Tämä Kiinan Kuukuva on oikein hyvä kraatereiden tutkimuskohde koska kuva on suoraan ylhäältä, siinä on mittakaava sekä siinä on sopivasti eri kraaterityyppejä.http://www.planetary.org/image/U2181P1T27D3139F1264DT20071126115204_scalebar.jpg
Miten Kuun kraaterit syntyy ja mitä näkisimme sillä hetkellä kun kraateri syntyy?
Kuvassa keskellä noin 1/3 osa ylhäältä lukien on kaksi kraateria, toinen on halkaisijaltaan noin 25 km ja toinen noin 10 km. Pienempi kraateri on isomman alarenassa kello 6.
Tämä alempi ja pienenmpi on selvästi uudempi.
Sen poikkileikkaus on melkein kartio, pohjalla on kuitenkin 1-2 kilometrin tasainen alue.
Miten tämä kraateri on syntynyt ja mihin on kadonnut montun Kuuaines?
Vierellä oleva kraateri paljastaa ettei siihen ole tullut merkittävästi "heitteitä," joka selittäisi vierellä olevan uuden kraaterireijän massan levittäytyvän "heitteinä" kraaterin ympäristöön.
Jos Kraaterin reijän massa ei sinkoudu heitteinä ympäristöön mitä sille sitten tapahtuu?
Ainoa vaihtoehto on että Kuuaines tiivistyy ja painuu 50000-70000 metriä sekunnissa tulevan meteorin mukana syvemmälle Kuuperään.
70.000 m/s liikkuvan meteorin nopeus on niin suuri että yhdessä sadasosasekunnissa meteorin massa on jo lähes kilometrin syvyydellä. Vaikka painetta syntyy on nopeus niin suuri että kaikki energia kohdistuu meteorin kulkusuuntaan.
Meteori aiheuttaa shokkiaallon Kuun pintaan joka kohdistuu osittain suoraan alas ja osittain sivuille.
Jos katsoisimme tällaisen kraaterin syntyhetkeä näkisimme vain "yhtäkkisen romahduksen" ja ehkä pientä pölinää ja kraateri olisi silmänräpäyksessä valmis ja kuuaines ei ole kadonnut tietenkään minnekään vaan tiivistynyt kraaterin reunoilla ja alapuolella.
Syntytapa on sama isoimmilla kuvan kraatereilla, sivusuunassa liikkuva sokkiaalto liikkuu vain pidemmälle.
Kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyy puolikas yli 100 kilometrin kraaterista.
Kraaterilla on jo penkereiset reunat, miten tämä on syntynyt ja mitä näkisimme sen syntyhetkellä.
Tällaisen ison Kraaterin syntymiseen tarvitaan jo huomattavasti isompi meteori tai komeetta. Mitä näkisimme kun tällainen Kraateri syntyy?
Pöläys, ja Kraateri putoasisi meteorin shokkiaallon voimasta kartioksi josta shokkiaalto leviää Kuun pintaa pitkin kuin" aalto" ikään, jättäen tasaisen pölisevän pohjan jälkeensä.
Kuinka nopeasti tämä tapahtuisi? en osaa arvioida, olettaisin sadan kilometrin kraaterivajoaman syntyvän nopeasti, sekunnissa tai sen osissa.
Kun sokkiaallon voima heikkenee ja loppuu on kraateri valmis.
Penkereiset reunat syntyy koska shokkiallon voima on Kuun pinnalla suurempi ja myös siitä syystä ettei Kuun pinnalla aine ole niin tiivistynyt.
Pinnalla oleva aine liikkkuu siten aalon lailla helpommin ja pidemmälle, penkereet ovat merkki painovoiman aiheuttamasta tiivistymisestä. Samasta syystä syntyy myös pieni kartiomuotoinen kraateri.
Tällaisenkaan kraaterin synty ei siis välttämättä muodosta laikaan heitteitä, tapahtuu vain äkillinen romahdus, vajoaminen tiivistyminen Kuun kilometrien paksuisessa homogeenisessa ainekerroksessa.
