Oletteko pannut merkille että suviksista on tullut paikka jossa näyttäydytään koreissa vaatteissa, hienoissa majoitusvankkureissa - ja muutenkin ajan hengen ilmiöt paistavat läpi.
Sanan kuulo on taustahälynä kun "hengaillaan" tuttujen luona ja hyödynnetään oikeiden uskovaisten talkootyönä järkkäämiä palveluja.
Sanan kuulo on oieastaan sivuasiana koska paremmuutta ja vaurautta pitää ehtiä kertomaan ja näyttämään.
On siis viihteelliseksi menneet seurat - ei oikein enää itsekään usko että me olemme se ainoa Jumalan valittu kansa koska katseemme ei tavoita, eikä haluakaan tavoittaa vähempiosaisia.
Sanon telle rikkaat veljet ja sisaret. Tehkää parannus. Myykää omaisuutenne siiteä mitä että tarvi. Antakaa varat köyhille ja heikosti pärjääville niin uskovaisille kuin uskostaosattomille
Sanan kuulo on taustahälynä kun "hengaillaan" tuttujen luona ja hyödynnetään oikeiden uskovaisten talkootyönä järkkäämiä palveluja.
Sanan kuulo on oieastaan sivuasiana koska paremmuutta ja vaurautta pitää ehtiä kertomaan ja näyttämään.
On siis viihteelliseksi menneet seurat - ei oikein enää itsekään usko että me olemme se ainoa Jumalan valittu kansa koska katseemme ei tavoita, eikä haluakaan tavoittaa vähempiosaisia.
Sanon telle rikkaat veljet ja sisaret. Tehkää parannus. Myykää omaisuutenne siiteä mitä että tarvi. Antakaa varat köyhille ja heikosti pärjääville niin uskovaisille kuin uskostaosattomille
Vastaukset 74
Vanhimmat
Olet tasan tarkkaan oikeassa. Nykyaikana sanankuulo voidaan järjestää vaikka Internetin kautta. Oman korskeuden esittely on siinä vähän vaikeampaa, mutta sitä vartenhan lähdetäänkin kokoontumisajoihin satojenkin kilometrien päähän. Eipä ole enää useaan vuoteen tehnyt mieli osallistua:-(
huolestuneena pannut saman asian merkille.Elitismin vaara vaani lähellä.Kun muistaisi olla nöyrä matkalainen.
Pannaan vaunukarsinat verokalenterin mukaiseen järjestykseen. Mitä vähemmän äyrejä, sitä lähemmäs pääsee alueen keskusta. Rikkaat voivat ajella alueen reunoilta vaikka golfkärryillä lähemmäs. Vähemmän herättävät kateutta ja huomiotakin sadantuhannen euron yhdistelmät siellä laitamilla.
Vakavasti ottaen asia on juuri niin, että kristityt alkavat lihoa liiaksi. Se saa aikaan sen, mitä avaaja huolestuneena alleviivaa. Ei ole enää rakkautta vähempiosaisia kohtaan, ja katsotaan heitä yläviistosta. "Jumala onkin meitä siunannut!"
pitää esillä myöskin suviseuroissa tuota ylen kallisarvoista "vain me" oppia. Sotkamoon kokoontuu pieni ja ainut Jumalan oma kansa.
Kokkolan suviksien avajaispuheessa piispa Rimpiläinenkin sanoi ihmettelevänsä köyhien veljien komeita autoja jotka täyttävät pellot.
Onko oikeasti köyhälle, heikolle ja vähävoimaiselle enää sijaa vl-uskossa vaan pitääkö olla hyväpalkkainen toimistusjohtaja että selviää
1. matkustaminen vaatii 14 hengen tila-auton
2. kodinhoitajan palkkaaminen välttämättömyys, vaimot ei jaksa huolehtia lapsista ja juoksevista asioista kuten esim. siivous ja ruuanlaitto
3. Materiaalisuus on jossain määrin uskon mitta koska Jumala siunaa kuuliaisen lapsen ja tätä siunausta mitataan ajallisella menestyksellä
Helpompi on kamelin mennä neulan silmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen."
"Autuaita ovat köyhät.."
Sanoo Raamattu.
Tiesitkö, että Jeesuksen aikana Jerusalemin ympärillä olevan muurin erästä ahdasta porttia sanottiin neulansilmäksi? Siitä kamelin lienee ollut vaikea mennä läpi.
On se totta että monella uskovaisella nykyään että kilvoittelussa näyttäytyy aineellisen hyvän ja menstyksen kilvoittelu olevan tärkeää. Se ei toki kerro siitä että sukon kilvoittelu olisi jäänyt sivuun.
Mutta jos ajattelemme asiaa Pyhän Raamatun valossa niin on tämä materian ja meneswtyksen tavoittelu mennyt vikaan.
Käsi sydämelle sinä Jumalan Lapsi. Onko sinusta oikein ja raamatun mukaista että uskovaisella pihassa seisoo asuntoautosta skootteriin ja kesämökkejä on useita. En haluaisi ketään sormella osoittaa muita (kuin itseä) mutta kyllä minusta mëidän uskovaisten olisi aika tehdä materian synnistä parannusta.
Siihen parnnukseen ei riitä että kaksi uskovaista rikasta pyytää anteeksi toisiltaan - oikein on että sitä vaurautta mitä on kertynyt jaetaan avokätisesti köyhille. Jotenkin toivoisin että Vekko Hursti olisi ollut oikeasti uskovainen ja jakanut ymmärrystä siionissakin.
Hursti on taatusti TAivaan Isän kirjoissa, ennemmin kuin sinä sormella osoittelija täällä!
Sinä ET näe Hurstin Veikon sydämeen. Jumala yksin näkee.
Oletko sitä mieltä, ettei Veikko ollut Jumalan työkalu auttaessaan pyyteettömästi Helsingin köyhiä vuosikymmenien ajan, samalla kun valtion päättäjät, mukana mm. vl-kansanedustajat juhlivat presidentinlinnassa? Mainittakoon myös se, että hän itse eli niinkuin "opetti", vaatimattomasti käyttäen rahansa vähempiosaisten auttamiseen.
Veikko Hursti oli alkoholisti, ja siitä selvittyään hän alkoi tehdä työtä köyhien eteen. Olen nähnyt dokumentin, joka kertoi hänen elämän työstään, ja jossa hän myös itse kertoi elämästään avoimesti. mieleeni jäi tapaus, jossa Veikko ajoi huoltsikalle tankkaamaan. Kyseesä oli auto, jolla hän toimitti erilaisia kuljetuksia. Ei siis mitään korttelinkiertoa. Hän soitti vaimolleen olisiko tällä rahaa, vaimo sanoi itsellään jonkun kympin olevan. Yhtäkkiä Veikko sanoi, että antaa olla, kyllä tämä jotenkin järjestyy. Hän meni tankkaamaan, ja tankatessaan meitti, paljonko hän saisi "puhuttua" itselleen velaksi tai jotenkin muuten. Jokin ääni sanoi hänelle, että tankkaa vain täyteen. kun Veikko oli tankannut tankin täyteen, hän kuuli jonkun kysyvän takaansa: Oletko sinä Veikko Hursti? Hän kääntyi ja vastasi kyllä, niin joku laittoi nipun seteleitä hänen käteensä.
