Amputaation

Kellään sinkkukavereistani ei ole amputaatiota. Eiköhän suurempi syy sinkkuuteen ole se, että luonteet eivät osu riittävästi yksiin.

Minun kokemukseni mukaan kyllä vaikuttaa,olen itse amputoitu ja liikun hyvin proteesin kanssa,mutta kun asia tulee esiin jää lähempi tuttavuus yleensä siihen.Se on todella satuttavaa.Ikää on jo 33v

On teillä ongelmat. Itse olen neliraajahalvaantunut ja kuitenkin olen tässä maailmassa jollakinlailla pärjännyt. En tosin vaihtaisi paikkaa kenenkään amputaation kokeneen kanssa, jos samalla itsetunto on noin nollassa.
Eläkää joka päivä niin hyvin kuin pystytte, siis eläkää, alkääkä murehtiko turhanpäiväisiä. Jos joku on niin pikkusieluinen, ettei kestä toisen vajavaisuutta, mihin te tarvitsette sellaista raukkaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenekään ongelmaa, mutta muistakaa motto, jollain menee paljon huonommin kuin minulla.

Niinkin pienoinen asia tässä isossa maailmassa kuin amputoitu raaja ja sen tilalla oleva proteesi ei kyllä ainakaan minua haittaisi (en tietenkään kumoa sitä, etteikö tämä olisi jopa suurin asia näiden henkilöiden elämässä, joilta on jokin raaja amputoitu).
Olen miettinyt monesti että mitä sitten jos minä tai mieheni joutuisi onnettomuuteen tms. jonka seurauksena olisi halvaus tai raajattomuus. Jos esim. molemmat alaraajat menisivät toimettomiksi, niin montakos kertaa sitä itkisi ja kiroaisi, mutta kyllä uuteen elämään opittaisi, ei hitto ihmistä voi lakata rakastamasta sellaisen asian vuoksi, ja ei ihmiseen voi olla rakastumatta tuollaisen asian vuoksi. Toki se lisää ennakkoluuloja, ja esim. pyörätuolissa olevan henkilö on ikäänkuin heti vammainen ihmisten silmissä. Itselleni sana vammainen tarkoittaa enemmänkin jotakin synnynnäistä. En näe esim. autokolarissa halvaantunutta vammaisena henkilönä, vaan vaikka esim. vajaakuntoisena, tai "kävelykykynsä menettäneenä". Sana vammainen on kuitenkin edelleen tänäkin päivänä hyvin vahva sana, ja ikävä kyllä sitä käytetään myös esim. halventamaan toista ihmistä, oli tämä sitten vammainen tai ei. Mutta miten joku ei voisi lähestyä ihmistä, joka on ihan normaalin oloinen, mukavissa vaatteissa ja siisti olemus yllään muutenkin -ja hän tallaa proteesin ja vaikkapa kainalosauvojen avulla, tai että hän istuu pyörätuolissa. Toki vaikuttaa millainen tyyppi tämä amputoitu olisi. Onko hän hiljainen, jyrkkä ja sulkeutunut, vai leppoisa, fiksu ja rento. Itse en kaihtaisi tutustua. Mutta turha syyttää esim. seurustelusuhteen toista osapuolta, jos hän haluaa erota ja kyseessä on ei-yhteenkäyvät kemiat. Sellaisilla henkilöillä joilla on jokin "vika", esim. ovat pyörätuolissa, sairastavat epilepsiaa, ovat kehitysvammaisia tms. ovat hyvin tiukkoja tarttumaan siihen seikkaan, että heidät hylätään, jätetään ja torjutaan vain sen vuoksi, että heillä on tällainen kyseessä oleva "vika". Hekö ovat sitten muuten täydellisiä? Eiköhän meissä kaikissa ihmisissä ole jokin negatiivinen seikka ihan tuolla tavoissa tai luonteessa, joka saa jonkun toisen ihmisen kaihtamaan meitä. Ei kyse ole todellakaan aina siitä, etteikö kakku olisi kaunis, täyte vaan nyt voi maistua aika perhanan pahalle.

Siinä tapauksessa jos kaihtaa proteesia eikä tahdo toiseen tutustua niin en voi muuta sanoa kuin että pinnalla liidetään ja sinne myös jäädään. Tällaiset henkilöt jotka eivät vaivaudu pintaa syvemmälle, menettävät usein aika paljon, asiassa kuin asiassa.