Miten Tycon Kraateri sitten on voinut synnyttää tähtimäiset heitteet laajalle alueelle.http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Mooncrater.jpg
Tycon kraaterissa on voimakas keskusnuppi, tässä meteori-iskemässä on tapahtunut siis vastaisku ja ainetta on lentänyt kauas.
Syynä tähän ei voi olla mikään muu kuin että Tycon Kraaterin on synnyttänyt paljon hitaampi meteori tai komeetta jolloin vastaisku ja heitteiden leviäminen on mahdollista.
Tässä kiinan Kuukuvassa on yläosassaan muutama hyvin pieni teräväpiirteinen kraateri jossa on selvät tähtimäiset heitteet.
Kraaterin heitteet ei siis ole meteorin koosta kiinni vaan nopeudesta, tai ehkä myös meteorin sisältämästä materiasta
Tässä puolikuukuvassa näkee että "suuret meret" ovat syntyneet myöhemmin kuin alueet missä on paljon pienempiä kraatereita vieri vieressä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:The_Moon_Luc_Viatour.jpg
Jos on niin kun näyttää että kuuta peittää hyvin paksu homogeenien ainekerros kilometrien paksuudelta. Pöly liikkuu meteorien shokkiaaltojen voimasta kuin vesi ikään ja tasoittaa pohjan sileäksi vanhoista kraatereista, samoin kuin aina yli 10 km levyisen ktaateriin alkaa syntymään tasaista pohjaa, mitään laavapurkausta Kuun ytimestä ei tarvita koska Kuulla ei ole sulaa ydintä, ainakaan niin suurta että voisi tällaisen alueen synnyttää.
Tällaisen suuren meren syntyyn tarvitaan vain suuri kilometrien meteori ja valtava shokkiaalto joka saa kilometrien paksuisen ainemassan liikeelle.
Kuten huomaatte sinne tasaiseen pölymereen tulee taas uusia ja kauniita pieniä kartio ja tasapohjaisia suurempia kraatereita.
Mitä on tämä massa mitä meteorit liikuttaa? se voi olla vain miljardien vuosien aikana kertynyttä hienojakoista avaruuspölyä jonka koostumuksesta ei kellään ole vielä tietoa.
Pölyn paksuutta voi päätellä kraaterien reunavallien pakuudesta, jota ovat Kiinan Kuukuvassa melko samanlaiset riippumatta itse kraaterin koosta.
Miten Kuun kraaterit syntyy ja mitä näkisimme sillä hetkellä kun kraateri syntyy?
Kuvassa keskellä noin 1/3 osa ylhäältä lukien on kaksi kraateria, toinen on halkaisijaltaan noin 25 km ja toinen noin 10 km. Pienempi kraateri on isomman alarenassa kello 6.
Tämä alempi ja pienenmpi on selvästi uudempi.
Sen poikkileikkaus on melkein kartio, pohjalla on kuitenkin 1-2 kilometrin tasainen alue.
Miten tämä kraateri on syntynyt ja mihin on kadonnut montun Kuuaines?
Vierellä oleva kraateri paljastaa ettei siihen ole tullut merkittävästi "heitteitä," joka selittäisi vierellä olevan uuden kraaterireijän massan levittäytyvän "heitteinä" kraaterin ympäristöön.
Jos Kraaterin reijän massa ei sinkoudu heitteinä ympäristöön mitä sille sitten tapahtuu?
Ainoa vaihtoehto on että Kuuaines tiivistyy ja painuu 50000-70000 metriä sekunnissa tulevan meteorin mukana syvemmälle Kuuperään.
70.000 m/s liikkuvan meteorin nopeus on niin suuri että yhdessä sadasosasekunnissa meteorin massa on jo lähes kilometrin syvyydellä. Vaikka painetta syntyy on nopeus niin suuri että kaikki energia kohdistuu meteorin kulkusuuntaan.
Meteori aiheuttaa shokkiaallon Kuun pintaan joka kohdistuu osittain suoraan alas ja osittain sivuille.
