Ensimmäinen lainaus
Uutisjuttu: Kupin täydeltä päivän piristystä/Johanna Oksanen
<
Alustaja aloitti keskustelun kysymällä, mitä tarkoitetaan jakautuneella sydämellä. Yksimielisinä totesimme, että kyseessä on tilanne, jossa ihminen on enää ulkoisesti uskomassa. Tehtävämme ei ole kuitenkaan tuomita ketään ajassamme, sillä emme näe toisen sydämeen.
>
Mielenkiintoinen tuo viimeinen lause.
Toinen lainaus
Matkaeväs: Uskovainen nuori ja hyvä omatunto/Keijo Kukkola
<
Esimerkiksi koulussa saatetaan opetuksen nimellä esittää sellaista, joka pelkästään ruokkii lihan himoja ja haluja. Näitä ovat muun muassa teatteriesitykset, monet elokuvat, tanssit ja konsertit.
>
Mitenkähän tuonkin lauseen tulkitsee? Teatteriesitykset ovat aina pahasta, elokuvat eivät aina, tanssiminen aina ja samoin konsertit. Menikö tulkintani oikein?
Uutisjuttu: Kupin täydeltä päivän piristystä/Johanna Oksanen
<
Alustaja aloitti keskustelun kysymällä, mitä tarkoitetaan jakautuneella sydämellä. Yksimielisinä totesimme, että kyseessä on tilanne, jossa ihminen on enää ulkoisesti uskomassa. Tehtävämme ei ole kuitenkaan tuomita ketään ajassamme, sillä emme näe toisen sydämeen.
>
Mielenkiintoinen tuo viimeinen lause.
Toinen lainaus
Matkaeväs: Uskovainen nuori ja hyvä omatunto/Keijo Kukkola
<
Esimerkiksi koulussa saatetaan opetuksen nimellä esittää sellaista, joka pelkästään ruokkii lihan himoja ja haluja. Näitä ovat muun muassa teatteriesitykset, monet elokuvat, tanssit ja konsertit.
>
Mitenkähän tuonkin lauseen tulkitsee? Teatteriesitykset ovat aina pahasta, elokuvat eivät aina, tanssiminen aina ja samoin konsertit. Menikö tulkintani oikein?
Vastaukset 41
Vanhimmat
heh - päikkärin tausta-äärivanhoilliset taas nostaa harmaata päätään mutta meillähän tuota mediakrittiittisyyttä riittää
eli tavallinen vanh lest ei kategorisoi noin vaan näin:
Esimerkiksi koulussa saatetaan opetuksen nimellä esittää sellaista, joka saattaa liikaakin ruokkia lihan himoja ja haluja. Näitä ovat muun muassa monet rienaavanlaiset tai seksistiset teatteriesitykset, elokuvat, tanssit ja konsertit. Huom: ei kuitenkaan eikä tietenkään kaikki em esitysformaatit.
Tuollaiset tyylit ja esitys tällä palstalla eivät vastaa yhtään henkeen.
Tällä en kiellä, etteikö teistä kumpikin olisi Jumalan lapsia vaan nuhdella pitää tuollaisesta.
Hävetkää!
Mielenkiintoinen kommentti..
Ehkä kuitenkin luit ensimmäisen lainauksen ja jätit tuomion sanat pois. Selkeän epäilyksen varjon jätit kirjoittajien päälle kuitenkin. Kehoittiko Päikkärin alkuperäinen artikkeli siihen?
Ihan mukava olisi kuitenkin lukea sinun ajatuksiasi lainaamiini kohtiin.
Sinua edeltävä vastaaja jo muutti koululainausta koskevan jutun siihen muotoon, joka paremmin vastaa minun henkeeni - varsinkin, kun vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaankin sydämen kristillisyydestä.
nuhdella, kun syntejä ei ainakaan voi pyytää virtuaalisesti anteeksi?
Eikö nuhtelun (nöyryytyksen) tulisi tapahtua oikeaoppisesti kasvokkain?
Pieni huomatus: nuhtelu ja nöyryyttäminen eivät ole samoja asioita !!
Tarkkuutta niin pojat ja tytöt kuin naiset ja miehet! teksteihinne
ps en ole suomenkielen opettaja
Jos nuhteen sanoja ei tahdota ottaa vastaan, olen vaiti. Mitä se minua hyödyttää, että täällä jumalattomalla palstalla keskustelen ja vain vikaan joudun, kun asiasta pitäisi keskustella aivan muualla.
kuten sanoit, kuinka saat veeällänä ylipäätään täällä synninpesässä olla?
Mutta hyvä muistutus myös itselleni, että parempi on poissa pysyä. Mennä vaikka jollekin lastenlelu-foorumille ja jutella ihmisten kanssa kuin keskustella fariseusten, kirjanoppineiden ja muiden omavanhurskaiden kanssa. On kuitenkin sekin totta, että Jumala ei hylkää lapsiaan ja tännekin Hän on antanut muutamia veljiä ja sisaria, jotka haluavat kuuluttaa ilosanomaa. Niin teille kaikille kuin myös niille uskossaan väsyneille, joita niin paljon täällä kirjoittaa.
kokonaan vaikene.
Kerro minulle, mitä lainaukset toivat sinulle mieleen.
Minä yllätyin ensimmäisen lainauksen lainauksen pohjalla positiivisesti. Ajattelen, että lainaus on suoraan nuorten käymän keskustelun lopputulos.
Jälkimmäisen luen taas niihin sääntöihin, joilla jumalanlapsi vieroitetaan sydämen kristillisyydestä.
Siis _korostan_: Älä arvioi minua ja minun sieluntilaani kirjoitusteni kautta vaan kerro, mitä lainaukset sinulle tuovat mieleen.
Että en kiellä teidän Jumalan lapseuttanne vaan näen hyvin paljon sitä samaa näissä avauksissa, mitä oma murrosikäni aikoinaan toi tullessaan. Miksi siis avata tällaisia keskusteluja foorumilla, jossa suurin osa on ulkona Jumalan valtakunnasta? Tuollainen ajatusten vaihto kuuluu uskovaisten kesken tehtäväksi. Se rakentaa.
Ja sieluntilaa en arvioi vaan tekstejä. Jos ne eivät vastaa henkeen, on Jumalan sanan vastaista olla vaiti, jos epäilee, että tekstin takana on samassa uskossa kilvoitteleva ihminen.
vastaamatta siihen kysymykseeni, joka koski kahta lainaustani Päivämiehestä. Miksi?
Sekö, että koet vääräksi keskustellä jumalattomilla forumeilla Päikkärin sisällöstä?
Miksi olet sitten täällä? Voin tietysti arvailla, mutta jätän arvaukset tekemättä, koska todennäköisesti en osu oikeaan.
Yhden kysymyksen sinulle vielä esitän, johon toivon vastausta. Mikä alkuperäisessä viestissäni ei vastannut henkeesi?
Sinun kommenttisi, jotka saattoivat olla juuri sitä, mistä puhuin murrosikäni osalta ja ne kommentit suorastaan kerjäävät paikalle niitä, jotka täällä ovat suuren ääneen huutaneet vl:ien valheopista, joka tuomitsee ihmiset ja sitten Keijon lauseiden tulkitseminen tai se ilmaisumuoto, joka saa kaikki sellaiset paikalle, joiden mukaan vl on joku lakiuskonto, jossa on syntilistat.
