Pyydän jo heti anteeksi, että otan esiin asian joka takuulla provosoi joitakin lukijoita. Tarkoitukseni ei ole loukata vaan yrittää selittää kiusaamista terveydenhuollon näkökulmasta.
Monesti valitetaan, että työpaikkakiusaamiseen ei puututa. Ei, vaikka uhri käy psykologin, lääkärin tai terveydenhoitajan juttusilla. Miksi he eivät tee mitään? Tässä muutama selitys.
1. Todisteiden puute. Sana-sanaa vastaan tilanteessa on vaikea tehdä mitään. Koulukiusaamisessa lapset yleensä pikku painostuksen jälkeen tunnustavat ja fyysisiäkin todisteita usein on. Keskusteluja voidaan käydä, mutta jos ne eivät johda mihinkään se on sitten siinä.
2. Ajan puute. Joku sanoo, ettei tämä ole mikään syy. On se. Vapaa-ajalla tehtävä työ on palkatonta sekä perheeltä pois ja terveydenhuolto on jo nyt ylikuormittunut ja alipalkattu niin, ettei edes perustavanlaatuisimpia vaivoja ehditä aina kohtuullisessa ajassa hoitamaan. Se on persiistä, mutta ei yksittäisen työntekijän vika. Se on budjetoinnin vika.
3. Vaikutusmahdollisuuksien puute. Mitä psykologi tai terveydenhoitaja voi lain puitteissa tehdä? Korkeintaan hoitaa asiaa eteenpäin. Lausuntoja kirjoitetaan paljon, muttei niillä välttämättä ole painoarvoa. Lausunnoissa tulee olla poliittisesti korrekti. Lausuntoon ei voi kirjoittaa ilman vedenpitäviä todisteita että henkilö A:ta kiusataan. Pitää kirjoittaa, että henkilö A kokee tulevansa kiusatuksi. Meillä on vastuu siitä, mihin nimensä laittaa ja liian syyttelevä kirjoittaminen johtaa pahimmillaan kunnianloukkaussyytteeseen. Sekin on persiistä, muttei meidän vika.
4. Työnantajien kyvyttömyys puuttua asiaan. Ihannetapauksissa koulukiusaajat vaihtaisivat koulua ja työpaikkakiusaajat joutuisivat muualle, mutta jos tilanne on 1 vastaan 100 on mahdotonta irtisanoa yhtä osastoa tai jopa koko firman henkilöstöä kerralla.
5. Kiusaamisen loppumisen ongelmat. Loppuuko kiusaaminen vai vaihtuuko kohde? Paraneeko kiusatun tila oleellisesti vaikkei häntä enää nimiteltäisi? Ei meillä ole valtaa pakottaa työntekijöitä ottamaan jotain yksinäistä henkilöä kahviklikkiin vaikka niin mukavaa olisikin jos kaikki tulisivat keskenään toimeen. Käykö peräti niin, että kiusaaminen pahenee rangaistusten jälkeen? Voiko sanallisesta solvaamisesta edes haastaa oikeuteen ja jos voi, kuinka todennäköistä on että ketään tuomitaan? Maksaako vakuutus tai työnantaja oikeudenkäynnit ja korvaukset? Jos maksaa, niin mitä hyötyä tapauksesta oli? Julkisuus kenties? Onko siitä hyötyä, kun ollaan vain sana sanaa vasten eikä kiusaaja lopeta ellei rangaistuksen uhka ole tuntuva?
Monesti valitetaan, että työpaikkakiusaamiseen ei puututa. Ei, vaikka uhri käy psykologin, lääkärin tai terveydenhoitajan juttusilla. Miksi he eivät tee mitään? Tässä muutama selitys.
1. Todisteiden puute. Sana-sanaa vastaan tilanteessa on vaikea tehdä mitään. Koulukiusaamisessa lapset yleensä pikku painostuksen jälkeen tunnustavat ja fyysisiäkin todisteita usein on. Keskusteluja voidaan käydä, mutta jos ne eivät johda mihinkään se on sitten siinä.
2. Ajan puute. Joku sanoo, ettei tämä ole mikään syy. On se. Vapaa-ajalla tehtävä työ on palkatonta sekä perheeltä pois ja terveydenhuolto on jo nyt ylikuormittunut ja alipalkattu niin, ettei edes perustavanlaatuisimpia vaivoja ehditä aina kohtuullisessa ajassa hoitamaan. Se on persiistä, mutta ei yksittäisen työntekijän vika. Se on budjetoinnin vika.
3. Vaikutusmahdollisuuksien puute. Mitä psykologi tai terveydenhoitaja voi lain puitteissa tehdä? Korkeintaan hoitaa asiaa eteenpäin. Lausuntoja kirjoitetaan paljon, muttei niillä välttämättä ole painoarvoa. Lausunnoissa tulee olla poliittisesti korrekti. Lausuntoon ei voi kirjoittaa ilman vedenpitäviä todisteita että henkilö A:ta kiusataan. Pitää kirjoittaa, että henkilö A kokee tulevansa kiusatuksi. Meillä on vastuu siitä, mihin nimensä laittaa ja liian syyttelevä kirjoittaminen johtaa pahimmillaan kunnianloukkaussyytteeseen. Sekin on persiistä, muttei meidän vika.
4. Työnantajien kyvyttömyys puuttua asiaan. Ihannetapauksissa koulukiusaajat vaihtaisivat koulua ja työpaikkakiusaajat joutuisivat muualle, mutta jos tilanne on 1 vastaan 100 on mahdotonta irtisanoa yhtä osastoa tai jopa koko firman henkilöstöä kerralla.
5. Kiusaamisen loppumisen ongelmat. Loppuuko kiusaaminen vai vaihtuuko kohde? Paraneeko kiusatun tila oleellisesti vaikkei häntä enää nimiteltäisi? Ei meillä ole valtaa pakottaa työntekijöitä ottamaan jotain yksinäistä henkilöä kahviklikkiin vaikka niin mukavaa olisikin jos kaikki tulisivat keskenään toimeen. Käykö peräti niin, että kiusaaminen pahenee rangaistusten jälkeen? Voiko sanallisesta solvaamisesta edes haastaa oikeuteen ja jos voi, kuinka todennäköistä on että ketään tuomitaan? Maksaako vakuutus tai työnantaja oikeudenkäynnit ja korvaukset? Jos maksaa, niin mitä hyötyä tapauksesta oli? Julkisuus kenties? Onko siitä hyötyä, kun ollaan vain sana sanaa vasten eikä kiusaaja lopeta ellei rangaistuksen uhka ole tuntuva?
