Tajusin tässä aika vasta että todellakin vihaan naisia. Kaikki menee aina hyvin siihen asti kunnes nainen alkaa käyttäytyä huolehtivaisesti ja hössöttämään mun asioista, mitä en yksinkertaisesti voi sietää.
Kaava on aina sama... nainen alkaa kysellä loputtomasti ja vaikka aluksi vastailee niin mikään ei tunnu riittävän. sitten kun alkaa vältellä kysymyksiä niin nainen huolestuu että mikä sua vaivaa. sit kun sanoo että ei mikään, vaan mulla on oma yksityisyys niin nainen sanoo että en mä pahalla kysele vaan syyttää siitä etten oo valmis kohtaamaan itseäni ja asioita tai muuta sen tapaista.
Tähän asti melkein jokainen lupaava suhteen alku on päättynyt siihen että suutun lopulta ja alan mielivaltaisesti määräämään suhdetta, mikä yleensä merkitsee suhteen nopeaa loppua.
Aina sama juttu toistuu vuodesta toiseen...
Mikä naisia vaivaa :s
24 Vastausta
1 636 Lukukertaa
Se on aina sitä..
että nainen aina haluaa ottaa henkisen yliotteen, ja sen avulla ryhtyy kaiken määrääjäksi.Jos mies haluaa pitää oman mielipteensä, niin hänestä hakemalla haetaan todelliset ja keksityt viat niin, että hän on syypää kaikkeen, ja pam ovet paukkuu viimeisen kerran. Näin se menee.
Alistuvat ja käskytettävät miehet kelpaavat, mutta niitäkin selän takana haukutaan, kun ovat pehmoja ja ei oikeita miehiä.
Näin
parempi käyttää vain irtosuhteita.Älkääs nyt noin olko
Pitää vaan etsiä tarkemmalla seulalla.Vaikeaahan se on kun kolmikymppisetkin naiset henkisesti ihan lapsia mutta ryppyjä alkaa jo olla,tai sitten näitä plösähtäneitä yh-mätisäkkejä taloudellisine pyrkimyksineen.
Ei hassumpaa olla yksin,kuin tavan vuoksi väkisin jonkun hattaran kanssa.
Hoivaamisviettiäkö?
Näin naisena voin olla kyllä kanssasi samaa mieltä. Minäkään en tajua ystävättärieni ylinpalttista hössötystä miestensä/ miesystäviensä kanssa. En tykkää alkaa muuttamaan omaa siippaani, toiselle täytyy antaa yksityisyytensä. Kyllä mies puhuu, sitten kun haluaa ja jos ei halua, se jokaiselle suotakoon. Älä kuitenkaan ala vielä naistenvihaajaksi. Luulen, että naisten joukossa on joku sinullekin sopiva yksilö, joka ei turhista höösää.harkitse
Vaikka olen nainen mietin ihan samaa mistä se malli "läheisyydestä" ja "puhumisesta" on syntynyt? Ehkä takana on naistenlehtien ylimalkainen tapa käsitellä ihmissuhteita sekä lukijoiden omat tulkinnat, joiden mukaan elämän viisauksia sitten vaihdellaan keskenään? Joka tapauksessa parisuhteen läheisyyttä painostetaan mielestäni aivan liikaa vain parilla tavalla kuin otettaisiin huomioon, että yhdessä tekeminen (seksin lisäksi) on myös läheisyyttä tai että hiljaisuuskin kukin omia touhuten on myös merkki siitä miten kahdella on helppo olla keskenään.Joten ehkä sinussa on jotakin, joka vetää vähän liian innokkaasti huolehtivaisen emon rooliin hakeutuvia naisia? Vikahan ei aina ole pelkästään muissa, vaan suosittelen myös oman sisikunnan tutkiskelua ja pohtimaan voisiko itse muuttaa omaa asennettaan uusien tuttavuuksien kohdalla?JOs olet vaikkapa tottunut naisten kanssa olemaan tietynlainen (ja tässä voi palata siihen millainen olit äitisi, sukulaistätien tai naapurien pikkupoika)voisit koettaa muuttaa rooliasi.Tai oletko jossakin kasvusi vaiheessa ottanut itsellesi huonosti sopivia miehen malleja? Eritoten perusjössikät vetoavat naisiin, jotka innolla ryhtyvät muuttamaan miestä ulospäin suuntautuneiksi oman elämänsä sankareiksi ja höpöttävät naisystävänsäkin puolikuolleiksi pohtiessaan miten "mies ei ikinä puhu".
