Noitanaisen älä anna elää, entäs pääsiäisnoidat?

" Ei pääsiäisnoidat ole kristittyjen, vaan ateistien juttu. "

Niin, se minua oikeastaan kiinnostikin että onko pääsiäisnoidat ja virpominen todellakin vain pakanoiden harjoittama perinne, vai harrastetaanko noitumista kristityissäkin kodeissa? Kun muistelen omaa nuoruuttani, päiväkodissa askarreltiin kyllä vitsoja kaikki yhdessä, kenenkään kristityn lapsen vanhempi ei esimerkiksi vaatinut että heidän lapsensa ei osallistuisi pääsiäisnoitarituaaleihin. Eli ilmeisesti nykykristityillä pääsiäisen kristillinen ja pakanallinen merkitys ovat yhtä ja samaa, eikä ketää noikeastaan kiinnosta miksi jotain vietetään, kunhan vietetään.

" Missä siellä noin sanotaan? "

"Noitanaisen älä anna elää." (2. Moos. 22:18)

Onko tämä kehoitus tappaa kaikki pääsiäisnoidat? Se sanotaan Raamatussa, siis sen on oltava niin. Kaunis ja perinteikäs tapa polttaa noidaksi epäiltyjä ihmisiä roviolla on valitettavasti unohtunut kristillisissä kodeissa.

Äiti meinasi kerran pelästyä hengiltä kun ei muistanut että on noitasunnuntai ja meni avaamaan ovea. Naapurin likat oli oven takana noidiksi pynttäytyneinä ja mutsi haukkoi henkeä toista minuuttia ja huusi kuin palosireeni. Rakas höppänä äiskä.

,,vaan velhonaisesta. Lienee sama tarkoitus?

2 Mooses 22:
18. Velhonaisen älä salli elää.

Tuo oli siis Vanhassa Testamentissa, ei koske Uuden Liiton kansaa. Velhonaiset kyselivät vainajahengiltä asioita, se kyseleminen oli ja on Uuden Liiton kansaltakin kielletty.

Noituuden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Galatalaiskirje 5:
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

T;Jumalanhullu

ei puhuta,, kirjoitti:

,,vaan velhonaisesta. Lienee sama tarkoitus?

2 Mooses 22:
18. Velhonaisen älä salli elää.

Tuo oli siis Vanhassa Testamentissa, ei koske Uuden Liiton kansaa. Velhonaiset kyselivät vainajahengiltä asioita, se kyseleminen oli ja on Uuden Liiton kansaltakin kielletty.

Noituuden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Galatalaiskirje 5:
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

T;Jumalanhullu

Lue lisää

Jos pukeutuu noidaksi, heiluttaa taikasauvaansa eli koristeltua pajunoksaa ja lausuu loitsun "virvon varvon, tuoreeks terveeks, tuolevaks vuodeks, sulle vitsa, mulle palkka", ja vastaanottaa korvauksen tästä loitsusta, onko syyllinen noituuden harjoittamiseen? Pääsevätkö taivaaseen ne naiset jotka nuoruudessaan ovat virponeet? Voi syntisiä, voi noita noitia...

Ps. "Noitanainen" on uuden raamatunkäännöksen mukainen sana 2. moos 22:ssa, eli sikäli kyllä noitanaisesta raamatussa puhutaan. Sinulla lienee käytössä se vanhempi käännös, mutta samasta raamatunkohdasta puhuttiin.

ei puhuta,, kirjoitti:

,,vaan velhonaisesta. Lienee sama tarkoitus?

2 Mooses 22:
18. Velhonaisen älä salli elää.

Tuo oli siis Vanhassa Testamentissa, ei koske Uuden Liiton kansaa. Velhonaiset kyselivät vainajahengiltä asioita, se kyseleminen oli ja on Uuden Liiton kansaltakin kielletty.

Noituuden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Galatalaiskirje 5:
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

T;Jumalanhullu

Lue lisää

"Tuo oli siis Vanhassa Testamentissa, ei koske Uuden Liiton kansaa."

Tätä "uutta liittoa" minä en ymmärrä lainkaan, joten auta epätietoista.
Onko sinun mielestä 10 käskyä edelleen voimassa?
Mitkä kohdat vanhasta testamentista on voimassa ja mitkä ei?
Missä kohtaa raamattua tämä "uusiliitto" mainitaan?

J...J kirjoitti:

"Tuo oli siis Vanhassa Testamentissa, ei koske Uuden Liiton kansaa."

Tätä "uutta liittoa" minä en ymmärrä lainkaan, joten auta epätietoista.
Onko sinun mielestä 10 käskyä edelleen voimassa?
Mitkä kohdat vanhasta testamentista on voimassa ja mitkä ei?
Missä kohtaa raamattua tämä "uusiliitto" mainitaan?

