Lääkkeistä kieltäytyvä ei saa keskusteluapua

Totuus on, että tehokkain apu psyykkiseen pahoinvointiin masennuksesta skitsofreniaan on keskusteluapu, jossa henkilö otetaan tosissaan ja kohdataan ihmisenä, ei eläimenä tai "hulluna" "aivosairaana." Tästä on ihan pitävä tutkimusnäyttö. Tärkein tekijä avun kannalta ei ole keskustelua tarjoavan osapuolen aka terapeutin koulutus, tittelit tai kokemus työssä vaan kohtaamiskyky, henkilökemia ja asiakkaan kunnioitus ja tosissaan ottaminen.

Valitettavasti lääketeollisuuden ja psykiatrian yhteisagendan vuoksi kansalle promotaan edelleen keskustelun ja pillereiden yhdistämistä tehokkaimpana apuna suruun käypä hoito -suosituksia myöten, mutta tämä ei ole todellisuuteen perustuvaa tietoa vaan pillerien markkinointikampanjan tuotosta. Lääketeollisuus haluaa yhdessä psykiatrian kanssa pysyä mielenterveysmarkkinoilla ja estää asiakaskunnan valumisen keskustelupalvelua tarjoaville tahoille. Psykiatreilla ei ole koulutusta keskustelemisesta vaan heillä on pokeritermein all in biologisessa lähestymistavassa, kuten pseudotieteellisessä "kemiallisessa epätasapainossa." Lääketeollisuus luonnollisesti ei tarjoa keskusteluapua bisnesmuotonaan vaan heillä on niin ikään all in pillereissä.

"- Masennuslääkkeistä kieltäytyessäni lääkäri kyseenalaisti parantumismotivaationi, kun en halunnut 'käyttää kaikkia tarjolla olevia apukeinoja'."

Erittäin surullista ja häpeällistä lääkärin kannalta. Oikeasti paras tapa toipua ja päästä pahasta mielestä on se pelkkä keskustelu. "Masennuslääkkeiden" tiedetään jarruttavan toipumista ja myös aivovaurioiden kautta kroonistavan sekavuuden ja masentuneisuuden tilan. Pelkkä "masennuslääke"kokeilu maksaa monelle nuorelle ja aikuiselle terveyden iäksi. Kyseessä on puistattavan julma ansa.

"Hän kertoo, että alaikäisenä hänen mielipiteellään ei ollut merkitystä lääkityksen suhteen. Ellei hän suostunut ottamaan lääkitystä, hänen katsottiin olevan itselleen vaaraksi."

On syytä kysyä vakavasti kumpi osapuoli on asiakkaalle aidosti vaaraksi. Aivoja potentiaalisesti pysyvästi vaurioittavia psykoaktiivisia aineita (huumausaineita) tarjoava lääkäri tai psykiatri vai asiakas, tässä tapauksessa nuori Aija, joka haluaa pysyä irti huumeista ja keskustella pahasta mielestään ja elämän huolistaan.

"- Ellen suostunut ottamaan lääkärin määräämää lääkettä, terapeutti saattoi perua sovitun ajan sen perusteella, ettei hänen mukaansa terapiasta ole mitään hyötyä ilman masennuslääkkeen tukea, hän kertoo."

Vittu mikä idiootti tämä terapeutti. Aija olisi voinut kysyä, että jos hän voi korvata SSRI-huumeet muutamalla siiderillä, jos pään päihdyttäminen on tosiaan kynnysehto keskusteluajalle Suomen mielenterveysjärjestelmässä...

Oikeaa apua, totuus ja vinkkejä: www.breggin.com

Yhtenä suurimmista syistä masennukseen ja ahdistukseen omalla kohdallani mainitsisin parisuhteen tai ainakin seksin puutteen. Aina joskus kun olen tästä valittanut julkisesti niin eihän kukaan koskaan ota minun ongelmiani tosissaan. Luultavasti pitävät vain naurettavana luuserina kun kaikilla normaaleilla miehillä on parisuhde tai edes jotain sutinaa naisten kanssa. Aina vain ollaan pillereitä tyrkyttämässä jos valittaa naisen, parisuhteen tai minkä tahansa sosiaalisten suhteiden puutetta.

Ilmeisesti sitten lääkäreiden mielestä pillereitä syömällä saa parisuhteen, opiskelupaikan, vakituisen työpaikan, harrastuksia ja kaikinpuolin laadukkaan elämän.

Ei se kyllä vain minun kohdallani ole niin mennyt ja tiedän jo ettei tule menemäänkään eikä pillerit ole mikään ratkaisu näihin ongelmiin joten en suostu niitä enää syömään vaikka kuinka yritettäis pakottaa.

On se kumma ettei Suomessa muka osata hoitaa henkisiä ongelmia vaikka loppujenlopuksi lähes kaikkiin ongelmiin on olemassa melko yksinkertaiset ratkaisut. Pelkästään se varmasti riittäisi ehkäisemään tällaisien ongelmien syntyä jos kaikki ihmiset tulisivat sosiaalisesti hyväksytyksi. Kuitenkin kaikenmaailman idiootteja ja kiusaajia on niin paljon tässäkin maassa ettei se ole käytännössä mahdollista. Suomi on aika vaikea maa elää jos olet vähänkin erilainen kuin muuta koska täällä vihataan kaikkea erilaisuutta.

Masentunut mies,laske laatuvaatimuksia naisten suhteen.Iske itsellesi joku joka ei kenellekään muulle kelpaa ja polje häntä antaumuksella vähintään puoli vuotta niin eiköhän ala mieli piristyä.Ja jätä pillerit pois tai polkeminen ei välttämättä onnistu.