Ajattelin itse itseni tilanteeseen, jossa olen viemässä jotakin tavaraa johonkin, vaikkapa lähetystyöhön. Minulla ei olisi niin paljon uskoa, että tohtisin rahattomana mennä tankkaamaan autoani. Tämä pieni yksityiskohta on jäänyt Veikon tarinasta mieleeni sellaisena esimerkkinä, että Jumala kyllä auttaa, kun vain uskomme sen.
Nyt voi jokainen väittää mitä tahtoo tarinan oikeellisuudesta, mutta kehotan punnitsemaan, olisiko kenellä palstalaisella uskoa ja rohkeutta vastaavaan?
Jos joku häntä jalustalle nosti, ei hän itse ainakaan. Dokumentissa kuvatiin myös sellaista tapausta, kun Veikko toimitti ruokaa kavereille, jotka asuivat jossakin metsässä. Hän pyysi kameramiestä jäämään kauemmaksi, koska kaverit olisivat kaikonneet, mutta Veikkoon he luottivat. Hänellä oli muovikassissa ruokatarvikkeita, joita hän vei kavereille. Taas asetin itseni samaan asemaan. Veisinkö tosiaan jollekin puliukoille ruokaa ja hyysäisin heitä? En ole vienyt.
"Jotenkin toivoisin että Vekko Hursti olisi ollut oikeasti uskovainen"
palstalle.
Häpeä sinä fariseus!
köyhiä sillä tarkoitetaan. Olen itse työtön ja köyhä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koen olevani autuas Jeesuksen sovintotyön kautta. Saan uskoa evankeliumin syntien anteeksiantamisesta. Siinä on iloni ja autuuteni.
Mitä tulee suviseuramatkaan, se ei ainakaan meillä ole näyttämisen halua eikä korskeutta. Pienellä ,tosin omalla vaunulla matkaamme. Päät kyllä kääntyvät kun me ajelemme poksillamme, mutta yhdistelmämme vaan huvittaa ihmisiä. Kaksi ihmista ei tarvi kuin sateen ja kylmän suojan. Kun voi vielä kaffit keitellä vaunussa, olemma aivan tyytyväisiä.
Kommentit kuulostavat kateilta. Jumalan siunausta ajallinen hyvinvointi on.
..ei ollut mitään muuta kuin kamelinkarvainen vaate eikä hän edes halunnut ! Jeesuksen todistuksen mukaan oli suurin naisista syntyneiden joukossa. Kirkasti vain yksin Kristusta. Ei antanut maailman turhuuden himmentää kaikkein kailleinta asiaa.
Ihmisen Pojalla ei ollut mitään mihin päätään kallistaisi !
Voitaisiinko oppia tästä asenteesta jotakin ?!?
Raha tulee olemaan vallan väline antikristuksen tilapäisessä voitossa.
"kukaan ei voi myydä eikä ostaa ilman pedon merkkiä"
VAikka jotkut nyt sanovat, että Lordille tehdään oma juhlaraha, että siinä on pedon merkki, niin en usko että se tähän liittyy. Tuli vaan mieleen.
Takaisin asiaan. Rahasta tulee siis kompastuskivi monelle uskovalle.
Ennen halusin lottovoiton, mutta sitten tajusin, ettei se olisi siunaukseksi. Haluan vain sen verran kuin elämiseen tarvin. Olen siitä lähtien ollut hyvin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli päätös, etten rikkautta tavoittele. Ei tietenkään kurjuudessakaan pidä elää, mutta se ettei ole nälkä eikä koditon, riittää.
Mielestäni suviseuroja ei viihteellistytä se mitä kansalla on päällään tai millaisilla kulkuneuvoilla paikalle on tultu. Tuntuisi oudolta, jos vaikka asuntoauton omistaa, jättää se omalle pihalle ja käydä vuokraamassa huonoin vaunu mitä markkinoilta löytyy, ettei vaan kateelliset pääse mitään sanomaan. Sillä mielestäni tässä on kyse kateudesta, ei niinkään aidosta huolesta toisten tunnontilasta.
Minun mielestäni tavara ei vie kenenkään ihmisyyttä eikä uskoa, vaan se miten omistamaansa mammonaan suhtautuu. Rehellisesti saatua varallisuutta voi käyttää niinkuin parhaaksi näkee. Eri asia on, jos raha nousee päähän ja tärkeimmäksi asiaksi ja ihmissuhteet muotouvat sen mukaan mitä kukin omistaa. Omistamisessa sinänsä ei ole mitään pahaa. Tunnen monia hyvin toimeentulevia ihmisiä, joista rikkaus ei näy, vaatimattomuus ja inhimillisyys on säilynyt.Huonoksi asia muodustuu vaan jos mammonasta tulee itse tarkoitus ja unohtuu keltä tämä siunaus kuitenkin on lähtöisin. Tunnen ikävä kyllä myös tätä lajia ihmisiä, joiden inhimillisyys on hautautunut tavarakasan alle.
Onhan selvä, että elintason kohoaminen näkyy jokaisen perheen elämässä, oltiin sitten suviseuroissakävijöitä tai ei. Kun 70-luvulla seurakansa majoittui telttoihin, nyt teltoissa näkee lähes pelkästään nuoria. Mitä pahaa on siinä, että helpottaa kenttäolosuhteissa asustelua niissä puitteissa kuin on mahdollista?
"Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta."
Kateus ei ole rikkauden vastakohta. Siis ei niin, että toinen on rikas ja toinen on kateellinen. Sydämen kristityn ei halua kerätä itselleen suurta omaisuutta, vaan Raamatun mukaan jakaa tarvitseville ylimäärästään.
Suomssa rikkaus on käytännössä kaupalla hankittua. Se tarkoittaa, että jokainen joka ostaa halvemmalla, ja myy eteenpäin mahdollisimman kalliilla, rikastuu. Se ei ole ollenkaan sellainen asia, jota kristityn pitää elämässään tavoitella.
Kateus ei ole rikkauden vastakohta, sitä en ole väittänytkään. Olen kuitenkin sitä mieltä että omistaminen ei ole synti, vaan se jos on sydämensä mammomaan kiinnittänyt. Aika erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei halua helpottaa elämäänsä niiltä osin kun se rahalla on mahdollista. Niin tekisi moni tähän ketjuun paheksuvasti kirjoittanut, mikäli oli mahdollista. Unohtuisivat kaikki kauniit puheet.