Vastaukset 25
Vanhimmat
...ja muillekin asian käsittelyyn osallistuville.
-usein kiusattu on masentunut ja osittain toimintakyvytön. Tämä saattaa jopa olla koko kiusaamisen alkusyy - toimintakyvyttömyys ja siitä seurannut ketjureaktio. Tähän pitäisi minun mielestäni panostaa: "auttaa miestä mäessä" eikä jäädä odottelemaan, josko tuo tuosta nousisi itsekseen.
-selkeä toiminta: kiusaamistapaus viedään työsuojeluvaltuutetulle ennen kuin sitä käsitellään työnantajan edustajien kanssa, kiusaajasta puhumattakaan
-ajan järjestäminen asian käsittelemiseen. Nämä ovat usein hankalia asioita, joiden käsittely niiden tabu-luonteen takia on todella nihkeää. Joko pitää suhtautua avoimesti tai varautua siihen, että aikaa todella menee paljon
-näyttö: käytännön ohjeet näytön keräämisestä. Harva meistä oireilee turhaan, ainakaan niin paljon että hakeutuu jo työterveyteen. Kiusattu on uhri ja tuskin hän taktikoidakseen asian selvittelyä aloittaa
-vaikutusmahdollisuudet: jo pelkkä uskominen kiusatun kertomukseen tai edes sen esittäminen auttaa kiusattua. Kiusattu tahtoo puhua - jos itse ei osaa keskustella, niin työterveyshuollon on mahdollista ohjata uhri paremmin asiaa tuntevalle. Ulkopuolisen käyttö on välttämätöntä, jos työterveyshoitajan palkan maksaa kiusaamisen hyväksyvä työnantaja.
Minun mielestäni työterveyshuollon täytyy uskaltaa välittää ja tukea kiusattua.
Allekirjoitan tämän. Työterveyshuollon on toimittava vaikkei se työtuomioistuimeen johtaisikaan. Lopputilin uhalla voivat työnantajat puuttua räikeisiin kiusaamistapuksiin.
Kiusaajat ovat toimissaan hyvin ovelia. Bla bla bla !!!! Niitä ei ota kiinni pirukaan.
- Masennus hoidetaan nykyään ei toimilla vaan lääkkeillä. Julkiselta puolelta ei löydy riittävästi terapeutin virkoja, että edes alkutilanne ehdittäisiin kartoittaa. Arvaa turhauttaako?
- Toiminnasta: Työsuojeluvaltuutetulla ei tapahdu mitään. Auttaja ei saa toimia ilman asianomaisen lupaa, siis kiusatun. Kenellekään ei kerrota jos kielletään.
- Järjestä aikaa, jos voit. Meillä on usein 45min aikaa käsittelyyn, jatkuu kuukauden päästä. Minkäs teet kun TYÖVOIMAA EI PALKATA.
- Käytännön ohjeita on vähän jos lainkaan. Mutta näyttöä pitää kerätä ja me emme ehdi.
- Ulkopuolisen käyttö on elintärkeää, mutta se maksaa yli 50e tunti. Monilla ei ole rahaa. Kyllä useimmat uskovat kiusattua, mutta miten tulisi toimia? Toimintamahdollisuudet vie Suomen Laki päin helvettiä
Ihan näin surkeasti asiat eivät kumminkaan ole. Masennuslääkkeet voivat hyvinkin olla apuna oireisiin ja auttavat jaksamaan pahimman yli. TS-valtuutettu otetaan tietenkin mukaan vain kiusatun pyynnöstä; työterveyshuollon on kuitenkin kannettava oma kortensa kekoon, jotta kiusattu menee ja vie asian valtuutetun tietoon. Työvoimapula on toki todellista, mutta... kolmessa vartissakin ehtii osatessaan paljon. Käytännön ohjeita tarvitsee itse kunkin laatia, niistä on suuri puute. Ulkopuolisia tahoja on monenlaisia; on julkisia, yksityisiä, onpa viranomaisiakin. Kuten työsuojelupiirit. Ja väitän, että 50e/h on vähän, jos kiusatun kuntoa saadaan sillä kohennettua jopa vuosiksi eteenpäin.
Käytännön ohjeita kiusatuille olisi tosiaan tarvis saada. Ja kiusattujen tukijoille samat tiedot eteenpäin kerrottaviksi. Mielestäni pari perusasiaa kannattaa aina pitää mielessä:
-puolustautuessa käytetään kaikkia tahoja ja kaikkia mahdollisia keinoja lain sallimissa rajoissa
-kiusatun asia ei ole ymmärtää kiusaajan toimia, niille riittää aina puolustajia
-kiusaamisesta kertominen on tärkeää, koska kiusaaja kiinnijäämisen pelossaan yrittää usein estää asian käsittelyn
-joka tapaamisesta ja palaverista pitää olla näyttö, muistio tai vastaava, samoin kaikista kiusaamisena pidetyistä tapahtumista
Ehkä näillä vähän pääsee alkuun. Töissä monista asioista raportoidaan ja pidetään kirjaa - näihin dokumentteihin pääsyllä asian selvittämistä voidaan auttaa.
"Työvoimapula on toki todellista, mutta... kolmessa vartissakin ehtii osatessaan paljon."
Jos siis saa ajan työpaikkapsykologilta. Lääkärien ja terveydenhoitajien ajat ovat 20min. Kyllä alkuun päästään ja saadaan ehkä jatkotoimenpiteitäkin aikaan, mutta saako kiusattu otettua yhteyttä muualle (usein ei) ja ehtiikö hyöty nollautua ennen kun n. kuukauden päästä on seuraava aika. Lääkärin ja terkkarin 20min eivät todellakaan riitä kuin simppelin fyysisen vaivan diagnosointiin.
"Käytännön ohjeita tarvitsee itse kunkin laatia, niistä on suuri puute."
