Mieheni veli on naimisissa mutta hänellä ei ole lapsia. Veljen vaimolla on lapsi edellisestä avioliitosta. Kuka perii mieheni veljen osuuden, jos hän kuolee ennen puolisoaan? Heillä ei ole avioehtoa.
Kuka perii lapsettoman puolison
ms0225
232286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
http://www.mangusti.com/supli/MangustiWS?main=Artikkelit&sub=showPage&title=laki perinnonjako
Mikäli avioliitossa olevilla puolisoilla ei ole lapsia, perii leski miehensä. Ensi suoritetaan ositus, ja sen lopun perii leski.
En ymmärrä mistä on peräisin tämä yleinen harhaluulo, että leski perii. Leski ei peri ilman testamenttia. Lain mukaan "menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle", mutta ei leski peri. Eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen sukulaiset saavat perintönsä, joka heille kuuluu ensiksi kuolleen puolison jälkeen.
Perintö on leskelle tavallaan lainassa/hallussa, tai miten sen haluaakaan ilmaista. Leski saa kyllä käytellä sitä sun muuta, mutta ei saa testamentata sitä. Eli leski ei peri.
Mahdollisen (jos leski köyhempi) tasinkonsa jälkeen leski perii lapsettoman puolisonsa ja maksaa siitä perintöveron.
>>Lain mukaan "menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle", mutta ei leski peri.
Mikäs se eloon jäänyt puoliso on jollei leski?
Leski ei saa omaisuuteen "oikeaa" omistusoikeutta, enkä kutsuisi lesken saamaa oikeutta perinnöksi. Käyttö-, hallinta- yms. oikeuksia leski kyllä saa, ja voi todella käyttää ja lahjoittaa omaisuutta haluamallaan tavalla. Mutta jo laissa vältetään puhumasta lesken perimisestä.
Leski ei peri =)
Lienetkö koskaan kuullut "valtionperinnöstä"? Sinun mielestäsi kai valtiokaan ei ketään peri, kun perintökaaren mukaan "jollei perillistä ole, menee perintö valtiolle" (PK 5:1). Siis samoin sanoin kuin lesken kohdalla.
>>Käyttö-, hallinta- yms. oikeuksia leski kyllä saa, ja voi todella käyttää ja lahjoittaa omaisuutta haluamallaan tavalla.>enkä kutsuisi lesken saamaa oikeutta perinnöksi
Puhtaasti semanttiselta kannalta saatat olla oikeassakin, mutta tärkeämpää tässä on se, miten asiat käytännössä toimivat.
Miehelläni on 300 000 euron omaisuus. Minulla omaisuutta 20 000 euroa. Meillä on avioehto. Kummallakaan ei ole rintaperillisiä.
Jos mieheni sattuisi kuolemaan ennen minua, saan kaiken hänen omaisuutensa ja maksan siitä perintöverot. Saan myydä osakkeet, saan myydä asunnon. Rahoilla voin lähteä vaikka 50 000 euroa maksavalle maailmanympäriristeilylle. Mieheni sukulaisilla (sisar lapsineen) ei ole asiaan mitään sanomista. Voin vaikka alkaa seurustella uudelleen jonkun parikymppisen tummasilmän kanssa ja elättää häntä.
Miten tämä käytännössä eroaa siitä että olisin "perinyt" mieheni sinun tarkoittamallasi tavalla?
Ainoa ero on, että en voi päättää kenelle omaisuus (tai se mitä siitä on jäljellä, aikomukseni on tietysti tehdä parhaani ettei siitä ole jäljellä juuri mitään!) menee sen jälkeen, kun olen kuollut. Mutta koska olen kuollut, niin mitä se minua kiinnostaakaan? Saakoon mieheni sukulaiset sen mitä sattuu jäämään.
Olen lapseton, eronnut mies.Siskopuoli ja velipuoli ovat minua vanhempia ja molemmilla on lapsia ja lapsenlapsia. Minulle etäisiä.Testamenttiä en heille tee. Kuka perii?
Se kenelle testamenttaat kai?