Rikkaus ei ole Suomessakaan aina kaupalla hankittua. Ja vaikka kauppias ostaa halvalla ja myy kalliimmalla, se ei ole rikos. Senkin eteen on tehty töitä, että tämä toiminta on mahdollista. Ei se ilmaiseksi ja helpolla tule. Jokainen voi alkaa kauppiaaksi tai yrittäjäksi niin näkee, että kenenkään leipää ei kannata kahdehtia. Täytyy tehdä itse töitä ja olla tyytyväinen omaan elämäänsä.
Kukaan ihminen ei olisi yltiörikas, jos kaikilla ihmisillä olisi tarpeeksi.
Tämä on totuus.
Liken kustantamassa kirjassa, jossa kumotaan nälkämyyttejä, on selvitetty tarkkaan, mitä mammonan kerääminen ja itsekkyys aiheuttavat. Se on maailman laajuinen ongelma.
Miksihän kirkko vastusti aikanaan osakekeinottelua eikä sallinut sitä itselleen?
Raamaattu kieltä koron kiskomisen!
Hyvin kirjoitit. Ei pidä kiinnittää sydäntänsä mammonaan. Ei se meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus tätä turhaan maininnut. Jokainen hiukan enemmän omaisuutta kasaan saanut kyllä sen ilmiön tunnistaa itsessään, että nämä pitäisi saada pidetyksi ja vähän vielä lisää hankituksi.
Ymmärrän hyvin sinun pointtisi, ja oletkin ehkä yrittäjän tytär, ja tiedät yrittämisestä yhtä sun toista, mutta siitäkin huolimatta minun painotukseni on sillä puolella, ettei sydämestään uskovan sielu kestä mammonan itselleen haalimista, vaan hänen täytyy jakaa sitä muille. Ei muiden pakottamana, vaan sydämen halusta, ja Pyhän hengen vaikutuksesta.
Jari Sarasvuo lahjoitti yksityishenkilönä 10 000 euroa ylen hyvä -keräykseen. Hän totesikin, että lahjoituksen tulee olla sen suuruinen että se vähän kirpaisee. Lesken ropohan on koko omaisuus, joten ei ole liikaa vaadittu, että rikas ihminen lahjoittaa runsaalla kädellä. Sarasvuo totesi haastattelussa hämmästyneensä sitä, kuinka paljn tuolla 10 000 eurolla saadaan kehitysmaassa hankituksi. En muista esimerkkejä, mutta esim. SPR:n nettisivuilta saattaa löytyä, mitä kymppitonnilla saisi hankituksi. Tämä on tärkeä asia muistaa. Pieni summa voi auttaa paljon.
Meille hyväosaisille pohjoismaalaisille sama raha ei olekaan sama raha. Voimme hankkia sillä krokotiilinnahkaisen uniikkilaukun, tai huippukalliit kevytmetallivanteet. Hyötyä ei saa kuin korkeintaan tuotteen myyjä, mutta oma egomme muiden (samankaltaisia asioita tavoittelevien) silmissä paisuu uusiin mittoihin.
Haluaisin oikein nätisti vielä sanoa, että laitahan mittasuhteet myös oikeille paikoille. Eihän kukaan ole toisen leipää kadehtimassa. Jokainen ansaitsee oman leipänsä, mutta ylimäärästä tulee Raamatun mukaan jakaa vähempiosaisille. Ja onpa myös mainintoja omaisuuden kokoamisen turhuudesta.
Vielä haluan mainita, etten ole suinkaan puhdas pulmunen, mitä tulee omaisuuden hankkimiseen. Kyllä tässä asiassa on minulle itsellenikin miettimistä kovasti.
Tytöttelin vain sen tähden kun itse otit pojittelulinjan, jonka koen yritykseksi mitätöidä toisen ajatuksia. Toivottavasti tulkitsin väärin.
Olen siis yrittäjän vaimo. Yrittäjän, joka on monenlaista yrittänyt, käynyt lama-aikaan syvällä ja sen kaikuja maksellaan vieläkin. Tosin nyt alkaa jo helpottaa. Kun on niin lujilta aina leipänsä ottanut, ei osaa tuntea syyllisyyttä siitä, jos leipä on nyt vähän leveämpi eikä joka senttiä tarvitse laskea. Taustastamme johtuen emme voi sietää niitä ihmisiä jotka pröystäilevät omaisuudellaan. Omaisuudella joka saattaa kaiken lisäksi olla velkarahalla hankittua. Kun on kovalla työllä pikkuhiljaa saanut päätään pinnalle voi kuitenkin vain sanoa sen että mukana on ollut Jumalan siunaus. Kaikki voidaan ottaa millä hetkellä vain pois. On nöyrä mieli siitä, että elämä on nyt tässä pisteessä ainakin tällä hetkellä. Kun on kokenut sen miten oli mennä terveys, omat ja sukulaisten talot ja näytti siltä että elämä ei helpota koskaan, ei pidä tämän päivän tilannetta itsestään selvänä. Meille ei ole koskaan ihmissuhteissa painanut tittelit ja pankkitilien saldot. Niinpä en voi ymmärtää ihmisiä jotka automaattisesti laittavat tietyssä asemassa olevan ihmisen tiettyyn kastiin ja ottavat etäisyyttä. Mielestäni tällöin voi olla kysymys myös kateudesta.
Tuttavapiiriimme ei kuitenkaan kuulu ihmisiä, jotka ajattelevat kaiken euroissa. Koen, että ahnehtiminen omaan pussiin syö ihmistä henkisesti ja näkyy ihmissuhteissa. Kaikki on kaupan mistä vain euron saa. Ihmissuhteissakin painotetaan eniten vain rahallista hyötyä tai pönkitetään omaan egoa toisen kustannuksella. Vaikka en usko että tämän maan päällä tasa-arvo näissäkään asioissa koskaan tulee toteumaan, autan mielelläni mahdollisuuksien rajoissa ihmisiä esimerkiksi itänaapurimme rajan takana. Heidän tyytyväisyydestään elämisen tasoon tyytymisessä voisi jokainen suomalainen ottaa oppia. Siellä on vielä ihminen ihmiselle tärkein, kun materia ei ole päässyt sydämiä liikaan maalliseen kiinnittämään. On mukava kokea että säännöllisellä täsmäavulla voi näiden perheiden elämää oleellisesti helpottaa.
Viisaasti kirjoitat vaimo. Rehellisesti ansaitusta maallisesta hyvästä saa todella hyvällä omalla tunnolla nauttia, mutta tulisi muistaa myös huonompiosaisiakin.
Sanotaan, että mikä aluksi voi näyttää ylikäymättömältä vastoinkäymiseltä voikin olla lopulta siunaus. Vastamäessä ihmisellä on mahdollisuus viisastua ja kasvaa ihmisenä. Arvot menevät kohdalleen ja löytää itsestään oikeaa nöyryyttä.