Jos katsoisimme tällaisen kraaterin syntyhetkeä näkisimme vain "yhtäkkisen romahduksen" ja ehkä pientä pölinää ja kraateri olisi silmänräpäyksessä valmis ja kuuaines ei ole kadonnut tietenkään minnekään vaan tiivistynyt kraaterin reunoilla ja alapuolella.
Syntytapa on sama isoimmilla kuvan kraatereilla, sivusuunassa liikkuva sokkiaalto liikkuu vain pidemmälle.
Kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyy puolikas yli 100 kilometrin kraaterista.
Kraaterilla on jo penkereiset reunat, miten tämä on syntynyt ja mitä näkisimme sen syntyhetkellä.
Tällaisen ison Kraaterin syntymiseen tarvitaan jo huomattavasti isompi meteori tai komeetta. Mitä näkisimme kun tällainen Kraateri syntyy?
Pöläys, ja Kraateri putoasisi meteorin shokkiaallon voimasta kartioksi josta shokkiaalto leviää Kuun pintaa pitkin kuin" aalto" ikään, jättäen tasaisen pölisevän pohjan jälkeensä.
Kuinka nopeasti tämä tapahtuisi? en osaa arvioida, olettaisin sadan kilometrin kraaterivajoaman syntyvän nopeasti, sekunnissa tai sen osissa.
Kun sokkiaallon voima heikkenee ja loppuu on kraateri valmis.
Penkereiset reunat syntyy koska shokkiallon voima on Kuun pinnalla suurempi ja myös siitä syystä ettei Kuun pinnalla aine ole niin tiivistynyt.
Pinnalla oleva aine liikkkuu siten aalon lailla helpommin ja pidemmälle, penkereet ovat merkki painovoiman aiheuttamasta tiivistymisestä. Samasta syystä syntyy myös pieni kartiomuotoinen kraateri.
Tällaisenkaan kraaterin synty ei siis välttämättä muodosta laikaan heitteitä, tapahtuu vain äkillinen romahdus, vajoaminen tiivistyminen Kuun kilometrien paksuisessa homogeenisessa ainekerroksessa.
Miten Tycon Kraateri sitten on voinut synnyttää tähtimäiset heitteet laajalle alueelle.http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Mooncrater.jpg
Tycon kraaterissa on voimakas keskusnuppi, tässä meteori-iskemässä on tapahtunut siis vastaisku ja ainetta on lentänyt kauas.
Syynä tähän ei voi olla mikään muu kuin että Tycon Kraaterin on synnyttänyt paljon hitaampi meteori tai komeetta jolloin vastaisku ja heitteiden leviäminen on mahdollista.
Tässä kiinan Kuukuvassa on yläosassaan muutama hyvin pieni teräväpiirteinen kraateri jossa on selvät tähtimäiset heitteet.
Kraaterin heitteet ei siis ole meteorin koosta kiinni vaan nopeudesta, tai ehkä myös meteorin sisältämästä materiasta
Tässä puolikuukuvassa näkee että "suuret meret" ovat syntyneet myöhemmin kuin alueet missä on paljon pienempiä kraatereita vieri vieressä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:The_Moon_Luc_Viatour.jpg
Jos on niin kun näyttää että kuuta peittää hyvin paksu homogeenien ainekerros kilometrien paksuudelta. Pöly liikkuu meteorien shokkiaaltojen voimasta kuin vesi ikään ja tasoittaa pohjan sileäksi vanhoista kraatereista, samoin kuin aina yli 10 km levyisen ktaateriin alkaa syntymään tasaista pohjaa, mitään laavapurkausta Kuun ytimestä ei tarvita koska Kuulla ei ole sulaa ydintä, ainakaan niin suurta että voisi tällaisen alueen synnyttää.
Tällaisen suuren meren syntyyn tarvitaan vain suuri kilometrien meteori ja valtava shokkiaalto joka saa kilometrien paksuisen ainemassan liikeelle.
Kuten huomaatte sinne tasaiseen pölymereen tulee taas uusia ja kauniita pieniä kartio ja tasapohjaisia suurempia kraatereita.
