Sukupuolineutraalin ajattelun eräänä perustana on myytti, jonka mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäistä ja muuttumatonta. Tähän käsitykseen vedotaan jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Sille ei vain ole tutkimuksellista näyttöä.
Illinoisin yliopiston professorin John D’Emilion mukaan tieteellinen todistusaineisto homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden puolesta on ”ohutta kuin ruoko”. Kuitenkin ihmiset haluavat uskoa siihen, koska sen avulla voidaan edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä.
Koska samaa sukupuolta olevat parit eivät saa biologisesti yhteisiä lapsia, lapsia tuotetaan keinohedelmöityksellä. Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan nämä lapset eivät koe traumaattista hylkäämiskokemusta, koska heillä ei ole kokemusta biologisesta isästä tai äidistä, josta he joutuisivat eroamaan. Näin jätetään huomiotta, että puolet lapsen perimästä on biologiselta isältä tai äidiltä, vaikka isä tai äiti jäisivät nimettömäksi luovuttajaksi tai sijaiskohduksi. Koska lapsi kantaa biologisten vanhempiensa piirteitä, hänen on vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi. Hän jää myös tietämättömäksi suvun perinnöllisistä sairauksista.
Yalen yliopiston psykiatrin Kyle Pruettiin tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan” pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan.
Illinoisin yliopiston professorin John D’Emilion mukaan tieteellinen todistusaineisto homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden puolesta on ”ohutta kuin ruoko”. Kuitenkin ihmiset haluavat uskoa siihen, koska sen avulla voidaan edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä.
Koska samaa sukupuolta olevat parit eivät saa biologisesti yhteisiä lapsia, lapsia tuotetaan keinohedelmöityksellä. Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan nämä lapset eivät koe traumaattista hylkäämiskokemusta, koska heillä ei ole kokemusta biologisesta isästä tai äidistä, josta he joutuisivat eroamaan. Näin jätetään huomiotta, että puolet lapsen perimästä on biologiselta isältä tai äidiltä, vaikka isä tai äiti jäisivät nimettömäksi luovuttajaksi tai sijaiskohduksi. Koska lapsi kantaa biologisten vanhempiensa piirteitä, hänen on vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi. Hän jää myös tietämättömäksi suvun perinnöllisistä sairauksista.
Yalen yliopiston psykiatrin Kyle Pruettiin tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan” pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kallman
Homoseksuaalisuuden mahdollisen geneettisen alkuperän tutkimuksessa oli varhain suuri mielenkiinto tutkia identtisiä kaksosia (yksimunaiset kaksoset). Hyvin ilmeisistä syistä. On tunnettua, että identtiset kaksoset ovat osallisia samoista synnynnäisistä ominaisuuksista. Jos esimerkiksi toisella kaksosista on ruskeat silmät, identtisellä kaksosella on aina samoin ruskeat silmät. Ja niin edelleen. Niinpä, jos olisi ”homo-geeni”, identtisillä kaksosilla olisi molemmilla se ja siten osoittautuisi, että heillä on sama seksuaalinen suuntautuminen. Arvaapa mitä? Juuri tähän tulokseen Kallmanin varhainen tutkimus vuodelta 1952 tuli. Hän julkaisi ”Journal of Nervous and Mental Disease” -lehdessä tutkimustulokset, jotka osoittivat 100% yhtäpitävyyden astetta homoseksuaalisuudelle yksimunaisissa kaksosissa (identtiset kaksoset). Katso (VIITE 5; sivu 71. Siihen aikaan sitä ylistettiin lopulliseksi todisteeksi siitä, että homoseksuaalisuus on ”geeneissä”. Tutkimukseen liittyi vain yksi ongelma. Se oli huijaus! Se ei kestänyt lähempää tarkastelua. Ajattele sitä. Myöhemmin oli melko helppo määrittää, että kaikkien identtisten kaksosten suuressa joukossa oli monia (itse asiassa enemmistö), joista ainoastaan toinen tai pari oli kehittänyt homoseksuaalisuuden. Tämä oli yksi varhaisista esimerkeistä tieteellisestä epärehellisyydestä, joka on siitä alkaen vaivannut tutkimusta tällä kentällä tutkimuksen politisoitumisen tähden. Kallman, nyt huonossa huudossa, viittasi myöhemmin tuloksiinsa ”tilastollisena tekeleenä.”