Kaikkea hyvää elämääsi!
mammonalla sanoisin sen verran, että eikö kannattaisi yrittää laittaa asiansa kuntoon sydämensä ja omantuntonsa suhteen, niin ei tarvitsisi mitään pönkityksiä. Voisi elää oikeasti omana itsenänsä. Sinun asenteesi on minusta ok.
Helppohan sieltä "parempien uskovaisten" asuntoautoalueelta on huudella...
..uskovat möivät omaisuutensa ja se jaettiin tarvitsevien kesken.
Nyt kerätään kaikki minulle periaatteella. Onko usko ilman tekoja kuollut ?
Kelpaanko? Uskoa ei oo minkäänlaista, mutta oon köyhä ja kipeä.
tämän ketjun viestejä!!!
Käydäänhän me itse kukin omissa kekkereissämme, eikä kyllä tule kuuloonkaan onko pitkä matka. Minä kyllä suon heille tuon ainoan ilon tämän maan päällä, ei käy yhtään kateeksi. Ja sinne menee jokainen siinä tunnon tilassa, tai hakemaan sitä mistä piristyy ja saa "voimaa". Ettette vaan olisi sairaan kateellisia. Eikä käy kateeksi heidän autonsa, asuntovaununsa, ei kertakaikkiaan mikään!
Hyvää kesää, terveisin evl
että ylimääräinen varallisuus nähdään vain Jumalan siunaamana tai kateuden kohteena. Ei ajatella, että sen hankkimisella tuhotaan luontoa ja elinmahdollisuuksia seuraavilta sukupolvilta. Ei tämä maapallo sellaista menoa kestä. Sitä ei Luoja todellakaan siunaa. Miten tällä palstalla voi olla niin takapajuista porukkaa, että kukaan ei ajattele.
että miten tällä palstalla voi olla niin takapajuista porukkaa, että kukaan ei ajattele niin miksi tällä palstalla on niin takapajuista porukkaa?
olet samaa mieltä vai eri mieltä kirjoittajan kanssa?
Joka paljon omistaa, sitä paljon omistetaan. Mielenkiintoista vain, jos tavarasta koituu paljon puuhaa. Ajatelkaa sitä, kuinka paljon ylimääräistä työtä teettää liika aineellinen omaisuus.(huollot, siivoukset ym.)Ylistetty olkoon pieni köyhyys.
uskovaisen ei pitäisi kiinnittää sydäntään maalliseen, kun se vie ajan ja ajatukset. Usko muuttuu tapauskoksi.
Kyllähän se niin on että oma suu on likempänä kuin kontin suu. Me ollaan antamassa almuja rakennushankkeisiin ja näkyvään Jumalan lasten työhön. Yrittäjät siinä keulassa.
Mutta kysyn vaan. olemmeko antamassa sille joka uskoo erilailla tai vaikka kieltää Jeesuksen. Emme anna muruakaan. Asetamme ehtoja käyttäyytmiselle ja uskolle ja vasta sitten murusen tiputamme.
Näen että meillä uskovaisilla eri rauhanyhdistyksissä ahneus ja maallisen mammonan tavoittelu on mennyt jo mahdottomuuksiin. Suviseuroissa sen näkee oikein korostetusti.
kyllähän se nyt kuitenkin on niin, että saatana se tässä maailmassa antaa omilleen ylenpalttisen ylellisyyden. Raamatussakin siitä varoitetaan, ettei mentäisi siihen halpaan, että tavoiteltaisiin ulkoista vaurautta ja helppoa elämää... Uskovaisen osa on pilkan ja tuskien tie.
ei uskovaisten matka-autoista vielä ole kehuskelun aiheeksi... 100 000 uskovaista tuskin ovat tämän maan sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon aiheuttaneet... kansanedustajat saavat huimat palkat, matkaedut, kuljetukset... puhumattakaan suuryhtiöiden pomoista... koko ajan otetaan rahaa vanhuksilta ja vammaisilta ja samaan aikaan muilla tahoilla palkat ja muut etuudet vain kasvavat.
eikö meidän kaikien tulisi antaa omasta vauraudestamme/ tuloistamme? vai onko mielestänne todella niin, että uskovainen olisi paremmin hyväksyttävä, jos hän pukeutisi säkkiin ja kävelisi paljasjaloin kesät talvet?? onko se asuntoauto pois juuri sinulta, tähän ketjuun kirjoittanut?
synnitön heittäköön ensimmäisen kiven....
Suomen kalleimmat ja suurimmat autot löytyvät Suviseuroista. Menkää kaikki paikalle ihmettelemään kuinka rikkauksilla juhlitaan.
"eikö meidän kaikien tulisi antaa omasta vauraudestamme/ tuloistamme? vai onko mielestänne todella niin, että uskovainen olisi paremmin hyväksyttävä, jos hän pukeutisi säkkiin ja kävelisi paljasjaloin kesät talvet??"
Kyllä. Meidän kaikkien tulee antaa omastamme. Mutta valitettavasti emme toimi siten. Erityisen onneton tilanne on siinä että uskovaiset ja Raamattuun vetoavat ovat keulakuvana vaurauden keskittämiselle - eikä suinkaan jakamiselle.
On onnetonta että uskovaiset tässä asiassa vetoavat uskottomien esimerkkiin "eihän hekään jaa omastaan".
Itse pidän mammonan palvontaa aivan mega-luokan syntinä verrattuna vaikkapa johonkin televison katsomiseen. (Ehkäisyä en ole koskaan syntinä pitänytkään - se on saarnamiesten keksintöä)
näyttävän olevan tupakka ja ahneus. Niitä ei ole julistettu synniksi ainakaan tarpeeksi painokkaasti. Siitä varas yli missä aita matalin.
Voi olla, etteivät omat havaintoni ole yleistettävissä koko vl-joukkoon, mutta joka tapauksessa kaikki ne vl:t joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä ovat kovasti olleet maalliseen mammonaan rakastuneita. Voisin jopa sanoa, etten tiedä mitään muuta sosiaalista ryhmää, jossa kiinnostus rahaa kohtaan yltäisi vastaaviin mittasuhteisiin, ja jossa hyödykkeet yhtä selkeästi hankittaisiin ennemmin näyttöarvon kuin käyttöarvon mukaan. Tämä ei siis välttämättä ole yleistettävissä, mutta muunlaisia havaintoja ei itselläni ole.
Tunnen aika monia vl:iä ja ne kaikki ajaa uusilla autoilla ja käyttää vain merkkivaatteita ja mikään tavallinen ei kelpaa.
Tunnen mä yhden vähävaraisen vl-perheen ja nekin yrittää ostaa lapsilleen aina kun mahdollista merkkivaatteita mutta välillä pakko tyytyä tavallisiin ja joskus jopa käytettyihinkin. Autot ovat kuitenkin uusia. Siitä ei tingitä. Talokin on uusi.
