Pappien selibaatti?

Asia selvä. Siunausta!

No, voihan asian noinkin sanoa.

Toisaalta pitää muistaa se, että papin työ on hyvin kokonaisvaltaista. Siinä vaimo ja perhe jää valitettavasti, ei ehkä ihan toiseksi, mutta kuitenkin - tarkoitan siis, että pappi on naimisissa sekä vaimonsa että seurakunnan kanssa.

Siksi toisaalta olisi hyvä, että pappi olisi naimaton. Ja taas toisaalta, vain parisuhteessa oleva pappi (siis mies jolla on vaimo) voi ymmärtää käytännön elämän kiemuroita - toisin kuin yksineläjä, valitettavasti.

vai niin kirjoitti:

No, voihan asian noinkin sanoa.

Toisaalta pitää muistaa se, että papin työ on hyvin kokonaisvaltaista. Siinä vaimo ja perhe jää valitettavasti, ei ehkä ihan toiseksi, mutta kuitenkin - tarkoitan siis, että pappi on naimisissa sekä vaimonsa että seurakunnan kanssa.

Siksi toisaalta olisi hyvä, että pappi olisi naimaton. Ja taas toisaalta, vain parisuhteessa oleva pappi (siis mies jolla on vaimo) voi ymmärtää käytännön elämän kiemuroita - toisin kuin yksineläjä, valitettavasti.

Lue lisää

Puolensa kummallakin. Ehkä on pelätty, että naimaton mies on joko homoseksuaali tai muuten poikkeava tai ns mammanpoika. Itse olen huomaannut monista selibaattipapeista niin katolisista kuin meikäläisistäkin, että heillä on epärealistisen ihanteellinen kuva perhe-elämästä. Monet heistä ovat kuitenkin hyviä pappeja, asialleen omistautuneita.

Joka tapauksessa jo apostolit määräsivät, että seurakunnan paimenen tulee olla "yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva, raitis, maltillinen, säädyllinen ja vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa eikä rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin halllitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" (I Tim 3:1-7)

Piispatkin olivat naimississaolevia niin kauan kun he olivat meikäläistä seurakuntaa vastaavan (tai pienemmän) alueen kaitsijoita, mutta kun heistä tuli apostolein tavoin seurakunnasta toiseen kiertäviä, heidät ruvettiin valitsemaan luostaripapistosta. Asiaan vaikutti varmaan myös munkkilaisuuden kirkossamme nauttima arvonanto.

Leskirovastien valitseminen piispoiksi on Venäjän kirkon erikoisuus. Monet piispoistamme, arkkipiispa Antonista alkaen, ovat olleet leskiä. Tosin ensimmäinen piispamme, tämä Antoni, oli munkkeuteen vihitty. Hän kuului alunperin valkoiseen, siis naimisissa olevaan papistoon, mutta sitten koko hänen nuori perheensä, hänen molemmat pienet lapsensa ja lopuksi myös hänen vaimonsa kuolivat johonkin kulkutautiin, oliko se nyt tulirokkoon. Antoni meni luostariin ja hänestä tuli pappismunkki. Myöhemmin hänestä tuli apulaispiispa ja sittemmin Suomen hiippakunnan ensimmäinen piispa.

Serafima kirjoitti:

Puolensa kummallakin. Ehkä on pelätty, että naimaton mies on joko homoseksuaali tai muuten poikkeava tai ns mammanpoika. Itse olen huomaannut monista selibaattipapeista niin katolisista kuin meikäläisistäkin, että heillä on epärealistisen ihanteellinen kuva perhe-elämästä. Monet heistä ovat kuitenkin hyviä pappeja, asialleen omistautuneita.

Joka tapauksessa jo apostolit määräsivät, että seurakunnan paimenen tulee olla "yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva, raitis, maltillinen, säädyllinen ja vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa eikä rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin halllitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" (I Tim 3:1-7)

Piispatkin olivat naimississaolevia niin kauan kun he olivat meikäläistä seurakuntaa vastaavan (tai pienemmän) alueen kaitsijoita, mutta kun heistä tuli apostolein tavoin seurakunnasta toiseen kiertäviä, heidät ruvettiin valitsemaan luostaripapistosta. Asiaan vaikutti varmaan myös munkkilaisuuden kirkossamme nauttima arvonanto.

Leskirovastien valitseminen piispoiksi on Venäjän kirkon erikoisuus. Monet piispoistamme, arkkipiispa Antonista alkaen, ovat olleet leskiä. Tosin ensimmäinen piispamme, tämä Antoni, oli munkkeuteen vihitty. Hän kuului alunperin valkoiseen, siis naimisissa olevaan papistoon, mutta sitten koko hänen nuori perheensä, hänen molemmat pienet lapsensa ja lopuksi myös hänen vaimonsa kuolivat johonkin kulkutautiin, oliko se nyt tulirokkoon. Antoni meni luostariin ja hänestä tuli pappismunkki. Myöhemmin hänestä tuli apulaispiispa ja sittemmin Suomen hiippakunnan ensimmäinen piispa.

Lue lisää

Kirkkomme seurakuntapapeista jotkut ovat eronneet, ja vaikka se sotii kirkon ihanteita vastaan, ekonomiaperiaatetta sovelletaan, niin että he voivat jatkaa virassaan. Uutta avioliittoa he eivät kuitenkaan voi solmia ilman että joutuvat jättämään sekä viran että luopumaan pappeudesta.

Melko ronskisti sanottu ja vielä ortodoksisen kirkon nimissä. Kenen valtuuksin ja mihin perustuu moinen väite (siis eka ja miksei myös toka)? Kirjoitusvirheistä päätellen tuntuisi, kuin olisi jotain nautittu.

Lienee noissa "surakuntatapeissa" monenlaisia ihmisiä ja moni heistä toki kelpaa hyvinkin "pappiksikin".

heikkaa kirjoitti:

Melko ronskisti sanottu ja vielä ortodoksisen kirkon nimissä. Kenen valtuuksin ja mihin perustuu moinen väite (siis eka ja miksei myös toka)? Kirjoitusvirheistä päätellen tuntuisi, kuin olisi jotain nautittu.

Lienee noissa "surakuntatapeissa" monenlaisia ihmisiä ja moni heistä toki kelpaa hyvinkin "pappiksikin".

Lue lisää

Ajatelkaapa vaikka isä Mitroa. Seurakunnan suosituin pappi, ainakin sillä perusteella, että hänet valittiin kahdesti neljänneltä vaalisijalta seurakunnan papinvirkaan.

Siispä avioliitto tai naimattomuus ei sellaisenaan takaa mitään. Viittaan vain keskusteluun eräästä yhteydestä.

Apostoli Paavalihan kirjoittaa, että hän soisi kaikien olevan kuin hän itse. Siis naimaton, kristinuskolle omistautunut saarnamies. Mutta kevennyksenä hän kuitenkin kirjoittaa, että parempi solmia avioliitto, kuin sortua syntiin.

heikkaa kirjoitti:

Melko ronskisti sanottu ja vielä ortodoksisen kirkon nimissä. Kenen valtuuksin ja mihin perustuu moinen väite (siis eka ja miksei myös toka)? Kirjoitusvirheistä päätellen tuntuisi, kuin olisi jotain nautittu.

Lienee noissa "surakuntatapeissa" monenlaisia ihmisiä ja moni heistä toki kelpaa hyvinkin "pappiksikin".

Lue lisää

niin kuin kaikki muutkin tänne kirjoittavat, ja edustan täällä vain itseäni. Mutta toisaalta voin kirkkohistoriaa jo jonkin verran lukeneena (olen kirkkohistorian jatko-opiskelija) kertoa minkälainen yleiskäsitys minulla on asiasta.

Minulla on lievä luki-häiriö, josta johtuvat monet kirjoitusvirheeni, kun kirjoitan nopeasti, eikä minulla ole aikaa oikolukemiseen. Alkoholilla yms aineilla ei ole mitään sijaa elämässäni! Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitäni, mutta en mielipiteitäni!

By the way: Voisit mennä itseesi ja miettiä, mitä taas tulikaan sanotuksi lähimmäiselle! Olisiko sinusta kivaa, jos sinua vammasi takia pilkattaisiin?

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

niin kuin kaikki muutkin tänne kirjoittavat, ja edustan täällä vain itseäni. Mutta toisaalta voin kirkkohistoriaa jo jonkin verran lukeneena (olen kirkkohistorian jatko-opiskelija) kertoa minkälainen yleiskäsitys minulla on asiasta.

Minulla on lievä luki-häiriö, josta johtuvat monet kirjoitusvirheeni, kun kirjoitan nopeasti, eikä minulla ole aikaa oikolukemiseen. Alkoholilla yms aineilla ei ole mitään sijaa elämässäni! Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitäni, mutta en mielipiteitäni!

By the way: Voisit mennä itseesi ja miettiä, mitä taas tulikaan sanotuksi lähimmäiselle! Olisiko sinusta kivaa, jos sinua vammasi takia pilkattaisiin?

Lue lisää

By the way: Tämäkö ei ole sitten samanlaista pilkkaa!

heikkaa kirjoitti:

By the way: Tämäkö ei ole sitten samanlaista pilkkaa!

johonka kalikka kalahtaa! Eli olet ilmeisesti urospuolinen ja naimaton, ja otit itseesi. Minä kuitenkin puhuin yleisesti, en kenestäkään tietystä yksilöstä. Se ero on meidän kahden kirjoittelulla.

Ei pappeutta ole tarkoitettu kaikille, vaan siihen vihittävät on valikoitava tarkasti. Muun muassa perhesuhteet ovat yksi valintakriteeri.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

johonka kalikka kalahtaa! Eli olet ilmeisesti urospuolinen ja naimaton, ja otit itseesi. Minä kuitenkin puhuin yleisesti, en kenestäkään tietystä yksilöstä. Se ero on meidän kahden kirjoittelulla.

Ei pappeutta ole tarkoitettu kaikille, vaan siihen vihittävät on valikoitava tarkasti. Muun muassa perhesuhteet ovat yksi valintakriteeri.

Lue lisää

Sanokaa pojat, että minä näen vain pahaa unta ja kuvittelen kaiken!

Apuvaa...!

Jelisaveta kirjoitti:

Kirkkomme seurakuntapapeista jotkut ovat eronneet, ja vaikka se sotii kirkon ihanteita vastaan, ekonomiaperiaatetta sovelletaan, niin että he voivat jatkaa virassaan. Uutta avioliittoa he eivät kuitenkaan voi solmia ilman että joutuvat jättämään sekä viran että luopumaan pappeudesta.

Lue lisää

"Uutta avioliittoa he eivät kuitenkaan voi solmia ilman että joutuvat jättämään sekä viran että luopumaan pappeudesta."

