Panther oli sodan paras panssari!

"Lähitaisteluissa altavastaava tykin kalibeerin takia"

Onko hän ihan tosissaan tuon ylläolevan tekstinsä kanssa...?

Pantherin 75 mm oli sodan tehokkaimpia tykkejä mitä tuli pansarinläpäisykykyyn. Taisi olla hieman parempi kuin esim Tiikeri I :n 88 mm kun panssariteräksen puhkomisesta oli kyse.

Kaliiberi ei kerro koko totuutta, Pantherin tapauksessa oli sen verran "ruutia" ammuksen takana että heläytti läpi liki mistä vain vastustajan vaunusta pitkänkin matkan päästä.

Panther ei kyllä tuon erittäin tehokaan pääaseensa puolesta ollut "altavastaava" läheltä eikä kaukaa.

Jagdtigerissapa olikin 128 millinen pitkäpiippuinen, ja panssariakin taisi olla enemmän.

"Neuvostoliiton Josif Stalin 2 panssarivaunussa oli peräti 122 millin pitkäpiippuinen tykki."

Entä sitten perustuiko panssarien paremmuus vain tykkiin?

Entä liikkuvuus? Pantterin vallankumouksellinen i-puna systeemi?

asdgj kirjoitti:

"Neuvostoliiton Josif Stalin 2 panssarivaunussa oli peräti 122 millin pitkäpiippuinen tykki."

Entä sitten perustuiko panssarien paremmuus vain tykkiin?

Entä liikkuvuus? Pantterin vallankumouksellinen i-puna systeemi?

Lue lisää

"Pantterin vallankumouksellinen i-puna systeemi?"

Pantherin infrapunalaitteiston meriiteistä voidaan oikeastaan olla montaakin mieltä. Venäläiset olivat jo hyvissä ajoin sodan puolivälin vaiheilla ryhtyneet kehittämään muutamia kenttäkelpoisia infrakatselulaitteita ja ilmaisimia. Venäläisillä oli esim. tehokas infrateleskooppi Slon, joka olisi hyvinkin voinut paljastaa infralaitteitaan käyttävät Pantherit pitkänkin matkan päästä. Tosin what if-spekulaatiotahan tämä on. Yksiköt joilla näitä laitteita oli eivät tietooni kohdanneet saksalaisten infratankkeja.

Me Again kirjoitti:

"Pantterin vallankumouksellinen i-puna systeemi?"

Pantherin infrapunalaitteiston meriiteistä voidaan oikeastaan olla montaakin mieltä. Venäläiset olivat jo hyvissä ajoin sodan puolivälin vaiheilla ryhtyneet kehittämään muutamia kenttäkelpoisia infrakatselulaitteita ja ilmaisimia. Venäläisillä oli esim. tehokas infrateleskooppi Slon, joka olisi hyvinkin voinut paljastaa infralaitteitaan käyttävät Pantherit pitkänkin matkan päästä. Tosin what if-spekulaatiotahan tämä on. Yksiköt joilla näitä laitteita oli eivät tietooni kohdanneet saksalaisten infratankkeja.

Lue lisää

Eikös infrapunalaitteita ole ollut myöhemmissä takeissa kanssa? Jos ajatus olisi ollut täysi susi niin ei kai sitä olisi jatkokehitetty. Ei sitä lamppua jatkuvasti tarvitse pitää päällä.

kuitenkin kirjoitti:

Eikös infrapunalaitteita ole ollut myöhemmissä takeissa kanssa? Jos ajatus olisi ollut täysi susi niin ei kai sitä olisi jatkokehitetty. Ei sitä lamppua jatkuvasti tarvitse pitää päällä.

Lue lisää

"Eikös infrapunalaitteita ole ollut myöhemmissä takeissa kanssa?"

Tietysti. Tekniikka vain ei ollut tuolloin vielä sopivassa tilassa. Yhdysvaltalaisten puolella testattiin M4A1 Shermania täydessä yövarustuksessa suhteellisen menestyksellisesti jo vuonna 1942, mutta tunnettujen heikkouksien vuoksi tuloksia ei siirretty taistelukentälle sodan aikana. Samaa tekniikkaa kokeiltiin Jeepeissä, kuorma-autoissa ja jopa M1 kypäriin kiinnitettynä jo aikaisemmin pitkälti samoilla tuloksilla. Toinen syy tämän tekniikan sovellutuksien rajoitettuun käyttöön oli se, että jokaista osapuolta vaivasi pelko laitteiden jäämisestä vihollisen haltuun.