Kommunistit ja kulttuurimarxilaiset ovat kautta aikojen kunnostautuneet epätieteellisillä teorioillaan. Neuvostoliitossa korkeimmaksi tieteelliseksi auktoriteetiksi nousi Lysenko, joka väitti teoriansa mukaisesti että viinirypäleitä ja appelsiinejä voidaan kasvattaa Uralille. Lysonkon teesit kyseenalaistettiin kaikkialla tiedemaailmassa mutta Stalinin Neuvostoliitossa niistä tuli tieteellinen fakta.
Kulttuurimarxilaiset ovat nostaneet valtavan määrän kvasitieteellisiä väittämiä joihin miljoonat tollot uskovat. Yleistä niille on "kriittisen teorian" mukaiset näkemykset perheen helvetillisyydestä, miehen harjoittamasta sorrosta, valkoisten jatkuvasta tummaihoisten sorrosto, kapitalismin pahuudesta, kristillisen kirkon pahuudesta, tummaihoisten kansojen hyvyydestä ja viattomuudesta jne...
Tieteelliset ja rikosoikeudelliset tutkimukset osoittavat homoseksualismin ja lesbouden muodostavan merkittävän mielenterveyttä ja yleistä terveyttä vaarantavan tekijän. Homoperheiden lasten huono menestys koulussa, epätoivo ja itsetuhoisuus (joka ei johdu suinkaan kantaväestöstä) ovat tabuja joista kulttuurimarxilaisuus ei halua ihmisten tietävän. Siksi se median vallattuaan syöttää suurelle yleisölle silkkaa sontaa homouden "harmoniasta" ja "onnesta" vaikka tutkimustulokset puhuvat aivan jostain muusta.
Bailey-Pillard (1991)
Mutta mielenkiinto identtisiin kaksosiin pysyi. Samoista ilmeisistä syistä. Voisiko olla niin, että oli olemassa geeni, joka etukäteen määräsi jonkin miehen homoseksuaaliseksi, mutta että ympäristötekijät olivat myös vaikuttamassa. ”Yhtäpitävyyden aste” ei selvästikään ollut 100%, kuten Kallman oli esittänyt. Voisiko se kuitenkin siitä huolimatta olla paljon korkeampi kuin 2%-4%, joka olisi ennakoitavissa perustuen homoseksuaalien prosentuaaliseen osuuteen kokonaisväestöstä, jos valittaisiin satunnaisotoksella pareja.
Tätä päämäärää varten suoritettiin muita tutkimuksia aiheesta. Yksi niistä oli Michael Baileyn (Northwestern University) ja Richard Pillardin (Boston University School of Medicine) tutkimus vuodelta 1991. Heidän raporttinsa (VIITE 5; sivut 72-78) sai hyvin laajan julkisuuden, ja siihen homoseksuaalien lobbausryhmä yhä viittaa mediassa (herkkäuskoista yleisöä varten). Pillard oli homoseksuaali. Raportissaan (viite 17) he esittivät seuraavat tulokset.
Yksimunaiset kaksoset (identtiset kaksoset): 52% PC (29 of 56 = 52%)
Kaksimunaiset kaksoset (ei-identtiset kaksoset): 22% PC (12 of 54 = 22 %)
Sisarukset, jotka eivät ole kaksosia: 9% PC (13 of 142 = 9%)
Adoptoidut sisarukset: 11% PC (6 of 57 = 11%)
Bailey ja Pillard käyttivät termiä PC (Probandwise Concordance), joka tarkoittaa seuraavaa:
Identtisille kaksosille ”52% PC” tarkoittaa, että 52%:lla heidän löytämistään identtisistä kaksosista oli sama homoseksuaalinen mieltymys kuin veljillään. Tässä voi ensi silmäyksellä näyttää olevan jotain järkeä perustelulle ”homo-geenin” puolesta. 52% identtisille kaksosille tuntuu viittaavan siihen, että jokaista identtistä kaksosta kohti, jolla on homoseksuaalinen identiteetti, on 52% mahdollisuus, että hänen kaksosveljestään tulee myös homoseksuaali. Se on paljon suurempi luku kuin odotettavissa oleva 2-4%, joka perustuu homoseksuaalien prosentuaaliseen osuuteen kokonaisväestöissä.