Mitä on tämä massa mitä meteorit liikuttaa? se voi olla vain miljardien vuosien aikana kertynyttä hienojakoista avaruuspölyä jonka koostumuksesta ei kellään ole vielä tietoa.
Pölyn paksuutta voi päätellä kraaterien reunavallien pakuudesta, jota ovat Kiinan Kuukuvassa melko samanlaiset riippumatta itse kraaterin koosta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lisäys, mainitsemani shokkiaalto ei mielestäni liikuta Kuun pinta pölymateriaa kovinkaan paljon sivusuunnassa, se vain tiivistää sitä kuun gravitaation yhteisvaikutuksella.. tästä kraaterimontun romahdus,
on hyvin ja tarkkaan tiedossa, koska on tutkittu kauan ja tarkaan maahan pudonneita meteoriitin iskuja vanhoja ja uusia ja kuussa olevia viimeisten 30 vuoden aikana myöskin...
Tässä tietoa kraaterin syntymekaniikasta ja mitä tapahtumassa tapahtuu ja syntyy...
ps. Sinun jutussasi taas jouhevasti unohdetaan meteoriitin kineettisen energian muuntuminen lämpöenergiaksi impulssin aikana ja siis sulan massan syntyminen... suurissa iskuissa muodostuu valtava määrä sulaa kiviainesta iskukohtaan ja sen välittömään läheisyyteen. Paine ja kuumuus on niin kova ttä maasta on löydetty kraatereista iskun synnyttämiä timantteja ja tiedät varmaan miten syntyy ja mitä tarvitaan timantin muodostumiselle hiilestä?
Mutta asiaan...
Törmäyskraatteri eli meteoriittikraatteri on suuren meteoriitin tai asteroidin synnyttämä kraatteri, jonka läpimitta on tavallisimmin kymmenistä metreistä jopa satoihin kilometreihin. Törmäyskraattereita on planeetoissa, kuissa, asteroideissa ja muissa kiinteissä taivaankappaleissa. Kuussa ja Merkuriuksessa sekä Marsissa on havaittu jopa yli tuhannen kilometrin läpimittaisia törmäysmuodostelmia.
Suomen tunnetuin kraatteri on Lappajärvi. Virossa on pieni, melko nuori Kaalijärvi. Maapallon tunnetuin kraatteri lienee Arizonan suuri meteoriittikraatteri. Maassa mannerliikunnat, tulivuoritoiminta, säiden aiheuttama eroosio, maaperän kerrostuminen ym. hävittävät monet yli 200 miljoonan vuoden ikäiset kraatterit nopeasti. Maasta on löydetty 150 kraatteria.
Kuun pinta on laajalti kraatteroitunutta, ja vanhoja kraattereita näkyy osittain entisten alla aavekraattereina. Tämä kertoo siitä, että Kuun pinta on vanha.
Pienen meteoriitin energia ei riitä räjähdykseen, vaan meteoriitin mekaanisesta iskusta maahan syntyy iskukraatteri, esimerkiksi Sihote Alinin meteoriitissa. Tällaisen kraatterin läpimitta on maksimissaan muutamia kymmeniä metrejä.
Yleensä meteoriittikraatteri kuitenkin syntyy suuren meteoriitin räjähtäessä törmäyskitkan vaikutuksesta. Törmäyskitka puristaa ja kaasuunnuttaa meteoriitin, mikä johtaa räjähdykseen. Hiilikondriitit, hauraat meteoriitit, saattavat tosin räjähtää jo ilmakehässä ilmanvastuksen kuumentamina. Yli 1000 tonnin painoista kappaletta ei ilmakehän kitka merkittävästi hidasta. Törmäys murskaa kiveä ja synnyttää halkeamia kauempana. Sulaa lasimaista kiveä eli tektiittejä sinkoutuu kauas törmäyskohdasta. Alle 5 km:n läpimittaisen kraatterin synnyttäneessä räjähdyksessä säilyy vielä jonkin verran ehjiä meteoriitin tai asteroidin sirpaleita.
