Teistä muista en tiedä, mutta minua on alkanut vähitellen tympäistä kirkkomme puolalais-itäeurooppalainen ilmapiiri täällä Suomessa. Tuskinpa on olemassa seurakuntaa, jossa puolan ässäpäitä ei pääsisi kuuntelemaan joko pappien tai sisarten tai molempien toimesta.
Kaipaan länsimaista katolilaisuutta! Joka kerta kun käyn ulkomailla, on kuin saisin hengittää puhdasta ilmaa. On keskustelua, kritiikkiä, ihmisläheisiä messuja, kaunista musiikkia... Täällä sen sijaan edelleenkin voivotellaan katolilaisten "vainoja" kommunistisessa Puolassa ja Solidarnoczin kohtelua Gdanskin telakalla.
Haluan länsimaisen kirkon! Haluan tänne pappeja ja sisaria länsimaista! Haluan keskustelua, avoimuutta, tyyliä, elämää... länsimaalaisuutta! Länsimaalaisena suomalaisena olen kulttuurisena vähemmistönä omassa kirkossani, omassa maassani. Tympäisee.
Kaipaan länsimaista katolilaisuutta! Joka kerta kun käyn ulkomailla, on kuin saisin hengittää puhdasta ilmaa. On keskustelua, kritiikkiä, ihmisläheisiä messuja, kaunista musiikkia... Täällä sen sijaan edelleenkin voivotellaan katolilaisten "vainoja" kommunistisessa Puolassa ja Solidarnoczin kohtelua Gdanskin telakalla.
Haluan länsimaisen kirkon! Haluan tänne pappeja ja sisaria länsimaista! Haluan keskustelua, avoimuutta, tyyliä, elämää... länsimaalaisuutta! Länsimaalaisena suomalaisena olen kulttuurisena vähemmistönä omassa kirkossani, omassa maassani. Tympäisee.
Vastaukset 53
Vanhimmat
"ihmisläheisiä messuja" ... Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Etkö usko, että Jumala on lähellä?
Mitä kaunista musiikkia haluaisit?
Kirjoitat asiasta, joka kytee takaraivossa. Tuskin tässä enää osaa ja jaksaa mitään tuollaista vaatiakaan, mutta olen tietysti täysin samaa mieltä kanssasi. Osallistun toisaalta juhlapuheissa vakuuteltuun kollektiiviseen kiitollisuuteen Puolan SCJ:tä kohtaan: puolalaiset vastasivat 1980-luvulta alkaen hiippakunnan akuuttiin tarpeeseen saada uusia pappeja. Toisaalta minua suuresti harmittaa, että nämä puolalaiset sittemmin ovat osoittautuneet kuuroiksi sille tarpeelle, johon heidät tänne kutsuttiin, eli tarpeelle saada pappeja palvelemaan SUOMALAISTA hiippakuntaa.
Kun meillä joitakin vuosia oli suora linja puolalaisesta paavista puolalaiseen piispaan ja puolalaisiin kirkkoherroihin, tilanne meni pahaksi. Puolalainen katolisuus runnottiin meille suomalaisille "oikeanlaisen" katolisuuden mitaksi. Meidän ominaislaatumme, omat tapamme ja perinteemme todettiin kaikessa vähempiarvoisiksi kuin puolalaiset perinteet (eriasteisesti eri seurakunnissa, sen mukaan mitä täällä on aiemmin monissa yhteyksissä kirjoitettu).
Sietämättömintä on, ettei suomalaisia pappiskutsumuksia edes, näennäispuheista huolimatta, näytä tukevan. Yhden pappiskandidaatin annettiin opiskella valmiiseen tutkintoon asti, sitten hänen päätettiin olevan sopimaton papiksi. Luulisi tuollaisen "sopimattomuuden" ilmenevän jo paljon aiemmin opintojen kuluessa, jos se johtuisi mistään muusta kuin kandidaatin suomalaistaustan (lue: länsimaisen ajattelun) yhteensopimattomuudesta puolalaishegemonian kanssa.
Minäkin haluan meille länsimaisen kirkon. Haluan normaalin katolisen hiippakunnan, jossa voi keskustella vapaasti pelkäämättä urkkijoita ja mustia listoja. Haluan piispan, jonka kanssa voi oikeasti vaihtaa ajatuksia ja jolta saa vastaukseksi muutakin kuin kirkkolain pykäliä. Haluan kirkkoherroja, joiden ykköstavoite on seurakuntaisten hengellisiin tarpeisiin vastaaminen ottaen kaikessa huomioon, että olemme Suomessa ja meidän on tarkoitus elää suomalaista katolisuutta.