Kuka voi kuka ei. (Ainakaan ulkomailla solmittuja kakkosavioliittoja ei liene toistaiseksi otettu lukuun.)

Postiljooni kirjoitti:

Ajatelkaapa vaikka isä Mitroa. Seurakunnan suosituin pappi, ainakin sillä perusteella, että hänet valittiin kahdesti neljänneltä vaalisijalta seurakunnan papinvirkaan.

Siispä avioliitto tai naimattomuus ei sellaisenaan takaa mitään. Viittaan vain keskusteluun eräästä yhteydestä.

Apostoli Paavalihan kirjoittaa, että hän soisi kaikien olevan kuin hän itse. Siis naimaton, kristinuskolle omistautunut saarnamies. Mutta kevennyksenä hän kuitenkin kirjoittaa, että parempi solmia avioliitto, kuin sortua syntiin.

Lue lisää

Ketään ei tulisi valita papin virkaan neljänneltä vaalisijalta.

heikkaa kirjoitti:

Sanokaa pojat, että minä näen vain pahaa unta ja kuvittelen kaiken!

Apuvaa...!

>>>Sanokaa pojat, että minä näen vain pahaa unta ja kuvittelen kaiken!

Apuvaa...!

murnmo kirjoitti:

Ketään ei tulisi valita papin virkaan neljänneltä vaalisijalta.

on piispan henkilökohtainen "mieltymyksen osoitus" kyseistä hakijaa kohtaan. Tai sitten suora seuraus hakijan opiskeluista (siis onko tohtori vai kandi).

Onpa tapauksia, jolloin on valittu pappi virkaan mustanahevosena, kokonaan vaalisijojen ulkopuolelta. Joten ei aina ole pappi vaalisijaan katsominen.

*Hexapteryga* kirjoitti:

>>>Sanokaa pojat, että minä näen vain pahaa unta ja kuvittelen kaiken!

Apuvaa...!

tarkoitit. Mutta aikas pahasti kyllä nyt yleistät ja provosoit kirjoituksellasi. Ei se, että kannattaa pääsiäisen nykyistä ajankohtaa ole mikään suora yhtäläisyys siihen, että kannattaa homoliittoja, liberaalia (huom. b:llä) linjaa kaikessa. Ei, ei ja vielä kerran ei.

*Hexapteryga* kirjoitti:

>>>Sanokaa pojat, että minä näen vain pahaa unta ja kuvittelen kaiken!

Apuvaa...!

Siis hetkinen, mitähän sinäkin nyt oikein yrität sanoa?

Henkilö jolle vastasit reagoi väitteeseen "Jos mies on niin saamaton, ettei edes akkaa saa itselleen hankituksi, niin tuskin hänestä on pappiksikaan", jota piti härskinä. Ja sinä sitten niputat homoliittoja ja pääsiäisiä samaan nippuun. Kannattaisiko säätää tähtäin uudestaan - ammut pahasti ohi.

"Naimattomia miehiä ei minusta pitäisi ollenkaan ottaa valkoiseen elikä seurakuntapapistoon. Jos mies on niin saamaton, ettei edes akkaa saa itselleen hankituksi, niin tuskin hänestä on pappiksikaan. "

Mikä tekee naimattomasta miehestä "saamattoman", mutta munkkia ihaillaan ekstrahienona kilvoittelijana, joka on "luopunut" avioliitosta. Sama asia lopulta - kumpikaan ei ole naimisissa ja saamattomia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minusta heittosi on joka tapauksessa loukkaava vaikka vitsiksihän se oli tarkoitettu. Eikö itse asiassa papeille hameita käyttävinä miehinä ole ihan luonnollista olla naimattomia? Mikä ihmeen kunnon ammatti on papin "ammatti"? Joutavaa kahvittelua ja seremonioiden toimittamista, mikä sopii suulaalle naisihmiselle raavasta miestä paremmin. Suurinosa kirkkokansastahan on ikääntyneitä naisia. Ja tämäkin oli sitten huumoria eikä kukaan loukkaantunut. Nauretaanpa nyt yhdessä.

Ai niin, olen naimisissa oleva mies eli kalikka ei nyt kalahtanut.

Mevlana kirjoitti:

"Naimattomia miehiä ei minusta pitäisi ollenkaan ottaa valkoiseen elikä seurakuntapapistoon. Jos mies on niin saamaton, ettei edes akkaa saa itselleen hankituksi, niin tuskin hänestä on pappiksikaan. "

Mikä tekee naimattomasta miehestä "saamattoman", mutta munkkia ihaillaan ekstrahienona kilvoittelijana, joka on "luopunut" avioliitosta. Sama asia lopulta - kumpikaan ei ole naimisissa ja saamattomia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minusta heittosi on joka tapauksessa loukkaava vaikka vitsiksihän se oli tarkoitettu. Eikö itse asiassa papeille hameita käyttävinä miehinä ole ihan luonnollista olla naimattomia? Mikä ihmeen kunnon ammatti on papin "ammatti"? Joutavaa kahvittelua ja seremonioiden toimittamista, mikä sopii suulaalle naisihmiselle raavasta miestä paremmin. Suurinosa kirkkokansastahan on ikääntyneitä naisia. Ja tämäkin oli sitten huumoria eikä kukaan loukkaantunut. Nauretaanpa nyt yhdessä.

Ai niin, olen naimisissa oleva mies eli kalikka ei nyt kalahtanut.

Lue lisää

Eikä se näy meiltä kummaltakaan oikein onnistuvan, joten jospa lopetetaan sen viljely täällä palstoilla. Olkoon se sallittua tästedes vain armoitetuille humoristeille kuten Mar Sarugille, mutta ei meille osaamattomille.

Siinä, mitä sanoit on totta toinen puoli. Usein juuri suhtaudutaan siten, että munkki tai nunna on kunnioitettava, kun hän on juhlallisesti "luopunut avioliitosta", vaikka hänellä ei olisi ollut siihen mitään edellytyksiä, mutta maailmassa elävä naimaton on taas jotenkin outo tyyppi.

Tässä papiksivihkimisasiassa on kysymys kuitenkin jostain vallan muusta. Kirkko on pastoraalisessa viisaudessaan säätänyt jo apostolein aikana, että seurakuntapapin tulee olla "yhden vaimon mies".

Jokainen ortodoksipapiksi aikova tietää, että vaatimuksena pappeuteen on joko hyvä avioliitto jonkun hurskaan ortodoksinaisen kanssa -tai munkkeus. Minusta tästä käytännöstä ei ole mitään syytä poiketa nykyäänkään, vaikka meillä Suomessa on sattumalta joitakin aivan hyviä selibaattipappejakin. Kysymys on apostolisesta traditiosta.

Mikähän mahtaa suomi24:ää vaivata kun ei kirjautuminen taaskaan onnistunut? Täytyy kai ottaa yhteyttä ylläpitoon.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Eikä se näy meiltä kummaltakaan oikein onnistuvan, joten jospa lopetetaan sen viljely täällä palstoilla. Olkoon se sallittua tästedes vain armoitetuille humoristeille kuten Mar Sarugille, mutta ei meille osaamattomille.

Siinä, mitä sanoit on totta toinen puoli. Usein juuri suhtaudutaan siten, että munkki tai nunna on kunnioitettava, kun hän on juhlallisesti "luopunut avioliitosta", vaikka hänellä ei olisi ollut siihen mitään edellytyksiä, mutta maailmassa elävä naimaton on taas jotenkin outo tyyppi.

Tässä papiksivihkimisasiassa on kysymys kuitenkin jostain vallan muusta. Kirkko on pastoraalisessa viisaudessaan säätänyt jo apostolein aikana, että seurakuntapapin tulee olla "yhden vaimon mies".

Jokainen ortodoksipapiksi aikova tietää, että vaatimuksena pappeuteen on joko hyvä avioliitto jonkun hurskaan ortodoksinaisen kanssa -tai munkkeus. Minusta tästä käytännöstä ei ole mitään syytä poiketa nykyäänkään, vaikka meillä Suomessa on sattumalta joitakin aivan hyviä selibaattipappejakin. Kysymys on apostolisesta traditiosta.

Mikähän mahtaa suomi24:ää vaivata kun ei kirjautuminen taaskaan onnistunut? Täytyy kai ottaa yhteyttä ylläpitoon.

Lue lisää

"Huumori on vaikea laji Eikä se näy meiltä kummaltakaan oikein onnistuvan"

Mevlanan huomautukset olivat oikeasti hauskoja. Yleensä väkisin väännetyissä vitseissä kerrataan vanhoja aataminaikana naurattaneita juttuja, mutta Mevlanalla oli useita hauskoja oivalluksia.

Kukapa pitäisi hameessa kulkevaa pappia erityisen miehekkäänä? Kanoneissa ei turhaan määrätä "hän (kleerukseen kuuluva) käyttäköön kleerukseen kuuluville jo määrättyjä pukuja. Jos joku tekee jotain selliasta pidätettäköön hänet yhden viikon ajaksi virastaan."

Toinen hauska ajatus on saamattomuuden liittäminen avioliiton ulkopuolella elämiseen ja selibaattiin. Yleensä naureskellaan sitä, kuinka Jeesus kulki poikaporukoissa ja vieraili huonojen naisten luona. Enpä muista kuulleeni yhtään juttua, jossa olisi valitettu Jeesuksen saamattomuutta

Pappien pettäminen on ikivanha suomalainen naurunlähde. Joskus tuntuu siltä, että puolet 1800-luvun vitseistä käsittelee voinsyömistä ja toinen puoli papin pettämistä (niin vuoteessa kuin muuallakin). Tokko on yhtään vitsiä, jossa olisi sanottu papin olevan saamaton (mutta paljonkin juttuja, joissa matkasaarnaajalla oli paljon lapsia, mutta vaimon kanssa vain esikoinen)ja luostarithan ovat varsinainen säädyttömien juttujen aarreaitta.

Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo.

Mevlanan huomautus kirjoitti:

"Huumori on vaikea laji Eikä se näy meiltä kummaltakaan oikein onnistuvan"

Mevlanan huomautukset olivat oikeasti hauskoja. Yleensä väkisin väännetyissä vitseissä kerrataan vanhoja aataminaikana naurattaneita juttuja, mutta Mevlanalla oli useita hauskoja oivalluksia.

Kukapa pitäisi hameessa kulkevaa pappia erityisen miehekkäänä? Kanoneissa ei turhaan määrätä "hän (kleerukseen kuuluva) käyttäköön kleerukseen kuuluville jo määrättyjä pukuja. Jos joku tekee jotain selliasta pidätettäköön hänet yhden viikon ajaksi virastaan."