Suuri törmäys on valtava katastrofi, joka voi aiheuttaa maailmanlaajuisen joukkosukupuuton, jos törmäys sattuu Maassa. Suuri törmäyskraatteri muuttaa heti synnyttyään muotoaan mm. sen takia, että törmäyksen vaikutuksesta kasaan painunut kallioperä ponnahtaa takaisin, ja jyrkät reunavallit vyöryvät alaspäin kasvattaen kraatterin läpimittaa jopa 20%.
Kuussa havaitaan alle 15 kilometrin läpimittaisten kraattereiden olevan pyöreitä eli muodoltaan muuttumattomia. Näiden yksinkertaisten maljamaisten kraatterien syvyyden ja leveyden suhde on 1:5. Maan kraattereissa keskushuippu on yli 3–5 km:n läpimittaisissa kraattereissa, ja tätä pienemmät ovat maljamaisia. Maljamaisen ja keskushuipullisen raja eri taivaankappaleilla riippuu painovoimasta siten, että raja on kääntäen suhteessa painovoimaan. Mitä suurempi taivaankappaleen painovoima on, sitä pienempi kraatteri voi olla keskushuipullinen. Suurin tunnettu maljamainen kraatteri on pienellä Jupiterin kuulla Amalthealla. Kraatterin läpimitta on 90 km.
Monimutkaisella kraatterilla on keskushuippu ja sisään vyöryneet reunat. Monimutkaisen kraatterin syvyys kasvaa suhteessa läpimitan 0,3 potenssiin eli suunnilleen kuutiojuureen. Kaikkein suurimpia ovat monirenkaiset kraatterit. Esimerkiksi Kuun Mare Orientale on monirenkainen kraatteri, samoin Maan Popigai ja Chicxulub.
Suurissa kraattereissa, joiden läpimitta on 100 -– 200 kilometriä, kallioperää on purskahtanut ylöspäin jopa 10 -– 20 km/s. Räjähdyksestä lähtee yli 10 km/s šokkiaalto, joka ylittää äänen nopeuden kalliossa. Paine on yli 500 GPa, mutta heikkenee pian 1 –- 2 GPa järistysaalloksi ja kraatterin reunavallille ehtiessään luokkaan 0,1 GPa. Kallio kaasuuntuu 100 GPa:n rajan sisäpuolella ja sulattaa kallion 60 GPa:n sisällä, jolla rajalla lämpötila on yli 2 000 °C. Jos kraatterin kohdalla on hiilipitoista kiveä, suurissa lämpötiloissa ja paineissa syntyy törmäystimantteja. Timanttihan on erikoisella tavalla kiteytynyttä hiiltä.
Kraatterin synty jaetaan kaivautumisvaiheeseen, jossa ainetta lentää ulos kraatterista, ja muovautumisvaiheeseen, jossa vyöryt yms. muokkaavat kraatterin lopulliseen asuunsa šokkirintaman edetessä vielä lähellä kraatteria. Kraatteri levenee vyöryjen takia. Kraatteri laajenee syntyessään noin 1 km/s. Heite sinkoaa yli 100 m/s nopeudella.
Törmäys synnyttää suuremman paineen kuin tulivuorenpurkauksissa syntyy. Kuumuus lasittaa kiven.
Erisuuruisista paineista (GPa = gigapascalia eli miljardia pascalia) kivessä aiheutuu seuraavaa:
10-20 GPa: shokkilamelleja mineraaleissa
20-35 GPa: mineraalilaseja
35-100 GPa: koko kivi sulaa
yli 100 GPa: koko kivi kaasuuntuu.
Räjähdyskraatterit ovat aina pyöreitä muodostumia. Kraatterin perusmuoto on malja. Suuremmalla kraatterilla on keskushuippu, joka syntyy kallion ponnahtaessa törmäyksen voimasta takaisin niin kuin vesi ponnahtaa vesipisaran tippuessa siihen. Toisaalta kehämäisiä rakenteita syntyy kraatterin reunoille kallion vyöryessä eri vaiheissa kraatterin sisään välittömästi kraatterin synnyttyä. Tätä vaihetta edeltävää kraatteria sanotaan tilapäiseksi kraatteriksi. Keskushuippu voi olla myös rengasmainen tai rengas, jonka keskellä on korkea kohta. Tällainen keskusrengas on esim. maan alle peittyneessä Chicxulub-kraatterissa. Tasapohjaiset, keskushuiputtomat BIO- ja SOS-tyypin kraatterit ovat muita kraatterityyppejä harvinaisempia.
