Luin juuri tänään ilmestynyttä hengellistä viikkolehteä (Sana22/03) ja siinä Kai Jantusen kirjoitus samalla otsikolla.
"Yksi kristityn yleisimmistä synneistä taitaa olla oikeassa olemisen synti. Tämä oikeassa olemisen synti on rikkonut ja rikkoo uskovien yhteyttä. Kuka katsoo osaavansa tulkita oikein minkäkin Raamatun kohdan tai ajatuksen. Kuka katsoo oikeudekseen tehdä jopa pelastuskysymyksiä tulkinnanvaraisista asioista ja kysymyksistä."
Jeesushan rukoili nimenomaan, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Tähän olen itsekin kritiikkini kärjen halunnut kohdistaa. Koen jotain olevan pahasti pielessä kun oma seurakunnan yhteys laiminlyödään ja perustetaan kaikenlaisia "kuppikuntia", joissa näyttää pääasiaksi muodostuvan hieman erilaisen näkemyksen omaavien arvostelu ja tuomitseminen.
Mikä olisi se voima, joka saisi edes kristityt lähestymään toisiaan ja näkisivät enemmän sen mikä yhdistää. Toivon todella omassa päässä syntyneitä rakentavia ajatuksia asiassa.
"Yksi kristityn yleisimmistä synneistä taitaa olla oikeassa olemisen synti. Tämä oikeassa olemisen synti on rikkonut ja rikkoo uskovien yhteyttä. Kuka katsoo osaavansa tulkita oikein minkäkin Raamatun kohdan tai ajatuksen. Kuka katsoo oikeudekseen tehdä jopa pelastuskysymyksiä tulkinnanvaraisista asioista ja kysymyksistä."
Jeesushan rukoili nimenomaan, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Tähän olen itsekin kritiikkini kärjen halunnut kohdistaa. Koen jotain olevan pahasti pielessä kun oma seurakunnan yhteys laiminlyödään ja perustetaan kaikenlaisia "kuppikuntia", joissa näyttää pääasiaksi muodostuvan hieman erilaisen näkemyksen omaavien arvostelu ja tuomitseminen.
Mikä olisi se voima, joka saisi edes kristityt lähestymään toisiaan ja näkisivät enemmän sen mikä yhdistää. Toivon todella omassa päässä syntyneitä rakentavia ajatuksia asiassa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
syyllisyydentunto jostain, mistä lie - ja aivan suotta! Oikeastaan minulla olisi syytä olla pahoillani sinulle kohdistamistani kenkkumaisista sanoistani aamulla.
Mitä tulee kristittyjen keskinäisiin suhteisiin, en tiedä heidän suhteistaan muuta kuin mitä joskus vilkaisin Suomi24:n uskontopalstaa kauan sitten. Silloin sain vaikutelman, että uskovaiset olivat yksissätuumin kuin ampiaiset nimimerkki Pakana(M):n kimpussa.
Luitko milloinkaan niitä? Luetko nykyisin niitä?
parempi, jos kristittyjen yhteinen vihollinen olisi sielunvihollinen, eikä kukaan ihminen.
Voisiko sielunvihollinen toimia samaan tapaan kristittyjä yhdistävänä tekijänä kuin maailmanpolitiikassa tekaistu vihollisuus johonkin valtioon kun tavoitteena on oman kansan yhdistäminen?
Ovatko kristityt yhtä mieltä sielunvihollisista? Siis siitä, missä sielunviholliset ovat ja miten ne vahingoittavat sielua?
Kristinuskon ja raamatun ylimpänä yhdistävänä voimana näyttää olevan aina joku vihollinen, jota vastaan taistellaan vaihtelevalla menestyksellä.
Jos Jeesus kuoli syntiemme edestä, emmekö voi uskoa hänen sovittaneen myös sielunvihollisen ja toisinuskovien synnit ?
Onko todella mahdotonta ajatella, että ME YHTÄ OLISIMME ? Mitä minä ja Sinä menetämme, jos armo riittää toisillekin - kaikille ?
Miksi se ei riittäisi aivan kaikille ?
enemmän kuin minä, sielunvihollisten juonet tunnet varmaan paremmin kuin omat taskusi.
Entä jos Jeesuksen sovitustapahtuman täytäntöönpano onkin vasta silloin kun hajoamme kaikki atomejakin pienemmiksi ja syöksymme avaruuden mustaan aukkoon muuntuen siellä ties miksi?
En minä voi uskoa, että toisinuskominen olisi syntiä ollenkaan.
Aivan ulkopuolisena sanon, että jos kristittyjen keskuudessa tavoitteena on yhtä oleminen, ei sitä sielunvihollistakaan kannata kokonaan hävittää. Se pitää vain tehdä paremmin näkyväksi, jotta ihmiset voivat liittoutua sitä vastaan. Hyvä palvelija on joskus parempi kuin huono isäntä ( sielunvihollinen= hyvä palvelija, huono isäntä = pamput seurakunnassa ).
Edelleenkin siis sanon, että yhteinen vihollinen saa parhaiten aikaan omien joukkojen yhdistymistä? Historiaa lukiessa sen voi todeta päivänselväksi tosiasiaksi.
Olen jostain lukenut, että niitä on yhdeksän: ylpeys, ahneus, laiskuus....en minä muista. Pitäisi näköjään opetella nekin ulkoa kuin kertotaulu, niistä olisi sitten mukava keskustella. Muistatko Sinä ne?