Tuohon aikaan monet näkivät tämän tutkimuksen tulokset todisteena siitä, että homoseksuaalisuus on, jos ei 100%, niin ainakin suurelta osin perinnöllistä. Se, mitä suuri yleisö ei tiennyt vaan jonka Pillard salasi, oli se seikka, että tutkimuksessa oli hyvin voimakas ”otosten yksipuolisuus”. Muut myöhemmät tutkijat eivät onnistuneet tuottamaan samanlaisia tuloksia. Sitten paljastui, että Bailey ja Pillard olivat hankkineet otosväestönsä ilmoituksilla homomyönteisissä lehdissä ja olivat siten tuoneet ilmeisen yksipuolisuuden tutkimukseensa.
On tärkeää ymmärtää, mitä tämä merkitsee. Homoyhteisölle oli kolmesta syystä tärkeää näyttää toteen geneettinen hypoteesi: 1) jos homoseksuaalisuuden syy oli geneettinen, yhteiskunnan ei tulisi olla huolissaan siitä, että homoseksuaaliset miehet värväävät nuorukaisia riveihinsä, ja 2) noin kymmenen kertaa korkeampi lasten seksuaalisten ahdistelutapausten määrä homoseksuaalien keskuudessa ei vaikuttaisi ennalta määräävästi lapsen homoseksuaalisuuteen, jos homoseksuaalisuuden alkuperä oli geneettinen, ja 3) homoseksuaalinen elämätapa hyväksyttäisiin yleisesti, koska se ei ollut valinta vaan he olivat syntyneet sellaisiksi.
Niin. Heti kun tehdään satunnaisotannalla tutkimus tieteellisellä pohjalla mm. homoperheiden lasten elämästä saadaan hyvin synkät tulokset.
Simon LeVay (1991)
Tausta
Samana vuonna, jolloin julkaistiin Bailey-Pillardin valetutkimus, sai paljon julkisuutta myös Simon LeVayn tutkimus (Simon LeVay, A Difference in the Hypothalamic Structure between Heterosexual and Homosexual Men, Science 253 [1991]; 1034-37). Tiivistelmä Simon LeVayn tutkimuksesta: katso (viite 26 . Hänen raporttinsa käsittely: katso (VIITE 5; sivut 67-70.
LeVay on jälleen yksi homoseksuaalinen tutkija. Hän oli neurobiologi Salk-säätiössä (Salk Institute) Kaliforniassa, kun hän ensimmäisen kerran julkaisi tutkimuksensa löydöt. Hänen löytönsä saattoivat hänet yhtäkkiä vuonna 1991 suureen maineeseen. LeVay näyttää olevan hyvin sympaattinen ja hyvin pätevä tiedemies, vaikkakin jotkut muut tutkijat ovat kyseenalaistaneet hänen pätevyytensä. Esimerkiksi Joan Rougharden, Stanfordin yliopiston professori, kirjoittaa:
”LeVay on vähäpätöinen yliopistoihminen, joka ei koskaan saavuttanut vakinaista virkaa missään ja jonka aikaisempi tutkimus ei ole osoittautunut toistettavissa olevaksi. Siitä huolimatta hänellä on akateemisissa piireissä maine homotieteen ammattimaisena popularisoijana. LeVay on käyttänyt tätä epäilyttävästi hankittua näkyvyyttä hyväkseen saadakseen yliopiston piirissä aseman vakavasti otettavana homoasioiden asiantuntijana”. Rougharden myös vastusti sitä, että LeVay kutsui edustajia NAMBLA:sta (North-American Man Boy Love Association; pedofilian edistämisen pääorganisaatio USA:ssa) tulemaan Stanfordin yliopistoon puhumaan.
