AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / haluan kuolla

haluan kuolla

257 Vastausta 20 307 Lukukertaa
Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä pois tästä maailmasta. Tuntuu, että olen alunperinkin syntynyt tänne vahingossa. Olen tällä hetkellä melkein kaksikymppinen, muistan kuinka jo lapsena mietin itsemurhaa vaikken varmasti ollut masentunut tai mitään. Tiesin jo silloin etten kuulu tänne. Nyt aikuisuuden kynnyksellä tämä tunne on vain voimistunut, tuntuu ettei enää jaksa monimutkaisia ihmissuhdekiemuroita, elämän tarkoituksen hakemista, suunnitelmia ja toiveita. Ei yksinkertaisesti pysy enää elämän perässä. Tai toisaalta elämä valuu sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa, en ehdi saada sitä kiinni millään. Olen toisinaan itkenyt tätä tilannettani, tai sitä etten uskalla tappaa itseäni kun minulla on rakastavat vanhemmat, siskon perhe ja sukulaisia. Miten heille kävisi? Kyllä he tietenkin pääsisivät siitä yli jossain vaiheessa, mutta en millään voi saada heitä ymmärtämään valintaani. Jos kertoisin tästä heille, joutuisin mielisairaalaan tms. Eivät he suostuisi käsittämään että minun olisi parempi kuolla kuin kitua täällä vielä kymmeniä vuosia. Joku saattaa sanoa että olen vielä nuori ja kokematon, masentunut tai vastaavaa. Itse pidän itseäni kuitenkin jonkinlaisena luonteeni vankina. En kykene elämään ihmisten kanssa niin että saisin aikaiseksi jotain hyvää tai kokisin sen mielekkääksi itse. Yksinkertaisesti ei vain ole syytä elää...

onpas

on ihmisiä, jotka tarvitsevat sinua. Älä luovuta :(

minä myös

Nyt on kauhee masennsu päällä viimeiset 5 vuotta. Oon vasta 16 ja tuntuu että millään ei oo mitään väliä. Ei ole kavereita ja ainoa seura on sukulaiset. Kaikki syrjii mua koulussa kun oon koko ajan niin väsynyt ja hiljainen ja masentunut. Joitakin varmaan säälittää kun ne yrittää sanoa jotain mulle. Mutta en mä halua sääliä vaan että muut hväksyis mut joukkoon. Oisin jo tappanu itteni jos uskaltaisin. Varmaan pian on jo sen aika.
Joo ymmärrän. musta ei kans välitetä paskaakaan. Oon jo 18. En pysty mihkään en. Kaikki seurustelevat ja nauravat. En tiedä millä oloa voi helpottaa. Muhun sattuu niin paljon. Miks ees synnyin? Mitä väliä millään? Kun ei kukaan rakasta oikeasti. En teidä uskallanko tehdä itsemurhaa. Mutta mitä Teen? Mua vaan pilkattais. Selviääkö tästä koskaan?En usko. yritän harrastaa liikuntaa ja syödö terveellisesti sun muuta mikään ei auta, ja jos auttaa se auttaa vain vähäksi aikaa. Unta en saa iltaisin, väsyneenä joudum menemään kouluun. Tää on niin väärin. Joskus mietin oks tää ees totta
Jokaisen elämällä on tarkoitus. Älkää noin nuorena harkitko itsemurhaa. Itse olin todella masentunut vuoden verran ja koulussa syrjittiin. Elämässä ei tuntunut olevan sijaa. Nyt olen hyvässä koulussa, uskalsin mennä puhumaan tytöille ja nyt mulla on kavereita. Miksette soita terveyskeskukseen ja pyydä pääsyä terapeutille? Oikeasti. Teillä on kaunis elämä edessä jos vain maltatte odottaa. <3

Älä jätä maata.

Hei älä luovuta♥ On ihmisiä jotka varmasti pitävät teistä, ja ajattele sukulaisiasi jotka pettyisivät sinuun koska et jaksanut elää edes itsellesi :( Minulla oli masennusta ja minua kiusattiin monesti koulussa. Olen nyt, ja vasta 13. :) Elämä näyttää valoisammalta kun ajattelee positiivisesti jokaista hetkeä elämässäsi :) Esim. Kouluruokaa, jokaisella ei sitä ole. Tulevaa perhettäsi, sukulaisia ja lunta ja muuta vastaavaa :) Maiseman vaihdos pelasti elämäni. Asuimme kaupungissa, mutta muutimme maalle, josta olen kotoisin :) Ihanaa3<<3
vitun homo tapa ittes

haluan kuolla

minäkin halua n kuolla
"Kuuntele kuuta, kuinka se katsoo kuolleita"(Lainaus: tTt)

Toivon sinulle elämänhalua

On syytä elää! Ei toisten vuoksi, vaan itsesi. Miksi pidät itseäsi luonteesi vankina? Jokainenhan me olemme omanlaisiamme, mutta myös ainutlaatuisia, SINÄKIN. Tässä maailmassa on sinun kokoisesi aukko ja, jos sinä et sitä täyttäisi, tämä maailma olisi ihan toisenlainen.

En sano, että nuorena miettii ja etsii elämäntarkoitusta, koska ihminen etsii sitä aina, vanhanakin. Tuskinpa se on kenellekään selvinnyt.

Ei sinun tarvitse pysyä elämän perässä, elämä pysyy sinun perässäsi. Vähän sama juttu kuin koira, joka jahtaa häntäänsä. Siinähän se on koko ajan, vaikka lopettaisi sen perässä juoksemisen. Sellaista on elämäkin.

Minä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Asioita ei vain ymmärrä silloin, kun ne tapahtuvat, vaan yleensä myöhemmin. Niin sinäkin tulet löytämään tarkoituksesi ja se on elää, eikä kuolla.

Kliseistä paskaa

"Tässä maailmassa on sinun kokoisesi aukko ja, jos sinä et sitä täyttäisi, tämä maailma olisi ihan toisenlainen."

Tuollaisillako kliseillä estetään itsemurhia tai lohdutetaan masentuneita?

Minä ainakin tiedän että maailma olisi parempi paikka jos en olisi koskaan syntynytkään.

Mistä sinä voit sen

tietää? Sinä voit jossain asiassa olla hyvin tärkeä jollekkin toiselle. Vaikka olisit vankila kundi niin siinäkin asiassa voit olla avuksi jollekkin, esimerkiksi vankilan hoitajille, muuten heiltä loppuisi työt. :-)
Myönteistä asennetta kehiin oli tilanne mikä hyvänsä!

Jos päädyt

En todellakaan toivo, että päätyisit itsemurhaan. Mutta jos näin päätät, niin kirjoita rakkaillesi juuri tuollainen kirje, minkä tännekin kirjoitit. Kerro heille erityisesti noista jo lapsuuden aikaisista tuntemuksistasi, jotta he ymmärtäisivät surunsa keskellä, että "ei sinua oltu tänne tarkoitettukaan". Se voisi lohduttaa heitä, sillä he miettivät varmasti kovasti ja syyttävät itseään lähdöstäsi, jos et jätä selkeää viestiä.
Luulen, että viesti helpottaisi heidän oloaan ajan myötä. Minun poikani lähti oman käden kautta 30.6.2006, ei mitään viestiä meille vanhemmille...kännykän tekstiviesteistä ymmärsimme hänen murtuneen tyttöystävän jätettyä hänet..Sen voit kyllä aivan saletisti uskoa, että ikävän tuska on sydäntä raastavaa!

olen miettinyt

Ilman muuta kirjoittaisin sen viestin rakkailleni. Oikeastaan se olisi aika luontevaa kun tuntuu ettei minulla muuta olekaan kuin se kirjoittaminen. Tunteistaan on vaikea keskustella kun ei ole ketään niin läheistä ystävää. Pari ystävää minulla on mutta ei heidänkään kanssa tällaisesta voi puhua, he säikähtäisivät. Enkä haluaisi että he tuntisivat minun "hylkäävän" heidät, vaikka niin he todennäköisesti tuntisivat jos tappaisin itseni. Mutta heillä kuitenkin on vielä hyvä elämä edessään. Olen todella pahoillani poikasi puolesta. Tavallaan voin kuvitella hänen tapauksensa. Joskus tulee sellaisia tilanteita jolloin elämisestä tulee mahdottomuus, ei sitä aina voi järjellä edes selittää. Ja uskon ettei aina voi kirjoittaa edes sitä jäähyväiskirjettä jos sanat eivät riitä tilanteen selittämiseen. On vain kiire löytää se lopullinen rauha sielulleen.

Vain todella

itsekkäät ja ajattelemattomat tekevät tai yrittävät tehdä itsemurhan.
Voitko edes kuvitella, mitä tuskaa tuotat läheisillesi ja vanhemmillesi.
Siitä toipuminen voi olla koko elinikäinen prosessi.
AJATTELISIT VÄLILLÄ MUITAKIN!

Voi kun tietäisit mun paskasta lapsuudestani ja menneisyydestäni, niin ehkä huomaisit, ettei sulla mene niin huonosti kun aluksi tuntui. Mulla oli tosi paska lapsuus ja tuntui kerran siltä, että isäpuoli halusi tappaa mut. Tappoihan se edellisen vaimonsakin. Ja se paska elämä oli vasta alkua. Nykyään menee jo paremmin.

Silti haluan elää ja on rohkeutta siihen. Toisin kävi pikkusiskolleni, vaikka ei kärsinyt niin kuin minä. Pikkusisko teki sen ja sanonkin, että se oli hyvin itsekäs teko. Siitä on yli 10v., mutta aina se kummittelee mukana - jos ei muu asia, niin se.

Luit sä

ollenkaan mitä toi ap. kirjoitti, ilmeisesti ett. Itsemurha on itsekästä, tsm. paskaa. Mikä oikeus sulla on taivastella, sä oot just samanlainen ääliö joka yrittää saada masentuneen sängynpohjalta tajuamatta ollenkaan missä MASENNUKSESSA ON KYSYMYS.

Masentuneen

täytyy mennä lääkäriin. Täällä on erittäin vähän psyyken hoitajia paikalla kaikki ovat tavallista lattia kansaa. Jos sairasmielinen ihminen tänne kirjoittaa niin saa odottaa (Ei ammattitaitoisia vastauksia.
oletkohan tarpeeks pitkälle miettinyt. itsemurha muuttuu noidankehäksi jos on muuttuakseen. AJATTELISIT VÄLILLÄ MUITAKIN AJATTELISIT VÄLILLÄ MUITAKIN AJATTELISIT VÄLILLÄ MUITAKIN

AJATTELISIT VÄLILLÄ MITÄ KIRJOITAT
Saatanan tomppeli. Mee himaan ja ammu itsesi. Sinä et tajua mistään mitään. Noi itsekkyyslänkytykset paljastaa sun ajatusmaailman, ja sen että et tajuu depiksestä mitään ,vitun ironman2.

voi hyvä tyttö

Älä hyvä tyttö tee mitään peruuttamatonta.
Sinulla on ihana rakastava perhe. Et voi tehdä sitä heille.

Elämä vain on joskus rankkaa. Olet todella nuori vielä ja elämä edessä.
Oletko harkinnut, että voisit puhua psykiatrin/psykologin kanssa.

Vanhempasi tulevat ikävöimään sinua aina, he eivät ikinä antaisi itselleen anteeksi.

mistä tiedät että se on

Mistä tiedät että kirjoittaja on tyttö ?

en tiedäkään

Vaikutti siltä, että hän on tyttö. Tajusin vasta
kun olin lähettänyt, että enhän minä tiedä onko
hän tyttö, liian myöhästä enää korjata.

Anteeksi vain tälle tytölle/pojalle.
Silti toivon, että tämä ko. henkilö hakisi ammattiauttajalta apua. Asia on vakava!!!!!
siitä ku tossa lukee tyttö................
noin ne soskutkin sanoo

kuulehan

Toisinaan ihmiselle tulee yksinäisyyden olo, ketään ei välitä, minua ei tarvita, heitä on paljon. Mutta usko pois, sinullekkin on olemassa joku ainutkertainen kumppani odottamassa, toisinaan se vaan antaa odotuttaa itseään. Todellakin kuten sanoit, sinulla on rakastavat vanhemmat, siskosi perhe ja sukulaiset lähelläsi. Jätä tuollaiset ajatukset pois, tämä syksy on myös todella masentavaa meille osalle ihmisiä, mutta kevät ja kesä on tulossa ja elämä aina voittaa...olet tärkeä. Voimia nyt ja jaksamisia.

kohtalotoveri

Olen vasta 15, uskovainen. Silti haluan kuolla. Tässä vaiheessa ajattelisi, että teinin valituksia, mutta olen tosissani. Ja kauhuissani sekä masentunut. Viime vuosi on mennyt hurjastellessa (uskooni olen saanut vahvistuksia vasta lähiaikoina) ja olen saanut kantapään kautta kokea, miten se vahingoittaa kehoa JA mieltä. Sielussani on parantumaton haava, jota en saa parantumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Minua myös pelottaa tulevaisuus, ei sillä tavalla miten sen luulisi pelottavan, vaan ajattelen maapallon saastumista, sotia ja kaikkea sitä pahaa ja surua, mitä maailmassa on. En esimerkiksi haluaisi omia lapsiani tänne.Minulla ei ole koskaan ollu sitä "paikkaa perheessäni". Olen aina ollut hiljainen ja sitä ei "hyväksytä" perheessäni, puheliasta sakkia kun on, useamminkin olen saanut tukkapöllyä asiasta. Nykyään vastaan vain pakosta. En tunne kuuluvani joukkoon tai tähän maailmaan. Kavereiden kanssa olen päällisin puolin iloinen, mutta ikäänkuin katsoisin joukkoa aina ulkopuolelta. Tietäen, että en kuulu tänne.
Kaipaan vain Jumalan hellään huomaan. Pois tästä julmasta maailmasta.
Elämä lahjana on suurenmoinen, mutta ihminen on tehnyt siitä kestämättömän...

rakas

Tiedäthän, että "särkynyt sydän ja murtunut mieli, niitä ei Jumala hylkää." Sinulla ei ole mitään hätää, jaksoit tai et. Ymmärrän sinua. En yhtään ajattele, että olet nuori, elämä vasta edessä, tai että et ole kokenut elämää vielä...jne, sillä ei elämä ja kuolema ole meidän käsissämme. Ne ovat Taivaan Isän kädessä. Ei Hän hylkää meitä, jotka emme jaksa.

eikö

Eikö? Olen itsekin kärsinyt jo vuosia tästä kaikesta samasta paskasta. Ei minua auta jos joku tietää mikä on tämän kaiken tarkoitus tai syy! Olisin vaan halunnut olla onnellinen joskus ja olla miettimättä tätä kaikkea ja kirjoittamatta esim. tänne.
Hei. Kannattaako elää vielä sen mikä on jäänyt jäljelle? No tietty kannattaa, koska jos pistän teidät syvälle miettimään että et nä enää aitiäsi tai muita sukulaisia. ja kun miettii että jos haluaisi murhata itsensä tai kuolla jo niin miettikää muut elää ja te vain katsotte kuolleina taivaasta ettekä pääse tekee mitään kivaa. kun kuolee, tuntuis siltä kun ois patialla kääritty ja nukkuis koko ajan.

kuulepas

Jos teet itsarin et tosiaankaan pääse taivaaseen vaan joudut pahimpaan hornan kattilaan! Mieti!
vittu mitä paskaa. rakastan kuolemaa haluan olla olematta

samoja mietteitä

Muakin masentaa aika usein. TUntuu että kaikki menee huonosti ja on mua vastaan. Ihmissuhteet menee huonosti (ei kunnollsia ystäviä eikä ketään ketä rakstaa) , kotona asiat huonosti (molemmat vanhempani sairastavat depressiota ) koulussa en jaksa käydä, väsyttää aina,huono itsetunto, ei ole rahaa... Mutta itseäni en uskaltaisi päiviltä päästää. mitä sitten tapahtuu ??? Jos helvetti on oikeesti olemassa ja noutaja tulee hakemaan ??? Nuo asiat pelottaa niin paljon että taidan sinnitellä ja nauttia niistä pienistä ilon hetkistä jotka elämääni joskus valaisevat... Yritä sinäkin

Sinäkin

Tarvitset Taivaan Isän voimaa ja apua. Opettele rukoilemaan Isä meidän-rukous. Hän auttaa. Rukoilemisesta ei ole ikinä haittaa kenellekään, päinvastoin. Hän kuulee ja auttaa sinua.
Isä meidän, anna minun imeä munaasi.

niin minäkin

ihan vaan siksi että menetin lapseni..
tänään vituttaa suoraan sanoen lukea tuollaista, enkä todellakaan jaksa syventyä ja sääliä.hae apua..minä jatkan itkemistä.

Sama....

Ajattelin lähteä tänään. Minä olen ollut masentunut ja yksinäinen koko elämäni ja nyt viimeinen syy elää on hävinnyt menetin rakkaani.

Tämä on harkittu teko. Ja täysin itseä ajatellen tehty, ja vain siksi että ajattelen kerrankin itseäni. Kiitos.

ITSEMURHA

Olen 20vuotta ja olen nähnyt oppinut kuullut kaiken mitä elämältä voi antaa. olen kyllästynyt joka päivään. heräys,hampaanpesu,tälläys,koulu,koulusta nukkumaan. aina sama. olen masennus lääkekuurilla ja ei auta. ei auta terapiakaan. hetki jolloin nautin on humalassa. olen ajatellut joka ikinen päivä (lähes jokainen minuutti) itsemurhaa 5 vuoden ajan. toiset viisi vuotta voin kestää mutta en kymmeniä vuosia. inhottaa olla linja-autossa ja ihmisiä täynnä ja ajattelen vain olisinpa joskus nuoruudessani kuollut (meinasin tukehtua 7vuotiaana tikkariin) olisipa se tapahtunut. kaikki olisi ihanaa. olisin levossa, haudassa poissa ihmisten luota. mutta äitini pelasti minut tikkariin tukehtumiselta. pelottavinta itsemurhassani on se että minulla on AIVAN IHANAT VANHEMMAT JOTKA OVAT YHDESSÄ VIELÄKIN JA RAKASTAVAT MINUA. EN IKINÄ VOI TEHDÄ ITSEMURHAA HEIDÄN TAKIA. HE OVAT LIIAN IHANIA. MINUA PELOTTAA. OLEN TÄYSIN ROMAHTANUT. MUTTA MINUN ON ELETTÄVÄNI IHANIEN VANHEMPIENI TAKIA. TÄMÄ ELÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA. MINÄ PELKÄÄN.

itsemurha

Hei! Olen sanaton, oma tyttäreni on myös pitkään miettinyt elämän tarkoitusta, mutta rukoukseni äitinä kantaneet...siksi jään rukoilemaan puolestasi että saisit uuta sisältöä elämääsi, uusia ystäviä ja uuden alun! Kokeilisitko myös esim. Vapaaseurakunnan nuorten iltoja ja rohkenisit lähteä katsomaan mitä se puoli voisi antaa, et ainakaan menetä mitään. Siellä voit uskoutua turvallisessa ilmapiirissä pyytämään rukousta oman jaksamisesi plsta, siellä välitetään. Ja lopuksi, olet arvokas ja Jeesus rakastaa sinua!

haluan kuolla

miks mä mulla on mailman ihanin isä mäilman typerin äiti typerät siskot. siis mä haluun vaan kuolla!

dilemma

Emme me halua kuolla, vaikka siltä välillä tuntuu! Olen yksin ja vailla tukea ja turvaa. Serkkuni on tehnyt sen, ja mitä jätti; Surua, Tuskaa ja KAIPAUISTA. Mieti, ennenkuin teet sen!

ajatelkaa

kun sitten ölette kuolleet ja jos putoatte helvetin kauhuihin josta ette koskaan pääse pois niin kyllä tulisitte takaisin jos pääsisitte omaan tyhjään elämäänne, ette koskaan ottaneet vastaan Jumalan rakkautta ja seuranneet Häntä ja kilvoitelleet taivastiellä. Jumala voi antaa sydämeen ilon ja rauhan olosuhteista huolimatta,ja Hän tukee taivastiellä omiaan perille saakka, kyllä saa voimaa kun on itse Jumala luvannut omiaan kaikessa auttaa, kokemusta on, en koskaan luovuttanut ja ihmiset jotka minua kaatoivat ovat itse kaatuneet ja minä olen menestynyt. Tähdätkää taivaaseen, älkää menkö helvettiin, kauheinkin tuska täällä ei ole mitään verrattuna ikuiseen helvettiin....
Sama! Mun elämällä ei oo mtn tarkotusta...

Just

Tämä koko touhu on yhtä ja samaa päivästä toiseen. Se joka ei ole tähän elämän malliin masentunut/vittuuntunut on joko tyhmä tai muuten vain yksinkertainen. Nykyinen elämän tarkoitus on yrittää kovasti rikastua keinoja kaihtamatta ja ostaa kaiken maailman turhaa paskaa nurkat täyteen. Mitään muuta ei ole kuin duunia, kauppoja ja sänky. Ei siinä jokin harrastus paljoa auta. ELÄMME ARVOTYHJIÖSSÄ ILMAN TODELLISTA TARKOITUSTA, PÄÄMÄÄRÄÄ JA IHANTEITA. Miksiköhän vastaavassa tilanteessa joskus 1930-luvulla jokin nazi-ideologia sai nopeasti niin kovaa kannatusta? KOSKA ELÄMÄ OLI SILLOIN TÄYSIN VASTAAVASSA TILANTEESSA.

Itse toimin muutoksen eteen ja etsin aktiivisesti porukoita, jotka toimivat samoin.

NYKYAJAN

IHMINEN KAIKEN SAANUT JA KYLLÄSTYNYT. TEISTÄ TUNTUU ETTÄ HALUATTE KUOLLA, ETTE TE SITÄ HALUA VAAN IHANAN ELÄMÄN JOKA SAA NAUTTIMAAN JOKA SEKUNNISTA. SE ON KIINNI MIELESTÄ, TOISILLA TUNTUU PAHALTA JA TOISILLA ON AINA KIVAA JA MIELENKIINTOISTA.NYT MENEN ASIAAN, ETSIKÄÄ ENSIN JUMALAN VALTAKUNTAA NIIN MYÖS KAIKKI MUU TEILLE ANNETAAN. JA MIKÄ KAUHEINTA KUOLEMAN TAKANA ON TAIVAS TAI helvetti, JOSTA EI PÄÄSE ENÄÄ POIS SIELLÄ ON PIMEÄÄ JA JÄRKYTTÄVÄN KAUHEAA, DEMONIT KIDUTTAVAT YM. RUKOILE LUE RAAMATTUA JA TARTU KIINNI IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN, MUUTEN ME KUOLEMME KAIKKI, MEILLÄ ON VAIN MUUTAMIA VUOSIA TÄÄLLÄ, KUULUMME JUMALAN LUOKSE, TÄMÄ EI OLE KOTIMME,SIKSI MEILLÄ ON PAHA OLLA MUTTA KUN HERRA KOSKETTAA MIELTÄMME SANOINKUVAAMATON AUTUUDENTUNNE TÄYTTÄÄ SIELUMME, OLEN KOKENUT, SE ON USKOMATONTA, SIIS RUKOILE JA LÖYDÄ JUMALA, AINOA TARKOITUS.