Toinen hauska ajatus on saamattomuuden liittäminen avioliiton ulkopuolella elämiseen ja selibaattiin. Yleensä naureskellaan sitä, kuinka Jeesus kulki poikaporukoissa ja vieraili huonojen naisten luona. Enpä muista kuulleeni yhtään juttua, jossa olisi valitettu Jeesuksen saamattomuutta

Pappien pettäminen on ikivanha suomalainen naurunlähde. Joskus tuntuu siltä, että puolet 1800-luvun vitseistä käsittelee voinsyömistä ja toinen puoli papin pettämistä (niin vuoteessa kuin muuallakin). Tokko on yhtään vitsiä, jossa olisi sanottu papin olevan saamaton (mutta paljonkin juttuja, joissa matkasaarnaajalla oli paljon lapsia, mutta vaimon kanssa vain esikoinen)ja luostarithan ovat varsinainen säädyttömien juttujen aarreaitta.

Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo.

Lue lisää

pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin.

Ortodoksiseksi papiksi aikova ei saa avioitua lesken eikä eronneen kanssa. Myös hänen vaimonsa pitää olla ensimmäisessä avioliitossaan. Vanhalla Venäjällä papinlesket eivät voineet avioitua uudestaan muidenkaan kanssa, sillä silloin he menettivät säätyerioikeutensa. Tavallisesti papinlesket toimivat seurakunnassa kirkkovahteina ja kirkkoleivänpaistajina. Muutenkaan ortodoksinen kirkko ei katsele suopein silmin uudestaan aviotumista. Maallikkosäätyyn kuuluville se on sallittua, mutta ei kenellekään suositeltavaa.

Pesäkonservaatiot hoidettiin aikoinaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa siten, että papin poika peri isänsä viran. Jos edesmenneellä papilla ei ollut poikaa, niin virkaa hakenut avioitui edeltäjänsä tyttären kanssa (eikä siis koskaan lesken kanssa, vaikka tämä olisi vielä ollut naimaiässä). Jos tytär ei vielä ollut naimaiässä, virkaa saatettiin pitää avoinna, kunnes tyttö oli varttunut. Papisto muodosti Vanhalla Venäjällä suljetun säädyn, johon ulkopuolisilla ei juurikaan ollut tulemista.

Mitä tulee saamattomuuteen, niin sillä tietysti tarkoitetaan yleiskielessä aikaansaamatonta eli tarmotonta tai aloitekyvytöntä henkilöä eikä seksuaalisessa mielessä "saamatonta".

Mevlanan tai sinun juttusi eivät minusta ole hauskoja, mutta katselenkin asiaa ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksiset ja katoliset papit ovat tavallisesti hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kun luterilainen kirkkoväki.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin.

Ortodoksiseksi papiksi aikova ei saa avioitua lesken eikä eronneen kanssa. Myös hänen vaimonsa pitää olla ensimmäisessä avioliitossaan. Vanhalla Venäjällä papinlesket eivät voineet avioitua uudestaan muidenkaan kanssa, sillä silloin he menettivät säätyerioikeutensa. Tavallisesti papinlesket toimivat seurakunnassa kirkkovahteina ja kirkkoleivänpaistajina. Muutenkaan ortodoksinen kirkko ei katsele suopein silmin uudestaan aviotumista. Maallikkosäätyyn kuuluville se on sallittua, mutta ei kenellekään suositeltavaa.

Pesäkonservaatiot hoidettiin aikoinaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa siten, että papin poika peri isänsä viran. Jos edesmenneellä papilla ei ollut poikaa, niin virkaa hakenut avioitui edeltäjänsä tyttären kanssa (eikä siis koskaan lesken kanssa, vaikka tämä olisi vielä ollut naimaiässä). Jos tytär ei vielä ollut naimaiässä, virkaa saatettiin pitää avoinna, kunnes tyttö oli varttunut. Papisto muodosti Vanhalla Venäjällä suljetun säädyn, johon ulkopuolisilla ei juurikaan ollut tulemista.

Mitä tulee saamattomuuteen, niin sillä tietysti tarkoitetaan yleiskielessä aikaansaamatonta eli tarmotonta tai aloitekyvytöntä henkilöä eikä seksuaalisessa mielessä "saamatonta".

Mevlanan tai sinun juttusi eivät minusta ole hauskoja, mutta katselenkin asiaa ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksiset ja katoliset papit ovat tavallisesti hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kun luterilainen kirkkoväki.

Lue lisää

- "Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistuttaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo."

"Tuo viimeinen huomautus pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin."

En oikein ymmärrä naureskelua sillä ajatuksella, että joku luterilainen nainen menisi kaikkiaan viisi kertaa naimisiin pappismiehen kanssa, joista ainakin viimeinen olisi rovasti. No, ehkä se johtuu siitä, että olen itse luterilainen. Ei kai ortodoksejakaan naurattaisi, jos heidän pappiensa kustannuksella heitettäisiin tuontyyppistä huulta vai naurattaisiko?

"Ortodoksiset ja katoliset papit ovat hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kuin luterilainen kirkkoväki."

Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?

Ensi sunnuntaina on televisossa ortodoksinen jumalanpalvelus, jonka olin ajatellut ekumenian nimissä joka tapauksessa katsoa. En ole koskaan ketään pappia tarkastellut siltä kannalta, kuinka miehekäs hän on, kun tuo ajatus on niin kovin maallinen, mutta nyt tuntuu siltä, että se on pakko tehdä. Ehkä tuontyyppinen suhtautuminen pappeihin selittää osaltaan, miksi katolilaisessa ja ortodoksikirkossa käy enemmän väkeä kuin luterilaisessa. Syynä ovat miehekkäät papit. Siksihän ei naispappi missään nimessä käy. ( ! )

Irja kirjoitti:

- "Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistuttaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo."

"Tuo viimeinen huomautus pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin."

En oikein ymmärrä naureskelua sillä ajatuksella, että joku luterilainen nainen menisi kaikkiaan viisi kertaa naimisiin pappismiehen kanssa, joista ainakin viimeinen olisi rovasti. No, ehkä se johtuu siitä, että olen itse luterilainen. Ei kai ortodoksejakaan naurattaisi, jos heidän pappiensa kustannuksella heitettäisiin tuontyyppistä huulta vai naurattaisiko?

"Ortodoksiset ja katoliset papit ovat hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kuin luterilainen kirkkoväki."

Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?

Ensi sunnuntaina on televisossa ortodoksinen jumalanpalvelus, jonka olin ajatellut ekumenian nimissä joka tapauksessa katsoa. En ole koskaan ketään pappia tarkastellut siltä kannalta, kuinka miehekäs hän on, kun tuo ajatus on niin kovin maallinen, mutta nyt tuntuu siltä, että se on pakko tehdä. Ehkä tuontyyppinen suhtautuminen pappeihin selittää osaltaan, miksi katolilaisessa ja ortodoksikirkossa käy enemmän väkeä kuin luterilaisessa. Syynä ovat miehekkäät papit. Siksihän ei naispappi missään nimessä käy. ( ! )

Lue lisää

Kirjoitit:
"Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?"

Ortodoksisesta näkökulmasta katsottuna luterialaiset pastorit eivät ole pappeja,

Asia on läpeensä tälläkin foorimilla kaluttu joten katsele aikaisempia keskusteluja. Siellä juttu on selitetty hyvin ja perusteellisesti.

Irja kirjoitti:

- "Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistuttaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo."

"Tuo viimeinen huomautus pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin."

En oikein ymmärrä naureskelua sillä ajatuksella, että joku luterilainen nainen menisi kaikkiaan viisi kertaa naimisiin pappismiehen kanssa, joista ainakin viimeinen olisi rovasti. No, ehkä se johtuu siitä, että olen itse luterilainen. Ei kai ortodoksejakaan naurattaisi, jos heidän pappiensa kustannuksella heitettäisiin tuontyyppistä huulta vai naurattaisiko?

"Ortodoksiset ja katoliset papit ovat hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kuin luterilainen kirkkoväki."

Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?

Ensi sunnuntaina on televisossa ortodoksinen jumalanpalvelus, jonka olin ajatellut ekumenian nimissä joka tapauksessa katsoa. En ole koskaan ketään pappia tarkastellut siltä kannalta, kuinka miehekäs hän on, kun tuo ajatus on niin kovin maallinen, mutta nyt tuntuu siltä, että se on pakko tehdä. Ehkä tuontyyppinen suhtautuminen pappeihin selittää osaltaan, miksi katolilaisessa ja ortodoksikirkossa käy enemmän väkeä kuin luterilaisessa. Syynä ovat miehekkäät papit. Siksihän ei naispappi missään nimessä käy. ( ! )

Lue lisää

oli tietysti viittaus siihen vanhaan käytäntöön, jonka mukaan luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana, että viran saadakseen oli naitava edeltäjänsä leski (tai tytär), joten vastasin siihen siteeraamallasi tavalla.

Selitin edellisessä vastauksessani millainen käytäntö vastaavassa tapauksessa oli Venäjän ortodoksisessa kirkossa, johon Suomen ortodoksitkin kuuluivat vuoteen 1918 asti. Lue se niin huomaat, miksi ko tapaus olisi ortodoksisessa kirkossa täysin mahdoton.

Ortodoksit pitävät vanhoja sukupuolirooleja sopivina. Meistä on hyvä, jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen, ja näemme, että miehillä ja naisilla voi olla eri tehtävät kirkossakin. Sana pappi tarkoittaa isää. Nainen ei voi olla isä, joten hän ei voi olla pappikaan.

Kun luterilaiset hyväksyivät naisen saarnavirkaansa, aloin kutsua heidän "pappejaan" pastoreiksi erotukseksi ortodoksisista ja katolisista papeista. Pastori tarkoittaa paimenta. Paimenia voi olla mies- tai naispuolisia. Naispaimen olisi kylläkin oikeastaan pastorella eikä pastori, jos ollaan tarkkoja. Myös vapaakirkkojen saarnaajat ovat nykyisin pastoreja titteliltään.

Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että ortodoksit eivät hyväksy luterilaisen kirkon virkaa. Meidän mielestämme luterilaiset papit ovat maallikkoja, -mutta tietysti annamme heille arvon teologeina ja omien yhteisöjensä johtajina.

Irja kirjoitti:

- "Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistuttaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo."

"Tuo viimeinen huomautus pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin."

En oikein ymmärrä naureskelua sillä ajatuksella, että joku luterilainen nainen menisi kaikkiaan viisi kertaa naimisiin pappismiehen kanssa, joista ainakin viimeinen olisi rovasti. No, ehkä se johtuu siitä, että olen itse luterilainen. Ei kai ortodoksejakaan naurattaisi, jos heidän pappiensa kustannuksella heitettäisiin tuontyyppistä huulta vai naurattaisiko?