Suihkuhävittäjiä ja ohjuksia lukuunottamatta ei saksalainen tekniikka ollut niin paljon edellä että sitä olisi kannattanut länsiliittoutuneiden alkaa kopioimaan. Samalla työllä piirtää uuden ja paremman. Vieraan vaunutyypin tuotannon aloittaminen ei myöskään ole aivan pikkujuttu. Kun uutta vaunua aletaan tuottaa niin parempi on aloittaa parhailla mahdollisilla piirrustuksilla.
Venäläisillä oli myös kohtuuhyviä panssareita joiden tuotanto pyöri jo täysillä. Ideologisista ja tuotannollisista syistä olisi voinut olla vähän vaikeaa muuttaa panssarivaunujen designit saksalaisperäisiksi.

"Miksi Pantterien käyttö loppui sodan jälkeen kuin kanan lento?"

Panther oli käytössä Ranskan armeijalla ainakin 50 -luvulle asti, käyttäjinä 501 ja 503 Panssaripataljoonat.

Pantherin 75 mm tykistä edelleenkehiteltiin ranskalaisten toimesta tykki jolla varustettiin omia vaunutyyppejä. Tuolla em tykillä varustetuilla Shermaneilla esim israelilaiset tekivät pahaa jälkeä arabivastustajiensa vaunuihin myöhemmissä sodissa.

Pantherin tuotannon uudelleen käynnistämistä ei ehkä pidetty tarpeellisena sikäli kun sota oli ohi ja koko Eurooppa täynnä T-34 ja Sherman -panssareita. Oma arveluni.

Luutnantti Sotnikovin osasto neukkujen leirissä käytti sotasaalis -Panthereita Maailmansodan aikana, vaunuja pidettiin suuressa arvossa miehistöjensä silmissä. Neukut jopa käänsivät Pantherin käyttöoppaat saksasta venäjäksi, kertoo ainakin sen että vaunujen kunnossapidosta oltiin hyvinkin kiinnostuneita.

BocksCar kirjoitti:

"Miksi Pantterien käyttö loppui sodan jälkeen kuin kanan lento?"

Panther oli käytössä Ranskan armeijalla ainakin 50 -luvulle asti, käyttäjinä 501 ja 503 Panssaripataljoonat.

Pantherin 75 mm tykistä edelleenkehiteltiin ranskalaisten toimesta tykki jolla varustettiin omia vaunutyyppejä. Tuolla em tykillä varustetuilla Shermaneilla esim israelilaiset tekivät pahaa jälkeä arabivastustajiensa vaunuihin myöhemmissä sodissa.

Pantherin tuotannon uudelleen käynnistämistä ei ehkä pidetty tarpeellisena sikäli kun sota oli ohi ja koko Eurooppa täynnä T-34 ja Sherman -panssareita. Oma arveluni.

Luutnantti Sotnikovin osasto neukkujen leirissä käytti sotasaalis -Panthereita Maailmansodan aikana, vaunuja pidettiin suuressa arvossa miehistöjensä silmissä. Neukut jopa käänsivät Pantherin käyttöoppaat saksasta venäjäksi, kertoo ainakin sen että vaunujen kunnossapidosta oltiin hyvinkin kiinnostuneita.

Lue lisää

(numero)ne saksalaiset ja venäläiset joukko-osastot jotka toimivat sotasaaliskalustolla. Nettilinkkikin olisi "poikaa".

nimetä kirjoitti:

(numero)ne saksalaiset ja venäläiset joukko-osastot jotka toimivat sotasaaliskalustolla. Nettilinkkikin olisi "poikaa".

Ei valitettavasti mitään listaa tule kyllä mieleeni. Kirjoita hauksi vaikka "Beutepanzer" (=sotasaalispanssari auf deutsch) niin varmasti sakujen käyttämistä vehkeistä paljon tietoa.

Ainakin Suomen Lapissa toimi sakujen panssariosastoja joilla vaunukalusto näyttää ainakin hyvin pitkälle olleen ranskalaista alkuperää. Jos meinasit "pelkästään sotasaaliskalustolla" operoineita osastoja.

Muutenhan monessakin saksalaisessa panssariosastossa oli vaikkapa T-34 eri versioina käytössään omien vaunutyyppien ohessa, esim SS :n Das Reich ja Totenkopf.

Harkovan vallatussa kaupungissa muistini mukaan SS pyöritti oikein panssarikorjaamoa jossa noita (lähinnä) T-34 -vaunuja korjattiin ja "saksalaistettiin" varusteidensa puolesta omaan käyttöön.

Esim Prinz Eugen -divisioonan muistan käyttäneen venäläistä kalustoa Jugoslaviassa partisaanien vastaisissa operaatioissaan, BA -panssariautoja ainakin.

Neukkujen edesottamuksista mielenkiintoinen on SU-76i eli vallatut Sturmgeschutz III :t (tai Panzer III?) aseistettuna omaa valmistetta olleella aseella.