...

löysin itseni tosta tekstistä ihan täysin. missän ei enää mitään järkeä.

-.-

vittu ei mikään jumala auta!! anteeks vaan! ootko viellä muutenn täällä vai teitkö sen itsemurhan? ite voisin tehä saman!!

Kas puukko

Mulla on sama tunne, toivon sydämeni pohjasta etten koskaan olis syntyny. Oon kiitollinen kaikesta mitä oon saanu elämäni aikana, ja mä oon oikeesti todellakin KIITOLLINEN. Koska kenenkäänhän elämä ei ole täydellistä, mutta musta tuntuu että mun elämä on ollut mulle täydellistä. Kukaan muu sitä kuitenkaan tuskin haluaisi. :D Miksi sitten toivon, etten olis koskaan syntynytkään? Vastaus on se, että mulla on asiat itteni kanssa päin peräreikää. Ja niitä asioita ei voi korjata, enkä ehkä edes halua niitä korjattavan. Mutta haluan asioitten muuttuvan. Mutta kun ne ei muutu, ellei tapahdu ihmettä. Kyseinen ihme ei ole mahdollista, ja mä tunnen ja tiedän olevani umpikujassa. Ei oo kerta kaikkiaan mitään mitä voisin tehdä. Eläämä on mulle yhtä kärsimystä. Mulla on kavereita, jännittävä perhe, mutta mun ihana elämä valuu hukkaan, koska mulla on niin suuri tuska sisällä. Mulla ei ole tarvetta puhuu siitä, koska ei siihen ole ratkaisua. Enkä ymmärrä miksi kirjoitan tänne, ei sekään mitään auta. Jotenkin vaan rukoilen apua ja siks teen kai tänkin... eräänlainen avunhuuto. Mä en kestä enää kauaa. Mä toivon niin, etten olisi syntynyt. Ennen olin ihan varma ettei mikään saisi minua koskaan esim. viiltelemään itseäni. Enkä yhtään ymmärtänyt miten jollain muka voisi olla niin suurta henkistä kipua. Mutta se oli silloin se. Nykyään itken joka ikinen päivä ja silmät on kokoajan turvoksissa. En nykyään enää osaa mennä nukkumaan hymyssä suin. Ihmettelen suuresti, miten veitsi ei ole vielä kuvioissa kunnolla mukana. Koska voiko tätä suurempaa kipua olla? Jos on, mua ei totta helvetissä kiinnosta yrittää selvitä siitä. Mun elämä on ollut periaatteessa aika rankkaa, mutta se on vahvistanut vaan. Tiedän, että joku muu olisi tehnyt minuna itsemurhan. Itse en vielä vakavasti mieti itse tekeväni, mutta tunnen jo että pian vaaka kallistuu siihen suuntaan ihan automaattisesti. Välillä mielessäni käy ihan hullu ajatus: helvetti ei voi olla tämän pahempaa. Tässä vaiheessa joku varmaan jo ajattelee, että olen vaan jotenkin mielenvikainen tai jotain, mutta mulla on tähän -ilmeisesti masennukseen- SYYKIN. Tiedän itsesääliähän tämä vaan, mutta arvaa miltä tuntuu kuunnella kavereiden "suuria" huolia, kun itsellään on jotain helvetinmoista meneillään. Mä tiedän yhen, jolla on melkeenpä sama asia kuin mulla. Mä antaisin mitä vaan, että voisin auttaa häntä! Oman henkeni antaisin mieluusti pois. Koska kukaan ei ansaitse EI KUKAAN ansaitse mitään näin kamalaa. Olen nimittäin aika ruma. Mun elämä on niin hieno ja siisti, että mä en sovi siihen tän näköisenä. OI KUMPA SAISIN RUKOUKSIINI VASTAUKSEN. Hyväää Pääsiäistä kaikille. Ja Jumalan siunausta!

Vastaus

Vaikka elämä on paskaa!; ei se tarkoita, että sinun elämä on jo eletty! Katso loppuun asti niin minäkin yritän tehdä, vaikka en haluaisikaan olla täällä!

Kas puukko

WAU... Kirjoitin tuon edellisen tekstin yli vuosi sitten... Ja nyt olen jo ollut viiltelyvaiheessa... :S Ja itsemurha on mielessä. Kävin joku aika sitten terveydenhoitajalla... mulla oli anemia... sain rautalääkkeet ja olotilani muuttui äkkiä aivan helvetin hyväksi. =) Tulin taas omaksi itsekseni. TÄYDELLISTÄ. :) Jaksoin nauraa ja oikeesti olin taas MINÄ! :) Mutta nyt on masennus taas alkanut. :( liekö johtuu rankasta ryyppäämisestä... :D Mutta siitä en kuitenkaan aio luopua... :) Mulla on ainoat ongelmat ne mitkä liittyy muhun itteeni ja muihin... tarkoitan esim omaa ulkonäköä ja muiden suhtautumista minuun... :D voi ei... en kestä tätä oman ruman lärvini vankina olemista... ja vartalokin on perseestä... :S Jotkut miehet on kehunnu sitä kyllä, mutta en mä usko moista... vaikka ne kuinka sanois. Kyllä se tiedetään miks ne niin sannoo... ;D Miks mun pitää näyttää tältä!!! Jotkut kyllä inhoo mua. :( Se on se mitä mä pelkään. Mutta on mun elämä nyt menny sillei jännästi parempaankin suuntaan... Että kaikki se kamaluus on loppuen lopuksi vaan plussaa... Mutta se mikä MÄ OLEN... Se ei ole plussaa... :*(

Kas puukko...

Ja btw... Jumalaan en edes usko. :O Nyt olen vaan "rukoillut" maailmankaikkeudelta että muuttais mun ulkonäkköö!!! :'S
"Kuinka kauan viileskelette itseänne, te Anakilaisten(Skywalker) rippeet"(Rukoillessanne leipää ja viiniä)

=(

on ollut niin kamala päivä että heti avattuani läppärin googlasin "haluan kuolla".. Ja tätä mieltä olen ollut jo vuosia.. Se on varma juttu että olisin tappanut itteni ellen olisi yksinhuoltaja .. kuka siitä mun tytöstä välittäisi jos kuolisin?????????????? Ei ole ketään!! Siis kirjaimellisesti ei ole ketään!!!! Toki mulla on äiti, isää ja sisaruksia.. ne asuu toisella puolella helsinkiä.. ja onnex en pääse tapaamaan heitä joka päivä!!! Ne tulee käymään joka viikonloppu ja me kaikki vaan laitetaan naamiot naamaan ja käyttäydytään kuin "normaali" perhe! En kestä heitä enää!!!! En inhoa sisaruksiani.. Toivon niille hyvää elämää sillä hekin ovat saaneet paljon vastakäymisiä tässä elämässä.. mutta loppujen lopuksi he elävät omaa elämäänsä ja valitsevat polkujaan ja se todennäköisesti on kaukana musta ja niin toivonkin sillä olen jonkinlainen musta aukko joka säteilee epäonnea ja katastrofeja!!! Jo siitä lähtien kun äitini tuli raskaaxi.. hänelle sanottiin että kuolet!!! mutta hän oli sen verran myöhäisessä vaiheessa että ei varmaan voinutkaan tehä aborttia.. no hän sai mut.. mut ku hän oli niin sairas että päätti antaa mut pikku siskolleen ..joka oli sinkku ja 22 ikäinen silloin!!!!! mut hei älkää kuvitelko et hän on jonkinlainen marttyyri.. ehheeeh hän tuli raskaax vielä kax kertaa eikä kuollut muttei sitten viittiny hakee mut sieltä siskoltaan.. no hänen selityksenä oli tämmöinen " sun isä käytti sut hyväkseen kun olit vauva niin et voinut olla meidän kanssa" ja käytin erittäin ERITTÄIN hienovaraista kieltä tuossa!!! ette voi edes kuvitella mitä sanoja hän käytti!!!! en toivoisi kenellekkään pedofiilia isää.. enkä sellasta äitiä joka ei tekisi mitään asialle vaan muka " hän uhrautui minun vuokseni" luovuakseen minusta!!! ei herra jumala mikä puupää.. jos mulla olisi pedofiili mies joka nussii vauvojani mun edessä niin tappasin hänet enkä välittäis mistään helvetin lajeista enkä vankilasta enkä mistään ihmisten puheista!!!!!!!!!! enkä todellakaan hakis lisää lapsia hänen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!! inhoan heitä molempia!!! kuvitelkaa tätä tilannetta.. on kaunis kesä päivä... heräätte aamulla hymy naamalla ja katselette ikkunasta.. kuulette kun isänne ja veljenne aikoo lähtee kalastaa.. tekin halutte mukaan.. olin nimittäin joku 12-13v en muista enkä haluakkan muistaa.. sanoin että mäkin halun tulla mukaan.. sitten äiti sieltä huutaa.. en minä todellakaan siivo tätä sikalaa yksin.. sinä jäät kotiin siivoon mun kanssa.. eikä se toki huvittanut =D joten sain turpiin .. mun rakkaat vanhemmat kun uskoo että laspi ei ymmärrä eikä kunnioita ellei ne pelkää vanhempiaan.. ja minä hemmetissä pelkäsin heitä.... ='(
nooh.. niin sain kunnolla turpiinin..äiti löi ja löi ja pakenin vessaan ja suljin oven perääni.. ja itkin siellä tukehtuneesti oven takana ja toivoin vaan ettei se ovi menis rikki äidin potkuista... sitten sieltä kuului oven takaa " halutko mennä sun isän mukaan vai??!! ai halutko että se nussii sut?? senkin huora!! se ei olisi sun ensimmäinen kerta neitonen! isäsi nussi sut kun olit jo vauva........" ja blaa blaa blaa mitä ette halu kuulla uskokaa mua....
siellä kylppärissä.. tunsin lattian sulavan jalkojeni alle.. tunsin ja näin kuinka seinät kaatui päälleni .. en kuullu enkä nähny mitään sain onnex sellasen mini muistinmenetyksen heheheh muistan kuinka katselin seiniä ympärilleni ja vessaa ja etsin pelastusta jotain millä voisin tappaa hänet..itteni tai vaan imeytyä pois sieltä huoneesta ..toivoin etten olisi olemassa..
mutta hei sain kaiken tuon jälkeen pyytää anteeksi ja siivotakkin =D mutten enää ikinä katsonut äitiäni tai isääni silmiin!! kysytte varmaan no kai olisin ite tiennyt jos oma faija tekis mulle tällasta.. mut en ennen sitä päivää.. asuinhan mä tätini kanssa, se raukka uhras elämänsä parhaimmat vuodet takiani ja ei saanut edes kiitosta äidiltäni!!! mut se on toinen masentava tarina =D
mutta kaiken sen jälkeenkin toivoin aina parasta.. en toivonu kuolemaa.. olin masentunu ja itkin aina kun olin yksin sillä eihän ketään ikinä antanu mun olla rauhassa.. ei minkäänlaista yksityisyyttä.. mun äiti lueskeli mun päiväkirjaa.. joten lopetin kirjoittamisen.. oli paskainen teini vaihe.. sain rinnat siinä jossain vaiheessa ja muistan kun olin saanut poolon lahjaksi mun äidin kaverilta.. se violetti stretch mainen.. muistan kun laitoin sen päälleni ja mun mini mini tisut siinä pompotti.. mä katoin niitä et ohooh hhhhhhhhh se oli hauskaa et hei musta on tulossa nainen.. ja sit ku äiti tuli kotiin ja heti sen silmät osu minuun se sano mulle " vitun huora halutko että etsin sulle miehen joka voi nussia sua" " halutko olla prostotutio?? mee asuu kadulla jos ajot käyttää tälläisiä vaatteita" =( =( =( en ikinä koskaan ajo antaa anteex äidilleni.. on tällasia tapauksia ollu monta.. mut ne vaan tuntu unohtuvan äidiltä!! se sano mulle milloin mä on ikinä ees huutanu sulle.. milloin mä on sanonnu sulle mitään rumaa.. nyky päivinä kun hän tulee käymään.. kuvitelkaa miltä tuntuu

järkky

Jos tää sun tarinas on totta ni aivan uskomatonta!!!! Huh huh, karsee tarina :(

Pärjäile!

"Toivoton tapaus"

En oikein usko että tämä tarina on tosi. OLi niin paljon ristiriitaisuuksia tarinassa.

Asuit äitisi siskon luona niin miten sun äitisi kerkesi puuttumaan sun asioihis ja lukemaan sun päiväkirjas yms.

Mut tsemppiä silti sun elämääsi :)

VOI KAUHISTUS

MITÄ OLET SAANUT KOKEA. MITÄ JOS ÄITISI HERMOT OVAT RIEKALEINA,JOS HÄN EI OLE SAANUT TUKEA JA SITTEN MIES ON TUOLLAINEN HIRVIÖ. OLETKO AJATELLUT ETTÄ ÄITISI HUORITTELU ON PELKOA SIITÄ JOS NÄYTÄT HYVÄLTÄ MIEHET TEKEVÄT SINULLE JOTAIN JA HÄNEN HERMONSA EIVÄT KESTÄ SITÄ. RUKOILEN PUOLESTASI,JEESUS VOI KAIKEN MUUTTAA.
"Kuolema on voitto"(Paavali)
Vaiko: "Kuolema on Voiton päällä"?(Veikko)

Seli-seli: Tappion kohdetassa on Taivaspaikka puolustettuna, mutta se tulee vasta sitten, kun kuolemme.

=(

on ollut niin kamala päivä että heti avattuani läppärin googlasin "haluan kuolla".. Ja tätä mieltä olen ollut jo vuosia.. Se on varma juttu että olisin tappanut itteni ellen olisi yksinhuoltaja .. kuka siitä mun tytöstä välittäisi jos kuolisin?????????????? Ei ole ketään!! Siis kirjaimellisesti ei ole ketään!!!! Toki mulla on äiti, isää ja sisaruksia.. ne asuu toisella puolella helsinkiä.. ja onnex en pääse tapaamaan heitä joka päivä!!! Ne tulee käymään joka viikonloppu ja me kaikki vaan laitetaan naamiot naamaan ja käyttäydytään kuin "normaali" perhe! En kestä heitä enää!!!! En inhoa sisaruksiani.. Toivon niille hyvää elämää sillä hekin ovat saaneet paljon vastakäymisiä tässä elämässä.. mutta loppujen lopuksi he elävät omaa elämäänsä ja valitsevat polkujaan ja se todennäköisesti on kaukana musta ja niin toivonkin sillä olen jonkinlainen musta aukko joka säteilee epäonnea ja katastrofeja!!! Jo siitä lähtien kun äitini tuli raskaaxi.. hänelle sanottiin että kuolet!!! mutta hän oli sen verran myöhäisessä vaiheessa että ei varmaan voinutkaan tehä aborttia.. no hän sai mut.. mut ku hän oli niin sairas että päätti antaa mut pikku siskolleen ..joka oli sinkku ja 22 ikäinen silloin!!!!! mut hei älkää kuvitelko et hän on jonkinlainen marttyyri.. ehheeeh hän tuli raskaax vielä kax kertaa eikä kuollut muttei sitten viittiny hakee mut sieltä siskoltaan.. no hänen selityksenä oli tämmöinen " sun isä käytti sut hyväkseen kun olit vauva niin et voinut olla meidän kanssa" ja käytin erittäin ERITTÄIN hienovaraista kieltä tuossa!!! ette voi edes kuvitella mitä sanoja hän käytti!!!! en toivoisi kenellekkään pedofiilia isää.. enkä sellasta äitiä joka ei tekisi mitään asialle vaan muka " hän uhrautui minun vuokseni" luovuakseen minusta!!! ei herra jumala mikä puupää.. jos mulla olisi pedofiili mies joka nussii vauvojani mun edessä niin tappasin hänet enkä välittäis mistään helvetin lajeista enkä vankilasta enkä mistään ihmisten puheista!!!!!!!!!! enkä todellakaan hakis lisää lapsia hänen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!! inhoan heitä molempia!!! kuvitelkaa tätä tilannetta.. on kaunis kesä päivä... heräätte aamulla hymy naamalla ja katselette ikkunasta.. kuulette kun isänne ja veljenne aikoo lähtee kalastaa.. tekin halutte mukaan.. olin nimittäin joku 12-13v en muista enkä haluakkan muistaa.. sanoin että mäkin halun tulla mukaan.. sitten äiti sieltä huutaa.. en minä todellakaan siivo tätä sikalaa yksin.. sinä jäät kotiin siivoon mun kanssa.. eikä se toki huvittanut =D joten sain turpiin .. mun rakkaat vanhemmat kun uskoo että laspi ei ymmärrä eikä kunnioita ellei ne pelkää vanhempiaan.. ja minä hemmetissä pelkäsin heitä.... ='(
nooh.. niin sain kunnolla turpiinin..äiti löi ja löi ja pakenin vessaan ja suljin oven perääni.. ja itkin siellä tukehtuneesti oven takana ja toivoin vaan ettei se ovi menis rikki äidin potkuista... sitten sieltä kuului oven takaa " halutko mennä sun isän mukaan vai??!! ai halutko että se nussii sut?? senkin huora!! se ei olisi sun ensimmäinen kerta neitonen! isäsi nussi sut kun olit jo vauva........" ja blaa blaa blaa mitä ette halu kuulla uskokaa mua....
siellä kylppärissä.. tunsin lattian sulavan jalkojeni alle.. tunsin ja näin kuinka seinät kaatui päälleni .. en kuullu enkä nähny mitään sain onnex sellasen mini muistinmenetyksen heheheh muistan kuinka katselin seiniä ympärilleni ja vessaa ja etsin pelastusta jotain millä voisin tappaa hänet..itteni tai vaan imeytyä pois sieltä huoneesta ..toivoin etten olisi olemassa..
mutta hei sain kaiken tuon jälkeen pyytää anteeksi ja siivotakkin =D mutten enää ikinä katsonut äitiäni tai isääni silmiin!! kysytte varmaan no kai olisin ite tiennyt jos oma faija tekis mulle tällasta.. mut en ennen sitä päivää.. asuinhan mä tätini kanssa, se raukka uhras elämänsä parhaimmat vuodet takiani ja ei saanut edes kiitosta äidiltäni!!! mut se on toinen masentava tarina =D
mutta kaiken sen jälkeenkin toivoin aina parasta.. en toivonu kuolemaa.. olin masentunu ja itkin aina kun olin yksin sillä eihän ketään ikinä antanu mun olla rauhassa.. ei minkäänlaista yksityisyyttä.. mun äiti lueskeli mun päiväkirjaa.. joten lopetin kirjoittamisen.. oli paskainen teini vaihe.. sain rinnat siinä jossain vaiheessa ja muistan kun olin saanut poolon lahjaksi mun äidin kaverilta.. se violetti stretch mainen.. muistan kun laitoin sen päälleni ja mun mini mini tisut siinä pompotti.. mä katoin niitä et ohooh hhhhhhhhh se oli hauskaa et hei musta on tulossa nainen.. ja sit ku äiti tuli kotiin ja heti sen silmät osu minuun se sano mulle " vitun huora halutko että etsin sulle miehen joka voi nussia sua" " halutko olla prostotutio?? mee asuu kadulla jos ajot käyttää tälläisiä vaatteita" =( =( =( en ikinä koskaan ajo antaa anteex äidilleni.. on tällasia tapauksia ollu monta.. mut ne vaan tuntu unohtuvan äidiltä!! se sano mulle milloin mä on ikinä ees huutanu sulle.. milloin mä on sanonnu sulle mitään rumaa.. nyky päivinä kun hän tulee käymään.. kuvitelkaa miltä tuntuu