Uskon, että luottamus ja halu puhua syntyy ajan kanssa. Tottakai sekin persoonan mukaan ja toisilta luottamus lähtee ensi hetkestä ja toisilta vuosien jälkeen. Tilan antaminen on toiselle todella vaikeaa!
ehkäpä joo...
no joo. Mun ongelma on se, että alan liian herkästi puhua naista kiinnostavista asioista kuten ihmissuhteista ja elämästä ja luonneanalyysistä ja taustoista. Jotenkin tuntuu että nainen tulkitsee tämmöisen juttelun tarkoittavan jo pitemmälle edennyttä suhdetta.Olet ehkä oikeassa siinä että mulle on jäänyt joku alitajuinen tapa lähettää naisille jotain signaalia että olen kiinnostunu vaikka kaipaisin useimpien kanssa ainoastaan kevyttä pintaläppää.
Pohjimmiltani olen just sellainen perusjössikkä vaikka pinnalta näyttääkin erilaiselta. Luottamuksen rakentaminen kun ei omalla kohdalla oo kovin helppoa ja toinen ei anna sitä tilaa..
En oo keksiny sitten muuta ratkaisua kun alkaa vältellä naisseuraa ja lähtä miessakilla vapaa-aikaa viettämään.
vastaan
Jos olet saanut lahjaksi kyvyn osata lähestyä ihmisiä helposti voivat jotkut naiset sen tulkita merkiksi siitä, että olet kiinnostunut ja valmis jakamaan kaikki asiasi jatkossakin samoin tein. Ja mitä vanhemmaksi tulet sen enemmän huomaat, miten herkästi ihmiset yleensäkin tarrautuvat henkilöön joka pystyy puhumaan syvällisemmin, ottamaan kantaa rohkeasti ja olemaan läsnä seurassa kuin seurassa.Ehkä yksi keino on opetella jonkinmoista pidättyvyyttä? Tai olisiko edelleenkin pohdinnan paikka miksi antautuu puhumaan sitä, mitä toinen tahtoo. Onhan sinullakin omia kiinnostuksen kohteita, joten kerro niistäkin. On eri asia antaa hyvä vaikutus itsestään ensi tapaamisella kuin mitä se elämä on sitten yhdessä jatkossa ja jos ei synkkaa, niin tuskin naisia kannattaa sen takia vihaamaan ryhtyä.
Hyvää kesää! Nauti siitä :)
Sama homma mulla
Minäkin vihaan naisia, mutta se ei ole minulle ongelma. Ummistan aina korvani, kun vaimoni alkaa puhua. :)Vika naisissa???
Miksiköhän JOTKUT miehet onnistuvat suhteissaan hyvin, jos KAIKKI naiset ovat "viallisia"??? :)Ovatko ne miehet, jotka onnistuvat suhteissaan naisiin kaikki jotakin tossukoita tai ressukoita?
Tosimiehet vain jostakin paradoksalisesta syystä epäonnistuvat, vai kuinka...?
Et arvosta naisia (toteathan olevasi naisvihaaja) ja teet kaiken lisäksi aivan liian yleistäviä johtopäätöksiä. Voin ihan kattavalla kokemuksella todeta, että kaikki naiset eivät todellakaan ole määräileviä kyselijöitä, vaikkakin jotkut kokemattomat tossukat saattavat sellaista kapeassa maailmassaan muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen katkerana kuvitella.
Jospa kääntäisit sen syyttävän sormesi itseesi, niin syyllinen parisuhdeongelmiin saattaisi löytyä lähempää kuin arvaatkaan. Ei naisten kanssa seurustelu ole mikään maailman vaikein taitolaji! :D Kun kunnioittaa naisia ja osoittaa, että ei ole toisen ihmisen talutushihnassa, vaan toimii ja ajattelee itsenäisesti, saa arvostusta. Jos jo ennelta suhtautuu kielteisesti naisiin, lopputulos on sen mukaista! Jos jo ennakolta siirtää syyn naisiin, omasta defenssistä tulee väistämättä itseään toteuttava profetia, eikä voikaan ikinä onnistua.
Ei se ole tyhmä, joka taluttaa, vaan se, joka on talutettavana! ;)
Mies 35
tuohan on
määrittelykysymys. Olen ja pysyn ns. murrosikäisenä hautaan asti.Koin ahaa-elämyksen vuosia sitten. Hokasin lapset ja naiset erityisen söpöiksi.
Onhan sitten erikseen riivinrauta-akat ne ravunsyötit, mut naiset...on ne mahtavia!
Seuraavan miehen kanssa on ollut täysin päinvastoin. Mies on liiankin itseriittoinen ja minusta tuntuu, että minä olen se, joka tarvitsee. Saas nähdä miten tässä käy.
Odotatko sä sellaista naista, joka ei alistu sun pompoteltavaksi?
Alussa kaikki on hyvin.