"Ortodoksiset ja katoliset papit ovat hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kuin luterilainen kirkkoväki."

Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?

Ensi sunnuntaina on televisossa ortodoksinen jumalanpalvelus, jonka olin ajatellut ekumenian nimissä joka tapauksessa katsoa. En ole koskaan ketään pappia tarkastellut siltä kannalta, kuinka miehekäs hän on, kun tuo ajatus on niin kovin maallinen, mutta nyt tuntuu siltä, että se on pakko tehdä. Ehkä tuontyyppinen suhtautuminen pappeihin selittää osaltaan, miksi katolilaisessa ja ortodoksikirkossa käy enemmän väkeä kuin luterilaisessa. Syynä ovat miehekkäät papit. Siksihän ei naispappi missään nimessä käy. ( ! )

Lue lisää

"Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?"

Ei pitänyt Lutherkaan heitä pappeina, kannattaa tutustua Tunnustuskirjoihin. Kun Mara "valitsi" sakramenttejaan, pappeus meni monen muun kanssa romukoppaan. En ymmärrä vaan ei tarvitsekaan.

Papadopoulos kirjoitti:

"Ihmettelen sitä, miksi puhut katolilaisista ja ortodoksipapeista mutta luterilaisista pastoreista. Eivätkö luterilaiset papit ole mielestäsi pappeja?"

Ei pitänyt Lutherkaan heitä pappeina, kannattaa tutustua Tunnustuskirjoihin. Kun Mara "valitsi" sakramenttejaan, pappeus meni monen muun kanssa romukoppaan. En ymmärrä vaan ei tarvitsekaan.

Lue lisää

>>>Kun Mara "valitsi" sakramenttejaan, pappeus meni monen muun kanssa romukoppaan. En ymmärrä vaan ei tarvitsekaan.

zinon kirjoitti:

>>>Kun Mara "valitsi" sakramenttejaan, pappeus meni monen muun kanssa romukoppaan. En ymmärrä vaan ei tarvitsekaan.

"Olisiko asialla ollut jotakin tekemistä sen kanssa, ettei reformaatio saanut Saksassa puolelleen ainoatakaan piispaa?"

Luterilaisen kirkon sakramentteja on kaksi, tosin ripin kohdalla arvottiin. Pappeus ei kuulu niihin kuten ei esim. avioliittokaan. Yleisen pappeuden perusteella kaikki kristityt ovat tasa-arvoisia ja pappeja - miehet ja naiset. Jotkut vain on erikseen kutsuttu ja siunattu Sanan ja sakramenttien virkaan. Kyse on pelkästään käytännön järjestelystä kuten avioliitonkin kohdalla. Sakramenteissa sana yhdistyy aineeseen (leipä, viini, vesi) ja esim. pappeudessa tai avioliitossa on vaikea käsittää, mikä se aine olisi.

Hullahan se piispa olisi ollut, joka olisi varta vasten omaa oksaansa sahannut. Reformaatio siirsi (maallista) valtaa pois kirkolta valtiolle, jolle se kuuluukin. Piispojen ja kirkon maallinen valta väheni huomattavasti.

Pohjoismaissa on selvästikin osattu ajatella yhteistä hyvää oman vallan tavoittelun sijaan jo 500-vuotta sitten.

Kuten monikaan rikas ei kannata sosialismia, ei piispan kannata innostua valtansa vähentämisestä. Paras pitää kiinni saavutetuista eduista.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin.

Ortodoksiseksi papiksi aikova ei saa avioitua lesken eikä eronneen kanssa. Myös hänen vaimonsa pitää olla ensimmäisessä avioliitossaan. Vanhalla Venäjällä papinlesket eivät voineet avioitua uudestaan muidenkaan kanssa, sillä silloin he menettivät säätyerioikeutensa. Tavallisesti papinlesket toimivat seurakunnassa kirkkovahteina ja kirkkoleivänpaistajina. Muutenkaan ortodoksinen kirkko ei katsele suopein silmin uudestaan aviotumista. Maallikkosäätyyn kuuluville se on sallittua, mutta ei kenellekään suositeltavaa.

Pesäkonservaatiot hoidettiin aikoinaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa siten, että papin poika peri isänsä viran. Jos edesmenneellä papilla ei ollut poikaa, niin virkaa hakenut avioitui edeltäjänsä tyttären kanssa (eikä siis koskaan lesken kanssa, vaikka tämä olisi vielä ollut naimaiässä). Jos tytär ei vielä ollut naimaiässä, virkaa saatettiin pitää avoinna, kunnes tyttö oli varttunut. Papisto muodosti Vanhalla Venäjällä suljetun säädyn, johon ulkopuolisilla ei juurikaan ollut tulemista.

Mitä tulee saamattomuuteen, niin sillä tietysti tarkoitetaan yleiskielessä aikaansaamatonta eli tarmotonta tai aloitekyvytöntä henkilöä eikä seksuaalisessa mielessä "saamatonta".

Mevlanan tai sinun juttusi eivät minusta ole hauskoja, mutta katselenkin asiaa ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksiset ja katoliset papit ovat tavallisesti hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kun luterilainen kirkkoväki.

Lue lisää

Kiitos mielenkiintoisista tarinoista taas kerran.

Käsityksesi "miehekkyydestä" ja toisaalta puolison "hankkimisesta" on vähän omituinen. Minusta miehekkyys on sanojen takana seisomista ja suoraselkäistä heikkojen puolustamista tyyliin ortodoksinen kirkko Neuvostoliitossa (vitsi, vitsi!): moni parrakas ja möreä-ääninen mies on täysi nolla kun taas esim. luterilainen marttyyri parraton Dietrich Bonhoeffer lienee miehekkyyden ruumiillistuma.

Miehekkäimmät ortodoksit löytyvät Bulgariasta, jossa papit ja piispat kieltäytyivät oman henkensä vaarantaen antamasta toisuskoisia juutalaisia natsien käsiin. Vastaavasti historian "akkamaisimmat" papit löytyvät Thessalonikista, jonka kaikki juutalaiset tuhottiin kreikkalaisortodoksien myhäillessä vieressä.

Minusta on typerää keskustella miehekkyydestä ja naisellisuudesta, koska ko. asiat ovat täysin määrittelykysymyksiä ja erittäin merkityksetön asia.

Puolisoa ei urakoida omaksi vaan kristillisen käsityksen mukaan puoliso saadaan Jumalan armosta ja johdatuksesta. Kaikki eivät löydä puolisoaan yrittivätpä mitä tahansa. Tunnen eräänkin ortodoksipapin, joka on kaikkea muuta kuin "saamaton", mutta silti ei naimisissa. Jos naimisiin meneminen on aikaan saamista, niin kaikken aikaan saavimmat miehet löytyvät moskeijasta - vaimoja saattaa olla jopa neljä (ja taas oli vitsin tynkää).

Mevlana kirjoitti:

"Olisiko asialla ollut jotakin tekemistä sen kanssa, ettei reformaatio saanut Saksassa puolelleen ainoatakaan piispaa?"

Luterilaisen kirkon sakramentteja on kaksi, tosin ripin kohdalla arvottiin. Pappeus ei kuulu niihin kuten ei esim. avioliittokaan. Yleisen pappeuden perusteella kaikki kristityt ovat tasa-arvoisia ja pappeja - miehet ja naiset. Jotkut vain on erikseen kutsuttu ja siunattu Sanan ja sakramenttien virkaan. Kyse on pelkästään käytännön järjestelystä kuten avioliitonkin kohdalla. Sakramenteissa sana yhdistyy aineeseen (leipä, viini, vesi) ja esim. pappeudessa tai avioliitossa on vaikea käsittää, mikä se aine olisi.

Hullahan se piispa olisi ollut, joka olisi varta vasten omaa oksaansa sahannut. Reformaatio siirsi (maallista) valtaa pois kirkolta valtiolle, jolle se kuuluukin. Piispojen ja kirkon maallinen valta väheni huomattavasti.

Pohjoismaissa on selvästikin osattu ajatella yhteistä hyvää oman vallan tavoittelun sijaan jo 500-vuotta sitten.

Kuten monikaan rikas ei kannata sosialismia, ei piispan kannata innostua valtansa vähentämisestä. Paras pitää kiinni saavutetuista eduista.

Lue lisää

aikoinaan -itse asiassa Hayastaanissa- ku meit oli pari orttoa ja yksi luterilainen frendi ja me esiteltiin puljujamme Etzmiadzinin seminaarin oppilaille ja tuo luterilainen ystäväni(ruots.)kehui juuri tuota kuinka hyvin Ruotsin kuningas nopeutti toimillaan reformaatiota.

Ja todentotta historiallisesti/sosiologisesti ottaen tämä pitänee aika hyvin kutinsa; maallista valtaa siirtyi(tai se anastettin voimalla!)pois kirkolta, kuten luultavasti Luther kiihdytetyllä augustinolaisella regimentti -oppillaan toivoikin. Saaden näin horjutettua paavin asemaa sehr guutisti. Samalla reformaatio kuitenkin hylkäsi tai unohti kristillisen tradition melkein kokonaan ja avasi oven apostolisen teologia mustavalkoiselle sola scriptura -tulkinnalle.

In nuce; "syntyäkseen" reformaatio teki julmia ja karkeita kompromissejä maallisen valla edustajien kanssa.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin.

Ortodoksiseksi papiksi aikova ei saa avioitua lesken eikä eronneen kanssa. Myös hänen vaimonsa pitää olla ensimmäisessä avioliitossaan. Vanhalla Venäjällä papinlesket eivät voineet avioitua uudestaan muidenkaan kanssa, sillä silloin he menettivät säätyerioikeutensa. Tavallisesti papinlesket toimivat seurakunnassa kirkkovahteina ja kirkkoleivänpaistajina. Muutenkaan ortodoksinen kirkko ei katsele suopein silmin uudestaan aviotumista. Maallikkosäätyyn kuuluville se on sallittua, mutta ei kenellekään suositeltavaa.

Pesäkonservaatiot hoidettiin aikoinaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa siten, että papin poika peri isänsä viran. Jos edesmenneellä papilla ei ollut poikaa, niin virkaa hakenut avioitui edeltäjänsä tyttären kanssa (eikä siis koskaan lesken kanssa, vaikka tämä olisi vielä ollut naimaiässä). Jos tytär ei vielä ollut naimaiässä, virkaa saatettiin pitää avoinna, kunnes tyttö oli varttunut. Papisto muodosti Vanhalla Venäjällä suljetun säädyn, johon ulkopuolisilla ei juurikaan ollut tulemista.

