Palstan vl-kirjoittajat ovat nähneet kirjoittamiseni tänne "kostoretkeksi" ja pyytäneet että "jättäisit koston Jumalalle".
Olen tähän asti mieluummin itse pienenä ihmisenä muistuttanut yhteisön synneistä, mutta alkaa tulla aika että olen valmis luovuttamaan, siis "jättämään koston Jumalalle".
Mutta se minua oikeastaan kauhistuttaakin. Ikään kuin en uskaltaisi jättää rauhanyhdistysläisiä sen Jumalan käsiin johon he uskovat. Kokemuksesta tiedän että se on kohtalo jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ja jokaiselle rauhanyhdistysuskovaiselle tahdon sydämestäni hyvää sekä ajassa että ikuisuudessa. Lukuisat opettajan työssäni kohtaamat vl-oppilaat 30 vuoden ajalta voivat sen halutessaan myöntää. SRK:n edellinen pj, jonka kanssa julkisuudessa pitkään olin vastakkain, totesi minulle reilu vuosi sitten, "Leena, en ole milloinkaan ajatellut sinusta pahaa". Keskustelun kuluessa huomasimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla 70-80-lukujen tapahtumista. Se, että kirjoitan tänne, on oikeastaan vain ER:n esimerkin seuraamista. Hänkin vielä vuosi pari sitten Kalevan haastattelussa palasi noihin vuosiin. Kostoretkestäkö oli hänelläkin kyse?
Hoitokokousvuosien hulluudesta kertoo vanhempieni tarina. Sen jälkeen kun minut oli sidottu kirjeellä v. 1977, vanhempani olivat tietysti huolissaan taivaaseen pääsystäni. He olivat sitä mieltä, että "väärin ne johtajat tekevät, mutta vastatkoot siitä Jumalalle". Silti minun piti heidän mielestään tehdä parannus ja palata takaisin, koska "muualla ei pelastu". Vanhempieni tuskan takia kävin rauhanyhdistyksellä ja seurojen aikana nousin penkistä pyytämään: "Saanko minä väärän hengen anteeksi?" Minulle julistettiin "hengenpäästö". Erottamiskirjeen lähettänyt sihteeri tuli kättelemään ja toivotti "tervetuloa Jumalan valtakuntaan". Nyt ajattelen, että tuo vanhempien vuoksi tekemäni "parannus" on se side, joka minua yhä pitää kiinni niissä tapahtumissa.
Hoitokokoukset vyöryivät Varkauteen Joensuuta myöhemmin. Niinpä vanhempani olivat hyvin kiitollisia minulle, kun osasin opastaa heitä, että pyytämällä heti anteeksi "väärää henkeä" välttyi pitkälliseltä kuulustelupiinalta.
Vuosina 77 - 79 en juuri käynyt rauhanyhdistyksellä edes seuroissa. V. 1979 kotiimme tulivat mieheni vanha uskonystävä, rakastettu ja lempeä joensuulainen johtohahmo sekä eräs nuorempi pastori. He toivoivat mieheni ja minun palaavan seuroihin. Silloin mieheni avasi sanaisen arkkunsa ja antoi tulla reippaasti näkemyksensä: SRK toimii nyt Moskovan ja Vatikaanin tavalla, yksilöitä tuhoten.
Näkemys oli oikea, mutta silti tuntui pahalta, koska vieraat ihan hyvästä sydämestään olivat tulleet meille. Myöhemmin kuulin, että he olivat joutuneet vierailustaan tekemään parannuksen aikaisemman erotuskirjeen laatineelle sihteerille. Niinä vuosina tuon sihteerin (teho-osaston sairaanhoitajatar) hyväksynnättä eivät sielunhoitotyyppiset yhteydenotot olleet luvallisia.
Käynnin jälkeen tiesin, että lopullinen sitominen oli osani. Vanhempani olivat tietysti hyvin surullisia, mutta eivät enää kehottaneet parannukseen, vaan kertoivat avoimesti miten nyt piti tehdä parannusta "kososlaisuudesta". Jos sitä ei tehnyt, sidottiin. Niinpä Varkauden rauhanyhdistyksen uskovaiset, vanhat vanhempani heidän mukanaan, tekivät parannuksen "kososlaisesta hengestä".
Isäni näki tuolloin toistuvasti unta, kuinka "SRK:n johtajat viedään härkävaunussa Moskovaan". Minua he salaa pitivät uskovaisena. Yhteisön jäsenyyden säilyttääkseen he jopa joutuivat takiani valehtelemaan. Heitä nimittäin kuulusteltiin, kertovatko he minulle "Siionin sisäisistä asioista". Eivät myöntäneet kertovansa. Tietojen vuotaminen "ulos" oli niinä vuosina yhtä suuri rikos kuin Neuvostoliitossa "ulkovaltojen kanssa vehkeily".
Kaikki kertomani on menneisyyttä. Mutta nykypäivää on se, että yhäkin menneisyyden esille ottaminen on tuomittavaa. Ristiriita on mielestäni siinä, että Seppo Lohen harjoittama historian tutkiminen sallitaan, mutta meidän ulkopuolelle sysättyjen muistelu pyritään estämään, jopa täällä rauhanyhdistyksen ulkopuolella, "vapaassa" virtuaalimaailmassa. Sisäpuolellahan vallitsee täydellinen muistinmenetys, riviuskovaisten korvien välissä.
Olen tähän asti mieluummin itse pienenä ihmisenä muistuttanut yhteisön synneistä, mutta alkaa tulla aika että olen valmis luovuttamaan, siis "jättämään koston Jumalalle".