Sitten saan tietooni että mieheltä meni työpaikka, velat painaa niskassa ja oma asuntokin menee kohta alta.
Itse hän ei näitä asioita minulle kertonut vaan hänen äitinsä.
Mies makaili sohvalla, pelaili tietokonepelejä, ei puhunut, ei halunnut lähteä ulkoilemaan, ei mitään.
Katselin aikani tuota käytöstä ja sitten tein sen kohtalokkaan virheen. Kysyin, onko sinulla jotain ongelmia tai huolia vai mikä vaivaa. Vastaus oli ei mikään vaivaa.
En mielestäni hössöttänyt, varmaan toistin kysymyksen muutaman päivän kuluttua samalla lopputuloksella.
Loppu tuli nopeasti, minun aloitteestani.
Mitä hemmettiä teen mököttävällä tuppusuulla joka ei osallistu elämääni muutoin kuin kuluttamalla sohvani puhki.
Eli kyllä teissä miehissäkin vikaa löytyy. Normaali aikuinen pystyy puhumaan asioistaan, vaikkei aivan kaikkea ole tarvis jakaakaan.
Ja sinä varmaan tunsit, että olit laittanut itsesi täysin likoon sen puolesta, että saisit miehesi taas jaloillesi siitä p*skasta mihin hän on ajautunut? Hän varmaan itse järjesti potkut itsellensä? Kuvailemasi perusteella löysit vihdoinkin vain syyn erota miehestäsi. Ehkä ex-miehesi ei ole sitä tyyppiä, joka ensimmäisenä päivänä potkut saatuaan menee mol:in sivuille ja alkaa vapaa-aikana keräämään tyhjiä pulloja tien pientareelta kantaakseen kortensa kekoon.
Jos minulta vaimo kysyisi vastaavassa tilanteessa kerran viikossa, "mikä on?". Voin sanoa, ettei vastaukseni poikkeaisi ex-miehesi vastauksesta. Yleensäkin, miksi sinun tilanteessasi edes pitää kysyä, "onko jotain ongelmia tai huolia?", koska tiedät vastauksen. Sen tietää miehesi, hänen äitinsä ja koko suku. Lisäksi miehesi tietää, että sinä sen tiedät! Rehti ja aito nainen olisi mennyt samantien miehensä viereen kuultuaan potkuista tämän äitiltänsä, ja tukenut häntä kysymättä. Toivottavasti sait pyhimyksellisestä luonteestasi mielenrauhan. Olet juuri sellainen nainen, jonka kanssa en ikinä edes haluaisi perustaa perhettä.
On hetkiä, jolloin pitää olla puuttumatta asioihin, mutta on niitä hetkiä jolloin se on velvollisuus.
Kannattaa miettiä mikä oikeasti ahdistaa vai onko vaan huono aika menossa tai sitten on jotain syvällisempiä asioita jotka laukaisee ahdistuksen. Tuskin olet naistenvihaaja, minusta ei ainakaan tullut miestenvihaaja. Terapiaa voi kokeilla, ei ole haittaakaan.
ja p*skat. tiedät varsin hyvin että 20v pikkutytöt ja amispissikset eivät vedä mitään vertoja 30v naisille jotka on täydellisiä ja parhaassa iässään.
Joku kateellinen pikkuh*ora sielä varmaan vikisee, lyö laukulla itteäs siihen lapsenkasvoiseen kuuppaan niin asiat aukenee sullekin.
Ja paskat! (kuten itse sen ilmaisit) 20 vuotias pikkuhuora, amispissis.... et sitten yhtään yleistänyt.. Todella mukava lukea 20 vuotiaana tuollaista hevonpaskaa.
Kyllä niissä kolmekymppisissäkin (kuten kaikissa ikäluokissa) on mädät omenansa, vaikka mielestäsi ovatkin kaikki niin täydellisiä. Ja usko tai älä, jopa miehissäkin on... ja sinä näytät olevan yksi niistä kusipäistä, joka nostaa itsensä tai tässä tapauksessa ikäluokkansa muiden yläpuolelle.
...''aikuiseksi'' mieheksi puhut kyllä kauniisti naisista.
Meissä on se ongelma, ettemme halua keskustella asioista, jotka eivät meitä kiinnosta, vaikka ne toisen elämässä olisivat tärkeitä. Miksi pitää sellaisiin asioihin puuttua, jotka ovat yksityisiä, enkä niistä halua puhua? Miksi emme voi olla kiinnostuneita toistemme arjen asioista, jotka haluamme jakaa? Aluksi pitää luoda se kiinnostus oikeihin asioihin, ja olla kiinnostunut siitä toisen elämästä.
Aivan sama oliko kyseessä mies vai nainen, yhtälailla sekaisin molemmat.