Lue Paavalin kirje ja opetus lihan syönnistä. Hän ei tekisi sitä ollenkaan, jos Hän tietäisi, että se pahentaa yhdenkään veljen tai sisaren. Eli Paavalikin tiesi, että liha ei ketään saastuta, mutta hän tekee syntiä sitä heikkoa Jumalan lasta kohtaan, jolle "saastaisen" lihan syönti on synti.
Se on sama nykypäivänäkin, kun me ajattelemme monia ulkonaisia ja nimenomaan ulkonaisia asioita. Vaikka tietomme olisi oikea, niin me tahdomme kuitenkin luopua kaikesta, joka meidän heikon veljen tai sisaren pahentaa.
"Vaikka tietomme olisi oikea, niin me tahdomme kuitenkin luopua kaikesta, joka meidän heikon veljen tai sisaren pahentaa."
Tämä mystinen "heikko veli" olisi joskus ihan oikeasti kiva tavata ja keskustella hänen kanssaan elämästä. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että "heikkoon veljeen" vedotaan vähän joka käänteessä, mutta harva myöntää kuitenkaan itse olevansa "heikko veli".
herättänyt minussa mitään ihmettelyä jne. Sitä samaa mitä ennenkin. Kirkastaa minkälainen on Jumalan lasten arki ja taival.
Maailmalle ja uskovaisellekin, kun maailman henki saa sijaa, tuo Päivämieskin alkaa varmasti tuntua vieraalta ja oudolta ellei jopa harhaoppisellekin.
Minä en halua nähdä uskovaisessa kodissani TV:tä, meikkausta, rokin kuuntelua, elokuvissa käyntiä jne.
Jätit _edelleen_ vastaamatta siihen, mitä lainaukset tuovat sinulle mieleen. Hmm..
Kiitos kuitenkin, kun vastasit siihen viimeiseen kysymukseeni koskien "henkäilyjä". Jotenkin se ei kuitenkaan auennut minulle, että mikä lainauksissani oli väärää. Lainauksethan olivat suoraan lehdestä. Vai oliko hengellisesti väärin tehdä avaus tälle palstalle koskien Päikkärin juttua? Jos näin ajattelet, niin kehoitan hieman suorittamaan tukiskelua itsesi kanssa. Ei nyt ihan kaikkea tarvitse hengellistää :)
Mitä heikomman veljen pahentamiseen tulee, niin siitä voitaisiin keskustella paljonkin. Luulenpa, että tälläkin palstalla se aihe on aika kaluttu. Sivuan asiaa vaikkapa tupakoinnin osalta. Voitko selittää, että miksi se on sallittua, vaikka monet (vl:t ja eivlt:t) pahentuvat tupakoiviin vl:iin? Eli siis: kyseistä Paavalin sanomaa käytetään väärin ottamalla se käyttöön tietyssä kohtaa ja jättämällä se omaan arvoonsa toisaalla. En väheksy millään tavoin kyseistä kohtaa, mutta kuitenkin pystyn myös sen sivuuttamaan, koska niinhän sinäkin teet se aika ajoin - vaikka voit tietysti väittää vastaankin.
Minä en ole niin vahva, että lähtisin tähän väittelemisen ja pilkunviilauksen linjalle.
Kun Kristusta emme siinä kuitenkaan kirkasta vaan kukin hakee sitä omaa parastaan.
Herran haltuun omalta osaltani.
tosiaan kuulla, miksi tupakkaan ei SAA kukaan vl pahentua, mutta muihin tapakulttuurisynteihin saa?
Ensin sinä käyt kovasti täällä nuhtelemaan ja syyttelemään, ja sitten livistät paikalta? Missä on sinun selkärankasi?
Sinullahan on täysi oikeus järjestää asiat omassa kodissasi niin kuin haluat.
Miksi koet kuitenkin halua pahentua toisten ihmisten elämänvalinnoista?
Emmehän ole päässeet oikeastaan asiassa yhtään eteenpäin, kun et viitsi vastata yhteenkään kysymykseeni. Oikeastaan tärkein kysymykseni on, että mikä avauksessani sai sinut tulkitseman sen olevan "väärästä" hengestä?
Kieltämättä ymmärrän sinua, vaikka et ehkä ymmärräkään minua. Tällaisessa tilnteessa tulee kuitenkin se tunne, että pysty/kykene/halua keskustella tietä ja matkasta muilla kuin omilla ehdoillasi. Pakenet, kuin kanssakeskustelijan kysymys ei miellytä. Olenko oikeassa?
Minulle itselleni riittää vastaukseksi vaikkapa niin tuttu ja turvallinen: En ymmärrä. Ei kaikkea tarvitse todellakaan ymmärtää. Kuitenkin, jos tuntee itsensä heikoksi ja epävarmaksi (tuttu tunne minullekin), niin silloin kannattaa miettiä sanojaan ja kirjoituksiaan, jotta ei tulisi pakenemisen tarvetta, kun kysymykseen ei pysty vastaamaan.
Paavalin sanoja juuri niin kuin sinun ymmärsinkin käyttävän eli väärin. Olet heikko veli (se sinulle suotakoon) ja samalla vaadit, toiset kunnioittavat kieltäymyksillään sinun heikkouksiasi. Ymmärsinkö oikein?
Minä taas ymmärtäsin Paavalin sanat niin, että toimisin omalla vartiopaikallani niin, että omatuntoni säilyisi puhtaana ja en loukkais (pahentaisi) muita. Minä en olisi se heikko veli. Heikko veli oli naapurissa ja toiminnallani en pahentaisi häntä. Misitä kieltäytyisin, jotta en pahentaisi naapuriani, tv:stä, autosta, maidosta,.... Eli listaa ei voi tehdä. Se lista on minussa itsessäni, ei naapurin/naapurien/sinun antamana.
veljen kirjoituksesta. Ei tämä maailma ymmärrä. Päivämies, hakomaja, SRK ja vl-puhujat ovat erehtymättömiä. Turha niitä on arvostella.
Kyllähän veli tämän tietää.
rofl teidän kanssanne :D
luin suurin piirtein kaikki. Se ensimmäinen keskustelunaiheena oleva kommentti oli ihan oikein. Hyvä keskustella näistä asioista nuorten keskuudessa.
Sana Sunnuntaiksi kertoi Jumalan rakkaudesta ,eli Jumala on rakastava isä jota me saamme lähestyä ja pyytää mitä tarvitsemme,än antaa meille oman hyvän tahtonsa jälkeen.
Jeesuksessa Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan näkyy täydellisenä.
Jeesus on Hyvä Paimen ja rakasti ennenkaikkea syntisiä. Sitä varten Isä oli Hänet lähettänyt maan päälle.
Myös Pyhän Hengen tehtävästä oli kerrottu. Jeesuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä
Jumalan seurakunnassa. Luther totesi että ei hän voi omasta järjestään uskoa Jeesukseen vaan Pyhä Henki on kutsunut häntä evankeliumin kautta.
Ruotsin Suviseuroista oli myös mielenkiintoista lukea.
Tulevista Suviseuroista olikin paljon kirjoituksia
Matkaevääksi kirjoitus oli ihan aiheelinen ja tahtoi muistuttaa meitä uskon säilyttämisestä hyvässä omassatunnossa.