=(

tuli lähetettyä äskeistä viestä kax kertaa ku nettikään ei jaxa mua ja mun jäkätyksi =D

tiedän ettei ketään huvita lukeakkaan mun kommentteja täällä mutta voittaahan sen päiväkirjan jota rakas mamma vakoilee..
nuo mun tarinat oli teini ikä juttuja.. mut toivoin aina että joku ihme tapahtuis.. rukoilin sitä joka ilta.. joka aamu.. ei koulussakaan menny hyvin.. kun muutettiin tampereelta hesaan..uuteen kouluun.. sain olla ainoo ulkomaalainen koko hemmetin koulussa.. omat luokkalaiseni haukku mut rättipääx vaikken käytä mitään huiveja.. haukku mut neekerix vaikka olen kalpea kuin zombie.. haukuttiin ja nimiteltiin ja mun päälle heitetiin roskia.. ja muistan kuinka vitutti koko koulu.. joka päivä aamulla kun heräsin.. ja tuskin olin saanu nukkuakkaan kun pelkäsin että isi raiskaa yöllä!!! aamulla piti oikein miettii mitä kaikkee pitää jaxaa tänään!!! olin todella vahva sisimmiltäni vaikka mut joka päivä nujerrettiin ja every one tried to break my spirit..en tiedä miten jaksoin?!! ihmettelen itsekin nykyään.. muistan kuinka saatoin unelmoida että ne mun luokkalaiset kuolisivat miten joku tulisi pelastamaan mut.. miten koulu palaisi tuhkaksi..en anna niillekkään anteeksi..ikinä
noh vuodet virivät ja täytin 17..en ikinä saanu mennä ulos, ei saanu käyttää meikkii, ei ite ostaa omia vaatteita, olin fuckin 17 ja mulla oli yhet rintsikat!!! säälittävää!! ei mun saatana vanhemmat antanu rahaa eikä ne ostanukkaan mulle!! eikä ne yhet rintsikatkaan ollu äidin ostamia.. se oli yx äidin kavereista.. ne sääli mua.. 17 vuotiaana menin naimisiin ette halu kuulla miten ja mix =D mut luulin silloin että hän on se pelastus jota olen toivonu vuosia.. hän on se ihme jota olen odottanu.. mut ei vissiin ollukkaan.. oli vaan joku kusipää joka käytti hyväkseen ja jätti kotiin joka päivä etsiäkseen muita ulkona.. petti kymmeniä kertoja!! otti mun rahat ja pankki kortin ja ei antanu edes jatkaa koulua.. naisen paikka on kuulemma hellan ääressä ja miehen jalan ale!!!!!! inhon kaikkia tällä tavalla ajattelevia!! 5 vuotta hänen ja perheensä kanssa yhtä tuskaa =( nyt naurattaa ja itkettää.. hänen kannssaan elettyäni hukkasin sen mun sielun vahvuuden sen unelmoimisen taidon, uskoni jumalaan, uskoni ihmisiin, yhteiskuntaan, ystäviin.. jos ei mulla olisi tämä lapsi olemassa olisin jo tehny itsemrhaa. vannon. se surettaa etten voi lopettaa edes helvetin elmääni kun tahdon sitä!!! epäreilua että edes tätä en saa tehdä sillä tavalla jota haluaisin =,(
joka päivä saan kuulla kun ihmiset valittaa turhamaisista asioista ja olen hiljaa.. enkä voi puhua omistani.. mulla olikin ystäviä joskus .. en toki kertonu niille isoista jutuista.. kerroin esim miten mun ex kohtelee ja itkin muutama kerta heidän luonaan ja ne mun niin kutsutut ystävät ja siskoset blaa blaa.. ne sanoi mulle sä oot tylsä ja masentava seura.. enhän minä joka päivä valittanut.. kuulinhan minä kun ne valitti kaikesta! mun näköjään oli ok et ne sai puhuu mut ku on niitten vuoro kuulla se on tylsää eikä me jakseta sua.. ei oo ollu ystäviä kolmeen vuoteen tuskin tulee olemaan.. ku luottamus on mennyttä.. joku voi tulla täällä ja selittää et joo yritä ettii positiivia juttuja sun elämästä.. yritä elääääää!! mut mähän yritän.. mulla on töitä hienossa firmassa, opiskelen taidetta korkeakoulussa.. siis tosiaan yritän vaik sanon ettei mulla ole toivoa mut 1% toivon pike siellä sisimmilläni palaa.. ja varmaan tulee joku ja murskaa sitäkin =D onko vapaaehtoisia?? =D
ite näen itteni tosi helvetin rumana.. ei ketään olekkaan ikinä sanonnu kasvotusten mulle että olen kaunis.. muista kun koko perhe istui sohvalla ja pilkkaamassa mun naamaa .. ilmaista viihdettä.. kokeilin muutaman kerran laittaa kuvia jonnekkin nettiin tsekkaakseni vaan reaktioita.. että oiko se mun miehen pettämiset oikeutettuja? mut sain kehuja maasta taivaaseen..toisaalta ei niistä ikinä tiedä .. mitäköhän nekin oikein odotti niiltä =D kauhee skeptinen nykyään.. valitettavasti erottuani aloin aina huomata lasin puolex tyhjäx!! surullista, sillä sisimmilläni haluan elää.. olen odottanu vuosia saadakseni hengittää.. mut aina vaan mua tukahdutetaan.. nyt on yksinhuoltaja.. ei voikaan mennä ulos ja tapaamaan ihmisä eikä muuta sellasta.. elämä pyörii lapseni ympärille.. miloin e muka ehti pyöriä mun ympärilää???!!?? en saanu minkäänlaista tilaisuutta elää.. tuskin elämä tästä paranee.. on jo puolet eletty ja toinen puolikas näyttää jo synkältä etukäteen
sisältäen yksinäisyyttä.. rumuutta.. köyhyyttä.. tylsyyttä.. sairauksia luultavaksi saan hermoromahduksen/+sydän+veripainesairauksia LOL
lopetan valittelun .. ootte jo varmaan kyllästyneet.. tuskin ketään jaksoi lukeakkaan

wish to die =(

toivotan mielenrauhaan ja onnellisuutta teille kaikille <3

sinulle

Hei!
Älä vähättele itseäsi. Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Eikö hän olekin ihmeellinen? Ja ajattele, saat kasvattaa hänet täysin päinvastaisesti kuin sinut itsesi on kasvatettu, voit rakastaa lastasi antaumuksella ja hoivata häntä rakkaudella. Kun seuraat hänen varttumistaan voitte jopa olla toistenne hyvät ystävät (toisin kuin sinä ja äitisi).
Ajattele kaikkea tätä! Olet arvokas äiti jolla on hieno tehtävä!

Kuulostat ihmiseltä joka on jaksanut paljon....nyt unohdat menneet ja alat rakentamaan sinun ja lapsesi yhteistä elämää!!

Hyvää jatkoa! <3

eräs äiti

Hei!
Älä vähättele itseäsi. Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Eikö hän olekin ihmeellinen? Ja ajattele, saat kasvattaa hänet täysin päinvastaisesti kuin sinut itsesi on kasvatettu, voit rakastaa lastasi antaumuksella ja hoivata häntä rakkaudella. Kun seuraat hänen varttumistaan voitte jopa olla toistenne hyvät ystävät (toisin kuin sinä ja äitisi).
Ajattele kaikkea tätä! Olet arvokas äiti jolla on hieno tehtävä!

Kuulostat ihmiseltä joka on jaksanut paljon....nyt unohdat menneet ja alat rakentamaan sinun ja lapsesi yhteistä elämää!!

=,)

tuli ihan kyynel silmiin..
kiitos kommentista ja että jaksoit lukea

ei voi valitettvasti voi ihan unohtaa.. se on siinä edessä joka päivä
mut tottakai rakastan tyttöäni(6v.)
ja pidän huolen hänestä ja jopa itestäni hänen takia...
kuten sanoin en voi tappaa itteni vaikka kuinka paljon sitä haluasin.. valita helpoin reitti
mutta en voi .. täytyy huolehtia hänestä ja kasvattaa hänestä vahva ja fiksu nainen joka voi huolehtia itsestään <3

ymmärrän..

tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, vaikka kokemuksemme eroavatkin hieman toisistaan.
Silti kurkkua alko kuristaa ku luin tuota tekstiäsi, tuli aivan oma lapsuus mieleen.
Olin se nuorimmainen, roskakori ja vanhempien pelinappula...en nyt tässä ala omia kokemuksiani kertomaan, mutta tiedän miltä tuntuu elää jatkuvassa helvetissä syntymästään asti..
Tässä itsekin olen miettinyt että jos vaan antaisi olla. En edes tunne olevani masentunut enää, joskus olin vakavastikin, mutta nyt oon vaan väsyny..ja täysin turra.
Ei tää elämä tästä enää pahemmaksi muutu..eikä paremmaksi.läheisimmät ihmiset menetin ja olen aivan yksin.
Jotenkin oikein toivon masentuvani kunnolla jotta saisin motivaation tappaa itseni..mutta se ei taida olla enää mahdollista. Se kynnys on jo ylitetty.
Elän elämääni niinkuin elävä kuollut, ei kiinnosta mikään mutta silti jaksan hymyillä kun tuttuihin satun törmäämään..joskus harvoin. Jaksan jopa nauraa, vaikka sisimmissä se kaikki tuntuu turhalta.
Tuntuu että minut on tapettu sisältä jo ajat sitten..mistä sais uuden ehjän sielun..?
Hädin tuskin tiedän kuka olen..en ole koskaan oppinut sitä tietämään. Tiedän vain että olen vahinkolapsi..kaiken pahan alku ja juuri..ehkä sisarukset välittää entä sitten..itse en jaksa välittää enää kenestäkään. Sitä paitsi ovat niin kaukana, heillä on oma elämä, mitä väliä..kannustavia sanoja he yrittävät sanoa, mutta hekään eivät tiedä että en tunne olevani enää olemassa. Olen kuin tyhjä kuori..pienenä suurin haaveeni oli hypätä sillalta alas..Kai tässä pitää vain teeskennellä olevansa elossa, elävänsä, ja toivoa että noutaja tulisi hakemaan pois mahdollisimman pian..

SINÄ OLET

USKOMATON NAINEN, KAIKEN TUON KESTÄNYT JA NYT HOIDAT LASTASI. NÄYTÄ MAAILMALLE ETTÄ SINÄ ET HÄVIÄ VAAN LUOT HYVÄN ELÄMÄN ITSELLESI JA LAPSELLESI. VOISIT AUTTAA SAMOJA KOKENEITA NUORIA HEITÄ ON VARMAAN PALJON JOTKA KÄRSIVÄT, PYSTYT ELÄMÄÄN ELÄMÄN JOKA JÄÄ HISTORIAAN, JUMALA SINUA ON AUTTANUT VAIKKA ET EHKÄ OLE NIIN KOKENUT, LUOTA HERRAAN HÄN SINULLE TIEN NÄYTTÄÄ JA PERILLE TAIVAANKOTIIN VIE.
Vai jumala auttanut? Ei perkele mitä paskaa... Missä vaiheessa se jumala on auttanut? Kyllä tuo vaikutti sille että hän olis taistellu pikemminki itse saatanaa( jota ei tietenkään ole) vastaan ja voittanut aivan omin avuin. Toivon hänelle voimaa ja pidän henkisesti kädestä kiinni. Meitä ei täällä kukaan auta ellei me itse ja se on vissi.
Minä yritän tehä samoin.. aika vaikeeta vaan.

minäkin

heeiii!!! haluan tehdä itse murha haluaako joku toinenkin. tarvitsen seuraa!!! ei ole yhtään syytä elää. sami55200@yahoo.com

myöskin

olen ihan varma kuolemastani lähiaikoina se tunne on nyt todella voimakas......

uskomatonta

aivan uskomatonta että fyysisesti terveet ihmiset ajattelevat itse murhaa... ajatelkaa sairaita ihmisä jotka ovat suunnitelleet elämäänsä, mutta yhtäkkiä eivät pystykään toteuttaa sitä sairauden takia ja itkevät joka ilta että miksi juuri minä? te saatanan luuserit terveet ihmiset menkää hoitoon tai jos olette noin säälittäviä niin perkele tappakaa ittenne!

ajattelematonta

todella ajattelematonta puhetta pläyer. Ihminen voi olla sairas henkisesti tai fyysisesti. Fyysinen terveys ei takaa henkistä terveyttä eikä päinvastoin.

Samaa mieltä

Samoin ajattelin minä, kun luin edellisen viestin.

huhhuh

mikä sua vaivaa!! aattele nyt jos jollain ihmisel on ollu vitun huono viikko, on aatellu jo pitkään itsemurhaa. sit se lukee näit muiden tarinoit ja aattelee et no kyl mä viel jaksan. sit ne lukee sun kommentin! se pieni apu joka on tullu katoaa ja ne ottaa sen veitsen, jota ne on jo pitkään kattonu, käteen... se on sit sun vastuulla! sä et selvästikkään tiiä millast on olla masentunu joten haista vittu ja elä sitä omaa elämääs ja anna meiän olla! :'( ÄLKÄÄ TE KUNNELKO TOTA!! JOS TEIL ON PIENIKI SYY ELÄÄ NII KESKITYTTE SIIHEN!! :) ehkä mäki yritän
"te saatanan luuserit terveet ihmiset menkää hoitoon"

V***n idiootti, tollasten itsekkäiden k***päiden takia tälläsiseen tilaan on ajauduttu, silloin, kun olisi kaivattu turvaa ja apuja mm. vanhemmilta, on ennemminkin tullut nälvimistä ja muuta paskaa väkivallasta, jatkuvasta pelosta, hyväksikäytöstä, koulukiusaamisesta puhumattakaan. Ne oikeat luuserit ovat enemmänkin sinun kaltaisia itsesäälissä rypeviä ns. "kovanaamoja" (omasta mielestä), jotka on selvinneet elämästä ilman vaikeuksia esittelemällä jotain muuta, kun todellisuudessa olette, ehkä harrastaneet koulukiusaamista isossa porukassa, kun yksin ei ole ollut miestä/naista sen pienen rassukan ahdisteluun ja näin kasvattanut omaa itsetuntoaan. Sitten omatunto ilmeisesti on alkanut kolkuttaan, kun on epäilys heräämässä, että jumakauta, oonks mää ehkä aiheuttanu jotain tollasta, että joku riistää itteltään henkensä? Kyl mää pidän luusereina sun kaltaisia ihmisiä!

Noi edellä mainitsemani asiat lisättynä vielä kiristys erittäin väkivaltaiselta taholta voimakkaalla taustajoukolla noin 12 v lasta kohtaan jättää jälkensä niin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun muulle hyvälle elämälle vaadittaville ominaisuuksille, joista ei todellakaan parane pienessä ajassa. Vaikka olen puoli vuosisataa iässä jo ylittänyt, nämä asiat lisättynä tämän päivän taloudellinen tilanne ja muu "paska" on alkanut kalvaan enenevässä määrin ja ajattelen päivittäin itseni tuhoamista. Ihmettelen sitä, että itsetuhoisia ajatuksia katsotaan näitten "terveitten" ihmisten taholta niin paheksuvasti ja syytellen, "miten voit tehdä tällaista läheisillesi"? Jos läheisten käyttäytyminen on sitä, mitä oon kokenu vuosien varrella, niin voin sanoa, että en arvosta sellaista läheisyyttä pätkän vertaa. Jos ja kun esität pienen avunpyynnön (ei mitään ammattiauttajien apua), vaan ihan normaaliin arkeen liittyen, niin vastaus on luettavissa selvästi rivien välistä, että voisitko jatkossa olla ottamatta yhteyttä.

Yritin muutama viikko sitten itsaria heräten teho-sastolla, mutta näitten viimeaikojen olotilojen mukaan uskon, että toinen kerta onnistuu varmasti. En tiedä koska tapahtuu, mutta toivottavasti pian. Olen itkenyt tarpeeksi, olen kärsinyt tarpeeksi, voiko enää paremmin mennä.

Näille nimimerkki "pläyer" kaltaisille toivon vilpittömästi, että se päivä tulee eteen, jolloin ootte viimeisen päälle masentuneessa tilassa, niin opitte ymmärtämään, mitä te kommentoitte.

Kaikille ahdistuksesta, masentuneisuudesta ja itsetuhoisista ajatuksista kärsiville toivotan jaksamista.

katteetonta optimismia

Niin minäkin olen aina ollut varma kuolemastani. 16-vuotiaana ajattelin, ettei tarvitse pelätä yo-kirjoituksia, koska kuolen ennen niitä tähän yksinäisyyteen ja suruun. Sitten 20-vuotiaana opiskelijana ajattelin, ettei sillä valmistumisella ole väliä, kun kerta kuolen ennen kuin täytän 25. Ja sama juttu vajaat 10 vuotta myöhemmin. Olin ihan varma, etten elä 30-vuotiaaksi. Eräs ystäväni päätti päivänsä 30-vuotispäiväänsä seuraavana yönä, mutta minä en pystynyt samaan, vaikka olisin halunnut. Joo, nyt tässä on kohta 40 lasissa enkä enää jaksa uskoa, että kohtalo olisi niin armollinen, että päästäisi pois. Pois olen halunnut niin kuan kuin muistan. Itsemurha-ajatuksia oli jo alle 10-vuotiaana ja on ollut siitä huolimatta, että kasvoin ja elin uskossa, jossa itsemurha on vähintäänkin yhtä suuri synti kuin tv, viinan juonti ja ehkäisy. Joo, ja niitä itsariajatuksia oli ennen kuin aloin harjoittaa noita kahta jälkimmäistä. Nuorena syynä oli syyllisyys ja huonommuuden tunne. Sitten se oli koulukiusaaminen ja aikuisena vain se, että noista edellä mainituista syistä johtuen elämä todellakin meni vituralleen ja siitä tuli pelkkää kidutusta. No, kyllä mä nykyäänkin mieluummin itsarin valitsen kuin Jeesuksen...
Itsellänikin on pitkään ollut kuolemisfantasioita. En tarkoita että olisin suunnitellut itsemurhaa, mutta haaveillut että kuolisin ja vapautuisin kaikesta... Ahdistuneisuuteni syy on nimittäin se että tunnen olevani loukussa. Olen pitkään nimittäin haaveillut ulkomaille (esim. Saksaan tai Britanniaan) muutosta, mutta ne ovet tuntuvat pysyvän kiinni... en jaksa tätä suomalaista yhteiskuntaa joka saa niin monet (mukaan lukien itseni) voimaan pahoin. Toinen syy ahdistukseeni on ulkonäköhuolet (paino-ongelmat ja hiustenlähtö), tekee mieli kirkua kun näkeekin peilikuvansa. Tiivistettynä voitaisiin sanoa että minulla on paljon unelmia (ulkomaille muutto, matkustelu, luova ura, hiustensiirto, laihdutus), mutta en usko että ne unelmat tulevat koskaan toteutumaan, sillä olen haaveillut niistä asioista niin pitkään ja etsinyt tietäni jota kulkea löytämättä sitä. Ongelmani on myös ollut että olen antanut muiden ihmisten (etenkin äitini ja siskoni) jyrätä ylitseni, tehnyt heidän mielensä mukaan (esim. mennyt kouluun jonne en olisi koskaan halunnut mennä) ja nyt minusta tuntuu että itseluottamukseni on niin pohjassa ettei minusta ole enää toteuttamaan unelmiani, olen odottanut liian pitkään (olen jo 26-vuotias) ja minusta tuntuu etten tule koskaan pääsemään tästä loukusta ylös... minusta ei tule koskaan onnellista!

Siitä huolimatta haluan sanoa kaikille itsemurhaa hautoville että elämästä kannattaa pitää kiinni. Kannattaa ottaa selvää sairastaako mielisairautta johon voisi saada apua (moni kärsii tiettämättään esim. maanis-debressiivisyydestä), kannattaa myös kokeilla ympäristön vaihtoa, monesti se auttaa... Kannattaa myös harrastaa liikuntaa, syödä terveellisemmin ja luoda itselleen unelmia ja tavoitteita, vaikka ihan pieniä. Sillä ilman unelmiani olisin varmaan jo tappanut itseni... Ehkä joskus elämä hymyilee minullekin, vaikka tällä hetkellä en siihen usko. Ehkä joskus olen kiitollinen siitä etten mennyt kylppäriin ja viiltänyt kättäni auki...
Minulla on hyvin perverssejä kuoleman fantasioita ollut, ajattelen että joku hullu(esim. muslimi) suuttuu seksistäni, jos se joskus on jopa todellista ja käy teurastamassa sänkyyn...
Mutta veitsiä on kaapissakin, siltä varalta, että murhaaja luulisi minua aseettomaksi.
Jeesuskin käski ostamaan miekan ja ottamaan kukkaron mukaansa...Alussa ei saanut pistää yhtään vastaan pahalle. Ja sitten Jeesus sai oman puolustajansa(Paavalin), joka puolustaa Jeesusta ikuisesti, eikä kristinusko senkään vuoksi (ainakaan vielä) kaadu.
Älkää LUULKO, että Kristuksenkaan armeja ei ole enää TÄSTÄ maailmasta, se on sitä, ja mitä suurimmassa määrin, ja siksi mni ristiritari kuoli levittäessään kristinuskoa....
Levitä sinäkin uskoasi tai tietoasi, ja kuole sitten jos joku vihastuu sinuun murhaavasti, jollet pysty pahasti puolustautumaan, mikä on kyllä häpeä jos et pysty.

ei ole toivoa eikä varsinkaan uskoa

mut on myös kasvatettu uskovaisessa perheessä (adoptioperhe) jotenkin vaan kaipaisi,että yläkerrassa oltais koko ajan läsnä eikä sillon vaan... mua ahdistaa ihan hirveästi.. mulle tuli keskenmeno ja sen jälkeen ole ollut aivan maassa... ja tietenkin on kaikkia muita...haluan kuolla... joskus nuorempana istuin keittiön lattialla puukko kädessä, että nyt mä vedän se valtimon poikkin,mut vielä en oe saanut sitä tehtyä...mutta uskon,että tässä jonain päivänä sen tee,jos kerran asiat katkuu näin.... välillä musta tuntuu,että olen arvaamaton itselleni ja joku kaunispäivä voin sen tehdä ja varmasti teenkin...pitää vaan miettiä tarkasti miten ja missä sen teksisin. mulla on suuri kaipuu päästä täästä elämästä pois!!!suurin osa mun tutuista ei ole ikinä käynyt yhtä syvällä ja ne saa tosta vaan kaiken mitä ne keksik kysyä,niiden vastoikäymiset on sitä mitä mä käyn silloin ku mulla on "helppo"...

LOPETA TOI!

Mun pikkusisko tappoi itsensä -96, eikä siitä noin vain pääse eroon - surusta ja tuskasta, syyllisyydestä ym:sta. Meidän äiti vanheni 20-vuotta kun sisko teki itsarin. Ei siitä syyllisyydestä (läheiset) noin vain pääse eroon. Sen kanssa on elettävä koko loppuelämä! Mutta kaikesta siitä tuskasta huolimatta mulla on rohkeutta elää, enkä ole pelkuri elämälle. Ja äidille (olen itsekkin äiti) se on kaikkein pahinta. Oman lapsen menetys ja vielä extrakauheeta, että itsarin kautta.

VOISITKO SÄ HEI AJATELLA VÄLILLÄ MUITAKIN? AINA ON OLEMASSA IHMISIÄ, JOLLA MENEE PALJON HUONOMMIN KUIN SULLA JA NIILLÄ ON ROHKEUTTA JATKAA ELÄMÄÄ!

Voisitko lakata moralisoimasta

Elämä loppuu, kun elämäntuska on suurempi kuin kuolemanpelko.

Jos se jälkeenjäävien omaisten syyllisyys, suru ja ahdistus on suuri, niin olisikohan syytä herätä rakastamaan ja pitämään huolta jo silloin kun masennus ja itsemurhan ennusmerkit ilmenevät. Turha sitä täällä on moralisoida. Eli tässäpä hiukan vastamoralisointia. Olisit ollut läsnä silloin kuin vielä olisit ehtinyt.

Aina on ihmisiä, joilla menee vielä huonommin SINUN näkemyksesi mukaan. Mutta yritä nyt käsittää, että me olemme yksilöitä. Asiat jotka eivät turhauta SINUA - kuka tätä luetkin, joka on taipuvainen tätä argumenttia - ovat joillekin pitkällisen piinan aiheita. Heillä ei ehkä ole sinun taipumuksiasi, etujasi tai elämääsi ylipäätään, eikä SINUA näytä kiinnostavan hänen mahdolliset hyvät puolensa vaan oma oikeassaolosi.

Voisitteko nyt mitenkään ymmärtää, että minkäänlainen argumentointi ei auta, vaan pahentaa tilannetta. Syyllistäminen johtaa syyllisyyteen, mikä taas ei mitenkään paranna tilannetta. Jotkut ihmiset päättävät päivänsä ihan meidän mahdollisesta hyvästä tahdosta tai oikeassaolostamme huolimatta. Mutta niin kauan kuin masentunut, surullinen ja elämäänsä turhautunut ihminen on keskellämme, meillä on mahdollisuus osoittaa myötätuntoa ja tarjota onnistumisen elämyksiä. Osoittaa että toista tarvitaan ja että hänellä on kykyjä moneen hyvään ja rakentavaan asiaan.