Selkeät, valtakunnalliset menettelytavat tarvitaan, jotta kiusaamistapauksia voitaisiin keskittää. Jos on olemassa selkeät standardiohjeet jatkotoimenpiteistä (nykyisellään ne ovat liian kapea-alaiset eivätkä ota huomioon esim. sosiaalista puolta ongelmassa) terveydenhoito tehostuu. Niin ei ole, eikä terveyshenkilökunta siksi aina tiedä miten tulisi menetellä. Se on valitettavaa. HCD:n yhdistys voisi ajaa selkeitä standardiohjeita joilla edetään. Esim. työkykyä tutkittaessa testataan tiettyjä henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia tietyllä, sovitulla käyntimäärällä psykologin ja lääkärin luona. Sitten lääkäri tekee lausunnon, joka lähetetään Kelalle jossa tehdään päätös. Yksinkertaista ja standardia. Kenenkään ylimääräistä energiaa ei kulu pohtiessa että mitäs nyt.
"Ja väitän, että 50e/h on vähän, jos kiusatun kuntoa saadaan sillä kohennettua jopa vuosiksi eteenpäin."
Kela ei ole sitä mieltä, että edes lasten ja nuorten toimintakykyä palauttava psykoterapia olisi rahan väärtti. Kulut maksaa tällä hetkellä kiusattu itse ja kaikilla ei rahaa ole.
Tärkeimmässä asemassa ovatkin työnantajat. Yritykseen pitäisi luoda parempi ilmapiiri. Ilmapiiriä pitäisi jaksaa ylläpitää ja tehdä selväksi että töissä tehdään töitä eikä kyräillä vieresen huoneen työntekijää. Tapaamisia eri tiimien välillä tulisi olla enemmän, vapaamuotoista yhdessäoloa myös. Työilmapiiri on parhaimmillaan viihtyisä, rento, tuottava ja turvallinen.
...vastaan huvikseni, mutta sitten pidän vähän taukoa.
Itse en ihan standardiohjeistusta kannata, kun on ihmisten välisistä asioista kyse. Mutta selkeät suuntaviivat auttaisivat kyllä.
Lasten ja nuorten pahoinvointi johtuu monesti aikuisten huomion puutteesta - tästä juohtui mieleeni, että parhaimmillaan työpaikkakiusaamisenkin hoito auttaa koko perhettä. Siinä säästyy monta viisikymppistä, kun isukille tai äidille vaihdetaan sahajauhot päähän...
ei pelkästään minun. :)
Vaikka touhuankin etulinjassa kiusaamis asioiden kanssa, niin yhteishengellä saadaan paljon aikaan.
Olen itse saanut reilun vuoden aikana lääkityksen, terapian ja ihanan perheen avulla ajatukseni taas järjestykseen ja ajan taas asiaamme täysillä.
Nyt olisi aika saada jäseniä yhdistykseen, että saadaan äänemme kuuluviin.
Foorumiin rekisteröityneille yhdistyksen jäsenyys on ilmainen.
Yritän siirtää Fooruminkin tässä kesän aikana rakentamalleni serverille, joten käyttö nopeutuu vielä huomattavasti.
Linjan vetoja voidaan ajaa, kun jukisuus asia saadaan yhdistyksen kautta kuntoon, mutta niitä jäseniä tarvitaan, että saadaan yhdistys!
Puristakaa hieman voimia ja ilmoittautukaa Foorumissa.
eri näkökulmista.
Koetan vastailla ja perustella oman kantani mahdollisimman hyvin.
1.Tässä tilanteessa pitäisi aloittaa tutkinta.
Selvitys siitä mitä on tapahtunut ja ketkä ovat osallisena.
Työpaikkakiusaamisessa keskustelut eivät johda mihinkään, koska kiusaaja on verrattain hyvä valehtelija ja sen lisäksi saa usein myös muita puolelleen.
Tämä johtuu siitä, etteivät muut uskalla olla kiusaajaa vastaan, kun näkevät mitä kiusatulle tapahtuu.
Todisteita pitäisikin kerätä ammattilaisten voimin, eikä niin, että kiusattu on vastuussa todisteiden keräämisestä.
Yritykset monesti myös systemaattisesti hävittävät todisteita, etteivät joutuisi vastuuseen kiusaamiseen puuttumatta jättämisestä.
2.Huhuu? Vapaa-ajalla tehty työ?, eikös tämäkin työ kuuluisi tehdä työajalla?
Lakikin velvoittaa.
Tämä on selitys, jota en voi hyväksyä, laittakaa niille pomoillenne viestiä, että lisää henkilökuntaa tarvitaan.
Yhteiskunnan kuuluu vastata resursseista ja jos joku pomo ei halua asiaa viedä eteenpäin, niin viekää itse.
Niin ylös kuin tarvitaan.
3.Laittakaa niitä tapauksia eteenpäin niin paljon kun tulee, kyllä jollakin pitää järki alkaa sanoa kun kymmenet tapaukset muuttuu sadoiksi, että nyt tartteis tehdä jotain.
Tämän vastuunne takia olisi erittäin tärkeää, että puolueeton taho hoitaisi kunnon tutkimukset kaikista tapauksista.
Kiusattu on monesti niin väsynyt, ettai voimia riitä mihinkään, varsinkaan todisteiden keräämiseen.
Herätkää!
4.Työnantajalla on jo nyt lain puitteissa mahdollisuus puuttua tilanteeseen.
Kirjallinen varoitus kiusaajalle ja muillekin tilanteeseen osallistuneille työpaikkahäirinnästä.
Seuraavalla kerralla tulee potkut, jos tilanne ei korjaannu, näinhän se menee muissakin ongelmatilanteissa.
Tätä keinoa työnantaja käyttääkin, siis irtisanomista, mutta kiusattuun ei kiusaajaan.
Teoriani asiasta on tämä:
Todennäköisyys, että kiusattu jaksaisi riitauttaa irtisanomisensa, siis laittoman, joita nämä yleensä ovat, on huomattavasti pienempi, kuin jos kiusaaja irtisanotaan.
5.Kohde vain vaihtuu, kiusaaminen jatkuu seuraavalla uhrilla.
Tämä on mielestäni tyhmä kysymys.
Kiusatun tila ei parane välttämättä koskaan, mutta luulisin, että monissa tapauksissa esimiehen rohkaisulla ja esim. työporukan uudelleen järjestelyillä, kiusatun uudelleen koulutuksella, voitaisiin päästä parempiin lopputuloksiin, kuin sillä, että kaikki jatkuisi ennallaan.