Kiinnostaisi tietää, mitä tarkoittaa tuo "ulkoisesti uskomassa". Uskohan on kuitenkin sisäinen tila. Olisi voinut vähän tarkentaa. Toisaalta viittaus toisen sydämeen näkemiseen johti ajatuksen nopeasti takaisin oikealle uralle. Se oli hyvin ja tässä viitekehyksessä aika rohkeastikin sanottu. Melko paljon esitetään sitäkin näkemystä, että ulkonaisista tunnusmerkeistä voi helposti ja luotettavasti päätellä sydämen tilan.
Sitten toinen lainaus.
Oma ärtymiskynnykseni on melko matalalla tuon iänikuisen teatteri-elokuva-konserttilitanian suhteen. Ja nimenomaan siksi, että se on lähestulkoon sisällyksetön hokema. Kaikki kolmehan ovat uskovaiselle mitä parhainta ajanvietettä, kunhan sisältö valitaan siten, että se on sopusoinnussa kristillisen elämänkatsomuksen kanssa. (Eikä voi sulkea kaikkea tanssi-nimellä kulkevaakaan pois. Sitäkin on monenlaista, vrt. esim. kansantanhun jäyhää käsikynkkää klompsuttelua vaikka meidän monien vl-äitienkin iloisesti harrastamaan letkeään musaJUMPPAAN, jossa erään sisaren mukaan vastikään mm. oltiin vahvistettu jalkalihaksia Hard rock Hallelujahin reippaassa tahdissa...)
Näiden tiettyjen sanojen jatkuva painottaminen synnin synonyymeina varsinkin nuorille, jotka ajattelevat usein suoraviivaisesti, pelkästään loitontaa siitä asiasta, mitä pyritään opettamaan. Jos tuo litania siis luetellaan (niin kuin näytetään lueteltavan vähän väliä), pitäisi aina myös tarkentaa, mitä sillä tarkoitetaan ja mikä noissa on vaarallista.
Mutta oli tuossa sitaatissa minusta melkoista edistystäkin. Nimittäin se MONET elokuvat on tuon kirjoituksen yhteydessä oikeastaan varsin radikaalisti sanottu.
Ja kun tulkitsemalla asiat parhain päin, niin kuin kristityn tulee, voi hyvällä syyllä uskoa, että MONET oli ulotettu koskemaan myöskin perässä seuranneita tansseja ja konsertteja, niin siinähän tuotiin esiin se asia ihan oikein: sisältö yms. ratkaisevat. Syntiä on se, mikä erottaa Jumalasta.
Eli hyviä, rakentavia ja mielenkiintoista näkökulmaa tai tietoa tarjoavia elokuvia voi mainiosti katsella, tanhuta pari pyöräystä miehen kanssa käsikoukkua Juhannuksen kunniaksi ja mennä kuuntemaan kaunista pianokonserttia mihin tahansa ajalliseen ja katoavaan rakennukseen.
Ainostaan teatteriesitykset jäivät enää yksiselitteisesti synniksi luokitelluiksi. Huonoa omaatuntoa on siis syytä potea ala-asteen joulunäytelmistä, sorminukke-esityksistä ja kadulla sattumalta vastaan osuneen harrastajateatterin pantomiimiesityksen näkemisestä.
Olen siinä käsityksessä, että tällaisista linjanvedoista vallitsee melkoinen erimielisyys Päivämiehen toimituksen sisälläkin. Esim. taannoisen historiasarjan julkaisemisesta esiintyi toimituksessaa erilaisia näkemyksiä, samoin kuin sen julkaisemista seuranneen lukijapalautteen määrästä ja merkityksestä.
Erilaiset näkemykset tällaisista asioista ovat elävyyden merkkejä.
kiinnitin huomioni minäkin. Jos tosiaan sana monet olisi siirretty lauseessa huomattavasti aiemmaksi, niin se olisi saanut eri merkityksen.
Vastaustasi lukiessa mietin hieman naureskellenkin tätä pilkun viilausta, jota teemme vl-julkaisuissa esiintyville kirjoituksille. Mahtaa jotain vl-liikkeestä ymmärtämätöntä hieman ihmetyttää, jos viitekehys ei ole tuttu. Oikeastaan samanlaista pilkunviilausta ja tulkintaa tapahtuu varmaan valtiotasolla, kun mietitään valtioiden suhteita/historiaa/yms. Valtionmiehen puhetta suhteista naapurivaltioon kuunnellaa tarkaan ja jos puheessa on hieman liian pitkä tauko sopivassa kohtaa, niin spekulaatiota alkavat ja todetaan, että puhehan on järisyttävä :)
Se, mikä vl-julkaisujen suunta ja tulevaisuus, onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. Pitäisi varmaan olla enemmän tietoutta, jotta pystyisi arvoimaan sitä. Jotain pystyy kuitenkin aavistelemaan, että linjavedot eivät kuitenkaan niin yksimielisiä ole olleet.
niin, jostain kumpuaa tällainen "patavanhoillisuus", joka on kaukana sydämen uskosta
patavanhoillisten mielestä on sitä parempi, ja sitä turvallisempaa, mitä enemmän lukkiudutaan ja hoetaan 70 luvulla muotoutuneita elämäntapa-asioita, ml. konserttien karttaminen
kyseessä on kuitenkin täysin ulkoinen riitti, eräänlainen mantra, tai rituaali. "näin on ennenkin nähty, ja niin on vieläkin hyvä" (vaikka asiassa ei ole loogista sisältöä
ja psykologisesti tiedämme että sellaiset kyllä tuovat inhimillistä turvallisuuden tunnetta
mutta elävän uskomisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan oikeastaan päinvastoin. Kaavoihin kangistunut ja sieltä uskomisen turvaa saava onkin äkkiä mätä kala ehdottomine tuomiohenkineen.
Elävää kristillisyyttä on sen sijaan se, että uskonelämälle haitallista materiaalia vältetään, tuli se sitten radiosta, televisiosta, intrernetistä, teatterista tai mistä hyvänsä. Sillä ei ole merkitystä mistä tuutista se tulee. Valvomme, ettei sydämemme kiinny haitalliseen materiaaliin, esim seksistiseen (internetissä ehdttomasti suurin uhka).
Heitit loppuun mielenkiintoisen kysymyksen vl-julkaisujen tulevaisuudesta. Oma käsitykseni on se, että tällä hetkellä vl-julkaisutuotannon motiivina on raha ja virallisena selityksenä "jumalanvaltakunnantyö".
Minusta vl-julkaisutuotannon päämääränä tulisi jatkossa olla kristittyjen juurruttaminen Jumalan Sanaan. Ei suinkaan juurruttaminen "vl-tapakulttuuriin" tai "vl-yhteisöön". Saahan sitä hömppääkin julkaista, mutta julkaistakoon se hömpän nimikkeellä. Ja rahaa kerätä, mutta kerättäköön sillä nimellä.