Näin. Jatkakaa vain lyötyjen lyömistä. Harva asia on yhtä helppo tapa pönkittää egoa ja unohtaa oma syyllisyys siitä, ettei rakastanut läheistään teoin ja sanoin silloin kun sen aika olisi ollut.
Juupa juu! Mun paras likkakaveri tappo ittesä n. puoltoist vuotta sitte.
Sillä oli rakastava koti (tunnettiin lapsesta asti), hyviä ystäviä, kivoja kavereita. 3 lasta ja 5 lapsenlasta.
Hän oli aina aktiivinen, ulospäin suuntautuva, erittäin kaunis ihminen.
Kuitenkin hän eräänä yönä oli päättänyt lopettaa elämänsä.
Jäi vain suuri Kysymysmerkki ???
Ei kukaan pysty lähteä "auttamaan" ihmistä, jolla ei todellakaan näy olevan siihen minkäänlaista tarvetta. Iloinen, hyvä ammatti, rakasti yli kaiken jälkeläisiänsä ym.
Kaikki eivät näytä ulospäin pahaa oloaan ja hänellä oli niin suuri ystäväpiiri ja perhe, että väkisin tulee mieleen, että jonkun olisi pitäny huomata jotain merkkejä, mutta kun ei niin ei !
Lähdeppä sitte kyselemään kaikilta tutuilta : Meneeks nyt ihan varmasti hyvin, ku oot noin onnellinen...HALOO
noin. Syyllisyys.

Hei

et sinä joudu mielisairaalaan.
Suljettu osasto on olemassa itsetuhoisille ihmisille ja sieltä pääsee pois kun ei ole vaaraa, että vahingoitat itseäsi. Siellä on sitten psykologit jne. ja saattavat määrätä jotain lääkkeitä jne.
Ja sinnekään ei kovin helposti ketään joudu...
Sinne pääsee vierailemaan ja rauhallinen paikkahan se on, siellä on ihmisiä joilla on pää hieman sekaisin sillä hetkellä. Sellainen levähdyspaikka.

hei

anteeksi, tämä ei ole jatkoa viestiisi, mutta en jaksanut lukea viestejä ja sinun oli viimeisin. olen 50 mies, minulla on itseeni kyllästynyt vaimo ja 18 tytär. olen ollut jo pitkään kyllästynyt elämään (kaikki on ulkoisesti hyvin - olen insinööri, vakinaisessa työssä, ei uhkaa potkuista, asuntolaina maksettu, jne). nyt koen suorittaneeni velvollisuuteni ja haluaisin tietää mikä olisi kivuttomin (pelkuri kun olen) ja varmin tapa päästä kaikesta? VOISIKO JOKU AUTTAA!!! (EN halua söpösteliöitä selittämään elämän ihanuudesta, vaan oikeaa tietoa). Jos tämä ei ole oikea foorumi, niin voisiko joku antaa minulle linkin paremmille sivuille.

Tämä kirjoitus on aloitettu

marraskuussa vuonna 2006
Kaikella on tarkoituksensa miksi pitää käydä tiettyjä asioita läpi elämässä... sille ei vaan voi kukaan mitään,mut yritä miettiä valoisia asioita elämässäsi, vaikka niitä paljon olisikaan. Mullakin on vaikeeta,mut kai tästä on vaan selvittävä, en kyllä tiedä miten!
...Olemme kuin kukat kuoleman varjojen laaksossa, elämä on kuin ohut savujuova, vain pieni hetki ja kaikki on poissa. Itse todella odotan sitä hetkeä kun saan kuolla!! En pelkää kuolemaa, vaan toivon jo, että pääsisin kuoleman jälkeiseen elämään. Uskon että sieluni ja henkeni jäävät eloon sen jälkeen kun ruumiini on kuollut. Ja kuolemani jälkeen pääsen taivaaseen tai helvettiin, riippuen siitä, miten olen elämäni elänyt. Ehei, en tarkoita pelkästään maallisen vallan noudattamista ja väleissä pysymistä ainakin useimpien ihmisten kanssa, vaan tarkoitan että (uskokaa pois) Jeesuksen Kristuksen kautta pelastuu!

Kun olin aivan pohjalla, henkisesti täysin lopussa, pelkäsin kuollakseni erästä ihmistä, oma tilanteeni oli aivan absurdi, elämä oli synkkää ja raskasta ja pimeää, todellista valoa, iloa, rauhaa ja rakkautta ei ollut missään, rukoilin -vielä kerran- (hädintuskin enää jaksoin tai muistin miten rukoilla) Herra Jeesus Kristus, jos olet olemassa, muuta minun elämä!! Minä en tahdo elää tämmöistä elämää! Tästä täytyy tulla loppu. Ja rukoillessani olin tosissani, olin todella sydänjuuria myöten täysin kypsä muutokseen.

Se auttoi. Ja tätä rauhaa mikä omassa sydämmessä nykyään asuu, en vaihda koskaan pois!

Ja ihan varuilta: jos olet harrastanut spiritismiä, horoskooppeja, noituutta tai luvannut sielusi paholaiselle, siitä täytyy selkeästi Jeesuksen Kristuksen nimessä sanoutua irti. Samoin jos demoniset voimat jylläävät-> esim, juuttumista itselle haitallisiin asioihin: ajatus itsemurhasta ei jätä rauhaan, välillä voi viipyä pitkäänkin ajatus poissa, mutta sitten se taas iskee hullun lailla päälle. Ja siis tässä tapauksessa alkaa jo itsekin ihmetellä että mikä ihme minulla on kun ei tästä asiasta pääse millään eroon, vaikka haluaisi? Silloin ei tarvitse kuin sanoa että Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä minun ei tarvitse tätä asiaa ajatella. Tai: Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä käsken tässä huoneessa olevia demoneita ja pahoja henkiä poistumaan.
No. Toiset ehkä pitävät minua hourupäänä, mutta toivottavasti tästä on edes jollekkin apua!

Noh..

Olen pahoillani, ja jos todella viitsisin sanoisin pari valittua sanaa, mutten tahdo loukata. sanon vain tämän:

Ei ole jumalaa.

Ei kristusta.

Ei uskontoa.

Ei taivasta.

Ei helvettiä

On vain se mitä oikeasti on.

Uskonnot ovat syy kaikkeen pahaan.

Melkein kaikki sodat ovat lähtöisin uskonnosta.

Mieti sitä.

Tiedät sen itsekkin.

Haluan sano vain, että elämäni ei ole varjoisaa, vaikken uskokaan jeesukseen, on vain korkea voima, mutta se ei ole jumala. Se on voima. En ole mikään Star Wars tyyppi kun puhun voimasta. Tarkoitan sitä oikeasti. Jumala ei ole isä. Se on alentavaa. Jeesus ei ole mies, tai jos oli, hän ei ollut jumalan poika, vaan mies. Sekin olisi alentavaa naisia kohtaan. Uskonto ei auta. Usko auttaa.
Mitä sulle nyt kuuluu?
Enpä itsekkään tiedä mitä iloa elämässä on.. Kärsimystä vain. Lopulta kaikki kuolevat kuitenkin.. Ja sitten ei ole mitään. Ei ole taivasta, ei ole helvettiä. Ei ole vain mitään.

Itsekkin mieluummin tekisin itsemurhan kuin kituisin monia vuosia tällä myrkytetyllä planeetalla

En taida olla vielä valmis itsemurhaan =( Olenhan syntynyt -95

;(

älä ny helvetti ees mieti itsaria jos oot 95 syntny... kyl sun elämässä vielä hyvääki tapahtuuu. ja jos ihmettelette miks mun viesti on näi sekavaa se jihtuu siitä et oon kännissä ja tää on ainut joka musta välittää'... ssiis alkoholi. ja oon 18v. toivon kaikille vaan hyvää :(( Haluisin jutella vaik jonku kaa ees meses mut ei ketää kiinnosta.
Sama juttu. En enää vaan jaska elää. Tuntuu turhalta kaikki. Ketään ei välitä, ei oo ystäviä kelle puhuu.. millonkohan sitä uskaltaa tehdä itselleen jotakin.. :(

mua kiinostais

Mä oon aina elämässä halunnu ja auttanu ihmisä mun parhaalla kaveriila oli samoja onelmia mutta sain hänet pois ajatuksista pois ja olen hyvun ylpeä siitä

shailene15-@hotmail.com

joku poju vaan

minä rakastan sinua ja suren kun olet surullinen.

Masennukseen on lääkkeitä

Niin selkeästi masennukselta tuo sinun tilanne kuulostaa. Ja Suomessa masennus on jo kansantauti, sitä ei tarvitse hävetä. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, ilman sen suurempaa syytä.

Itsemurha ei ole ratkaisu, ainakaan hyvä sellainen. Olet vielä niin nuori, että etkö haluaisi katsoa vähän eteenpäin elämää, josko sillä olisi sittenkin jotain tarjottavaa? Usko pois, ajattelin aivan samalla tavalla kuin sinä tuossa iässä. Tässä nyt kuitenkin mennään, välillä on huonompia aikoja ja välillä parempia, eikä minulla edes ole kuin pari ihmistä, jotka minusta tosiaan välittää. Silti uskon, että voin jotakin tehdä maailman hyväksi. Voin esimerkiksi kannustaa toisia ihmisiä. Mielestäni se on erittäin tärkeä tehtävä, jota sinäkin voisit tehdä, kun vain antaisit elämälle mahdollisuuden. Älä ota kaikkea turhan vakavasti. Mene ulos, katsele luontoa. Naura ihan typerille pikkuasioille. Maailma on oikeasti kaunis ja välillä huvittavakin paikka, kaiken pahan keskellä. Pitää vaan katsoa eri tavalla kuin mihin on tottunut.
Tiedän tuon tunteen niin tarkalleen.

Sitten löysin elämäni rakkaan, toisen samanlaisen hajonneen ihmisen, ja korjasimme toinen toisemme. Ajattelin, että lopulta oltaisiin molemmat ehjiä ja toistemme täydentämiä. Ja sitten pikkuhiljaa alko tuntua, että rakkaudesta sai elämälleen tarkoituksen, toisesta ihmisestä.

Kuitenkin rakkaani päätti elämänsä 4 vuoden ystävyys- ja 2 vuoden seurustelusuhteen jälkeen. Olen todella romuna, tuntuu epätodelliselta edes olla tässä. Kirjoittaa. Tuntuu, että pelkkä olemassaoloni vaatii enemmän energiaa kuin minulla on käytössä.

Kaikesta huolimatta uskon siihen, että jos ihminen uskaltaa luottaa toiseen, voi ajan kanssa todella löytää elämälleen yhteisen tarkoituksen. En ehkä usko uuteen samanlaiseen rakkauteen omalla kohdallani, mutta muiden kohdalla. Ennen elämäni onnellisimpia, yhteisiä, vaikka kipeitäkin vuosia en uskonut että olisi ihminen, jonka seurassa ei tarvitse olla mitään muuta kuin itsensä. En edes huomannut, että kaikki paha oloni johtui siitä, etten keskittynyt tarpeeksi itseeni ja omiin tarpeisiini, olemaan minä itseäni varten. Olin vain se minä, jota muut tahtoivat minun olevan.

En tiedä toiko tämä yhtään lohtua, mutta toivon, että löydät elämääsi valon ja tarkoituksen. On olemassa ihminen, joka haluaa olla se valo sinulle. On niin monia monia ihmisiä, jotka haluavat olla sitä. Kyse on enää siitä, kenen annat olla se.

Itse lueskelin aikoinani kirjaa nimeltä Läsnäolon voima. Lainaa ihmeessä kirjastosta ja pidä mieli avoimena sitä lukiessa. Voimia. <3

En minäkään jaksa enää

Kirjoitin tämän noin kuukausi sitten ennen kuin yritin tappaa itseni;

hei

anteeksi

en jaksa enää

olen niin yksin enkä tiedä miksi elämäni on muuttunut tällaiseksi

ei ole kenenkään syy

kaikkein vähiten äidin

tahdon että lapset muistavat minut vaikka vain joskus kuvassa näkisivät

ja että rakastin heitä

olen vaan yrittänyt parantua

mutta en jaksa enää yrittää

olen tällainen

rakas avomieheni, rakastan sinua aina

jatka elämääsi, mutta pidä huoli kissoista

en halunnut satuttaa sinua

en voi jatkaa elämistä

se sattuu

ystäväni

sano tahmoh penikettille terveisiä

toivon että olet tyttöystäväsi kanssa loppuelämäsi

unoda minut

kaikki muut,

asiat vain kerääntyivät päälleni

asiat muuttuvat

enkä voi olla tarpeeksi hyvä

olen vain joku menneisyydestänne

ottakaa masennus vakavasti

hyvästi
"Itse pidän itseäni kuitenkin jonkinlaisena luonteeni vankina. En kykene elämään ihmisten kanssa niin että saisin aikaiseksi jotain hyvää tai kokisin sen mielekkääksi itse. Yksinkertaisesti ei vain ole syytä elää..."

Ymmärrän, sama vika. Jos olisikin masennus niin siitä voisi parantua, mutta kun ongelma on koko elämän kestänyt ja kestävä luonne, on ainoastaan yksi tie pois.

ofra

Mulla on myös vaikeaa, ei ole yhtään kaveria, sukulaista ym.

on vain oma perhe kaksi lasta ja mies, he eivät välitä minusta olen kaikessa "tiellä/ulkopuolinen".

eniten harmittaa kun haluaisi omille lapsilleen hyvän elämän, mutta kun ei voi....
odotan myös lähtöä täältä, en vain tiedä miten se tapahtuu ja milloin....

terveiset epätoivon kuilusta...
masentunut ja toivoton, mutta niistä tunteista on päästävissä eroon. Jaksamista sinulle. Ehdotan että hakisit ulkopuolista keskusteluapua itsellesi, koska muuten saatat romahtaa!

niin

Luonteen vankina minäkin. Voin rehellisesti sanoa että tällä ololla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.Kavereita, työ ja ihana perhekkin löytyy. Elämässä ei vain ole mitään mistä olisin kiinnostunut ja ahdistaa ajatus että ei ole vaihtoehtoja. Joko elämä tai kuolema. Elämä on paskaa, ihmiset ovat pahoja kuten minäkin. Tulevaisuudessa ei ole mitään odotettavaa ja jokainen hetki on vain suoriutumista ja omalla kohdallani vain alisuoriutumista.
Jumalan Rakkauden takia olet masentunut.

Jumala sallii sodat ja sairaudet.

Tee Raamtusta "päivyri" REVI sivu Raamatusta, ainakun tunnet, ettei Jumala auta.

Minä teen näin, ja se helpottaa.

Rukoilin, että Jumala pelastaisi Maailman. Sitten Juhannuksena moni menehtyi, eräs äitikin menetti kaikki : Molemamat lapsensa.

Minä revin sivuja, koska Raamattu ei auttanut, vaikka toivoin.

Kehotan, ettet ota Raamattua niin todesta, vaikka edellinen viesti sitä niin manostaakin.

Masennus ja uskonsadut eivät auta! Jos Jumala toimisi, kuin hyvä poliisi, ei sullakaan masennusta olisi!
mä voisin kuolla heti vaikka hirttäämällä itseäni olen syntynyt 1990 ja nyt haluan kuolla pois tästä paikasa a haluan kuolla b hirttään itseni c jään auton alle mitä kivaa muka tässä elämässä sitten on kun ei mulla oo kavereita tai tyttö ystävää ei opiskelu paikkaa ei työ paikkaa ei mitään joten mua ollaan kiusattu pari kertaa mikä näistä sopii mulle onko se tuo b vastaus hirttääminen olen ajatellut pari kertaa tuota hirttäämistä olen joonas hatunen olin enne iloinen poika nyt mua masentaa tää koko elämä joten haluan kuolla pois niin nopeasti hirttäääminen käy nopeasi minulta nyt sitten pääsen taivaaseen

Voi elämä

Et pääse koskaan taivaaseen. Sitä ei oo olemassakaan. Ihmiset on keksinyt sen itse, koska pelkäävät kuolemaa. Kaikki uskonnot ovat turhia. On vain tämä tässä, ja sitten kaikki koppuu. Älä haaskaa älämääs tollaseen paskaan vaan käytä se harkiten.
Niinkun toi yksin sano: " Ei ole elämää ilman kuolemaa ! "
Lupaan tehdä samoin, jos sinä vastapalveluksena lupaat lukea jokaisen sivun ennen kuin revit sen.
Jos viellä... sanotaanko kolmen kuukauden kuluttua haluat, että alan repiä Raamattuani, niin sen teen. Mielelläni. Mutta joka sivun kohdalla rukoilen puolestasi.

Niin kauan kunnes sivut loppuvat.
Minä jopa kirjoitin päiväkirjaani kuolevani kenganumeroni ikänä(37:-)
Sitten alkoi naurattaa, mitä siitä jos kuolee, pääsee Taivaaseen ja tämä maanpinta ja kaiken mualimen perkeleille...
Pistin henkselit tekstille päällekin, mutta siellä sekin tuomio seisoo, ja myös Raamatussa luku evankeliumi 21:37 vaatii erästä "poikaa" kuolemaan.
ENKÖ KUITENKAAN USKO, että pimeällä keksajalla oli riittävästi marttyyrejä kuolemaan nuorena?
Ennenmuinoin Isät elivät suurinpiiretin niinkauan, kuin oli lastensa YHTEENLASKETTU ikä?

Elämä on lahja

KAIKKI ITSEMURHAA HARKITSEVAT, PYYDÄN ETTÄ LUETTE TÄMÄN !!!
En ole koskaan uskonut jeesukseen tai semmoiseen hölynpölyyn. Elämä on minusta lahja. Sitä ei ole tullut mistään jumalasta vaan jostain jota me ei voida ymmärtää. Nyt on kyse kuolemasta ja mä vaan selitän jumalasta mutta älkää antako maailman hämärtää käsitystänne todellisuudesta. Teillä ei mene läheskään huonosti. Mun paras ystäväni on Afganistanista ja me suomalaiset ei voida edes käsittää miten hirveätä siellä oli asua. Kaiken lisäksi ystäväni on hazara, joka tarkoittaa palvelijaa. Sen molemmat vanhemmat ammuttiin sen silmien edessä keskellä katua. Sen vanhempien päät ammuttiin pellolle. Se näki kun sen tärkeimpien ihmisten veri valuu pitkin Kabulin asfaltti tietä. Sitten se joutui afkanistanilaiseen orpokotiin, jossa joku talibani mies tuli ja otti hänet mukaansa. Mun paras kaveri on poika (itse olen tyttö) ja sitä miettikääö raiskattiin perseeseen ! Siis hyi ! Se on musta hirveää. Myöhemmin sen nykyiset vanhemmat adoptoi sen (sen tosin laittomasti) (en tietenkään voi paljastaa nimiä) ja meni miettikää 6 vuotta että me suomalaiset hyväksyttiin se tänne. Sitä haukuttiin sitä vihattiin, ja aluksi ne ei saanu ees adoptoida sitä. Ja missään vaiheessa ei mun paras ystävä luovuttanut. Kun sen vanhemmat kuoli se oli 8 . Noin 1ja 1/2 kk Kabulin kaduilla. Noin 7 kk orpokkodissa. Yli 9 kk Talibanien käsissä kunnes ne heitti mun parhaan ystäväni Kabulin jokeen ja luuli sen hukkuneen. Englantilaiset, tosin itsekkin muslimeja ne adoptoi tän. Laittomasti ja kuljetti Englantiin. Sitten asui alle kuukauden Birminghamissa kunnes suomalainen aviopari adoptoi. Tai siis yrittivät adoptiota kuusi vuotta. Ja nyt, yli 14 vuotta myöhemmin sen perheen kuolemasta se elää ihan hyvää elämää. Tietenkin vois paremminkin olla, mutta minä ja hän arvostetaan elämää. Meillä suomalaisilla menee ihan helvetin hyvin oikeesti. Katoin just lasten-elokuvan joka oli tosi hyvä. Nykyään elokuvat on niin huonoja, Ne ei oo enää niin ikimuistoisia. Kaikki lasten piirretyt klassikot muistaa ikuisesti mutta jotku turhat tyylii the A-team on ihan ok mutta ei yhtää niin ikimuistoisia. Leffa jonka katoin kertoi elämästä ja kuolemasta. Sanon nämä ns. "viisaat sanat" (miettikää tarkkaan mitä se tarkoittaa, oikeasti.)
" Ei ole elämää ilman kuolemaa, jokainen voi päättää ja vaikuttaa itse siihen miten sen ajan kuluttaa ja mihin sen haaskaa, miettikää siis kahdesti heitättekö sen roskiin vai kukoistamaan lasi vitriiniin"
Toivottavasti ymmärrätte että teidän elämä on ruusuilla tanssimista jos vertaa sitä jonkun muun omaan.

Osta Tarot-kortit

selitys kirjan kanssa. Rupea opettelemaan ne. Kirjoita jokaisen kortin nimi paperille ja sivu numero perään. Pidä paperia kirjan välissä tallella. Kysyt ensin korteilta kannattaako minun elää? Ota pakasta mistä vain yksi kortti lue sen sanoma kirjasta kun et vielä osaa ulkoa. Saat vastauksen kortista kannattaako elää jokaiseen kysymykseen otat oman kortin. Näin pitäisi kaikkien itsemurhaa ajattelevien tehdä koska saavat varmasti vastauksen ja sen aivan oikean. Onne matkaan

en ymmärrä

Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo tarot-kortti juttu, mutta en ymmärrä sitä ? Voisitko selittää hieman tarkemmin

ELETÄÄN VAAN KERTA, ELETÄÄN SE KUNNOLLA

Olen 14-vuotias tyttö.

Hiljainen.

Viihtyy omissa oloissaan.

Tykkää taiteesta

Piirtämisestä.

Ei ystäviä juurikaan.

Luen paljon kirjoja.

Niistä olen saanut paljon apua tähän elämääni.

Paras ystäväni kuoli noin vuosi sitten.

Elän itsesäälissä, mikä säälittää minua.

Inhoan itsesääliä.

Peitän tunteeni.

Esitän jotain muuta.

Olen harkinnut itsemurhaa jo monesti.

Koko koulupäivän yritän pidättää itkua.

Kun tulen kotiin omaan huoneeseeni...

Lukitsen oven...

Ja alan itkeä.

Itken yli kaksi tuntia.

Olen itsetuhoinen ja vaativa.

Olen ruma.

Se minä olen.