Kraaterityypit luokittain...
ALC Pieni, kuppimainen kraatteri tyypillisesti alle 10 km esim. Albategnius C kuussa.
BIO Pieni, kuppimainen, mutta tasainen pieni pohja 1–27 km, tyypillisesti 10–20 km Biot
SOS Laaja, leveä pohja, ei keskushuippua, ei terassimaisia sisäreunoja 1–38 km, keskim. 20 km Esim. Siosigenes kuussa.
TRI Sisäreunat luhistuneet kraatterin pohjalle 12–52 km, tyypillisesti 20–40 km Esim. Triesnacker kuussa.
TYC Terassimaiset sisäreunat, tasainen syvennys, yleensä suuri keskushuippu yli 50 km Esim. Tycho kuussa.
BIG Suuria sisäkkäisiä renkaita ja/tai tai laavalla täyttynyt allas yli 100 km Esim. Mare Orientale kuussa.
Arvioidaan, että Maahan syntyisi 1–3 yli 20 kilometrin läpimittaista kraatteria miljoonassa vuodessa.
Maapallolta on löydetty vain kaksi halkaisijaltaan yli 200-kilometristä kraatteria (Vredefort ja Sudbury) sekä kolme 100–200 kilometrin läpimittaista kraatteria (Chicxulub, Manicoauagan ja Popigai). 50–99 km:n läpimittaisia kraattereita on 11. Lähin niistä on Siljan Ruotsissa. Tämän kokoisista kraattereista voidaan päätellä, että meteoriitin törmäys on aikoinaan aiheuttanut suurtuhon. Näin suuret kraatterit rapautuvat ja tuhoutuvat geologisissa prosesseissa, joten kaikista tappavista törmäyksistä ei Maan pinnalla enää näy jälkiä. Säilyneiden kraattereiden lukumäärä siis aliarvioi Maapallolle tulevien meteoriittien lukumäärää. 10–49 km:n läpimittaisia kraattereita on säilynyt noin 50.
Erään arvion mukaan tilastollinen todennäköisyys kuolla asteroidin tai komeetan tappamana olisi suurempi kuin kuolla tulipalossa. Maapallon historiassa on sattunut monia lajien joukkotuhoja, joiden syksi arvellaan asteroidin iskua. Suuria joukkotuhoja on sattunut noin 540 miljoonan vuoden aikana suunnilleen 23. Näiden arvellaan liittyvän yli 50–100 km:n läpimittaisiin meteoriittikraattereihin. Pienempiä alueellisia joukkotuhoja sattunee keskimäärin 10 miljoonan vuoden välein.
Lähimenneisyydessä väitetään sattuneen muutamia isoja meteoriitti-iskuja:
Sterlitamakissa keski-Venäjällä synnytti suuri rautameteoriitti 9-metrisen kraatterin ja kaatoi perunanvarsia 100 metrin säteellä.
Rio Curacán kraatteri Brasiliassa on läpimitaltaan 1,6 km ja sanotaan, että kraatteri olisi syntynyt 1830, mutta tämä ei ole varmaa. Törmäysräjähdyksen voima oli ehkä 50 Mt.
Wabarin Saudi-Arabiassa synnytti 1 magatonnin törmäys. Suurimman kraatterin läpimitta on 116 m ja ne saattavat liittyä 1863 nähtyyn tulipalloon.
Kaalijärvi Viron Saarenmaalla syntyi 2600 vuotta sitten meteoriitin iskusta.
3. helmikuuta 1490 meteoriittisade surmasi Shamshissa, Kiinassa, jopa 10 000 ihmistä. Taivaalta satoi jopa kaksikiloisia kiviä.