Sitä mahdollisuutta, että Sinä ja minä yhtä olisimme, voi ajatella. Mutta aivan ensimmäisenä tulee mieleen, että jos kristittynä, miehenä ja kukkona tarkoitat, että minun pitäisi hylätä oma uskoni, liittyäkseni seurakuntaan, olla uskovinaan selviä valheita ja vielä maksaa siitä, niin sitten siitä ei tule mitään.
Miksi emme olisi yhtä. Ajattelen miehen ja naisen välistä suhdetta. Kun rakastaa niin rakastaa. Asiaa ei tarvitse perustella, miksi rakastaa ei ainakaan kenellekään ulkopuoliselle - riittää kun saa rakastaa.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minun uskonkäsitykseni ja Sinun uskosi. Minusta erilaisuudet täydentävät toisiaan. Keskustellessani erään kauan Indokiinassa ja eri puolilla Kiinaa työskennelleen kokemuksista sikäläisistä kulttuureistakin huomasin meillä olevan heiltä paljon opittavaa.
Olen kiinnostunut Sinun omista uskonkäsityksistäsi. Fanaatikon kanssa (uskonnollinen, poliittinen tms.) on vaikea keskustella. Se on kuin "asemasotaa", jossa vain taistellaan saavutetusta asemasta ja eduista.
Aikaisemmin yritin virittää muutamalla ajatuksella uskontunnustusta käsitellen. Kukaan ei sitä kommentoinut ?
Entäpä, jos uskommekin ? Miten muutumme, koska käsitykseni on, että ihminen muuttuu ?
yhtä mies-nainen suhteessa? Sinunhan se pitäisi tietää kun kerran olet naimisissa!
Vaikka eihän avioliiton ulkopuolisiinkaan kohdistuvan rakkauden pitäisi tuhota avioliittoa. Se riippuu rakkauden lajista ja minusta tuntuu, että raja saattaa olla jo aika lähellä sen jälkeen, kun
sinä kirjoitit ajattelevasi sinun ja minun välistä miehen ja naisen suhdetta ja käsitän sen erittäin yksioikoisesti. Kuinka sen muuten voisikaan käsittää?
No, puhuthan Sinä erilaisuudesta, uskonkäsityksistä ja eri kulttuureista oppimisista, mutta tuskinpa niistä keskustelemiseen tarvitaan rakkautta ja mies-naissuhdetta. Pelkkä kiinnostus asioihin ja halu keskustella riittää siihen.
Mielestäni me pystymme keskustelemaan erilaisista uskonkäsityksistä huolimatta.
Kyllä minäkin uskon ihmisen muuttumiseen, vaikka vaikeaa se kyllä on.
Kun alamme keskustella jostain muutoksesta niin tavallista on, että toisen on muututtava ja muutettava käsitystään tai kantaa keskusteltavaan asiaan. Omien käsitysten ja ajatusten muuttumiseen emme halua kajota. Emme halua edes itse ajatella miksi meillä on juuri se kanta asiaan. Olen viime aikoina näilläkin palstoilla kertonut testanneeni ja hämmästelleeni, miten vaikea ihmisen on muuttaa jotain käsitystään vaikka kaikki tosiasiat puhuisivat vastaan.
Sinulla on minusta käsitys, että olen naimisissa.
Siihen et ainakaan näillä sivustoilla keromastani saa minkäänlaista tukea. Jos löydät viesteistäni jotain tällaista, voit nimittää minua valehtelijaksi. "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Aloitammeko muuttumisen itsestämme - Emilia ?
sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kun meidän vanhempamme ovat opettaneet meidät se havaitsemaan, olen jostain lukenut. Lapsena omaksutut käsitykset pinttyvät tiukkaan.
Kun muutoksista puhuit.
Keskustelussa ilmi tulleita omia väärinkäsityksiään on helppo korjata, jos kysymyksessä eivät ole voimakkaita tunteita herättäneet asiat ja jos oikean tilannearvion tekemiseen kykenee.
Oman elämäni suhteen olen tarkka ja varon mm. etten toistamiseen tee samoja virheitä. Usein saa nähdä elävässä elämässä että naiset, otettuaan eron alkoholistimiehestään, ottavat kohta kumppanikseen uuden alkoholistimiehen.
Muuten se väärinkäsitys kun muistelin sinun puhuneen vaimostasi, onkin puhumisesi rakkaastasi, ja sehän on eri asia ( Se oli 23.5.2003 klo 13.14 Sankaruus? ).
En silti anna lupauksia, jotka velvoittavat ja muuttavat elämäni. Mutta jos tämä keskustelumme muuttaa, niin muuttakoon, onhan tämä kirjoittelu niin mukavaa.
Muuttumisen keinoista olen aina ollut kiinnostunut. Saldo: en ole enää kuin 14-vuotias.
Keskustelumme alkuotsikko on viime päivinä ollut kovin keskusteltu - huomaan nyt lukiessani eri lehtiä. Asia on minua kiinnostanut jo nuoruudessa.
Miten ihminen, joka on saanut uskon lahjan ei voisi jakaa sitä toisille ?
Omamme ei suinkaan jakamalla vähene vaan ainakin itse koen saavani joka kerta kun annan omastani ilman vastalahjaodotuksia.