Tuota, voisitko vähän tarkemmin selittää mitä tarkoitat sanoilla: "puolalainen katolisuus" ja "suomalainen katolisuus"?
Esimerkkejä hiippakunnan kulttuurin puolalaistumisesta on täällä keskusteluissa tullut esiin tuon tuosta: hallinnon läpinäkymättömyys, pastoraalineuvoston mitätöiminen, keskustelua toivovien hiippakuntalaisten luokittelu "piispanvihollisiksi". Suomalaiset eivät (kuulemma, tästä minulla ei ole ensikäden tietoa) eräiden puolalaisten pappien mielestä kelpaa papeiksi. Puolalaisia, meille aikaisemmin vieraita tapoja on otettu osaksi seurakuntien liturgisia käytäntöjä. Meidän pyhiinvaelluksiamme (Köyliö, Hattula) ei pidetä arvossa. Eräästä seurakunnasta olemme lukeneet viestejä, joissa kerrotaan puolalainen kirkkoherran viettävän katekeesimessuissa puolalaisia juhlapäiviä ja ilmoittavan suomalaisille seurakuntalaisille, että puolankieliset messut (seurakuntakirkossa siis) ovat ainoastaan syntyperäisille puolalaisille tarkoitettuja ja siksi niistä ei ilmoiteta suomeksi.
Suomalaiset ja suomenruotsalaiset tuntevat tällä hetkellä itsensä ja kulttuurinsa ylenkatsotuiksi ja tarpeensa unohdetuiksi. Kuka kuuntelisi heitä? Puolalainen katolisuus on korostetun hierarkkista; sanon korostetun, koska tietysti koko katolinen kirkko on hierarkkisesti rakentunut ja sen tietysti tunnustamme ja hyväksymme. Kuunteleminen ja keskustelu ei kuulu tähän korostettuun hierarkkisuuteen. Asioita ei enää selitetä, vaan meille vain mätkäistään eteen outoja ilmiöitä (esim. hiippakunnan pyhittäminen Neitsyt Marialle, uusi yhdyskuntajärjestys).
Suomalaiseen (ja länsimaiseen) katolisuuteen totuimme edellisen piispan kaudella liittämään keskustelevuuden, pastoraalineuvostolla oli tärkeä rooli.
Mitä meiltä nyt puuttuu sellaista, mitä erityisesti toivoisin: Fides, joka olisi monipuolinen, aidosti informatiivinen ja keskuteluille avoin, tarpeen mukaan kriittisillekin keskusteluille, niin kuin se on ollut aikaisemmin. Toivoisin isompaa roolia dominikaaneille; nythän heidän ainoa edustajansa ei näy oikein missään. Toivoisin piispan vaikuttavan aktiivisesti siihen, että dominikaaneja tulisi Suomeen lisää, ja mielellään muitakin Pohjoismaissa edustettuja sääntökuntia, erityisesti fransiskaaneja. Scj-yhteisön liian suurelle vaikutusvallalle olisi saatava nopeasti stoppi. Näin pääsisimme taas vähän lähemmäksi suomalaista Helsingin hiippakuntaa.
Yksi asia, mikä olisi toteutettavissa vaikka heti, jos tahtoa olisi: toivoisin, että puolalaiset papit ja sisaret keskustelisivat myös keskenään kaikki keskustelunsa suomeksi silloin, kun läsnä on suomalaisia, kuten esimerkiksi juhlissa.
yhtä suomalaisia kuin tönkkösuomalaisetkin, jotka puhuu ainoastaan suomee ja savvoo, hilijoo ja kovvoo...
Ilahduin suunnattomasti viestistäsi ja allekirjoitan sen joka sanan. Olen huomannut, että kanssamme samalla tavalla ajattelevia on todella paljon, mutta useimmat eivät uskalla muuta kuin nurista puoliääneen kahvikuppien ääressä kirkkokahveilla.
Protesti kytee...
Ovat, ovat. Vaikka heillä onkin kräftskivor, joita me tönkkösuomalaiset voimme vain kadehtia.
Suomenruotsalaisilla on tässä hiippakunnassa yksi etu meihin suomenkielisiin verrattuna: heillä on riikinruotsalainen rukouskirja. Suomeksihan sellaista ei taideta saada millään. Muuten ruotsinkielisten tilanne ei ole kehuttava, ruotsia on kovin harva puolalaispappi vaivautunut opettelemaan yhtään. Piispasta nyt puhumattakaan.
Vaikeaahan tämä sopeutuminen puolalaiseen kulttuuriin kieltämättä on, mutta rankkaa on varmasti papeillakin meidän suomalaisten kanssa.