Mutta se minua oikeastaan kauhistuttaakin. Ikään kuin en uskaltaisi jättää rauhanyhdistysläisiä sen Jumalan käsiin johon he uskovat. Kokemuksesta tiedän että se on kohtalo jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ja jokaiselle rauhanyhdistysuskovaiselle tahdon sydämestäni hyvää sekä ajassa että ikuisuudessa. Lukuisat opettajan työssäni kohtaamat vl-oppilaat 30 vuoden ajalta voivat sen halutessaan myöntää. SRK:n edellinen pj, jonka kanssa julkisuudessa pitkään olin vastakkain, totesi minulle reilu vuosi sitten, "Leena, en ole milloinkaan ajatellut sinusta pahaa". Keskustelun kuluessa huomasimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla 70-80-lukujen tapahtumista. Se, että kirjoitan tänne, on oikeastaan vain ER:n esimerkin seuraamista. Hänkin vielä vuosi pari sitten Kalevan haastattelussa palasi noihin vuosiin. Kostoretkestäkö oli hänelläkin kyse?
Hoitokokousvuosien hulluudesta kertoo vanhempieni tarina. Sen jälkeen kun minut oli sidottu kirjeellä v. 1977, vanhempani olivat tietysti huolissaan taivaaseen pääsystäni. He olivat sitä mieltä, että "väärin ne johtajat tekevät, mutta vastatkoot siitä Jumalalle". Silti minun piti heidän mielestään tehdä parannus ja palata takaisin, koska "muualla ei pelastu". Vanhempieni tuskan takia kävin rauhanyhdistyksellä ja seurojen aikana nousin penkistä pyytämään: "Saanko minä väärän hengen anteeksi?" Minulle julistettiin "hengenpäästö". Erottamiskirjeen lähettänyt sihteeri tuli kättelemään ja toivotti "tervetuloa Jumalan valtakuntaan". Nyt ajattelen, että tuo vanhempien vuoksi tekemäni "parannus" on se side, joka minua yhä pitää kiinni niissä tapahtumissa.
Hoitokokoukset vyöryivät Varkauteen Joensuuta myöhemmin. Niinpä vanhempani olivat hyvin kiitollisia minulle, kun osasin opastaa heitä, että pyytämällä heti anteeksi "väärää henkeä" välttyi pitkälliseltä kuulustelupiinalta.
Vuosina 77 - 79 en juuri käynyt rauhanyhdistyksellä edes seuroissa. V. 1979 kotiimme tulivat mieheni vanha uskonystävä, rakastettu ja lempeä joensuulainen johtohahmo sekä eräs nuorempi pastori. He toivoivat mieheni ja minun palaavan seuroihin. Silloin mieheni avasi sanaisen arkkunsa ja antoi tulla reippaasti näkemyksensä: SRK toimii nyt Moskovan ja Vatikaanin tavalla, yksilöitä tuhoten.
Näkemys oli oikea, mutta silti tuntui pahalta, koska vieraat ihan hyvästä sydämestään olivat tulleet meille. Myöhemmin kuulin, että he olivat joutuneet vierailustaan tekemään parannuksen aikaisemman erotuskirjeen laatineelle sihteerille. Niinä vuosina tuon sihteerin (teho-osaston sairaanhoitajatar) hyväksynnättä eivät sielunhoitotyyppiset yhteydenotot olleet luvallisia.
Käynnin jälkeen tiesin, että lopullinen sitominen oli osani. Vanhempani olivat tietysti hyvin surullisia, mutta eivät enää kehottaneet parannukseen, vaan kertoivat avoimesti miten nyt piti tehdä parannusta "kososlaisuudesta". Jos sitä ei tehnyt, sidottiin. Niinpä Varkauden rauhanyhdistyksen uskovaiset, vanhat vanhempani heidän mukanaan, tekivät parannuksen "kososlaisesta hengestä".
Isäni näki tuolloin toistuvasti unta, kuinka "SRK:n johtajat viedään härkävaunussa Moskovaan". Minua he salaa pitivät uskovaisena. Yhteisön jäsenyyden säilyttääkseen he jopa joutuivat takiani valehtelemaan. Heitä nimittäin kuulusteltiin, kertovatko he minulle "Siionin sisäisistä asioista". Eivät myöntäneet kertovansa. Tietojen vuotaminen "ulos" oli niinä vuosina yhtä suuri rikos kuin Neuvostoliitossa "ulkovaltojen kanssa vehkeily".
Kaikki kertomani on menneisyyttä. Mutta nykypäivää on se, että yhäkin menneisyyden esille ottaminen on tuomittavaa. Ristiriita on mielestäni siinä, että Seppo Lohen harjoittama historian tutkiminen sallitaan, mutta meidän ulkopuolelle sysättyjen muistelu pyritään estämään, jopa täällä rauhanyhdistyksen ulkopuolella, "vapaassa" virtuaalimaailmassa. Sisäpuolellahan vallitsee täydellinen muistinmenetys, riviuskovaisten korvien välissä.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että olet saanut elämääsi suuren ristin. Toivon sinulle voimia ja varjelusta, ettet katkeroituisi ja kovettuisi, vaan pysyisit sydämessäsi vapaana (en tiedä onnistuuko). En tiedä ikääsi, mutta vanhemmiten ihmisen mieli voi toimia sillä lailla että se ikään kuin hakeutuu menneeseen ja siellä oleviin selvittämättömiin asioihin, ja seurauksena voi olla masennusta ja uupumusta. Kun kirjoitat täällä, se varmaankin vapauttaa Sinua. Toivottavasti elämässäsi riittää näitä vapautumiskeinoja muutenkin.
minun sieluni on vapaa.
"Ole vapaa sinä vapaaksi ostettu!"
sellainen tosiasia. Että mitään asiaa ei kannata vängellä alkaa viemään eteenpäin,jos kerran asiaa ei ymmrretä.