Laajemmin ajateltuna vl-liikkeen tulevaisuudesta näen, että muutos lähtee kentältä. Me olemme muutoksen tekijöitä! Tällä en tietystikään tarkoita muutosta uskonnäkökulmasta (Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti) vaan muutosta suhtautumisessa ajallisiin asioihin: tavat, tottumukset, lähetystyö, muut kristityt jne. Tästä hyvänä ja tuoreena esmerkkinä on videot laitteena: vasta 1/2 vuotta sitten Päivämies kirjoitti sen mitä rivi-vl:t ovat toteuttaneet jo 5-15-v ajan, eli todenneet että "videot ovat tulleet jäädäkseen vl-uskovaisiin koteihin". Tässä on elävä esimerkki siitä, kuinka kentän reaaliteetit ajoivat videoLAITEkysymyksessä perinteiden ja vanhojen tottumusten ohi.
Keskeistä muutoksessa on toki se, että homma ei mene överiksi. Siinä meitä auttaa jälleen Raamattu.
Mutta. Kysynkin jälleen. Miksi vl:ien ainoa viikko-tabloidi PM ei keskustele näistä asioista avoimesti? Samalla totean jälleen kerran, että Päivämiehen vaikeneminen 70-luvusta kertoo yksiselitteisesti siitä, että tuossa vuosikymmenessä on jotakin merkittävää salattavaa!
Laintulkinta tässä lähinnä ulkopuoliselle tulee mieleen. Onko olemassa mitään tyhjentäviä syntiluetteloita vai elääkö tilanne koko ajan, mikä on lain henki ja tarkoitus jne.
Itseänikin hymyilytti juuri tuo sama juttu kun ajattelin asiaa niiden kannalta, joiden mielestä PM:n kirjoituksia ei saisi mitenkän arvioida. Tai tosiaan niiden, jotka eivät ilmiötä sen kummemmin tunne. Pitkät spekulaatiot yksittäisen "monet" sanan merkityksestä lauseen eri kohdissa!
Mutta onhan näiden tällaisten aiheiden käsittely melko latautunutta tällä hetkellä, sen voi päätellä kaikesta. Voi vain kuvitella, kuinka kieli keskellä suuta lauseita muotoillaan Päivämiehenkin toimituksessa "poliittisesti arkaluontoisten" asioiden kohdalla. Kun pitäisi olla toisaalta pahentamatta "heikointakaan veljeä", toisaalta taas 70-luvulla traumoja saaneet ovat alkaneet antaa toimitukseen palautetta ja kun vielä ulkopuolisetkin lukevat lehteä.
(Tuo viimeksi mainittu seikka oli muuten mielessä paljon puhutun PM:n musiikkinumeron aikoihin, että mahtoi siinä vl-kanttoreilla hehkua korvat melko punaisena ainakin sen viikon ajan, kun jokaisen seurakunnan taukotilan pöydällä lojui uusin Päivämies.)
Minusta on erittäin mielenkiintoinen kysymys mihin suuntaan Päivämies tulevaisuudessa kehittyy. Juuri nythän PM ja vl-kenttäväki ovat vähän "kasvaneet erilleen" ja se synnyttää jatkuvasti hiukan hupaistakin kontrastivaikutelmaa näiden kahden välille. Vl-liike elää käsitykseni mukaan jonkinlaista murrosta vastaliikkeenä 70-luvulla alkaneelle kehitykselle ja PM on vastannut siihen ottamalla välillä melkein provosoivalta vaikuttavaa takapakkia. Linja on lähes kauttaaltaan ollut jo jonkin aikaa paljon 70-lukulaisempi, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.
Olen Mun-kin kanssa täysin samaa mieltä siinä, että ei ole mitään muuta kestävää suuntaa kuin tiukasti Raamatun sanan äärelle asettuva.
70-luvussa? Jotakin maalliseen elämään (politiikkaan?) liittyvää?
>> Minuakin "hoidettiin". Sitä "hoitoa" voisi kutsua "ristikuulusteluksi". Minua ei "hoidettu" vl-seurakunnasta ulos, vaan vl-uskoon sisään. Olin syvästi uskovainen ihminen, joka olin mukana monessa seurakunnan aktiviteetissa.
Minut haluttiin saada tunnustamaan "synti", jota en ollut tehnyt ja minut haluttiin pakottaa uskomaan heidän tavallaan.
En kutsuisi sitä hoidoksi. Minua ei erotettu vl-liikkeestä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet. Kyllä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet.
Haavoja tuli ja niistä arpia ja ne olivat kipeitä. Niitä haavoja kutsutaan traumoiksi. Onneksi Jeesus ja hyvät ihmiset paransivat traumojani.
"Synti", josta minua syytettiin eli ns. "hoidettiin" oli sellainen, jota en ollut tehnyt, joten en sitä voinut tunnustaa tehneeni, vaikka "hoito" kesti n. 10 -12 tuntia yötä myöten. Sitä "hoitoa" voi kutsua äärimmäiseksi psykologisen-, henkisen- ja hengellisen väkivallan muodoksi.
Kun siitä sateiseen yöhön yksin lähdin sekavana harhailemaan, harhailin Pokkisen sillalle Oulujoen ylle. Ja, Jumalaa saan kiittää siitä pelastuksesta, miten Hän esti minua hyppäämästä alas, vaikka juuri oli minulle kymmeniä kertoja hoettu "Jumala ei tule koskaan enää kuulemaan sinun rukouksiasi, jos joudumme sulkemaan sinulta taivasten valtakunnan ovet".
Jumala alkoikin kuulla minun rukouksiani, ja lähetti ihmisiä auttamaan minua viisaudellaan ja rakkaudellaan. Jeesus pelasti minut vanhoillislestadiolaisilta.
Kun kymmenisen tuntia yhteen menoon pakotetaan tunnustamaan sellaista, mitä ei ole tehnyt ja pakottajat vetoavat siihen, että heille on annettu avainten valta sitoa synnit ja jos he avainten valtaa käyttämällä sulkevat taivasten valtakunnan ovet, niin ne ovat taivaassa suljetut, eikä Jumala niitä koskaan avaa: Jumala ei koskaan enää ole lähelläsi, Jumala ei koskaan enää kuule rukouksiasi, sinä et tule koskaan pelastumaan millään tavoin, jos nyt et tunnusta sitä tekoasi ja kadu sitä ja tee parannusta, ja käänny oikeaan uskoon.
Siinä koko sydän rukoili hädissään Jumalaa
"Jumala sinä näet etten ole tehnyt sitä, mistä nämä ovat sulkemassa minut pois Sinun luotasi. Auta minua Jumala ja kirkasta Jeesus heille itsesi".
Eivät he kuunneelleet Jumalaa, vaan olivat omassa joukkosuggestiivisessa tilassaan. Ja, kun he käyttivät avainten valtaa ja sulkivat oven (minulle suorin sanoin suljettiin ovi taivasten valtakunnasta ja sitä ennen siinä suorin sanoin, kymmeniä kertoja, he toistivat, että Jumala ei tule sitä ovea koskaan minulle avaamaan, jos he sen sulkevat), koko minä tiesi siinä hirvittävässä pyskologisessa tilassa vain kaksi asiaa:
1) Jumala on erotettu minusta avainten vallalla,
vaikka minä en ole tehnyt sitä, minkä tähden he Jumalan minusta erottivat
2) Koska he erottivat Jumalan minusta, eikä Jumala enää kuule minua, eikä koskaan ole lähelläni, minulla ei ole syytä elää, sillä en halua elää ilman Jeesusta ja nyt he ovat sulkeneet Jeesuksen pois minun elämästäni, sillä Jeesus ei enää ole kanssani, koska he käyttivät avainten valtaa.