Näinhän Suuri Opettajakin sanoo, että antakaa salassa. Nyt näyttää olevan niin, että halutaan toitottaa torvea jo ennalta ja kerätä suosiota.
En ole missään vaiheessa ymmärtänyt näissä keskusteluissa pyrkineeni kenenkään suosioon.
Kiitosta olen antanut kun olen tuntenut kiitollisuutta.
Moitekin on usein ollut enemmän ärsykkeeksi, että vastaaja kertoisi hieman enemmän kuin pelkkää pintaliitoa.
Huomaan keskustelumme muutamassa päivässä syventyneen - pelkäsin alkukeskusteluissa loukanneeni Sinua pahasti.
Toivon lisää ulottuvuutta, että tällä palstalla olijat voisivat kokea edes vähäsen yhteenkuuluvuutta sekä rakentua että tuoda omia rakennustarpeitaan keskusteluun yhteiseksi hyväksi !
Alkukeskustelussa olet puhunut minulle kauniilla tavalla, jollainen EI VOI loukata.
Myöhemmissäkin keskusteluissa olet saanut minut miettimään tarkemmin monia asioita, joista aikaisemmat ajatukseni olivat jääneet epämääräisiksi.
Kun tulee hyviä aloituksia mieleen, niin jatketaan taas.
Mieleni keventyi luettuani viestisi. Kun olemme anonyymeja, ei aina voi tietää kuka on kirjoittanut ja millaisessa tarkoituksessa.
Kerron jutun kevennykseksi;"Kekkon oli VR:n pääjohtajan kanssa matkalla. Aalto poistui vaunusta ja Keknen kysyi asemamieheltä kellonaikaa - vähän ajan kuluttua uudelleen. Asemamies vastasi edelleen asiallisesti. Pääjohtajan tultua takaisin vaunuun Kekkonen sanoi vähän testaavansa virkailijoita, avasi ikkunan ja kysyi;"Paljonko kello on ? " Asemamies hermostui ja vastauksena tuli pari valittua sanaa...
Jatketaan vain
sulla on liperit kaulassa kun "saarnaat".))))
Sinähän se olet kaiken "lahjoittaja", ennen joulun aikaan heitettiin lahjoja ovesta sisään, Sinä siis olet jonkinlainen lahjain ylösheittäjä, olenkohan minä Sinusta "puurokynsi", pesäpallossa olin hyvä koppari ja syöttäjä itsekin.
Vai kuvitteletko itsesi peräti maan kasvuvoimaa ihannnoivaksi haltijattareksi ?
Vai avaatko kuulun "lippaasi", josta lähetät ihmisten kiroukseksi kaikki maailman sairaudet ja onnettomuudet.
Sinäkö se olet näitten keskustelujenkin kaiken pahan alku ja juuri ?
"Pastorina" minut on tunnettu - lipereitäsi en tarvitse edes ruokaillessani !
Mitä enempi näita vuosia tulee, näyttää sitä tarpeellisemmaksi tavoitella sisäistä rauhaa. Toivo liittyy tähän kahdellakin tavalla :on toivo tavoittaa tämä sisäinen rauha, sen saavutettua pystymme katsomaan eteenpäin, meillä on toivo uudistumisesta kaikella tavalla asioista jotka ovat tavoittelemisen arvoisia. Uskonnon keskeinen viesti on lupaus rauhasta. Joh.14 27-28.
"Minä jätän Teille rauhan.Oman rauhani minä annan
Teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, alkää vaipuko epätoivoon jne."
Sisäisen rauhan saavutettuamme voimme muistella menneitä myönteisiä ja kielteisiäkin asioita tasapainoisina ja suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti.Muistellessa meillä on tahto elää voimakkaammin ja on ikäänkuin lujempi ote elämään.
Muistikin säilyy kirkkaana.
Vertaukseni viinistä on tullut kenties joillekin liiankin tutuksi, mutta se on oiva esimerkki siitä miten monista asioista viinin säilyminen hyvänä, nautittavana ja aromeiltaan rikastuvana voi johtua.
Näin on ihmistenkin laita. Perimäämme emme voi enää vaikuttaa, mutta sano kenen kanssa seurustelet, niin kerron millainen olet ? Seura tekee kaltaisekseen. Kun tulin näille keskustelupalstoille, yritin kirjoittaa omalla murteellani. Useimmat pahastuivat, toiset eivät ymmärtäneet vaikka annoin murresanakirjoja, kotiseutukirjoja luettavaksi, yritin selittää - luovuin !
Se yhteisö, jossa elämme luo tiettyjä käyttäytymissääntöjä, joita vieraan on joskus hyvinkin vaikeata ymmärtää. Kekkonen sanoi kerran;"Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan ! " Vieraan on pyrittävä sopeutumaan talon tapoihin. Vierailemalla ja liikkumalla katsellen avoimin silmin, voimme rikastua ja kenties antaa myös toisille jotain.
Itse mielelläni keskustelen vieraiden kanssa, joilla on erilainen kulttuuri, uskonto, tavat ja oppia kuuntelemalla, kyselemällä.
Yllättävän paljon olen viime aikoina rikastuttanut omaa elämääni lukemalla vanhaa historiallista ja muuta kirjallisuutta eri kulttuureista.
Tämä sai aloittamaan keskustelun viikkolehden kirjoituksessa olleesta otsikosta.
