Mitä mieltä olette voimmeko puhua Talvisodan voitosta?
Sodassahan ei ole voittajia vaan pelkästään häviäjiä. Olosuohteet huomioonottaen voidaan sanoa että voitimme, mutta silti menetimme alueita ja jouduimme ns. antautumaan rauhaan Nl:n kanssa.
Millä mitoilla näitä asioita punnitaan?
Me suomalaiset - pieni kansa vastaan suuri mutta ei-isänmaallinen Venäjä. Voitimmehan esim. kommunismin.
Kyseessä tässä on kiista, että minä olen sitä mieltä että vomme tietysti puhua Suomen ylpeästä ja ansiokkaasta voitosta jolla oli mittaamaton arvo - itsenäisyys. Mutta toisten mielestä tätä e voisi sanoa voitoksi.
Sodassahan ei ole voittajia vaan pelkästään häviäjiä. Olosuohteet huomioonottaen voidaan sanoa että voitimme, mutta silti menetimme alueita ja jouduimme ns. antautumaan rauhaan Nl:n kanssa.
Millä mitoilla näitä asioita punnitaan?
Me suomalaiset - pieni kansa vastaan suuri mutta ei-isänmaallinen Venäjä. Voitimmehan esim. kommunismin.
Kyseessä tässä on kiista, että minä olen sitä mieltä että vomme tietysti puhua Suomen ylpeästä ja ansiokkaasta voitosta jolla oli mittaamaton arvo - itsenäisyys. Mutta toisten mielestä tätä e voisi sanoa voitoksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sanoisin, että jos kerran molemmat osapuolet iloisesti väittävät voittaneensa kyseisen sodan, niin mitäpä siihen lisäämään!
Sodan loppuminen lienee ollut molemmille - ainakin rivimiehille rintamalla, kuulemma - iloinen uutinen.
Ollaan iloisia voittajia kaikki!
Mitä muuten rintamalla tapahtui sodan päättyessä?
Miten sota ylipäätään voidaan katsoa voitetuksi?
-Kun vastapuoli on tapettu viimeiseen mieheen?
-Kun vastapuolen maantieteellinen alue on kokonaan vallattu?
-Kun vastapuoli saadaan yhdessä sotilaallisten ja poliittisten toimien kanssa luopumaan alkuperäisistä tavoitteistaan ja asenteistaan ja mukautumaan ratkaisuun, jonka vastapuoli sanelee?
Talvisodassa taisi käydä lähinnä viimeksi mainitulla tavalla. Suomi joutui luopumaan alkuperäisistä tavoitteistaan olla antamatta mitään alueluovutuksia Neuvostoliitolle.
"Suomi joutui luopumaan alkuperäisistä tavoitteistaan olla antamatta mitään alueluovutuksia Neuvostoliitolle."
Haluaisin lisätä tuohon, että
alueluovutuksiin ei alunperin suostuttu koska pelättiin, että se ei auta mitään ja poista hyökkäyksenuhkaa. Eli Suomi todella kamppaili itsenäisyydestään, eikä pienistä alueluovutuksista.
Torjuntavoitossa puolustaja estää hyökkääjän tavoitteiden toteutumisen.
Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata Suomi, jonka kohtalo olisi ollut sama kuin Baltian mailla, eli neuvostotasavallaksi tuleminen.
Tässä NL epäonnistui. Se joutui vähin äänin luopumaan Suomelle tekemästään Terijoen nukkehallituksesta. Sen tappiot olivat moninkertaiset verrattuna Suomen tappioihin. Se kuvitteli pitävänsä paraatia Helsingissä pari viikkoa sodan alkamisesta, sota kesti 105 päivää, tappiot olivat suuret, eikä lähellekään Helsinkiä päästy. Suomi säilyi itsenäisenä valtiona. Joten kyllä se oli torjuntavoitto Suomelle.