Minä todella tarkoitan sitä, mitä kirjoitan:
he eivät erottaneet minua Jumalan valtakunnasta, vaan he olivat erottaneet jo Jumalan omasta valtakunnastaan. He eivät erottaneet minua Jumalasta, vaan kuvittelivat erottavansa Jumalan minusta.
Sillä minä en hetkeäkään ollut halunnut olla Jumalasta erossa. Kun aiemmin vl-liikkestä erotettu vanhempi henkilö minua sitten auttoi ja tuki siinä traumassa, aloin pikku hiljaa ymmärtää, että ei niillä vl-uskovaisilla
ollut valtaa erottaa Jumalaa minusta, vaikka he niin kuvittelivat: Jumala oli koko ajan kanssani, ihan koko ajan, ja aina sen jälkeenkin on ollut.
Ja, nyt tämä: minä en ollut vl. Minä kuvasin teille kokemusta siitä, mitä oululaiset kutsuivat "lestadiolaiskriisiksi". Se meni hieman erilaisin variaatioin näin:
luterilainen syvästi uskovainen ihminen tutustuu syystä tai toisesta vl-ihmisen kanssa. He ystävystyvät.
Ystävyys on aitoa ja todellista molemmin puolin. Vl tutustuttaa uutta ystäväänsä muihin vl:iin. Ja kaikki ovat ystäviä ja ystävyys on aitoa ja todellista. Tapaillaan, hullutellaan, jutellaan syvällisiä, arkipäiviäisiä jne. Koska luterilainen on syvästi uskovainen, hänkään ei käy maailmallisissa riennoissa ja ystävyys syntyy helposti. Sitten luterilaista pyydetään mukaan seuroihin ja hän lähtee todella mielellään. Seurat ovat hyviä ja siellä puhutaan Jumalan sanaa kuten kirkossakin ja Raamattupiireissä. Seurojen jälkeen mennään vl:n kotiin suurella porukalla, ollaan iloisia, juodaan teetä ja kahvia ja lauletaan Siionin virsiä. Ja kaikki suhtautuvat luterilaiseen ystävään ystävänä, johon ei suhtauduta
pätkääkään eri tavalla kuin muihin läsnäolijoihin. Ystävyys on aitoa: autetaan toisia arjen asioissa, tapaillaan, soitellaan,
käydään kävelyllä, seuroissa jne.
Mutta jossakin vaiheessa joku näistä vl:stä päättää, että on "tullut hetki" - ja siitä ei luterilainen uskovainen mitään tiedä, että sellainen hetki olisi koittava.
Kun hän menee taas vl-ystäviensä kutsumana kotiin, jonne on kokoontunut useita vl:iä, kuten niin usein aiemminkin, kaikki on kuten aiemminkin: iloisia ja ystävällisiä. Ja, sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu: joukossa on etukäteen määrätty henkilö (tai hänet on ystäväporukan ulkopuolelta kutsuttu mukaan), joka aloittaa "hoitamisen". Kun hän aloittaa, niin muut hiljentyvät vakavina,ja hän kehoittaa luterilaista ystäväänsä tekemään parannuksen synnistä. Kun luterilainen on hämillään, eikä tiedä mistä synnistä on kysymys, "hoitaja" jatkaa kehoituksen sanaansa. Voi mennä tuntikin, ennen kuin "hoitaja" on nimennyt synnin, mistä hän kehoittaa parannusta tekemään. Usein tuo synti on tekaistu (kuten minun kohdallani),
koska syvästi uskovaisen luterilaisen elämässä ei ole havaittu mitään, mitä voisi synnin teoksi kutsua, joten tämä synti tekaistaan, keksitään siinä omasta päästä.
Jossakin vaiheessa tämän synnin tunnustamisen lisäksi aletaan hoidettavalta/käännytettävältä vaatia, että hänen tulee kääntyä vanhoillislestadiolaiseen uskoon, eli ainoaan oikeaan uskoon. Kun hoidettava/käännytettävä
koko sydämellään selittää (syvästi uskovainen ihminen), että ei voi Jumalan edessä kääntyä pakottamisen alla
vanhoillislestadiolaiseen uskoon, niin silloin otetaan kovimmat aseet esiin: avainten valta.
Alkaa uhkailu avainten vallalla. Lestadiolaiset tietävät, että käännytettävä luterilainen on syvästi uskovainen ihminen, johon tehoaa vetoaminen Raamattuun: he kymmeniä kertoja tässä metodissaan toistavat toiston perään,
että jos he sulkevat taivasten valtakunnan oven, niin se ovi on taivaassa suljettu, eikä sitä Jumala avaa, minkä he maan päällä sulkevat. Ja, jos et nyt tunnusta sitä syntiä ja ota oikeaa uskoa vastaan, niin suljemme sinulta taivaan valtakunnan oven.
Syvästi uskovainen luterilainen tietää, että Raamatussa lukee niin. Mutta, hän ei voi Jumalan edessä tunnustaa synnikseen sellaista, mitä hän ei ole tehnyt, eikä hän voi Jumalan edessä hyväksyä sitä, että häntä syytetään sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt. Ja hän kokee, että uhkaaminen avainten vallan käyttämisellä ei voi olla Jumalan tapa kutsua Valtakuntaansa. Hän selittää tunti tolkulla itkien näitä ajatuksiaan vl-ystävilleen siinä ympärillä.
Mutta he ovat hiljaa, ja vain yksi tai kaksi heistä puhuvat - kuten ovat koko ajan puhuneet vain he ja muut ovat olleet vakavina vaiti.
Ja, sitten nämä vanhoillislestadiolaiset sulkevat selkein sanoin Jeesuksen nimessä tältä syvästi uskovaiselta luterilaiselta taivasten valtakunnan ovet, ja sanovat, että ne ovet ovat nyt taivaassa suljetut, eikä niitä siellä enää avata. Mene, ikuisesti kadotettu, äläkä koskaan enää takaisin tule.
Se tila, mihin syvästi uskovainen luterilainen tässä pitkässä yöhön asti kestävässä "hoidossa" joutuu, sitä kutsuttiin "lestadiolaiskriisiksi".
En ihmettele itsemurhia niillä alueilla, jotka olivat vahvoja lestadiolaisalueita.
Jotkut kadottivat elävän uskonsa Jeesukseen ja ovat kirkostakin eronneet, koska eivät tahdo lestadiolaiskriisinsä jälkeen olla enää missään tekemisissä kirkon ja vl-uskovaisien kanssa.
Usea sai kokea Jumalan auttavan ja parantavan niitä traumoja, joita vl-ihmiset tässä hengellisessä, henkisessä ja psykologisessa äärimmäistä väkivaltaa käyttävässä metodissaan harjoittivat. usea sai apua juuri niiltä Jumalan työtä hiljaa tekeviltä, jotka oli aiemmin erotettu vl-liikkestä, mutta joilla usko Jeesukseen ei ollut kadonnut (sellaisilta minäkin sain ensiapua ja rakkaudellista jälkihoitoa).
