Mitä kuolemassa tapahtuu?
Jeesukseen uskovilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä kuolemassa tapahtuu. Pääsääntöisesti käsityksiä on kaksi: toisten mielestä jokin osa ihmisestä (sielu tai henki) erkaantuu kuolemassa ruumiista joko tuonelan esikartanoihin tai paratiisiin (Aabrahamin helmaan) odottamaan viimeistä tuomiota. Toisten mielestä taas ihminen kuollessaan siirtyy ns. tajuttomuuden tilaan (unenvertaiseen olotilaan), jossa kuollut herätetään Jeesuksen tulemuksessa joko elämän ylösnousemukseen tai kuolemanylösnousemukseen (itse uskon jälkimmäiseen).
Ne, jotka uskovat sielun siirtyvän heti kuoleman jälkeen joko paratiisiin tai tuonelan esikartanoihin ottavat usein selityksensä tueksi niiden ihmisten kokemukset, jotka on syystä tai toisesta julistettu lääkärin taholta kuolleiksi ja jotka sitten myöhemmin ovat heränneet tästä olotilastaan takaisin ns. elävien kirjoihin kertoen kokemuksistaan. Myöskin jotkut asiayhteydestään irrotetut Raamatun paikat näyttäisivät tukevan tällaista uskomusta…
Ne taas, jotka uskovat, että ihminen kuollessaan siirtyy ns. tajuttomuuden tilaan, puolustelevat käsitystään vain ja ainoastaan Raamattuun pitäytyvillä teksteillä! On rehellisyyden nimissä sanottava, että molempien osapuolten käsitykset istuvat sen verran lujassa perusteluineen, että usein toisinajattelijat luokitellaan harhaoppisiksi, vaikkakin kyse on vain hyvin pienestä opillisesta näkemyksestä, mikäli ajatellaan koko Kristinuskon syvintä olemusta: syntien anteeksisaamista Jumalan Pojan Jeesuksen sovitustyön tähden!
On heti alkuun todettava, että ihmisten kokemukset eivät saa olla se mittari, millä kuolemaa pyritään selittämään, sillä hengellisesti asiaa katsottuna on täysin selvää, että sielunvihollinen (saatana) voi myrkyttää ihmismielen näkemään ja kokemaan tuntemuksia, jotka saattavat yksilöstä tuntua todenmukaisilta sekä Jumalan maailmasta tulleilta. Raamattu opettaa, että sielunvihollinen on ollut valehtelija alusta asti, joten miksi se ei siis voisi saada ihmistä tuntemaan aistimuksia, joidenka tarkoituksena on viedä ihminen harhaan? Joten, yhdenkään ihmisen kokemusta, vaikkakin hänet olisi julistettu kuolleeksi, ei voida pitää niin luotettavana kuin Raamatun ilmoitusta ja siksi kysymykseen: Mitä kuolemassa tapahtuu voidaan löytää täysin luotettava vastaus vain ja ainoastaan Raamatusta!
Myöskin niiden kohdalla, jotka väittävät (kun heidät on todettu lääkärin taholta kuolleiksi) kokeneensa taivaan ja helvetin, on huomattava eräs hyvin tärkeä ja oleellinen seikka: HE EIVÄT OLLEET KUOLLEITA, SILLÄ KUOLEMA ON OLOTILA, JOSTA EI PALATA TAKAISIN, eikä siksi tällaiset kokemukset voi todistaa mitään siitä, mitä KUOLEMASSA todella tapahtuu! Jos kuolema on olotila, josta ei voi palata takaisin (niin kuin se onkin!), silloinhan ihmiset, jotka väittävät kokeneensa kuoleman, eivät todellisuudessa olleetkaan kuolleita, vaan pikemmin kävivät LÄHELLÄ KUOLEMAA!
Mitä me ymmärrämme sillä, että joku luokitellaan kuolleeksi, on hyvin oleellinen merkitys asiaa tarkasteltaessa, sillä lääkärikuntakin jakautuu tämän asian tulkinnan tiimoilta eri leireihin! Toisten lääkärien mielestä (yleinen tulkinta) ihminen on kuollut, kun sydän lakkaa lyömästä ja ruumis kylmenee. Toisille lääkäreille taas tämä ei riitä, vaan ihminen on kuollut vasta sitten kun kaikki sähköinen toiminta aivoissa on lakannut (huom. Se että sydän ei lyö ja ruumis kylmenee, ei vielä tarkoita sitä, että sähköinen toiminta aivoissa olisi lakannut). Jos siis joltakin on sydämen toiminta lakannut, ruumis on kylmentynyt ja aivoissa kuitenkin on sähköä, ei tällainen ihminen joidenkin lääkärien mielestä ole vielä kuollut vaikkakin pääsääntöisesti tällaiset ihmiset julistetaan kuolleiksi...