Kokeile tuota "Beutepanzer" -hakusanaa netissä niin arvelisin että tietoa sotasaaliskalustolla ajelleista osastoisa löytyy. Venäläisten kohdalla en osaa kyllä mitään "yleispätevää" neuvoa.

BocksCar kirjoitti:

Ei valitettavasti mitään listaa tule kyllä mieleeni. Kirjoita hauksi vaikka "Beutepanzer" (=sotasaalispanssari auf deutsch) niin varmasti sakujen käyttämistä vehkeistä paljon tietoa.

Ainakin Suomen Lapissa toimi sakujen panssariosastoja joilla vaunukalusto näyttää ainakin hyvin pitkälle olleen ranskalaista alkuperää. Jos meinasit "pelkästään sotasaaliskalustolla" operoineita osastoja.

Muutenhan monessakin saksalaisessa panssariosastossa oli vaikkapa T-34 eri versioina käytössään omien vaunutyyppien ohessa, esim SS :n Das Reich ja Totenkopf.

Harkovan vallatussa kaupungissa muistini mukaan SS pyöritti oikein panssarikorjaamoa jossa noita (lähinnä) T-34 -vaunuja korjattiin ja "saksalaistettiin" varusteidensa puolesta omaan käyttöön.

Esim Prinz Eugen -divisioonan muistan käyttäneen venäläistä kalustoa Jugoslaviassa partisaanien vastaisissa operaatioissaan, BA -panssariautoja ainakin.

Neukkujen edesottamuksista mielenkiintoinen on SU-76i eli vallatut Sturmgeschutz III :t (tai Panzer III?) aseistettuna omaa valmistetta olleella aseella.

Kokeile tuota "Beutepanzer" -hakusanaa netissä niin arvelisin että tietoa sotasaaliskalustolla ajelleista osastoisa löytyy. Venäläisten kohdalla en osaa kyllä mitään "yleispätevää" neuvoa.

Lue lisää

Coldstream Guardsit tarvitsivat toisinaan Cuckoooooon vahtimaan kanaparvea vuoden 1944 lopulla. Vähän sama kuin laittaisi ketun kanatarhaan...

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Terveisin Cuckooooooo!

BocksCar kirjoitti:

Ei valitettavasti mitään listaa tule kyllä mieleeni. Kirjoita hauksi vaikka "Beutepanzer" (=sotasaalispanssari auf deutsch) niin varmasti sakujen käyttämistä vehkeistä paljon tietoa.

Ainakin Suomen Lapissa toimi sakujen panssariosastoja joilla vaunukalusto näyttää ainakin hyvin pitkälle olleen ranskalaista alkuperää. Jos meinasit "pelkästään sotasaaliskalustolla" operoineita osastoja.

Muutenhan monessakin saksalaisessa panssariosastossa oli vaikkapa T-34 eri versioina käytössään omien vaunutyyppien ohessa, esim SS :n Das Reich ja Totenkopf.

Harkovan vallatussa kaupungissa muistini mukaan SS pyöritti oikein panssarikorjaamoa jossa noita (lähinnä) T-34 -vaunuja korjattiin ja "saksalaistettiin" varusteidensa puolesta omaan käyttöön.

Esim Prinz Eugen -divisioonan muistan käyttäneen venäläistä kalustoa Jugoslaviassa partisaanien vastaisissa operaatioissaan, BA -panssariautoja ainakin.

Neukkujen edesottamuksista mielenkiintoinen on SU-76i eli vallatut Sturmgeschutz III :t (tai Panzer III?) aseistettuna omaa valmistetta olleella aseella.

Kokeile tuota "Beutepanzer" -hakusanaa netissä niin arvelisin että tietoa sotasaaliskalustolla ajelleista osastoisa löytyy. Venäläisten kohdalla en osaa kyllä mitään "yleispätevää" neuvoa.

Lue lisää

Saksalaiset panssarivaunut olivat laatukamaa koko toisen maailmansodan ajan. Pelätyt Tiikerit, pantterit, panzer neloset, kuningastiikerit, elefantit, jahtipantterit jne. herättivät suurta pelkoa liittoutuneissa. Eräässä kirjassa on kertomus amerikkalaisen kersantin suhtautumisesta sherman tankkeihin
" Meidän panssarimme ovat avuttomia tuliluikkuja verrattuna saksalaisten vastaaviin. Tunisiassa menetin monta hyvää ystävää yhden ainoan tiikerin takia, joka tuhosi 13/15 omaa panssaria väijytyksessä. Täällä Ranskassa menee jo paremmen ilmaylivoiman ansiosta, mutta menetämme jatkuvasti omia tankkejamme puskissa kyttivien jahtipanttereisen ja panssarintuhoojien kanssa. Eilenkin oma ryhmä menetti 7 shermannia kahden jahtipantterin takia, joihin omat paukkumme vain kimpoilivat tai lyssähtivät ilman vakavaa seurausta. Nytkin kuulen parin toverini keskustelevan Shermannien tehottomuudesta. Määrä ei korvaa laatua"