Ei sitä voi kukaan vängellä aukasta toisen ihmisen silmiä näkemään.
Jumalallla on oma aikansa kaikkeen.
että soitin vuosi pari sitten silloiselle sihteerille ja pyysin tapaamista. Se ei hänelle käynyt, mutta hän suostui kuitenkin puhelinkeskusteluun. Kysyin voisinko henkilökohtaisesti tavata toisen naishenkilön, joka oli hänen kumppaninsa hoitojärjestelyissä silloin kauan sitten. Ei kuulemma ollut mahdollista, koska kyseinen henkilö oli hyvin sairas. Niinpä sitten me keskustelimme puhelimessa. Sihteeri ei sanonut muistavansa minua. Kerroin lisää, sitten hän vaikutti muistavan. Sitten tuli yllätys: Hän ilmoitti saaneensa kaiken anteeksi ja hänen mielestään oli synti muistella anteeksiannettuja asioita. "Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois", siteerasi hän Siionin laulua. Olin siis jälleen syntinen hänen silmissään. Sinnittelin yhä, muistutellen tapahtuneista. Sitten hän äkkiä sanoikin: "No jos olen jotenkin loukannut sinua, niin anna anteeksi." Julistin vanhaan tapaan evankeliumin, minkä jälkeen keskustelukumppanini virkkoi: "Hyvä kun soitit. Nyt olen puhtaalla tunnolla tästäkin."
Minulle jäi sellainen olo, että vain vahvistin hänen omaavanhurskauttaan. Hän oli entistä puhtaampi, viis minusta. Ei Jumalan rauhan toivotusta minulle, ei toivetta että seuroissa varmaankin tapaamme, ei mitään. Asia oli loppuun käsitelty.
Mutta en jättänyt asiaa siihen. Menin puhelun jälkeen seuroihin. Keskustelukumppanini ei "huomannut" minua, mutta se ei ehkä ollut tahallista. Mutta toinen hoitaja, jonka olin kuullut olevan "hyvin sairas", istuikin seurapenkissä, ihan hyvin voivan näköisenä. Niinpä menin hänen viereensä istumaan ja virren aikana aloin keskustella hänen kanssaan. Vanhoista ajoista hän totesi, että ne olivat vaikeita aikoja. Vähän enemmän kuin entinen sihteeri hän oli kiinnostunut olostani, koskapa kysyi "Oletko jaksanut käydä seuroissa?".
Kukaan entisistä tutuistani ei tullut juttelemaan kanssani, katsoivat vain kuin haudasta noussutta.
Kun kerroin Seppo Lohelle puhelinkeskustelusta "hoitajani" kanssa, Lohi arveli että tilanne oli hyvin vaikea hoitajalle.
Missä on "raskaan hengen" alkukoti? Eikö se ole rauhanyhdistyksillä?
kesti satoja vuosia ennen kuin inkvisitio myönnettiin virheeksi.
Jumalalla oli senkin kirkon osalta oma aikansa, mutta se ei estänyt protestantteja pitämästä esillä paavin kirkon epäkohtia.
sivuille, sillä näistä asioista on voitava puhua, ne jotka eivät kestä näitä"raskaita henkiä" niin paras sulkea kone ja mennä peiton alle piiloon!
menemään "peiton alle"?
monella viestillä vastannutta, ja neuvon sanoja kirjoittaneelle. Huomasit varmaan?
Joo
Mitä sitä mariset.
Sen kuulee ja näkee.
kun potkaistiin pellolle. Mutta niin tekivät jumalalliset ja erehtymättömät vl-hoitomiehet 70-luvulla monelle muullekin.
Monelle tuli väärä lähtö.
todella pieneksi. Mutta se ei estä minua kertomasta sitä minkä oikeaksi koen.
mutta tarpeeksi kauan kun sitä tekee, siitä voi selvitä "hengissä" Toivottavasti sinä selviät.
Kyllä tämä virtuuaali terapiakin auttaa, kun vain löytyisi ymmärtäväisiä ihmisiä vastaamaan.
Tsemppiä sinulle. niin kauan kuin on elämää,on toivoa!
vaikka löytyisi vain myötätuntoa vailla olevia ihmisiä.
Tiedänpähän sitten varmasti, missä ainakaan ei Hyvän Paimen vaella.
mieleisiäni ajattelijoita, että Hyvä Paimen on juuri siellä .Silloinhan kaikki Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat voi käyttää väärin tätä asiaa. Ja totuus unohtuu.
Sekä hengelliset ja henkiset asiat voi sekottaa.
Tämä on vstaus allaolevaan.
Hyvän paimenen tunnistan hellästä kutsusta, joka ei herätä pelkoa.
..siellä kuuluu rakkauden ääni,joka sanoo katuvalle syntinsä tuntevalle ihmiselle;" Sinun syntisi on anteeksi annettu,mene eläkä enään silleen syntiä tee" Sillä tavalla Hyvä paimen sanoi syntiselle naiselle, jonka muut olivat valmiita kivittämään.
syntisyytensä tuntevalla?
Hoitokokousvuosina oli kiellettyä pyytää evankeliumia "kokovikaisena". Silloin synnillä piti aina olla nimi. Entä jos tuntee ylipäätään itsensä omalta puoleltaan aivan mahdottomaksi Jumalan armoa omistamaan?
Eikö ainoa Jumalalle kelpaava sieluntila ole "uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi", ilman mitään tippasyntejä ja pipettievankeliumia?
kun olen jostain kuullut,että "tietosynnistä" parannuksen teko voisi olla "vaikeampaa" mutta kun ihmisellä on synnintunto, on hän silloin kokovikainen, eli tuntee olevansa syntinen, silloin saa uskoa evankeliumin saarnan kaikkien syntien anteeksi saamiseksi!