Ensimmäiseen kysymykseen tosiaan vastaus on että leski perii koko jäämistön, mutta hänen omistusoikeutensa on siten rajoitettu, että kun leskikin lopulta kuolee, hänen puolisoltaan perimänsä omaisuus palautuu ensiksi kuolleen puolison sukuun (eli 2. parenteelin perillisille eli ensiksi kuolleen vanhemmille ja kuolleen vanhemman osuus/osuudet vainajan sisaruksille tai puolisisaruksille). jos 2.parenteelissa ei ole elossa ketään, lesken kuoleman jälkeen koko jäämistön perii vain viimeksi kuolleen perilliset.
Kyyhkyn kysymykseen:
jos sinulla on vanhemmat elossa, ne perivät.
jos toinen/molemmat kuolleet--> siskopuolet perivät kuolleen vanhemman osuuden.Jotta sisarpuolesi eivät perisi sinua, sinun kannattaa testamentata omaisuutesi jollekin aivan muulle henkilölle/henkilöille tai esimerkiksi jollekin säätiölle...
>>kun leskikin lopulta kuolee, hänen puolisoltaan perimänsä omaisuus palautuu ensiksi kuolleen puolison sukuun
näinhän se käytännössä menee. ellei sitten satu olemaan niin että B:llä ei ole perillisiä jolloin kaikki menee sinne A:n toissijaisille perillisille.
Lapsettoman olisi viisasta tehdä testamentti. Ellei siinä jätetä leskelle mitään, on tällä kuitenkin eliniäinen asumisoikeus asuntoon (irtaimistoineen), ellei leskellä ole, tai myöhemmin tule, hänelle sopivaa (omistus)asuntoa.
Kyyhky uudesti.Olen lapseton, eronnut mies.Vanhempani ovat kuolleet.Siskopuoli ja Velipuoli ovat minua vanhempia. Molemmilla on lapsia ja lastenlapsia.Minulla on 3 serkkua elossa. Jos veli ja siskopuoli kuolevat ennen minua eikä minulla ole testamenttiä niin kuka perii?
Siskopuolten ja velipuolten lapset, Serkkusi eivät peri sinua.
Tästä keskustelustahan selvisikin minua askarruttanut asia, hieno homma! Olemme lapseton aviopari, ja olemme pähkäilleet pitäisikö meidän tehdä keskinäinen testamentti vai ei. Näköjään se on turhaa, koska haluamme että toisen kuoleman jälkeen tapahtuu juuri niin kuin ilman testamenttia: leski saa koko yhteisen omaisuuden haltuunsa ja voi tehdä sillä mitä lystää, eikä synny kuolinpesää jonka osakkaat sitten mahdollisesti yrittävät vaikuttaa asioihin. Lesken kuoltua kummankin sukulaiset jakavat keskenään puolikkaan jäljelle jääneestä omaisuudesta.
Ainoa mikä on epäselvää vielä, on perintövero. Paljonko leski joutuu maksamaan perintöveroa?
Vähän. Tutkailepa tuolta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378
Kiitos linkistä, asia tuli selväksi. Harvinaisen selkeää ja yksiselitteistä tekstiä viranomaisilta!
Tehkää lapsettomat puolisot testamentti toisillenne, silloin leskeksi jäänyt saa testamentata koko omaisuutensa parhaaksi katsomalleen ihmiselle tai säätiölle.
Muussa tapauksessa menee lesken kuoltua sukulaiseten kesken. Taas jos sukulaiset ovat täysin vieraita ja kylmiä ihmisiä, et varmasti heille haluaisi mitään menevän.
Ei pääse tulemaan harmittomia yllätyksiä kuin suvulle joka jää nuolemaan "näppejään".
Tai sitten toisin sanottuna yksinkertaisesti testamenttaa kaiken sille kenelle haluaa. Olkoon se aviopuoliso tai ei. Hallintaoikeus aviopuolisolle riittää takaamaan asumisen.
Meillä ei ole kummankaan suvussa niin epämiellyttäviä ihmisiä tai pahoja skismoja että niiden takia olisi halua jättää ketään perinnöttä. Meistä tuntuu reilulta että meidän kummankin sisarukset tai heidän lapsensa saavat jakaa jäämistömme keskenään sitten aikanaan.