Sakujen suurin ongelma oli materiaalin puute, kuten alumiinin ja öljyn=> halpoja korvikkeita moottoreihin ja huollon jatkuva takkuaminen vihollisia vastaan. Tikerien suurin ongelma oli halvat osat moottoreissa ja surkea huolto niin paljon huoltoa tarvitsevan syöpön kanssa,, ettei sitä annettu ihan tavallisille puliveijjareille. Mutta tietenkin olihan veli venäläisilläkin loistavia tankkeja, kuten t-34, josta pantterikin kopioitiin. Sakujen teknologia oli erittäin hyödyllistä voittaja valtioillekkin, kuten NL ydinaseen ja USA:n kuuhun pääseminen kannalta. Nykyiset sukellusveneet ovat saaneet vaikutteita sakujen XXI luokan sukellusveneistä, ja STG-44 on sitäkin hyödynnetty, eikä tule unohtaa ohjuksia...

Munkipossu kirjoitti:

Saksalaiset panssarivaunut olivat laatukamaa koko toisen maailmansodan ajan. Pelätyt Tiikerit, pantterit, panzer neloset, kuningastiikerit, elefantit, jahtipantterit jne. herättivät suurta pelkoa liittoutuneissa. Eräässä kirjassa on kertomus amerikkalaisen kersantin suhtautumisesta sherman tankkeihin
" Meidän panssarimme ovat avuttomia tuliluikkuja verrattuna saksalaisten vastaaviin. Tunisiassa menetin monta hyvää ystävää yhden ainoan tiikerin takia, joka tuhosi 13/15 omaa panssaria väijytyksessä. Täällä Ranskassa menee jo paremmen ilmaylivoiman ansiosta, mutta menetämme jatkuvasti omia tankkejamme puskissa kyttivien jahtipanttereisen ja panssarintuhoojien kanssa. Eilenkin oma ryhmä menetti 7 shermannia kahden jahtipantterin takia, joihin omat paukkumme vain kimpoilivat tai lyssähtivät ilman vakavaa seurausta. Nytkin kuulen parin toverini keskustelevan Shermannien tehottomuudesta. Määrä ei korvaa laatua"

Sakujen suurin ongelma oli materiaalin puute, kuten alumiinin ja öljyn=> halpoja korvikkeita moottoreihin ja huollon jatkuva takkuaminen vihollisia vastaan. Tikerien suurin ongelma oli halvat osat moottoreissa ja surkea huolto niin paljon huoltoa tarvitsevan syöpön kanssa,, ettei sitä annettu ihan tavallisille puliveijjareille. Mutta tietenkin olihan veli venäläisilläkin loistavia tankkeja, kuten t-34, josta pantterikin kopioitiin. Sakujen teknologia oli erittäin hyödyllistä voittaja valtioillekkin, kuten NL ydinaseen ja USA:n kuuhun pääseminen kannalta. Nykyiset sukellusveneet ovat saaneet vaikutteita sakujen XXI luokan sukellusveneistä, ja STG-44 on sitäkin hyödynnetty, eikä tule unohtaa ohjuksia...

Lue lisää

"Eräässä kirjassa on kertomus amerikkalaisen kersantin suhtautumisesta sherman tankkeihin..."

Esimerkkejä voidaan esittää yhtälailla päinvastaisestakin. Buresin-Lezeyn ympäristön suuressa panssaritaistelussa syksyllä 1944 kaksi saksalaisten uutukaista Panther-prikaatia hakattiin kappaleiksi muutaman päivän aikana pääosin 4. Panssaridivisioonan yksikköjen toimesta. Näiden yksikköjen tuhosta olivat vastuussa pääosin normaalit M4A3 75mm Shermanit ja pienemmässä määrässä TD-vaunut. Prikaatien menetykset olivat noin 100 vaunua, joista suuri osa Panthereita, siinä missä amerikkalaisten menetykset rajoittuivat runsaaseen kymmeneen Shermaniin ja kouralliseen kevyitä vaunuja. Saksalaisten sokea hyökkäys kokeneita vastustajan tankkimiehistöjä vastaan osoittautui tulivoimaltaan ja panssaroinniltaan paremmista vaunuista huolimatta tuhoisaksi.

"Nykyiset sukellusveneet ovat saaneet vaikutteita sakujen XXI luokan sukellusveneistä, ja STG-44 on sitäkin hyödynnetty, eikä tule unohtaa ohjuksia..."