Mitä tulee saamattomuuteen, niin sillä tietysti tarkoitetaan yleiskielessä aikaansaamatonta eli tarmotonta tai aloitekyvytöntä henkilöä eikä seksuaalisessa mielessä "saamatonta".

Mevlanan tai sinun juttusi eivät minusta ole hauskoja, mutta katselenkin asiaa ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksiset ja katoliset papit ovat tavallisesti hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kun luterilainen kirkkoväki.

Lue lisää

kyllä niitä miehekkäitä -not in the hombreistic sense- pappejakin on ollut(mm. sukulaiseni männä sodassa)ja yhä on.
Ja sitäpaitsi ei kaikki luterilaiseen pappeuteen vihityt naisetkaan mitään hupakkoja ole.

In nuce, eipäs unoheta sitä ihmisyydessä yleensä ja kaikkialla kasvavaa viisautta ja selkärankaisuutta -joka ei katso kaavun pituuteen sinällään.

syynä voi olla se että pappi on homo eikä naiset voisi vähempää kiinnostaa.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

niin kuin kaikki muutkin tänne kirjoittavat, ja edustan täällä vain itseäni. Mutta toisaalta voin kirkkohistoriaa jo jonkin verran lukeneena (olen kirkkohistorian jatko-opiskelija) kertoa minkälainen yleiskäsitys minulla on asiasta.

Minulla on lievä luki-häiriö, josta johtuvat monet kirjoitusvirheeni, kun kirjoitan nopeasti, eikä minulla ole aikaa oikolukemiseen. Alkoholilla yms aineilla ei ole mitään sijaa elämässäni! Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitäni, mutta en mielipiteitäni!

By the way: Voisit mennä itseesi ja miettiä, mitä taas tulikaan sanotuksi lähimmäiselle! Olisiko sinusta kivaa, jos sinua vammasi takia pilkattaisiin?

Lue lisää

lukemaan. Siitä se häiriö häviää...

Mevlana kirjoitti:

Kiitos mielenkiintoisista tarinoista taas kerran.

Käsityksesi "miehekkyydestä" ja toisaalta puolison "hankkimisesta" on vähän omituinen. Minusta miehekkyys on sanojen takana seisomista ja suoraselkäistä heikkojen puolustamista tyyliin ortodoksinen kirkko Neuvostoliitossa (vitsi, vitsi!): moni parrakas ja möreä-ääninen mies on täysi nolla kun taas esim. luterilainen marttyyri parraton Dietrich Bonhoeffer lienee miehekkyyden ruumiillistuma.

Miehekkäimmät ortodoksit löytyvät Bulgariasta, jossa papit ja piispat kieltäytyivät oman henkensä vaarantaen antamasta toisuskoisia juutalaisia natsien käsiin. Vastaavasti historian "akkamaisimmat" papit löytyvät Thessalonikista, jonka kaikki juutalaiset tuhottiin kreikkalaisortodoksien myhäillessä vieressä.

Minusta on typerää keskustella miehekkyydestä ja naisellisuudesta, koska ko. asiat ovat täysin määrittelykysymyksiä ja erittäin merkityksetön asia.

Puolisoa ei urakoida omaksi vaan kristillisen käsityksen mukaan puoliso saadaan Jumalan armosta ja johdatuksesta. Kaikki eivät löydä puolisoaan yrittivätpä mitä tahansa. Tunnen eräänkin ortodoksipapin, joka on kaikkea muuta kuin "saamaton", mutta silti ei naimisissa. Jos naimisiin meneminen on aikaan saamista, niin kaikken aikaan saavimmat miehet löytyvät moskeijasta - vaimoja saattaa olla jopa neljä (ja taas oli vitsin tynkää).

Lue lisää

Miehekkyys (tai naisellisuus) tarkoittaa vain sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy sukupuolisuutensa ja kulttuuriin kuuluvan sukupuoliroolinsa. Sekoitit miehekkyyden ja miehuullisuuden, jotka ovat kaksi eri asiaa. Miehuullisuus eli rohkeus, urheus kreik. andreia oli yksi kreikkalaisten päähyveitä. Tämä hyve voi tietysti olla niin miehellä kuin naisellakin.

Raamatussa Sananlaskujen kirjassa miehuullisuutta pidetään nimen omaan kelpo vaimolle kuuluvana ominaisuutena. "Gynaika andreian tis heureesei?", alkaa Septuagintan mukaan Hyvän vaimon ylistys San 31: 10-31. Käännös vastaa paremmin heprealaista alkutekstiä kuin meikäläiset käännökset.

Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan rohkeaa ja tarmokasta naista, joka osaa ja ehtii tehdä kaiken mahdollisen: ruuan, vaatteet, viinitarhan istutuksen ja kaupankäynnin. Hän huolehtii itsenäisesti perheensä toimeentulosta. Hän nousee aamulla ensimmäisenä eikä sammuta lamppua yölläkään. Hän huolehtii myös palvelusväestä ja valvoo talon töitä. Hän on kokonaan epäitsekäs. Hän huolehtii hyvin omista lapsistaan sekä seutukunnan köyhistä ja auttaa heitä. Häntä verrataan valtameriä kyntävään kauppalaivaan, joka hankkii ravintoa etäältäkin.

On sanottu, että Sananlaskujen kirjassa kuvataan juutalaisen rabbin ihannevaimoa, joka toiminnallaan vapauttaa miehensä tutkistelemaan Herran lakia päivät ja yöt. (Psalmi 1: 2) Yhtä hyvin voidaan sanoa, että Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan ihanteellista papinvaimoa.

Sanoit, että käsitykseni puolison hankkimisesta on kummallinen. Minä taas pidän kummallisena romanttisia käsityksiä "sen oikean" löytämisestä. 1800-luvulta asti on korostettu rakastumisen vältämättömyyttä avioliiton solmimisessa ja tuloksena on ollut yhä enemmän onnettomia avioliittoja ja avioeroja sekä ihmisiä, jotka eivät löydä itselleen sopivaa puolisoa.

Voi olla, että matushka-pula johtuu siitä, että hyviä ehdokkaita ei enää ole runsaasti, mutta yhtä hyvin pappiskandidaattienkin avioitumattomuus voi johtua ajallemme tyypillisestä romanttisen rakkauden ja seksuaalisuuden ylikorostamista.

Kaikki hyvät asiat ja lahjat tulevat ylhäältä Valkeuden Isältä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi itsekin tehdä jotakin niiden hankkimiseksi.

MarSarug kirjoitti:

aikoinaan -itse asiassa Hayastaanissa- ku meit oli pari orttoa ja yksi luterilainen frendi ja me esiteltiin puljujamme Etzmiadzinin seminaarin oppilaille ja tuo luterilainen ystäväni(ruots.)kehui juuri tuota kuinka hyvin Ruotsin kuningas nopeutti toimillaan reformaatiota.

Ja todentotta historiallisesti/sosiologisesti ottaen tämä pitänee aika hyvin kutinsa; maallista valtaa siirtyi(tai se anastettin voimalla!)pois kirkolta, kuten luultavasti Luther kiihdytetyllä augustinolaisella regimentti -oppillaan toivoikin. Saaden näin horjutettua paavin asemaa sehr guutisti. Samalla reformaatio kuitenkin hylkäsi tai unohti kristillisen tradition melkein kokonaan ja avasi oven apostolisen teologia mustavalkoiselle sola scriptura -tulkinnalle.

In nuce; "syntyäkseen" reformaatio teki julmia ja karkeita kompromissejä maallisen valla edustajien kanssa.

Lue lisää

Näin. Historiallisista tapahtumista voidaan olla samaa mieltä, mutta niiden tulkinta onkin eri asia. Minusta oli oikein mainiota, että valta siirtyi pois Vatikaanin vasalleilta kansalliselle kuninkaalle. Militanttina sekularistina ja yhtenäiskulttuurin inhoajana minusta kaikki mikä vähentää uskonnon maallista valtaa on positiivista. Piispat voivat sitten keskittyä olemaan hengellisiä johtajia eivätkä kirkkoruhtinaita.

Kustaa Vaasasta voisi tehdä luterilaisen pyhän kuten Nikolai II:sta, jos meillä vain olisi ekstrapyhiä ihmisiä.

Alkaa näyttää siltä, että luterilaisuus on sosialidemokraattisen liikkeen selkäranka: ollaan niin tasa-arvoisia, että kaikki kirkon jäsenet voivat pitää itseään pyhinä.

Serafima kirjoitti:

Miehekkyys (tai naisellisuus) tarkoittaa vain sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy sukupuolisuutensa ja kulttuuriin kuuluvan sukupuoliroolinsa. Sekoitit miehekkyyden ja miehuullisuuden, jotka ovat kaksi eri asiaa. Miehuullisuus eli rohkeus, urheus kreik. andreia oli yksi kreikkalaisten päähyveitä. Tämä hyve voi tietysti olla niin miehellä kuin naisellakin.

Raamatussa Sananlaskujen kirjassa miehuullisuutta pidetään nimen omaan kelpo vaimolle kuuluvana ominaisuutena. "Gynaika andreian tis heureesei?", alkaa Septuagintan mukaan Hyvän vaimon ylistys San 31: 10-31. Käännös vastaa paremmin heprealaista alkutekstiä kuin meikäläiset käännökset.

Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan rohkeaa ja tarmokasta naista, joka osaa ja ehtii tehdä kaiken mahdollisen: ruuan, vaatteet, viinitarhan istutuksen ja kaupankäynnin. Hän huolehtii itsenäisesti perheensä toimeentulosta. Hän nousee aamulla ensimmäisenä eikä sammuta lamppua yölläkään. Hän huolehtii myös palvelusväestä ja valvoo talon töitä. Hän on kokonaan epäitsekäs. Hän huolehtii hyvin omista lapsistaan sekä seutukunnan köyhistä ja auttaa heitä. Häntä verrataan valtameriä kyntävään kauppalaivaan, joka hankkii ravintoa etäältäkin.

On sanottu, että Sananlaskujen kirjassa kuvataan juutalaisen rabbin ihannevaimoa, joka toiminnallaan vapauttaa miehensä tutkistelemaan Herran lakia päivät ja yöt. (Psalmi 1: 2) Yhtä hyvin voidaan sanoa, että Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan ihanteellista papinvaimoa.

Sanoit, että käsitykseni puolison hankkimisesta on kummallinen. Minä taas pidän kummallisena romanttisia käsityksiä "sen oikean" löytämisestä. 1800-luvulta asti on korostettu rakastumisen vältämättömyyttä avioliiton solmimisessa ja tuloksena on ollut yhä enemmän onnettomia avioliittoja ja avioeroja sekä ihmisiä, jotka eivät löydä itselleen sopivaa puolisoa.