Lue lisää

1 Kor.11:
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni."
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

-uusi liito= Uusi Testamentti, Vanha Liitto= Vanha Testamnetti

Näissä edellisen lisäksi puhutaan uudesta liitosta:
Jer. 31:31
2. Kor. 3:6
Hebr. 8:8
Hebr. 8:13
Hebr. 9:15
Hebr. 12:24

Ote Raamatunsanakommentaarista:
Tätä nimitystä varhaisempia ovat R:n pääosien nimet. Jo «2. Kor. 3:14»:ssä nimitetään Lakikirjaa VT:ksi. Laki oli itse liitto, «2. Moos. 19:5», ja sitä esitti Liiton kirja, «2. Moos. 24:7». Nimi tuli myöhemmin käsittämään koko Pentateukin, «1. Makk. 1:57». Lain vastakohdaksi evankeliumia sanottiin "Uudeksi Liitoksi", «Matt. 26:28», ja nimi liittyi kristillisiin pyhiin kirjoihin. Varhaisissa latinankäännöksissä Paavalin "Vanha Liitto" tuli käännetyksi testamentti-sanalla, sillä kreikan kyseinen sana merkitsee sekä liittoa että jälkisäädöstä. Niin Testamentti-nimitys on säilynyt huolimatta kirkkoisä Tertullianuksen yrityksistä sen muuttamiseksi.
Nykyinen jako lukuihin lienee syntynyt 1200-luvulla jKr. englantilaisen arkkipiispa Langtonin toimesta. Juutalaiset masoreetit 800-luvulla toimittivat VT:n jaon jakeisiin. UT:n nykyinen jako jakeisiin on Robert Stephensin tekemä 1551. Jakeet ovat välttämättömiä lainauksia tehtäessä.

-10 käskyä pätee edelleenkin.

Noituus oli niin raskas synti, että se VT:n aikoina sai ankarimman mahdollisen rangaistuksen. Nyt Uuden Liiton, UT:n aikana katuvalle ja synnin hylkääjälle annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta, tähden.

Jeesus Kristus täytti lain (täydensi)puolestamme, joten armahdus on mahdollista saada uskoen Jeesukseen Kristukseen, Pelastajaan.

Rakkaus on lain täyttymys, Jeesus on rakkaus.

Whitewash kirjoitti:

Jos pukeutuu noidaksi, heiluttaa taikasauvaansa eli koristeltua pajunoksaa ja lausuu loitsun "virvon varvon, tuoreeks terveeks, tuolevaks vuodeks, sulle vitsa, mulle palkka", ja vastaanottaa korvauksen tästä loitsusta, onko syyllinen noituuden harjoittamiseen? Pääsevätkö taivaaseen ne naiset jotka nuoruudessaan ovat virponeet? Voi syntisiä, voi noita noitia...

Ps. "Noitanainen" on uuden raamatunkäännöksen mukainen sana 2. moos 22:ssa, eli sikäli kyllä noitanaisesta raamatussa puhutaan. Sinulla lienee käytössä se vanhempi käännös, mutta samasta raamatunkohdasta puhuttiin.

Lue lisää

..Raamattukommentaarisssa on seuraavanlainen, käsittelee noituutta myöskin:

Ennusmerkki
ennustaminen. Enteiden selittäminen oli taito, jolla luultiin saatavan tietoa jumalien salaisista suunnitelmista, etenkin tulevista tapahtumista. Vanhassa maailmassa Egypti ja Babylonia olivat kaiken tällaisen taidon varsinaisina pesäpaikkoina. Kaikki Baabelin kuninkaat kysyivät ennustajiensa neuvoa ja odottivat ennemerkkejä. Egyptissä kuningas omisti maagilliset kirjat, joita tutkimaan kutsuttiin pappisneuvosto niiden apua haluttaessa. Israelilaisilla ei huomaa mitään alkuperäistä käsitystä enteistä. Mikäli heillä oli maagillisia käsityksiä ja tapoja, he joko toivat ne perintönä kotimaastaan Kaldeasta tai lainasivat ne egyptiläisiltä tai kanaanilaisilta, joilla myös oli kaikenlaista ennustustaitoa, vrt. «5. Moos. 18:11». Varhaisista ajoista asti oli olemassa erinimisiä 'vihittyjen' seuroja tai kerhoja, joista toiset saattoivat vain kerskata jäsentensä yleisestä taidosta ja viisaudesta, toiset taas ylpeilivät jäsentensä erinomaisesta hengellisestä valosta ja suuresta loitsutaidosta. Edelliseen luokkaan kuuluvat Egyptin ja Babylonian 'viisaat miehet', «2. Moos. 7:11»; «Dan. 5:11». Samanlainen merkitys on sanalla 'tietäjät', 'tietäjähenget', «3. Moos. 19:31»; «3. Moos. 20:6», jolla näyttää tarkoitetun kaikkia, jotka tavalla tai toisella voivat ennustaa tulevaisuutta. Velhot («2. Moos. 7:11»; «Dan. 1:20») olivat alkuaan kirjureja ja pappeja, «2. Tim. 3:8». Näyttää siltä, että naisetkin pääsivät tähän loitsijain luokkaan, «2. Moos. 22:18». Käärmeitä palvottiin suuressa osassa muinaista maailmaa, ja koska niiden kesytyskyky oli kieltämätön todiste jumalallisen voiman omistamisesta, kehittyi erityinen luokka lumoojia, «Ps. 58:5-6».
Taivaan merkkien tutkiminen oli monesti käytetty ennustustapa, ja erityisiä astrologeja oli olemassa sitä varten. «Jes. 47:13» mainitsee "taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on". Tähän luokkaan kuuluivat UT:n mainitsemat "tietäjät", «Matt. 2:1». He tarkkasivat tähtien asentoja ja liikkeitä, niiden suhteita toisiinsa nousussa, keskitaivaalla ja laskussa, ja laativat niistä horoskooppeja. Myös «2. Kun. 21:6» ja «Miika 5:11» tarkoittanevat astrologeja. Eräs ennustamistapa oli sanojen merkitseminen, josta Raamatussakin on esimerkkejä, «1. Moos. 24:14»; «1. Sam. 14:9-10»; «1. Kun. 20:33».
Monenlaisia muita tapoja käytettiin haluttaessa saada johdatusta toiminnalle. Nuolilla ennustettiin, «Hes. 21:21», siten, että viini täytettiin nuolilla, joihin kuhunkin oli kirjoitettu eri kaupungin nimi, ja niistä vedettiin jokin esille. Samantapaista oli sauvoilla ennustaminen, «Hoos. 4:12». Tähän tarvittiin lyhyitä oksia, joista toinen kylki oli kuoren peitossa, toinen veistetty paljaaksi. Niitä heiteltiin arpanoppien tavoin, ja jos ne putosivat maahan kuorittu puoli ylöspäin, oli se hyvä enne. Samaa muistuttaa nykyajan palestinalainen tapa kirjoittaa puutikkuihin, toisiin 'Jumala käskee', toisiin 'Jumala kieltää', ja nostaa yksi niiden joukosta. Yleisenä tapana oli myös maljasta ennustaminen, «1. Moos. 44:5». Siinä päätellään maljassa olevaan veteen sattuvista valonsäteistä tulevien tapahtumien luonne. Erittäin hyvä keino saada selville tulevia asioita oli uhrieläinten maksan tutkiminen, «Hes. 21:21», ja sen eri osien muodosta, terveydestä tai virheellisyydestä pääteltiin tehtävien onnistumista tai epäonnistumista. Neuvon kysymistä jumalilta eli oraakkelivastauksia voitiin toimittaa kaikilla näillä tavoin. (Vrt. «2. Kun. 1:2»; «Jes. 41:21-24»; «Jes. 44:7»; «1. Sam. 15:23»; «Hes. 21:21»; «Sak. 10:2».) Unet olivat erittäin tärkeitä e:ejä ja niiden tulkinta oli järjestelmällisen opiskelun tulosta, «1. Sam. 28:6»; «5. Moos. 13:2-3»; «Tuom. 7:13»; «1. Moos. 41:8-16»; «Dan. 4:2-6».
Samaa sukua kuin luonnonhenkien tai alajumaluuksien kanssa neuvotteleminen oli kuolleitten henkien neuvon kysyminen eli nekromantia, «3. Moos. 20:6». Sitä mainitaan sekä UT:ssa, «Ap. t. 16:16», että VT:ssa, josta käy ilmi, että sen harjoittajat 'supisevat ja mumisevat', «Jes. 8:19». Een-Doorin noidasta käytettiin nimitystä "vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki", «1. Sam. 28:7».
UT:sta ilmenee, että taikausko oli suuresti vallalla vielä siihen aikaan juutalaisten kesken, «Luuk. 11:19». Samariassa oli Simon noita saavuttanut kansan arvonannon, «Ap. t. 8:9-11», Pafossa Elymas-niminen juutalainen noita, «Ap. t. 13:6-8», ja muutkin harjoittivat loitsintaa, «Ap. t. 19:13».
Raamatussa ei ole ainoatakaan rukousta taikuutta vastaan. Se opettaa, että yleensä taikuus ja velhous on kuvittelua. Huomaammehan sen jo esityksestä, joka koskee Een-Doorin vaimoa, «1. Sam. 28:12». Raamatun kirjoittajat arvelematta tuomitsevat sen harjoittamisen, «2. Moos. 22:18»; «Jes. 65:4»; «Gal. 5:20»; «Ilm. 9:21», ja profeettain ja kuninkaitten olisi pitänyt hävittää sen käytäntö kokonaan. Israelissa noituus loukkasi Jumalaa. Taikuus oli kapinallisuutta, «1. Sam. 15:23», siinä kun vedottiin oletettuun voimaan, joka oli Jumalalle vieras, «Tuom. 1:1»; «2. Sam. 2:1»; «Ps. 28:2»; «1. Sam. 28:6».
Kirjallisuutta:
K. Tallqvist, Baabelin manalassa (1934).

>>Pääsevätkö taivaaseen ne naiset jotka nuoruudessaan ovat virponeet? Voi syntisiä, voi noita noitia... >Jos pukeutuu noidaksi, heiluttaa taikasauvaansa eli koristeltua pajunoksaa ja lausuu loitsun "virvon varvon, tuoreeks terveeks, tuolevaks vuodeks, sulle vitsa, mulle palkka", ja vastaanottaa korvauksen tästä loitsusta, onko syyllinen noituuden harjoittamiseen?