Luulen tietäväni jotakin siitä, mitä ovat kokeneet ne vl-liikkeen sisällä, jotka joutuivat liikkessä hoidetuiksi ja erotetuiksi. Tiedän, miltä tuntuu 10 tunnin suggestion jälkeen, kun koko minuuden täytää kaikuna toistuva
ajatus: he sulkivat oven Jeesuksen ja minun väliltä ja se on lopullisesti suljettu, eikä Jeesus enää ole kanssani.
Siinä tilassa syvästi uskovainen ihminen on täysin sekaisin ja tuntee koko minässään sen, että on turha enää olla edes olemassa, kun
Jeesus ei enää ole lähellä: Jeesus ei avaa Taivaan ovea, koska vanhoillislestadiolaiset sulkivat sen: se minkä uskovaiset maan päällä sulkee, sitä ei Jumala taivaassa avaa, vaan se pysyy suljettuna.
Siinä tilassa ehkä teki itsemurhan moni syvästi luterilainen uskovainen ja siinä tilassa ehkä teki itsemurhan usea vl, joka "hoidettiin" siten vl-liikkeessä.
Ne vl-liikkeessä olleet, jotka ovat joutuneet kokemaan "hoitoja" ja nyt uskaltavat niistä nimimerkkien suojissa ja muualla jopa omalla nimellään kertoa, he tekevät siunattua työtä. Se työ on arvokasta myös koko kirkolle.
Meistä luerilaisista useat ovat saaneet kokea "lestadiolaiskriisinsä". Ja, kirkko
ei ole kyennyt käsitellä tätä asiaa suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan kirkkokin lakaisee tämän kauhean menneisyyden maton alle. Kirkonkin tulisi ottaa vastuu ja alkaa avoimesti keskustella siitä, mitä vl-liike teki kirkon jäsenille ja vl-liikkeessä olleille. Pitäisi syvästi keskustella siitä, mikä on vl-liikkeen rooli kirkossa.
Vl-liikkeen synnyn aikoina, vl-liike oli kirkkoa positiivisesti elähdyttävä liike. Mutta sitten se muuttui, eikä se enää elähdyttänyt kirkkoa, vaan päinvastoin. Ja sen tietävät kaikki, jotka kirkon piirissä aktiivisina olivat niillä maantieteellisillä alueilla, jotka olivat vahvoja vl-alueita. vl-liike alkoi tuoda kirkkoon asioita, joista kaikki tiesivät, mutta niistä ei ääneen puhuttu, vaan ainoastaan pienissä piireissä koettiin ja puhutiin ja ne asiat eivät olleet postiviisia. ja muisto niistä asioista elää edelleen.
Herätysliikkeen tulisi olla kirkkoa elävöittävä ja uudistava liike. Miten vl-liike on elävöittänyt ja uudistanut kirkkoa viimeisen runsaan 30 vuoden aikana? Mikä on vl-liikkeen rooli kirkon elävöittäjänä ja uudistajana
viimeisen 30 vuoden aikana? Siitä tulisi kirkon piirissä alkaa nyt avoimesti ja vakavasti kirkon jäseniä kuunnellen keskustella.
Jos nykyään vl-jäsenet toimisivat kuten tuolloin, silloin uskovainen luterilainen tekisi rikosimoituksen siitä, että häntä kohtaan on käytetty henkistä, psykologista ja hengellistä väkivaltaa. Mutta tuolloin se ei tullut mieleenkään.
Nyt olisi kirkonkin aika alkaa tosissaan kuulla niitä vl-jäseniä, jotka joutuivat "hoidetuiksi", sillä kirkossa tiedetään, että ne kokemukset ovat tosia: se tiedetään jo siitä, että niin moni luterilainen vl-liikkeeseen kuulumatonkin
joutui kokemaan lestadiolaiskriisin.
En minä ihmettele, että vl-liikkeen kanssa ei moni suomalainen halua olla tekemisissä, sillä nämä menneet kokemukset vl-uskovaisista ovat muistissa. Sekä kirkko, että vl-liike ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään tästä menneisyydestä:
ihmiset eivät tahdo olla tekemisissä sellaisten instanssien kanssa, joiden jäsenet ovat hengellistä väkivaltaa harjoitettaneet. Ei siinä auta se, että selitetään, että nykyään on toisin eikä nykyään enää hengellistä väkivaltaa käytetä. Kun luottamus on mennyt, niin se on mennyt.
Luottamuksen kirkkoon ja vl-liikkeeseen voi palauttaa vain se, että kirkko ja vl-liike alkavat julkisesti ja avoimesti keskustella ja tutkia näitä vl-liikkeen menneitä asioita.
Vl-liikkeen tulee myös anteeksipyytää niiltä, joita vastaan se on rikkonut. Vasta asioiden käsitteleminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen avaavat uuden, Jumalan mielenmukaisen tilan ja tien jatkaa avoimin mielin eteen päin.
Kuulun niihin, joka jäin kirkkoon, koska kirkko on rakas. Minä myös sain koko ajan Jumalalta apua lestadiolaiskriisissäni, joten sain lähelleni ihmisiä, jotka auttoivat minua ja tervehdyttivät uskoni Jeesukseen - palauttivat uskon, joka minulta tuona iltana ja yönä väkivalloin yritettiin poisriistää avainten valtaa käyttäen. Ja, sinä yönä olin tappaa itseni, koska luulin, että Jeesus ei enää olisi kanssani, koska Hänet ja minut suljettiin avainten vallalla erilleen.
Kymmeniä vuosia myöhemmin olen syistä ja toisista taas saanut tustustua vl-uskovaisiin. Ilokseni huomaan, että useat heistä ei ole samanlaisia kuin olivat vl-uskovaiset vielä taannoin. Heilläkin on suuri tehtävä:
olla positiivisena valona liikkeessä, joka kylvi mustaa valoa omassa lähimenneisyydessään, niin ettei tuo musta poistu ihmisten mielistä ennen kuin se avoimesti otetaan tarkastelun alle, pyydetään anteeksi ja vastaan otetaan anteeksi anto niiltä, joita vastaan on rikottu.
En ole näitä asioita edes muistellut elämässäni, sillä niin hyvin niistä sain parantua. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana, olen niitä taas pohtinut, kun lähipiiriini tuli vl-ihmisiä: minulle rakkaita.
Minä en tarvitse vl-liikkeeltä anteeksi pyyntöä. Vl-liike ei ole minua kohtaan mitään väärää tehnyt, vaan ainoastaan sen kymmenisen jäsentä, jotka sinä iltana ja yönä käyttivät joukkosuggestiotaan ja kuvitelmaansa, että Jumala hyväksyisi heidän avainten vallan käyttämisensä väärin perustein.
Minua ja muita lestadiolaiskriisiin joutuneita ei "hoitanut" vl-liike, eikä käsittääkseni sen saarnaajatkaan, vaan vl-uskovaiset, ystävät joita rakastimme, jotka silmänräpäyksessä muuttuivat julmiksi hengellisen ja psykologisen joukkoväkivallan käyttäjiksi.
Kun nyt luen tältä palstalta vl-ihmisten fraaseja tyyliin "Tunnusta syntisi vl-uskovaiselle, joka saarnaa sinulle synnit anteeksi, ota parannuksen armo vastaan, ettet kadotukseen joutuisi, vaan olisit oikein uskomassa" minä muistan sen illan ja yön ja nuo saman kaltaiset fraasit.