Voi olla, että matushka-pula johtuu siitä, että hyviä ehdokkaita ei enää ole runsaasti, mutta yhtä hyvin pappiskandidaattienkin avioitumattomuus voi johtua ajallemme tyypillisestä romanttisen rakkauden ja seksuaalisuuden ylikorostamista.

Kaikki hyvät asiat ja lahjat tulevat ylhäältä Valkeuden Isältä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi itsekin tehdä jotakin niiden hankkimiseksi.

Lue lisää

Kysyi sinulta mitä tahansa vaikka kieli poskessa, niin vastauksena on fantastinen luento täynnä jännittäviä anekdootteja. Ihan uskomatonta. Kiitosta kovasti.

En usko että kyse uskovaisilla ja tässä tapauksessa näillä ortodoksimiehillä on kyse seksuaalisuuden ja romantiikan ylikorostamisesta. On vain niin vaikea hyväksyä puolisoksi ihmistä, jota ei rakasta tai josta ei edes erityisemmin pidä. Usko pois, kaikki eivät ole yhtä hyväonnisia kuin sinä tai minä.

Ehkä kirkko voisi entisaikojen ja muslimien tapaan alkaa järkätä järjestettyjä avioliittoja.

Serafima kirjoitti:

Miehekkyys (tai naisellisuus) tarkoittaa vain sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy sukupuolisuutensa ja kulttuuriin kuuluvan sukupuoliroolinsa. Sekoitit miehekkyyden ja miehuullisuuden, jotka ovat kaksi eri asiaa. Miehuullisuus eli rohkeus, urheus kreik. andreia oli yksi kreikkalaisten päähyveitä. Tämä hyve voi tietysti olla niin miehellä kuin naisellakin.

Raamatussa Sananlaskujen kirjassa miehuullisuutta pidetään nimen omaan kelpo vaimolle kuuluvana ominaisuutena. "Gynaika andreian tis heureesei?", alkaa Septuagintan mukaan Hyvän vaimon ylistys San 31: 10-31. Käännös vastaa paremmin heprealaista alkutekstiä kuin meikäläiset käännökset.

Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan rohkeaa ja tarmokasta naista, joka osaa ja ehtii tehdä kaiken mahdollisen: ruuan, vaatteet, viinitarhan istutuksen ja kaupankäynnin. Hän huolehtii itsenäisesti perheensä toimeentulosta. Hän nousee aamulla ensimmäisenä eikä sammuta lamppua yölläkään. Hän huolehtii myös palvelusväestä ja valvoo talon töitä. Hän on kokonaan epäitsekäs. Hän huolehtii hyvin omista lapsistaan sekä seutukunnan köyhistä ja auttaa heitä. Häntä verrataan valtameriä kyntävään kauppalaivaan, joka hankkii ravintoa etäältäkin.

On sanottu, että Sananlaskujen kirjassa kuvataan juutalaisen rabbin ihannevaimoa, joka toiminnallaan vapauttaa miehensä tutkistelemaan Herran lakia päivät ja yöt. (Psalmi 1: 2) Yhtä hyvin voidaan sanoa, että Hyvän vaimon ylistyksessä kuvataan ihanteellista papinvaimoa.

Sanoit, että käsitykseni puolison hankkimisesta on kummallinen. Minä taas pidän kummallisena romanttisia käsityksiä "sen oikean" löytämisestä. 1800-luvulta asti on korostettu rakastumisen vältämättömyyttä avioliiton solmimisessa ja tuloksena on ollut yhä enemmän onnettomia avioliittoja ja avioeroja sekä ihmisiä, jotka eivät löydä itselleen sopivaa puolisoa.

Voi olla, että matushka-pula johtuu siitä, että hyviä ehdokkaita ei enää ole runsaasti, mutta yhtä hyvin pappiskandidaattienkin avioitumattomuus voi johtua ajallemme tyypillisestä romanttisen rakkauden ja seksuaalisuuden ylikorostamista.

Kaikki hyvät asiat ja lahjat tulevat ylhäältä Valkeuden Isältä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi itsekin tehdä jotakin niiden hankkimiseksi.

Lue lisää

Suomenkielen sanojen merkitystä on turha etsiä sen paremmin kreikasta kuin teologiasta. Suomenkielen perussanakirjan mukaan "miehekäs A miehelle myönteisessä mielessä ominainen (vahva, rehti, rohkea tms.), tällaisia ominaisuuksia osoittava;", "miehuullinen 38 miehekkään rohkea, urhea"

Käsittääkseni Mevlana ymmärsi miehekkyyden samalla lailla kuin Kotimaisten kielten tutkimuslaitos.

Mevlana kirjoitti:

Näin. Historiallisista tapahtumista voidaan olla samaa mieltä, mutta niiden tulkinta onkin eri asia. Minusta oli oikein mainiota, että valta siirtyi pois Vatikaanin vasalleilta kansalliselle kuninkaalle. Militanttina sekularistina ja yhtenäiskulttuurin inhoajana minusta kaikki mikä vähentää uskonnon maallista valtaa on positiivista. Piispat voivat sitten keskittyä olemaan hengellisiä johtajia eivätkä kirkkoruhtinaita.

Kustaa Vaasasta voisi tehdä luterilaisen pyhän kuten Nikolai II:sta, jos meillä vain olisi ekstrapyhiä ihmisiä.

Alkaa näyttää siltä, että luterilaisuus on sosialidemokraattisen liikkeen selkäranka: ollaan niin tasa-arvoisia, että kaikki kirkon jäsenet voivat pitää itseään pyhinä.

Lue lisää

Sijehä oot melkein ortodoksi ku sijulla o noin huonoja kokemuksia katolisesta kirkosta [naurava hymiö]!?

Itse pidän reformaation nykymuotoja*ja fundis-islamin kehitystä Vatikaanin valtaakin kyseenalaisempana, mutta tää o vaan mun tapa nähdä ja priorisoida näit jutskii...

Mutta asiaan, minusta koko regimentti -oppi á la Luther on aika epämääräinen ja osin jopa Kirkon tehtävää ja olemusta nurkkauttava. Toki "kirkkoruhtinaallisuutta" maailmassa esiintyy yhä, mutta joskus jopa syystä, kato ku ei poliitikkoja ja maallisia johtajiakaan tule nostaa ex cathedralle istumaan. Kirkon missio maailmassa ei aina mahdu keinotekoiseen hengelliseen regimenttiin. Tämän tosia-asianhan tunnustaa tänään jo heterodoksi kirkkohistoriantutkijakin [hymiö taas]





[*Weberläisittäin katson että se anababtistinen, kalvinistinen ja pietistinen kristittyjen joukko, joka seilas Mayflowerilla -onnea se oliko vai ei?- Pohjois-Amerikkaan, on nyt AIVAN erityisesti Bushin kautta tulossa sotalaivojen muodossa Eurooppaan ja Lähi-Itään. Ja tämä lahko -kuten tiedämme- omaa hyvin mustavalkoisen maailmankuvan ja suhtautuu muihin valtioihin ja uskontoihin hyvinkin ylimielisesti.

Mutta totean sen että en kuulu niihin Euroopan puna-vihreisiin michaelmoorelaisiin (anti-amerikkalaisiin) stubidoihin, jotka vihaavat ja syyttävät USAa kaikesta. USA ei ole sama kuin BUSH. Ja above all, USA oli olemassa enne BUSHia. Kaikki amerikkalaiset eivät suinkaan häntä nostaneet riehumaan. In nuce, Amerikalla on vielä varmasti tsäänssejä...]

Mevlana kirjoitti:

Näin. Historiallisista tapahtumista voidaan olla samaa mieltä, mutta niiden tulkinta onkin eri asia. Minusta oli oikein mainiota, että valta siirtyi pois Vatikaanin vasalleilta kansalliselle kuninkaalle. Militanttina sekularistina ja yhtenäiskulttuurin inhoajana minusta kaikki mikä vähentää uskonnon maallista valtaa on positiivista. Piispat voivat sitten keskittyä olemaan hengellisiä johtajia eivätkä kirkkoruhtinaita.

Kustaa Vaasasta voisi tehdä luterilaisen pyhän kuten Nikolai II:sta, jos meillä vain olisi ekstrapyhiä ihmisiä.

Alkaa näyttää siltä, että luterilaisuus on sosialidemokraattisen liikkeen selkäranka: ollaan niin tasa-arvoisia, että kaikki kirkon jäsenet voivat pitää itseään pyhinä.

Lue lisää

Keskiajalla itämaa eli se osa nykyistä Suomea, joka jo silloin kuului Ruotsille oli paljon suomalaisempi kuin myöhemmin luterilaisuuden ja keskitetyn hallinnon aikana. Katolisella keskiajalla silloista Suomea hallitsivat suomalaiset piispat kuten Maunu II Tavast ja Maunu Särkilahti, jotka olivat kotimaisia miehiä.

Kuninkaanvallan lisääminen ja keskitetty hallitus toi mukanaan ruotsalaistamisen, mikä pysähtyi vasta kun koko Suomi oli liitetty Venäjään.

ei pohjaudu kreikkaan kirjoitti:

Suomenkielen sanojen merkitystä on turha etsiä sen paremmin kreikasta kuin teologiasta. Suomenkielen perussanakirjan mukaan "miehekäs A miehelle myönteisessä mielessä ominainen (vahva, rehti, rohkea tms.), tällaisia ominaisuuksia osoittava;", "miehuullinen 38 miehekkään rohkea, urhea"

Käsittääkseni Mevlana ymmärsi miehekkyyden samalla lailla kuin Kotimaisten kielten tutkimuslaitos.

Lue lisää

kuka sitten lienetkin. (Kun ei taas ole sitä nimerkkiä.) Sanoilla on erilaisia merkityksiä ja vivahteita. Minusta miehekäs ja miehuullinen eivät kuitenkaan ole synonyymeja.

Eettinen käsitteistömme pohjautuu paljolti antiikin Kreikan filosofien luomiin käsitteisiin. En ole kielitieteilijä enkä filosofi, joten en osaa sanoa tähän sen enempää. Osaiskohan vaikka Mar Sarug vastata tähän paremmin? Hän taitaa olla systemaattisen puolen miehiä.

Serafima kirjoitti:

kuka sitten lienetkin. (Kun ei taas ole sitä nimerkkiä.) Sanoilla on erilaisia merkityksiä ja vivahteita. Minusta miehekäs ja miehuullinen eivät kuitenkaan ole synonyymeja.

Eettinen käsitteistömme pohjautuu paljolti antiikin Kreikan filosofien luomiin käsitteisiin. En ole kielitieteilijä enkä filosofi, joten en osaa sanoa tähän sen enempää. Osaiskohan vaikka Mar Sarug vastata tähän paremmin? Hän taitaa olla systemaattisen puolen miehiä.