Mainittavaa on myöskin tässä yhteydessä mm. voodoo uskonnoissa "pappien" käyttämä "myrkky": Kun sitä annetaan ihmiselle, tämän elintoiminnot lakkaavat päiväkausiksi lähes olemattomiin, vaikka kyseinen ihminen silti kokee ja aistii asiat aivan normaalisti. Tällaista ihmistä voi helposti pitää ulkonaisesti kuolleena ja valitettavasti heitä todistettavasti on haudattukin! (tästä oli aikoinaan laaja artikkeli "Tieteen kuvalehdessä"). Joten sanomattakin lienee selvää, etteivät eri määritelmät sille, kuka on kuollut, pidä välttämättä paikkaansa etenkin kun ottaa huomioon sen, KUKA JULISTAA IHMISEN KUOLLEEKSI…(Huom. eri maissa lääkärikunnan taso huomattavasti erilainen).
Raamattu ei tunne yhtään tapausta, jossa kuollut olisi vironnut eloon ja kertonut ITSE jotakin siitä, mitä oli kuollessa ollessaan kokenut vaikkakin Raamattu toisaalta tuntee monia tapauksia, joissa Jumala on herättänyt kuolleita! Kuitenkin "näinä päivinä" on suorastaan muoti-ilmiö se, kuinka monet ovat kuolleet ja käyneet helvetissä sekä taivaassa ja heidän on sallittu tulla takaisin kertomaan ikään kuin todisteena, että kuoleman jälkeen on elämää. Mielenkiintoista, koska Raamattu ei tue tällaista toimintaa: Luuk.16:30-31 "30. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"
Luin äskettäin Raymond A. Moodyn kirjan: Kokemuksia kuolemasta, jossa lääkärimies (kirjan kirjoittaja) on koonnut 150:n henkilön, jotka ovat kokeneet ruumiista irtautumisen olotilassa, jossa lääkäri on heidät julistanut kuolleiksi ja tuo kirja toi esiin varsin mielenkiintoisia näkökulmia: Jokaisen kertomuksilla oli paljon yhteistä! Ensin ruumiista irtautuminen, sitten pimeän tunnelin läpi kulkeminen kohti valoa, jonka läheisyydessä jokainen tunsi mielihyvää jne. He kaikki kokivat tämän riippumatta siitä, olivatko jumalankieltäjiä vai eivät puhumattakaan siitä, mihin uskontokuntaan he kuuluivat! Toisin sanoen: Sillä, miten nämä ihmiset olivat eläneet, ei tuntunut olevan mitään merkitystä sillä hetkellä, kun heidät oltiin julistettu kuolleiksi. Eikö tällaiset kokemukset ole ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa, sillä sehän opettaa varsin selkeästi, ettei jumalaton ja Jumalaa pelkäävä koe suinkaan samaa olotilaa kuoleman jälkeen?
Ja lopuksi mietittävää: Kuinkahan paljon lähihistoriassa ihmiset ovat RAHASTANEET ja SAANEET MAINETTA kokemuksillaan, joissa he ovat jonkun sairaskohtauksen (kuoleman sattuessa) saaneet vierailla taivaassa sekä helvetissä?
Niin, mitä kuolemassa oikein tapahtuu? Itse olen tutkinut asiaa vain ja ainoastaan Raamatun opetuksen pohjalta ja tutkimukseni on luettavissa os. http://www.markolind.net/kuninkaansoturit/JUMALA67.htm
Kunnioittaen ja rakkaudella keskustelua asian tiimoilta toivoen: Marko Lind
Jeesukseen uskovilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä kuolemassa tapahtuu. Pääsääntöisesti käsityksiä on kaksi: toisten mielestä jokin osa ihmisestä (sielu tai henki) erkaantuu kuolemassa ruumiista joko tuonelan esikartanoihin tai paratiisiin (Aabrahamin helmaan) odottamaan viimeistä tuomiota. Toisten mielestä taas ihminen kuollessaan siirtyy ns. tajuttomuuden tilaan (unenvertaiseen olotilaan), jossa kuollut herätetään Jeesuksen tulemuksessa joko elämän ylösnousemukseen tai kuolemanylösnousemukseen (itse uskon jälkimmäiseen).