Eikö teistä kaikki vieläkään tiedä, että Jeesus ei elä mahtipontisissa fraaseissanne?
Jeesus elää rakkaudessa. Jeesus rakastaa ihmisiä luokseen, eikä uhakaile mahtipontisin fraasein oikeaa uskoa vaatien.
Yksin Jumala näkee itse kunkin uskon, ja "oikean uskon" vaatimus on mennyt jo niin pitkälle, että se vaikuttaa olevan joillekin tärkeämpää kuin Jeesus ja Hänen rakkautensa.
"Kiinnostaisi tietää, mitä tarkoittaa tuo "ulkoisesti uskomassa". Uskohan on kuitenkin sisäinen tila."
Täsmälleen. Itse ilahduin ensin tuosta "emme voi nähdä toisen sydämeen" -ajatuksesta, kunnes aloin pohtia tarkemmin.
Ensiksikin, liikkeessämme on hämmästyttävän helppo "kuulua joukkoon" täyttämällä tietyt käyttäytymistavat ja -tottumukset, joita ei millään lailla ainakaan piilotella yhteisissä tilaisuuksissa ja seuroissa. Tämän vuoksi onkin helppo olla katsomatta televisiota, jättää meikkaamatta ja kuuntelematta rock-musiikkia, mutta sitten tehdä jotain ihan oikeaa syntiä jatkuvasti. Ollaan siis "ulkoisesti uskomassa", vaikka sokeakin näkee, että ihmisellä ei ole asiat ja arvot kohdallaan.
Tuntuu oikeasti aika pahalta ajatella, että tapakulttuurin asiat saavat nimen "ulkoisesti uskomassa", aivan niin kuin ne muodostaisivat jollain lailla uskomisen kolikon toisen, yhtä arvokkaan puolen sydämen uskon kanssa.
Pahinta mielestäni on kuitenkin se, että rivien välistä voi lukea asian kääntöpuolen: Mikäli et ole "ulkoisesti uskomassa", on melko yksinkertaista todeta, ettet ole EDES sisäisesti uskomassa! Eli normit pitää täyttää, jotta saisi edes jonkinlaisen suojan niitä "hengen erottajia" vastaan, joita varmasti joka paikkakunnalta löytyy. Jos tämä "ulkoisen uskon" tuoma suoja puuttuu, olet täysin omillasi.
Tästä seuraa groteski tilanne: On mahdollista elää liikkeen näkyvimpiä elämäntapoja noudattaen niin, että esimerkiksi salassa pettää puolisoaan jatkuvasti tai puhuu pahaa lähimmäisistään. Tällaisen ihmisen sydämen tilaa ei ilmeisesti pidä lähteä arvioimaan. Mutta auta armias, jos joku täysin siveästi elävä, puolisoaan rakastava ja lähimmäisiään kunnioittava uskovainen erehtyy paljastamaan paikalliselle pahentujalle käyvänsä silloin tällöin kansantanssikerhossa. Tästä henkilöstä tulee välittömästi vapaata riistaa sieluntilan arvioijille. Tämä henkilö "ei ole kuuliainen seurakunnan äänelle", "pahentaa heikkoa veljeä" tai "pitää vanhan ja ryppyisen Saara-äidin rakkauden neuvoja halpoina".
Valitettavasti en voi jakaa ma_rian osittaista optimismia lehtijutusta, sillä koen sen korostavan räikeästi ulkoisten asioiden arvoa ja niiden vaikutusta ihmisen uskonelämään ja sen arvioimiseen.
hyvin kirjoitettu ja asia on just näin. sydämen tila tarkistetaan konserttivihosta. vaikka niitä syntilistoja tai muita listoja ei ole ja veljiä ei kytätä ja omatunto neuvoo...plää plää
hyvin kirjoitit. aamenta vastaa. farisealaisuus saisi toden totta loppua.
ja kauhistunut. Tässä tarkoitin todella jotakin politiikkaan liittyvää, josta liikkuu vanhoja epämääräisiä huhuja...
Muistan kuinka lamavuosien aikaan -90 luvun alussa olin nuori ja meille pidettiin norteniltoja elämäntapasäädöksistä. Aiheena kaikki perinteiset musiikki, pukeutuminen, televisio, harrastukset ym.
Nuorteniltojen vetäjinä ja seurakuntapaimenina toimi liikemiehiä jotka olivat muutaman vuoden päästä oikeudessa veropetoksista, huijauksista, lainaepäselvyyksistä, koronkiskonnasta ym.
Passaa hyvin tämä sisäinen vai ulkoinen uskonkäsitys niihinkin tilanteisiin. Oikeastaan tällaisia ohjesääntöjä elävässä uskossa ei edes tarvita jos sisäinen usko on kunnossa se vuotaa hengen hedelminä ulkoisesti näkyville. Ei tainnut niilläkään paimenilla sisäinen sydämmen tila olla kunnossa vaikka opettivat ulkoisia käyttäytymissääntöjä nuorille. Melkoinen ristiriita.
Melkein joka Päivämiehessä on muuten jo pitkän aikaa muistettu luetella tämä konsertti-elokuva-teatteri-litania. Ylipäätään uskon ulkoisista tunnusmerkeistä on muistuteltu jatkuvasti ja tuntuu, että tuohon kolmen koplaan se melko usein kulminoituu.
Minusta tuntuu joka kertaa, että voi kauhistus, taas!
Käsitteitä ei määritellä eikä perustella asiallisesti, mitä alituisella varoittelulla tarkoitetaan - mistä oikein varoitetaan.
Esimerkiksi, kun joku esittää yksinlaulua Rauhanyhdistyksen itsenäisyyspäiväjuhlassa, tai soittaa viulua koulun kevätjuhlassa, tilanne täyttää puhtaasti sanan "konsertti" kriteerit (Nykysyomen sanakirja: "Konsertti; mus. (julkinen) musiikinesitystilaisuus"). Kuitenkin mitenkään kummemmin määrittelemättä Päivämiehessä kirjoitetaan jatkuvasti, ettei uskovainen osallistu konserttiin eikä konsertoi itse.
Sanasta on tullut niin paha, että vl-kanttorit kiertävät ongelman käyttämällä sanoja "musiikki-ilta" tai "laulu-ilta" järjestäessään konsertteja. Ohjelmistoon ei tarvitse puuttua, pelkkä sanan vaihtaminen riittää ja tupa on meikäläisiäkin täynnä. Sama juttu kuoro-sanan käytön kanssa. Kuorolaulu tuli uudelleen sallituksi, kun kuoroja alettiin kutsua lauluryhmiksi. Nyt itse asiassa ei enää ole paljoakaan sisällöllistä ongelmaa (paitsi kirkkokuorossa), mutta kuoro-sanan käytössä edelleen on.
Tämä on se suuri kummallisuus, kun aina vain korostetaan joitain sanoja ja luodaan paheen ilmapiiriä niiden ympärille. Ihmiset lakkaavat ymmärtämästä, mistä on kysymys.
Tästä seuraa jatkuva liukuminen kauemmaksi asioiden ytimistä. Nimet ja nimitykset sekä muut ulkoiset asiat alkavat elää omaa elämäänsä. Alkaa tuntua itsestäänselvältä, ikään kuin omatunto sen sanoisi, että uskovaisena voi hyvin osallistua kansalaisopiston aerobic-ryhmään (jumppaa), mutta ei vatsatanssiin (tanssia), vaikka se aerobiciin verrattuna on pelkkää hidasta venyttelyä.