Ohjuksista voi olla montaa mieltä. Monikin valtio esimerkiksi kehitti erilaisia taktisia ohjuksia sodan aikana, vaikka harva niistä koskaan vaikutti taistelukentällä.

Me Again kirjoitti:

"Eräässä kirjassa on kertomus amerikkalaisen kersantin suhtautumisesta sherman tankkeihin..."

Esimerkkejä voidaan esittää yhtälailla päinvastaisestakin. Buresin-Lezeyn ympäristön suuressa panssaritaistelussa syksyllä 1944 kaksi saksalaisten uutukaista Panther-prikaatia hakattiin kappaleiksi muutaman päivän aikana pääosin 4. Panssaridivisioonan yksikköjen toimesta. Näiden yksikköjen tuhosta olivat vastuussa pääosin normaalit M4A3 75mm Shermanit ja pienemmässä määrässä TD-vaunut. Prikaatien menetykset olivat noin 100 vaunua, joista suuri osa Panthereita, siinä missä amerikkalaisten menetykset rajoittuivat runsaaseen kymmeneen Shermaniin ja kouralliseen kevyitä vaunuja. Saksalaisten sokea hyökkäys kokeneita vastustajan tankkimiehistöjä vastaan osoittautui tulivoimaltaan ja panssaroinniltaan paremmista vaunuista huolimatta tuhoisaksi.

"Nykyiset sukellusveneet ovat saaneet vaikutteita sakujen XXI luokan sukellusveneistä, ja STG-44 on sitäkin hyödynnetty, eikä tule unohtaa ohjuksia..."

Ohjuksista voi olla montaa mieltä. Monikin valtio esimerkiksi kehitti erilaisia taktisia ohjuksia sodan aikana, vaikka harva niistä koskaan vaikutti taistelukentällä.

Lue lisää

Tuo sottumainen taistelu Me again, oli jo tuhoontuomittu ennen hyökkäyksen alkua. Enigman murrettua -42 liittoutuneet saivat ratkaisevan edun sakuja vastaan. Tuossa taistelussa oli siten saatu jo vihiä, joten tietenkin littoutuneet osasivat naamioida, miinoittaa ja suunnitella vastaiskua. Sakut taas yrittivät epätoivoista hyökkäystä melko kokematomalla hyökkäyksellä ja aivan järkyttävällä huollolla. Amerikaanoilla oli myös hyvä ilmaetu, joten ei siittä oikein mitään tullut sakujen hyökkäyksestä rämäpää kenraalin turvin(en muista nimiä). Muttta kyllä nää sherman tankit olivat aivan järkyttäviä mm, tehoton kanuuna, korkea profiili... ainoa missä se pärjäs oli määrällä, Käytettiin vielä Jukoslavian hajoamissotien yhteydessä muuten. Olihan kyllä amerikaanoilla M-10, joka muitutti pikkaisen pantteria, joten tietenkin sakut tekivät pienimuotoisia iskuja M-10 naamioiduilla panttereilla.

Munkipossu kirjoitti:

Tuo sottumainen taistelu Me again, oli jo tuhoontuomittu ennen hyökkäyksen alkua. Enigman murrettua -42 liittoutuneet saivat ratkaisevan edun sakuja vastaan. Tuossa taistelussa oli siten saatu jo vihiä, joten tietenkin littoutuneet osasivat naamioida, miinoittaa ja suunnitella vastaiskua. Sakut taas yrittivät epätoivoista hyökkäystä melko kokematomalla hyökkäyksellä ja aivan järkyttävällä huollolla. Amerikaanoilla oli myös hyvä ilmaetu, joten ei siittä oikein mitään tullut sakujen hyökkäyksestä rämäpää kenraalin turvin(en muista nimiä). Muttta kyllä nää sherman tankit olivat aivan järkyttäviä mm, tehoton kanuuna, korkea profiili... ainoa missä se pärjäs oli määrällä, Käytettiin vielä Jukoslavian hajoamissotien yhteydessä muuten. Olihan kyllä amerikaanoilla M-10, joka muitutti pikkaisen pantteria, joten tietenkin sakut tekivät pienimuotoisia iskuja M-10 naamioiduilla panttereilla.

Lue lisää

"Tuo sottumainen taistelu Me again, oli jo tuhoontuomittu ennen hyökkäyksen alkua."

Ei totaalisesti. Saksalaisilla sinänsä olisi ollut mahdollisuus lyödä liittoutuneiden panssarivoimia kunnolla korville tuossa taistelussa. Kiitos valppaiden etuvartioden ja osaavien tankkimiesten tilanne kääntyi päälaelleen...