Nämä asiat ovat niin moninaisia, että niihin ei löydy yhtä vastausta kaikkiin, jokainen on tapauskohtainen,ja jokainen tuntee omalla laillaan. Ei me olla mitään mullikarjaa,joille on yhtälainen "hoito" Koitetaan vain tutkia sitä omaa sydämen tilaa, olenko ja elänkö niinkuin uskovaiselle sopii?
että juuri totuudessa haluan teitä rakastaakin. Siksi muistutan korjaamattomista asioista.
että minä olen "kieltänyt uskoni"? Jos on, niin se on kyllä väärä. En ole kieltänyt uskoani.
Täällä on joskus tullut esille ajatus, että puhujien ja pelkän rivimiehen välillä olis ns. kuilu tms.
Olisko myös niin, että koulun käyneen ja pelkän koulun käymättömän kanssa olis sama asia?
Ja että ollaan eri aaltopituuksilla. Me ihmisethän olemme erilaisia.
mitä tarkoitat.
näitä K....i ystävämme neuvoja, et ole ainoa, joten yritä kaikesta huolimatta kestää. Mutta tuo asia,että jumalan aika ja meidän aika ei ole aina ihan sama. Uskoa ei oteta, se annetaan, voimme vain rukoilla, että silloin kun on oikea hetki ja aika, sen tajuaisimme. Itse olen elämässäni joutunut kokemaan tämän asian, mutta kun Jumalan aika tuli, se kirkastui minulle, ja sain käydä parannuksen askelille.
Toivotan sinulle hyvää kevättä, ja aurinko paistaa meille kaikille. Toivon myös että armonaurinko saisi paistaa sydämiimme!
Näen sen.
on pitkät.Mikä tänään näyttää vääryydeltä voi kääntyä voitoksesi. Pyydä Jumalalta voimaa päästä asian yläpuolelle. On vaikea antaa anteeksi, mutta itsesi kannalta se on paras ratkaisu.Kannattaa erottaa mikä oli hoitokokouksissa Jumalasta ja mikä ei.Tekemättömistä synneistä ei voi tehdä parannusta.Siionissa Kristuksen kirkkolain käyttäminen ei ole koskaan ollut helppo asia. Kun vaarana on aina se, että hoidetaan ylhäältä päin eikä muisteta "nostaa langennutta ja vikaan joutunutta. Maallisessakin elämässä tulee paljon virhearviointeja.Ilmeisesti olet tutussa Siionissa ja tuntuu että pyörit saman asian ympärillä. Kannattaisi liikkua muissakin Siioneissa ja nauttia Jumalan lasten rakkaudesta.Mikäli sinä haluat olla uskovaisten yhteydessä.Jumala hoitaa aina Siionia, jos ei heti sillä hetkellä niin varmasti ajallaan.
tosin muualla kuin rauhanyhdistysihmisten parissa.
koska kuulut eri laumaan.
ihminenhän tekee valinnan itse.Ei ketään pakoteta olemaan lestadiolaisten joukossa. Kyllähän se taitaa olla niin että ihminen itse kävelee Jumalan valtakunnasta ulos omin jaloin. Ja onneksi myös Jumala on armollinen luomaansa ihmistä kohtaan ja kutsuu luokseen monissa elämänvaiheissa ja kohtaloissa.
kovin rehvakkaasti, koska olemme päivän lapsia. Joka luulee seisovansa,katsokoon ettei lankea. Ei parane kulkea "nenä pystyssä, sillä voi olla rähmällään seuraavassa rapakossa.
lestadiolaisten joukko = Jumalan valtakunta.
vaan minut erotettiin. Alkuperäinen erottamisen syy oli se, etten Siionin rakkaudessa vaeltavaa miestäni sanonut epäuskoiseksi enkä vaadittuna mennyt hoitokokoukseen.
Eivätkö syyt ole mielestäsi aivan järjettömiä, suorastaan pimeyden ruhtinaasta lähtöisin?
Ja usko minua että tämä on suurinta rakkautta mitä voin tehdä toiselle ihmiselle. Että täällä sinua neuvon. Koska tiedän, että samalla teen sellaista, josta voin saada myös takasin aivan muuta. Mutta otan sen riskin.
Neuvoni on: "Menisit nyt jonkun uskovaisen siis VL:n luokse paikkakunnallasi ja kertosit nämä asiat mitä on tapahtunut. Ja sanoisit, että halut nämä asiat anteeksi, ja sen että olet ollut tottelematon seurakunnan neuvoille. Ja että haluat palata takasin meidän VL:ien joukkkoon. Ja kysy että vieläkö sinulla on lupa uskoa. Ja menisit seuroihin."
Minä olen Leena seurannut sinun taistelua täällä. Ja uskallan luvata, että asiat paranee heti, kun toimit kuten sanon.
Ja pyydän, että antasit anteeksi jos olen loukannut sinua, en olis sitä halunut. Olisin vaan halunut auttaa sinua.
Hyvä matkaystävä!
Olen lukenut useita kirjoituksiasi, mutta en varmaankaan kaikkia.
Tunnen myötätuntoa kohtaasi. Meillä kaikilla näyttää olevan paljon vaikeuksia elämässämme. Ehkä tämäkin koettelemus on tarpeellinen, vaikka se onkin erittäin raskas.
Kyllä sinä oikeasta asiasta kirjoitat. Sinun sielusi tilaa en käy arvioimaan, sillä omassanikin on tarpeeksi taistelua.