Voisimmeko keskustella sellaisista asioista, mitkä meitä yhdistävät. Luulen, että vihollinen on useimmiten epävarman "paimenen" taktiikkaa pitää pelokas ja epävarma lauma yhdessä, ettei se lähtisi etsimään "vihreämpiä laitumia".
Kautta aikain sotalaitos ja kirkko ovat käyttäneet tätä taktiikkaa hyvällä menestyksellä.
Olemme oppineet, että kirkon ulkopuolella on vihollinen eikä siellä ole mitään pelastusmahdollisuutta.
Jeesuksen sana;" Että yhtä olisitte", on tänä päivänä kenties ajankohtaisempi kuin koskaan !
koko kristikunta.Mutta kun olemme ihmisiä ja kaikki niin erilaisia ,niin omat näkemyksemme ovat oikeita ja tottumukset ,tavat jne.
Luin useaan kertaan Kai Juntusen jutun ja aina siitä nousee eriasiat ylös. Kuten Juntusen juttu antaa ymmärttää ja on oikeassa ,niin me ihmiset olemme niitä itseämme Jumalan tasolle nostajia ja olevinamme "oikeita"Raamatun tulkitsijoita,että se tuo jo kiihkomieliselle monenlaista ristiriitaa. Toisaalta erilaisuus on rikkautta ja antaa eri ihmisille tutustua ja katsoa mikä suunta on paras. Mielestäni näistä ei kannata kinata ,vaan kukin omalla annetulla ymmärryksellään oivaltaa asiat niinkuin näkee. Kunhan noudattaa kymmentä käskyä ja lukee Isä meidän..ja Herran siunauksen sekä uskontunnustuksen,niin jo on aika hyvin pärjää.Tieteilijät pysyköön kammioissaan ,sillä yksin kertaisesti meidän ei tarvitse kristittyinä uskoa kuin Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ,syntien anteeksi saamiseen ja iankaikkiseen elämään ja ansaitsemattomaan armoon . Minä haluan pitää oman lapsenuskoni kuitenkin haluan pitää silmäni auki.Seurakunta on myös tärkeä uskon vahvistajana,sillä missä kaksi tai kolme ovat koolla minun nimessäni ,siellä..
Kyllä se "pitkähäntä" myös työskentelee kirkossa ja sen työntekijöissä ja nauttii kun saa aikaan pahaa ja eripuraisuutta.Maailmassa ovat hyvän ja pahan voimat,joista jälkimmäistä on joskus vaikea erottaa,kun se on niin taitavasti naamioitunut.
Hieman hymyilyttää millaisia mietteitä on tuotu esille ,kun esitit "että yhtä olisitte"
Jopa maailmallinen rakkaus ja sinun siviilisäätysi..
Sinähän osaat näköjään lukea. Tämä keskustelupalsta jurraa kummasti paikoillaan. Luulin alkuun, että tähän voisi saada "Esaias Kohennuskeppiä" mutta ylen työlästä on.
Auttaisiko kun aloittaisi kohentamisen itsestään, omasta uskostaan tai uskomuksistaan ?
Kuka avaisi "sokean" silmät näkemään tai näkevän avaamaan silmänsä näkemään ?
osaan ,mutta hyvin on silläkin tavalla tähän asti pärjäillyt.
Minusta on hyvin lohduttavaa,kun Juntunen sanoo ,että"Jeesus itse rukoilee puolestamme".Se on sellainen voima että uskon pitäisi alka aueta.
Aina on omissa uskomuksissaan ja uskossa kohentamista ,avartamista ja vahvistamista. Itsestään nyt puhumattakaan.
Näkemisen avartuminen tapahtuu osittain elämällä silmät ja korvat auki ja pitämällä itsensä tikissään elämän suhteen.Niinkö?
Lukiessani viestisi otsikon ymmärrykseni teki taas kepposet - kuvittelin jo ties mitä ?
Hätkähdin keskustelujemme alkuvaiheessa kun eräät ystäväni olivat liittämässä meitä yhteen ?
Haluaisitko Sinä todella ta-va-ta ?
Nyt menee jollakin lukijalla, jos niitä näille sivustoille enää yleensä eksyy, aivan varmasti pala väärään kurkkuun ? Toivottavasti ei Sinulla ?
Jos jo-ku sat-tu-moi-sin lu-kee näi-tä si-vus-to-ja
niin ot-ta-kaa kan-taa a-si-aan. Voi-ko ol-la sa-vu-a il-man tul-ta ?
jaaha,siinäpä vasta ajatelma. Vastatkoon kuka voi??Niin minäkin hätkähdin ja tulin varovaiseksi ,kun eivät leikkiä ymmärtäneet.TAVATA- tarkoitin lukemisen alkeita,sinähän ymmärrät.Tavataan vain siellä torikahviossa ,mulla on telttamekko verkkosukatja Sophia Lorenin suu ja aurinkolasit.Varoitus:ota nitro mukaan sydänkohtauksen varalta sekä jalkoihin juoksupiikkarit,että pääset nopsasti karkuun ,jos luukkini hämmentää sinua ja haluaisit painua maan rakoon??Mukava tavata huomenissa päiväsumpilla. Vai tavataanko??
Onhan tämäkin parempi kuin ei mitään. Tarkoitus oli yrittää saada vähän isompaa kalaa; vaikka Pietarin 153 kalaa yhdessä apajassa - mutta hänellä olikin parempi neuvonantaja ?
Missäs torikahviossa treffataan ja millä yhteys ?
