Olen pitemmän aikaa seuraillut tätä palstaa ja päätäni pyöritellyt. Itselläni on haavat auki (kuvainnollisesti kirveellä isketyt) ja siksi sairaslomalla. En voi kuvitellakaan työhönpaluuta niin kauan kun tämä "terroristi" on samalla työpaikalla. Ihmetellä täytyy kuinka kauan me "lyödyt" jaksamme yksinkertaisesti elää ja selvitä haavoinemme; lääkkeillä ja ystävillä pääasiallisesti. Mietin ihan toista alaa jo, seurakunnan työhön minusta ei kai enää ole paluuta, vaikka työnä siitä pidänkin. Vahinko. Olisin voinut antaa paljonkin. Nekin opiskelurahat ovat kai sitten menneet hukkaan , ja kohta koko elämä...
Osataan sitä seurakunnassakin...
valitettavasti
181901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
... että näistä hommista lähtevät aina ensin ne, joilla olisi kykyä ja taitoa tehdä työtä seurakunnassa. Itse etsin työtä muualta; en jaksa tehdä työtä pienellä palkalla kun samanaikaisesti kollega istuu päivästä toiseen kapakassa ja kehuu kuinka paljon hän tekee töitä : ( Sitten on ne yltiöhurskaat, jotka eivät ilmeisesti ole lukeneet eläessään muuta kuin Raamattua ja sitäkin väärin (monilta osin). Totuuden sädekehä on puristanut heidät niin kuiviksi, että... Toivottavasti toivut, löydät paikkasi, ehkä uudessa seurakunnassa.
Onhan täällä meitä muitakin. Toisaalta toivoin, että kukaan ei vastaisi - mutta kun tiedän monia surullisia tapauksia (muitakin kuin minä) - niin tiedän , että meitä on ...
Olen harkinnut koko työuran aloittamista muualla "uudelleen", mutta kun tuntuu että usko on mennyt (= pelkää , että sama toistuu). Ja se oikea uskokin on jo horjumassa ... Seurakunnassa kun osataan käyttää niin fyysistä, henkistä kuin hengellistäkin väkivaltaa. Motata toinen ihan kunnolla.
Vahinko siksi, kuten totesit, että nämä lähtijät ovat niitä usein nuoria ja innostuneita työstään olevia ihmisiä, joilla todella olisi elämäkin edessään (ja selässään opintovelat). Tuntuu todella ikävälle, että juuri heidät savustetaan ulos ensimmäisinä. Toivon todella, että minulle Taivaan Isä olisi varannut kuitenkin jonkin paikan, sopen, tai edes kolon jossa voisin olla oma itseni ja kokea tulevani rakastetuksi ja hyväksytyksi. Sitä etsin. Ja totisesti toivon löytäväni.
ole niin paljon riitoja kuin juuri seurakunnissa.
Olen joutunut läheltä seuraamaan ja kauhistellut kuinka pikkumaisia, jääräpäisiä saivartelijoita, omasta "alueestaan" taistelevia papit, kanttorit, kirkkovaltuustot ym. saattavat olla.
Näitten pitäisi sitten edustaa ja levittää rakkauden sanomaa seurakuntalaisten keskuuteen.
Monta kertaa suurinta ääntä pitävä häirikkö on psykopaatti, joka osaa kiemurrella ja valehdella omaksi edukseen.
Jos aihe kiinnostaa, lue Raimo Mäkelän kirja: "Naamiona terve mieli". Sitä voi tilata Raamattuopiston kautta:
www.sro.fi.
Tsemppiä ja hyvää kesää!
.täsmentää hiukan ..?..voisi antaa neuvoja, jos tietäs tilanteesta hieman tarkemmin.
En tiedä mitä tässä nyt voi oikein kertoa. Sairaslomilla on jo oltu, monivuotinen kirkon koulutus käyty (uusi ammatti vaatisi uuden koulutuksen), ja nyt sitten tämänhetkisessä työpaikassa lyttyyn lyöty. Tuntuu, ettei kukaan ota mitään kantaa: kuuntelijoita kyllä löytyy , mutta niitä OIKEITA KUUNTELIJOITA kaipaan (päähän silittelijöitä löytyy kyllä, mutta se ei paljon auta!)