Näin parhaan ystäväni ollessani noin seitsemän ikäinen. Kun näimme toisemme, emme sanoneet mitään. Kolme päivää sanaakaan me katsoimme toisiamme muttemme puhuneet. Kolmannen päivän iltana, tuleva ystäväni istui kivellä katsoen auringonlaskua. Istuuduin hänen viereensä. Hymyilin. Hän hymyili ja sanoi:
-Se on kaunis. Näistä sanoista lähti yli kuuden vuoden läheinen ystävyys, katkeamaton. Olimme ystäviä , mutta kun olimme noin kolmentoista, ystävyys ei enää riittänyt. Olemme molemmat tyttöjä. Niin tiedän. Lesboja. Sitä käytetään usein haukkuma yhteydessä. En voinut ikinä ymmärtää että minusta tulisi se, mikä olen. Emme koskaan kertoneet kenellekkään asiasta. Tiesimme mitä siitä seuraisi. Se vain tapahtui. Olimme heidän mökillään muistelemassa sitä kun tapasimme. Oli auringonlasku. Sitten hän vain suuteli minua. Kun hän sen teki, hän haukkoi henkeään laittoi kätensä suunsa eteen ja katsoi kauhistuneena maahan. Otin häntä kädestä kiinni ja suutelin häntä takaisin. Jos kertoisimme jollekkin meitä pidettäisiin varmaan sairaina. Ei ketään Ellen DeGenersiä ole sen pahemmin tuomittu, mutta meidän kohdallamme meidät varmasti tuomittaisiin. Elimme salassa emmekä muutakun halailleet ja pussailleet kunnes yhtenä päivänä äitini vain sanoi: -Hän on kuollut.

Itkin loputtomiin.

En mennyt kouluun.

Lintsasin.

Vihasin kaikkea.

Vihasin kaikkia.

Noin kahden kuukauden kuluttua olin päättänyt sen.

Tekisin itsemurhan.

Lukitsin itseni huoneeseeni.

Otin penkin.

Asetin sen kaulani ympärille.

Äitini tuli kotiin.

Hän huusi minua.

Koputti oveeni.

Alkoi hakata sitä.

Itkin.

Nostin hieman tuolia.

Olin valmiina nopeaan liikkeeseen.

Äitini huuta.

Kuulu riksahdus.

>

>

>

Se ei kuulunut niskastani jota olin juuri taittamassa.

Äitini oil rikkonut lukon.

Hän katsoi minuun kauhistuneena ja tuli luokseni.

Äiti sanoi: - Hän elää.

Ystäväni oli ollut vain koomassa, kiitos ja ylistys ! Äitini oli ymmärtänyt väärin. Ystäväni äiti oli niin järkyttynyt että oli sanonut hänen lapseensa kuolleen. Kooma on melkein kuin kuolema. Kun pääsin sairaalaan ja näin hänet... Minä suutelin häntä. Kaikkien edessä. Sillä ei ollut enää väliä. Äitini ja isäni kauhistelivat asiaa, mutta nyt he ovat tottuneet asiaan. He antavat meidän olla sellaisia kuin olemme. He ymmärtävät, että kaikki elävät vain kerran, joten eläkäämme sen niinkuin parhaaksi näämme. Jos sinun tekee tosiaan mieli tehdä benji-hyppy, älä jahkaile vaan tee se. Muuten voi olla jo liian myöhäistä. Jos harkitset itsemurhaa, älä vielä tee sitä, kaikki on mahdollista jos vain uskot siihen.
Naiset: Rumuudesta voi hyventyä, ja jopa ilman lääkkeitä.
Kaunis luonne ja ahkeruus on tärkeämpää kuin fyysinen kauneus, ei silmän palvonta pitkälle kanna kenenkään suhdetta, koska sekä mies että nainen lakastuu kuin kukka kuoleman lähetessä....
Mutta ei ole tietysti mahdotnta parantua väliaikaisesti myöskin fyysisestä rumuudesta, paitsi jos on kokonaan palanut iho taija harvinaiset kasvonpiirteet...
Nykymaailman kauenusstarndari on jo halpa, heitä on niin monta. Kauenutta olisi olla harvinaisen näköinen, sama sääntö kuin metallien harvinaisuudessa on.
Minä olen rumahko mies, vaikka muistutankin sitä maailman kauneinta akkaa, on pitkät hiuksetkin vielä...

Jos haluatte apua

Lukekaa joku näistä:

Leijapoika

Tuhat loistavaa aurinkoa

Lumikukka ja salainen viuhka

Ennen aamunkoittoa

Kauniita kirjoja, alussa ehkä hitusen tylsiä, mutta kun olet kirjan lukenut, koko kirja puhkeaa kukkaan ja arvoituksemattomat asiat loksahtaa paikalleen ja ymmärrät kaiken. Nämä kirjat auttavat jaksamaan eteenpäin. Muistakaamme miten esimerkiksi jossain köyhillä alueilla afrikassa, jossain päin kiinaa tai afkanistanista pakistaniin kuin huonosti siellä on olot. Meillä menee ihan hyvin. Jokainen kuolee joskus. Käytetään ainut elämämme viisaasti.

Sama

Epäreilua myöntää, mutta itselläni on hyvin pitkälle samanlaiset ajatukset. Ainoa ilo mikä elämässäni tällä hetkellä kantaa on se, että tämäkin loppuu joskus.. Eihän sitä toisille koskaan toivo mitään pahaa, ja toivonkin kaikille voimaa ja rohkeutta, itsestäni en vaan satu välittämään.
Pelottaa niin pirusti. Elämä siis pelottaa, ei oikein jaksaisi enää yrittää, kun aina kaikki on niin hemmetin raskasta. Sitten toisaalta kuolemakin pelottaa, tai ei kuoleminen sinänsä, kun en ole mikään uskis, vaan lähinnä se kuolemaan meneminen, ei oikein uskaltaisi sitäkään. Tässä ollaan vaan jossain ihme välitilassa, ei ole edellytyksiä eikä uskallusta kumpaankaan.

Kumpa vain jostain tulis joku ratkaisu, kun ei itsellä riitä rohkeutta, niin sitten vaikka jostain ulkopuolelta, ihan mitä vaan.

Tiedätkö,

miltä tuntuu kun joku läheinen lähtee oman käden kautta?
Olin 13 vuotias,kun isäni päätti päivänsä oman käden kautta ja ikävä on edelleen.
Tuska on raastavaa.Syytin jostain syystä itseäni isäni kuolemasta pitkän aikaa.Tuolloin toivoin myös minä että kuolisin.Onneksi äitini vei minut terapiaan.
Sinunkin kannattaisi käydä jossain juttelemassa tunteistasi ja ajatuksistasi.
Nyt voin vain olla kiitollinen että saan olla elossa ja olla lapsilleni tukena ja turvana.
Jokaisella meillä on tehtävä täällä maan päällä.
Minun tehtävänä on olla paras mahdollinen äiti lapsilleni ja kasvattaa heidät hyvin ja rakkaudella.
Toivottavasti kirjoitukseni auttoi sinua ajattelemaan elämän hyviä puolia.

masentaa vaan

nyt kyllä mua masentaa kun minulla ei oo ystäviä niin mä haluun kuolla pois jos luoja mut luo niin minä taivaaseen pääsen olen taas yksin mikä sen kiinostavaa kuolla voisin oon valmis hirttämään itseni ei tyttö ystävää ei ketään oon jo masentunut ihminen

Vois olla aika lähtee

Olen jo kohta nelikymppinen nainen ja todellakin kerrankin ajattelen itseäni et vois häipyä tästä ei mulle mitään maailmasta.Tähän asti olen elänyt vain muille ja huomioinut kaikki toisten tarpeet ja sisällä on vain tyhjää kun omat unelmat ja toiveet on jäänyt täyttymättä.Ja kaikki ne rakkaat ihmiset joita oli on jo poissa.EIKÄ TÄSSÄ YKSINÄISYYDESSÄ OLE MIELTÄ.Kun on jo syrjäytynyt elämästä paljon ei ole voimia yrittää..ja herää kysymys että mitä yrittää..paskat.Mulla on pilleripurkki sitä h-hetkee varten kun en enää halua nousta aamulla.

Ihan sama

täällä, vaikka olen sinua puolet vanhempi. Minulla vaan on silloin tuollainen voimakas ja musta tunne kun menen itseeni tosi syvälle jonkun "mokan" vuoksi ja olen ruvennut kyseenalaistamaan itseäni ja käytöstäni. Ihmissuhdekiemurat, epäonnistumiset niissä..ovat aiheuttaneet voimakkaita tunteita ja kaikkea mylläkkää niin että en aina jaksa. Aina uusi suhde, vaikka olen tarkoittanut vain hyvää...minusta tuntuu, etten ole luotu kuin yksin, minulla on jokin luonnevika.
Silti en anna periksi, koska tiedän että itsemuran jälkeen ei ole kuin iäisyys. Olen etsinyt ihmisistä lohtua ja aina pettynyt. Ainoan todellisen ilon ja lohdun antoi uskonelämä vuosia sitten. Silloin elin ja paloin. Elämänhalu ja itseni kokeminen ainutkertaiseksi ja tärkeäksi tuntui sisällä.
Tiesin, etten ole itse itseäni luonut...Jumala minut loi ja tiesi tasan tarkkaan, millaiseksi halusi. Jos halveksit itseäsi, halveksit Luojaasi ja pidät halpana hänen kättensä aivoituksen...ja se on paha. Olen pieni ihminen, toisten palvelija, taas sen asian edessä olen...ulkoinen tuhlaajatytön elämä, onko päätöksessään. Liian monta vuotta takana ja tuhlattuna, se harmittaa ja laittaa matalaksi. Jumala on voimallinen muuttamaan kaiken taas kerran ihan päälaelleen elämässäni, kun en itse saa otetta. Olen sotkeutunut kaikenlaisiin ennusteluihin, juominkeihin, miehiin ja kaikkeen paskaan joka ei ole tuottanut muuta kuin elämänkokemusta ja jättänyt minulle tyhjän kuoren ja apatian, sekä tuskan.
Kuule tyttönen, kuka oletkin...huokailen yläkertaan puolestasi.
Meillä on aikaa koko loppuelämä.

elämä

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ,meidän jokaisen elämällä on jokin tarkoitus,jokaisessa on jotain hyvää jos on pahaakin,elämä on elämistä varten,jos oikein huonosti menee niin sen jälkeen ei voi mennä kuin paremmin. Nämä elämän tosiasiat olen itse kokenut .Elämässä on niin ylä- kuin alamäkiäkin,älkää ikinä menettäkö toivoanne.Jossain juuri sinua odottaa jokin hyvä asia ,rakas ihminen tai jotain muuta joka on tarkoitettu sinua varten.
Muistakaa myös ,että on hyvä puhua jollekkin jos on paha olo, yksin ei kannata murehtia.

miettinyt koska lähden pois....

Olen ollut itsemurha haluinen jo vuotta, ja nyt olen suunnitellut koska lähden. Isäni kuolinpäivänä,31.1.2011 ja haudataan isäni haudalle(hänellä ei ole edes hautakiveä vielä, siihen tulee mun nimeni myös) olen menossa, en kerro aikeistaan kenellekkään, kaikki ystävät sekä perhe, tietävät kuinka masentunut olen ollut sekä itsemurhatietoinen(4v.), ja eivät ole voineet auttaa, ja eivät halua että lähden pois. Koska ne pelkää, miten selviävät ilman minua tässä maailmassa. Mun mielestä, se on jokaisen oma päätös, haluaako elää vai ei, ja jos päättää lähteä, niin rakkaimpien on hyväksyttävä sen, olen harkinnut kyllä tässä pitemmän aikaa. Koska,miten, missä vaiheessa, ....ja mun pitää olla varma! En ole sairas, vain mä en näe enää tulevaisuutta itseni kohdalla, käynyt niin paljon asioita pienessä ajassa, sekä vain mä haluan luovuttaa, ja nukahtaa ja olla kärsimättä mitä olen tehnyt koko ajan. Ja kun teen sen, tiedän että näen isäni, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta, sekä elämää, hän oli minun elämäni. Hän huutaa minun nimeäni, hän odottaa minua, näen unta hänestä, että hän kuolee aina unessani!
Olen heikko tiedän sen, myönnän sen, ja mä teen vain valinnan, tietoisesti,--- lähteminen pois!

ETTE TE

HALUA KUOLLA VAAN ETTÄ TARPEENNE TÄYTTYISIVÄT. IHMINEN KASVAA JA TARPEET MUUTTUVAT. OLIN ITSEKIN YKSINÄINEN NUORI, ITSETUNNOTON, ULKOPUOLINEN, NYT ON KAIKKI, LUKIOLAISET LAPSET, MIES, TYÖ, OMAKOTITALO, KESÄMÖKKI,AUTOT, EI SE KUITENKAAN MIELTÄNI TÄYTÄ JA HYVÄ NIIN, TULEE jJUMALA MIELEEN, RUKOILEN LUEN RAAMATTUA KUUNTELEN HENGELLISTÄ MUSIIKKIA. EI IHMINEN ELÄ AINOASTAAN LEIVÄSTÄ SANOI JEESUS VAAN JOKAISESTA SANASTA JOKA JUMALAN SUUSTA LÄHTEE. JA PARAS ON EDESSÄPÄIN, SITTEN KUN ON KOTONA JUMALAN LUONA EI MITÄÄN ENÄÄ PUUTU.
Syitä olla tappamatta itseäsi ja ohjeita:

Syy numero:

1. Perhe. Vaikka kuinka haluaisin lopettaa kärsimykseni en voisi ikinä tehdä sitä. En kestä ajatusta siitä että perheeni ikävöisi minua ja tuntisi syyllisyyttä.
2. Huominen voi todella muuttaa elämän suuntaasi. Kaikki ei tapahdu hetkessä. Se sinun on hyväksyttävä, mutta pikku hiljaa muutoksia tapahtuu.
3. En enää koskaan kuulisi lempibiisiäni.
4. En ylipäätään tuntisi enää koskaan yhtään mitään. Toista kierrosta ei ole tarjolla. Elämä on tässä ja nyt.
5. Vaikka kuinka yksin tunnen olevani, tiedän että apua on saatavilla. Se vaatii itseltä voimia etsiä sitä, mutta jo tieto siitä että SITÄ ON helpottaa.
6. Yhteiskunta vaatii ihan liikaa ihmiseltä. Alenna sinä rimaasi! Aloita pienistä asioista. (Tämä on tehnyt minut onnelliseksi)
7. Voin melkeinpä luvata, että se vanhempi ja viisaampi sinä haluaisi ottaa sinut syliin ja suojella sinua itsetuhoisuudelta ja katuisi tekoaan. Kuolleena et pystyisi edes siihen.
8. Keskity postiviivisiin asioihin. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, se auttaa. Mieti jotain mitä olet aina halunnut tehdä/oppia/kokeilla ja anna palaa!
9. Naura. Naura niin paljon kuin kykenet.
10. Älä elä muille. Elä itsellesi. Tee elämästäsi juuri sellainen kuin haluat. Siihen elämä on tarkoitettu.

Rakasta Itseäsi!!!

silloin tunnet voimasi!!

On mitä jakaa!!

haluan elää

100-vuotiaaksi.

kuolla

No mikä vittu sinua Vaivaa!?...

Auttakaa

Mitä mä voin tehä ku ajattelen koko ajan itsemurhaa ja oon jo menettäny kaiken - ystävät, suhteen perheeseen - ihan kaiken. En voi kuin istua. Oon vasta 15. Mä teen varmaan kohta itsarin ku en kestä, enkä voi hakea apua psykologilta, koska ne harvat ihmiset joille voin ees jotain puhua, rupee mulkoilemaan ja luulee, et kerjään huomioo. Ne luulee et kaikki mitä teen, on huomionkerjäystä. Musta tuntuu etten jaksa. Mä haluun kuolla, mä en jaksa oikeesti, oon saanu liian tarpeekseni ihan kaikesta. En ajattele mitään muuta. En pysty tekemään töitä, en kouluun liittyen niiku en myös kotitöihinkään. En pysty mihinkään! Auttakaa. Mitä voi tehä jos ei voi tehä mitään???

En olisi halunnut

Jälkiviisaana edes syntyä. Varsinkaan tähän maahan.

hmmm

en minä syyllistäisi itsemurhan tehneitä. toki voi olla yllättäviä tapauksia joita on vaikea ymmärtää. Mutta toisaalta, eihän ihminen tarvitse kuin sitoa tunniksi kiinni osaaviin käsiin ja sen jälkeen 99% ihmisistä haluaa vain kuolla, koko loppuelämänsä ajan. Toki aina on se 1% jota ei haittais edes porakone silmässä tai kiveksessä joka aamu :-)

haluan kuolla pois

en enää saa ystäviä kaikki on mennyt päin helvettiä koko elämä on kauheaa olen yksinäinen ihminen mut on syrjitty jo viime vuoden lokakuussa kiusaamista tuli viime keväänä kokemäen koulussa siitä on jo vuosi nuokkarissa sitten taas kukaan nuorista ei tullut juttelemaan mun kaa masentaa koko elämä vaihe haluan hirttää itseni

haluan kuolla

haluan kuolla mistä löydän sellaisen pillerin että saisin kuolla en jaksa enään olen loppu maalima ahistaa ja koko ajan velkaantuun myykää mulle ase paljoko maksaa tai pilleri millä hengi lähtee

Ymmärrän

...enkä osaa lohduttaa...

Ymmärrän erittäin hyvin tilanteen, missä ei näe mitään muuta keinoa (kuin itsemurha).
Kyseessä on toki tietyllä tapaa itsekäs teko, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen (sureeko jotkut, onko aiemmalla itsekkyydellä jo pilannut kaiken...)...
Osta psykaiatrilta Truxalia tai muuta unilääkettä, Leponex-lääkityksessä poistetaan vertakin välillä eli tehdään verikokeita...

Mene psykiatrille, yhteiskunta maksaa jos et itse pysty
Yhtä hyvä viisaus on rukoilla Jumalaa ja Jehovaa, jos et mielestäsi "tämän maailman lapsi ole".
Saat salassakin rukoilla, jos haluat, ainoastaan Jumala kuulee rukouksesi, eikä kukaan sinua siitä häpäise, ne jotka silti häpäisevät ovat KIROTTUJA IKUISESTI!
Paitsi jos olet keväällä syntynyt nainen/mies joka rakastaa seksiä ja jatkuvia häpäisyjä.

mies joonas

minunkin lapseni tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, eikä ole paljon ystäviä,tyttö oli puolet yläasteesta yksin,tein kaiken että olisi kestänyt sen tuskan. Sitten lukiossa sai ystäviä on kohta ylioppilas ja suunnittelee jatko-opintoja, on elämänhaluinen ja kaunis. Vaikeiden aikojen jälkeen tulee onnellisempia kausia, ei saa luovuttaa eikä antaa muiden kiusata täytyy antaa takaisin ja ymmärtää että ne toiset eivät ole yhtään arvokkaampia kuin sinä.Olen aina luottanut Jumalan,rukoile, rauhan ja onnen saa Jumalalta niin on hyvä olla vaikka olisi vaikeaa. Kuolla ei kannata ilman Jeesusta voi joutua kadotukseen sieltä ei pääse koskaan pois.

hei

Viestin luettua tekisi mieli kannustaa elämään. Tiedän, että kun löytää hyviä ja tärkeitä ystäviä, niin oppii hymyilemään. Mutaa minä en ole oikea ihminen sanomaan sitä. Niin kauan kuin itse toivon kuolemaa.
No huh huh! Ilman Jeesusta voi joutua kadotukseen.... Ei oo todellista!
Moi!
Olen ajatellut tehdä myö tämän. Olen yrittänyt kertoa läheiselleni mutta he iväy varaam välitä. Itse haluan lähdöm olevn melkoien nopeasti
Jos teet itsemurhan saat katua mitä menetit.Jokaisella ihmisellä on joskus masennusta....Älä luovuta!!Ja se mikä ei tapa vahvistaa!!:-)
Sama täällä. Oon nyt 11 ja puoli vuotias tyttö, ja oon koko elämäni kokenut rankkaa elämää.. mulla on astma, kun olin viis mun tärkeä pappani kuoli, vuonna 2007 mun vanhemmat eros, ja mun äiti rupes ryyppään. sen juominen vaan paheni ja paheni, enkä voinu siitä kertoo koulussa, vaan pelkästään isälleni(olihan meillä toki perhe väkivaltaakin). sitten 2009 vuonna mulle ilmesty toosi hyvä isäpuoli, se oli ensimmäinen isäpuoleni johon voin luottaa. sitten 2010 alussa mulle selkis et saan pikkuveljen, ja mutsi lopetti ryyppäämisen. Siittä lähtien meillä on ollu tosi pahoja riitoja, en voi kertoo niistä mtn kellekkään, paitsi isälleni ja isoveljelleni. Tän vuoden maaliskuussa mun toinen vaari kuoli.. eikä kukaan ymmärtäny mua ja mun surua, kun kuulemma mä oon niin kovaluonteinen, ettei mul olis tunteita... ne riidat on niin pahoja, että mun mutsi haukkuu mut päin naamaa, kaikki on mukamas ''mun syytä'', vaikka sekin on yhtä syyllinen meidän riitoihin. Mun mutsi kiroilee ja sen kielenkäytös on todella törkeetä, ja se puhuu aina mun kielenkäytöstä et kuinka kauheeta se on.. vaikka se on suuri syy mun kielenkäytökseen! sitten heti kun tulee vieraita, me ollaan taas niin perhettä -.-'' vittu sais neki ihmiset tietää mitä on meidän perhees tapahttunu !
Mä täs vaa mun koneel kirjotan ja itken samalla.. aika raukkamaista, tossa ei ollu kaikkea^

Mut SUURI kiitos kaikille jokka yritti ees vähäsen ymmärtää mua ja mun tunteita!!
Tuntuu siltä kuin tämä olisi väärä planeetta mihin olen vain joutunut jostain syystä. Täällä kaikki perustuu työhön ja perheen perustamiseen ja menestymiseen. Sekä tuotteiden ostamiseen eli kulutukseen. Pitäisi olla myös hyvin sosiaalinen ihmisten seurassa ja olla tuttavia, kavereita, ystäviä ja hyvät välit sukulaisiinkin. Mutta kun ei semmoiseen kykene.
Itse olen 35v mies kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa äiti tiesi muttei välittänyt nykyään vaimo ja 3 lasta ,silti haluaisin kuolla työttömyyden,nivelsaidauden ja lapsuudenkokemuksien vuoksi.
LUE NIIN JAKSA ETEENÄIN !

Kirjoitin noin vuosi sitten yhden noista "haluan kuolla" jutuista.
Olin nuori ja kokematon, ja niin olen edelleenkin. Mutta olen iloinen että tämä sivu on. Se auttoi ainakin minua jaksamaan, ja nyt vain nauran omalle tyhmyydelleni. En olisi muutenkaan valmis itsemurhaan.

Jos harkitset itsemurhaa:

-Odota huomiseen, ja unohda itsesi. Mieti välillä, onko edes joku ihminen, joka saattaa kärsiä kun kuolet.