Ihmeeksikin sitä voi kutsua: Suomella oli suuri alivoima sekä miehissä ja materiaalissa verrattuna Neuvostoliittoon, eikä ulkomaillakaan moni uskonut Suomen kestävän kauaa sodan alkaessa.
Minun mielestäni Talvisota ja Jatkosota olivat kokonaisuudessaan kansallemme valtava voitto. Ne olivat näännyttäviä, mutta antoivat myöskin suomalaisille hengen ja voiman, jolla selvisimme pirullisen tyrannian naapurina siihen saakka, että se luhistui. Arkistoista nyttemmin paljastuneet tiedot osoittavat, että sotien hirvittävät uhrit olivat välttämättömät. Meidät olisi tuhottu ja orjuutettu jollemme olisi aktiivisesti ottaneet kohtalomme ohjia omiin käsiimme. Tämä on syytä pitää mielessä, ja opettaa nuorisollekin itsenäisyyspäivän vietto ja sankarihaudoilla käynti luonnollisena elämän osana. Kiitollisuuden osoittamisesta puhdistuu omakin mieli pitkäksi aikaa kaikesta joutavasta.
Nykyisen itänaapurin kanssa selviämme tulevaisuudessa, juuri sen esimerkin voimalla jonka aiemmat polvet meille perinnöksi jättivät. Me kestimme, ja kestämme, tällä maailman kolkalla joka kotomme on. Auroin, miekoin, miettehin; - mitä niistä kulloinkin kysytään. Me puolustamme sitä mikä on meille pyhää ja kallista. Sen puolustaminen on meille aina oleva helppoa, vaikka se kuinka vaivantäyteistä olisi. Puolustammehan maatamme, jonka poveen on kätketty elämänsä, toiveensa ja tulevaisuutensa meidän elämämme, toiveidemme ja tulevaisuutemme vuoksi antaneet, suurimman rakastavan uhrintyön osakseen ottaneet nuorukaiset. Tuonelan ikuiseen rauhaan menneinäkin he sieltä piirtyvät ainiaan elävinä mieleemme ja kutsuvat rakentamaan tätä ihanaa isänmaata - ja uskomaan sen vapauteen kuten he uskoivat.
Ketkä me? Tuskinpa sinulla on mitään tekemistä mainittujen sotien ja niissä tapahtuneiden asioiden kanssa. Ihmetyttää tuollaiset, jotka ottavat kunniaa toisten tekemisistä. Ota samalla kunnia siitä että Suomi hävisi ja hallitus joutui allekirjoittamaan rauhansopimuksen, jossa maa menetti eli hävisi n.10 % pinta-alastaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000014615219
TALVISOTAMME 31.11.39 - 13.03.40 HÄVIÖSTÄ OLISI SEURANNUT AINAKIN PUOLUSTUSVOIMILLEMME KATYNIN
HIRMUISET JOUKKOMURHAAMISET - KUTEN PUOLALLAKIN.
10.03.2006 kello 18.20 Matti Keränen , Salla.
Puolan poliittisista oloista - sekä vähän Valkovenäjänkin ... II
Puolan valtioalue koki toisessa maailmansodassa mitä mielivaltaisimmat silpomiset ja jaot. Täydellä syyllä Puolan historian oppikirjat puhuvatkin toisesta maailmansodasta Puolan Neljäntenä jakona.
Kolme edellistä jakoahan tehtiin 1700-luvun loppupuoliskolla kolmen rauhaarakastavan naapuruksen Preussin , Itävallan ja Venäjän kesken.
Nämä kolme jakoa lopettivat Puolan valtion olemassaolon suvereenina toimijana lhes 150 vuoden ajaksi. Mutta Puolan kulttuuri , sivistys , historia ja muisto menetetystä itsenäisyydestä kestivät mitä uskomatto-
mimmatkin sortotoimet.
Näitä harrastivat eritoten Venäjä ja Preussi.
Puolan neljäs jako aloitettiin Hitlerin ja Stalinin salaisessa lisäpöytäkirjassa 23.08.1939 sopimuksella nimeltään Molotov-Ribbentropp-pakti.