Telepaattisista kyvyistäsi ei minulla ole havaintoja ? Housunpultulla jos tälle pojalle viestittää niin luulen hajupoikaa alkavan "housuuttaa ! "
isompaako olet valmis saamaan . Pietari olikin valittu mies. Miten on sun laitas. Oletko sinä saaliin koon harmittelijoita vai toimeksipanijoita? Minusta ei ole saaliiksi,mutta vähempikin kai riittää kuin kaffeelle? Tavataan vaan siellä Martta-kahviossa sinisen joen varressa,kuten silloin ennen??Jätäpäs se housuttaminen sikseen vai joko taas alkoi pelko puristaa paikkaa jos toistakin.????
Kun kerroit vanhasta viinistä vertauskuvallisesti, tuli mieleeni Bacchus elämänilon ja kulttuurin levittäjä ja viinin ylimmäinen suojelija. Joissakin pidoissa Bacchuskin tarjoili ystävilleen viiniä virkistykseksi omasta kannustaan. Vanha venäläinen sananlasku sanoo: joka ottaa viiniä yhden lasin, ei tee mitään; joka ottaa kaksi tulee elämäniloiseksi; mutta joka ottaa kannullisen joutuu katuojaan. Niinhän se kait on että rakkaus tulee ja menee, mutta hyvää vanhaa viiniä haluaa ottaa lasillisen silloin, tällöin.
Viini on hyväksi kohtuudella käytettynä. Viini on viisasten juoma! Vanha viini tuo aina mieleen monen monta mielikuva vertausta elämän eri tilanteissa.
Hyvä kirsikkaviini on todella hyvää hyvässä seurassa, mutta jos se on huonoista aineista, huonossa hoidossa muuttunut etikaksi niin sitä ei juo "itse pirukaan".
Säilöntään ja marinaadiin saattaisi kelvata,
mutta "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista."
Miksiköhän monet naiset näillä palstoilla tuoksuvat ja maistuvat etikalle ?
Ideat ja oivallukset syntyvät, kun katsoo asiaa eri näkökulmista. On toimittava silloin kun on tarpeellista olla vaikka vähän etikkainenkin, kun on terveellä tavalla itsekäs mutta ei narsistinen.Vuodet lisäävät ihmistuntemusta, kuin myös sitä että näkee asiat monesta suunnasta. MInkälaisista asioista voisimme me, ikäihmiset löytää iloa elämäämme.Lisäveroahan voi tulla tälläkin palstalla nokille, mitäpä siitä. Pienetkin asiat ovat tärkeitä, koska elämä muodostuu niistä. Niistä saamme iloa, jota kaikki tarvitsemme. "Kaikki tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä." Siispä istutan vielä sen kirsikkapuun, vaikka eläkeikä on alkanut.
Kirsikkapuu kukkii, hallaöitä on tiedossa. Pane harsoja istutustesi ja kukkivien puitten päälle niin saatat päästä syksyllä nauttimaan hyviä hedelmiä ? Älä peitä istutuksiasi hallan pelossa muovilla.
Kun tutkistelee näitä keskustelupuheenvuoroja jäään kyselemään; oleemko todella kuin pimeässä luolassa, vaikka ympärillämme on avara luonto puhkeamassa uuteen kukoistukseen.
Luimme juuri Isosta katekismuksesta Ensimmäistä käskyä ja Martti Lutherin selitystä siihen.
Kun ilmoitin ettei minulla ole kiivasta, kostavaa jumalaa, jonka ylimpänä asiana tuntuu olevan "tekeleensä" poikkeaminen oikealta tieltä, joka kostaa vielä sukupolvia eteenpäinkin. Kun yritän kysellä niin saan tuntea, että tuossa on "seitsemän hirttä poikki" - ala vetää !
Itselle asiat aukenevat toisin ja siksi yllä oleva keskustelun otsikko.
Suuret profeettamme ovat kaikkina aikoina ilmentäneet itsessään tiedostaen ihmiskunnan universaalisen henkisen sukulaisuuden. Jos minä olen päässyt armosta osalliseksi niin miten se vähentyy, jos joku muukin pääsee siitä osalliseksi vaikka hänen ihonvärinsä, ajatusmaailmansa, uskonnäkökulmansa olisikin hieman erilainen kuin minun ?
Useimmat kuitenkin kutistavat ja vääristävät sen omalle yhteisölleen tyypillisen mielenlaadun ja alkukantaisten kieroutumien muottiin sopivaksi.
Jumala pyritään sulkemaan omaan pyhään temppelin sisäpuolelle ja kirjoituksiin etäälle niistä elämänalueista joilla ollessaan voi turvallisesti palvella omaa epäjumalaansa eli paholaista, jota kutsutaan hyvin monilla eri nimillä.
Jumaluus ja hänen merkityksensä jää näin kovin hämäräksi siksi, että meitä estetään näkemästä henkinen yhteys. Jumaluus kätketään teologisten "sumuverhojen" epätodellisuuden taakse. Tällaisessa yhteisössä elävä pitää tätä "luolaa'" turvallisena näkemättä sitä valoisaa maailmaa, joka on luolan ulkopuolella.
Ajatelkaamme eläinmaailmaa, vaikka esimerkkejä löytyy toki ihmiskunnan historiassakin. Sopuleista puhutaan paljon kuinka ne laumana tekevät itsemurhan...