Neuvo: (lainasin tämän joltain)

-Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää.
Se on kuitenkin lahja, joka on käytettävä viisaasti.
Jos teidän elämällänne ei kerran ole mitään väliä niin miksi elää turvalisesti? Ehkä on aika ottaa riskejä ja luoda jännitystä elämään. Hyppää vaikka laskuvarjohyppy opettele parkourin perusteita ja hyppää viidennestä kerroksesta kolmanteen.Katso paljonko kipua pystyt itsellesi tuottamaan ja kokeile omia rajojasi äärimmilleen. Kaikkien näiden tuloksilla on väliä koska näin opit tuntemaan itsesi ja kehosi paremmin ja tiedostat asiat vahvemmin.
Se että teidän elämällä ei ole tarkoitusta on ääretön vapaus, voit siis tehdä mitä tahansa ja ketään ei kiinnosta, oman elämäsi supersankari.
Revitelkää vähän.
Sinänsä hassu juttu, mutta itse elän tuohon tyyliin.

Välillä vaivun syvälle itsemurha-ajatuksiin ja näen sen ainoana vaihtoehtona. Välillä taas mieliala on parempi muttei se elämä siltikään mitään herkkua ole. Päällisin puolin asiat kunnossa mutta tuntuu vain siltä, ettei jaksa. Ei jaksa! Raastaa ja syvältä!

Itselle onkin muodostunut tällainen hälläväliä-asenne elämää kohtaan. Älyttömiä riskejä niin selvänä kuin humalassa. Ei millään mitään väliä joten vittuuks mistään. Jos kuolen niin sitähän oonkin oikeastaan toivonut, joten no hätä.
Kuinka nää ihmiset jaksaa saarnata siitä kuinka mukamas itsekästä itsemurha on? Kyllä ihminen tarvitsee jonku muunki saatanan syyn elää ku sen ettei vaan pahoittais jonkun muun mieltä. Sehän se vasta on itsekästä vaatia että jonkun on pakko elää ettei vaan sulle tulis surua.
Kukaan muu ei voi auttaa, kuin Jeesus. Hän pelasti minut kuolemalta.

www.netmission.fi
Oletko ottanut omenaa ja nyt olet kuoleman oma, usko Jeesukseen, hänellä on rakastava ja armahtavainen isä taivaassa. Miksi noin nuori, jolla elämä vasta alkamassa, haluaisi kuolla, ilman selvittämättä syytä, tarvittaessa vaikka mielisairaalassa...älä pelkää, voit saada ammattiauttajan apua sekä ystäviä, jotka ovat kokeneet samaa! Tosin olet kirjoittanut viestisi viisi vuotta sitten, mikä tilanteesi tänä päivänä on?
En lukenut koko tarinaasi mut vastaanpa silti..
Vähän samanlaisia mietteitä on minullakin. Ainakin sen suhteen etten halua enää elää. Tarinamme muuten eivät kyllä käy yksiin.
Olen jo päättänyt päivänkin milloin aion tehdä sen.. Kun aamu sarastaa sinä päivänä, olen jo nukkunut pois. Ja siihen ei ole enää kauan aikaa.. Jokunen kuukausi. Mut minulle se on iso helpotus. En halua enää mitään tällaista mitä on ollut jo useamman vuoden.
Että 'sekin' voi olla valinta..
Ja tuossa päätöksessäni aion pysyä. Siihen ei ole enää kuin muutama kuukausi (alle 4 kuukautta).
Mietinnän ja pohdinnan jälkeen ajattelin et ehkä olisi sittenkin parempi ratkoa asioita jollakin muulla tavalla. Unohtaminen ei ehkä onnistu mut jos saisin ne ikävät ja pahat asiat purettua/käytyä läpi niin ettei ne enää painaisi samalla tavalla kuin ne ovat painaneet tähän asti. Luulen et niin olisi parasta..
Sinulla on tällähetkellä "itsetuhoisuuden tai marttyyriyden"(Michaelin opetusta) perusominaisuus!
Se on vaikea risti, ehkä vaikein kaikista.
Mutta älä luovu suht-koht terveesta elämästä ja kehostasi taistelutta, "mitä eloon jääneellä on syytä valittaa"?
Jos sinulla on terveitä aisteja, olisi HULLUUTTA paheimpaa sortua oman käden oikeuteen... Sinulla on niin paljon vielä, muista että "päivänsä itse päättäneellä ei ole parannusta ole milloinkaan", miten sen nyt tahtoo ymmärtää.....
Pyydä Jumalaa näyttämään murhaajasi, se on joku joka on kuollakseen kateellinen sinulle! (Katse kääntyy punaista tai mustaa lohikäärmettä kohti, älä ainoastaan pelkää)
Ei mitään väliä enää.
Päätös on päätös. Ja siinä myös aion pysyä.
Lue oma viestisi jonka kirjoitit 12.7. 2011. Siinä oli järkeä!
En myöskään lukenut tarinaasi kokonaan, mutta itsemurha ei ikinä ole ratkaisu mihinkään. Masennus on eräänlainen sairaus, joten miksi et hakisi siihen apua? Kaikki voi järjestyä vielä parhainpäin, jos vain hakeudut ammattiauttajalle. Tiedän että asioista voi olla vaikea puhua esim. vieraalle ihmiselle, mutta he osaavat ratkaista sellaisenkin pulman siellä..

Tässä olisi tälläinen testi jonka löysin..

http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CJPy87ydg6oCFYQXzQodQE_-0A
Voisin tappaa itseni! Ja ei se haittaa vaikka kuolisin! Ei ole olemassa ihmisiä jotka minua rakastaa...
aina on joku joka välittää, minä välitän. Ympärilläsi on enkeleitä vailla siipiä, heitä kutsutaa ystäviksi
ihan oikeasti! käänny jumalan puoleen, Jumala on heikoissa vahva! rukoile niin sua autetaan, Jumala auttaa! täällä maan päällä voi olla vaikka mitä paskaa mutta jos sä itse aiot päättää päiväsi, se on suorinta tietä helvettiin..... se on ikuisuus tuskaa ja kärsimystä eikä sieltä pääse ikinä pois. mielummin kärsii maan päällä enintään sata vuotta ja sitten pääsee taivaaseen ikuiseen onneen :) mulla itellä on tosi kova masennus päällä mulla on mies ja lapsi mutta oon vankina. oon vasta 20 ja mun elämä on pilalla ja tekis mieli tappaa ittensä, mut jos sen tekee se ei tuo ku lisää ongelmia.... se ei ratkaise mitään .
uskomatonta että on ihmisiä jotka välittää muista ihmisistä ja yrittää auttaa, Miksihän niitä ei tuolta oikeasta maailmasta löydy vaan täältä netin keskustelu palstalta
Itse olen sinua huomattavasti vanhempi, keski-ikäinen, mutta samat aatokset. Jo lapsena tunsin olevani ns. erilainen ja etten kuulu joukkoon. Olin yksinäinen, koulukiusattu, äiti lihotti jostain syystä minut lapsena vieläpä ylipainoiseksi. Vanhempiini on viileät välit, syynä heidän harjoittamansa ison asian salailu jonka paljastuttua järkytyin. Aikuisena alkoholisoiduin mutta olen jollain tapaa onnistunut olemaan suuren osan viimeisestä vuosikymmenestä raittiina. Opiskelut toteutin äitini toiveiden ja painostuksen mukaisesti ja valmistuin yleistutkintoon joka ei valmistanut varsinaisesti mihinkään ammattiin. Ajelehdin valmistumisen jälkeen erilaisissa työpaikoissa ja jumituin tällä vuosituhannella alalle josta en pidä lainkaan. Pomot ovat kammottavan epätasa-arvoisia toimiltaan, työkaverit täysin eri aaltopituudella. Puoliso on, mutta syvää henkistä keskustelua me emme käy juuri koskaan. Nyt on vielä työpaikalla riita menossa työoikeusasiassa.

Ainoita lohdun tuojia on ollut luonto ja luonnon eläimet, etenkin linnut. Niitä katsoessa ja kuunnellessa on hetken aina tuntenut elämäniloa ja on onnistunut unohtamaan murheen ja synkkyyden. Mutta syksyn tullen ajatukseni ovat valuneet taas itsemurhan suuntaan. Olen miettinyt vaihtoehtoisia tapoja poistua. Syanidikapseli olisi kätevä ja tehokas, sitä käytti mm. 1946 Saksan entinen valtakunnanmarsalkka Hermann Göring vankilasellissään juuri ennen hirttotuomionsa täytäntöönpanoa. Syanidikapselia ei vaan kyllä varmaan helpolla saa? Eräs toivo on vielä olemassa luonnolliseenkin poistumiseen: on ennustettu että joko tämä syksy tai ensi vuosi olisi ihmiskunnallemme katastrofaalista aikaa, kun komeetta Elenin tai Nibiru-planeetta tulevat Maan lähelle sivuuttaen sen. En tiedä....

Joka tapauksessa tunne on ettei kuulu mihinkään, eikä muutenkaan nykyinen maailman meno yhä väkivaltaisempine ja itsekkäine ihmisineen ja kilpailuineen jaksa innostaa.
Kuulostipa tutulle. Täällä yksi hengenheimolainen, koulukiusattu, vanhempien kritisoima, alistettu keski-ikäinen itsensä nollaksi tunteva otus. Työpaikat ovat vaihtuneet ihmisten ilkeän luonteen vuoksi. Koulutuksia on, mutta niillä ei ole pitkälle pötkitty. Itsetunto aivan pohjalla. Elämäniloa ei enää ole. Apua olen hakenut, mutta huonolla menestyksellä. Terapeutit vaihtuvat ja aina aloitetaan alusta. Onneksi lapset aikuisuuden kynnyksellä. Ainoa lohtu on koira, jonka vuoksi koitan jaksaa. Suunnitelmia on, mutta ei rohkeutta peläten epäonnistumista myös tässä asiassa. Ainoa lohtu olisi parantumaton sairaus... maailmanloppua odotellessa.
Puolitoista vuotta kulunut ja edelleen elävien kirjoissa. Tilanne ei ole muuttunut paremmaksi. Lääkityksiä vaihdettu ja terapiaa jatkettu. Suunnitelmat jäissä... maailmanloppua edelleen odotellessa.
Muista aina lause itsellesi Minä en luovuta. Kärsimys tuottaa loppujen lopuksi suuren onnen myös itsellesi kun löydät oman viisautesi.
NO KUINKA MONI ON TOTEUTTANUT ASIANSA TÄLTÄ PALSTALTA.
EI KUKAAN ,EI EROT ,EI TEINIT ,EI YKSIN HUOLTAJAT,EI PETETYT ,EI JÄTETYT.
KYLLÄ NE JOTKA OVAT ASIANSA SAATTANEET LOPPUUN OVAT MONI SYISEMPIÄ JA EHKÄ VEREN PERINTÖNÄ TULLEITA. EIKÄ YHTEISKUNTA PIITTAA PASKAN VERTAA NÄISTÄ. VERRATAN LIIKENNE KUOLEMIIN,ON PANOSTUS IHAN ERI LUOKKAA
vai niin
Oon ihan masentunut ja surullinen. Kavereita tietenkin on mutta myös 2 kaveria jotka koko ajan käskevät tehdä kaikenlaista esim. Maksaa niitten jutut, tehdä niille ruokaa ja en vaan jaksa enäää..... En kestä..
piude!
En todellakaan kannusta ketään itsemurhaan, mutta jos et löydä mitään muuta ratkaisua niin en voi vaikuttaa asiaan. Itse olen ateisti, joten minun logiikkani mukaan vain kuolet ja maadut, ja lopulta läheisillesi jää vain muistot sinusta.

Et voi elää toisten, vaan itsesi vuoksi.
Eikä elämäkään maistuisi enää miltään, jos ei olisi kuolemaa. Kaikkien aika loppuu joskus.
no kuole.
me ei päätetä mitä sä teet. Ihminen päättää itse.
The End
On lääkkeet, on perhe, on työpaikka. Mutta ei ole halua elää.
Ratkaisu on hengitysilmassa!
On jotenkin "lämmittävää" tietää (koska se usen pääsee unohtumaan) että en ole ainoa joka, joka päivä taistelee itsensä seuraavaan päivään, kuolema mielessä koko ajan, ennen vain alkoholin vaikutuksen alaisena olen ollut lähellä onnistumista, mutta aina jostain syystä palasin takaisin. Ei täällä maailmassa saa kuollakkaan rauhassa.
*mä en halua elää, mutten halua kuolla*
Itsensä tappaminen pelottaa. Tappava sairaus sentään pelastaisi minut syylisyyden tunnolta.
Halusin elää kauniin elämän, kuvittelin mielessäni vaikka mitä kunnes tajusin ei sellaista ole, eikä mahdollista saada, Haluaisin elää niinkuin saduissa. Omassa mielikuvitus maassani kaikki on hyvin, muttei täällä.
Mutta en kadu, elämässäni on ollu paljon hyviä ja huonoja hetkiä en vahtaisi päivääkään, vaikka ehkä silloin ajattelin toisin.
Olen mielestäni nähnyt kaiken. tai ainakin mikään ei enään yllätä tai tunnu miltään.

Enkä osaa enään rakastaa, mikä tuntuu todella pahalta.
Haluaisin apua, aitoa ystävää, joku joka ymmärtäisi, puhuisi ja välittäisi.
Tässä maailmassa yksinäisyys on kaikkein vaikeinta ja tappavinta.
Kaipaan veljeäni joka päivä, joka ikinen. Veljeni surmasi itsensä 18 vuotta sitten. Lähes viikoittain syytän siitä itseäni. Rakastin veljeäni ja mielestäni hän olikin raukkamainen jättäessään meidät tänne suremaan. Tietämättä edes miksi hän lähti. Olisin tarvinnut häntä päivittäin elämässäni. kaipaan ja taas kaipaan.
Valinta oli silti hänen. Varmaan hänellä oli siihen syynsä.
ETSI JUMALAA! "jokainen etsivä löytää, kolkuttavalle avataan..." Etsi Jeesusta elämääsi, HÄN AUTTAA!!
En jaksanut lukea kaikkia tekstejä, mutta... olen niin, niin väsynyt tähän nykyiseen elämäntapaan, mitä länsimainen yhteiskunta meille tarjoaa ja mitä tulevaisuus meiltä ja minulta vaatii. Toivon kuolemaa ja mietin usein itsemurhaa, vaikka ulkopuoliselle tilanteeni ei siitä viitteitä anna. Olen viidenkymmenen vuoden vanha, kauniskin, korkeakoulutuksen saanut, hyvässä ammatissa toimiva, onnellisesti naimisissa ja kahden ihanan jo ison lapsen äiti. Mutta en jaksa enää tässä oravanpyörässä. Työnantajani vaatii koko ajan lisää, kiristää työtahtia - mikään ei riitä. Poliitikot lupaavat työvuosia lisää tässä hullunmyllyssä - jaksa, raada, raada, tee enemmän - ja jos et tee, et ole mitään - putoat ... Luovunko elintasostani ja pakonko perheeni samaan heittämällä työni menemään? Vai jatkanko työtehtävissä, joissa ei vaatimusten kiristäminen vuosi vuodelta kireämmiksi näytä loppuvan, kun en nytkään enää jaksa? Uutta vastaavaa inhimillisempää työtä ei näytä olevan tarjolla, olen sitä hakenut. Perheelleni en halua kuitenkaan jättää itsemurhan tuomaa syyllisyyttä, he tekevät parhaansa. Jumalaan en usko, enkä mihinkään höpöhöpö helvetteihin (olen lukenut mm. Danteni), vaan uskon siihen ja myös luulen tietäväni, että kuolema on todellinen kaiken loppu, vapautus kaikesta. Sen jälkeen saan jatkaa elämääni osana maailmankaikkeutta uhrini sille antaneena muina elämänmuotoina, persoonallista minuutta ei silloin enää ole, eikä minua mikään rankaise. OK usko johonkin muuhun korkeampaan kyllä auttaa, kunhan luovutan sille kaiken päätösvallan, mutta miksi tekisin niin... jatkaakseni kiltisti siinä oravanpöyörässä, jota ei ole tehty ihmistä varten vaan rahaa varten ja ahneutta varten. EN HALUA, ENKÄ SUOSTU! Määrään yhä itse omasta elämästäni ja aion vastata jatkossakin. (Lisäksi näen Jumalan / Jeesuksen vain vallaakäyttäjien silmänlumeena, jolla voidaan meitä muita höynäyttää / aivopestä kiltisti jatkamaan, ja vielä reimumielin, vallankavassa olijoiden palvelemista - en etsi enkä kolkuta sille ovelle.) Koska ikää on jo näinkin paljon kuin on, ei minulla ole juuri mitään odotettavaa tulevaisuudeltani. Jos eläisin parisataa vuotta aiemmin, minun ei tarvitsisi edes miettiä tällaisia asioita, sairaus olisi jo vienyt minut mennessään. Näin ollen olen valinnut sen monen tälläkin keskustelualustalla huutaman luonnon eli heidän Jumalansa tien, en käytä lääkkeitä, minua ei saa elvyttää, en mene lääkäriin ja kieltäydyn hoidoista - odotan luonnon tekevän tehtävänsä ja armahtavan minut tästä ikeestä. Olen tehnyt osani, eikä maksa paljon tuleville sukupolville.
Suosittelen ammattiapua,jos uskot siihenkään! Aina pitää muistaa kokeilla... Jaksamisia.
Joskus elämä vain on liian vaikea elettäväksi, liian käsittämätön ja absurdi juttu läpivietäväksi, pienellä ihmisellä jalat liian heikot tähän taaperrukseen, sydän liian raskas kantaa, polku edessä vuodatetuista kyynelistä liian liukas. Voimaa vain ei ole, eikä ole Jumalaakaan eikä muutakaan ihmeparannusta tähän tuskaan. Vain nukkua, saisipa vain nukkua ja olla olematta, unohtaa ... ja ei mitään ... Tule rakkaani kuolema, tulisit jo!
Minulla ei ole ovea tähän maailmaan.mitä teen.. kaikki kysymykset pyörivät päässä. Aikaisemmin minulla on ollut jätkiä ja kavereita,kunnes kaikken näköiset päihteet tulivat vastaaan.Kaverit katosivat ympäriltä,kaikki meni alta.olin yksin hetken,en soitellut,en tekstaillut.istuin kotona ja mietin asioita.ei kauaa kun rupesin taas liikkumaan.Kävin nuortentyöryhmässä puhumassa asioista jotka painuivat mieleen,itsemurhat kaikki paskat.Sain lääkityksen,mielialalääkityksen,skitsofrenia lääkkeet joita käytän unilääkkeenä. Taas kului aikaa kun minut juotettiin,huumattiin ja raiskattiin. Meinasin kuolla sinä yönä.Oloni tuntui likaiselta ja pahalta.. minut kutsuttiin kuulusteluihin,puhuin totta joka sanalta.mutta tuntui todella pahalta kertoa mitä se jätkä miulle teki. Ex poikaystävä vielä kenenkaa olin seurustellut aikasemmin 6 kertaaa. ja yhen ainoan kerran seksiä omasta tahostani,mutta sekin oli virhe. Hän käytti minua hyväkseen.Ja kehuskeli kuinka hyvä hän oli ja kuinka paska minä olin. tämä ei kyllä kuulunut asiaan mutta halusin kertoa asiasta kuitenkin.Tämän jälkeeen kun olin unohtanut asian,ja odotin käräjiä tapahtuneesta niin tuli lappu kotia,syyte hylätty!Ahdituin todella paljon,en halunnut edes enää olevani elossa,halusin tappaa itseni,en ajatellut mitään muuta.Nyt kun elämäni alkoi taas luistaa,rakastuin tytttöön,sekin oli virhe.hän on ihana ja kaikkeni.mitään muuta en voi ajatella kuin häntä.Minua ei hävetä eikä mitään,en välitä mitä kaikki ajattelevat siintä,kunhan voin vain olla hänenkanssa...päiviä on kulunut kun alettiin seurustelemaan ,ja toivon että hän puhuu kanssa minulle totta että hän rakastaa myös minua! siinä on vain se että kaverini on kanssa ihastunut rakkaaseeni,ja se painaa kanssa mieltäni todella paljon.Toivon koko sydämmestäni että ei ikinä erottaisi. mitään muuta minulla ei nyt ole niin tärkeää. ja onneksi minulla on nyt yksi ihminen kenenkaa voin tälläkin hetkell puhuu asioista,luottamuksellisesti ja aina. Kaikki muut kavereistani ovat paskanjauhajia,kieroilijoita.Nyt kun aloin ahistua kaikesta tästä,ja aloin ajatella itsemurhia,niin sain juuri äsken tietää että serkkuni on osastolla.... masentavaaa... mutta totisen totta.jaksamisia kaikille palstan kirjoittajille. ja muillekkin...T: Tyttö etelä-karjalasta
Ennenkuin luovutat täysin, rukoile JUMALAA avuksi!
En usko semmoiseen! miust ne on hölynpöly juttuja....Oon joskus pienenä kokeillut rukoilemista äitini avuksi... ei se mikää ihme juttu oo.. -.-' ei se olo parane,pitää koitaa saaaha apua!
voi ***** *****!!!!! Ei tässä kukaan halua kuulla jumalasta ja jeesuksesta, eikä mistään taivaasta tai helvetistä. Uskonto on vain asia jonka voi käyttää syynä huonoihin tekoihin. Hankkikaa omaa vastuuta elämään, älkääkö tulko tänne saarnaamaan. Nousee oikein karvat niskaan!!!!!
Olen rehellisesti vasta 11 vuotias, ja haluan kuolla. Paras ystäväni kuoli viime vuonna, ja kaikki on sen jälkeen ollut hirveää. Ei se ainoa syy ole. Myös kuolussa menee huonosti. Olen niin surullinen, etten päässyt musiikkiluokalle! Rakastan musiikkia hirveästi!!! Ja luokkani on niin hirveä, että joskus tekee mieli murhata muutamia siinä. Parhaat ystävänikin pääsivät musiikkiluokalle! Kun katson musiikkiluokkaan, ja näen miten kivaa niillä on, tekee mieli vaihtaa koulua. Mutta en tiedä voinko. Kaikki kaverini jäisivät sinne, enkä jaksaisi tutustua uusiin. Yksi musiikkiluokkalainen on paras ystäväni jo eskarista asti. Pelkään ettei ole enää kauaa, sillä hänellä on niin paljon kavereita siellä toisessa luokassa. Mikään ei mene hyvin. ehkä en ihan kuolla vielä halua, mutta siltä joskus tuntuu. Muutoksia ainakin kaipaan.
Hei kaikille! Minä olen 11vuotias tyttö ja isälläni on kaksisuuntainenmielialahäiriö elikkä hän on siis mieliasairas. Isäni ja äitini ovat eronneet isän väkivaltaisuuden vuoksi, siitä on kyllä jo aikaa nimittäin taisin olla silloin noin 4vuotias. Minusta tuntuu etten jaksa enää tätä maailmaa, äitini löysi itselleen ihanan miehen (käytetään nyt vaikka nimeä Jaska). Jaska ja äiti riitelevät melkein aina, tänäänkin hirveää huutoa ja luulempa että nyt he aikovat erota, tai kuulin ainakin äidin puhuvan siitä että alamme pakkaamaan tavaroitamme. En näe isääni usein juuri mielisairauden takia, koska lastensuojelusta ne tyypit kertoivat että isän luona on nyt vaarallista olla. Isän luona kävin viimeeksi lokakuussa ja silloin hän oli viillellyt kaulansa verille ja pakottanut kihlattunsa katsomaan joten isän kihlattu muutti pois heidän yhteisestä kodistaan koska pelkäsi. Mitä minä teen??
Onko nämä tarinat tosia? Ei ihmisillä todellakaan mene hyvin. Järkyttäviä ihmiskohtaloita. Miten ihmiset jaksavat? Minä en ainakaan jaksa ilman Jumalaa, kun ympärillä on niin paljon surua ja murhetta, enkä niistä itsekään ole osaton. Kokemukseni on, että Jumala nostaa ja kantaa, kun sitä pyydän. Hän on vienyt ihmeellisellä tavalla vaikeistakin paikoista eteenpäin,. Tämän olen saanut kokea. On surullista, että kaikki eivät voi millään uskoa. He korkeintaan voisivat sallia Jumalan muokkaavan heidän elämänsä sellaiseksi kuin he haluavat. Jumala on kuitenkin uuden elämän antaja, ja Hän tietää meidän todelliset tarpeemme. Kokeilkaa, hyvät ihmiset, uuttä elämää Jeesuksessa.
jos ei muu auta niin vetäkää vaikka psykedeelejä.tulette joko hulluiksi tai ymmärrätte maailmaa paljon paremmin.
psini
kaikille vaan hyvän hyö-tn toivotukset. en jaksa enää, mieheni juuri sanoi kuinka kaikki on pakaa ja olen samaa mieltä. en jaksa enää yrittää.. kiitos kaillee ns, ystävällieni, enää ei atrvitse yrittää
NINKÖ
Samoin luonteeni vankina.
Tarina jonka kirjoitin elämästäni oli sitten yli 5000 merkkiä joten sekin meni kankkulan kaivoon. Elämäni on ollut jo pienestä lapsesta lähtien Helvettiä varsinkin alku. Olen 37 v. mies rakastan ikuisesti vaimoani 3 lasta jne. Ero menossa päätin etten enää ikinä aloita suhdetta. Nyt kun vielä liikkuminen meni vaivalloiseksi hermojännepinne käsissä ja jaloissa. Ei jaksa oikeen elää.
Musta nää on todella todella surullisia viestejä...