Siinä tieteen tuomaa tietoa asiasta... Mitään paksua ja pelkkää pölyä ei siis synny! Nin ja niistä Tychon heittelesäteistä... kaikilla kraatreilla todella on syntyessään heittelesäteet, mutta ne häviävät kuun pinnasta ajan myötä ja vain nuorien iskujen heitteleet ovat näkyvissä nykyään...
ps. Sinun jutussasi taas jouhevasti unohdetaan meteoriitin kineettisen energian muuntuminen >lämpöenergiaksi impulssin aikana ja siis sulan massan syntyminen... suurissa iskuissa muodostuu valtava määrä sulaa kiviainesta iskukohtaan ja sen välittömään läheisyyteen. Paine ja kuumuus on niin kova ttä maasta on löydetty kraatereista iskun synnyttämiä timantteja ja tiedät varmaan miten syntyy ja mitä tarvitaan timantin muodostumiselle hiilestä? <
En tätä unohtanut! Kaikki meteorin vaikutukset siirtyy vain 500000-70000 m/s Kuuperän siksuksiin.
Jos ja kun menee tarpeeksi syvälle ei itse Kuun pinnalle jää heitteitä tai muuta näkyvää itse tapahtumasta, kuin se kraateri.
Mitä Maassa tapahtuu vastaavasti on himan eri juttu.
On ilmakehä, kostea maaperä, peruskallion kovuus, ja ma-aaines on Maassa ylipäätään pakosta tiivimpää koska viisi kertaa suurempi painovoima puristaa sitä, ym ,
Nämä tekijät lisäävät Maassa "painetta" ja kineettisen energian räjähdysvoimaa lähempänä pintaa.
Mikään Maan graateri ei ole verrannollien vastaavaan Kuusa koska myös ilmakehä vaikuttaa kraaterin myodon syntyyn.
Tuo sinun juttusi oli kopio Wikistä! no ei siinä kuitenkaan kerottu tarkemmin miten kraateri Kuussa syntyy ja miksi syntyy sellainen kun syntyy.
"Mikään Maan graateri ei ole verrannollien vastaavaan Kuusa koska myös ilmakehä vaikuttaa kraaterin myodon syntyyn. "
Olen täysin mykistynyt tuon tieteen valon ja kaunokirjallisen etevyyden edessä.
Sinulla on varmaan koulussa hankalaa kun opettajat opettavat ihan erilailla kuin itse olet tuossa loistavassa ajattelukoneessasi päätellyt.
Surkeat mistään tietämättömät tiedemiehet tekevät kaikenlaisia tietokoneohjelmia väärien tietojensa ja matemaattiseten mallien perusteella, esim:
http://www.lpl.arizona.edu/tekton/crater.html
Sinähän et mitään matemaattisia malleja tarvitse sillä sinun kylmän tieteellinen ajattelukoneistosi voittaa ne tarkkuudessa leikitellen.
on wikistä, johon se taas on siirtynyt tieteellisistä lähteistä, jotka mainitaan siellä sivun alalaidassa... Löytänet wikistä kraateria käsittelevän sivun ja lähteet.
Tekstihän käsitteli kuuri miten kraaterit syntyvät niin maahan, kuuhun, kuin vaikka Jupiterin kuuhun, tai Mekuriukseen, marsiin, asteroidiin jne. Tiede vaan ei omien tietojensa valossa tunnusta tätä kilometrien pölykerrosta... Sinun juttusi on vain mielikuvitusleikkiä ja minun oli tästä maailmasta keättyä tietoa...
Jutussais on paljon ristiriitaisuuksia... miksi meret ovat erilaista kilometrien paksuista pölyä, kuin ylänköalueiden kilometrin paksuinen pöly? Miksi suurissa kraatereissa on keskustappi, kun pölyyn ei sellaista voisi tulla? jne jne vaikka kuinka.