Omalta kohdaltani olen ratkaissut asian niin, että elän tyynesti suomalaisittain. Jos kirkossa on ohjelmassa jotain omituista kuten hiippakunnan pyhittäminen Neitsyt Marialle, vietän iltaa kotona. Tavatessani piispan tervehdin tuttavallisesti, puristan reippaasti kättä ja sanon iloisesti "hei". Piispasta pääseekin näin pikaisesti eroon. Keskustellessani sisarten, pappien ja hieman fanaattissävyisten maallikoiden kanssa kerron, mitä ajattelen, enkä mieti, mille listalle joudun tai mihin ryhmään minut luokitellaan, sillä eihän listoista tai luokitteluista ole loppujen lopuksi haittaa minulle. Suosittelen muillekin Fideksen tilaamisen lopettamista ihan jo ympäristösyistä: paperia ei kulu, metsiä säästyy ja lehteenhän voi tutustua netissäkin.
En tiedä... Kun itse sallin itselleni suomalaisuuden, minun on helpompi antaa puolalaisten elää omalla tavallaan.
ja kokonaan ilman rasismia. Muistan hyvin, niin kuin tekin, että "hollantilaisten" aikana kenelläkään ei tullut mieleen minkäänlainen tarve toivoa ns. "suomalaista", länsimaalaista katolilaisuutta. Heidän läsnäolonsa loi juuri sitä, mitä tänään, täysin oikeutetusti kaipaamme.
Isä Janin aikana yksinkertaisesti ei olisi voinut kuvitellakaan sitä, mitä tapahtui veli Mikolle.
Luvallanne toistan itseäni; kaksi kulttuuri oli törmännyt - kohtalokkain seurauksin.
Taas kerran olet täysin oikeassa, Szigethy. Kunpa nyt tartuttaisiin kunnolla Turun tilanteeseen, kun kerran isä Janin tapaus on saatu edes jollakin tavalla järjestettyä.
"kuvitellakaan sitä, mitä tapahtui veli Mikolle."
szigethy, mitä on tapahtunut?
Katolisessa kirkossa on 'puolainen ilmapiiri', koska Puola on katolinen maa. Koska noin paljon vihaat puolalaisuutta, joka on katolista, sanon sinulle, että sinun kannattaa palata takaisin sinne luterilaiseen kirkkoosi.
Puolassa meillä on katolinen presidentti ja pääministeri. Maamme on katolinen, vaikka suvaitsemme muitakin uskontoja. Suomi ei ole katolinen, joten jotkut suomalaiset sekoittavat katolilaisuuden ja puolalaisen kulttuurimme.
Toivon tänne lisää pappeja ja sisaria Puolasta. Ei tänne kukaan halua, mutta monet tulevat tänne palvelemaan. Voisitte olla siitä kiitollisia. Heille riittää tehtävää, koska monet suomalaiset ovat enemmän 'aktiivikatolisen' kaltaisia luterilaisia, joilla vain nyt lukee katolinen kirkko papereissa.
Jos katolilaisuus on sinulle pelkkä sulka vastenmielisen puolalaisen yltiönationalismin hatussa, sitten ainakaan sinä et ole katolilainen etkä edes kristitty.
Itse olen onnellinen siitä, etten syntynyt missään "katolisessa" Suomessa, jossa olisi tapettu miljoonia juutalaisia ja jossa outo antisemitismi on valitettavan usein yhä edelleen nykypäivää. Me suomalaiset emme ole täydellisiä, mutta ainakaan emme ole tekopyhiä, kuten eräiden kansojen edustajat.
Mutta kiitos aktiivi kun kerrot meille kaikille kuka on, ja kuka ei ole kristitty.
Surullista on lukea näitä tekstejä.
Kymmenen vuotta sitten tällainen esti minua lähentymästä katolista Kirkkoa Suomessa. Sittemmin olen lukenut enemmän, ja tiedän että katolisten keskinäinen riitely ei ole mikään uusi ilmiö tässä maassa. 1930-luvulla karsastettiin Hollannin papistoa, nyt sitten puolalaisia.
Mielestäni tulisi olla iloinen siitä, että meillä Suomessa ylipäänsä on katolisia seurakuntia, ja rukoilla toistemme puolesta - ja aivan erityisesti papiston puolesta.
Niin-pä! Ikävää, että jouduit odottamaan 10 vuotta vain sen vuoksi, että kohtasit riiteleviä ja (pahaa muista puhuvia) katolilaisia. Olemme totisesti raadollisia... Minua ei tosin haitannut liittyessäni se, että jotkut keihin tutustuin, haukkuivat usein jotain pappia tai muuta seurakuntalaista. Nyt sellainen kyllä tympii, enkä mielelläni paljon seurustele sellaisten kanssa. Miksi elää negatiivisessa ilmapiirissä? Ei se ketään rakenna. Jokaisella on muutenkin omat arkipäivän työ- tms. murheensa.
