Valtavan suuri kuu katseli taivaalta illalla palatessani kylästä. - Ihmettelin, elämmekö parhaillaan anomalistista kuukautta ? Kuu kiertäessään maata likkunee nyt perigeumista perigeumiin?
Kuu näyttää niin hassulta
Satu
9686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tunne planetologiaa, en tähtitiedettä enkä kiertoratamekaniikkaa. Eikö kuu käykään perigeumissa joka kuukausi? Minä ole aina luullut niin.
en pysty sanomaan mitään kuusta ja tähdistä, mutta kuutamo on mielestäni jotenkin salaperäinen ja taianomainen.
Kuutamon valaisema maisema on lumoava.
Onkohan totta, että täysikuulla mielenterveydeltään epävakaat ihmiset käyttäytyvät täysikuun aikana omituisesti, eivät nuku kunnolla jne?
että tuli mieleen tuo Maata lähin Kuun radan piste, perigeum. Olisiko Kuu ollut nyt siinä?
Syksyllä, kun puut ovat vielä vihreitä ja lehteviä, on suuri kuu kauneimmillaan varsinkin järvellä liikkuessa.
Silloin nämä ekaluokkalaisesta lähtien kiinnostaneet asiat tulevat mieleen, vaikka en niitä ymmärräkän.
Mistä johtunee, että matalalla paistava kuu on niin suuri? Ja niin kaunis. Ja niin keltainen. - Siitä on monta teoriaa.
Perigeum-sana on minulle tuttu vain koulusta. Kiinnostuin tuosta anomalistisesta kuukaudesta katsomalla Wikipediasta. Sieltä löytyi hieno kuu-sivu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuu
ihan hyvä vinkki, kiitos, Iili.
Niitä nimiä katsellessani en löytänyt kaikkia ennestään muistamiani: Hiljaisuuden meri, Tyrskyjen lahti, Sateiden meri, jne...Kun tiedettiin, ettei siellä vettä ole, nimet jäivät mieleen sitäkin ihmeellisempinä.
Matalalla olevan kuun suuruus selittyy vertauskohdista. Puut talot jne. Kun kuu on ylhäällä ei ole mihin verrata ja niinpä aivosi vetäisevät sen noin 400 000 km lähemmäksi - pieneksi pläntiksi nenäsi edessä...
Tuo on myös minun suosikkiteoriani. Toiset taas sanovat ilmakehän taiton vaikuttavan näköharhaan. Jokin muukin teoria vielä on, mutta en nyt muista.
Tätä luonnon personifioimista kai tämäkin. Kuu "katselee" meitä samoin kuin lapsuudessa, toivomme sen mieluummin olevan perigeumissa kuin apogeumissa.
Samoin toivoisimme kai synnyinpaikkammekin olevan, lähellä, tavoitettavissa. Se ei vain meille "siirtolaisille" (opiskelun ja työn perässä siirtymään joutuneille) ole mahdollista.
Onpa kuitenkin kuu, ovat tähdet ja aurinko. Ne ainakin ovat samat kuin lapsena.
Elokuinen kuu on aina ollut mielestäni kaunein, lämmin, pehmeä ja kertakaikkiaan ystävällisen näköinenkin.
Lokakuun kuu näyttää silmissäni olevan aina kauimpana, kylmän tavoittamattomissa.
Vai muistotko minua nyt huijaavat?