LeVay itse oli alun perin hyvin varovainen johtopäätöksistä, jotka hänen tutkimuksestaan tulisi vetää. Mutta muut – erityisesti poliittisesti korrektit joukkotiedotusvälineet – julistivat hänen löytöään todisteena siitä, että nyt oli osoitettu yhdysside homoseksuaalisuuden ja synnynnäisen geneettisen tai hormonaalisen rakenteen välillä. Muistutamme mitä Scott Hersherger sanoi tutkimussymposiumissa (katso edellä):
”Julkiset mielipidemittaukset sekä empiirinen tutkimus kertovat meille aina, että on olemassa positiivinen vastaavuussuhde sen välillä, että ihmiset uskovat jonkin ominaisuuden muuttumattomuuteen ja sen välillä, että he hyväksyvät tuon ominaisuuden. Mitä enemmän joku siis uskoo, että homoseksuaalisuus tai seksuaalinen suuntautuminen on biologista, sitä positiivisemmaksi hän sen kokee.”
Sisäänrakennettu yksipuolisuus?
Vuoden 1991 raporttinsa ja maineen jälkeen LeVay näyttää tulleen vähemmän nöyräksi löytöjensä merkityksestä. Hän alkoi muuttua vaatimattomasta ja harkitsevasta tutkijasta jonkinlaiseksi homoseksuaaliseksi aktivistiksi. Vuonna 1992 hän lopetti tutkimuksensa Salk-säätiössä ja perusti West Hollywood Institute of Gay & Lesbian Education -instituutin.
LeVay on esittänyt myös henkilökohtaisia ja emotionaalisia syitä, miksi hän alkujaan alkoi tutkimuksen. Eräässä haastattelussa sanotaan:
”’Olen tiennyt olevani homo siitä asti kun olin noin kolmetoista,’ hän sanoo, hänen ruskettuneiden kasvojensa levitessä virnistykseen. ’Homomiehenä minulla oli motivaatio tehdä tämä työ. Jos ei olisi ollut, ei kenelläkään muulla ollut kiirettä sen tekemiseen. Ja tiedemiehenä tiesin olevani pätevä tutkimuksen tekemiseen……… Se, mikä viime kädessä muutti hänen tutkimuksensa suunnan, oli kuitenkin syvästi henkilökohtainen kriisi. LeVayn kumppani, Richard, ensiapulääkäri, kuoli vuonna 1990 taisteltuaan neljä vuotta AIDS:n kanssa. ’Richard ja minä olimme viettäneet 21 vuotta yhdessä,’ hän muistuttaa hänen äänensä särähtäessä yhä muistosta. ’Kun hoidin häntä, päätin, että tahdoin tehdä jotain erilaista elämälläni. Tajuat että elämä on lyhyt ja sinun täytyy miettiä, mikä on tärkeää sinulle ja mikä ei. Minulla oli emotionaalinen tarve tehdä jotain henkilökohtaisempaa, jotain joka liittyy minun homoidentiteettiini.’”
Eräässä Newsweekin haastattelussa LeVay sanoi, että hän oli rakastajansa kuoleman jälkeen lujasti päättänyt löytää geneettisen syyn homoseksuaalisuudelle tai hän hylkäisi tieteen kokonaan. Lisäksi hän myönsi, että hän toivoi antavansa yhteiskunnalle homoseksuaalisuuskasvatusta sekä vaikuttavansa oikeudellisiin ja uskonnollisiin asenteisiin sitä kohtaan. Tämä ei ole itsessään todiste mistään tarkoituksellisesta epärehellisyydestä. Mutta hänen tutkimuksensa voi tuskin sanoa olleen puolueeton. Mutta yksi kysymys jää: jättikö hän paikkansa tiedemiehenä Salk-instituutissa, koska hän ei kyennyt ”löytämään geneettistä syytä homoseksuaalisuudelle”.
Homoseksuaalisuutta pitäisi jälleen alkaa lähestymään aivotutkimuksen kautta. Kukaan ei synny homoksi mutta eräiden ihmisten aivot yhdessä ympäristötekijöiden kautta altistavat homoudelle. Kulttuuriset tekijät ovat huomattavasti tärkeämmät kuin halutaan myöntää.
Teemu Keskisarjan tutkimus Suomen seksuaalisrikollisuuden historiasta (joka käsitti ajan myöhäiskeskiajalta aina nykypäivään) nosti kiinnostavalla tavalla esille sen kuinka harvinainen ilmiö homoseksualismi oli Suomessa aina 1950-luvulle asti ja toisaalta miten häkellyttävän yleinen ilmiö esim. eläimiinsekaantuminen oli käräjäpöytäkirjojen mukaan esim. 1600- ja 1700-luvuilla.