Eräs opettaja,vl, aina seisoo luokan edessä tosi kalliit vaatteet päällä, siis sellaisia että niissä lukee näkyvästi ne vaatemerkit. Joskus sillä näkyy lappu niskasta että varmasti tietää mitä merkkiä sen vaatteet on. Aika hauska tapaus, mutta kaikesta huolimatta hän on hyvä opettaja. Hän mielellään kertoo ulkomaan matkoistaan, paljon selittää, miten hän on käynyt siellä ja täällä ja miten siellä paistaa aurinko ja miten kiireinen hän on kun pitää matkustella.
Ihan sama itselleni. Olisi varaa ostaa merkkivaatteitakin, mutta en vaivaudu. Ostan vain laatua, merkistä viis. Matkoistani kerroin vain läheisille, että tietävät olla huolissan, jos minua ei määäräaikaan mennessä kuulu kotiin, vaikka tsunamin varalta tietävät alkaa kyselemään missä viipyy. Muille en matkoista kerskaa jos joskus matkustelen silloin tällöin.
tuhlaa rahojasi meikkeihin etkä tv lupiin ja muihin turhuuksiin vaan annat nekin rahat tarvitseville, kun olet noin erinomainen ja mallikelpoinen ihminen
Raamattua hieman. Jeesus sanoi: "ja jokainen joka luopui huoneista...pelloista minun nimeni tähden, pitää satakertaisesti saaman"
Siis Jumalan lupausten täyttymystä. Nöyrälle mielelle se vetää jos Jumala ajallista siunaa, ei sitä tunne itse ansainneensa eikä sillä halua pröystäillä.
Nyt on vain niin, että isoja autoja tarvitaan ison perheen kuljetukseen ja toisekseen mersuja saa suhtellisen edullisesti tuontiautoina esim saksasta ja ovat kestäviäkin, joten saattaa olla viisas valinta. Ei kaikilla ole varaa kahteen autoon että jos on huono ja joutuu korjaamolla seisottamaan, voisi toista töissä käydessään käyttää
toisenlainen esimerkki.Ei ajeta uudella autolla.Taitaa olla 10 vuotta vanha.Merkkivaatteita ei ostella,vaikka tuntuu,että murrosikäiselle muu ei oikeen kelpaa.Korvaavia tuotteita löytyy kyllä.Tuntuu todella turhanpäiväiseltä ja ulkokullaiselta elvistellä merkkivaatteilla.Minun silmissäni tällaisten ihmisten arvostus valitettavasti ei ainakaan nouse.
Minulle raha on välttämätön vain siksi,että voin elää ja elättää perhettäni.
uskovaisena rahallista apua sitä tarvitseville.En tietenkään kaikille,siihen ei rahavarat riitä.Olen valinnut kohteeni,joita pystyn auttamaan.Autettavien kategoriaan kuuluu sekä suomalaisia että ulkomaalaisia apua tarvitsevia.
Äitini laittoi minua aikoinaan maailmalle ja toivoi, etten rikastuisi maallisessa mielessä mutta että pärjäisin kuitenkin hyvin eikä tarvisi puutteessa elää ja nälkää nähdä. Mietin sitä kauan miksi hän niin toivoi. Miksi en olisi saanut rikastua?
En ymmärtänyt. Sitten löysin kumppanin, me vaurastuimme ja me elimme rikkaasti muutamia vuosia, oli kaikkea maallista mammonaa, pikkuautoja, asuntoauto, isoja veneitä, mökkejä, maata, vara-autoja ja muuta mukavaa, mutta en koskaan ole ollut niin onneton kuin silloin. Sitten tuli erokin jonka minä halusin ottaa vaikken tavallaan halunnut mutta kerron tarkemmin.
Muistin eron päivänä Raamatun opetuksen Lootin vaimosta, kun he lähtivät pois kaupungista eikä taakseen saanut katsoa. Minulla oli nyt tilanne edessä jossa kaikki entinen piti jättää taakseen, tehdä parannusta ja kuunnella Jumalan ääntä. Teki kipeää ajatella, että luovun kaikesta tuosta maallisesta, mutta joku sanoi sisälläni, että lähde pois, jätä kaikki ja mene pois taaksesi katsomatta. Pelkäsin tehdä sen. Rukoilin Jumalalta voimaa lähteä. Sain voimat.
Otin reppuuni omat vaatteet ja pari kirjaa, Raamatun, jotakin henkilökohtaisia tavaroita ja pari saamaani syntymäpäivälahjaa, en juuri muuta. Kaiken sen mammonan jätin entiselle puolisolleni ja sanoin, että pidä sinä kaikki sillä tiesin, että hän rakasti roinaa enemään kin minua, hän ei voisi mitenkään luopua mistään maallisesta omaisuudesta. Tiesin että itse kyllä pärjään koska minulla on hyvä työ ja palkka on myös. Entinen puolisoni huusi tuskissaan, että älä lähde mihinkään, älä jätä häntä tänne yksin. Hän oli hyvin ahne ja kyttäsi aina kaikilta saataviaan, karhusi korkojen kanssa jos joku oli jotakin lainannut ja maksu oli myöhässä. Vielä tässäkin vaiheessa mietin, pystynkö lähtemään, miten minulle käy, mitä minulle sit tapahtuu. Sisäinen ääneni kehotti olemaan kuuntelematta leveän elämän houkusta, se käski yhä lähtemään. Entinen puolisoni kirosi Jumalaa. Itse yritin kuunnella Jumalan ääntä mutta julmetun hienot stereot huusivat aina niin kovaa, ettei Jumala saanut puheen vuoroa. Sitten lähdin. En katsonut taakseni. Kävelin pitkän kujan läpi suunnittelijan ja puutarhureiden laittaman pihan kautta, en ihastellut istutuksia vaan kävelin ja kävelin ja kävelin. menin autooni. En vilkaissut peiliin vaan lähdin ajamaan. Olin ajanut muutamia kilometrejä, kun sisälleni tuli rauha, mutta samalla suunnaton suru. Olin repäisty irti jostakin, johon olin kovin kiinnittynyt jossa oli sitä jotakin muttei kuitenkaan yhtään mitään.
Vuokrasin asunnon, pienen yksiön, jossa oli aika keskinkertaista. Olinhan tottunut isoon omakotitaloon ja omaan pihaan. Maisema ikkunasta ei avautunut järvelle vaan seuraavaan kerrostaloon mutta täällä majassa asui sielunrauha. Sitten join vettä hanasta ja ajattelin mennä ostamaan kahvinkeittimen. Tilillä oli rahaa vain yhden palkkani verran. Joitakin pieniä sijoituksia oli muutamilla tileillä, joten ajattelin nostaa ne ja käyttää kodin laittamiseen. Olin kauhuissani, en pystyisi ostamaan huonekalujakaan heti. Hetken mietittyäni tajusin, ettei sillä ole niin väliä. Ostin käytetyn kangassohvan. Sehän oli samanvärinen kuin olin aina haaveillut. Siinä oli kiva maata. lukea lehtiä.