Olet oikeassa. Rukous - erityisesti papiston puolesta. Kiitos kirjoituksestasi.
En minä huomaa yllä olevissa viesteissä mitään erityistä riitelyä (Jolantan saamaa vastausta ehkä lukuun ottamatta. Jolanta on kyllä itse aikaisemmin esittänyt täällä niin voimakkaita suomalaisia halventavia ja loukkaavia mielipiteitä, että näpäytys hänelle on puolustetettavissa).
Ei se ole riitelyä, että esitetään kriittisiä mielipiteitä ja toivomuksia. Jos hiippakunnan piispa toimii niin kuin hänen asemaansa kuuluu, hän toivookin ihmisten ilmaisevan huoliaan ja toiveitaan. Aktiivikatolilaisen, Repostorin ja epäilevän Tuomaan kirjoitukset puhuvat asioista, joita piispan ja papiston pitäisi miettiä.
Varmasti me katolilaiset rukoilemme piispan ja pappien puolesta, vaikka emme kaikkia heidän tekemisiään pidäkään järkevinä ja suomalaiseen kulttuuriin sopivina. Ei se tarkoita, että meidän pitäisi tyytyä vain rukoilemiseen. Mielipiteen ilmaisemisen vapaus on meidän oikeutemme; se vapaus toimii myös koko hiippakunnan hyväksi, kun sitä vastuullisesti käytetään. Kriittistä keskustelua ja analyysia tarvitaan, jotta papit oppivat paremmin tuntemaan meitä suomalaisia ja meidän tarpeitamme. Meitä varten he ovat Suomeen tulleet.
"Surullista on lukea näitä tekstejä. Kymmenen vuotta sitten tällainen esti minua lähentymästä katolista Kirkkoa Suomessa...."
Avoin keskustelu on osa elävää katolilaisuutta kaikkialla muualla paitsi Suomessa ja ehkä Puolassa. Mahdatko olla vieläkään valmis liittymään katoliseen kirkkoon? Jos keskustelu on sinusta vaikeaa ja surullista, varoitan sinua: et ole liittymässä mihinkään lahkoon, jolla olisi yksi ja yksiselitteinen vastaus kaikkiin ongelmiin maan ja taivaan välillä. Jos etsit sellaista "yhden totuuden" lafkaa, sitten kannattaa pysyä kaukana ainakin katolisesta kirkostamme, joka onneksi sellainen ei ole.
"Sittemmin olen lukenut enemmän, ja tiedän että katolisten keskinäinen riitely ei ole mikään uusi ilmiö tässä maassa."
Ainakin olet sisäistänyt hyvin piispa Wrobelin ajan fraseologian. Vai on kaikki keskustelu vain "katoliLAIsten keskinäistä riitelyä"? Voi sinua. Niin ei todellakaan ole. Me niin kutsutut toisinajattelijat rakastamme kirkkoa, muuten emme viitsisi nähdä mitään vaivaa sen eteen. Monet meistä olemme aktiviisia kirkossa, eri yhdistyksissä, ryhmissä, lukijoina jne., mutta silti tuntuu edelleenkin siltä, ettei meitä kuunnella, ja mikä pahinta, ei haluta kuunnella.
"1930-luvulla karsastettiin Hollannin papistoa, nyt sitten puolalaisia."
Ajankohtia ei voida millään tavalla verrata toisiinsa, koska ennen Vatikaanin 2. konsiilia elettiin kokonaan toisenlaisessa kirkossa. Lisäksi täällä ei karsasteta puolalaisia, koska heidänkin joukossaan on pari ihan hyvää pappia, vaan suurinta osaa heistä, jotka viis veisaavat kielestämme, kultuuristamme, perinteistämme ja suomalaisesta katolilaisuudesta. He ovat täällä kyllä palvelemassa, mutta rakentavat (ehkäpä tietämättään) kirkkoa, joka on jo vaarassa eristäytyä lopullisesti tästä maasta, kansasta ja kulttuurista.
"Mielestäni tulisi olla iloinen siitä, että meillä Suomessa ylipäänsä on katolisia seurakuntia"
Tämä Suomi ei nyt kuule ole vain mikään lähetysasema jossakin Biafran aavikolla, vaan kokonainen EU:n jäsenmaa, joka on Puolaa paljon rikkaampi. Ei tänne tuleminen ole mikään uhraus. Mikä siinä on palvella täällä 500 katolilaisen seurakunnassa, sen sijaan, että kiduttaisi itsensä loppuun puolalaisessa arvatenkin 15.000 katolilaisen seurakunnassa? Kyllä tosiasiassa Suomeen tulo merkitsee papeista useimmille ns. kissan päiviä, pitkiä lomia jne.