En mielelläni lähde kehittelemään mielikuvituskuuta kanssasi, mutta jos leikitään että kuu olisi kilometrien paksuisen pölyn peitossa, mitä luulet suurissa iskuissa tapahtuvan? Meteoriitti räjähtäisi edelleen kaasuiksi syvemmällä pölykerroksessa ja valtava räjähdys hävittäisi mielettömän laajalta alueelta pölysi hevon kuuseen, eli vaikkapa 20 km asteroidi saisi aikaan satojen ja satojen kilometreien levytisen kraaterin, koska kevyt pöly lentäisi pois iskukohdasta varsinkin jos räjähdys tapahtuu esim kilometrin syvyydessä. Kaikkien kraatereiden pitäisi olla samanlaisia pyöreitä maljamaisia kraatereita ilman reunavalleja, koska ei sellaista paksuun pölyyn kuun olosuhteissa voisi muodostua. Mutta kun kraterit kuussa eivät näytä tältä, vaan juuri siltä, kuin tiede ne selittää... Tämä taas edellyttää toisenlaisia olosuhteita ja kovaa kuun kuorta jne että syntyy kraatereita, joita näemme kuussa.
Minä heitin tietopläjäyksen kraatereista ja sinä kirjoitat mielikuvitussatua pölykuusta, joka vilisee fysiikan lain vastaisuuksia ja mahdottomuuksia ja toisiaan poissulkevia ristiriitaisuuksia...
Ei millään pahalla, mutta jo kiikari paljastaa, että olet väärässä paksun kilometrien paksun pölysi kanssa...
>Mikään Maan graateri ei ole verrannollien vastaavaan Kuusa koska myös ilmakehä vaikuttaa kraaterin myodon syntyyn. "
Olen täysin mykistynyt tuon tieteen valon ja kaunokirjallisen etevyyden edessä. <
Metori voi räjähtää jo ilmakehässä ja silloin kraateri ja painevaikutukset ovat taatusti erilaiset.
Maan pinnalle asti ei sitäpaitsi pääse täydellä nopeudella kuin erittäin suuret meteorit, kuten Jukatanin niemimaan meteori.
Pienemmät palaa jo ilmakehässä jotka Kuussa eiheuttaisi kraaterin.
Sinä vain "pokkana" esitit mykistynyttä! no jos ei ole tietoa voi toki mykistyä!
No jos sinulla on tietoa! kuvaa pikkutarkasti 10 km ja 100 km kraaterien syntytapahtumat!!
>Jutussais on paljon ristiriitaisuuksia... miksi meret ovat erilaista kilometrien paksuista pölyä, kuin ylänköalueiden kilometrin paksuinen pöly? Miksi suurissa kraatereissa on keskustappi, kun pölyyn ei sellaista voisi tulla? jne jne vaikka kuinka.<
Ei sotkeuduta sanaan pöly, puhutaan mielummin vain paksusta homogeenisesta ainekeroksesta joka Kuun 1/6 osa Maan painovoimassa liikkuu eritavalla kuin mikään tuntemamme Maan ainemassa.
Yhtä kai pidämme siinä että meteorien iskut liikuttelevat suuria Kuuainemassoja.
Esitin tuolla ylhäällä ettei näköjään heitteitä tule kaikista iskuista!
Koska heitteitä ei tule on ainoa vaihteehto että Kuun pinta-ainemassa tiivistyy.
Jos Kuussa olisi kovaa peruskalliota heitteitä tulisi väistämättä lahes saman verran kuin jäljellejäänyt aukko on.
>Jutussais on paljon ristiriitaisuuksia... miksi meret ovat erilaista kilometrien paksuista pölyä, kuin ylänköalueiden kilometrin paksuinen pöly? Miksi suurissa kraatereissa on keskustappi, kun pölyyn ei sellaista voisi tulla? jne jne vaikka kuinka. <
Ei Kuu nyt tietenkään ole kokonaisuudessaan "homogeenien" pallo!
Puhe on vain jos sen irtopölyn puhaltaisi pois tulisi tietenkin alta esiin jotain paljon möykkyisempää .
ilmeisesti ideologiset syyt, varmaan väärän värisiä, vai?
http://www.lpi.usra.edu/resources/lunarorbiter/mission/?4
Kuvat otettiin 1967 ja ovat olleet tutkittavissa kymmeniä vuosia.
hohhhoijaaaa....
Ei niissä mitään vikaa ole! samat asiat näkyy!