Odotan itsekin "tavallaan" seurakunnan kannanottoa noihin hoitokokouksiin. Mielestäni on erittäin suuri kysymys, kun seurakunnan opetetaan olemaan erehtymätön, ja seurakunnalla on "sitomisen avain". Tuo toimenpide alullepantiin tietojeni mukaan juuri seurakunnan kautta.
Miksi nyt seurakunnan "avaimenhaltijat" pyrkivät vähättelemään tuolloin aikaansaamaa tuskaa ja kärsimystä Jumalan kansan keskuudessa?
Itse muistan jotakin noista hoitokokouksista. En ymmärtänyt silloin tuota vaatimusta parannukseen vääristä hengistä. Ihmettelin, miten kaikki ihmiset olivat joutuneet johonkin väärään henkeen, ja kaikkien oli tehtävä parannus juuri tuosta kososlaisuudesta. Se oli nimenomaan vaatimus noissa kokouksissa.
Ymmärrän kyllä, että mikäli silloin joutui erotetuksi joukosta, niin varmasti se on raskas koettelemus.
Olisiko tässä sellainen vaikeus, kun seurakunta "on erehtymätön", niin seurakunnan nimissä toimeenpantua "puhdistusta" ei haluta myöntää virheelliseksi?
Eikö tuo ristiriita juuri vaatisi perusteellisen selvityksen?
Itselläni noista hoitokokouksista jäi sellainen kuva, että Rakkaus ja Anteeksiantamus niissä oli kaukana. Toisten viat, virheet ja epäilykset kyllä kaivettiin rajusti esille, ja myös elettiin toisten vioissa. Sääliksi kävi, miten uskovaisia nöyryytettiin toisten uskovaisten edessä. Ikään kuin susilauma olisi päästetty lammaslaumaan mässäilemään.
Ymmärrykseni mukaan näitä asioita ei saa, eikä tarvitse "piilottaa". Seurakunnalla on taistelujen aika, samoin kuin muillakin ihmisillä. Kaikkien usko tulee koetelluksi, jotta sen arvo tulee esille.
Toivon sinulle Leena, ja perheellesi, että saisitte palata (tai olla) uskovaisten joukkoon. Kannatta muistaa, että myös Jumalan sanan äärellä
Loppu oli jäänyt pois....
....Toivon sinulle Leena, ja perheellesi, että saisitte palata (tai olla) uskovaisten joukkoon. Kannatta muistaa, että myös Jumalan sanan äärellä usein vihollinen istuu vieressä. Meitä kaikkia neuvotaan valvomaan juuri tuon takia. Myös ne henkilöt, jotka olemme valinneet seurakunnan johtotehtäviin, voivat olla johdattamassa väärään. Tuon mahdollisuuden takia Jumala on meihin puhaltanut pyhän hengen, jotta voimme tarkistaa myös puhujien opit pyhän hengen valossa. Siten, vaikka puhujaksi nousisi susi lammasten vaatteissa, niin henki todistaa henkemme kanssa, onko puhuja susi vai lammas. Hyvä paimen kutsuu lammasta nimellään, mutta susi ajaa laumaa hajottaakseen ja raadellakseen saaliinsa.
Noista tapahtumista ei ole juuri keskusteltu ennen kuin nämä keskustelupalsta toivat asiat esille. Ilmeisesti nämä sudet halusivat olla hiljaa. Uskon, että tämäkin nykyaikainen keskustelukanava on Jumalan sallima juuri sen takia, että tämä hajotettu lammaslauma vielä kuulee hyvän paimenen kutsuvaa ääntä. Lopun aika tälle maailmalle lähestyy. Kuulette sodista ja veritöistä. Luonnonvoimat järkkyvät. Veli käy veljeä vastaan. Siten nämä keskustelut ovat vain merkkejä siitä, että Jumalan aika tälle maailmalle on täyttymässä, niin kuin Raamatussa on kerrottu.
Kun ajan ilta lähestyy, niin ei tässä osaa muuta, kuin toivoa jaksaisi säilyttää uskon loppuun asti. Kun lopun aikoina vielä ovet suljetaan katua vastaan, niin on tärkeää olla silloin siinä lammashuoneessa, missä kuuluu hyvän paimen ääni.
mutta niin täysin "vain tässä joukossa pelastuu" -opin vallassa. Mutta en sinua syytä. Ei ole sinun vastuullasi että sinut on sellaiseksi opetettu.
Todella, nämä asiat selviävät ajallaan.
Niin, "itse teistänne nousevat hirmuiset sudet jotka ei laumaa säästä", on jo Raamatun lehdillä ennustettu.
Mutta Hän "suo mannaa viel´ korvessakin" ...
Heräsi ketjun luettuani ajatus, että Hyvä Leena Huovinen, kirjoita kirja kokemuksistasi!
Vaikka aikaa on kulunut, niin vaistoan, että surutyö on osin kesken. Kirjan kirjoittaminen käy monelle - kuka millaistakin tragediaa ym kohdanneelle - terapiasta ja vasta sitten, kun kaikki on "sanottu" elämä helpottaa.
Uskoisin, että k.o kirja toisi avun ja lohtua myös lukuisille kohtalotovereille.Valoisaa kevättä!
ideasta kuitenkin.
Valoisaa kevättä Sinullekin Hyvä emerita!
PS. Minulla on sellainen olo että tunnemme toisemme. Mutta sehän olisi vain hyvä asia se.
Kiitos, toivon, että kokoat Leena H kirjan. Aineistoa varmaan riittää. Mietin ensin, miten puhuttelen, koska emme todellakaan tunne toisiamme. Päädyin sitten sinutteluun, josta en itsekään pahoita mieltäni missään tilanteessa. Itsestäni kerron, että "löysin" nämä palstat vasta n kuukausi sitten. Oma tarina, miksi vasta silloin. Olen uskovainen, mutta minulle olisi täysin vierasta kuulua mihinkään kristilliseen yhteisöön. Hyvä näin. Olen oloneuvos ja emerita, ja ollut sitä jo muutaman vuoden.