"ja rukoilla toistemme puolesta - ja aivan erityisesti papiston puolesta."
Jos rukouksemme olisi kuultu, meillä olisi ollut jo ajat sitten liuta suomalaisia pappeja ja suomalainen piispa.
Jolantan edustamat mielipiteet ovat valitettavan lähellä niitä, joihin törmäsin Puolassa vieraillessani siellä pari vuotta sitten. Muistaakseni juuri silloin elettiin vaaliaikaa, joten tunteet kävivät kuumimmillaan.
Järkytyin, kun television uutisten ääressä minulle selostettiin kuka poliitikoista oli "katolilainen" ja kuka taas ei. Siinä vaiheessa, kun yksi poliitikoista leimattiin juutalaiseksi, olin suoraan sanoen kävellä ovesta ulos. Ilmeisesti tuollainen ihmisten itsevaltainen luokitteleminen on kovinkin yleistä Puolanmaalla. Muualla siitä voisi jopa joutua oikeuteen.
Me kirkkoon aikuisina liittyneet emme ole "oikeita" katolilaisia. Tämän olemme saaneet kuulla monta kertaa jo Jolantalta, muutamilta puolalaisilta papeilta ja rivien välistä jopa aikanaan hollantilaisilta papeilta. Joskus ihmettelen miksi he eivät iloitse siitä, että ihmiset heidän ansiostaan (tai nykyisin ehkä heistä huolimatta) ovat tahtoneet liittyä katoliseen kirkkoon. Ei sellainen ole helppoa tässä maassa ja kulttuurissa.
Jolanta toivoo tänne lisää pappeja ja sisaria Puolasta. Minä en. Minä toivon, että täällä olisi paljon vähemmän puolalaisia pappeja ja sisaria. Se olisi hyvä kaikkien kannalta, koska silloin pappien ja sisarten inkulturoituminen Suomeen sujuisi paremmin ja heidän olisi helpompi solmia suhteita suomalaisiin.
Kuules nyt, katolisia seurakuntia on yhtä lailla Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja muistaakseni jopa Färsaarilla, mutta siellä ei ole meistä poiketen puolalaisten ja yhden (kuolevan?) sääntökunnan kohtuutonta ylivaltaa.
Minun puolestani puolalaiset voisivat vaikka poistua. Kyllä täällä tullaan mainiosti toimeen ilman heitäkin. Ja tullaan muuten toimeen myös ilman neuvoja keltanokilta, jotka eivät vielä ole edes katolilaisia.
Viisaasti kirjoitettu! Kehotan infokurssilaista ottamaan "Palstaa ajoittain lukevan" neuvot vakavasti. Silloin ei tule petyttyä.
Selvennykseksi: Surullista on lukea sekä Jolantan että Aktiivikatolilaisen kommentteja, kun kumpikin toistaan tuomitsee. On vähintään huonoa makua väittää että toinen on luterilainen, ja sitten tuo keskitysleirien esille vetäminen.
En ole tutustunut Wrobelin fraseologiaan. Olen sitä mieltä että rukoilla meidän pitää toistemme puolesta, etenkin pappien, ja uskoa voi siihen, että rukoukset kuullaan. Tietääkseni Vatikaanin toinen konsiili ei ole muuttanut näitä asioita.
Avointa keskustelua en vastusta. Tiedän myöskin että Kirkossa on monenlaista suuntausta, eivätkä kaikki hyviä.
Mielelläni en edes sotkeudu tähän soppaan, mutta mieleeni tuli, että ehkä on muitakin jotka pohtivat katolisuuteen kääntymistä, ja ajattelevat laillani.
Taidettiin muuten P. Henrikin kirkko aikoinaan rakentaa tsaarin armeijan puolalaisia sotilaita varten.
Siinä mielessä puolalaisuus on kyllä liittynyt Suomen nykykatolisuuteen alusta alkaen...
Toisin kuin hämmästyttävän laajalle levinnyt väärä tieto väittää, Pyhän Henrikin katedraali ei ole koskaan ollut mikään sotilaskirkko.
Kun se rakennettiin, muun muassa liettualaiset luokiteltiin erheellisesti puolalaisiksi. Kirkko ei ole koskaan ollut mikään puolalaisten kirkko, vaan eri kansoihin kuuluneiden katolilaisten yhteinen kirkko.
nimitettiin Helsingissä ennen yleisesti puolalaisten kirkoksi. Venäjän sotaväen mukana tuli maahamme mm puolalaisia ja liettualaisia sotilaista, jotka jäivät asumaan maahamme ja perustivat perheet. Heitä varten rakennettiin Pyhän Henrikin kirkko.