Ne, jotka uskovat sielun siirtyvän heti kuoleman jälkeen joko paratiisiin tai tuonelan esikartanoihin ottavat usein selityksensä tueksi niiden ihmisten kokemukset, jotka on syystä tai toisesta julistettu lääkärin taholta kuolleiksi ja jotka sitten myöhemmin ovat heränneet tästä olotilastaan takaisin ns. elävien kirjoihin kertoen kokemuksistaan. Myöskin jotkut asiayhteydestään irrotetut Raamatun paikat näyttäisivät tukevan tällaista uskomusta…
Ne taas, jotka uskovat, että ihminen kuollessaan siirtyy ns. tajuttomuuden tilaan, puolustelevat käsitystään vain ja ainoastaan Raamattuun pitäytyvillä teksteillä! On rehellisyyden nimissä sanottava, että molempien osapuolten käsitykset istuvat sen verran lujassa perusteluineen, että usein toisinajattelijat luokitellaan harhaoppisiksi, vaikkakin kyse on vain hyvin pienestä opillisesta näkemyksestä, mikäli ajatellaan koko Kristinuskon syvintä olemusta: syntien anteeksisaamista Jumalan Pojan Jeesuksen sovitustyön tähden!
On heti alkuun todettava, että ihmisten kokemukset eivät saa olla se mittari, millä kuolemaa pyritään selittämään, sillä hengellisesti asiaa katsottuna on täysin selvää, että sielunvihollinen (saatana) voi myrkyttää ihmismielen näkemään ja kokemaan tuntemuksia, jotka saattavat yksilöstä tuntua todenmukaisilta sekä Jumalan maailmasta tulleilta. Raamattu opettaa, että sielunvihollinen on ollut valehtelija alusta asti, joten miksi se ei siis voisi saada ihmistä tuntemaan aistimuksia, joidenka tarkoituksena on viedä ihminen harhaan? Joten, yhdenkään ihmisen kokemusta, vaikkakin hänet olisi julistettu kuolleeksi, ei voida pitää niin luotettavana kuin Raamatun ilmoitusta ja siksi kysymykseen: Mitä kuolemassa tapahtuu voidaan löytää täysin luotettava vastaus vain ja ainoastaan Raamatusta!
Myöskin niiden kohdalla, jotka väittävät (kun heidät on todettu lääkärin taholta kuolleiksi) kokeneensa taivaan ja helvetin, on huomattava eräs hyvin tärkeä ja oleellinen seikka: HE EIVÄT OLLEET KUOLLEITA, SILLÄ KUOLEMA ON OLOTILA, JOSTA EI PALATA TAKAISIN, eikä siksi tällaiset kokemukset voi todistaa mitään siitä, mitä KUOLEMASSA todella tapahtuu! Jos kuolema on olotila, josta ei voi palata takaisin (niin kuin se onkin!), silloinhan ihmiset, jotka väittävät kokeneensa kuoleman, eivät todellisuudessa olleetkaan kuolleita, vaan pikemmin kävivät LÄHELLÄ KUOLEMAA!
Mitä me ymmärrämme sillä, että joku luokitellaan kuolleeksi, on hyvin oleellinen merkitys asiaa tarkasteltaessa, sillä lääkärikuntakin jakautuu tämän asian tulkinnan tiimoilta eri leireihin! Toisten lääkärien mielestä (yleinen tulkinta) ihminen on kuollut, kun sydän lakkaa lyömästä ja ruumis kylmenee. Toisille lääkäreille taas tämä ei riitä, vaan ihminen on kuollut vasta sitten kun kaikki sähköinen toiminta aivoissa on lakannut (huom. Se että sydän ei lyö ja ruumis kylmenee, ei vielä tarkoita sitä, että sähköinen toiminta aivoissa olisi lakannut). Jos siis joltakin on sydämen toiminta lakannut, ruumis on kylmentynyt ja aivoissa kuitenkin on sähköä, ei tällainen ihminen joidenkin lääkärien mielestä ole vielä kuollut vaikkakin pääsääntöisesti tällaiset ihmiset julistetaan kuolleiksi...
Mainittavaa on myöskin tässä yhteydessä mm. voodoo uskonnoissa "pappien" käyttämä "myrkky": Kun sitä annetaan ihmiselle, tämän elintoiminnot lakkaavat päiväkausiksi lähes olemattomiin, vaikka kyseinen ihminen silti kokee ja aistii asiat aivan normaalisti. Tällaista ihmistä voi helposti pitää ulkonaisesti kuolleena ja valitettavasti heitä todistettavasti on haudattukin! (tästä oli aikoinaan laaja artikkeli "Tieteen kuvalehdessä"). Joten sanomattakin lienee selvää, etteivät eri määritelmät sille, kuka on kuollut, pidä välttämättä paikkaansa etenkin kun ottaa huomioon sen, KUKA JULISTAA IHMISEN KUOLLEEKSI…(Huom. eri maissa lääkärikunnan taso huomattavasti erilainen).