Toisin sanoen jos tällaiset ilmiöt olisivat pelkästään biologiset pitäisi elämiinsekaantumisia olla yhä todella paljon koska ihmisillä on nykyisin todella paljon kotieläimiä. Mutta kuten rikospoliisit ja tuomarit tietävät tuo ilmiö on perin harvinainen nykyään. Sen sijaan homoseksualismi joka oli tuiki harvinainen menneinä vuosisatoina (Keskisarja löysi vain pari tapausta koko pitkässä rikoshistoriatutkimuksessaan) alkoikin yht äkkiä lisääntyä toisen maailmansodan jälkeen.
Tosiasiassa kulttuuriset muutokset ovat merkittävin tekijä seksuaalisessa käyttäytymisessä. Kun perverssiydelle kuten homoudella annetaan siimaa niin jopa sellaiset jotka normaalioloissa eivät moiseen lankea voivat näihin hurahtaa jos tyypin aivokäyrä antaa siihen edellytyksiä. Hänestä ei kuitenkaan voida niin vain sanoa että hän olisi ehdottomasti homo. Ideologinen ilmapiiri on vain johtanut hänet tuohon onnettomaan tilaan.
tutkimusten mukaan homostelu muuttaa aivojen rakennetta eikä päinvastoin ja narsistille taas käy mikä sukupuoli tahansa tilanteen mukaan??
Ja kas, kun homoliitot sallitaan, sen jälkeen suomessa "syntyykin" mystisesti paljon enemmän homoja, kuin ennen homoliitojen sallimista.
Syytä kannattaisi ennemmin hakea aivovammasta tms. mielisairaushan se on
Rysssän homot tulee tänne muka pakolaisiksi, kun eivät uskalla venäjällä käyttää pikkupoikia hyväkseen.
Täällä pojat ovat vapaata homopedofiili riistaa.
Suhteessa homoja on eniten vankilassa.
Homoja väestöstä on vain 0,6-0,8%.
Sateenkaariliike koostuu kaikista eri perverseistä variaatioista.
Kulttuurimarxilaisten (heitä on media täynnä) vuoksi yhteiskunta muutuu sellaiseksi että lasten keskuudessa juurettomuus ja häiriökäyttäytyminen kasvavat vaikka - onneksi - valtaosa voiparemmin kuin koskaan ennen. Haluaako äärivasemmisto tietoisesti luoda kurjan proletariaatin maahan?
Pohjimmiltaan kyse oli siitä että yhteiskunta antoi siimaa perverssiydelle jolloin homot saivat ikäänkuin lisenssin toilailulleen. Homous lisääntyi sitämukaa kuin hyökkäys perhettä ja kokolihaa syövää valkoista heteromiestä kohtaa kiihtyi.
Kyseessä on kulttuurimarxilaisuuden aikaansaannoksesta.
En ole tavannut vielä lesbo lehmää ja homo hiirtä, oletko sinä v..un homo?
Et ole elänyt maatilalla. Lehmät könyävät toisten lehmien selässä kiimassaan.
Joka kesäinen näky kun lehmät ovat laitumella. Varmaan sama tapahtuis navetassakin mutta riimut tms estävät.
Hyvä avaus ja hyviä kommenneja.
Homoemot ovat väittäneet että ainoastaan pelko esti menneiden aikojen homoja paljastamasta "synnynnäisiä taipumuksiaan" mutta väitettä on syytä epäillä. Sama pelote ei vaikuttanut eläimiinsekaantujiin. Sen homouden suosiminen ja yleinen hyväksyntä perverssiydelle ja moraalittomuudelle lisää niin pedofiliaa kuin homokäyttäytymistä.
Lenin antoi venäläisille tehdä häpeällisiä tekoja ja tuhannet normaalioloissa säädyllisesti käyttäytyneet ihmiset muuttumaan petoeläimiksi.
"Lenin antoi venäläisille tehdä häpeällisiä tekoja ja tuhannet normaalioloissa säädyllisesti käyttäytyneet ihmiset muuttumaan petoeläimiksi."