"Tuossa taistelussa oli siten saatu jo vihiä, joten tietenkin littoutuneet osasivat naamioida, miinoittaa ja suunnitella vastaiskua."

Au contraire! Saksalaiset onnistuivat hiipimään vaarallisen lähelle todennäköisesti pitkälti sään ja liittoutuneiden huolimattomuuden vuoksi. Vasta viime hetkellä sakuvaunuille käry kävi ja siitä lähtien kaikki olikin alamakeä. Liittoutuneiden miinoituksilla ei taistelussa ollut tietooni juuri merkitystä. Tehokkaita miinoituksia ei oltu näet ehditty vielä asettaa.

"Sakut taas yrittivät epätoivoista hyökkäystä melko kokematomalla hyökkäyksellä ja aivan järkyttävällä huollolla."

Pääosin samaa mieltä, mutta toisaalta liittoutuneiden huoltokin yski noina aikoina toisinaan todella räkäisesti.

"Amerikaanoilla oli myös hyvä ilmaetu..."

Ilmaetu tuli käyttöön vasta pahasti jälkijunassa tuohon taisteluun. Syyssumu ja pilvinen sää toivat taisteluun melkoista lisäväriä ja yllätyksiä molemmille osapuolille (ikäviä ja mukavia). Toisaalta kuitenkin tietäen jotain Jabojen raketti-iskujen tarkkuudesta panssareita vastaan, niin ei kaiketi voi paljon odottaakaan.

"...oikein mitään tullut sakujen hyökkäyksestä rämäpää kenraalin turvin(en muista nimiä)."

En kyllä muista johtomiesten olleen erityisen rämäpäisiä. Prikaatien piällysmiehet taisivat olla jopa itärintaman veteraaneja. Liittoutuneiden puolella oli täällä ainakin muutamia rämäpäisiä tankkikomentajia.

"Muttta kyllä nää sherman tankit olivat aivan järkyttäviä mm, tehoton kanuuna, korkea profiili... ainoa missä se pärjäs oli määrällä..."

Onnistumisen avain olikin käyttää liikettä ja maastoa hyödykseen ja tämä johtikin tulokseen. Osaavat miehistöt pärjäsivät toisinaan yllättävän hyvin 75mm M3 tykilläkin, kuten tästä taistelusta näkyy.

"Käytettiin vielä Jukoslavian hajoamissotien yhteydessä muuten."

Tästä aiheesta oli aikanaan palstalla keskusteluakin.

"Olihan kyllä amerikaanoilla M-10, joka muitutti pikkaisen pantteria, joten tietenkin sakut tekivät pienimuotoisia iskuja M-10 naamioiduilla panttereilla."

Näistä Skorzenyn M10 Panthereista kirjoitin jotain kauan aikaa sitten. Jos kiinnostaa niin tässä on:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000031824677#22000000031824677

Me Again kirjoitti:

Coldstream Guardsit tarvitsivat toisinaan Cuckoooooon vahtimaan kanaparvea vuoden 1944 lopulla. Vähän sama kuin laittaisi ketun kanatarhaan...

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Terveisin Cuckooooooo!

Lue lisää

Juuh, tuohon Coldstreamin vaunun kuvaan törmää monessa lähteessä. Reilun kokoinen tähti ainakin tornissa herättämässä omien huomion ennenkuin 17 PDR puhuu.

Tuossa alla oli puhetta tuosta "Pantherien joukkotuhosta". Tottahan on että jonkun Ernst Barkmanin komennossa Panther oli varsin letaali vastustaja Shermaneille. Mietin vaan että kuinka paljon sakuilla oli myös etua siitä esim Normandiassa että olivat puolustuksessa.

Tulenavaus lähes aina puolustajan etuoikeus panssaritaistelussa, varsinkin Normandiassa missä oli erinomaista pusikkoa odotella vastustajan vaunujen ajamista tykin tähtäimeen.

Melkoisia verilöylyjähän nuo Liittoutuneiden vaunut saivatkin osakseen tuolla. Yksipuolista romurallia jos nokat vastakkain ammuttaan 75 mm tykillä varustetun Shermanin kanssa.

"Miksi Pantterien käyttö loppui sodan jälkeen kuin kanan lento?"

Siksi, ettei se loppunut. Saksalaista panssariaseistusta joutui sodan jälkeen asekauppiaille ja mm. NL aseisti ei-niin-helposti-jäljitettävällä kamalla arabimaita Israelia vastaan. Se, etteivät syyrialaisten pantherit pärjänneet, ei ollut vaunujen vika. Arabeilla jopa uuden-uutukaiset neuvostovaunut jäivät vaille saavutuksia käyttäjien juostessa karkuun kengät käsissään...(hymiö)

Sturmit olivat Suomessa palvelus- ja koulutuskäytössä pitkään sodan jälkeen, ja tämän tyypin viimeinen 'tositilanne-tehtävä' oli elokuussa 1968 kun Keinonen komensi vaunut (2 kpl) kovat piipussa valmiuteen Seutulan lentokentälle signaaliksi venäläisille, että "Helsinkiin ei tulla niinkuin Prahaan!"