Näissä keskustelupuheenvuoroissakin näkyy edelleen väkivaltaisuuden ihannointi, joka näyttää istuvan meissä yllättävän sitkeässä - kristiuskon nimiin vannovissa erityisesti. Maailmnhistoria tuskin tuntee mitään suurta uskontoa ja jumalaa, joka olisi yhtä kostonhimoinen ja julma ?
Meilläkin on kait lakeihin kirjattuna "hautarauha, joka koskee hautausmaata ja "pyhinä" pitämiämme paikkoja. Hiljaisella vaitoololla tai myöntyvällä sallimisella hyväksymme satojentuhansien sotilaiden häpäisevän kolmen suuren uskonnon "hautarauhaa" ? Se ei voi olla tietämättömyyttä - fyysinen väkivalta näin laajana ei pitäisi kuulua enää "sivistykseemme".
Fyysinen voima on osoittautunut kelvottomaksi, tieto ei ole tehnyt ihmisestä yhtään parempaa - kohtaammeko SIELUJEN SYMPATIASSA - siihen ainakin itse asetan oman ja koko ihmiskunnan toivon !
joten meissä kaikissa pitäisi tulla parannusta ,mutta meistä tärkeämmät resussit ajavat henkisen kasvun ohi.
Tälläkin hetkellä moni sota on naamioitu uskon sodiksi,vaikka niillä on ihan muut päämäärät.Suomessakin on ryhmittymiä,jotka antavat sellaisen kuvan ,että me olemme Jumalalle kaikkein parhaimpia ja suosikkilistan kärkipäässä. Mutta ne on ihmisten tekemiä havaintoja ja melko lailla lain alla kulkevia poppoita,mutta kyllä heistäkin opittavaa löytyy.
Raamattu kertoo uskon ja Jeesuksen seuraamisen olevan ilosanomaa eikä missään lue äläsanomaa.Jumala on kaikkialla ,missä Hänen nimeensä kokoonnutaan.
Onneksi on erilaisia uskontokuntia,koska me ihmiset olemme niin erilaisia ,niin jokainen löytää omansa.Usko saisi olla vapautus eikä kahle tai kahlitseva.
Mielestäni en ole ihannoinut väkivaltaa päinvastoin,eikä minun katsontakantaani se kuulu.
Maailmalla on moninaiset syyt tai tekaistut sellaiset ja vuosikymmeniä jatkuneet vihamielisyydet,jolloin koston kierre on valmis.Myös Raamatussa oleva lause"joka miekkaan tarttuu ,niin siihen hukkuu.."on nykypäivää ja hyvin paikkansa pitävä.
Olen ollut huomaavinani ,että tavallisten uskovaisten keskuudessa vallitsee ekumenia,mutta mitä korkeammalle hierarkiassa tullaan ,niin alkaa itsekehu haista.Riviuskovaisten tilaisuuksissa on sielujen sympatiaa ja veljeyttä uskossa Jeesukseen Kristukseen. Mielestäni pitäisi myös avoimin sydämin katsoa uuteen eikä olla tuomitsemassa ja sormella osoittamassa.
Taisin käyttää tätä otsikkoa jo aiemmin, mutta toivon Sinun ottavan tämän hakuna ja hieman tutkiskelevan. Sain kirjan viime syksynä eräältä ystävältäni ja se on kuluneen talven aikana ollut lukupöydälläni ja tutkiskelen sitä usein. Antoisaa
ja ruokaisaa luettavaa. Hajupoikaa moititaan kovin kirjaviisaudesta, mutta juuri äsken kirjoitin perusteluja, joihin vetosin etten voi kovin paljon kertoa omista elämänkokemuksistani.
Niitä kuitenkin taitaa tulla "naamioituna" milloin johonkin roolihahmoon tai kirjallisuusviitteeseen ja lainaukseen.
En todellakaan halua väitellä "uskonasioista" koska koen sen hedelmättömäksi. Raamattu on oiva kirja, jossa jumala on aina jonkun puolella ja kun toiset ovat vastaan ovat vihollisia ja väärässä. Sen koin ottaessani Baabelin torni-asian esille vain sivuhuomautuksena. Kristityt ja luterilaiset eritoten kokevat olevansa aina oikeassa ja selittävät asiat parhain päin. Omat saavat tehdä mitä vain - sitten puhutaan armosta, murhata, pettää, varastaa, himoita. Toisille ne ovat kuolemansyntejä. Armo kuuluu vain minulle ja samoin uskoville, mutta ei koskaan sinulle tai toisin uskoville ?
Kristityt eivät pyrikään noudattamaan opettajansa oppeja ? Kun joku Sinua lyö, käännä toinenkin poskesi - nyt kristityt lyövät kuin vierasta sikaa ja kokevan sen olevan aivan oikeutettua !
On minulle hebreaa,koska en nyt ala sitä englannista suomeksi vääntämään.Olisin tosi hyvilläni ,jos sinä kieliä taitavana miehenä sen mulle sanoisit?Onko se kirja kirjoitettu englanniksi?Eivät luterilaiset luule olevansa oikeassa,mutta kirkon tai paremminkin luterilaisen uskoon kuuluu ryhmittymiä,joilla on tuo luulo,mutta Jumala on sanonut ,että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.Uskovat ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin ei uskovat,joten heidän joukkoonsa mahtuu myös eri heikkouksilla varustettuja ihmisiä.Buddhalaisuus on suunta ,missä kaikki on sallitua ja määrittelemätöntä.