Mutta ehkä te masentuneet jotka haluutte tehä kuolemaa ja tapattaa ittenne, ette ite ajattele kuitenkaan tarpeeks tätä..."Mä haluan kuolla" asiaa. Meinaan miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle rakas ihminen itkee edessäsi ja sanoo haluavansa kuolla pois, sillä et lainkaan välitä hänestä, sillä eihän kukaan välitä...ei hän ole tarpeeksi hyvä maailmalle, kaikki mitä hän tekee niin menee väärin...ja nje...

...syvällinen huokaus....

Ja miten tässä nyt sitten käy...Itse tässä alkaa maseentua siitä, että toinen ajattelee noin pahasti maailmasta ja sinusta...

Ensinnäkin, minä välitän todella paljon läheisistäni, en vain osaa näyttää tunteitani niin kuin pitäisi...on vaikeaa olla sellainen luonne...ja se vain pahentaa tilannette...ei auta rakastan sinua, tai välitän sinusta lauseet...älä ajattele noin puheet...sillä sanat menevät kuin tyhjille seinille...vaikka kuinka osoittaa tunteitaan toiselle, toinen ei itse halua kuulla ja välittää...

Itse tunnen suunnatonta kipua kun minulle todella läheinen ihminen haluaa kuolla...ja sanoo että en välitä lainkaan hänestä.

Eli näin te itsekkäästi masennatte ja haavoitatte toisten sielua, kun sanotte rakkaillenne haluavanne kuolla pois...

Itse saan kuulla joka päivä itkevältä äidiltäni että hän haluaa kuolla pois...koska kukaan ei välitä hänestä ;,( Sitten toivotetaan hyvää päivää ja mieltä minne ikinä olen menossakin...Minä välitän äidistäni ihan H******n paljon ja rakastan niin paljon kuin sielu ja sydämmeni vain rakkautta antaa..Ja jopa sanonkin että äitini on minulle todella rakas ja nje...

Siinä kohtaa päivä on kyllä kaukana hyvästä...enemminkin kivulias ja surullinen, loukattu ja haavoitettu...

Miten minun nyt teidän masentuneiden silmissä pitäisi toimia...itkeä yhdessä äidin kanssa että kuollaan molemmat ku meillä on paha olo eikä kukaan välitä!

Niin minä en todellakaan ajatellut tehdä! Kätken mielummin kivun ja surun, ja yritän nostaa äitini mielialaa ja saada hänet järkiinsä...

Jollekkin olette todella rakkaita, mutta ette vaan itse huomaa/välitä heistä...Aivan sama jos jotkut ruikuttaa ja mollaa tätä viestiä, en välitä...
On ihan luonnon mukaista, että elinkelvottomat yksilöt kuolevat.
Monilla eläinlajeilla emo hylkää tai jopa tappaa poikasen, joka on liian heikko tai poikkeava selviytyäkseen. Jos näin ei tapahdu, silloin heikko jää petoeläinten saaliiksi tai kuolee muuten vain luonnollisesti.

Me ihmiset olemme niin vieraannuttaneet itsemme luonnosta ja kuolemasta niin että kuolema ei silloin tule kun sen pitäisi luonnon mukaan tulla. Kuitenkin meillä on jokin vaisto sisimmässämme, ja se kertoo, että olisi aika kuolla tai meidän pitäisi olla jo kuolleita. Siksi itsemurha on keino toteuttaa se, mikä olisi luonnon mukaan pitänyt tapahtua, mutta jonka ihmiskulttuuri on estänyt tapahtumasta.
Ja, jos ei luonnon tahtoa pysty toteuttamaan, se aiheuttaa meissä kärsimystä ja ahdistusta, koska tuo luonnon ääni sisällämme edelleenkin jatkaa puhumistaan, mutta me emme pysty toteuttamaan sen tahtoa.
Olisiko tuo ylläoleva kertomasi todella selitys, kaikille niille joiden on aika lähteä täältä?

Tuntuu kyllä luonnollisen loogiselta, kyllähän ihmisen vaisto yleensä sanoo, miten asiat ovat, tai miten niiden kuuluisi olla.
Oon lopettanut 3 ammattikoulua masennuksen takia.

Mitenköhän sitä muka tästä enää nousis ku on ainainen häpeä mukana jos vaikka meniski joskus hyvin.
Kunhan muistaa sen, että sinne meni se elämä, joka mahdollisti pelaamisen, mässäilyn, pilven polton, hurjastelun tai nukkumisen. Mikä ikinä on asia, jota haluat tehdä TEE SITÄ. Jos mikään asia ei sytytä, eipä sitä turhaankaan täällä kannata maleksia ja kuluttaa elintarvikkeita. 7 miljardia on jo vähän liikaa.

Kuoleman jälkeen ei sitten ole mitään tietoisuutta (toki voit uskoa toisin).
saisinko pillua kiitos...
Siun kannattaa selvittää, kuka sinä oikeasti olet. Selvittää, mistä asioista oikeasti pidät ja saat nautintoa. Tee niitä asioista ja älä kiinnitä muiden mielipiteisiin huomiota. Mitä sinä haluat? Rajoja vain sen verran, mitä itse asetat.
ninkö
mun mielestä mun elämän olisi jo aika loppua.
en mä jaksa elää enään kaikilla on sitten helpompaa
musta tuntuu että mun mielen terveys ei ole enään ihan kohdillaan nyt en tarkoita masennusta. mua vaan ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus ihan älyttömän paljon.
tuskin tulen tulevaisuudessa pärjäämään. suurimmalta osin elämästäni tekee vaikeeta oppivaikeudet oon erityis luokalla ja tuntuu että mun ongelmat pahenee aina vaan.

haluan vaan kuolla sen takia mutta en halua olla itsekäs.

mä toivon mun kaikille läheisille kaikkea hyvää älkää itkekö mä vaan tahdon lähteä maailmasta pois. ja pikkusisko älä itke saat kyllä uuden leikkikaverin.
uskon että m en elä kovinkaan kauaa.
Jokainen itsemurhaa harkitseva tarvitsee aivan uuden ajatustavan. Itsekkin olin lapsena ja nuorena herkkä pelkuri ja mielummin negatiivisesti kuin positiivisesti ajatteleva. Vartuin ja kasvoin ja pärjäsin joten kuten. En kovin hyvin, koska ajattelin kuten suvussani oli tapana ajatella. Surin huomista ja pelkäsin mitä tapahtuu. Olin ottanut muista ihmisistä mallia tietämätttäni. Uskoon tultuani asiat kirkastuivat. Muutuin täysin, sillä opin ajattelemaan hyviä asioita.
Älä nyt kuitenkaan. Mä oon vakavasti harkinnut ja unelmoinut itsemurhasta 19-vuotiaasta kun armeija alkoi. Kaikenlaista on tullut ajoittain tehtyä, mut aina on pieleen mennyt. Joskus mä aina ajattelin et kun tahdon kuolla, niin tapan itseni heroiinin yliannostuksella. Mut jälkeenpäin kun oon kaikenlaisia pilleri ja alkoholi myrkytyksiä itselleni aiheuttanut, niin voi helvetti et niistä on seurannut sit aivan helvetin huono olo. Niinhän se on sen ihme legendan alkoholimyrkytyksenkin kanssa et ei sillä henkeään pois saa, kun kehon luonnollinen refleksi on oksentaminen. Kerran jollain lääkkeellä sain tosi tuskalliset krampit ja olin varma et henki lähtee. Paskat ei sinne päinkään. Viimeksi en muuta kuin aattelin vetää kunnon yöunet psykoosilääke Zyprexalla. Otin vaivaiset 30 tablettia, helvetin kauheat olot tuli ja kohta olin keskussairaalassa lepositeissä, kun en muuten olisi sairaalassa tahtonut pysyä. Joskus nuorempana tuli viillettyä reidet linkkuveitsellä aivan auki. Seuraus oli vitun ruma iso verilammikko yksiössäni, mut muuten voin edelleen aivan hyvin. Niin siitä heroiiniyliannostuksesta, niin oon aina aatellut sen olevan maailman hienoin keksintö, mut mistä vitusta mä voin tietää tuntuuko yliannostus hyvältä. Aiempien kokemuksieni mukaan ei tunnu. No kerran aattelin et vedetään pussi päähän, laitetaan ilmastointiteipillä kiinni ja tukehdutaan. Arvaat varmaan miten kävi. No tottakai tää nynny repi pussin väkisin auki kun tuntui niin helvetin kauhealta. Junan alle ei viitsisi mennä, kun ei tiedä millä nopeudella juna tulee ja muutenkin se vaan tuntuu niin rumalta. Tähän asti paras ideani on ollut pistooli yhdellä luodilla, mut ei helvetti kun tässä maailmassa vielä yksi ihminen välittää musta ja se on äitini. En mä halua pilata sen viimeisiä eläkevuosia täräyttämällä aivoni pellolle. No onneksi on tää helvetin hauska ihmisten keksintö nimeltään internet. Lapsena aloitin tietokoneet commodore 64:lla, levyasemalla ja sadoilla lerpuilla täynnä crakattuja pelejä ym. ohjelmia. Ei ollut vielä nettiä, mut seksiäkin oli Hollowosentavaltaod strip poker nimisenä pokeripelinä. Nyt on niin älyttömän mielenkiintoista kun netillä saa yhteyden koko isoon maailmaan. Enää ei puutu kuin että joku ottaisi jonkun koneeseen yhteyttä toisesta aurinkokunnasta. Jos joku päivä ihmisiä viisaammat oliot saisin tavata, niin ekana pyytäisin kloonaamaan itseni 18-vuotiaaksi, sit opettamaan miten pelataan hyvää shakkia ja kolmanneksi miten kaunista naista miellytetään. No jos en ihmisiä kekseliäämpiä olentoja koskaan saa tavata, niin sit voin miettiä vaikka et kuinka ilman luottotietoja huijataan Nordeasta 10 miljoonan laina, vaihdetaan henkilöllisyyttä ja muutetaan Thaimaan auringon paisteeseen. Mut hei etten kuulostaisi liian masentavalta ihmiseltä, niin kokeile masennuslääkkeitä. Mulla itsellä tällä hetkellä menee Venlafaxin ja Mirtatsapiini (Remeron), ne voi oikeasti olla avuksi säännöllisesti käytettynä, vaikka sitä ei itse tajuaisikaan. Itselläni esimerkiksi on tänään ihan hyvä päivä, vaikka oon tosi vähävarainen ja eilen olin niin väsynyt etten kahvimaitoa jaksanut hakea. Niin jos väsyttää, niin kokeile niinkin luonnollista asiaa kuin monivitamiinitabletteja. Mua ne ainakin auttaa, tosin syön niitä 10 kertaa suositeltua annosta enemmän. Mun lapsuuden aikaisen masennukseni paransivat Neitokakadut, mut lemmikkiä en suosittele, jos ei ole varma et pystyy siitä myös huolehtimaan. Itselleni se ainakin on ongelma, onneksi en oo tehnyt lapsia, mä en oo ikinä tajunnut miten vaippoihin pissivä ja kakkiva itkevä pentu voi jonkun mielestä olla suloinen tai ihastuttava. Myönnän tosin et sellainen oon joskus itsekin ollut ja tuttiakin imin paljon vanhemmaksi kuin lapset yleensä. Ilmankos en voi hyviä tissejä vastustaa vieläkään. Hei kokeile niitä masennuslääkkeitä. Ei ne tee Zombieksi, ne lisää serotoniinin eritystä aivoissa ja serotoniinin vähyys on tutkimuksissa todettu masennusta aiheuttavaksi. Kaikenlisäksi Mirtatsapiini (Remeron) helpottaa yleensä unen tuloa, siksi se otetaan iltaisin. Kyl se siitä! Seuraava päivä saattaa aina olla parempi kuin edellinen. Toivossa on hyvä elää. Hei! Mäkin ihan tosissani kehtaan uneksia seitsemästä oikein lotossa, vaikka en edes jaksa lotota!!!!
Niin muuten. Moni ihminen on mun elämäni aikana vannonut tappavansa mut. Mä oon yleensä sanonut et kiitti tekisit mulle palveluksen. Nyt kukaan joka vihaa mua ei halua tappaa mua, kun tietää et elämäni luuserina on rangaistuksista pahin. Poliisia ei taas kiinnosta paskaakaan oonko mä poltellut vaikka puoli kiloa kannabista viime kuukausina, niiden mielestä se on mielenterveyspuolen ongelma. Ne ei pidä mua rikollisena vaan täyshulluna. Heh! Musta se on hauskaa kun oikeasti selvin päin oon niin tervejärkinen ja kiltti ihminen kuin olla voi. Silti mulle on myönnetty 1692e/kk suuruinen pysyvä eläke. Pitäisiköhän muuttaa Viroon sitten kun äidistä aika jättää. Siel ois halvemmat huorat, halvemmat huumeet, halvempi alkoholi ja tupakka. 15-vuoden aikainen ystäväni on jo niin melkein tehnyt, miksi en tekisi minäkin?
Oon ite 14v ja tuntuu vaan ettei oo enää mitää syytä elää haluun vaan kuolla! Nimittäi mun elämä on menny päi persettä ku mun 2 serkkuu kuoli molemmat oman käden kautta ja ku mun vanhemmat rupes juomaa ja niitte juomine vaa paheni ja paheni!!! Mul ei oo paljoo kaveriet pilaan vaa vittu kaike ei kukaa välitä musta kaikki toivoo etten olis syntynykkää nii mäki toivon.. Mä en pääse täst pahast olost ohi.. Mul on sit enää yks tie pois!
TOIVOTTAVASTI JOKU EES YMMÄRTÄÄ MUA!? :((
Kun luin tuon kirjotuksen, olisin voinut sanoa että olen itse kirjoittanut sen menneiden vuosien aikana. Olin 2 kertaa sairaalahiossa itsemurhayrityksien takia. Meinasin kuolla molempina kertoina. Viimeisestä kerrasta on vain 3 kuukautta. Sydämeni meinasi pysähtyä lääkkeiden yliannostukseen. Olin sairaalassa vain muutaman päivän, mutta koska olen täysi ikäinen he eivät pystyneet pakottamaan jäämään pidemmäksi.
Nyt asiat ovat alkaneet mennä paremmin. vihaan silti itseäni ja taistelen sen kassa. Koitan olla mahdollisimman 'normaali' ja kuulua toivottavasti sinä opit uudelleen hymyilemmään ja saat elämästä kiinni. Muista että aina on joku joka rakastaa sinua sillaisena kuin olet, vaikket sitä tietäisikään. Asiat ovat nyt huonosti, mutta kannattaa taistella onnen tielle, koskakun pääset sinne se on sen arvosta. Sinä olet ainut joka voi muuttaa tilanteen: )
Haluan kuolla oon 14v tyttö & en jaksa enää tätä paskaa elämää.. ;(( oon syntyny tänne vahingossa eikä kukaan rakasta mua! Oon meinannu jo kerran lähtee oman käden kautta, olin sairaalassaki 2-3 kertaa ku yritin tappaa itteni :( mul ei oo hyvä olla... Mun elämäs ei oo sisältöö eikä MTn järkee..! Oon 14v enkä usko itekkää ett haluan kuolla. . ;(
Oon nii masentunu ja surulline et kohta varmaa pitäs lähtee pois täält... Ei must kukaa välitä kaikki vrm haluu et kuolen.. :O
Olen 36-v mies lapsuudessani jouduin äidin mies ystävän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi moneksi vuodeksi. Puhuin lapsena asiasta äidilleni palkioksi hän toi baarista 4 miestä uhkailemaan ja pahoinpitelemään minua seuraava miesystävä olikin juopphullu joka vain hakkasi ja vähätteli minua äitini hyväksyi senkin.nykyään minulla on vaimo ja kolme lasta mutta,siitä hulimatta elämä vaikuttaa mahdottomalta. Vaimo on ns.paremasta perheestä ja yhteiselo on käynyt todella vaikeaksi mm. työkyvyttömyyteni takia mihin lapsuustraumojen lisäksi syynä on vaikea uniapnea ja nivelsairaus. Pari kertaa olen ollut pitemmän jakson ollut avo osastolla hoidossa itsariyrityksen jälkeen ilman isompaa apua. jokainenhan tajuaa että näillä pohjilla ei kannata elää kuolemani on helpotus kaikille eikä ketään jää kaipaamaan koska, ystäviä on tasan 0.
Sinulla on 3 lasta, ajattele heitä ja älä luovuta...
Heippa kaikille! Ironista kyllä mutta tätä palstaa lukiessa todellakin piristyy. Muistakaa kaikki masentuneet ja itsemurhaa hautovat, että kukaan meistä ei ole yksin siinä mielessä että maailmassa on varmasti miljoonia ja jo pelkästään Suomessa tuhansittain ihmisiä, jotka tälläkin hetkellä tuntevat juuri niitä samoja epätoivon tunteita. Vaikka asiat olisivat todella ja kuinka päin v****a tahansa (ja minulla ne tällä hetkellä ovat), et ole yksin. Ainakin minua se auttaa jaksamaan. Voimia.
Heh usko tai älä, niin minä myös. Paljon voimia kaikille, huomaatteko, että jokainen joka tuntee ja tietää toisen tuskan toivottaa voimia muille. Tosiaan, emme ole yksin. Toivon todella että jokainen löytää jotain iloa ja aihetta elämään!
tekstissä pitää paikkansa kaikki omalta kohdaltani...itse odottelen vanhempien lähtöä jotta saa itsekkin poistua, ainot ihmiset kenelle en halua pettymystä ja pahaa oloa tuottaa, ja vesi silmissä tämänkin kirjoitan kun tiedän kuin kauan joudun tallaamaan täällä tyhjässä maailmassa.
Mietin tässä kanssa tappaa itseni joku päivä, valmistellut viimeistä viestiä.
Ennen tätä tekoa kerron tunteeni rakkaudelleni, jos saisin vaikka syyn elää.
Jos vain nauraa, kuten nauraakin. Käyn tervehtimässä kaikkia sukulaisia, sitten haen viskipullon, otan yhden naukun ja hirtän itseni metsään.
Mul on ollu kans tosi masentava fiilis päällä näinä päivinä ..emt miks mut kaikki vaa tuntu siltä et ne menee väärään suuntaan mikään ei tunnu menevän hyvään suntaan ... kaikki tapahtuu siten että epäonnistuu mikään ei vaa onnistu. siis omgg
iha kauheeta ...itken melkein joka pvä suihkussa koska se on ainoa paikka jossa kukaan ei huomaa et itket -.- nojaa en oo viel kerinny puhuuu täst kellekkään ku ei ees uskalla katokku muuten ihmiset luulis et oon masentunu ja antais vissiin heti masennus lääkkeit jne. enkä oikeastaan oo niinkään masentunut.
joskus tulee nää itsari ajatukset päähän mut mietin et mikä elämä mua siel odottaa kelaa jos seki on pahempi tai jtn mutjoo en oikeastaan halu elää enää I WANNA DIE YOUNG
Hei,
mäkin haluan kuolla, olen raskaana viimeisillä päivillä. MInullakaan ei ole ketään tukea. Taloudellisia ongelmia. velkaantunut paljon. Olen miettinyt synnytyksen jälkeen en halua elää. Olen kerran liukastunut ja en pääse enää jaloillee....
en saa nukuttua j tuon koko ajan petymystä muille, mitä he eivät ansitsee, parempi olla poissa....
Hei sori nyt, että tuun tänne kysymään ihan eri asiasta mutta mitä toi tarkoittaa kun tuossa viestissä on (22.11.2006 16:13). Onko se silloin laitettu liikkeelle. Meinaan kannattaako mun enää vastata.
Moi.

