään, itse taas koen niin monia tunteita. En ole uskaltaltanut sanoa mitä tunnen oikeasti. Sydämeeni sattui kun hän eilen kertoi tapaavansa tänään tuon kundin kotonaan ekaa kertaa. Kertoi nimittäin, että se on vakavaa, jos hän kotiin kutsuu. Tiedän ja järki sanoo, ettei voida olla yhdessä eikä tapailla, kun olen varattu. Mutta silti se sattuu. En voi tälle tunteelle mitään.

No kuule lepää rauhassa !

Mä en tykkää susta . Oot perverssi .

Jos hän tykkää susta,mitä hän voi tehdä tai sano sulle kun et kerro hänelle. Miksi et?

viikonloppuna kirjoitti:

Jos hän tykkää susta,mitä hän voi tehdä tai sano sulle kun et kerro hänelle. Miksi et?

Ei hän ole etäinen haikailun kohde. Vaan rakkaani, jonka menetin. Tähdet eivät olleet meille suotuisat, jumalat käänsivät selkänsä. Elämä näytti meille sen nurjan puolen, ettei aika ollut oikea ja oma sielu riittävän ehjä onnistumisellemme. Mahdotonta, julmaa, riipivää. Rakkautta, epätoivoista rakkautta.

Aina ei kaikki säry. Joskus kertominen vain lähentää. Ajattelepa sitä ja mieti vielä kerran, kertoisitko sittenkin. Ainakin jos itse olisin kohde, haluaisin tietysti tietää ja keskustella ko. asiasta.

Mistä sen voisi arvata? Siitä söpöstä punastelusta ja hämmennyksestäkö? :)

Usko minua kirjoitti:

Aina ei kaikki säry. Joskus kertominen vain lähentää. Ajattelepa sitä ja mieti vielä kerran, kertoisitko sittenkin. Ainakin jos itse olisin kohde, haluaisin tietysti tietää ja keskustella ko. asiasta.

Lue lisää

Kerroin ja ei särkynyt. Tietysti se on rankkaa nähdä häntä ja ihastua häneen päivä päivältä lisää, ja tietää että hän ei ajattele samoin. Mutta parempi näin kuin että elättelisin toivoa ja jonain päivänä kaikki hajoaisi käsiin. Ihanaa, että sain pitää hänet ystävänä, ja koenkin että kertominen lähensi meitä ystävinä.

Näin juuri. Tuskani on yhtäläinen.

Ja vaikka itsekin tiedän, että kaikesta rakkaudesta huolimatta ei elämämme olleet yhteen sovitettavissa, lankeaisin siihen samaan vanhaan. Jos vain soittaisit.

Koetan uskotella, että näin on hyvä.

Etkö voi soittaa hänelle :)

Ikävä häntä niin paljon...

Ei mitään lisättävää.

Itqparq kirjoitti:

Ei mitään lisättävää.

Soita hänelle... Niin

Oikeesti, kertoisitko? Ottaisitko kädestä?

Mä olin ennen päiväuneksija, mutta olen kasvanut. Mä olen alkanut ymmärtää, että hetket menee ohi ja mä tuhlaan elämääni, jos en ota tilaisuuksia vastaan. En enää kuluta itseäni ajatuksiin, mitä hän ajattelee tai mitäköhän hän haluaisi. Seison tukevasti omien tunteitteni takana. Teen ja sanon, miltä musta tuntuu enkä mukaile toisen tunteita. Ottaa tai jättää. Mä otan ja jätän: kädestä ja käden hänen käteen.

8+3 kirjoitti:

Oikeesti, kertoisitko? Ottaisitko kädestä?

Mä olin ennen päiväuneksija, mutta olen kasvanut. Mä olen alkanut ymmärtää, että hetket menee ohi ja mä tuhlaan elämääni, jos en ota tilaisuuksia vastaan. En enää kuluta itseäni ajatuksiin, mitä hän ajattelee tai mitäköhän hän haluaisi. Seison tukevasti omien tunteitteni takana. Teen ja sanon, miltä musta tuntuu enkä mukaile toisen tunteita. Ottaa tai jättää. Mä otan ja jätän: kädestä ja käden hänen käteen.

Lue lisää

No ni. Tervetuloa aikuiseksi.

Kannattaa kertoa hänelle!

No jos on ikävä niin tee treffit ja jutelkaa . Ei tartte sitten enää miettiä ja pääset eteenpäin .