En usko, että varoituksen jälkeen kiusaaminen enää pahenisi, koska uhka irtisanomisesta olisi kiusaajalle ilmeinen.
Sanallinen solvaus = kunnianloukkaus, mikäli puhutaan perättömiä, niin kuin yleensä kiusaajat tekevät.
Tuomio on epävarma, mutta kiusaaja saisi kyllä aiheen pohtia käytöstään.
Oikeuden käyntien maksaja olisi kiusattu ja tämä jarruttaa tapausten esille tuloa.
Oikeusaputoimisto olisi tässä tilanteessa avain asemassa.
Julkisuudesta olisi hyötyä, koska virallisesti kiusaamista ei tunnusteta ongelmaksi, ennen kuin päättäjät sen tekevät.
Selvä irtisanomisen uhka olisi kiusaajalle aivan riittävä, mikäli asia ei varoituksella korjaannu, on työnantajalla laillinen peruste irtisanomiseen.
Käyppä lukemassa Kertomukset alta, miten työpaikka muuttuu monelle helvetiksi kiusaamisen seurauksena:
http://tyopaikkakiusatut.net/
Pyrin siis yo kirjoituksella yrittämään selittää puuttumisen vaikeutta: resurssipulaa ja valtapulaa.
1. Samaa mieltä kanssasi, kyllä. Mutta selvityksen tekeminen voi olla vaikeaa, sillä AIKA loppuu ja yksi vs. muut hankaloittaa tilannetta. Kaiken lisäksi kunnon ohjeistus puuttuu.
2. Luuletko, ettemme yritä? Mutta virkoja on vähemmän kuin työtä. Jo nyt esim. lausunnot tehdään usein ylimääräisellä ajalla. Ei toimi, mutta tt:n työt ovat julkisia eikä VAKINAISIA työntekijöitä ole tarpeeksi. Siitä kärsivät kaikki, ja meitä haukutaan.
3. Missä puolueeton taso on? Luottarit ja esimiehet voivat kiusata, työsuojelupiiri unohtaa asian käsittelyn. Persiistä, niin ON!
4. Tähän on vaikea puuttua. TIETOA laista ei välttämättä terveyshuollon puolella ole. Ja jos on, meiltä puuttuu valtuudet painostaa työnantajaa. Emme usein työskentele hänen laskuunsa.
5. Meillä ei ole AIKAA, VALTUUKSIA eikä usein MAHDOLLISUUTTA puuttua. Luuletko, että nautin kun asiakas (usein fiksu ja symppis) kärsii? EN!
Niin, yritän siis tuoda kirjoituksellani esiin kuinka h*lvetin hankala terveyden puolen on asiaan puuttua. Vaikka yrittäisi, LAKI ja AJANPUUTE estävät. Se on harmi. Kun edes fyysinen perusterveydenhuolto ei toimi, mitä yksittäinen terveysalan tuntijavoi tehdä? Valitettavan vähän. Terveydenhuollon tilasta tältä osin ja muutenkin pitäisi tehdä KAIKKIEN asia, ennen kuin muutokset voivat onnistua. Se on valitettava tosiasia. Lehdissä lukee, että terveysalan työntekijät uupuvat. Aikaa, työntekijöitä tai valtaa ei ole. Mitä tälle voi tehdä? Liittojen vaateet uppoavat mutaan.
Sinun tarvitsee hellittää itsekin tuota huolehtimistasi, saatat sairastua itsekin, jos yrität pelastaa kaikki.
Olen itse ajanut työpaikkakiusaamis asiaa tuon foorumimme kautta, jossa olen toisena ylläpitäjänä.
Tiedän, että kiusaamista pidetään vitsinä työnantaja ja päättäjä tasolla aivan hallitusta myöten.
Ei ole helppoa ratkaisua resurssiongelmiinkaan.
Kysymys on siitä kuka haluaa esim. oman työpaikkansa uhallakin vaatia parannuksia?
Minä uskalsin, potkut tuli ja oikeudessa selvitellään noita potkujani.
Maamme on menossa päin helvettiä, me ollaan kyydissä ja katsotaan mitä tapahtuu.
Asioista voi pitää ääntä, keskustella, tuoda esiin omaa mielipidettään, se on ainuoa asia mitä voimme tehdä.
Kukaan muu, kuin työnantaja, terveydenhuolto tai työsuojelupiirit eivät voi asialle tehdä mitään tai hetkinen voipas työntekijät, valistuksella ja asennemuutoksella. :)
Elämme toivossa...
Olen samaa mieltä siinä, että periksi näissä kiusaamistapauksissa ei saa antaa!
Kyllä ne päättäjätkin takuulla tietävät asiasta, mutta työpaikkakiusaamiseen ei osata vielä oikein suhtautua. Mutta kunhan saadaan muutamia rohkeita tienraivaajia, jotka jaksavat viedä juttujaan käräjille, niin asioihin aletaan suhtautua vakavammin. Uskokaa, että nämä asiat saadaan muuttumaan työpaikoilla, niin ne myös muuttuvat! Mutta valtavaa asennetyötä se vaatii kaikilta.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten esim. Jenkeissä suhtaudutaan kiusaamiseen. Siellähän on tosi tiukka työpaikkakuri: ei saa seksuaalisesti ahdistella, eikä pilkata etnisiä vähemmistöjä jne jne. Jenkeissä ankaran vastuun periaate on saanut firmat polvilleen: kaikki mihin liittyy oikeuskanteiden ja vahingonkorvauksien riski, on "strongly avoid"! Jossain vaiheessa nämä opit rantautuvat Suomeenkin, vaikka jo nyt olemmekin virallisesti muka tietävinämme että ketään ei saa häiritä työpaikalla tai että etninen tausta ei saa aiheuttaa diskriminointia. Siltikin jokainen itsemurha, ennenaikainen eläke ja pilalle mennyt elämä on TURHA kun asioille pitäisi voida tehdä jotain! Mielestäni niistä pitää pitää meteliä, ettei edellä mainittuja uhrauksia ole tehty turhaan!