Mitä enemmän satun lukemaan erilaisia kokemuksia uskosta, rajoituksista ym - myös "hoitokokouksista" niin sitä vakuuttuneempi olen valinnastani. Ymmärrän kyllä eri tavalla valinneet ja suvaitsevaisuus kuin lojaalisuus ja ymmärrys ovat olleet aina tunnusmerkkejäni. Kuitenkin niin, että "sivullisenakaan" en hyväksy kaikkea uskoon/uskontoihin liittyvää ahdasmielisyyttä ja esim kerrotut hoitokokoukset ovat olleet minulle "järkytys".
Kirjasta olisi todellinen menestys!
mutta asia ei ole vielä niin kypsynyt - 30 vuoteen! - että osaisin ajatella sellaista. Ehkä joku toinen joskus. Tai en tiedä.
Oikeastaan siksi kirjoitankin tänne, että saisin lisää selkeyttä omaan ajatteluuni, ja ennen kaikkea voisin suhtautua entiseen uskonyhteisööni niin kuin mihin muuhun minut poissulkevaan aatteelliseen yhteisöön, vaikkapa Jehovan todistajiin.
hakusanoilla "seitsemän kertaa" löytyi kysymäsi Raamatun paikka 2. Kuningastenkirjan 5:stä luvusta.
Uskominen on rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Ei raskasta raahustamista.
Minä myös olen ollut iloinen löytäessäni tämän palstan. Uskon myös, että kunhan Jumalan aika koittaa, asiatkin selviävät.
Kaikkein tärkeintä on pitää usko ja hyvä omatunto. Ei saa olla "silleen lapset, että kaikilta opin tuulilta vieteltäisiin".
Ei ole oikein taipua mihinkään väärähenki- tai kososlaisparannuksiin. Se ei ole oikea ohje, vaikka se kuinka kuuluisi Rauhanyhdistyksen seinien sisäpuolelta. "Jumala ei asu käsintehdyissä temppeleissä".
Ennustusten mukaan ovet katua vastaan suljetaan, myllyn ääni vaikenee ja jauhajat ovat joutilaina. Taivaassa oltiin ääneti lähes puoli hetkeä.
Valittujen tähden on kuitenkin (vaivan) aikaa lyhennetty, muuten ei yksikään liha tulisi autuaaksi. Näin sanoo Raamattu.
"Minä lähetän teille väkevän eksytyksen, koska ette rakkautta totuuden puoleen ottaneet autuaiksi tullaksenne."
Jumala on kuitenkin luvannut pitää omistaan huolen ja Hän kantaa heikot helmassansa.
"Uskossa elän, Herraan luotan, kotihin minut noudetaan."
mutta vielä enemmän suivaitsevaisuus ja ymmärys. Siitä mitä luin noista "hoitokokouksista" sain sellaisen käsityksen, että se toinen osapuoli ihan vain pelosta niitä piti, ja nytten taas pelosta ei voi niitä katua. Eiköhän semmoinen sopivan lempeä ja ymmärtäväinen lähestymistapa vastakkaisia osapuolia kohtaan saa ne ymmärtämään oman katumuksen. Lisää pelkoa on tuskin syytä sinne syöttää, taitavat olla aika rikki nekin ihmiset.
Saatatte olla oikeassa. Psykologit ovat sanoneetkin että esim. kiduttajat ovat itse hirveän peloissaan.
Aijotko tulla Sotkamoon suviseuroihin ensi kesänä käymään. Paikkahan ei ole kaukana Jooensuusta.
Voisit tavata siellä monta tuttua miittitapaamisessa Mopista aina ex-vl.n saakka.
Ja mitä mieltä olet uskovaisten tupakoinnista.
Onko se kaunis näky, kun uskovaiset suvareissa polttaa lapsesta vaariin asti ja eikö riippuvuus tupakkaan ole ihan syntiäkin.
Enpä ole nähnyt yhdenkään lapsen tupakoivan suviseuroissa sen kummemmin kuin muissakaan seuroissa. Vaikka miten joku asia itseä ärsyttäisi, olisi soveliasta kuitenkin pysyä asialinjalla eikä antaa väärää tietoa. Tupakointi ei ole suviseuroissa mitenkään oleellisessa osassa niinkuin annat mielelläsi ymmärtää. Tämä kirjoitus ei ole ainoa. Koita hyväksyä muut ihmiset, et itsekään ole virheetön. Nimimerkillä noin 30 kertaa suviseuroissa vieraillut, joka EI tupakoi
Ketkä ovat mielestäsi lapsia? Alle 12-vuotiaat? Omasta mielestäni olen nähnyt paljonkin lapsia tupakoimassa seuroissa ja suviseuroissa. Iältään noin 12-17.
minun pitää olla suviseuroissa?! Uskovien kesäjuhlissa.
Onko koko vl-herätysliike niin nikotiininhimon riivaama?
Missähän silmäsi ovat olleet, jos et ole lasten, nimenomaan lasten nähnyt tupakoivan.
Lapsia ovat kaikki alle 18 vuotiaat ja minä olen nähnyt kymmenvuotiaitakin siellä sätkää vetelemässä.
Suurin osa lapsista siis polttaa siellä. eivätkä vaan lapset, vaan muoret tytöt, raskaana olevat äidit ja vaikka ketkä.
Sehän tässä risookin niin mielettömästi, kun näkee tuollaista Jumalan valtakunnan keskellä. Ei silloin kyllä tunnu olevan missään Jumalan valtakunnan ytimessä, vaan pikemminkin turmelusten turilaisten, omituisten otusten kerhossa.