Itekin miettiny itsemurhaa, kun sairastuin 2008 skitsofreniaan ja se on tehny mun elämästä helvettiä. Ei pysty oikeen keskittyyn mhinkään ja välillä ahdistaa aika lailla. Oon miettiny, että en tässä kunnossa oikeen jaksa opiskella enkä seurustella ym. On tää kyllä aivan karsee sairaus. Sitte vielä noi lääkkeet väsyttää niin paljon ettei aamulla meinaa päästä sängystä ylös. Ja koko aamupäivä menee tokkurassa ja sitte pitäis vielä kouluun jaksaa mennä, mutta onneks toi on sellane kuntouttava koulutus, että ne opettajat ymmärtää siellä. Senkin takia en pääse aina kouluun lähtee, kun siellä rupee isossa porukassa ahdistaan. Ja tekee aina mieli lähtee kotiin ja olla yksin, vaikka toiset ihmiset on se parantava voima jonka avulla pärjäisin... Oon miettiny jo paljon tapoja miten lähtee, mutta en mää varmaan uskalla tehdä itsemurhaa... Kun pääsis vaan tästä sairaudesta niin kaikki olis ihan hyvin. Ja näistä samoista ajatus malleista. Yksinäisyydestäkin kärsin...
ÖÖ ei pahalla, mut tosta ensimmäisestä viestistä kun on jo jonkun aikaa kuutisen vuotta. Ni haluisin tietää että mitä viestin aloittajalle kuuluu? :) että onko parempi vai huononpi? :)
Toisaalta mä haluun kuolla, toisaalta taas en. Oon niin erakko ja ujo, sisältöä elämään tarvitsen. En osaa nauttia elämästä, paitsi teen juonnista viileinä ja pimeinä syys ja talvi iltoina. Ja nyt taas tulee kevät, ei liiku mun evät. Kuolla tahdon, mutten uskalla tappaa, toivon et joku muu mut hakkaa. Masentaa vaan koulu ja se miten en sielä elää voi, päässäin aina sama lause soi: "huono oot, et muille kelpaa. Olemassaolostas oot muille velkaa." Tätä elämää jaksa en mä enää, kun siinä ei oo mitään perää. Kaikki mua vihaa ja kun tiedän et oon vain luuta ja lihaa, niin tunnen kuinka mitätön oikeasti olen, silloin masennusta poden. Tahtoisin vielä korjata kaiken tän. Tarvitsisin vierellein ystävän, joka mua tukis ja kaikki ajatuksein lukis. Kun en enää itse jaksa niin mulle puhtaat vaatteetkin päälle pukis. Mut tää kaikki haavetta on vaan, aina pettymyksen uuden kokea saan.Oi miten mulla vois lähtee henki? Etten ois enää tän elämän renki.
Oon 14v ja haluun kuolla!! Mul on nii vitun paska elämä mä en vaa jaksa enää!!!!!!;( mitä pitäs tehä??? Teenkö itsari?!
Minulla on sama tunne, olen 17 v tyttö. Veljeni teki itsemurhan kun oli 8 v ja hän 19v. Tiedän mitä on kokea se kun läheinen tekee jotain tuomosta enkä siksi voi tehdä sitä vanhemmilleni varsinkaan toista kertaa, joten olen loukussa täällä, en kuulu tänne myöskään. Lapsenakin ajattelin samalla tavalla. Olen muiden tiellä. Vaikka vanhempani rakastavat minua ja vaikka minulla on ystäviä, mutta olen ihan turha. Mutta koitan jaksaa, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, koitan taistella, koitan että jos vielä tulee vastaan se minun elämän tarkoitus. Jos en tee sitä itseni takia niin vanhempieni takia, en halua heille enää uudestaan sitä tuskaa, joka oli myös minulle elämäni kamalinta aikaa. Yritän ajatella että olen taistelija, jos en itseni niin muiden puolesta, minulla ei ole väliä, mutta pidän muista huolta sen mitä ujoudeltani pystyn.
Älkää tappako itteenne.Minä tapoin itseni äskettäin ja kirjoitan täältä helvetistä.On muuten helvetin kuuma täällä.Sen olen huomannut,että täällä on paljon Suomalaisia.Saatanankin kanssa olen ollut tekemisissä ja voin sanoa,että se on helvetin ruma.
Ahahahaha vähän nauroin edelliselle postaukselle :DDDD vaikka oon iteki masentunu ja harkinnu itteni tappamista.... mustaa huumoriakin kehiin! Tää elämä on täyttä paskaa ja kaikki tietää sen, joten miksei naurettais sille päin naamaa.
ei täällä ole kuin v1ttumaisen itssekkäitä paska-aivoja joka puolella, joista jokainen osallistuu maapallon pilaamiseen eikä edes välitä!!!!!!!!!
Oikeasti vois pudottaa sen ydinpommin älykääpiöiden niskaan pois tekemästä pahaansa, jotta ne jotka osaa elää oikein, saisivat elää rauhassa!!!!!!!!!!!

Te olette kaikki perceestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Vain 2% ihmisistä ansaitsee elää!!!!!!!!!!!
Jos kerrankin olette päättäneet itsetuhoa niin vittu menkää tekee se jo, älkää tulko tänne kerää säälipisteitä . Rakkaat ihmiset jos elämä on vinossa tehkää siitä suora ja nauttikaa jokaisesta sekunnista. Tää on vaa elämää jokainen kuolee aikanaan joten odottakaa vaan aikanne. Älkää sekoittako huonoa päivää huonoon elämään. Sitä paitsi elämä on kuin vuoristorataa.
En tiedä miks tulin sanomaan sen tänne, mut jotenki halusin jättää ittestäni jotain merkkiä vielä "tähän maailmaan". Aijon tappaa itteni lähitulevaisuudessa, oon päättäny jo päivämäärän mikä on aika typerää ja lapsellista ehkä. Täällä ei vaan oo enää mitään, ei mitään toivoa, eikä mulla oo elämäniloa eikä sitä tuu enää koskaan olemaan vaikka mut laitettais mihin hoitoon tahansa. Jos joku luki tän, nii no en tiedä mitä siihen voi sanoa. Luultavasti mua ei sillon enää ole. Aika jännä jotenki, tai ainaki musta ois hassuu lukee jonkun anonyymin teksti ja tietää et se on nyt kuollut. Okei tää oli lapsellinen ja tyhmä teksti en palaa kattomaa mitä tän jälkeen on kommentoitu. Oon aika rauhallinen tän asian suhteen, tiedän et mua jää tänne kaipaamaan tasan 3 ihmistä, how sad ja ne pääsee siitä kyllä yli.
Haluan auttaa. Mulla oli ihan sama homma pari päivää sitten,mutta pääsin sen yli,kun löysin itsestäni yhden hyvän puolen,eli sen,että osaan jotenkin lohduttaa muita,ja niin sanotusti,löysin oman elämän tarkoituksen,ja nyt kaikki jotka haluatte kuolla,niin miettikää mitä hyötyä teille on siitä? Ajatelkaa positiivisesti,ja miettikää vanhempianne,jotka rakastavat teitä,ja niitä aikoja mitä olette yhdessä kokeneen,olisi suru jos niitä aikoja ei enää tulisi,joskus elämä saattaa tuntua hankalalta,mutta elämään kuluu myös ihaniakivojakivoja hetkiä
mikä vit*u meit ihmisii vaivaa? mikä tän kaiken aiheuttaa? sen jälkee ku mut ryöstettiin perheeltäni ni en oo nähny elämässä ku yhden tavotteen. se on päihteet. niillä pääsee eroon täst maailmasta hetkellisesti, jonka jälkeen paluu tänne ei tunnu niin kamalalta. ja kun sanon että lopettakaa toi pas*an jauhaminen positiivisuudesta, rakkaudesta ja yyh muilla on ikävä kun kuolee.. ei se vaan auta. ei vaikka kuinka miettis positiivisesti ja miettis sitä et mitä muut ajattelee, tuntuu kuin kaikki mitä on nähnyt tästä sairaasta maailmasta on paskaa. paskaa, paskaa, paskaa.. ainoo mitä voin sanoo oman selviytymis tarinan sankariksi on päihteet. alkoholi, kannabis, rauhottavat, imppaaminen kaikki. mikään noista ei oo järkevää mut jos pitää verrata itsemurhaa tai minimaalinen määrä päihteitä.... kallistun päihteisiin. toinen vaihtoehto on etmenee lääkäriin ja nappaa sielt hieman rauhottavii, joiden jälkeen tuntuu taas samalle paskalle. elämään kyllästynyt kiittää ja kuittaa.
mikä ois hyvä tapa tehä itsarin?

1. Lääkkeiden kanssa säätämistä

2.Päihteiden sekakäyttö ns.huumet

3.Terävien metallien käyttö

niin et mikä noist ois se just helpoin ja kivuttomin tapa tappaa itsensä
jos teil on jtn muit hyvii vaihto ehtoi nii nopsasti tähä alle vaa koska aika juoksee teil on aikaa noin 5 kk enkä vittu pelleille !!!
oon 14 vuotias ja kans iha helvetin väsyny mun elämään. mulla on yks sairaus jonka nimee en mainitse, koulus ei kehumista, mun kaks veljee on kuolleet (toinen syöpään), vanhemmat eronnu eikä mulla oo edes enää muita syitä miks haluisin kuolla. en vaa kuulu tänne.
mullakin on vaan sellane pikkuproblema että mulla on maailman ihanimmat pari ystävää, välittävä ja ihana opettaja, perhe (johon kuuluu valitettavasti kamala puoläiti, hirvee pikkusisko, iha ok puolsisko ja puolveli, hölmö äiti ja eivälittävä isä), ja rakkaat sukulaiset <33 enkä halua heitä jättää vaikka perhe nyt onkin vähä vajaa ;)
Itsellä ollut nyt viidettä vuotta vakava masennus, eikä oikein jaksa enää. Vanhemmat eronneet ja syyttä mua, koska mun syntymän aikoihin erosivat, veli ratkennut ryyppäämään eikä koulukaan ole mikään maailman miellyttävin... Olen lievästi lihava ja tästä syystä koulukiusattu, ollut jo vuosia. Laihduttamaan en pysty koska mielialalääkkeet turvottavat, ja ilman niitä lähtee kaikki hanskasta... Kyllä sitä oikeasti on alkanut miettimään kannataako täällä enää kituuttaa
kaikki paskaa. en osaa ees avautuu. oon niin lukossa. mulla on pakko-oirteinen häiriö mutta en oo käyny missään puhumassa siitä. kärsin vaan, dokaan ja poltan pilveä. uskossa olin puoli vuotta mutta ei siitäkään tuntunu tulevan mitään ku aina jos lankesin syntiin nii hirveät morkkikset ja syytökset. nyt oon yrittäny vapauttaa itseni mielen mutta ei onnistu. kaikki kaatuu päälle. pelkään sosiaalisia tilanteita ja ajattelen että muut kattovat minuu hölmöksi jne. en jaksa enää.
Täälläkin yksi ahdistunut ihminen. Koko elämäni olen ollut yksin. Surullisia viestejä on tää sivu täynnä, mutta näen vieläkin muita puolia elämässä. Alkoholi on tullut tutuksi, se ei oo syy eikä seuraus. Siihen uskon että asiat on usein kuin itse ne koet, ja kaikki voi vielä muuttua. Se on tärkeää että yrittää hyväksyä itsensä, ja vaikka ei siihen pystyisi niin uskoo siihen että voi olla tärkeä muille täällä.
Olen sitä miettiny miksi on niin paljon yksinäisyyttä monihan meistä ei käytännössä ole yksin vaan kokee itsensä seurassa yksinäiseksi/ulkopuoliseksi miksi onko se pelkoa/kykenemättömyyttä avautua tunteista lähimmilleen vanhemmille, sisarille, puolisolle tai aikuisille lapsilleen

itse olen kokenut läpi seuraava: 2 koko elämän mukana kulkevaa perus sairautta joiden kanssa on pystynyt hyvin opetella elämään näiden lääkitysten sivuvaikutuksena teininä ylipainoa jonka seurauksena koulukiusaamista josta masennusta ja eristäytymistä jonka seurauksena myös masennus lääkkeet jotka tietysti lisäsi ylipainoa no kaikki helpotti oikeastaan vasta peruskoulun loppu puolella kun oikealla ruokavaliolla painoa saatiin tippumaan mutta tätä ennen mielen tila oli jo kohonnut ja masennus lääkitys lopetettu ei koulu tilanteen vuoksi van koska äidistäni oli tullut paras ystäväni hän oli pystynyt näyttämään että on muutakin kuin koulukaverit hän ja hänen ystävänsä veivät ja toivat minua mennessään jokapaikkaan ja huomasin että elämässä on paljon hyviä ihmisiä joiden mielestä olen hauska tyyppi eivätkä he välittäneet miltä näytin:) tällä yritän kertoa ettei ystävän tarvitse olla aina saman ikäinen jos synkkaa itselläni on tänäpäivänä 2lasta ja kun olen jutellu lasten kavereiden vanhempien kanssa erilaisista asioista niin aina saan hiljaa mielessä todeta että itselläni on omaan äitiini kyllä tosi avoimet ja humoristiset välit kun ei tarvii miettiä voinko nyt sanoa tätä. jos olen itse jotain koulukiusaajiltani oppinu niin sen että yleensä pyrin olemaan kiltti vaikka mulle olis ilkee koska ajattelen että pahalla ei hyvää tehdä ja se joka tekee toiselle pahan mielen sillä on itsellä paha olo vai olenko vääräs siedän hyvin nykyisin pahoja sanoja kaikki mikä ei tapa se vahvistaa
no ite oon 15v ja haluun tosissaan kuolla.....vittu..-.- :((
Mul on sellaset olotilat että ihmettelen kun ei näihin kuole vaikka haluais. Pistääkö se tyhmä pää toivomaan jotain parempaa jota ei kuitenkaan ole tulossa.
R.I.P ELÄMÄNHALUT......
En tiedä mitä ketjun aloittajalle nykyään kuuluu, en jaksanut lukea aivan koko ketjua läpi. Kuitenkin ajattelin kiittää, koska nyt itsekin olen parikymppinen ja luettuani viestin ymmärsin oman itseni ongelman sanallisesti. "Oman luonteen vanki" oli niin osuvasti kuvattu, etten osaisi paremmin sanoa! Tunnen olevani ihan jumissa tässä elämässä, eikä tilannetta auta se, että kaikki tuttavat (kavereista tai liiemmin ystävistä en puhu, koska sellaiset, jotka tuomitsevat eivät ole ystäviä) menevät elämässä eteenpäin, saavuttavat ja muuttuvat elämässään. Itse olen kuitenkin pysähtynyt, enkä tiedä kuinka mennä eteenpäin. Mikään ei tunnu oikealta, ei tämä elämä nyt, eikä mikään sellainen, mitä voisin tulevaisuuteeni ajatella.

Jaksamisia kaikille!
Olen syntynyt ihan turhaan tähän elämään ei ole ketään kavereita tuttuja yksin menen tässä hullussa maailassa ei mitään järkiä ollut tässä elämässä ei mitään järkevää tekemistä olen vain ihmisten kiusana täällä olen toivonut kuolemaan kokoelämänajan mietin miksi synnyin tänne
ITSEMURHAN TEKEMINEN:

Aseella ampuminen, hanki ensin aselupa
-selviytymisen mahdollisuus: 80% käsiaseella, 15% kiväärillä, 5% selviää haulikolla
-TÄHTÄÄ PÄÄHÄN; yritä takaraivoon ampua, sillä se on paras tapa, mutta vaikea tähdätä
-tarkista, että ase ei ole vanha ja toimii hyvin

Hirttäminen
-joko hirttäydyt hitaammalla tai nopeammalla tavalla
-HIDAS: solmit narun pään lampppuun tai johonkin kattoon. vedä se tarpeeks lyhyeksi, ettet yletä varpailla lattiaan. nouse tuolille pää läpi silmukasta ja tuolin potkit pois. tukehdut hapenpuuttestaa, kun naru tukkii henkitorven (ikävä kuolema)
-NOPEA: sama juttu, mutta solmi naru hyvin ylös, että tiput naru kurkussa alas n. 2-4 m. kun päädyt alas, henkitorvesi menee paskaksi ja niska menee kans. menet tajuttomuuden tilaan ja kuolet nopeasti.

Hyppääminen korkean rakennuksen katolta
-hyppää vähintään 46:sta metristä
-varmista, ettet putoa jonkun päälle ja että putoot kovalle alustalle
-pää edellä

Pillerit
-ehdottaisin unipillereiden yliannostusta
"Yläasteen loputtua helpottaa. Lukio on tosi kiva, saman henkisiä ihmisiä, vapauksia, hyvä opiskeluympäristö.."

Ei vitussakaan.
Lukio on helvettiä, elämäni on helvettiä ja haluan kuolla. Kiitos ylempi postaaja hirttäytymisneuvosta, olen etsinyt tapaa katkaista juurikin tuo henkitorvi ja niska. Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Hitaassa hirttäytymisessä voi vissiin kuolla myös siihen että veri ei pääse kulkemaan aivoihin---> KIVUTON KUOLEMA, koska menetät tajun nopeasti narun tukittua valtimon/laskimon ja pienemmät suonet.. Näin olen kuullut.
Ei, kuristautuminen on kivuliasta
Oletko varma tuosta kuristautumisen kivuliaisuudesta? Eikös sitä harrasteta ihan seksileikeissäkin, kun tulee ns "hyvä olo" tajun menettämisestä. Kaikki vain "hiljenee" ympärillä.

Joskus katsoin jotain ohjelmaa ja siinä oltiin vahvasti sitä mieltä, ettei kuristautuminen mikään kovin kivulias kuolema ole muihin tapoihin verrattuna..

Varmaan riippuu siittäkn miten sen tekee ja millaisella narulla.
Minun elämäni on myös yhtä helvettiä. Minua on kiusattu, kärsin paniikkihäiriöstä ja työrintamalla olen kärsinyt jyrkän mahalaskun lyhyen nousukiidon jälkeen. Minua on haukuttu koko elämäni ajan, karkeasti arvoituna joka viikko kuulen jotain mollaamista milloin mistäkin. Olen miettinyt itsemurhaa lähes päivittäin varmaan jo kahden vuoden ajan, sitä ennen 10 vuotta silloin tällöin. En tiedä miksen uskalla tehdä sitä, vaikka tiedostan sen ettei minulla ole ihmisarvoa.
Hei! Olen 45-v.kolmen tytön äiti.Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin mitä vain heidän vuokseen.Älä missään nimessä ajattele että riistäisit itseltäsi hengen olet tärkeä.Tiedän että et ole huomion hakuinen vaan uskon että hieman masentunut.Minäkin olen kokenut nuoresta asti että en kelpaa kellekkään,olen tyhmä,ruma,lihava,ihan kaikkea paskaa...itsetunto siis 0 älä ajattele niin kuin minä olen ajatellut vaan hae kunnaltasi psykologin apua tai ota yhteyttä minuun t.Anne
melkee sama tilanne ko tuol ekal kommentil. 2006kirjottaneel. ite yritän vain maksimoida masennukseni.. se tuntuu vain hyvältä.. oisko jotain skitsofrenia iskemäs.. sillä traagista on tapahtunut aijemmin.. avautuminen auttaa toki hieman. mut sitä en hae täs. vaan haluan vastauksia mitä mulle tapahtuu. nykyää kuuntelen vain masentavaa musiikkiakin. "synkkää horror räppiä"
Näihnän ymmätte elämää,olen suuria ikäluokkia olemme jouduneet kestämään nälkää ...
Mullakin on toi sama tilanne vaikka oonki nuorempi!
Haluan kuolla.
olen samaamieltä,lapsena tunsin samoin.olen kuitenkin yli 60.v sinnitellyt täällä.siihen kait uskonto tai joku yhdeiskunnassa on velvoittanut on osansittanut niin.olen käynyt armeian niinkuin muutkin ikäluokani miehet töitäkin olen tehnyt riittävästi lapsesta asti.en ole silti löytänyt elämäntarkoitusta.onko tämä rangaistus vain koitos?
Ei tosiaan oo elämässä järkeä uskonnoilla ihmisiä huijataan ja jokainen uskoo olevansa toista parempi onneksi pääsen pian pois,JES.
Haluisin itekki kuolla jo pois vaikka oon vast 15v.. En viiltele oon yrittäny nuorempana itsemurhaa mut en tehny koska aattelin et kaikki menis paremmi.
Tuntuu et mun äiti ei välitä musta enää paskaakaa... Olin vaa sanonu sille et kaaduin skootterilla ja se rupes taas nauramaan ja sano et ku ostan popon nii sillä kuolevn varmasti! En tiiä mitä se sillä tarkottiiihan ku se ois halunnu mun kuolevan sillä ta jotai :(
En tykkää siit oon masentunu mut en näytä sitä ulos päi ikinä :(
Oon tehny pienenä virheen kokeilun halussa ja se jäi kalvamaan loppuelämäks varmaan sitte sekin ainut tuki mullaki on varmaan vaa kaverit<3
Siskoille en sano mitää veljille en sano mitää vaa kavereille kaiken ja oon oline et ees iskän kans tuun toimee :I
soita mulle 0504077170 i wanna talk to yA
Hei, Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista. Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja arkipyhinä 15-07. Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta: http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset. Käynnit eivät maksa mitään. Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta. Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys + paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka + paikkakuntasi".
Ja loppuun sitten allekirjoitus joka voi meillä olla vaikkapa Vuoroveto-kriisikeskus / Helena
Oon 11.v tyttö, ja musta tuntuu että kaikki, jotka mä tunnen, vihaa mua. Kaikki vaan sanoo et ne välittää musta, mut ei ne oikeesti välitä yhtään. Mä toivoisin kuolevani, joko et mä jäisin auton alle ja kuolisin tai sitten teen itsemurhan. Kerranki ku mää ja mun veli pelattiin lautapeliä, Nii ku mää ihan vahingossa löin sitä, Nii Se alko hakkaan mua ja heitteleen tavaroilla ja huus että kuole vitsin urpo!! Mulla on muutenki ihan tarpeeksi vaikee elämä, Nii Se vaan pahensi tilannetta. Mulla on kyllä harrastus ja jonki verraan kavereita sen puolelta, mutta koulussa oon aina yksin, ihme jos joku ees tervehtii ikinä.. Ja sit kaikki aina huutaa mulle ihan jokaikisestä asiasta, ihanku mun pitäs niinku kaikki maailman asiat tietää.! Sitte jos mää oon halunnu auttaa ja esim. tehny ruokaa, Nii hitot kuka SIITÄKÄÄN kiitä. Tuntuu että mää oon maailman tarpeettomin ja tyhmin ihminen, jota kaikki vihaa..!

Toivon tosi paljo et mua ei kohta enää olis.!
Hyvää loppuelämää teille kaikille muille, hyville ihmisille.
Hei sinä 11 v. tyttö ,minä 39 v. nainen ,koitapa jaksaa,olisin sulle kaveri,laitan e-mailin tähän joka toimii sonya@dnainternet.net ANNAN SEN OLLA JONKUN AIKAA,JOS VASTAAT,HALUUN OLLA KAVERI,EI MUUTA.
Toki muutkin itsemurhan partaalla olevat voivat viestiä minulle.
Lukiossa kyllä kiusataan täpöllä,joten se siitä,myös riparilla voidaan kiusata,minua kiusasi myös isonen.-Ryhmäpaine ja ja halu olla parempi???Ei uskois,mutta kyllä