Ruotsi, natsien innokas liittolainen

Tämä se hivelee ruottalaisten itsetuntoa!

Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?

*RAHA EI HAISE*

Kuka hyötyi Hitleristä ??

http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm#_ftn2

Olisiko Hitlerin valtaannousu, hänen vallassa pysymisensä ja vuosia kestänyt valloitussota ollut mahdollista ilman vahvaa ulkopuolista tukea.

Ketkä olivat Hitlerin tukijoita, kuinka hän rahoitti tuhoisan hallituskautensa?

Nopea vastaus tähän on, että Hitler sai tukea siitä maailmanjärjestelmästä, jota raha ohjaa.

Silloinen globaali talouselämä osaltaan rahoitti Hitlerin tekoja.

Bisnesmaailmassa on totuttu ajatukseen, että raha ei tunne rajoja.

Nykytilanteessa monet työntekijät maassamme saavat karvaasti kokea tämän periaatteen seuraukset, kun työpaikat siirtyvät halvan työvoiman maihin.

Ihmisiä käytetään myös hyväksi.

Raha ei tunne rajoja eikä sillä ole moraalia eikä etiikkaa, mutta rahan käyttäjät ja sen käytöstä päättävät ovat kuitenkin vastuussa.

Raha ei ajattele eikä osaa tehdä moraalisia eikä eettisiä valintoja, mutta rahaa käyttävät ihmiset tekevät valinnat.

Miksi Hitlerin suhteen niin monet tekivät valinnan, joka johti mitä kammottavimpiin tekoihin ihmiskunnan historiassa?

Hitlerin ajan ja silloisen Saksan rahavirtojen tutkijat ovat valottaneet, kuinka laajaa tällainen tuki oli.

Hitlerin toimia rahoitettiin ja tuettiin käytännön toimin monen saksalaisen ja ulkomaisen suuryhtiön, pankkien ja eräiden suurliikemiesten toiminnan kautta.

Monet enemmän tai vähemmän julkisuudessa olleet vaikuttajat osoittivat sympatiaa hänen ajatuksilleen.

Suuryhtiöitä olivat mm. IBM, Daimler-Bentz, Standard Oil (tuolloin maailman suurimpia öljy-yhtiöitä), IG Farben (tuolloin maailman suurin kemian tehdas), ITT, BIS pankki Sveitsissä, Sveitsin Kansallispankki (Swiss National Bank), Sveitsin rautatiet.

Henkilöitä mm. autotehtailija Henry Ford, Walesin prinssi ja Englannin kuningas Edward 8:s, joka luopui kruunusta ja tunnettiin sittemmin Windsorin herttuan arvonimellä, Sir Henry Deterding (yksi maailman rikkaimmista miehistä – Royal Duch Shell öljy-yhtiön johtaja) joka jo 1932 oli todennut: ”natsit ovat suuri vakauttava voima, joka voi olla hyödyksi neuvosto Venäjää vastaan”, juhlittu lentäjäsankari Charles Lindberg, Kennedyn suvun patriarkka suurläh. Joseph Kennedy, Bushin suvun isoisä Prescott Bush, jne.

Useat maat kävivät kauppaa Hitlerin Saksan kanssa pitkään toimittaen raaka-aineita Hitlerin sotakoneistolle: mm. Portugali, Espanja, Turkki ja Ruotsi.

JATKUU, lue linkistä lisää!!!!

************************************************

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?

Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta.

Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa.

Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa.

Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu.

Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä.

Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne.

Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)

************************************************


Ja sitten sokerina pohjalla tämä SKF:n kuulalaakeri-juttu samasta linkistä:

http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm#_ftn2



Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?

1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista.

Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.

Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF.

Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.

1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa.

Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijää[7].

Sodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali.

Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella.

Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia.

Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen.

SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää.

Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille.

Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi.

SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä.

SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani.

Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.

Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä.

SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia.

Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.

Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu.

Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa.

Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta.

Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään.

Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta.

Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja.

Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä.

Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen.

SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta.

Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista.

USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa.

USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon.

Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa.

Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa.

Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä.

Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan.

Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä.

Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.

Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla.

Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä.

Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.

Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys.

Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan.

Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät.

Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin.

Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa.

Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.

Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta.

Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?

Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin?

Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät?

Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan.

Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.

(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

Juhani Aitomaa