Kirkkoherra Venker kertoi minulle 1960-luvulla (vanhemmat katolilaiset muistanevat tämän papin), että kerran joukko saksalaisia tuli kysymään häneltä, oliko P. Henrik saksalainen kirkko. Isä V. vastasi. "Tietysti on, mikäli olette katolilaisia." Kävi kuitenkin ilmi, että he etsivät saksalaista luterilaista kirkkoa.
nyt paremmin selvää asiasta, ettei kirjoittele tänne ihan mitä vaan.
Pyhän Henrikin kirkko rakennettiin ITALIALAISEN kreivittären Leopoldina Cicognan toimesta, joka silloisen SAKSALAISSYNTYISEN kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm von Bergin puolisona saattoi toteuttaa hankkeen. Minun tietojeni mukaan puolalaiset eivät osallistuneet hankkeeseen eivätkä rahoittaneet sitä millään tavalla.
Jupiter on oikeassa, ettei kirkko missään vaiheessa ollut virallisesti sotilaskirkko eikä varuskuntakirkko. Toki sotilaat saattoivat osallistua siellä pidettyihin messuihin, mutta alusta asti kirkko palveli nimenomaan maassamme asuvia katolilaisia. Ihemettelin kuka moisen sadun sotilaskirkosta on alun perin keksinyt.
tarpeisiin se rakennettiin. Ed. kirjoittaja on oikeassa. Suurin ryhmä oli puolalaiset.
Voi olla, että puolalaiset olivat 1800-luvun lopulla ehkä suurin ryhmä maassamme, jossa oli arviolta alle 1.000 katolilaista, koska edes uskonnonvapautta ei vielä ollut. Tosiasiassa kuitenkin mm. liettualaiset, joita oli heitäkin monia, luokiteltiin väärin "puolalaisiksi".
Siitä huolimatta Henrikinkirkkoa ei voida todellakaan luonnehtia "wanhaksi puolalaiseksi kirkoksi". Kuten täällä on jo usean toimesta muistutettu, kirkon rakennutti italialainen kreivitär eikä silloisten puolalaisten tiedetä osallistuneen hankkeeseen millään tavalla.
Puolalaisten kirkko? Ehkä. Wanha puolalainen kirkko? Ei todellakaan!
kaikki sotilaskirkot koko keisarikunnassa olivat ortodoksisia. Puolalaisilla ei ollut mitään asemaa Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun lopulla, sillä he menettivät autonomiansa noustuaan 1830-31 kapinaan keisaria vastaan.
Minusta olennaista on se, että me kaikki eri kansakuntiin kuuluvat olemme avoimia toisillemme ja valmiit oppimaan toisiltamme.
Meillä suomalaisilla on varmasti jotakin tärkeää opittavaa esimerkiksi puolalaisilta, kuten vaikkapa syvä kansanhurskaus ja katolilaisuuden nivoutuminen osaksi arkielämää. Mutta tässä ei ole koko totuus, sillä yhtä lailla puolalaisilla on jotakin opittavaa suomalaisilta. Mieleeni tulevat vaikkapa rehellisyys, työn arvostaminen, hiljaisuus...
Kunpa emme eristäytyisi kuppikunniksi, vaan osaisimme oppia toisiltamme ja olla avoimessa vuorovaikutuksessa keskenämme! Tämän edistämisessä papeille on erityinen rooli, jota ei käy kieltämän, mutta vastuu on meillä kaikilla.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että maassamme on pappeja, tulevat he sitten mistäpäin maailmaa tahansa.
On aivan turha syyttää muita. ME olemme epäonnistuneet: Lapsilukumme lienee aivan yhtä pieni kuin luterilaisilla ja sen lisäksi en usko, että kovin moni on rohkaissut lapsiaan miettimään pappiskutsumuksen mahdollisuutta. Syntyperäisten katolilaisten suomalaisten pappien lukumäärähän on maassamme (ja sen ulkopuolella) 0. Tässä tilanteessa on ihan turha retostella, että pärjäisimme kyllä hyvin ilman suurinta osaa nykyisistä papeistamme.
Rukoilkaamme kutsumusten puolesta!
jonkun kutsumuksen puolesta, kun puolalainen "virkakoneisto" ilmoittaa täällä oitis, ettei käy, kun ehdokas ole sopiva dehonilaiseen spiritualiteettiin? Kummastusta herättää kuitenkin se, että tätä "sopimatonta" ehdokasta seminaarissa kehuttiin opiskelunsa aikana.
Kyllä.
Puolassa.