Kului taas aikaa ja aloin vaurastua. Olin yksin vuosia. En pitänyt yhteyttä keneenkään. Tein töitä ja urheilin. Sitten löysin uuden puolison. Nyt elämä on raiteillaan. En halua rikastua. Sen verran hyvin saa mennä, että toimeen tulee eikä tule nälkä ja vilu. Mitään luksuselämää en enää halua enkä seurapiireissä pyöriä. Olemme hyvätuloisia ja ylimääräisillä tuemme lähetystyötä ulkomailla. Samaten laitan aina pelastusarmeijan keräykseen, sillä tiedän, että rahat menee oikeaan tarkoitukseen, kodittomien ja nälkäisten auttamiseen.
Kuten äitini oli aikoinaan opettanut "mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi vahingon sielullensa" olin oppinut läksyn. Häpesin tunnustaa, että olin niin tyhmä lapsi että minun piti oppia hyvät neuvot kantapään kautta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen nykyään onnellinen, onnellisempi kuin koskaan ennemmin ja nyt olemme hankkimassa omaa taloa, ihan pientä tavallista taloa, ei mitään monikerroksista lukaalia vaan ihan neliömäärältään kohtuullinen ja asiallinen. En halua enää isokokoista prameaa taloa leuhkine puutarhoineen ja omine rantoineen. Tyytyväisyys tulee täysin muualta kuin materiasta. Nykyään haaveilen alkeellisesta jalasmökistä jonkun puron varrella, missä ei ole sähköä eikä vesijohtoa, jossa voisi olla poissa maailman melskeistä, stereoitten huudosta ja kaikesta metelistä. Uskon, että on todella vaikeaa kenellä tahansa tasapainoitella vaurauden ja kohtuuden välillä. Olen kokenut mitä on olla vähävarainen, työtön ja kurja. Jokaisessa ryysyläisessä asuu Jumalan rakastama ihminen. Ylpeys käy lankeemuksen edellä opettaa Raamattu. Parasta kuitenkin on että langenneellakin on lupa nousta taas jaloilleen.
että täällä puhutaan rikkaudesta tai sen puutteesta vain ihmisten kannalta. Luonnosta ei välitä kukaan. Sitä kuluttamalla ja saastuttamalla kuitenkin kaikki vauraus luodaan. Jumalan luoman maailman turmeleminen on kauhea synti.
Kyllä olen huolissani luonnon tilanteesta. Pyrin kierrättämään kaikki jätteet huolellisesti. En laita roskiin kaatopaikalle juuri mitään vaan suurin osa jätteestä on kierrätyskelpoista. Biojätteenkin laitan kompostiin, vaatteet lumpputehtaalle tai ehjät uudelleen käyttöön, maitopurkit ja pahvit kierrätykseen, lasi kierrätykseen, metalli kierrätykseen...
En heitä roskia maahan. Kävelen mieluummin kuin menen autolla. Nämä ovat pieniä asioita, mihin yksilö voi vaikuttaa. Kun kaikki toimisivat niin, se auttaisi paljon.
Vältän muovikasseja ja muovia, joka saastuttaa luontoa. En haali ympärilleni ylimääräistä tavaraa. Näen sen kaiken saastuttamisena ja luonnon tuhoamisena. En myöskään tupakoi, mikä tuhoaa sademetsiä. En ole täydellinen. Olen erehtyväinen ihminen vain. Yritän kuitenkin parhaani.
Yritän vain tässä ketjussa sanoa, että turhan vaurauden ihailu on järjetöntä ja vastuutonta, koska se on elämälle vahingollista. Tämä tuhlaava elämänmuoto on pakko lopettaa, jos haluamme maailmamme säilyttää. Tämä on ikävä tosiasia. Vaikka se lopetettaisiin nyt, saattaisi olla myöhäistä. Täytyy kuitenkin yrittää.
Jumala asetti ihmisen pitämään huolta maailmasta, ei tuhoamaan sitä. Ei ole ihmisen asia saada aikaan maailmanloppua.
Lestadiolaisuus on insinööriuskonto. Lestadiolainen arvostaa vain käytännön alan koulutusta ja työtä. Hän halveksii humanistisia tieteitä, kulttuuria ja kaikkea omaa maailmankuvaa heilauttelevia pohdintoja. Lestadiolainen elää tässä ajassa, koska ei vaivaudu ottamaan selvää, miten ennen on eletty ja ajateltu. Hänen mielestään pohtimisen arvoisia ovat rahan ansaitseminen ja maallisen hyvän kartuttaminen. Myös teologista pohdiskelua hän arvostaa, mutta jättää työn ”asiantuntijoille” eli maallikkosaarnaajille, jotka eivät ole ”sekoittaneet” päätään yliopistollisella koulutuksella, ts. järkyttäneet tuttua ja turvallista ajattelutapaa.
Insinööriuskonnossa ei syvällisesti elämää ihmettelevä uskalla avata suutaan ja kyseenalaista materialistien johtaman hengellisen liikkeen tapoja. Hän kärsii hiljaa tai eroaa liikkeestä, johon jäävät insinöörit ja muut materialistit, joille riittää näyttäytyminen seuroissa. Nämä insinöörit suorittavat uskoaan esimerkiksi näissä suviseuroissa, jonne kruisailevat Jumalan siunaamilla rahoilla hankituilla hienoilla autoillaan. Seuroissa he toistavat tutut rituaalit, joilla osoittavat toisille materialisteille kuuluvansa edelleen porukoihin: kättelevät jumalantervettä, taivastelevat maailman syntisten menoa, käyvät istumassa seurateltassa takapuolensa puuduksiin ja menevät pullakahville. Tapoihin kuuluu myös kehua uskonveljille ja -sisarille sopivassa välissä, kuinka hyvän puheen saarnaaja oli pitänyt – tosin kehuja ei osaisi edes sanoa, mitä saarnaaja oli saarnannut, mutta sitä kukaan ei halua paljastaa, ettei illuusio hyvien uskovaisten ihanasta tilaisuudesta saisi naarmua.
Insinöörille uskovaisena olo on helppoa. Niin kauan kuin suusta pääsee suhtkoht kivuttomasti ”Jumalan terve”, voi arkena keskittyä työhön ja tienaamiseen varmana pelastuksesta. Onhan hän jättänyt uskostaan huolehtimisen ja maailmankuvansa vaalimisen saarnaajaveljen vastuulle. Loppujen lopuksi hän on menossa porukalla taivaaseen. Onko muuten sattuma, että lestadiolaisten asuinsijoilla sijaitsevasta Oulusta on tullut tenologiakaupunki?
... :)
Kyllä lestadiolaisuudessa on menty amiriikan malliin.