Raamattu ei tunne yhtään tapausta, jossa kuollut olisi vironnut eloon ja kertonut ITSE jotakin siitä, mitä oli kuollessa ollessaan kokenut vaikkakin Raamattu toisaalta tuntee monia tapauksia, joissa Jumala on herättänyt kuolleita! Kuitenkin "näinä päivinä" on suorastaan muoti-ilmiö se, kuinka monet ovat kuolleet ja käyneet helvetissä sekä taivaassa ja heidän on sallittu tulla takaisin kertomaan ikään kuin todisteena, että kuoleman jälkeen on elämää. Mielenkiintoista, koska Raamattu ei tue tällaista toimintaa: Luuk.16:30-31 "30. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"
Luin äskettäin Raymond A. Moodyn kirjan: Kokemuksia kuolemasta, jossa lääkärimies (kirjan kirjoittaja) on koonnut 150:n henkilön, jotka ovat kokeneet ruumiista irtautumisen olotilassa, jossa lääkäri on heidät julistanut kuolleiksi ja tuo kirja toi esiin varsin mielenkiintoisia näkökulmia: Jokaisen kertomuksilla oli paljon yhteistä! Ensin ruumiista irtautuminen, sitten pimeän tunnelin läpi kulkeminen kohti valoa, jonka läheisyydessä jokainen tunsi mielihyvää jne. He kaikki kokivat tämän riippumatta siitä, olivatko jumalankieltäjiä vai eivät puhumattakaan siitä, mihin uskontokuntaan he kuuluivat! Toisin sanoen: Sillä, miten nämä ihmiset olivat eläneet, ei tuntunut olevan mitään merkitystä sillä hetkellä, kun heidät oltiin julistettu kuolleiksi. Eikö tällaiset kokemukset ole ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa, sillä sehän opettaa varsin selkeästi, ettei jumalaton ja Jumalaa pelkäävä koe suinkaan samaa olotilaa kuoleman jälkeen?
Ja lopuksi mietittävää: Kuinkahan paljon lähihistoriassa ihmiset ovat RAHASTANEET ja SAANEET MAINETTA kokemuksillaan, joissa he ovat jonkun sairaskohtauksen (kuoleman sattuessa) saaneet vierailla taivaassa sekä helvetissä?
Niin, mitä kuolemassa oikein tapahtuu? Itse olen tutkinut asiaa vain ja ainoastaan Raamatun opetuksen pohjalta ja tutkimukseni on luettavissa os. http://www.markolind.net/kuninkaansoturit/JUMALA67.htm
Kunnioittaen ja rakkaudella keskustelua asian tiimoilta toivoen: Marko Lind
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsevarmasti asioista joita et täysin itsekään ymmärrä, kun kirjoitit:
>>Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole, niin kuin jotkut harhaopettajat niin väittävät, jokin erillinen osa ihmisessä. VAAN SIELU ON SAMA KUIN IHMINEN. Se voidaan myöskin suomentaa, riippuen asiayhteydestä mm. sanoilla, "ELÄMÄN VOIMA" tai " ELÄMÄ".
Hyvin olet kirjan, siis Raamatun, lukenut ja voin sanoa amen, totisesti olet oikein asian ymmärtänyt. Minä, joka olen adventisti, olen kanssasi aivan samaa mieltä. Juuri näin Raamattu opettaa. "Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa", sanoi Jeesus kirjanoppineille. Tänäänkin näitä eksyttäjiä näyttää heti ilmaantuvan, kun oikeaa tietoa on saatavailla.
Monet vanhat luterilaisetkin opettajat ymmärsivät ihmisen elämän ja kuoleman tilan juuri näin, kun kirjoitit, mutta eksytys lisääntyy, mitä pidemmälle aika kuluu. Ilmestyskirja sanookin näin Jumalasta: "Minä lähetän heille väkevän eksytyksen, niille, joilla ei ollut rakkautta totuuteen." Ellei löydy rakkautta totuuteen, ei ymmärrä, vaikka rautalangasta vääntäisi, ja Jumala antaa sen tapahtua, koska hän ei ketään pakota.