Siellä suviseuroissa näkee niin paljon kielteisiä asioita, joista yksi on nimenomaan tupakan kanssa viljeleminen.
Tämä tupakoiva porukka tuleekin sinne vaan nauttimaan tupakan poltosta ja muuten vaan oleilemaan.
No, hyväkun kun sentään tulevat edes oleilemaan, yökausia valvomaan, päivät nukkumaan ja pääasiana pitää yöllä hauskaa ja vetää tupakkaa oikein himmoonsa.
Sitten on meitä, jotka noita kuvatuksia nähdessämme pahennumme heidän takiaan ja toivomme, että edes tupakan myyntiä ei olisi, jolloin tämä älytön tupakin hamstraus siellä loppuisi.
Eihän tuota tarvi paljo seurata, kun näkee, miten se 18 juuri täyttänyt hakee tupakkia kioskilta ja sitten mennään alaikäisten kanssa pöllyyttelemään.
Tuommoiset tupakkikioskit pitää heti lopettaa, sillä niinden ympärillä pyörii justiin sitä rykivää ja räkivää sakkia.
Luulempa myös että siellä poltetaan, eikä vain aikuiset. En kuitenkaan usko, että kukaan tietoisesti tukee sitä tupakointia. Taitaa olla monella tupakointi ainoa tapa helpottaa olotilaa siellä. Eiköhän tupakointi ole yksi niistä pienimmistä ongelmista vlestoissa.
Kiitos palautteestasi.
Kirjoitit..."Uskominen on rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Ei raskasta raahustamista.".
Noooh....tuon viimeisen lauseen olit varmaan tarkoittanut kannustuseksi? Mutta, mutta!
Raahustamista tämä ainakin minulla on. Raskasta, raskasta ja raskasta. Usein mietin, että, kun kenellekään ei ole annettu kuormaa yli voimien, että onkohan kohdallani voimat arvitu väärin, koska kuormaa tuntuu olevan liikaa? Näitä kuormia itken tänäänkin, ja näitä itkin eilen. Olen kuitenkin pyrkinyt olemaan tyytyväinen osaani, vaikka se ei ole helppoa.
Tämä palstan löytämisen koet iloisena asiana. Ehkä se näin onkin?
Henkilökohtaisesti pohdin aikallailla, miten tähän tulisi suhtautua. Luen tätä jonkin verra, mutta täälläkin käy melkoiset eksytysten tuulet, joten en jaksa, tai tietoisesti rajoitan täällä "olemista". Omaa suhtautumistani en sano kenellekään ohjeena, vaan vihjeenä.
Täällä voi toki keskustella vaikeistakin asioista, joka on erittäin hyvä.Odotin kirjoitukseeni kommentteja enemmänkin, mutta "rivien välistä" huomaan, mikä sai "Sirkan" kirjoittamaan. Ymmärrät varmaan, että kirjoittelin asiota vähän "varovasti", mutta sinäkin vastasit vähän varovasti". Näin siinä käy! Puhuu tai on hiljaa, niin sama tulos ;-) Siksi saat nämäkin asiat lukea "rivien välistä".
Sinulla näyttää olevan täällä muitakin "rivivälien" lukijoita. Joskus jopa vaikuttaa, ikäänkuin teillä olisi sovittu "merkkikieli"..? Joskus "tönäisette" varovasti toisianne, jne. Istutte langalla, ja annatte vaikutelman, että olette muualla. Silti se näkyy. Kirjoita vaan, että olet väärässä...?
Mielestäni se varsinainen keskustelun aihe on todella tärkeä, mutta en tiedä oikein, miten asia pitäisi järjestellä. Siksi kirjoittelen ja kuuntelen "suu auki", että jos homma selkenis?
Psyykkinen ahdistus panee tupakoimaan, juomaan, syömään liikaa, turvautumaan tiukkaan uskonnollisuuteen jne. Kaikenlaista helpotusta me ihmiset kokeilemme.
Kehotuksesi on, luvalla sanoen, täysin harhainen, harhaoppinen.
Kun SRK ja rauhanyhdistykset menivät johtajiensa johdolla harhaan henkioppien ja pakkoparannuksen oppeineen 70- ja 80-luvulla, kuten Seppo Lohi on julkisuudessakin todennut, siitä seurasi sekaannus, uskovaisten aiheeton sitominen, erottamiset ja hengellinen terrori kaikkineen.
Leena oli yksi tämän prosessin kurimukseen joutuneista.
Kuinka sinä voi ehdottaa että _hänen_ tulisi pyydellä anteeksi. Eikö jo pyhäkoulussa opetettu että se joka väärin on tehnyt pyytää anteeksi siltä jolle on kärsimystä aiheuttanut. Tämä on kristinopin mukainen järjestys.
Harhaoppisen ja nöyryyttäviin pakko-julkiripityksiin syyllistyneen SRK:n tulee tietysti korjata jälkensä.
Kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Minäkin olen eronnut vl-liikkeestä, en tosin 70 luvun tapahtumien johdosta, en ollut silloin vielä syntyntkään. Siunausta.
ps. Totuus voittaa lopulta. Ihan varmasti.
"minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä". Tuli nyt tuota pyhää kieltä, mutta jostakin syystä juuri tuo lause on aina sykähdyttänyt minua.
Ja syvimmässä hengellisessä mielessä: minähän olen saanut vain ansioni mukaan. 30 ensimmäistä ikävuottani olin siinä uskossa että vain "meidän joukossa pelastuu" enkä suinkaan ollut hiljaa uskostani. Niinpä hoitokokousaikana kylvin sitä mitä olin niittänyt. Kulminaatiopisteeksi tuli se, etten uskaltanut sanoa miestäni epäuskoiseksi, vaikka tiesin että "rauhanyhdistysautuuteni" oli siitä kiinni. Siihen loppuivat minun suuni lausumat kadotustuomiot.