-uskovaisen hyvesiiin kuuluu rikastuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen
-hyveisiin kuuluu almujen anto köyhälle, katse yläviistosta alaspäin
-hyveisiin kuuluu lahoitukset (donations) uskonyhteisölle mm. rakennushankkeisiin
-tapoihin kuuluu kiittää Jumalaa aineellisestakin hyvästä (samalla voi ummistaa silmänsä toisen tilanteelta)
lestadiolaisuus voi olla insinääriuskonto - mutta se on myös taloususkonto
Kyllä vaan, teknologiakaupunki Oulu.
Onko Rauhan yhdistyskin juuri sen takia PROFESSORINtiellä?
Suurimmalla osalla tämän ketjun kirjoittajista näyttää olevan outo maailmankuva. Kyllä minä uskon niin lapsellisesti, että Jumala siunaa kullekin maallistakin mammonaa sen jälkeen kun hyväksi näkee. Ei kai teidän mielestänne Abrahamkaan uskovainen ollut (vaikka Raamatussa hänestä tuo todistus annetaan että oli) sillä hän oli sangen rikas mies. Näin myös Job joka koettelemusten jälkeen oli entistä rikkaampi.
Eiköhän se niin ole, että Jumalan aivoituksia emme ymmärrä, toisille hän antaa paljon maallista ja toisille vähän. Molemmista voi tulla vaara kuolemattomalle sielulle, jos se nousee tärkeimmäksi asiaksi (ahneus - kateus, katkeruus), Käyhän teillä on aina keskuudessanne, sanoi Jeesus, eikä pitänyt tuhlauksena kalliin voiteen vuodattamista.
Suuri voitto on olla Jumalinen ja tyytyä onneensa sanoo raamattu.
Kyllä uskovainen saa vapaasti nauttia, jos Jumala on rehellisen työn tai yrittäjyyden kautta siunannut ajallista hyvää ja sitä saa myös jakaa tarvitseville.
Suurin osa niistä suviseurojen asuntovaunuista ja -autoista on vuokrattu, joten ei kannata liikaa kadehtia.
Kukaan ei muuten paheksu, kun urheilukisoihin mennään jopa ulkomaille ja haaskataan rahaa sellaiseen tai rynnätään jotain Lordia palvomaan matkojen takaa.
Eipä kysytä viimeisenä päivänä, ajoitko mersulla vai ladalla vaan oletko täällä ajassa saanut synnit anteeksi, sillä Isän siunattuja siellä kutsutaan.
Mitäs pahaa insinööreissä muuten on, ettepä tekään kirjoittelisi nettiin ja soittelisi kännykällä ilman insinööritaitojen kehittymistä.
Ei mahda mitään- juttusi taustalta häämöttää mammonan himo - ei kaiken mammonan, vaan sen minkä olet saanut itsellesi haalittua.
Kuka tässä on insinöörien ammattitaitoa kyseenalaistanut? Netilläkään ei tee mitään ilman sisältöä. Insinöörit vain tyytyvät näissä filosofisuskonnollisissa kysymyksissä maallikkojen valmiiksi pureskelemiin opinkappaleisiin. Eivät he viitsi ajatella muuta kuin materiaalipuolta.
en ole insinööri, mutta ainakin sinun mielipiteesi on aika tavalla yksioikoinen: jos ihminen on insinööri, hön ajattelle määrätyllä tavalla. Satun tuntemaan aika monta insinööriä ja kyllä heissäkin on ihmisiä "joka lähtöön". "he eivät viitsi ajatella muuta kuin materiaalipuolta" kirjoitat: oletkos sinä vieraillut kenenkään aivojen sisäpuolella ja tiedät mitä kukin ajattelee. Ei kananttaisi tänne ihan hoopoja kirjoitella
Tässä ketjussahan on puhuttu karrikoiden, mutta ei savua ilman tulta. Tunnen minäkin monta insinööriä ja teknikkoa, mutta eipä heistä kukaan filosofointia välitä harrastaa. Jutut kääntyvät kyllä helposti autoiluun ja vastaaviin konkreettisiin elämänilmiöihin.
että ei saa kyseenalaistaa eikä ajatella itse, täytyy vain uskoa sokeasti. Se sopii materialismin henkeen kuin nappi silmään. Sielullisesti passiivinen, aineellisesti aktiivinen, se on kunnon vl.
Sympaattisesti karrikoitu!!!
Toden totta, juuri tuollaisena olen oppinut täällä Oulussa asuvana vanhoillislestadiolaiset tuntemaan. Hengellisistä asioista syvällisesti ja hankilökohtaisesti et saa heitä keskustelemaan. Mutta alapa puhua käytännöllisistä asioista, virmoista, rakentamisesta, tonteista ja päivärahoista...
Heillä ei ole tietoa, kiinnostusta eikä kykyä paneutua katsomuksellisiin ja uskonnollisiin ajatuksiin. Heidän ei tarvitsekaan, eikä Raamattua tunneta, sitä ei lueta, sillä puhujathan hoitavat sen puolen.
Yli 40.000 eruoa vuodessa ilman että siitä annetaan reilusti köyhille. Sitä on lestadiolaisuus
Kyllä lestadiolaisuus on mammonan rakastajien uskonto. Ihan sama malli kuin amerikkalaisissa uskonnoissa. JUmalaa kiitetään siunauksellisuudesta jotta ei tarvitse muille heikompiosasille olla jakamassa. Ja kun toisille annetaan se tehdään näkyvästi (esim lahjoitukset talohankkeisiin) tai se tehdään yläviistosta katsellen (almu köyhälle jonkä huono-osaisuus selitetään omaksi syyksi)
Kylläpä nyt halutaan olla niin vitsikkäitä ja erinomaisia omissa kannanotoissaan. Tule sunnuntaiseuroihin ja katso kuinka paljon näet siellä näitä rikkaita, jotka ylönkatsovat muita. Lestadiolaiset eivät osaa tehdä mitään oikein. jos on köyhä, ei ole lupa valittaa sillä lohdutus on vain se että mitäs teette niin paljon lapsia ettei niistä pysty huolehtimaan. Jos olet rehellisellä työllä päässyt vähän helpommille päiville, et saisi helpottaa omaa elämääsi ja iloita siitä vaan ne rahat pitäisi jakaa niille vähempiosaisille. Lahjoituksetkin tehdään väärin, liian näkyvästi. Ei siis ollutkaan hyvä juttu että lahjoitettiin liiastaan pois. Tapa oli väärä. Köyhille lahjoitetaan yläviistosta katsellen, mitäs olet köyhä. Mistä muuten tiedät kunkin ajatukset näissä tilanteissa, oletko tehnyt galluppia vai mistä arvatenkin luotettavasta ja puolueettomasta lähteestä tietosi on peräisin. Ei tarvitse vastata sillä tietolähdettä ei ole. On vain vikova mieli, joka haluaa nähdä puutteita kaikessa toiminnassa.
että vanhoillislestadiolaiset ovat keskimäärin mitään suuria mammonan omistajia ja palvojia. Toki sellaisia varmaan on joukossa.