Juuri siksi menin yksityiselle psykiatri-psykoterapeutille. Jotkut ostavat lääkkeet apteekista Kelan iloksi, mutta eivät syö niitä. Todella järkevää syötättää ihmisille turhia ja vahingollisiakin lääkkeitä "hyvän hoido" nimissä ja jättä ihmiset hoitamatta.

Kun sitä sotea aletaan väsätä. niin ensimmäiseksi pitäisi laittaa tämä ns. masennuksen hyvä hoito järjestykseen.

Laki potilaan asemasta ja oikeudesta ei näytä kuuluvan "hyvään terveydenhuoltoon".

Miten lääkäri (henkilö joka on opiskellut lääketiedettä ja joka on terveydenhuollon alan ammattilainen) voisi auttaa potilasta työnhaussa, raha-asioiden järjestelyissä, harrastusten löytämisessä, pari- tai panosuhteiden löytämisessä? Psykoterapeutista ja psyk. sairaanhoitajasta on näissä asioissa varmasti yhtä vähän hyötyä kuin lääkäristäkin. Vähän kun menisi kampaajalta pyytämään autonkorjausapua tai sitten autonkorjaajalta hiustenleikkuuta..

Ongelmista keskustelemisesta on varmasti aina hyötyä jutteli sitten sille lääkärille tai autonkorjaajalle, mutta eikö olisi järkevämpi mennä heti oikean alan ammattilaiselle? Eikös työkkäreissä ole psykologeja jotka voivat auttaa omien ammatillisten vahvuuksien löytämisessä ja työkkäreissä myös tiedetään millä aloilla ja paikkakunnilla on työvoimasta pulaa. Ei ole mitään järkeä aikuisena kouluttautua alalle jolla ei työllisty. Paikkakunnan vaihdos voi auttaa myös siihen parisuhteiden löytämiseen, jossakin Pohjois-Karjalan kuolevissa pikkukunnissa on varmasti vaikeaa löytää sekä työtä että parisuhdetta, työnsaantimahdollisuudet ovat paljon suuremmat pääkaupunkiseudulla ja siellä on jopa huomattavasti enemmän naissinkkutalouksia nuoremmissa ikäryhmissä kuin vastaavia miessinkkutalouksia.

Oma aktiivisuus on kuitenkin aina avainasemassa, harvaa meistä on tultu kotoa töihin tai parisuhteeseen hakemaan.

Tiedän kyllä kuinka vaikeaa on aktivoitua masentuneena tai "masentuneena" , mutta kyllä aikuisella yksilöllä on aina vastuu omasta hyvinvoinnistaan (poislukien holhouksen alla tai pakkohoidon tarpeessa olevat). Itse olen ihan ok olosuhteista huolimatta ollut pahastikin masentunut ja kyllä niistä lääkkeistä on ollut jonkin verran hyötyä, ne ovat auttaneet ainakin sen vaiheen yli jolloin sinne keskusteluapuun raahautuminen olisi ollut aivan ylivoimaista, mitään ihmeitä ne lääkkeet eivät tietenkään tehneet.

Mene sielunhoitajan tai papin puheille, niiden pitää jo virkansakin puolesta osata lähimmäisten auttaminen! Lähimmäisistä ne puhuu aina joten kun on henkisesti kärsivästä ihmisestä, niin heidän on autettava.

Tuo on muuten ihan mielenkiintoinen juttu, että psykologit ja psykiatrit AINA on kirjoittamassa sen lääkereseptin kouraan, eivätkä uskalla, siis todellakaan uskalla päästää potilasta ILMAN lääkkeitä vastaanotolta pois.

Aloittaja käsittelee aihetta ilman omaa kokemusta vaikeasta masennuksesta.

Ootteko te ihan pölöjä?

Kysehän on siitä, että Suomessa pakkolääkitään avohoidossa olevia masenuspotilaista kiristämällä sosiaaliturvaa tai hoitoa sillä. Se on lain vastaista ( L potilaan asemasta ja oikeudesta). Sairauspäiväraha, kunnallinen psykoterapiahoito, Kelan kuntoutuspykoterapiatuki, ammatillinen kuntoutus ja

Kun ne täsmälääkkeet on jo havaittu käytönnössä lumelääkkeiksi, joilla on vakavia haittavaikutuksia, on tämä vielä törkeämpää.

Minulta hylälttiin kaksi kertaa ammatillinen kuntoutus, kun lääkkeet eivät maistuneet: "hoitoa voidaan tehostaa", vaikkei lääkkeistä ole ollut muuta kuin haittavaikutuksia.Kelan kuntoutuspsykoterapiatuen sain, mutta koska työeläkeyhtiö luukutti ammatillinen kuntoutuksen ja kuntoutustuen kanssa, niin menin niin huonoon kuntoon, etten enää toivu päätoimikseksi työntekijäksi. Kiitos siitä kuuluu työeläkeyhtiölleni. Ilman psykoterapia en olisi enää hengissä, Ns.hyvällä hoidolla eli lääkkeiden pakkosyötölä olisi jo vainaa. Nykyisin teen hieman töitä, mutta en uskalla enää laittaa eläkettä lepäämään, koska työeläkeyhtiöni on senkin onnistunut sössimään.

Ja minun diagnoosini on F32.2. eli vaikea-asteinen (itseasiassa krooninen) masennus, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Ja huom! ne ns. täsmälääkkeet ovat virallisestikin vain oireidenmukaista hoitoa, eivät syyperusteista eli psyykkisiä särkylääkkeitä, jos ne sattuisivat toimivat. Minusta tuli lähinnä zombi. Masentuneiden aivoissa ei ole mitään aivokemian epätasapainoa tai serotoniniinvajausta, niin kuin lääketeollisuus ja sen marionetit ovat vuosikymmeniä toitottaneet.