Työpaikkakiusaamisen kummajaisuus on mielestäni se, että kyse ei niinkään ole tietämättömyydestä eli siitä, etteikö ihmiset tietäisi, että työkaverin epäasiallinen kohtelu on laitonta. Ennemminkin näkisin ydinongelmana sen, että nykyään ei enää osata käyttäytyä saati kunnioittaa toista ihmistä. Lisäksi vielä se, että Suomi on pieni ja homogeeninen maa, jolla on kulttuurisesti pieni historia. Täällä ollaan kyräilyn mestareita, valitettavasti. Mutta uskon, että asioihin voidaan vaikuttaa ja että epäkohdat on luotu muutettaviksi!
Ei anneta periksi! Hyvää kesää kaikille kiusatuille ja niille, jotka jaksavat tsempata juttujensa kanssa!
Kaikkia ei voi pelastaa. Usein käyntejä on psyykkisistäkin ongelmista kärsivillä vain pari, eikä tilanteen selvitys edes ehdi alkaa kun stoppi tulee. Työsuojeluvaltuutetut puolestaan keskittyvät hekin vain välttämättömään eli fyysisen työturvallisuuden ja työhygienian tarkastamiseen. Ei heitäkään ole riittävästi. Henkiset ongelmat eivät näy heti päällepäin, sama on kiusaamisen laita. Niihin ei ole niin helppo puuttua kun selkeisiin laiminlyönteihin esim. koneiden käytön valvonnassa.
1. kohta on ainakin täyttä selittelyä. Minä esitin pitävät todisteet kiusaamisesta, koska oli mitä esittää. Kyseinen työterveyshuolto oli Varkauden Medivire. Kiusaamisen tapahtuminen siis oli näytetty toteen, mutta ei vaikuttanut mitenkään työterveyslääkärin kannanottoihin, edelleen olivat vahvasti sitä mieltä että minä uhrina olin hoidon tarpeessa ja työyhteisössä ei ole mitään vikaa. Jatkuvasti tilanne haisi vahvasti siltä, että Medivire halusi vain rahastaa; "potilaana" olin varmasti hyvä rahasampo.
Kun sitten viimein saatiin se asioiden selvittelypalaverikin aikaiseksi, sanottiin heti alussa ettei nyt ole aikaa käsitellä asiaa, ja kirjataan ylös vain itse kunkin tuntemukset. Niinpä koko asian ratkaisu jäikin "onpas paska tilanne" tasolle, jonka yksi kiusaajista totesi. Mitään ratkaisua asiaan ei saatu - koska ei selvästi edes haluttu sellaista.
Rahastus työpaikkakiusaamsellani kuitenkin lopahti, kun minut sitten lopulta irtisanottiin kokonaan. Irtisanomiseni jälkeen on ex. työpaikallani ollut jo toinenkin samanlainen tapaus, ja kas kummaa häntäkin passitetaan vain hoidosta hoitoon, jotta päästään rahastamaan. Toimimatonta työyhteisöä Oululaisen tietoliikennealan alinhankintafirman Varkauden yksikössä ei sensijaan kukaan halua hoitaa. Sama vanha kortinpeluu- ja kyräilyilmapiiri siellä kuulemma vieläkin vallitsee, joka alkoi Oulusta muutaneen DI:n tullessa yksikköön.
Kiusaajat siis jäivät ja uhri joutui kortistoon. Työttömänä tässä ollaan, asuntovelat on ja perhe lapsineen jne. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystä, pääasiahan tässä hoidossa oli, että Medivire hankki tapauksellani mahdollisimman paljon rahaa ja että kiusaajat jäivät taloon. Näin siksi, että Medivirelle saataisiin rahaa jatkossakin, kunhan Oulun DI, Vaasalainen sinkkumies ja heidän kätyrinsä löytävät seuraavan uhrin henkiselle väkivallalleen...
Mutta, tämähän ei jää tähän. Tästä vielä puhutaan ja lisää yksityiskohtia sekä nimiä tulee vielä julksuuteen. Se on vain ajan kysymys... Kiusaajat joutuvat vielä vastuuseen.
1. Kohta ei ollut selittelyä. Usein todisteita ei todella ole. Ja ilman todisteita on hankala lähteä kirjoittamaan lausuntoa joka tukisi asiakkaan kertomusta. Elämme valtiossa, jossa ihminen on syytön kunnes syylliseksi todetaan. Siksi objektiivisuus myös vaikeiden asioiden hoitamisessa on tarpeen. Jos todisteita on eikä niille anneta painoarvoa, kannattaa välittömästi vaihtaa hoitajaa. Jopa omalääkärin voi vaihtaa jos hänen kanssaan ei tule toimeen.
"Kun sitten viimein saatiin se asioiden selvittelypalaverikin aikaiseksi, sanottiin heti alussa ettei nyt ole aikaa käsitellä asiaa."
Jos työnantajasi on ostanut vain yhden selvityspalaverin, teet väärin syyttäessäsi asiasta työterveyshuoltoa. Tämäntyyppiset palaverit nimittäin aloitetaan sovittelevasti kaikkien tuntojen ylöskirjaamisella. Jos tilanne halutaan purkaa, myös kiusaajien ajatuksia on selviteltävä. Tiedän sohivani nyt muurahaispesää, mutta näin vain on. Työnantajan järjestämä selvittelypalaveri tuottaa huomattavasti enemmän rahaa kuin lyhytterapiat työterveyshuoltoon, mutta koska palaverit menevät työnantajan piikkiin useimmiten, niihin ei tilata riittävästi käyntejä jotta asia todella saataisiin selviteltyä. Jotkut firmat tilaavat ja asiat usein alkavat selvitä muutaman tapaamisen jälkeen. Ilman yhteisiä palaverejä tilanne ei ala selvitä.
"Kiusaajat siis jäivät ja uhri joutui kortistoon."
Näin tilanne usein on. Ja miksi? Koska työnantajat eivät suhtaudu kiusaamiseen vakavasti. Konflikteja kuppikuntien välillä ei aleta selvittämään ajoissa. Ideaalitilanne olisi se, että asiaan puututtaisiin heti ensimmäisten ongelmien ilmetessä. Silloin ei olisi vielä katkeruutta ja asia olisi varmasti soviteltavissa ja hyvitettävissä anteeksipyynnöllä tai anteeksipyynnöillä ja työnteko saisi jatkua. Aivan mahtavaa olisi, jos tällaista yrityksen ja työterveyshuollon sekä ennen kaikkea yksityishenkilöiden vaivaamaa ilmiötä ei olisi lainkaan.