En ole ainoa seurakunnan ammatissa toimiva, jota on lyöty päähän. Tuntuu vaan niin julmalta, kun on vastavalmistunut heti ollaan ...
(itkee).Konkarit tuntuvat selviävän paremmin.
Millä tavoin voisit auttaa?
Tämä tuskin on oikea palsta,mut onko käyny mielessä erota kirkosta? Ei ihminen tartte kirkkoa,jos haluaa tehdä Jumalan tahdon(jota kirkko ei opeta)!Se on aikojen alusta ollut Jumalan pilkkaaja ja jos ottaisit asioista enemmän selvää niin tuskin edes haluaisit työskennellä em.laitokselle!On niitä muitakin töitä,jossa kokemustasi tarvitaan!
Nyt on laki muuttunut -> Työnantajan on puututtava
kiusaamiseen sanoo se ! Ei muuta kuin työsuojelu tai luottamushenkilön juttusille ja kusipäät putkaan.
missä työsuojelu ja luottamus immeiset ei saa näitä "pikkupomo" piruja kuriin.
Työpaikkakiusaajana voi yhtä hyvin olla luottamusmies, tai jopa työsuojeluvaltuutettu .
Omalle kohdalle tätä ei ole tullut seurakunnan taholta, vaan "maallisessa" työpaikassa.
Jos joku, kuten minä hyvää tarkoittaen uskalsin puhua työpaikan ongelmista , niin hänet kyllä äänekkäämmän ryhmän taholta teljetään täysin tyhmäksi lättänäksi. Hyllytetään lopputiliin perättömillä valheilla ja juoruilla, joita oli loihtimassa erään toisen osaston juoru-ukko. Passasi siinä työtoverin nenän edessä piereskellä ja naureskella. Osoitella mieltä ja pitää showta.
näyttää lain merkkejä koska ovat esimiehiä -> Enempi menetettävää. Työn antaja syylistyy lainrikkomiseen nykyään jos ei noteraa lakia
6 vuotta vanha aloitus. Onko mitään uutta kirkkorintamalla?
Joo on toki paljonkin uutta. Esimerkiksi se mies-naispappi, mikä Marja-Terttu vai mikä Sisko-Tiina se olikaan.
Olin srk:lla 3 vuotta töissä, eikä missään ole niin ilkeää väkeä kuin siellä missä minä olin.
Suurin osa ihmisistä on toki mukavia, mutta kyllä kirkkoneuvoston ja srk:n johdon porukka on umpikieroa ja sisäsiittoista.
Suositaan sukulaisia ja kavereita. Jos olet pomon sisaruksia, niin pääset kaliisiin koulutuksiin joka vuosi.
Ja jos olet samaa lahkoa puheenjohtajan kanssa, niin sinut soitetaan suoraan töihin ilman yleistä hakua.
Pomon nuoruuden aikaiset seurustelukumppanit saavat puhua pahaa muista työntekijöistä rajattomasti ja vaikuttaa asioihin. Muualla olisi henkilöstöpäällikkö, joka sanoisi, että ei ole kenenkään puolella..
Ihan samalla lailla srk:lla on työpaikkaromansseja ja pikkujouluisia kännitörppöilyjä kuin muuallakin. Muualla vaan ei esitetä parempaa kuin tavalliset kuolevaiset..
..Luottamusmies pelkää päälliköitä ja asettuu työnantajan puolelle.
Eikä kerkiä säheltämiseltään hoitaa edes varsinaista työtään, kun pitää joka paikassa olla sen naamansa kanssa pällistelemässä ja keräämässä huomiota...
Kantelut kiusaamisista ja palkkariitojen paperit haudataan johtajan huoneen silppuriin tai ties minne..
Sen yhden seurakunnan kanssa pätee se, että alfa-yksilöä pitää lihitellä, niin saa parempaa liksaa ja vakityön!
luottamusmiehet mahtoivat ajatella tehtävään hakeutuessaan? Houkutteliko joku hakemaan, koska ajatteli, että tuo pysyy kyllä hyvin hanskassa...? Täytyy olla kanttia ja näkemystä, että kelpaisi. Ei riitä pätemisen, vallan ja rahan himo. Pois vaan sitten, jos on noin vaikeaa.