Tämä esimerkkinä sanojen vaikutuksesta sisällön kustannuksella, ottamatta sen kummemmin kantaa rytmiliikuntaan.
Miksi Päivämies on valinnut tällaisen linjan? Kenelle on niin kauhean tärkeätä, että kavahdetaan tiettyjä sanoja pohtimatta niiden merkityksiä tai pidetään kiinni jostain ulkoisesta tavasta tietyssä yhteydessä, vaikka jossain toisessa yhteydessä tehtäisiin iloisesti ihan samaa asiaa. Kenen mielestä ja miksi on pahasta pohtia asioita syvällisemmin?
Tällaisen käsityksen syntyminen hämärtää omakohtaisen sydämen uskon ainutlaatuista merkitystä. Päivämiehessä ei saisi jatkuvasti viljellä sellaisia juttuja, jotka lisäävät epäselvyyttä ulkoisten elämäntapojen ja sydämenuskon välillä ja sekoittavat näitä toisiinsa. Ne johtavat meitä loitommalle uskon aarteen ääreltä.
Tuo kolikkoajattelu on ollut valitettavan totta, ihan peittelemättömästi. Se on sisäistetty siten, että moni vl käsittää uskonsa lahjana, jonka vastaanottaessaan on hyväksyttävä armon hintana myös erilaiset ulkoiset suoritukset, "koko paketti". Että pelkkään armoon turvaaminen olisi kuin rusinoiden syömistä pullasta!
Tarvitaan ainakin yksi sukupolvi, että 70-lukua seuranneen opetuksen vaikutukset yleisten asenteiden tasolla lientyvät käytännössä ja voidaan palata takaisin peruskysymysten äärelle.
Kaikki tiedämme Hengen hedelmät ja niiden merkityksen, samoin kristillisten arvojen mukaisen elämän, mutta ne eivät kuitenkaan meitä pelasta. Myöskään opetus ei saisi painottua niihin siinä määrin, että Jeesuksen lunastustyö jää kokonaisuudessa sivuseikaksi.
Puhumattakaan, että kristillisiin arvoihin vedoten aletaan valita punaisten paitojen sijasta sinisiä, jolloin vieraannutaan kristillisistä arvoistakin.
Haluan kuitenkin uskoa, ettemme juutu lopullisesti lillukanvarsiin, siitä osoituksena jo se vilkas keskustelu, mitä vl-liikkeessä kenttäväen kesken näistä asioista käydään. Siksi koen positiivisena jokaisen pienenkin viittauksen terveellisempään suuntaan. Tuossa paljon puhutussa PM:n jutussa sanalla "monet" oli kokoaan suurempi merkitys siksi, että sen saattoi helposti nähdä koskevan oleellista; erilaisten viihdykkeiden eroja, sisältöjen eroja, ylipäätään sitä, että saman otsikon alla voi olla sulassa sovussa täysin erilaisia asioita. "Sisältö ratkaisee" (E.P:n otsikko kymmenisen vuotta sitten Päivämiehessä julkaistussa, videoita koskevassa jutussa).
Piri, Erkki: Kolumni. PMS 37/10.9.1997.
"Sopivuuden ja sopimattomuuden raja ei taas voi kulkea siinä, onko video itse otettu vai ostettu, onko se piirretty vai kuvattu. Sisältö ratkaisee".
tässä linkissä muutakin mielenkiintoista Ulla Remeksen kokoamaa materiaalia:
http://lestadiolaisuus.info/media/index.php
tunnetko hänet?
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä! Siitä syystä vielä tähän aikaan silmät sikkuralla täällä istun lukemassa, vaikka aamulla on herätys ajoissa.
Tiedän U.R:n nimeltä. Muistan hänet etenkin joidenkin vuosien takaa, kun hän oli toimittajana Kotimaa-lehdessä. Hyvät ja mielenkiintoiset jutut jäivät mieleen.
Linkkinä oleva kooste liittynee hänen tekemäänsä vl-aiheiseen tutkimukseen (jonka takia Srk muistaakseni muuten hyllytti hänet Maaningan suviseurojen tiedottajan tehtävästä).
En laita nimeäni, mutta arvaat helposti, kuka olen. Olen yks ope vaan. Ei vl, mutta kuitenkin uskovainen... Sinulle voin noin kirjoittaa. Tiedän sen.
Mutta asiaan! Menneenä talvena käytäntö ei ollut enää tuollainen kuin PM pitää "uskovaisille" sopivana ratkaisuna. Siis että teatteri, konsertit ja tanssit ovat kokonaan kiellettyjä ja monet elokuvat. Näköjään on mennyt jo PM-kirjoittajille tieto siitä, että koulussa näytetään joskus (!) pelkästään tietopuolisia, opetusfilmejä, joten niihin vl-lapset voivat osallistua. Mutta ei niihin, jotka voidaan luokitella viihteeksi.
Näytin itsekin sekä-että ja kaikkiin tulivat kaikki mukaan. Luottavat kai minun arviointikykyyni? Ei tosin kannattaisi! ;)
Meillä oli syksymmällä paikallishistoriaan liittyvä teatteriesitys. Yllätys, yllätys, sinne tulivat myös vl-lapset. Se oli varmaan keskustelun tulos sisäpiireissä, koska vl-opetkin olivat mukana. Se oli koko koulun hengen kannalta todella mahtavaa. (Sanoivat eivl-opet!)
Olen jutellut asiasta monta kertaa koulun johtajan kanssa. Olemme yhdessä ihmetelleet sitä, että melko vanhanaikaisen koululaitoksen valinnat eivät kelpaa veeällille. Paljon pahempaan he törmäävät muualla! Ja sitä paitsi erottautuminen keinotekoisesti muusta kouluväestä herättää omituista pohdintaa, koska kaikki me tiedämme, millaisia vl-lapset yleensä ovat, sekaan mahtuu melkoisesti vapaamielisiä koheltajia, ainakin yläasteella. Miksi sitten suht. siistejä esityksiä ei voisi yhdessä muun joukon kanssa katsoa tai kuunnella?
Joskus on vielä yhäkin vl-pyrkimystä ottaa "omat erilleen" koko laumana. Se on melkoista tekohurskasta sähläämistä! Onneksi on usein vallalla sellainen tapa, että vain he, jotka oikasti eivät halua osallistua, pyytävät siihen henkilökohtaisesti luvan, eikä koko vl-sakki seuraa mukana. Mutta tiedän, että osa vl-perheistä ei katso tuollaista hyvällä mielellä. Kaikkien olisi tehtävä samoin kuin he tekevät! Jos he ovat Ry:llä johtopaikoilla, niin käytäntö voi olla tympeä niille, jotka ajattelevat toisin.
Muutosta näkyvissä! Mutta on se melko sekavaakin välillä, kun joku tiukkis pääsee laukomaan mielipiteitään, esim. "Nykyinen teatteri on sellaista p----n heittämistä...!"
jos mikä niin kotitalous oppiaineena pitäisi vanhoillisilta kieltää ihan kokonaan - siellähän kun oikein keskitytään opettelemaan näitä lihan tarpeiden tyydyttämisiä!