Itselleni tuli mieleen, että tässäkin asiassa peiliin katsominen on suuri ongelma. Työnantaja ei halua nähdä peilistä, että ongelmia on. Kiusaaja ei halua nähdä omaa käyttäytymistään ongelmana eikä myöskään sen aiheuttamia seurauksia. Kiusattu ei uskalla lainkaan katsoa peiliin, koska sieltä näkyy heikko itse...
Ja niin asioiden selvittäminen siirtyy, venyy ja paukkuu.
Todisteitakin on monenlaisia; kiusattu esittää omansa, kiusaaja omansa jotka taas puoltavat häiritseväksi koettua käytöstä. Käsittelyssä asiat ikäänkuin punnitaan. Jos työpaikalla käsitellään asiaa, on esimiehen sana aina alaista painavampi - ellei sitten ole kyse suuresta alaisjoukosta jolla on yhtäpitävä kertomus.
Irtisanominen on Suomessa niin halpaa, että sitä helposti käytetään "hoitomuotona". Itseäni on alkanut kummastuttaa moinen; tehokkuutta korostavassa ympäristössä uhrataan valtava tiedon ja työn määrä, jotta asiat saadaan piilotettua. Tämä sen takia, että käsittely koetaan _niin_ hankalaksi.
Mukulatkin kiusaa toisiaan - aikuisetkin ovat isoksi kasvaneita lapsia. Eikä tässä ole sukupuolieroja.
"Työnantaja ei halua nähdä peilistä, että ongelmia on. Kiusaaja ei halua nähdä omaa käyttäytymistään ongelmana eikä myöskään sen aiheuttamia seurauksia. Kiusattu ei uskalla lainkaan katsoa peiliin, koska sieltä näkyy heikko itse..."
Työnantajan on vaikea huomata ongelmaa, ellei siitä hänelle kerrota. Jos siitä kerrotaan, on kiusaajan puolelle helpompi mennä jos heitä on monta. On helpompaa uskoa alaisjoukkoa kuin yhtä alaista. Ehkä siinä yhdessä on jotain ärsyttävää ja se aiheuttaa tilanteen itse, provosoimalla? Näin voi olla. Voi olla, että uhri on muita herkempi, jollain tapaa sairas (en siis tarkoita nyt mt-ongelmia pelkästään) tai kokee työpaikan kulttuurin vieraaksi eikä sen vuoksi sopeudu. Mikään näistä ei oikeuta kiusaamiseen, mutta tekee työpaikan kulttuuria varjelevan työnantajan kokemuksen helposti kiusaamista puoltavaksi.
"Todisteitakin on monenlaisia;"
On, mutta yhden väite muita vastaan ei riitä ellei joku tunnusta tehneensä tai nähneensä jotain. Tämä on usein työpaikkakiusaamisen ongelma. Jos ja kun lääkärit tietävät, että esimerkiksi masentunut voi mielessään tehdä neutraalista tai ystävällisestä huomautuksesta ilkeän, voi olla mahdotonta lähteä erottelemaan onko masentunut potilas masentunut kiusaamisen takia vai kokeeko hän tulevansa kiusatuksi koska on masentunut eikä jaksa. Sama koskee muita ulkopuolisia.
Voidaan myös miettiä, onko sellaisilla työntekijöillä jotka ovat kiusaamista nähneet mutta eivät osallistuneet, velvollisuutta alkaa setvimään asiaa. Kuinka paljon muiden asiat toisille kuuluvat ja kuinka pitkälle vietyjä johtopäätöksiä sivustaseuraaja voi tehdä? Puuttumista sivustaseuraajilta kiusattu ei voi odottaa. Toisen puolustaminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei myöskään asian eteenpäin hoitaminen. Sivustaseuraaja ei halua joutua kiusatuksi ja hänellä on oikeus säilyttää neutraali asema tilanteessa.
Yleisellä tasolla ongelma on, että mikä koetaan häiritseväksi käytökseksi. Minä olen alalla, missä asiakas voi sanoa minulle käytännöllisesti katsottuna mitä tahansa ja usko pois, että jotkut myös oikeuttaan käyttävät. Mutta asia ei häiritse minua vaikka ko. asiakas olisi vakiovieras sillä olen aika kovapäinen ja kylmähermoinen jos niikseen tulee. Joku toinen ei kestäisi työtäni päivääkään. Jonkun mielestä olen varmasti häiritty joidenkin asiakkaiden taholta. Omasta mielestäni en. Empatia ei riitä auttamaan, kun punnitaan onko kyseessä muutama ihminen joka ei tule toimeen vai selkeä, järjestelmällinen kiusaaminen. Täytyisi olla jonkinlainen "normi" siitä, mitä voidaan pitää häirintänä. Harmaata aluetta on paljon. Esim. seksuaalinen häirintä on määritelty selvästi laissa ja siksi siihen on huomattavasti helpompi puuttua.
"Itseäni on alkanut kummastuttaa moinen; tehokkuutta korostavassa ympäristössä uhrataan valtava tiedon ja työn määrä, jotta asiat saadaan piilotettua. Tämä sen takia, että käsittely koetaan _niin_ hankalaksi."
Ei, vaan sen takia että yhden irtisanominen on aina helpompaa kuin usean irtisanominen. Varsinkin jos syystä tai toisesta irtisanottu on myös työnantajan puolelta tavalla tai toisella ei-toivottu henkilö. Minusta kiusaamistilanteet pitäisi pystyä hoitamaan ilman irtisanomisia työelämässä. Kyllä useimmat aikuiset pystyvät tavalla tai toisella selvittämään asiansa, irtisanominen kun ei koskaan kosketa vain yhtä ihmistä. On niillä kiusaajillakin perheet ja on aika naiivia ajatella että kyseiset ihmiset perheineen olisivat läpimätiä.
"Työnantajan on vaikea huomata ongelmaa, ellei siitä hänelle kerrota. Jos siitä kerrotaan, on kiusaajan puolelle helpompi mennä jos heitä on monta. On helpompaa uskoa alaisjoukkoa kuin yhtä alaista."
Monesti työnantajalle asiasta kerrotaan, työsuojeluvaltuutetulle, työterveyshuollolle, työsuojelupiirille, luottamusmiehille.
Kenelle vielä pitäisi kertoa?
