Tämän päivän

Kävin eräässä kirkossa. Siellä haisi home ja tietenkin yskin hirveästi. Otin lääkkeitä.

Kerroin eräälle naiselle, että miksi yskin. Tämä nainen sanoi, että minun pitää olla homeesta hiljaa koska teen "hallaa Jumalalle, kun ihmiset eivät uskalla tulla kirkkoon". Hän sanoi, että onhan siellä hometta, mutta ei siitä saa puhua ääneen.

Kirkon katossa olevat kankaiset paneelit oliva ihan mustat. Ne maalattiin valkoisella maalilla ja homeen haju on nyt niin hirveä, etten minä voi tuossa kirkossa hengittää.

Myöhemmin eräs pappa kysyi miksen käy siellä seurakunnassa enää. Kerroin homeesta. Hänkin sanoi, ettei siitä saa puhua ääneen, koska sitten ihmiset eivät uskalla tulla sinne Jumalan Sanan kuuloon.

No onneksi voin käydä homeettomissakin kirkoissa, joita on todellakin vähän tälläkin seudulla. Kotonani on rukouspiiri ja kutsun sinne ihmisiä, jotka eivät asu hometaloissa ja joilla ei ole eläimiä.

Samoin kuin varuskunnissa, homeesta ei saa puhua, samoin on seurakunnissa. Hometta on, mutta ei siitä saa puhua, koska "tekee Jumalalle hallaa, kun ihmiset eivät uskalla tulla kirkkoon".

homehtunut työpaikkani on Senaatti-kiinteistöjen arvo-omaisuutta!

Olisi kiva tietää mistä on lähtöisin koko valtakuntaa koskeva ohjeistus siitä, että jos työpaikalla on hometta niin siitä, eikä sen aiheuttamista oireiluista eikä sairastumisita saa työpaikalla puhua.

Sääntö koski omaakin, julkisen vallan omistamaa työpaikkaa. Työnantajan taholta meille kerrottiin, että muita homeita ei ole kuin homeet korvien välissänne. Tutkimustulokset salattiin, jotka sitten kun hankin ne käsiini, osoittivat vallan muuta jo lajistoltaan.
Ja niinhän käy kun katto vuotaa paikkauksista huolimatta syksyisin ja keväisin.

Kun homeallergikkoja on tuotettu putkessa ainakin 1970-luvulta lähtien, siitä on seurannut, että jo peruskoulun ala-asteelaisetkin kiinnittävät huomiota siihen onko heidän koulunsa homeinen vai ei. Ja jos on homeinen oppilaat näkevät jo opettajiensa oireilusta ja jopa sairastumisista mitä siitä saattaa seurata.
Tosin opettajat eivät saa puhua koulunsa homeista.
Ja jos vanhemmat alkavat syyttää lapsensa oireilusta kouluhometta, silloin on parasta, että vanhemmat eivät tupakoi ja että kotona ei ole ollut eikä ole lemmikkieläimiä. Vanhempien tulee myös todistaa, että kotona ei ole hometta.

Minua ilahduttaa suunnattomasti, että nuorisomme havaintokyky on JO OK maamme rakennusten sisäilman suhteen, josta on osoituksena myös tämä Hesarin artikkeli.

Kummastusta herättää vain se, että puolustusvoimiemme palveluksessa työskentelevät lääkärit eivät ole huomioineet sisäilmariskiä ei armeijassa olevien eikä armeijassa työskentelevienkään kohdalta sitten 1980-luvun, vaikka jo silloin tiedettiin armeijan omistamien rakennusten olevan suurimmaksi osaksi ns. kosteusvauriorakennuksia.

Haluaisin tietää kuinka monta noissa armeijan rakennuksissa työskentelevää henkilöä valtiovaltamme on sairastuttanut?

Ja mitä tuli itsenäisyyspäivän uutisointiin STM:n työsuojeluosaston Mikko Hurmalaisen työuran palkitsemisesta, niin mitkähän olivat perusteet hänen palkitsemiseensa, kun suht`koht jokainen julkisen vallan omistama työpaikka on yhä edelleen homeinen maamme kahdeksan, hänen alaisenaan toimivien työsuojelupiirien ainakin parikymmentä vuotta kestäneistä "ponnistelusta" huolimatta?

Kokemukseni Upinniemestä on aika karmiva.

Ensimmäisinä päivinä oli ihan ok. Mutta sitten alkoi tulla kaikenlaista vaivaa, itketti koko ajan ja ei oikein meinannut saada nukuttua, kun kurkkua korvensi. Oli omituinen, voimaton ja irtaantunut olo. Lopulta oli vaan pakko lopettaa, kun ei mitään syytä moiseen tietenkään löytynyt.

Olin siellä täsmälleen 9 päivää. Viikon kun olin ollut vapaalla, alkoi tapahtua. Sain pahan migreenikohtauksen ja jouduin lähtemään kotoa ambulanssilla sairaalahoitoon. Lopulta minulla oli keuhkoputkentulehdus, joka kesti kuukauden.

Sittemmin olen vaihtanut myös kotia, pois hometalosta. Nykyään olen uudessa kunnostetussa kodissa melkein oireeton, mutta edelleen tulee välillä voimattomuus- ja päänsärkykohtauksia. Ja mitään tunnistettavaa syytä siihen ei ole löytynyt. Olen vasta 25v.

Luota vain siihen miltä ropassa tuntuu ja toimi sen mukaan. Vääristelijöiden ja vähättelijöiden "ansoihin" älä mene. Olen vähän vanhempi (65 v.) ja meinaan taistella vääryyttä vastaan vielä kymmeniä vuosia. Tai ainakin useita vuosia.
Tärkeintä kohdallasi on, että altistuminen loppuu ja elimistö puhdistautuu. Mitään ihmeitä on turha odotella jos ei "väistele" oireiden aiheuttajia. Kaikki pois mikä aiheuttaa oireita vaikka se olisi wc paperi. Kylmäpäisyyttä vaan silleen, että ei turhaa miettimistä. Minä veivaan näitä asioita eri tavalla kaalissa mitä te nuoret. Ajattelen enempi toisia kuin itseäni, ajattelen tulevia polvia sekä lapsiani ja lastenlapsia.
Sinun on parasta kuitenkin noin nuorena vielä ajatella vain itseäsi, että selviät.
Kosteusvauriomyrkyt ja ympäristömyrkyt ovat meidän ongelmamme tulevaisuudessakin, MUTTA näitä ei passaa miettiä liikaa. Riittää kun tunnistaa sen mikä oikeasti oireita aiheuttaa ja välttää joutumasta samaan tilanteeseen jatkossa. Jos on homeisiin/toksiseen myrkyllisyyteen sairastunut, niin silloin on muitakin asioita mihin pitää suhtautua varovasti.
Kemikalit, kaasut ja monet seokset epäpuhtauksia. Ei kaikki ole hometta vaikka haisee ja aiheuttaa pahaa oloa. Pahaksi sen tekee yhdistelmät.
Tsemppiä.