Selasin taas sivuja pitkästä aikaa

Sinä Annu kehut olevasi parempi lainnoudattaja ja parempi lepääjä kuin luterilaiset.

Kumpi on sinun jumalasi luther vai ellen?
Onko sinulla raamattuna katekismus vai suuri taistelu?

Miksi UT:ssa ei mainita edes sanoja "kymmenen käskyä"?

päivät.
Olette advarit käsittäneet päin mäntyä
lepopäiväasian.
Tänään työskennellään jokaisena viikon
päivänä ja yöllä ja päivällä.
Jokainen lepää silloin kun aikaa on.
Silloin voi pyhittää päivänsä.
Mooseksen aikaan tehtiin työtä samalla
tavalla joka päivä.
Ei silloin kukaan käskenyt paimenia pois
pellolta kun itsellä oli vapaapäivä.

Luuletteko että jumala on noin tyhmä
että vaatisisapatin viettoa kuoleman uhalla.
Siltä se kuulostaa kun kuuntelee teidän
vaahtoamista sapateista.

Huomiothan ettei laki anna elämää. Laki ei anna iankaikkista elämää. Vain usko Jeesukseen on tienä iankaikkiseen elämään.
Uskon perustaan saatetaan sekoittaa lain teot. Ihmisellä ei ole mitään osuutta iankaikkiseen elämään kuin Kristuksen kautta.

ja hyvää jatkoa sinnekin päin:).
Oli mukava että ymmärsit mistä kirjoitin - vaikka täällä käydään mielestäni vähän liikaakin keskustelua lepopäivästä (siis sapatista ) niin otin kuitenkin esille sen näkökannan, että ei kukaan joka pitää lepopäiväänsä Raamattuun katsoen palvo sen enempää aurinkoa kuin muutakaan taivaan kappaletta. Luterilaisen kirkon mukaan on kysymyksessä lepopäivä niin henkisen kuin ruumiillisenkin levon ja virkistyksen vuoksi.

alex

Vai niin, että taas yrität vetää Lutheria harhaoppejasi puolustelemaan.

Mutta katsoppas, mitä Luther kirjoitti harhopeista, siis juusi sinun adventismistasikin:

"Luther sanoo: ´Opin arvosteleminen ja erottaminen on joka ainoan kristityn velvollisuus, vieläpä niin, että se on kirottu, joka hiuskarvankaan verran loukkaa tätä oikeutta´." (Pieper, s.126-127)

"Älä pidä vähäisenä asiana sitä, että sinulle annetaan käskyjä, joita Jumala ei ole antanut, ja näin murennetaan kristityn vapaus, jonka Kristus on verellään ansainnut, ja omientuntojen kuormaksi pannaan synti siinä, missä ei mitään syntiä ole. Se, joka niin rohkenee tehdä, rohkenee tehdä kaikkea muutakin pahuutta sitä vastaan, mitä Jumala ja Kristus on, opettaa ja tekee" (W.A.18,141 s).

"Samoin kuin armo tehdään mitättömäksi (Room. 11:6), jos siihen tahdotaan liittää ihmistekojen ansio, samoin se kumotaan, jos se tahdotaan irroittaa Kristuksen sijaishyvityksestä, ilman tätä hyvitystä kuviteltu armo on non-ens (jotakin, jota ei ole olemassakaan), joka siihen uskoo, ´uskoo tyhjään´ (Luther, St.L.XI, 1085 s; W.A. 10 3, 160 s.)

"On totta, että olemme vapaita ja että meidän haltuumme on annettu ruoka, liha, kala, munat ja voi. Sitähän ei voi kukaan kieltää. Jumala on antanut meille vapauden se on totta. Kuitenkin meidän täytyy kyetä käyttämään vapautta oikein ja suhtautumaan heikkoon veljeen toisin kuin uppiniskaiseen. Ensiksi: jos et voi kieltäytyä ilman vahinkoa tai olet sairas, niin voit hyvin syödä, mitä sinua haluttaa, pahentukoon tästä ken tahtoo. Ja vaikka koko maailma siitä pahentuisi, et kuitenkaan tee syntiä siinä. Toiseksi: kun sinua tahdotaan pakottaa, kuten paavi on tehnyt narrimaisilla kuolleilla laeillaan: sinä et saa perjantaina syödä lihaa vaan kalaa, paaston aikana et saa syödä kalaa etkä munaa etkä voita jne., niin sinä et saa millään tavalla antaa riistää itseltäsi sitä vapautta, johon Jumala on sinut asettanut. Uhmallakin sinun on toteutettava tällaisten käskyjen vastakohtaa ja sanottava: niinpä juuri koska sinä minua kiellät syömästä lihaa ja rohkenet tehdä minun vapaudestani lain, juuri sen takia minä tahdon uhallakin syödä. Samoin sinun tulee tehdä hänelle kaikissa muissakin asioissa, jotka ovat vapaita. Ottakaamme esimerkki. Jos paavi tai joku muu tahtoisi pakottaa kantamaan kappaa, sitä eikä mitään muuta, niin tahtoisin heitä uhmaten panna kapan pois. Mutta koska se on vapaassa vallassani, niin tahdon sitä kantaa, jos minua huvittaa. Jollei, panen sen pois. Kolmanneksi on muutamia, jotka vielä ovat uskossa heikkoja, mutta jotka olisivat neuvottavissa ja jotka mielellään uskoisivat, kuten mekin, mutta heidän tietämättömyytensä estää heitä ja jos tämä heille saarnattaisiin, kuten meille on tapahtunut, liittyisivät he meihin. Sellaisia hyväntahtoisia ihmisiä kohtaan meidän täytyy käyttäytyä aivan toisin kuin noita uppiniskaisia kohtaan. Heitä kohtaan meillä täytyy olla kärsivällisyyttä, niin että pidättäydymme omasta vapaudestamme, kun se ei tuota meille vahinkoa eikä vaaraa, ei ruumiin eikä sielun puolesta. (Luther Martti. VALITUT TEOKSET III. Toimittanut Lennart Pinomaa. WSOY Porvoo 1959 s. 387-388)

Ja mitenkäs Luther kirjoittikaan tuosta sapatista, jota sinä yrität hänet saada puolustamaan:

”Kristuskin lepäsi haudassa sapattina, toisin sanoen koko seitsemännen päivän, ja nousi kuolleista sapattia seuraavana päivänä, joka on kahdeksas ja alkaa uuden viikon eikä sen jälkeen mainita enää muuta päivää. Kristus näet vei kuolemallaan päätökseen aikojen viikot ja alkoi kahdeksantena päivänä uuden elämän järjestyksen, jossa ei enää lasketa päiviä vaan vallitsee yksi ainoa iankaikkinen päivä ilman yön vaihtelua. Kahdeksas päivä on iankaikkisuuden päivä.”

Ja entäs sitten tuo teidän ikuisen sielun ja helvetin poistonne:

"XVII Kristuksen tuomiolle tulosta
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaaa iankaikisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee IKUISEEN PIINAAN. NE TUOMITSEVAT kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden RANGAISTUS ON KERRAN SAAVA LOPPUNSA." (Augsburgin tunnustus)