Onko TA:lla velvollisuutta esim. selvittää ovatko "alaisjoukon" kertomat asiat totta vai pelkästään kiusaajan valhetta?
Tuo provosointi juttusi on kuin suoraan jokaisen TA:n kiusaamista käsittelevästä lausunnosta, näin asia nähdään aina TA:n puolelta.
Olet itse provosoituva ja aiheuttanut tilanteen.
Eli työterveyshuoltokin menee siihen junaan
, että MT ongelmainen onkin itse keksinyt kaiken.
No se helpottaa asian käsittelyä jo huomattavasti.
"Toisen puolustaminen ei ole kenenkään velvollisuus.Ei myöskään asian eteenpäin hoitaminen."
Väärin, minusta se on jokaisen velvollisuus, jos ei näin toimi, niin on yhtälailla vastuussa kiusaamisesta, kuin kiusaajakin.
"yhden irtisanominen on aina helpompaa kuin usean irtisanominen."
Kiusaajakin on vain yksi henkilö, susilaumalla on aina johtaja.
Tämän yhden irtisanominen olisi yhtä helppoa, paitsi, kun tämä kiusaaja huomattavasti todennäköisemmin veisi asian oikeuteen, niin kiusattu on helpompi irtisanoa sen takia.
Ymmärrän kyllä, että koetat tuoda esiin asiaan liittyviä ongelmia, mutta ikävä kyllä olet puolueellinen terveydenalan ihmisenä TA:ta kohtaan.
Olet selvästikin luonut oman kantasi, joten asiasta on turhaa kiistellä.
Usein hyvätkin terveysalan ammattilaiset joutuvat jossain vaiheessa valitsemaan asiat joihin uskoa, tällöin puolueettomuus kärsii.
Kyllä sinulta riitää sympatiaa kaikkia muita, mutta ei kiusattuja kohtaan. Jos sinut raiskattaisiin, sanoisit varmaan poliiseille, että raiskaajaa ei saa pidättää. Täytyy ajatella hänen sukulaisiaa, ystäviään, työkavereitaan ja naapureitaan.
Minun mielestäni palkaton pakkoloma olisi sopiva ja tehokas rangaistus. Ensin kuukauden pituinen, ja jos kiusaaminen jatkuisi se pitenisi aina kuukaudella. Muistan hyvin, kuinka "työilmapiiri" parani aina, kun pääkiusaajani oli lomalla.
Sillä kiusaaminen huonontaa koko työyhteisöä, ja heikentää tuottavuutta sekä työnlaatua!Sivustakatsojatkin kärsivät tilanteesta, vaikka eivät uskalla sitä aina niin selkeästi esiin tuoda, koska tietävät, että asioihin puuttuja voi olla seuraava uhri. Kuka sellaisen kohtalon haluaisi?
"Monesti työnantajalle asiasta kerrotaan, työsuojeluvaltuutetulle, työterveyshuollolle, työsuojelupiirille, luottamusmiehille.
Kenelle vielä pitäisi kertoa?
Onko TA:lla velvollisuutta esim. selvittää ovatko "alaisjoukon" kertomat asiat totta vai pelkästään kiusaajan valhetta?"
Luulisin, että lain mukaan näin on. Sen toteutumista on silti vaikea valvoa ja vielä vaikeampaa ottaa kantaa siihen, kuka puhuu totta missä ja kenelle. :=(
"Tuo provosointi juttusi on kuin suoraan jokaisen TA:n kiusaamista käsittelevästä lausunnosta, näin asia nähdään aina TA:n puolelta.
Olet itse provosoituva ja aiheuttanut tilanteen."
Aivan. Toisaalta taas tiedän esim. entiseltä työpaikaltani tapauksen, jossa työyhteisöön tuli uusi henkilö. Hän tuli hyvin pian omasta mielestään kiusatuksi, vaikka tosiasiassa hän käyttäytyi sosiaalisesti varsin tökerösti (huomautteli mm. eräälle työntekijälle ylipainosta) ja aiheutti täten sen, että me muut emme yksinkertaisesti halunneet olla vapaaehtoisesti hänen seurassaan. Rajanveto voi siis olla hankalaa: hän aidosti koki olevansa syrjitty, me muut taas emme halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä koska hän saattoi sanoa päin naamaa lähes mitä tahansa. Tällä en siis viittaa kaikkiin tai edes useimpiin tilanteisiin: useimmiten kiusaaminen on hyvin monimutkainen ilmiö. Meillä vain sattui käymään näin ja tämä pilasi ennen miellyttävän työyhteisön ilmapiiriä tehokkaasti.
"Eli työterveyshuoltokin menee siihen junaan
, että MT ongelmainen onkin itse keksinyt kaiken.
No se helpottaa asian käsittelyä jo huomattavasti."
Ei mene. Työterveyshuolto ei useimmiten ota ainakaan välittömästi kantaa siihen, kuka on syypää ja mihin. Työterveyshuolto pyrkii olemaan neutraali. On tärkeää ymmärtää kiusatun tuntemuksia mutta myös ymmärtää se, että asiassa on tuskin olemassa absoluuttista totuutta. Se on valitettava tosiasia. Leimaus ei kuulu tth:n työnkuvaan. Ei kiusatun eikä kiusaajien leimaaminen. Mutta jos tth ei pääse paikan päälle palaveeraamaan ja selvittelemään asiaa, vaihtoehto on lähettää neutraali lausunto työsuojeluun jossa asia etenee jos etenee joskus.
"Väärin, minusta se on jokaisen velvollisuus, jos ei näin toimi, niin on yhtälailla vastuussa kiusaamisesta, kuin kiusaajakin."
Asetu hetkeksi sivustaseuraajan näkökulmaan. Uskaltaisitko nousta "isompia" vastaan oman työpaikkasi ja työrauhasi uhalla? Minusta sivustaseuraajilla on velvollisuus kertoa rehellisesti se, mitä he näkivät mutta kiusatun kuten muunkin rikoksen uhrin tehtävä on antaa asialle lähtölaukaus.
"Kiusaajakin on vain yksi henkilö, susilaumalla on aina johtaja."