Ei muuta.
muutamia syntyperäisiä suomalaisia katolisia pappeja olemassa (isät Teemu Sippo ja Tuomo Vimpari.)
Minusta katolilaisten pappispula johtuu selibaatista. Muilla kirkoillahan ei ole mitään pappispulaa. Esimerkiksi ortodokseilla on paljon pappiskandidaatteja, joista vain osa vihitään papeiksi osan jäädessä maallikkoteologeiksi lopuksi ikäänsä. Lisäksi ortodokseilla on isommat perheetkin kuin katolilaisilla. Monissa ortodoksisissa perheissä on 5-6 lasta.
"Syntyperäisten katolilaisten suomalaisten pappien lukumäärähän on maassamme (ja sen ulkopuolella) 0."
Sippoa ja Vimparia ei kait lasketa tässä "syntyperäisiksi katolilaisiksi". Hehän ovat käännynnäisiä.
saati sitten katolilainen. Kirkkoonhan tullaan kasteen kautta. Kaikki ovat ensin pakanoita. Luulin ilman muuta, että se tarkoittaa syntyperäistä suomalaista. Kiinnitin vasta nyt huomiota tuohon sanajärjestykseen. Luuleeko joku tosiaan syntyneensä katolilaiseksi? Ihminen syntyy tiettyyn sukuun ja kansaan, mutta Jumalan kansaan pääsee vain kasteen kautta.
Syntyperäisiä suomalaisia katolisia pappeja ei ole eikä voisi ollakaan. Kukaan ei synny katolilaisena, vaan meidät kaikki on kastettu.
Minulle isä Vimpari on kerran painottanut, ettei hän tunnista itseään eikä muita vanhentuneesta sanasta käännynnäinen.
Hän kertoi silloin sen jopa olevan Vatikaanin 2. konsiilin vastainen, koska kaikki kastetut ovat katolisen kirkon yhteydessä, joskin eivät vielä täydellisessä. Kirkkoon liittyvät otetaan kirkon täyteen yhteyteen. He eivät silloin "käänny" synnillisestä elämästä, vaan se on kaikkien kristittyjen jatkuvan kilvoittelun päämäärä.
Huomionarvoista on kuitenkin se, ettei kukaan katoliseen (tai puolikatoliseen) perheeseen syntynyt, katolisen kotikasvatuksen saanut ja kirkon sakramettiopetukseen lapsena ja nuorena osallistunut syntyjään suomalainen mies ole päätynyt papiksi. Syitä on varmasti monia, ja nykyisin syitä on taatusti vielä enemmän kuin ennen.
"Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet ... niin?"
Niin, sinä valehtelet.
"...ei tietää mitä tapahtui eilän, on samaa kuin pysyisi koko ikäänsä infantiilina..."
Tosin tämä sitaatti oli poliittinen, se näköjään pitää kutinsa uskonnonkin "piirissä".
sanoi viisaasti eräässä saarnassaan: ei ole olemassa katolilaisia, ei luterilaisia jne. Kaikki kastetut on kastettu Jeesukseen Kristukseen. Lainaukseni ei ole sananmukainen. Voitte lukea saarnan Katkirkon pääsivulta.
"...ei tietää mitä tapahtui..."
Samat sanat. On hyvä, että tiedät.
on murskaava.
Kuka auttoi?
Ennen kun suljen tämän epätasaisen keskustelun oven, huomattaisin, että asia, mistä emme tiedä mitään, se ei tarkoittaa sitä, että se on valhetta.
Lopetan keskustelun tähän, luulin, että olen aikuisen kanssa tekemisessä.
No sieltähän se tuli! Kaikki ovat oikeasti katolilaisia. He eivät vain vielä tiedä sitä.
Sanoiko isä Tuomo, vai sinä, että jokaisen kristityn kilvoittelun päämääränä on katolisen kirkon täyteen yhteyteen liittyminen?
(Eli vaikka he eivät tietoisesti näin tietenkään ajattele.) - Mielenkiintoinen asia.
"Argumenttisi on murskaava."
Se oli sinun oma ideasi.
"Kuka auttoi?"
Sinä.
"mistä emme tiedä mitään, se ei tarkoittaa sitä, että se on valhetta."
"Niin miksi sitten kerrot satuja?
"luulin, että olen aikuisen kanssa tekemisessä."
Samoin.
Voisin vielä kommentoida sen verran, ettet tiedä oikeastaan yhtään mitään. On helppoa tuhota, mutta vaikea rakentaa.