Enpä osaa edes ajatella, että minulle olisi merkitystä sillä, puuttuuko ihastukseltani/poikakaveriltani/mieheltäni jalka tai käsi. Puhumattakaan siitä, että se vaikuttaisi kielteisesti suhteeseen. Fyysiset vammat ovat tietenkin kyseisen henkilön kannalta käytännössä hankalia, mutta en näe niitä mitenkään onnellisen suhteeen esteenä. Kyllä suhteen onni ja rakkaus perustuu ihan muihin seikkoihin. Tsemppiä ja kaunista kevättä toivottaa nimimerkki "umpirakastuneena sokeaan mieheen"

Laimea keskustelu ja vähäinen osanotto lienee osoittaa, että kyllä se kumppani kaikille on löytynyt joten aloituksen teoria oli väärä.
Vain muutama on kirjoitellut tänne ja toivottovati hekin sen oikean löytävät =)

Hienoja kommentteja.antaa toivoa mullekkin.

vaikuttaa? Jos laitat googleen hauksi female amputees, niin löytyy sivuja.

Monet naispuoleiset amputoidut - etenkin venäläiset - myyvät kuvia ja videoita itsestään netin välityksellä.

http://www.natalies-palace.eu/Eng/start_e.htm

Olen itse istunut nyt pyörätuolissa melkein päivälleen vuoden. Sairaaloissa (töölö, meilahti ja laakso) tutustuin muutamiin kundeihin joilta amputoitu yhdellä käsi, toisella jalka (polvesta alas päin), yhdellä molemmat jalat mutta 20 vuotta siinä väliä.
Itse ihastuin erääseen joka menetti toisen jalkansa ja se "rakennettiin" uudelleen proteesi polvesta alas päin. Joten riippuu täysin ihmisistä.
Eriläisyyttä pelätään aina. Kahvilassa kun istuin p-tuolissani, eräs kundi silmäili ja hymyili minulle. Kun siirryin lähemmäs ekaluokkalaista poikaani, tämä kundi huomasi että liikun pyörätuolilla. Se, että minulla oli lapsi mukana, ei estänyt häntä hieman flirttailemaan, mutta p-tuolissa istuva nainen olikin sokki, joten tämän jälkeen hän ei vilkaissutkaan minuun. Olen myös kiinittänyt huomiota siihen, että nyt kun istun tuolissa, ihmiset eivätyleensä katso silmiin, ja jos kysyn neuvoa esim. osoitteeseen, minulle aletaan puhua lässyttäen. Tekisi mieli kantaa plakaattia mukana että selkäni on kiero, pää toimii "normaalisti":)
Omat jalkani toimii jo jonkin verran, opettelen kävelemään, vaikka voi olla etten tuolistapääse eroon.
Ennen onnettomuuttanikaan ei proteesi/amputoitu raaja olisi ollut mikään este tutustumiseeen, seurusteluun tms.
-Nataliya

Haluaisin löytää ystäväkseni miehen tai naisen jolla amputoitu raaja. Olen itse fyysisesti "terve" 25 vuotias nainen.
Haluaisin kuulla tarinasi ja tutustua sinuun paremmin :) amputaatiota näkee katukuvassa niin vähän ja sen vuoksi se monia ihmisiä niin paljon pelottaakin ja kummastuttaa. Jos tyngät olisivat esillä eikä niissä olisi proteesia ihmiset tottuisivat niihin. Kuten Pakistanissa ja muualla aasiassa käytetään proteeseja vähemmän kuin Suomessa ja amputaatio-ihmisiä ei niin paljon vieraksuta.

Ota yhteyttä ja tutustutaan paremmin :)
[email protected]
-Erica

hip,

sanotaanko näin että eipä tämä amputaatio ja toistaiseksi pyörätuolissa istuminen ole ainakaan auttanut kumppanin etsimisessä. Suomalaiset
flikat kattelee taivaalle - onneksi maailmalta löytyy fiksumpiakin tapauksia joita
ei pikku puutteet niin kauheasti haittaa kuhan muut asiat natsaa.

Me happy :)

Ei kaikki suomalaiset "flikat" katsele taivaalle.
Fyysinen puute on toisarvoinen jos sydämet sykkii samaan tahtiin ja muutenkin natsaa.
Nuorisosta en tiedä, mutta ainakin vanhemmiten viisastuu ja tietää mikä on tärkeää.

Tässä vanha flikka rekattuna. Vanhuus näkyy nimimerkistäkin :)
Saa laittaa viestiä jos joku haluaa.

hi*

jos on umpi tyhmä niin ei selaisen seuraa kukaan halua,
itselleni tehty 4,amput, ja kyllä ainakin minun oven takana on jonoa jos vaan kerron osoitteen
ei amput, ole este mihinkään paitsi jos joutuu pään amput,,silloin on vaikeata edes ajatella.
älä tuollaisia hölmöjä ajattele vaan lisää vauhtia ja kohti kesä

T:4,ti amputoitu.

Luonne sekä suhtautuminen itseensä ja muihin vaikuttaa kai eniten.

Hetkinen. Mistä ihmeestä tämä vanha keskustelu putkahti esiin ja vielä tässä ryhmässä?