Hmm... Aivan oikeassa olet. Mutta tässä tullaan taas siihen tilanteeseen, että kuinka se kiusaaja määritellään ja missä vaiheessa kiusaaminen on niin vakavaa että potkut tulee antaa. Jos kiusaaja käy fyysisesti käsiksi, asia on aika simppeli, mutta nimittelyn kanssa asia on ongelmallisempi. Jos ihmiset huomaavat että työpaikalla on "kaatopaikka" johon oman pahan olon purku on ok, jopa hyvin kiltit ihmiset saattavat käyttää tätä "astiaa" hyväkseen. Useimmilla työpaikoilla minä olen yksi "jätepiste", mutta se on ammatinvalintakysymys. :=)
"Tämän yhden irtisanominen olisi yhtä helppoa, paitsi, kun tämä kiusaaja huomattavasti todennäköisemmin veisi asian oikeuteen, niin kiusattu on helpompi irtisanoa sen takia."
No hyvänen aika, viekää niitä tapauksia oikeuteen! Käyttäkää oikeusapua! Toimikaa heti!
"Ymmärrän kyllä, että koetat tuoda esiin asiaan liittyviä ongelmia, mutta ikävä kyllä olet puolueellinen terveydenalan ihmisenä TA:ta kohtaan."
En ole. Mutta en voi puuttua TA:n käytäntöihin, koska TA:n käytäntöihin puuttumiseen minulla ei ole oikeutta. Jopa konfliktitilanteissa terveydenhuollon lausuma on vain lausuma jonka TA joko huomioi tai sitten ei.
"Usein hyvätkin terveysalan ammattilaiset joutuvat jossain vaiheessa valitsemaan asiat joihin uskoa, tällöin puolueettomuus kärsii."
Useimmat meistä uskovat aina senhetkisen puhujan lausuntoon. Entä jos kaksi ihmistä puhuu täysin vastakkaisia eikä muilta saada juuta tai jaata asiaan? On kiusallisen helppoa mennä oireilevamman puolelle (ja niin meistä monet menevätkin), mutta lausuntoon tätä ei kannata laittaa syytteen uhan pelossa.
minulla on symptioita myös kiusattuja kohtaan. Otin tarkoituksellisesti esiin kuitenkin erittäin mutkikkaan ja melko neutraalin näkökulman, vaikka tiedän että se saatetaan kokea provosoivaksi. Kirjoitukseni alkuperäinen tehtävä oli kertoa, kuinka mahdotonta terveydenhuollon on puuttua asiaan. Ei meillä ole paljon muuta tarjottavaa kuin teetä ja sympatiaa, mutta ymmärrettävistä syistä uhri vaatii enemmän.
Tilanne on sikäli eri, kuin kuvailemassasi raiskaustilanteessa että muiden rikosten uhreilla on selvä, juridinen taso johon ottaa yhteyttä. He harvoin vaativat tth:n puuttumista asiaan, paitsi keskusteluapuna ja sairasloman myöntäjänä. Sen sijaan kiusaamistilanteisiin meidän periaatteessa pitäisi puuttua, mutta käytännössä meidän puuttumisemme on yhtä tyhjän kanssa.
Jos työilmapiiri olisi työpaikoilla miellyttävä, mukava ja työntekoa eikä toisten tölvimistä varten rakennettu, kiusaamisongelmaa tuskin olisi. Usein "pääkiusaaja" reagoi johonkin, joko työilmapiiriin tai kotiongelmiin tai oman pään sisällä oleviin ongelmiin. Harvoin kukaan aikuinen kiusaa pelkkää ilkeyttään. Jos mt-ongelmat pääkiusaajalla ovat riittävän pahoja, sairasloma on ainoa järkevä vaihtoehto.
Kirjoitusteni tarkoitus ei ole lyödä lyötyä, vaan ottaa esille kuinka meidän tth:n raatajien täytyy olla puolueettomia varsinkin julkisessa selvittelytilanteessa ja sitten toisaalta myös lausuntoja kirjoittaessa. Monet vetävät tästä johtopäätöksen, että olemme ilkeitä ja julmia mikä ei ole totta. Kukaan ei tällä palkalla tee työtä, jossa ei saa kokea onnistumista ja myötäempatiaa. Meidän roolimme on kuitenkin esim. kiusaamispalavereissa olla "kaikkien puolella olematta kenenkään puolella". Se on hirvittävän vaikea rooli, lähinnä em. tilanteissa annan vain puheenvuoroja joista sitten selvittely alkaa.
"Asetu hetkeksi sivustaseuraajan näkökulmaan. Uskaltaisitko nousta "isompia" vastaan oman työpaikkasi ja työrauhasi uhalla? Minusta sivustaseuraajilla on velvollisuus kertoa rehellisesti se, mitä he näkivät mutta kiusatun kuten muunkin rikoksen uhrin tehtävä on antaa asialle lähtölaukaus."
Minä puutuin ja nousin "isompia" vastaan.
Siinä prosessissa menetin terveyteni ja työpaikkani, mutta jos koskaan tulen samaan tilanteeseen uudestaan, niin toimin aivan samalla tavalla, meni työpaikka tai ei. :)
Neutraaliudesta tai sen puutteesta: tilanne koetaan hankalaksi kaikilta tahoilta. Minun nähdäkseni työterveyshoidon tehtävä on auttaa osapuolia tuomaan asiat esille. Kaikkien osapuolten reaktiot tulee joko hyväksyä tai tukahduttaa, jotta ollaan samalla viivalla. Jos menneitä halutaan tuoda esille, sekin sallittakoon molemmille osapuolille. Sieltä se alkukin tapahtumille jostain löytyy. Ja sitä kautta vyyhti voi selvitä.
Itselleni kävi niin, että tth kehotti olemaan kaivelematta menneitä - vastapuolelle se taas hiljaisesti hyväksyttiin.
Puhdistuiko ilma? Vai lakaistiinko asia maton alle?
Aika näyttää.
Itselläni oli paha työuupumus parisen vuotta sitten ja siihen päälle vielä kunnon työpaikkaterroria.
Kerran murruin ihan täysin ja soitin työterkkarille. Hänen tukensa auttoi! Siinä tilanteessa kun oli itse ihan H-moilasena, niin oli hyvä että oli olemassa joku terveydenhuollon ammattilainen, joka sanoi että tee noin ja noin.
Jäin pitkälle sairaslomalle ja lopuksi koko työpaikasta kävelemään. Eli minun kohdallani siis hyvä terkkari oli todella arvokas ja hänestä oli suuri apu!