Lause
"He eivät silloin "käänny" synnillisestä elämästä, vaan se on kaikkien kristittyjen jatkuvan kilvoittelun päämäärä."
tarkoittaa, että synnillisestä elämästä "kääntyminen" on kaikkien kristittyjen jatkuvan kilvoittelun päämäärä.
muistaakseni näin, kun hän oli ollut mukana eräissä ristiäisissä, joissa luterilaiskatolisen perheen lapsi olikin kastettu äidin tahdosta luterilaiseksi: "Kasteessa lapsi kastetaan kristityksi eikä jonkun tietyn kirkon jäseneksi. Katolinen, luterilainen tai ortodoksi hänestä tulee vasta sen jälkeen, kun hänet on merkitty ko kirkon jäsenluetteloon."
Ymmärsit väärin. Keskustelussaan isä Tuomo tarkoitti "kääntymisellä" jokaisen ihmisen kilvoittelua ja kääntymistä synnistä, mikä on useimmille koko elämän kestävä prosessi.
Ymmärsin, että Vatikaanin 2. konsiilin mukaan JOKAIKINEN kastettu on oikeastaan katolisen kirkon yhteydessä. Siksi kirkkoonotosta puhutaan kirkon täyteen yhteyteen ottamisena. Yleisesti käytetettävä käsite "käännynnäinen" on isän mielestä halventava siksi, että se vähättelee käsitteenä toisten kristittyjen saamaa pätevää kastetta, ja on sellaisena ekumenian vastainen.
Keskustelu käytiin jo neljä-viisi vuotta sitten, joten ihan kaikkea en voi muistaa, mutta tämän asian muistan.
Viikko sitten kävin Turussa messussa, ja vähinttäänkin hämmästyin muutosta, mikä siellä on tapahtunut lyhyessä ajassa. Ajattelin, että messu olisi ollut erityisen juhlallinen, vietettiinhän seurakunnan nimikkopyhän ja Euroopan suojelijan juhlaa. Isä Frans saarnasi kauniisti, mutta muuten olimme keskellä itämaista näytelmää. Alttarilla oli ainakin kahdeksan irakilaisnuorukaista, joille kaikille ei millään riittänyt palveltavaa. Alttarin ja ensimmäisen penkkirivin väliin oli tungettu pienille vietnamilaistytöille penkki, jolla he istuivat vaaleanvihreät partiohuivia muistuttavat kolmiohuivit kaulassaan. Kolehdinkerääjillä oli puolestaan punaiset "pioneerihuivit"; ehtoollisaineiden viejillä tummansiniset. Oliko kyseessä jokin vietnamilainen erityisseremonia vai mistä oli kyse? Selittäkää ihmeessä! Urkumusiikkia ei ollut, mistä Turku on aina ollut tunnettu. Kahvilla vanhoja kantakalustoon kuuluvia suomalaisia ei näkynyt. Jossain seisoskeli juttelemassa neljän, viiden hengen ryhmä missä puhuttiin suomea. Muut mahdolliset tämän maan kieltä puhuvat hukkuivat massaan ja meteliin.
Kokemukseni seurakunnastamme vastasivat ihan täysin totuutta.
Itse en sunnuntaina messussa ollut. Olen lopun uupunut kirkkomme ilmapiiristä, enkä saa sieltä mitään hengellistä ravintoa. Läksyttäviä saarnoja olen kuullut niin monta, etten enää yksinkertaisesti jaksa. Suomalaisena tunnen olevani jo syntyperäni perusteella ei-toivottu "pakolaisseurakunnan" tilaisuuksiin.
Tällainen on ahdinkomme. Sitä pahentaa vain tietoisuus siitä, ettei mitään muutosta ole luvassa, koska kukaan ei tee mitään eikä kukaan puutu mihinkään...
"Kukaan ei tee mitään eikä kukaan puutu mihinkään", kirjoitat. Mielestäni olet hiukan väärässä, sillä pari vuotta sitten muutamat henkilöt Turusta kyllä aika aktiivisesti tekivät ja puuttuivat, mutta -kuinkas sitten kävikään- kukaan ei antanut heille julkista tukeaan. On vaikea hakea "oikee tunnelmaa" tai sovintoa tai yhtään mitään, jos sitä ei tehdä yhdessä! En ihmettele, että ko. henkilöt ovat vetäytyneet kentältä ja sinullakin on ehkä entistä pahempi olo.
Tästä aiheesta olen kyllä kirjoittanut jo monta kertaa. On aika kuvaavaa, ettei viesti mene perille. Niin paljon kun katolisen uskon yhteisöllisyyttä korostetaankin, usko vaikuttaa olevan ainakin täällä suomessa nimenomaan "luterilaista" henkilökohtaista uskomista. Sillä mitä virallinen taho kirkossa tekee, ei tunnu olevan kosketuspintaa siihen mihin uskotaan. Surullista.