Mutta löytyy hyvin vahvoja aihetodisteita siihen , että myöskin länsiliittoutuneet tekivät Moskovassa 15.10.1939 laajan , salaisen sotasopi-
muksen , jonka konspiroivat Churchill ja Stalin Hitlerin selän takana.
No nämä sopimukset laukaisivat toisen maailmansodan ja aloittivat sen Puolan silpomisella.
Puolaa siirrettiin loppujen lopuksi länteen päin 200 - 300 kilometriä. Syksyllä 1939 Neuvostoliiton haltuun joutuneelta Itä-Puolan alueelta siirrettiin vuodessa Siperiaan liki 5 miljoonaa asukasta.
Näistä pääsi sodan jälkeen palaamaan vain vajaat puolimiljoonaa takaisin nykyiseen Puolaan. Hävikki oli siis siviiliväestön keskuudessa aivan hirmuinen.
Mutta pahemmin kävi venäläisille antauneelle Puolan armeijalla. Kun 1941 kesäkuussa entiset liittolaiset Saksa ja Venäjä joutuivat sotaan ,
heräsi länsiliittouneilla ajatus mobilisoida Venäjän vangitsemistan Puolan armeijan sotilaista puolalainen armeija liittoutuneiden puolelle.
Venäjä alkoikin hyvin vastentahtoisesti palauttaa länteen vangitsemiaan Puolan
armeijan sotilaita.
Länsiliittoutuneet alkoivat toistuvasti kovistella venäläisiltä tietoja vangituista puolalaisista upseereista , kun niitä ei alkanut löytä mistään. Stalin vain selitti kauniisti niiden karanneen , kadonneen ja paenneen ties minne tietymättömiin.
No lopulta sitten länteen palautetuista puolalaisista saatiin kokooon kenraali Andersin armeija. Mutta siitä puuttui kokonaan sotia
edeltäneen ajan upseeristo.
Nyt vasta 1990-luvulla Jeltsinin Venäjä on hyvin hitaasti , kierosti ja vastahakoisesti suostunut myöntämään , että koko Puolan armeijasta venäläisten vangeiksi antautuneet upseerit likvidoitiin Katynissä , Harkovissa , Kievissä ja eräissä Valkovenäjän keskitysleireissä jo keväällä 1940.
Kaikki ammuttiin niskalaukauksella pistoolilla puolen metrin päästä. Teloitettuja on Puolan
omien selvitysten mukaan ainakin 25000 upseeria vänrikeistä alkaen.
Lisäksi joukkohautoihin joutui tuhansttain pappeja , poliiseja , opettajia , älymystöä ja
kansan varakkainta väestöä.
Muuten koko Suomen talvisodan aikaiselle armeijalle oli varattu aivan sama kohtalo ja aivan samoille keskitysleireille. Koska Suomen armeijalla oli jo ennestäänkin huutava vajaus upseereista , olisi teloitettujen tilastoja suurennettu ampumalla kaikki suojeluskuntalaiset ihan sotamiehistä alkaen.
Juuri talvisotamme onnistunut torjuntavoitto pelasti maamme tältä kammottavalta joukkomurhalta ...
Se oli pistevoitto ...
Nimittäin Suomen armeija oli ainoa, joka saavutti sodalle asettamansa päämäärän.
Suomen armeijan päämäärä oli pysäyttää puna-armeija ja estää maan miehitys.
Sen se saavutti.
Puna-armeijan päämäärä oli vallata Suomi ja tuhota Suomen valkoinen armeija.
Eli miehittää maa ja asettaa sinne uusi hallitus.
Sitä se ei saavuttanut.
Se ei kyennyt valloittamaan maata eikä tuhoamaan Suomen valkoista armeijaa.
Se ei myöskään kyennyt nostamaan Terijoen hallitusta valtaan.
Aluemenetykset sovittiin rauhanneuvoteluissa jotka kävi Suomen hallitus.