Sturmit olivat kiitoratojen (2 kpl) sivussa, ja jos (teoriassa) joku kuljetuskone olisi yrittänyt laskeutua panssareita ja spetsnatseja mahassaan -neukkujen taktiikassa niitä olisi tullut helminauhana 2min välein 2min kentällä ja ylös tahtiin- niin seuraava tulija olisi nähnyt edeltäjänsä muuttuvan nuotioksi...

Olihan meillä uudempia neukkuvaunuja Parolassa, mutta Keinonen valitsi nämä jo Talissa ja Ihantalassa olleet Sturmit! Vihje sekin.

Risto Rydin hankkima arsenaali palveli Suomea loppuun asti.

BocksCar kirjoitti:

Juuh, tuohon Coldstreamin vaunun kuvaan törmää monessa lähteessä. Reilun kokoinen tähti ainakin tornissa herättämässä omien huomion ennenkuin 17 PDR puhuu.

Tuossa alla oli puhetta tuosta "Pantherien joukkotuhosta". Tottahan on että jonkun Ernst Barkmanin komennossa Panther oli varsin letaali vastustaja Shermaneille. Mietin vaan että kuinka paljon sakuilla oli myös etua siitä esim Normandiassa että olivat puolustuksessa.

Tulenavaus lähes aina puolustajan etuoikeus panssaritaistelussa, varsinkin Normandiassa missä oli erinomaista pusikkoa odotella vastustajan vaunujen ajamista tykin tähtäimeen.

Melkoisia verilöylyjähän nuo Liittoutuneiden vaunut saivatkin osakseen tuolla. Yksipuolista romurallia jos nokat vastakkain ammuttaan 75 mm tykillä varustetun Shermanin kanssa.

Lue lisää

"Tottahan on että jonkun Ernst Barkmanin komennossa Panther oli varsin letaali vastustaja Shermaneille."

Minua on aina kiinnostanut tietää, että mitä US:n puolella sanotaan siitä Barkmannin kuulusta taistelusta Le Loreyssä. Kiinnostaisi nimittäin nähdä tappioraportit ja muuta pientä. Minä olen aina skeptinen kun puhutaan näistä yksittäisistä panssarisankareista ja muutenkin noissa sankarien työkuvauksissa on toisinaan mukana ei-niin-vähän tuota Lapinlisää. Muista esmes L. Poolin 258 "tankkia"....

"Mietin vaan että kuinka paljon sakuilla oli myös etua siitä esim Normandiassa että olivat puolustuksessa."

Väijyttäjähän saa yleensä aina sen ensimmäisen laukauksen, mutta sitten pitää yrittää estää saamasta sitä toista!

...60-luvulla. kirjoitti:

"Miksi Pantterien käyttö loppui sodan jälkeen kuin kanan lento?"

Siksi, ettei se loppunut. Saksalaista panssariaseistusta joutui sodan jälkeen asekauppiaille ja mm. NL aseisti ei-niin-helposti-jäljitettävällä kamalla arabimaita Israelia vastaan. Se, etteivät syyrialaisten pantherit pärjänneet, ei ollut vaunujen vika. Arabeilla jopa uuden-uutukaiset neuvostovaunut jäivät vaille saavutuksia käyttäjien juostessa karkuun kengät käsissään...(hymiö)

Sturmit olivat Suomessa palvelus- ja koulutuskäytössä pitkään sodan jälkeen, ja tämän tyypin viimeinen 'tositilanne-tehtävä' oli elokuussa 1968 kun Keinonen komensi vaunut (2 kpl) kovat piipussa valmiuteen Seutulan lentokentälle signaaliksi venäläisille, että "Helsinkiin ei tulla niinkuin Prahaan!"

Sturmit olivat kiitoratojen (2 kpl) sivussa, ja jos (teoriassa) joku kuljetuskone olisi yrittänyt laskeutua panssareita ja spetsnatseja mahassaan -neukkujen taktiikassa niitä olisi tullut helminauhana 2min välein 2min kentällä ja ylös tahtiin- niin seuraava tulija olisi nähnyt edeltäjänsä muuttuvan nuotioksi...

Olihan meillä uudempia neukkuvaunuja Parolassa, mutta Keinonen valitsi nämä jo Talissa ja Ihantalassa olleet Sturmit! Vihje sekin.