Lue lisää

niin systemaattinen ole, mutta veikkaan että piispa Arseni olisi ainakin nimensä puolesta maybe validi vastaamaan tähän...

MarSarug kirjoitti:

niin systemaattinen ole, mutta veikkaan että piispa Arseni olisi ainakin nimensä puolesta maybe validi vastaamaan tähän...

:):):)

Serafima kirjoitti:

kuka sitten lienetkin. (Kun ei taas ole sitä nimerkkiä.) Sanoilla on erilaisia merkityksiä ja vivahteita. Minusta miehekäs ja miehuullinen eivät kuitenkaan ole synonyymeja.

Eettinen käsitteistömme pohjautuu paljolti antiikin Kreikan filosofien luomiin käsitteisiin. En ole kielitieteilijä enkä filosofi, joten en osaa sanoa tähän sen enempää. Osaiskohan vaikka Mar Sarug vastata tähän paremmin? Hän taitaa olla systemaattisen puolen miehiä.

Lue lisää

Väitetään, että sodanaikana oli laki, jossa määrättiin kuinka paljon kanalanpitäjän tarvitsee luovuttaa munia. Laissa kuulema sanottiin "tässä laissa kanalla ei tarkoiteta kukkoa" :-) Sanoilla on sanakirjamerkityksen lisäksi muitakin merkityksiä.



"Minusta miehekäs ja miehuullinen eivät kuitenkaan ole synonyymeja."

Sanat eivät luonnollisestikaan ole synonyymejä. Minä ymmärrän miehekkään paljon laajempana käsitteenä vaikka sanan merkitys on kokoajan supistunut. Sanalla on aikanaan tarkoitettu taloa, jossa asuu mies (iältään nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva mies) ja jopa naimisissa olevaa naista (vrt. rikas omistaa rikkautta, miehekäs miehen). Miehuullinen on minusta ylätyyliin kuuluva sana ja sanaan liittyy aina jotain sankarillista.



"Eettinen käsitteistömme pohjautuu paljolti antiikin Kreikan filosofien luomiin käsitteisiin."

Eettinen käsitteistö ja kansan kielitaju ovat varsin kaukana toisistaan. Suomesta väännettiin sivistyskieltä väkisin sata vuotta sitten varsin huonolla menestyksellä. Pääosa väkisin keksityistä sanoista on onneksi unohdettu ja niiden tilalle on tullut rehellisiä lainasanoja. Hullummin kävi esimerkiksi filosofiassa ja teologiassa, jossa jollekin meille vieraalle käsitteelle annettiin suomalainen sana ja koululaitos iskosti sanan uuden, usein suppeamman merkityksen yleiskieleen.

Serafima kirjoitti:

oli tietysti viittaus siihen vanhaan käytäntöön, jonka mukaan luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana, että viran saadakseen oli naitava edeltäjänsä leski (tai tytär), joten vastasin siihen siteeraamallasi tavalla.

Selitin edellisessä vastauksessani millainen käytäntö vastaavassa tapauksessa oli Venäjän ortodoksisessa kirkossa, johon Suomen ortodoksitkin kuuluivat vuoteen 1918 asti. Lue se niin huomaat, miksi ko tapaus olisi ortodoksisessa kirkossa täysin mahdoton.

Ortodoksit pitävät vanhoja sukupuolirooleja sopivina. Meistä on hyvä, jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen, ja näemme, että miehillä ja naisilla voi olla eri tehtävät kirkossakin. Sana pappi tarkoittaa isää. Nainen ei voi olla isä, joten hän ei voi olla pappikaan.

Kun luterilaiset hyväksyivät naisen saarnavirkaansa, aloin kutsua heidän "pappejaan" pastoreiksi erotukseksi ortodoksisista ja katolisista papeista. Pastori tarkoittaa paimenta. Paimenia voi olla mies- tai naispuolisia. Naispaimen olisi kylläkin oikeastaan pastorella eikä pastori, jos ollaan tarkkoja. Myös vapaakirkkojen saarnaajat ovat nykyisin pastoreja titteliltään.

Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että ortodoksit eivät hyväksy luterilaisen kirkon virkaa. Meidän mielestämme luterilaiset papit ovat maallikkoja, -mutta tietysti annamme heille arvon teologeina ja omien yhteisöjensä johtajina.

Lue lisää

"Mainitsemasi vitsi oli tietysti viittaus siihen vanhaan käytäntöön, jonka mukaan luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana, että viran saadakseen oli naitava edeltäjänsä leski ( tai tytär ), joten vastasin siihen siteeramallasi tavalla."


Olen kyllä lukenut tuosta käytännöstä, mutta vitsinäkin viiden papin vaimosta puhuminen oli turhan liioiteltu. Ei kai sentään viisi pappia kuolisi peräjälkeen, ja leski menisi aina uuden papin kanssa naimisiin. Kai sitä jo epäiltäisiin pappien myrkyttäjäksi. Vai siinäkö se vitsi olikin?

"Ortodoksit pitävät vanhoja sukupuolirooleja sopivina. Meistä on hyvä, jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen, ja näemme, että miehillä ja naisilla voi olla eri tehtävät kirkossakin. Sana pappi tarkoittaa isää. Nainen ei voi olla isä, joten hän ei voi olla pappikaan."

Tiedän, että mm. pakana, pappi, raamattu, risti ja suntio ovat vanhoja slaavilaisia lainasanoja. En vain ole tiennyt, että sana `pappi` on tarkoittanut venäjässä isää ( myöskö perheenisää? ).

Tuollainen ajattelutapa, että yleensä miesten tulisi olla miehekkäitä ja yleensä naisten naisellisia, voi olla rankkaa niille naisille, jotka eivät ole kovin naiselllisia ja niille miehille, jotka eivät ole kovin miehekkäitä. Sellaisiakin kun on. Eikö heitä oteta ollenkaan huomioon?

"Kun luterilaiset hyväksyivät naisen saarnavirkaansa, aloin kutsua heidän "pappejaan" pastoreiksi erotukseksi ortodoksisista ja katolisista papeista. Paimenia voi olla mies- tai naispuolisia."

En oikein tahdo ymmärtää millään tuota, että jos luterilaiset puhuvat papeista, niin miksi se ei sitten sovi ortodokseille ja katolilaisille Suomessa. Se on vähän kuin sukupuolista syrjintää, että jotkut sanat tulee omistaa vain miehille. Muuten saksaksi protestanttinen pappi on `der Pfarrer` ja katolinen pappi on `der Pastor` ( Sic! ). ( Sanakirjani ei mainitse, miten ortodoksinen pappi sanotaan saksaksi, mutta luulisin, että `der Pastor` katolisen pappisanan mukaan. ) Mitäs tästä voi päätellä? Sen, että saksaksi ei ajatella tuosta pappiskysymyksestä samoin kuin täällä Suomessa.

"Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että Suomessa ortodoksit eivät hyväksy luterilaisen kirkon virkaa."

Olemmeko minä ja ortodoksimieheni nyt sitten lainkaan ortodoksien mielestä naimisissa, kun meidät vihki toistakymmentä vuotta sitten luterilainen naispappi? ( Muuten, sanotaan tai luullaan mitä hyvänsä, aion kyllä puhua edelleen naispapeista. No, ehkä voin antaa sen verran periksi, että tällä palstalla puhun naispastoreista, jos vain satun muistamaan.)

Irja kirjoitti:

"Mainitsemasi vitsi oli tietysti viittaus siihen vanhaan käytäntöön, jonka mukaan luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana, että viran saadakseen oli naitava edeltäjänsä leski ( tai tytär ), joten vastasin siihen siteeramallasi tavalla."


Olen kyllä lukenut tuosta käytännöstä, mutta vitsinäkin viiden papin vaimosta puhuminen oli turhan liioiteltu. Ei kai sentään viisi pappia kuolisi peräjälkeen, ja leski menisi aina uuden papin kanssa naimisiin. Kai sitä jo epäiltäisiin pappien myrkyttäjäksi. Vai siinäkö se vitsi olikin?

"Ortodoksit pitävät vanhoja sukupuolirooleja sopivina. Meistä on hyvä, jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen, ja näemme, että miehillä ja naisilla voi olla eri tehtävät kirkossakin. Sana pappi tarkoittaa isää. Nainen ei voi olla isä, joten hän ei voi olla pappikaan."

Tiedän, että mm. pakana, pappi, raamattu, risti ja suntio ovat vanhoja slaavilaisia lainasanoja. En vain ole tiennyt, että sana `pappi` on tarkoittanut venäjässä isää ( myöskö perheenisää? ).

Tuollainen ajattelutapa, että yleensä miesten tulisi olla miehekkäitä ja yleensä naisten naisellisia, voi olla rankkaa niille naisille, jotka eivät ole kovin naiselllisia ja niille miehille, jotka eivät ole kovin miehekkäitä. Sellaisiakin kun on. Eikö heitä oteta ollenkaan huomioon?

"Kun luterilaiset hyväksyivät naisen saarnavirkaansa, aloin kutsua heidän "pappejaan" pastoreiksi erotukseksi ortodoksisista ja katolisista papeista. Paimenia voi olla mies- tai naispuolisia."

En oikein tahdo ymmärtää millään tuota, että jos luterilaiset puhuvat papeista, niin miksi se ei sitten sovi ortodokseille ja katolilaisille Suomessa. Se on vähän kuin sukupuolista syrjintää, että jotkut sanat tulee omistaa vain miehille. Muuten saksaksi protestanttinen pappi on `der Pfarrer` ja katolinen pappi on `der Pastor` ( Sic! ). ( Sanakirjani ei mainitse, miten ortodoksinen pappi sanotaan saksaksi, mutta luulisin, että `der Pastor` katolisen pappisanan mukaan. ) Mitäs tästä voi päätellä? Sen, että saksaksi ei ajatella tuosta pappiskysymyksestä samoin kuin täällä Suomessa.

"Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että Suomessa ortodoksit eivät hyväksy luterilaisen kirkon virkaa."

Olemmeko minä ja ortodoksimieheni nyt sitten lainkaan ortodoksien mielestä naimisissa, kun meidät vihki toistakymmentä vuotta sitten luterilainen naispappi? ( Muuten, sanotaan tai luullaan mitä hyvänsä, aion kyllä puhua edelleen naispapeista. No, ehkä voin antaa sen verran periksi, että tällä palstalla puhun naispastoreista, jos vain satun muistamaan.)