On ilo lukea Leena kirjoituksiasi. En itse ole koskaan ollut vl, mutta koko sukuni on. Oon kokenu paljon syrjäytetyksitulemista lestadiolaisuuden takia, ja tällä hetkellä kärsin siitä todella voimakkaasti. vanhempani on jossain vaiheessa eronnut/erotettu (en tiedä) vanhoillisista. he eivät kuitenkaan suostu puhumaan aiheesta, ja koko lestadiolaisuus on tabu meidän perheessä.
Nyt oon ruvennu miettiin, jos eroaminen liittyy noihin kokouksiin. en tiiä, ja en voi kysyäkään.
ärsyttää.
siunausta sulle, leena!
se vielä, että välit Jumalan kanssa mulla on kunnossa, kuten koko perheellänikin. Ahdistus liittyy lähinnä siihen, että kun ne ihmiset (vl) ei hyväksy mua. se tuntuu pahalta.
että vl-t sinut "hyväksyisi"? Vasta kysymys, hyväksytkö sinä vl-t ?
Ei sinua auta millään tavalla kenenkään ihmisen,oli hän sitten vl-tai ei, hyväksyminen, vaan se miten sinä itse hyväksyt itsesi, ja tärkeintä on se että Jumala hyväksyy sinut.
Itse olen vl, mutta en siksi että haluan ihmisten hyväksyntää, vaan siksi että uskon näin pääseväni kerran Taivaaseen, en omien ansioitteni takia, vaan siksi koska Jeesus on puolestani kuollut,että minä saisin elää.
Yksin uskosta yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden!
haluisin että vl hyväksyis mut koska samaan Jumalaan me uskomme, samaan taivaaseen olemme menossa. Hyväksyn siis vl. ja haluisin heidän hyväksynnän siksi, että oon niin paljon joutunu kärsiin siitä, että ne on syrjiny mua, ja mua on syrjitty sen takia, että mulla on yhteysiä vanhoillisiin.
Jep, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden taivaaseen mennään. Miksi siis muut kuin vl ei pääsisi sinne? Oliko Jeesuksen opetuslapset vääräuskoisia, he eivät olleet vl. Ja ihan kuin Jumala ois luonu taivaan vain suomalaisia ja muutamaa muuta vl varten. Naurettavaa ajattelua. Sama Jumala meidät pelastaa. Joh 3:16
"Itse olen vl, mutta en siksi että haluan ihmisten hyväksyntää, vaan siksi että uskon näin pääseväni kerran Taivaaseen, en omien ansioitteni takia, vaan siksi koska Jeesus on puolestani kuollut,että minä saisin elää."
Yhteisökö sut pelastaa, jos oot kerta vl sen takia että pääsisit taivaaseen. Uskonto tai yhteisö ei sua pelasta, vaan Jeesus. Jos uskot häneen henk.koht vapahtajana. Riippumatta siitä oletko vl vai et.
... Jumalasta hyvää. Jos joku tuomitsee toisen ihmisen sydämen uskon kelpaamattomaksi Jumalalle, on itse väärässä.
Tuomiovaltaa ei ole kenellekään ihmiselle annettu. Älä tunne huonommuutta siksi, ettet kelpaa Lestadiolaisille, sillä Jumalalla on varmasti paikkansa sinunkin uskollesi, kuten muidenkin on.
Älä ahdistu ihmisten tuomioista, sillä tuomitseminen kääntyy itseään vastaan ja sinä voit olla siitä vapaa.
Siunausta elämääsi.
Osaat kirjoittaa kohdalleen täällä, Juhani24.
Kiitos myös sinulle, Tyttö 20v.
Olen joutunut syrjimisen ja leimaammisen kohteeksioman perheeni taholta. Syynä se että en ajattele samoin kuin vl-sisarukset. En ole halunnut heidän kanssaan niistä keskustella, koska he kokevat uskonasioista keeskustelun vaikeaksi koska en ole samaa mieltä. Pidän hoitokokousmenettelyä kristillisyyden vastaisena harhaoppina.
Vaikka sitä yrittääkin olla välittämättä, sisarusten viha ja ilkeämielinen leimaaminen sairaaksi, "epänormaaliksi" jne. satuttaa ja haavoittaa.
..sait? Tarkoitin juuri itsekkin sitä,että ei yhteisö pelasta vaan usko Kristuksen sovitustyöhön.
ovat Raamatun vastaista pelleilyä. Vaarallista pelleilyä.
Joh. 3:16 sanoo totuuden.
Jeesukseen uskovat pelastuvat riippumatta siitä, ovatko vl vai ei? miksi sitten sanot:
"Itse olen vl, mutta en siksi että haluan ihmisten hyväksyntää, vaan siksi että uskon näin pääseväni kerran Taivaaseen"
eikö tuo tarkoita juuri sitä, että ei pelastu ellei ole vl. ja sehän tarkoittaa sitä, että yhteisön kautta pelastuu, siis kuulumalla ns. oikeaan yhteisöönn.. ei niin. Jeesus pelastaa kaikki Häneen uskovat. Joh 3:16
Kiitos Leena, erinomaisesta kuvauksesta.
On merkillepantavaa että mitä rehellisemmin täällä ihminen esiintyy, sitä kovemman ja leimaavamman vastavaikutuksen joutuu kohtaamaan.
Sinä voimaannutat monia Leena, rivisi ovat voimaa ja viisautta täynnä. Kiitos.