Paljon on tullut kuunneltua tarinoita täysin käsittämättömästä ja epäasiallisesta kohtelusta työpaikoilla. Ja yllätys on ollut melkomoinen kun kaksi alaa : kirkon työntekijät sekä lastensuojelualan työntekijät ovat eniten noita huonoja kokemuksia purkaneet.
Siinä usein tuntuu, että lähtijät ottavat läksiäisiksi mukaan syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen taakakseen. Mistä on kyse ja minkälainen on tämä mekanismi jolla henkilöstöpolitiikkaa pyöritetään, jos lopputuloksena on itseluottamuksensa menettäneitä ja epävarmoja omasta ammattitaidosta ja ihmisarvosta olevia entisiä työntekijöitä? Joillakin kestää luottamuksen palaaminen muihin ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä todella kauan. Paljon ns. korvaavia kokemuksia tarvitaan että yksi rankka ja epäkunnioittavan traumatisoiva kohtelu unohtuu.
Kannattaa suhtautua hieman varauksella työpaikkoihin, joissa henkilökunnan vaihtuvuus suuri, lukuunottamatta ydinryhmää missä samat naamat vuosikausia ja nuoria työntekijöitä otetaan tuskin lainkaan pitemmiksi ajoiksi. Myös entisiltä työntekijöiltä kannattaa tarkistaa työolosuhteet -- tarkistavathan työnantajatkin työhönhakijan cv:t ja rikosrekisterit. Kannattaa myös uskoa jos moni on kertonut työpaikasta arveluttavia asioita, ja pohtia meneekö lainkaan ko. paikkaan vai hakeeko toiseen alan yksikköön.
Onneksi ihmisissä on eroavaisuuksia, myös kokemuksista palautumisesta ja niiden käsittelystä.
Ihmisiä jotka tuumaavat : "En edes halua kuluttaa arvokasta elämääni työskentelemällä tämän kaltaisessa ympäristössä, toisiaan nokkivien ihmisten seassa". Ja jatkavat elämäänsä ja matkaansa.
Jos alkaa katsomaan itseään tällaisten ihmisten silmin joilla on tarvetta kyykyttää ja savustaa toista, ja saa siitä jonkinasteista tyydytystä, niin kannattaa tosiaan hakeutua tosi taitajien joukkoon ja katsella itseään heidän silmin, jotka oikeasti ovat ammatissaan oikealla paikalla, tekevät työnsä -- vailla minkäänlaatuista tarvetta savustamiseen tai nokkimiseen.
Kyllä minulle ainakin työn sisällön lisäksi työssä viihtyminen (kiusaamisvapaa työpaikka) ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Olin itse kiusattuna 2 vuotta, ja olin neljäs kun lähti samoja kiusantekijöitä karkuun. Työantaja ei tee mitään, ei myönnä mitään yms.
Käsittämätöntä pahuutta sain osakseni, savustamista,mitätöintiä ja henkistä väkivaltaa. En minä tiedä miten sellaiseen pitäisi reagoida tai miten siitä pääsee yli. Aika ja etäisyys varmaan auttavat mutta kyllähän se pelko kiusatuksi tulemisesta on jäänyt.
Kun on kaikkien kaveri, niin äänestetään luottamusmieheksi.
Voi vtu, kun otti aivoon äänestystilanteessa. Meillä oli yksi pilkuntarkka ja hankala ihminen ehdolla ja eihän sitä kukaan äänestänyt, kun se on niin hankala...mutta se varmasti olisi saanut suunsa auki ja hoitanut homman.
Seporukka oli kuin lammaslauma ja määki sen yhden kaverinsa takana.
Ei semmoinen, joka on kaikkien kaveri ja pelkää itseään vahvempia ole hyvä poliitikko tai luottamusmies.
Kyllä käytöstavat pitää olla, mutta pitää myös saada suunsa auki, jos joku tekee väärin.