Lue lisää

mutta suomeen on vakiintumassa tämä pastori nimen omaan protestanttista saarnaaja tarkoittavaksi nimitykseksi. Esim helluntaiseurakunnissa käytetään tätä pastori-nimitystä. Pappi sana tietysti on suomenkielessä tarkoittanut alunperin katolista tai ortodoksista pappia, myöhemmin myös luterilaisen saarnaviran haltijaa.

Englannin kielessähän priest tarkoittaa katolista tai ortodoksista pappia, minister protestanttista kirkonmiestä (tai yleensä vain uskonnollista toimihenkilöä), clergyman tai -woman taas anglikaanista tai luterilaista pastoria. Amerikassa luterilaista pappia kutsutaan myös pastoriksi. Olennaista kuitenkin on, että muissa kielissä pyritään erottamaan toisistaan erilaiset kirkon viranhaltijat.

Pappi tulee tietysti kreikan sanasta papas slaavinkielen välityksellä. Venäjäksi isä on otets, lastenkielellä kyllä myös papa.

Avioliittoa koskevaan kysymykseen vastaan, että ortodoksisen näkemyksen mukaan te olette siviiliavioliitossa. Avioliittoonne on siis laillinen, mutta ei sakramentaalinen.

murnmo kirjoitti:

Ketään ei tulisi valita papin virkaan neljänneltä vaalisijalta.

Jos seurakuntalaiset eivät ole tyytyväisiä johtoryhmän asettamiin ehdokkaisiin, voivat seruakuntalaiset riittävän suurena joukkona asettaa lisäehdokkaan. Tämän neljännellä sijalla olevan ehdokkaan pitää saada suhteessa enemmän ääniä, kuin virallisten ehdokkaitten.

Jos joku tulee valituksi neljännestä sijalta, hän nauttii seurakuntalaisten keskuudessa suurempaa arvostusta, kuin viraliset ehdokkaat yhteensä.

Irja kirjoitti:

"Mainitsemasi vitsi oli tietysti viittaus siihen vanhaan käytäntöön, jonka mukaan luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvun alkupuolella oli tapana, että viran saadakseen oli naitava edeltäjänsä leski ( tai tytär ), joten vastasin siihen siteeramallasi tavalla."


Olen kyllä lukenut tuosta käytännöstä, mutta vitsinäkin viiden papin vaimosta puhuminen oli turhan liioiteltu. Ei kai sentään viisi pappia kuolisi peräjälkeen, ja leski menisi aina uuden papin kanssa naimisiin. Kai sitä jo epäiltäisiin pappien myrkyttäjäksi. Vai siinäkö se vitsi olikin?

"Ortodoksit pitävät vanhoja sukupuolirooleja sopivina. Meistä on hyvä, jos mies on miehekäs ja nainen naisellinen, ja näemme, että miehillä ja naisilla voi olla eri tehtävät kirkossakin. Sana pappi tarkoittaa isää. Nainen ei voi olla isä, joten hän ei voi olla pappikaan."

Tiedän, että mm. pakana, pappi, raamattu, risti ja suntio ovat vanhoja slaavilaisia lainasanoja. En vain ole tiennyt, että sana `pappi` on tarkoittanut venäjässä isää ( myöskö perheenisää? ).

Tuollainen ajattelutapa, että yleensä miesten tulisi olla miehekkäitä ja yleensä naisten naisellisia, voi olla rankkaa niille naisille, jotka eivät ole kovin naiselllisia ja niille miehille, jotka eivät ole kovin miehekkäitä. Sellaisiakin kun on. Eikö heitä oteta ollenkaan huomioon?

"Kun luterilaiset hyväksyivät naisen saarnavirkaansa, aloin kutsua heidän "pappejaan" pastoreiksi erotukseksi ortodoksisista ja katolisista papeista. Paimenia voi olla mies- tai naispuolisia."

En oikein tahdo ymmärtää millään tuota, että jos luterilaiset puhuvat papeista, niin miksi se ei sitten sovi ortodokseille ja katolilaisille Suomessa. Se on vähän kuin sukupuolista syrjintää, että jotkut sanat tulee omistaa vain miehille. Muuten saksaksi protestanttinen pappi on `der Pfarrer` ja katolinen pappi on `der Pastor` ( Sic! ). ( Sanakirjani ei mainitse, miten ortodoksinen pappi sanotaan saksaksi, mutta luulisin, että `der Pastor` katolisen pappisanan mukaan. ) Mitäs tästä voi päätellä? Sen, että saksaksi ei ajatella tuosta pappiskysymyksestä samoin kuin täällä Suomessa.

"Ei liene mikään yllätys sinullekaan, että Suomessa ortodoksit eivät hyväksy luterilaisen kirkon virkaa."

Olemmeko minä ja ortodoksimieheni nyt sitten lainkaan ortodoksien mielestä naimisissa, kun meidät vihki toistakymmentä vuotta sitten luterilainen naispappi? ( Muuten, sanotaan tai luullaan mitä hyvänsä, aion kyllä puhua edelleen naispapeista. No, ehkä voin antaa sen verran periksi, että tällä palstalla puhun naispastoreista, jos vain satun muistamaan.)

Lue lisää

Lutherin alkuperäisissä teksteissä ei erillistä pappeutta pidetty tarpeellisenakaan. Sittemmin kirkkoon muodostui saarnavirka.

Suomen tilanne on kehittynyt hieman eri tavalla, sillä täällä ei tapahtunut vähittäistä siirtymistä kirkosta toiseen, vaan katolisesta kirkosta tehtiin luterilainen "yhdessä yössä". Näin ollen kirkko sai piispat ja papit.

Mutta luterilaisen kirkon käsitys pappeudesta on kehittynyt erilaiseen suuntaan, kuin millaisen pappeuskäsityksen apostolit meille antoivat. Joten luterilainen kirkko Suomessa on itse rajannut pappeustulkintansa tuonne protstanttien yleisen saarnaajaviran suuntaan. Luterilainen pappeus on muuttunut, ei ortodoksinen.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin.

Ortodoksiseksi papiksi aikova ei saa avioitua lesken eikä eronneen kanssa. Myös hänen vaimonsa pitää olla ensimmäisessä avioliitossaan. Vanhalla Venäjällä papinlesket eivät voineet avioitua uudestaan muidenkaan kanssa, sillä silloin he menettivät säätyerioikeutensa. Tavallisesti papinlesket toimivat seurakunnassa kirkkovahteina ja kirkkoleivänpaistajina. Muutenkaan ortodoksinen kirkko ei katsele suopein silmin uudestaan aviotumista. Maallikkosäätyyn kuuluville se on sallittua, mutta ei kenellekään suositeltavaa.

Pesäkonservaatiot hoidettiin aikoinaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa siten, että papin poika peri isänsä viran. Jos edesmenneellä papilla ei ollut poikaa, niin virkaa hakenut avioitui edeltäjänsä tyttären kanssa (eikä siis koskaan lesken kanssa, vaikka tämä olisi vielä ollut naimaiässä). Jos tytär ei vielä ollut naimaiässä, virkaa saatettiin pitää avoinna, kunnes tyttö oli varttunut. Papisto muodosti Vanhalla Venäjällä suljetun säädyn, johon ulkopuolisilla ei juurikaan ollut tulemista.

Mitä tulee saamattomuuteen, niin sillä tietysti tarkoitetaan yleiskielessä aikaansaamatonta eli tarmotonta tai aloitekyvytöntä henkilöä eikä seksuaalisessa mielessä "saamatonta".

Mevlanan tai sinun juttusi eivät minusta ole hauskoja, mutta katselenkin asiaa ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksiset ja katoliset papit ovat tavallisesti hyvin miehekkäitä, toisin kuin luterilaiset pastorit, vaikka heillä onkin pitkä viitta päällä ja luterilaisilla taas huomattavasti lyhytliepeisempi papintakki, eikä meidän kirkkokansamme ole niin naisvoittoista kun luterilainen kirkkoväki.

Lue lisää

Valitettavasti olen varsin satunnainen keskustelija, joten pääsen vasta nyt "vastaamaan" sanoistani. Kirjoitin "Kaiken naureskelun keskellä lienee syytä muistaa karu totuus: pappi oli yhden vaimon mies, mutta ruustinna saattoi olla viidenkin papin vaimo"

ja sain aivan oikean vastauksen "Tuo viimeinen huomautus pätee vain luterilaisiin ruustinnoihin."

Tarkoitukseni oli huomauttaa, että aina kun puhumme papeille asetetuista ehdoista, puhumme aina samalla myös heidän vaimoilleen asetetuista rajoituksista. Minulla oli mielessä norjalainen mykkäelokuva Prästänkan, jossa Hildur Carlberg näytteli papin leskeä, jonka rakastettu otti aikanaan ruustinna-lesken ja viran, tyttö odotti ruustinnan kuolemaa ja meni naimisiin papin kanssa samoin kuin kolmen hänen seuraajansakin kanssa.

Kaikissa uskonnoissa asetetaan naisille - varsinkin pappien vaimoille - kirjoittamattomia rajoituksia. Pisimmälle vapauden rajoittamisessa mentiin Bysantissa. Piispaksi saatettiin valita naimisissa oleva mies, jos vaimo saatiin menemään luostariin, josta hänellä ei ollut oikeutta poistua.

tuotas kirjoitti:

"Uutta avioliittoa he eivät kuitenkaan voi solmia ilman että joutuvat jättämään sekä viran että luopumaan pappeudesta."

Kuka voi kuka ei. (Ainakaan ulkomailla solmittuja kakkosavioliittoja ei liene toistaiseksi otettu lukuun.)

Lue lisää

Tuossa taisikin olla vastaus palstalla olevaan avoimeen kysymykseen.

vaimottomuuden kirjoitti:

syynä voi olla se että pappi on homo eikä naiset voisi vähempää kiinnostaa.

Mutta jos pappi on homo (siis siinä mielessä että hän harjoittaa avoimesti vailla katumusta seksuaalista suuntaantumistaan), silloin hän on kerta kaikkiaan väärässä virassa. Oli sitten ortodoksi, katolilainen, luterilainen tai baptisti.
Liberaaliteologian mielestä se on tietenkin yks v---n maku, siinä ilmapiirissähän kukin saa ajatella miten tykkää ja väännellä Raamatun sanomaa niin että pahaa tekee, samoin nyky-Suomen "kristitylle" joka näkee kirkon pelkkänä rakennuksena jossa mennään naimisiin ja kastetaan ne penskat ihan vaan siksi kun muutkin tekee niin.

Kas, vastasin vahingossa ikivanhaan viestiin! Kuka näitä vanhoja ketjuja oikein nostaa esiin? Ihan toinen juttu on se, että tämän keskustelupalstan taso on ollut ennen paljon korkeampi kuin nykyisin. Tässähän oli oikein hyvää ja asiallista keskustelua.