En yhtään ihmettelisi, jos homouden emämaaksi ja alkukodiksi ilmenisi aikojen saatossa juuri tuo maa, josta ei ole ikinä tullut mitään muuta hyvää kuin auringonnousu.
Ei siitä ole pitkää aikaa kun naisia vielä poltettiin roviolla noitina.
Tulevaisuudessa nauretaan samalla lailla homofobialle ja tietämättömyydelle.
Paitsi että noitavainojen taustalla ei ollut viha naisia kohtaan vaan taloudelliset ongelmat ja yksinvaltaan siirtyminen.
Kehottaisin tutustumaan noitavainojen historiaan. Taidat muuten olla kulttuurimarxilainen?
Silloinhan voitaisiin väittää vaikkapa niin, että homoseksualismin laukaiseva tekijä on lapsen isän alkoholismi ja penkkiurheiluinnostus, jotka eristävät isän perheestään ja näin lapselta puuttuu isän malli:
Tai sitten se on kuitenkin geneettistä ja sikiökauden olosuhteista riippuvaa.
Rotilla pystytään aiheuttamaan helposti homoseksualismia spivilla hormonikäsitteyillä ja jopa vielä syntymän jälkeen.
Muovien pehmentimillä yhteys poikien feminisoitumiseen
Äitien ftalaattipitoisuudet raskausaikana näkyvät feminisoitumisen merkkeinä ruotsalaisissa poikalapsissa noin kahden vuoden iässä. Ruotsalaistutkimus vahvistaa kahden samaa asiaa selvitelleen amerikkalaistutkimuksen tulokset.
Karlstadin yliopiston tutkimuksessa feminisoitumisen merkkinä käytettiin niin sanottua anogenitaalista etäisyyttä. Sillä tarkoitetaan pojilla etäisyyttä kivesten tyvestä peräaukkoon ja tytöillä etäisyyttä vaginan tyvestä peräaukkoon.
Anogenitaalisen etäisyyden tärkein säätelijä on testosteroni. Koska tytöillä testosteronia on vähän, heillä etäisyys jää lyhyeksi. Pojilla se on normaalisti kaksinkertainen tyttöihin verrattuna.
Poikien lyhyt anogenitaalinen etäisyys kielii testosteronin vähäisyydestä tai muista testosteroniin liittyvistä ongelmista sikiönkehityksen ja ensimmäisten elinvuosien aikana. Lyhyt anogenitaalinen etäisyys pojilla ennustaa myös lisääntymiseen liittyviä ongelmia aikuisiällä
Tutkimuksessa oli mukana 196 lasta. Heidän äideiltään mitattiin useiden eri ftalaattiyhdisteiden tasot ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Lasten anogenitaalinen etäisyys mitattiin 21 kuukauden iässä.
Tutkijat keskittyivät etenkin ftalaattiin nimeltä DiNP, koska sillä on viime vuosina korvattu monissa muovituotteissa haitallisempana pidettyä DEHP-ftalaattia.
Tulokset osoittivat, ettei DiNP ole yhtään vähemmän haitallista kuin muut tutkitut ftalaatit. Kaikki ftalaatit olivat yhteydessä anogenitaalisen etäisyyden pienenemiseen pojilla, mutta yhteys oli erityisen voimakas DiNP:n kohdalla.
Tutkimusasetelman perusteella ei voida sanoa, että anogenitaalisen etäisyyden lyheneminen pojilla johtuisi ftalaattialtistuksesta, mutta koska syy-seuraus on osoitettu eläinkokeissa, tutkijoilla on perusteltu syy epäillä sitä.
Ihmiset altistuvat ftalaateille pääasiassa ravinnon kautta, mutta myös altistuessaan mille tahansa pehmeille tai taipuisille muovituotteille, kuten muovimatoille ja sadetakeille.
Ftalaatteja käytetään myös saippuoissa, liimoissa, hygieniatuotteissa ja lääkkeiden päällystämiseen, joten niiltä on käytännössä mahdotonta välttyä.
Ftalaattien on pitkään tiedetty häiritsevän testosteronin toimintaa sikiönkehityksen aikana. Niiden on epäilty olevan vähintäänkin osasyyllisiä monissa länsimaissa koettuun miesten hedelmällisyyden laskuun.