Armo kuuluu niin sinulle kuin minulle ,kunhan me nöyrrymme sen ottamaan vastaan .Ei sitä ole paketoitu kenellekään erikoisesti"Joka aamu on armo uus" lauletaan hengellisessä laulussa ja siihen haluan uskoa.En oikein halua uskoa ,että luterilaiset enempää kuin muutkaan kirkot rangaistuksetta katsovat ainakaan pappien tekemiä rötöksiä,vai mitä sinä mahdat tarkoittaa?
Otat suomi24.fi haku suomenk. ja hakusanaksi Anam Cára, sieltä löytyy kelttiläistä viisautta "kotitarpeiksi", anteeksi tämä on ollut ennenkin ja luulin, että hakuja yleensä käytetään ja sieltä löytyy.
Hajupojalla kotikasvatuksena ja muuten evankelisuus, kovin tuttu lapsuus- ja nuoruusiältä. Toivon todella, että meille tulisi mahdollisuus keskustella jopa "nokattain". Tällaisella keskustelulla on omat pahat rajoituksensa. H yv yötä...
? Quo Vadis Domine ?
Kevään ja alkukesän aikana on ollut useita oikeaoppisia "uskovaisia" kivittämässä täysin harhaoppista hajupoikaa mitä erilaisimmin perustein. Väitteeni uskottomien uskovaisten loukkauksista on ollut anteeksiantamatonta.
Olen hiljaa itsekseni miettinyt - kun keskustelua ei ole syntynyt tällä eikä muullakaan palstalla - olenkohan sittenkin oikeassa. Aabrahamista muistan hänen pyytäneen jumalaansa säästämään Sodoman ja Gomorran, jos.....
Tilanne ei ymmärtääkseni ole vuosituhansien saatossa muuttunut ainakaan parempaan.
Tänään ilmestyneessä hengellisessä viikkolehdessä saan tukea ajatuksilleni kirjailija, luomuviljelijä Martti Issakaiselta: "Hajonnut lauma"-puheenvuorossa Sana 23/2003.
Miksi todellakaan kukaan, jolla valta on päättää ja toimia, ei tee asiassa yhtään mitään.
Ajattelen niitä seurakuntien paimenia ja piispoja, jotka on valittu hoitamaan, varjelemaan ja johtamaan laumaa Jeesuksen opetuksia seuraten.
Hänen opetustensa ylin sisältö oli: "Että he yhtä olisivat."
Tämänkin keskustelun yllä leijuva hiljaisuus on minulle paljon kertova ja hyvin puhutteleva.
kerran tulee aika,milloin, sen Herra tietää ,,jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.
ovat osoittaneet että päiväkin saattaa olla pimeä kuin yö. Ainakin eräitten viattomien lasten elämässä sen jälkeen kun heitä on häväisty mitä raa´immalla tavalla.
Äskettäin paljastui Ruotsissa laajamittainen pedofiliaskandaali jehovantodistajien keskuudessa.
Ns. Lahkon "Vanhimmat" olivat käyttäneet hyväkseen lapsia, arvellaan että kysymyksessä on nelisenkymmentä lasta. Lukumäärä saattaa olla isompikin.
Vaikka asia oli monen tiedossa ei siitä kuitenkaan tehty mitään poliisi-ilmoitusta siinä pelossa että potkitaan seurakunnasta ulos.
Eräässäkin tapauksessa oli sisarukset, poika ja tyttö, saman pedofilin uhreja. Asia hoidettiin vaan seurakunnan sisällä. Pedofili kulkee edelleen levittämässä "hyvää sanomaa" ovelta ovelle.
JT katsoo että heidän lakinsa ovat yleisten lakien yläpuolella.
Mitähän heidän Raamattunsa sanoo tällaisesta?
Toivon, että keskustelussa pitäydytään jonkinverran keskusteluaiheessa ja yritettäisiin hakea yhdistäviä tekijöitä. Keskustelun otsikko oli Jeesuksen sanoja seuraajilleen. Toisuskoisia on minusta turha syyttää siitä, että ei ole olemassa yhtenäistä uskontoa, joihin pätisi Jeesuksen sanat;"Että he yhtä olisivat."
Sekään ei yhteyttä eristä, jos syytämme, helluntailaisia, paptisteja, reformoituja, angligaaneja, ortodokseja, kaltolilaisia sittä etteivät he ole kuin me.
Vaikeatahan se on luterilaisessa Suomessakin eri herätysliikkeitten kesken, jopa niitten sisällä. Miksi ?
Olen joskus kysellyt, että jos minä saan armon, niin väheneekö se jos siitä jaetaan toisillekin ?
Ei ole minun asiani arvioida josko oma uskoni on oikeampi kuin toisen. Ainoana ylimpänä ohjenuorana pidän kohdallani Jeesuksen omia sanoja.
ja tulkitakin niin monella tavalla.
Esim. pitämällä rikokset seurakunnan tai muun pienen piirin sisällä. Pitää yhtä. Asettua (ihmisten asettamien) lakien yläpuolelle niinkuin esille ottamassani tapauksessa. JT oli vaan eräs törkeimmistä esimerkeistä koska se oli niin ajankohtainen.