Sen sijaan vanhoillislestadiolaiset ovat suuria hengellisiä öykkäreitä, jotka kuvittelevat olevansa taivaan oven vartijoita. Tämän opin perkele on opettanut vanhoillisille vl-saarnaajien kautta.
ei savua ilman tulta. Ei voi yleistää, että kaikki lestadiolaiset ovat yhdenlaisia, mutta yleinen henki ja kulttuuri lestadiolaisuudessa on aineellisuutta arvostava. Se on omituista, kun kristinuskon henki on juuri päinvastainen. Mitenkäs se menikään? "Myy kaikki, mitä sinulla on, ja seuraa minua."
oletkos sinä myynyt kaiken mitä omistat ja antanut köyhille - kun sinullahan on jopa nettikin jolla kirjoittelet, niin eikö olisi pitänyt antaa köyhille?
Kyllä Vapahtaja tarkoitti hengellistä rikkautta, joka pitää kaikki raiskana hylätä ja nöyrtyä parannukseen jos mielii autuaaksi tulla. Ei Raamatusta löydy kertomusta, että Abraham, joka oli sangen rikas mies olisi myynyt kaikkea jakanut köyhille - kuitenkin hänet tunnetaan uskon esikuvana ja patriarkkana.
mistä muuten tiedätte, kuinka paljon vl rikas antaa lähimmäiselleen, kas kun siitä ei tehdä lehtijuttuja vaan vasen käsi ei tiedä mitä oikea antaa.
Kyllä tuntuu olevan kateus suuri siitä, mitä meille vl Jumala on siunannut.
Kyllä suomessa on kohtuullinen elintaso kaikilla, joilla on työtä ja työttömätkin ovat rikkaita jos heitä verrataan moniin kehitysmaiden asukkaisiin, joita meillä on kyllä myös vara ja halu auttaa.
"henki ja kulttuuri lestadiolaisuudessa on aineellisuutta arvostava", näin kirjoitat. pitäisikö meidän sitten halveksia sitä hyvää, mitä Jumala on siunannut? Kyllä uskovainen saa vapaasti iloita elämän lahjoista muistaen myös lähimmäisen tarpeet ja jakaa saamastaaan jos on paljon annettu. kuitenkaan se, mitä omistamme, ei ole meille tärkeintä. Kun vl evakoilta kysyttiin seuroissa, puuttuuko teiltä mitään, oli vastaus: ei meiltä mitään puutu. Nähtiin, että kun on synnit anteeksi, on talojen ja tavaroiden menetys sen rinnalla kuitenkin pieni asia.
Muuten köyhä voi olla joskus ahneempi kuin rikas.
Vielä ihan yhteiskunnallinen näkökohta, jos ei suomessa esim olisi yrittäjiä, ei olisi työtä, ei veronmaksajia (yritys maksaa myös veroja samoin yrittäjä ja jos menestyy, tosi runsaassti) Milläs sitten veromarkat kerättäisiin, jos kaikki olisivat köyhiä eikä kukaan mitään yrittäisi. Kun vl kansa on yleisestiottaen ahkeraa ja yritteliästä, se koituu koko kansan parhaaksi
ja aina siinä yhteisössä elänyt? Ette osaa nähdä itseänne ulkoapäin (mikä on inhimillistä) ja verrata muuhun maailmaan. Teillä on tietty henki("kyllä sitä uskovainen saa arvostaa sitä aineellista hyvää mikä on siunattu"), mutta kun muut kuin materialistit näkevät aineellisen yleensä vain elämisen välineenä, ei arvostuksen kohteena. Siinä se hengen ero.
Myy se mikä sinulla on tarkoittaa ymmärtääkseni kaikkea, mikä erottaa ihmistä Jumalasta. Monilla se on rakkaus mammonaan.
enpä olekaan syntynyt vl kotiin enkä aina siinä elänyt. Takerrut sanaan arvostaa, no, sen voisi sanoa myös sanalla olla kiitollinen Jumalalle Hänen hyvyydestään ja kaikista lahjoistaan. En suinkaan pidä itsestäänselyytenä mitään, mitä olen saanut ja ihan elämisen välinettä aineellinen tietenkin on, mutta kyllä minä arvostan sitä, ettei tarvitse nälässä olla ja olen siitä kiitollinen, sillä olen kokenut myös opiskeluaikana suoranaista nälkää. oppii siinä arvostamaan Jumalalta saatua hyvyyttä eikä pidä vain jonain välineenä tai itsestäänselvyytenä
Aistin siitä kyllä rehellisen hengen. Ehkä vastasin hätäisesti. Itse olen vl-kodissa kasvanut (siitä nuorena lähtenyt, nyt olen jo iäkkäämpi), ja minua ahdisti aina se, että maallista menestystä pidettiin pätemisen välikappaleena ja sillä haluttiin ansaita muiden ihmisten arvostusta ja kiitosta. Mammonaa ja menestystä arvostettiin, koska se lisäsi omaa sosiaalista arvoa.Tämä on lestadiolaisuudessa aika tavallista, eikä sillä ole mielestäni mitään tekemistä kristinuskon kanssa, päinvastoin. Ehkä olen haistavinani sitä sielläkin, missä sitä ei ole. Mutta jos se saa vallan, siinä jää usko sivurooliin.
turhan kärkevästi ilkeillen kirjoitin tietokoneen myynnistä, anna anteeksi.
Kun on tosi köyhistä oloista lähtenyt, osaa nähdä kaiken mitä on saanut Jumalan lahjana. En ole koskaan pyrkinyt rikastumaan, koska minulle merkitsevät aivan muunlaiset arvot paljon enemmän ja Jumala on antanut niin paljon sellaista, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys ja joka ei ole rahalla saatavissa esim liikunta- ja näkökyvyn, kuulon, kauniin luonnon, ystäviä, lapsia ja lapsenlapsia jne (kuitenkin Jumala on paljon myös ajallista siunannut, yli oman ymmärryksen)
kaikkea hyvää sinulle toivoen se edellinen kirjoittaja
Toinen on kärsinyt kasvuiässään aineellisesta puutteesta, toinen siitä, että maallista menestystä halutaan käyttää väärin. Sitten ärhentelevät toisilleen omista lähtökohdistaan käsin!
Kaikkea hyvää sinulle myös!
näkösälle.
Onko neljässä vuodessa mikään muuttunut? Vieläkö mammonalla pröystäillään avoimesti, vai onko siitä tullut vähän hävettävää touhua ilmastonmuutosuhan myötä?
On ne tainneet vähän säikähtää.
ennen nuorilla oli seuramenot taustahälynä, mutta viimeaikoina suurimmalla osalla. Niin pitää esittää mahtavaa isoilla vaunuilla ynnämuilla ettei taho mahtua pellolle egonsa kanssa. Yäk, onneksi ei tarvi enää paikan päälle vaivautua.
vielä 80-luvulla. Jopa Suomen Luonnon Säätiön kaltaisia halveksittiin, miten nykyään?
Saako vl suojella luontoa?