Munsalan Soutukerholla ja Munsalan Soutajilla tarkoitetaan rannikolta kotoisin olevia sotilaskarkureita, jotka pakenivat joukolla kesän 1944 suurtaisteluista. Pakomatka suuntautui ensimmäiseksi kotiseudulle muun muassa Munsalaan. Täältä rintamakarkurit suuntasivat veneillä Pohjanlahden yli Ruotsiin.
Ruotsinkielinen "Jalkaväkirykmentti 61" (JR 61) eli "sextiettan" oli tärkein yhtymä, jossa suurisuuntaista Ruotsiin saakka ulottunutta rintamakarkuruutta esiintyi. Jatkosota loppui ja Liittoutuneiden valvontakomission toiminnan vuoksi karanneita ei asetettu vastuuseen.
Lähteet
Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976,
ISBN 951-1-02303-9
nid 951-1-020304 sid.
Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
Uppslagsverket Finland (1983).
Ruotsinkielinen "Jalkaväkirykmentti 61" (JR 61) eli "sextiettan" oli tärkein yhtymä, jossa suurisuuntaista Ruotsiin saakka ulottunutta rintamakarkuruutta esiintyi. Jatkosota loppui ja Liittoutuneiden valvontakomission toiminnan vuoksi karanneita ei asetettu vastuuseen.
Lähteet
Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976,
ISBN 951-1-02303-9
nid 951-1-020304 sid.
Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
Uppslagsverket Finland (1983).
Vastaukset 13
Vanhimmat
voisi vähentää, kun laittaisi Suomen puolustuksen vihdoinkin KUNTOON NYT, rauhan aikana! Eikä jauhaisi paskaa näillä foorumeilla.
saa kirjoittaa historiallisista asioista, niin miksi tämä palsta on? Mitä paskanjauhantaa avauksessani oli?
reitti meni laatokalta hangon kautta ahvenanmaalle.
Nii-in. Oliko sinulla vielä jotain?
Ss viikikingissä aaadolf in kummiaksi lunnon viikinkeinä.
Pohjanlahden kalastajat ehkä olivat pasifisteja. Sen sijaa kun ulkoministeri Eljas Erkko livisti Ruotsiin oltuaan päättämässä talvitodan alusta on eri asia. Ja Mannerheimin luikahdus Sveitsiin siinä vaiheessa kun Suur-Suomi-projektia alettiin käsitellä leivättömän pöydän ääressä.
Tai sitten eivät halunneet kuolla Lille Freudenthalin jengin vähän 'valistettua'.
Tällä puolustusmäärärahojen tasolla ja merivoimien perääntymistaktiikalla minäkin painelen välittömästi paremmalle puolelle Pohjanlahtea. Jää sentään 200 km vettä vihollisen ja meikän väliin.
Miten puolustusvoimien komentaja voi puhua Napoleoniin verrattavasta tilanteesta, kun hänellä on rauha maassa ja joukot rajalle saakka? Tässähän puolustusvoimat antautuvat jo ENNEN sodan alkamista! Voi itku! Onko Suomalaisten perääntymisinnolle mitään ylärajaa?
Mikä ihme vietti jälkipolvilla on tuomita sodan käynyt sukupolvi ja vertailla eri joukko-osastojen sankaruutta/pelkuruutta?
En itse ja tuskin kukaan muukaan tänne kirjoittavista on kokenut sodan kauhut ja pelon.
Miksi jälkipolvien on tehtävä analyysia,oliko se ja se joukko-osasto parempi vai huonompi toista..?
Nooh nämähän itse korostaa kuinka tekivät esimerkiksi suurempia uhrauksia kuin Sonkajärven huutolainen Ville Väisänen. Jonkunhan hevosnaama hörökorvat on palautettava maanpinnalle.
Antakkee jo armoa vaikka souvettiinkin vähäsen sillo 44 -kesällä... tultiinhan myö takasihhii ku sanovat päivärahoja maksettavan Suomessa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000022626851#22000000022626851
Leppäkerttu hyökkää, mutta eduskuntavaaleissa sen torjuminen onnistuu parhaiten!
http://img145.imageshack.us/my.php?image=pakkoruotsiisopm0.jpg
Hyvä muistaa, kun tämä sama porukka vinkuu etuoikeuksia muiden vähemmistöjen tavoin niin sotaan kuin muihinkin vedoten. Monihan näiden röveniä nuoleva ei edes tiedä mikä Munsalan soutukerho oli. Jag vet alla.
Sota-aikana kaikissa sotaa käyvissä maissa oli pakoilijoita ja karkureita! Niin myös Suomessa!
Toki niitä oli myös Neuvostoliitossa:
Figes: Vallankumouksen Venäjä 1891-1991.
Kun Neuvostoliitto oli romahtamaisillaan saksalaisten uhatesssa Stalingradia Stalin antoi heinäkuun 28. päivänä 1942 päiväkäskyn no 227. ”Ei askeltakaan taaksepäin”, jota ei tunnustettu julkisesti ennen kuin vasta 1988. Se määräsi joukot puolustamaan Neuvostoliiton maaperän jokaista metriä ”viimeiseen veripisaraan”, ja uhkasi”panikoivia” ja ”pelkureita”, jotka laistavat velvollisuudestaan. Erityisiä ” sulkuyksiköitä” (zagradotrjady) asetettiin vahvistamaan NKVD:n yksikköjä. Ne kulkivat Neuvostoliiton rintaman takana ja ampuivat sotilaat, jotka jättäytyivät jälkeen tai yrittivät paeta taistelusta. Sodan aikana nämä joukot ampuivat 158.000 Neuvostoliiton sotilasta; 436.000 vangittiin, 422.000 pantiin ”hyvittämään verellään” rikoksensa isänmaata vastaan palvelemalla erityisissä rangaistuspataljoonissa, joita käytettiin kaikkein vaarallisimpiin tehtäviin.