"Yalen yliopiston psykiatrin Kyle Pruettiin tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan” pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan."
Tuohan puhuu sekä heteroseksuaalisuuden että parisuhteen puolesta.
Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaa avioliiton merkityksen tavalla, joka marginalisoi isät. Väite, jonka mukaan isä ja äiti ovat korvattavissa vaikuttaa isään ja äitiin eri tavalla. Koska äiti synnyttää lapsen, hänellä on luontaisesti läheinen suhde lapseen tämän syntymästä asti. Isän suhde on alussa kaukaisempi. Sukupuolineutraali avioliittolaki viestii, että isää ei välttämättä tarvita. Kun tämä sosialisaation välityksellä tulee osaksi kulttuuria, se tekee isälle helpommaksi hylätä perheensä. Kulttuuri ei enää samassa määrin paheksu isän itsekästä käytöstä, kun sen saa valtaansa uskomus, että isä on korvattavissa toisella aikuisella.
Skotlannin kouluissa lakattiin viettämästä isän päivää sen jälkeen kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin. Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyneet Iowan korkeimman oikeuden tuomarit kirjoittivat päätöksessään: ”Tutkimus - - osoittaa, että perinteinen käsitys, jonka mukaan lapsi tarvitsee sekä isän että äidin kasvaakseen terveeksi ja hyvin sopeutuneeksi aikuiseksi perustuu enemmän stereotypiaan kuin mihinkään muuhun.” Yleistävänä väitteenä tämä lausuma on epätosi. Kulttuurisena uskomuksena se lisää isättömien lasten määrää.
Uusi avioliittolaki rikkoo Lapsen oikeuksien sopimusta
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotisjuhlapäivää vietetään 20.11. Uutta avioliittolakia käsitellessään Suomen eduskunta ottaa kantaa tämän sopimuksen 7. artiklan lausumaan, jonka mukaan ”lapsella on syntymästään saakka oikeus nimeen ja kansalaisuuteen ja oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan”. Tässä lausumassa viitataan selvästi biologisiin vanhempiin, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina.
Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen.
Niin kauan kuin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi, avioliittolaissa säilyy tämä lapsen ihmisoikeus. Mutta kun avioliitoksi määritellään myös samaa sukupuolta olevan parin suhde, tämä lapsen oikeus poistuu avioliittolaista, sillä samaa sukupuolta olevan parin kodissa elävä lapsi on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.
Vaikka tällaista erottamista tapahtuu myös avioerojen seurauksena, biologista juurettomuutta ei aikaisemmin ole lainsäädännössä määritelty lapsen normaalitilaksi. Adoptiossa lähtökohtana on lapsen, ei aikuisen tarve: isättömäksi tai äidittömäksi jääneelle lapselle etsitään korvaava koti.
Lapsen moraalisen identiteetin kannalta on tärkeä kokea olevansa isänsä ja äitinsä rakkauden hedelmä. Monet lapset kokevat eron biologisesta isästään tai äidistään traumaattisena hylkäämiskokemuksena. Lapselle herää kysymys, miksi oma äiti tai isä alun perin hylkäsi hänet.
Lisäksi lapsen erottaminen biologisesta isästään tai äidistään siirtää lapsen ulottumattomiin paljon sellaista informaatiota, jota hän tarvitsisi oman identiteettinsä ja jopa oman terveytensä hoidon perustaksi.
Alana Newman on ilmaissut syntyvän moraalisen ongelman näin: ”Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?” Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että hänen kokemansa menetys on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi.
Perheen ihmissuhteet ovat yhteiskuntaelämän perusta. Poistaessaan luonnollisen vanhemmuuden avioliittolaista sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee biologisen juurettomuuden lapsen normaalitilaksi. Näin se on omiaan heikentämään lapsen perusluottamusta ja siten yhteiskuntaelämän perustaa.
Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.
Naiset: yhä useampi yksinhuoltajia, taloudellisia ongelmia
Miehet: suuri osa liian vähätuloisia avioliittoon
Lapset: noin 30% yksinhuoltajien lapsia --->oppimisongelmia
Sinkut: ei lapsia, ei tulevaisuutta