Erilaisilla kuppikunnilla on omat sääntönsä ja nokkimisjärjestyksensä. Joka tätä yhteisöä uhkaa tai kritisoi, joutuu armottomasti yhteisön ulkopuolelle. Olipahan sitten kysymyksessä uskonnollinen yhteisö tai joku muu salaseura.
Jeesuksen oppien levittäjät eivät enää ole puhdasoppisia rakkauden sanoman julistajia.
Missään työpaikalla ei riidellä niin paljon kuin seurakunnissa juuri rakkaudensanoman levittäjien keskuudessa.
Itselläni on paljon insider-kokemusta kuinka käytännön työ sujuu sellaisissa seurakunnissa missä riitojen ja epäsovun voitelema yhteisö kärsii ja näyttelee autuasta.
Parhaimmat ja vilpittömimmät esimerkit sanoista "Että he yhtä olisivat" olen löytänyt ns. uskottomien joukosta.
Mitä hyvää he tekevät ei tehdä siinä mielessä että heidät huomattaisiin. Hyvyys on aitoa eikä teeskentelyä. Todella Jeesuksen sanojen mukaista.
Vikoilu ei tietenkään edistä yhteisyyttä, mutta kun koemme tilanteen hyvin laajana ja kipeänä, on kai tervehtymisen kannalta tärkeätä, että mätäpaiseet puhkaistaan. Se sattuu ja tekee kipeätä, mutta ilman tervehdyttäviä toimenpiteitä pieni hoitamaton asia tulehduttaa koko "ruumiin" johon seurakuntaakin voidaan verrata.
Kirkkohan on meillä omituinen jäänne, se saa päättää tuomiokapitulissa ohi normaalin oikeudenkäynnin monista asioista eikä ole ulkopuolisille tilivelvollinen.
Kirkon johtajuusasiakin on hyvin kimuranttinen
samoin päätöksenteko kuten kirjoituksessasi toteat. Monesti olen ihmetellyt, ettei näistä asioista edes hätkähdetä. Linnan "Täällä pohjantähden alla" torpparin kohtelun kuvaus riipaisi pahasti ja kun on useita omakohtaisiakin tapauksia ja kokemuksia siitä säälimättömyydestä ja julmuudesta ja röyhkeydestä aivan ylimmälläkin tasolla - tuskan ymmärtää.
Hämmästelee, miten huonosti Jeesuksen puheet, opetukset ja varoitukset tunnetaan eikä niistä puhuta paitsi toisia osoitellen.
Eriseuraisuus leviää tuhoisammin kuin AIDS konsanaan, tehden samaa ihmisten sieluille.
Mistä saisimme valoa sieluillemme - aloittaen minusta. Pitääkö valon tulla idästä vai "mustasta" Afrikasta tänne pohjolaan.
Vuosikymmeniä sitten täällä vieraili eräs musta piispa Auala ? jonka saarna kosketti minua enemmän kuin yhdenkään oman papin koskaan.
Mikään ei yhdistä niin kuin yhteinen vihollinen. Kirjoitit taannoin Buddhan sanoneen, että he pelkäävät jopa piiskan varjoa ?
Tuntuu jopa siltä kuin piiskan varjon olemassaolon mahdollisuus on riittävän pelottava ?
Niinpä niin. Tämä ikäihmisten palsta on kuin läpileikkaus vanhainkodin asujaimista. Päivittäin katsellaan ja vartioidaan kuka saa istua ja keskustella kenenkin kanssa, kuka käy vieraisilla kenenkin luona ja mitä mahdollisesti on kauppakassissa, mitä uutta tuoksia ja miksi on iholleen sattunut sivellä. Tämä pätee myös seuraväkeen, oli sitten mistä kuppikunnasta kulloinkin kysymys.
Kuinka kauas on menty Suuren Opettajan tuomasta aatteesta ? Puheissa se kyllä kaikuu - henkinen onttous tuo siihen ikävän sivukaiun, joka peittää alleen hyvän sanoman - "..että te yhtä olisitte..."
R. Mäkelää:
"Julistajana hän ei palvele ihmisiä."
Hyvät ominaisuudet ja niden kehittäminen tuo ajan mittaan esille millainen ihminen todella on. Annammeko ajan näyttää. Käytä Sinäkin ajatuksesi ja lahjasi oikealla positiivisella tavalla yhteiseksi hyväksi.
Mies, joka halusi, että koko maailma näkisi hänet, ei pannut merkille, että viereisissä taloissa pantiin merkille kaikki mitä h ä n e n talossaan tapahtui ?
nyt olevinasi se mies, joka haluaa, että koko maailma (supistuu lähinnä nyt 65 palstaan) näkisi sinut?
Olen aina halunnut, että asiat ovat asioita, joista kiskestellaan ja se on tärkeätä mitä joku sanoo eikä kuka sanoo. Tähän en edes vastaa, koska sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä itselleni. Jos joku saa tästä päänsäryn tai muita traumoja, ne ovat hänen päänsärkynsä.
Henkilökohtaisiin yksityisyyteen kuuluviin asioihin en kajoa enkä toivo kajottavan toistenkaan kohdalla.
Keskustelusta poistuneisiin suhtauduttakoon pieteetillä ja kunnioituksella, jos siitä on puhuttava.
Kun suomalaisetkin tunnustavat kuten länsimainen yleensä kristinuskon omakseen, toivoisi noudatettavan Suuren Opettajan seuraajilleen esittämää toivomusta; "..että te yhtä olisitte..."