Risto Rydin hankkima arsenaali palveli Suomea loppuun asti.

Lue lisää

"Se, etteivät syyrialaisten pantherit pärjänneet, ei ollut vaunujen vika."

Tämä kiinnostaa. Olen lukenut syyrialaisten käyttäneen Panzer-IV:ä ja Stugeja Golanilla, mutta Pantherien käyttö siellä ei ole kyllä minulle tuttua. Onko tarkempaa infoa?

Me Again kirjoitti:

Coldstream Guardsit tarvitsivat toisinaan Cuckoooooon vahtimaan kanaparvea vuoden 1944 lopulla. Vähän sama kuin laittaisi ketun kanatarhaan...

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Terveisin Cuckooooooo!

Lue lisää

Tämä kuva liittyy mielestäni Ardennien taisteluun.

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Saksalaiset koetti hämätä Jenkkejä maalaamalla vaunuihinsa USA:n käyttämät tähti -tunnukset.

Sanoisin melkoisella varmuudellatuon kuvan olevan Ardennien operaatiosta 1944 vuoden lopulla.

Munkipossu kirjoitti:

Saksalaiset panssarivaunut olivat laatukamaa koko toisen maailmansodan ajan. Pelätyt Tiikerit, pantterit, panzer neloset, kuningastiikerit, elefantit, jahtipantterit jne. herättivät suurta pelkoa liittoutuneissa. Eräässä kirjassa on kertomus amerikkalaisen kersantin suhtautumisesta sherman tankkeihin
" Meidän panssarimme ovat avuttomia tuliluikkuja verrattuna saksalaisten vastaaviin. Tunisiassa menetin monta hyvää ystävää yhden ainoan tiikerin takia, joka tuhosi 13/15 omaa panssaria väijytyksessä. Täällä Ranskassa menee jo paremmen ilmaylivoiman ansiosta, mutta menetämme jatkuvasti omia tankkejamme puskissa kyttivien jahtipanttereisen ja panssarintuhoojien kanssa. Eilenkin oma ryhmä menetti 7 shermannia kahden jahtipantterin takia, joihin omat paukkumme vain kimpoilivat tai lyssähtivät ilman vakavaa seurausta. Nytkin kuulen parin toverini keskustelevan Shermannien tehottomuudesta. Määrä ei korvaa laatua"

Sakujen suurin ongelma oli materiaalin puute, kuten alumiinin ja öljyn=> halpoja korvikkeita moottoreihin ja huollon jatkuva takkuaminen vihollisia vastaan. Tikerien suurin ongelma oli halvat osat moottoreissa ja surkea huolto niin paljon huoltoa tarvitsevan syöpön kanssa,, ettei sitä annettu ihan tavallisille puliveijjareille. Mutta tietenkin olihan veli venäläisilläkin loistavia tankkeja, kuten t-34, josta pantterikin kopioitiin. Sakujen teknologia oli erittäin hyödyllistä voittaja valtioillekkin, kuten NL ydinaseen ja USA:n kuuhun pääseminen kannalta. Nykyiset sukellusveneet ovat saaneet vaikutteita sakujen XXI luokan sukellusveneistä, ja STG-44 on sitäkin hyödynnetty, eikä tule unohtaa ohjuksia...

Lue lisää

>Tikerien suurin ongelma oli halvat osat moottoreissa<

Eikös sakumanni osannutkaan tehdä kaikkea kalliisti?


Kyllä se ongelma (tai syy tai vika) oli ihan muualla kuin "halvoissa osissa"...

tietääkseni kirjoitti:

Tämä kuva liittyy mielestäni Ardennien taisteluun.

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Saksalaiset koetti hämätä Jenkkejä maalaamalla vaunuihinsa USA:n käyttämät tähti -tunnukset.

Sanoisin melkoisella varmuudellatuon kuvan olevan Ardennien operaatiosta 1944 vuoden lopulla.

Lue lisää

Tämä kuva on kyllä tuolta talvelta, mutta mitä ilmeisimmin se ei ole Peiperin ryhmän vaunuja. Vertaa torneja:

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

http://genieminiature.com/pages panther/G1.jpg

Ylhäällä Cuckoo ja alla yksi Skorzenyn Panther.

Me Again kirjoitti:

Tämä kuva on kyllä tuolta talvelta, mutta mitä ilmeisimmin se ei ole Peiperin ryhmän vaunuja. Vertaa torneja:

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

http://genieminiature.com/pages panther/G1.jpg

Ylhäällä Cuckoo ja alla yksi Skorzenyn Panther.

Lue lisää

"...Peiperin ryhmän vaunuja..."

Ja tuo pitäisi tietysti lukea SKORZENY. Sinänsä merkityksetön lapsus, mutta niistäkin voi tulla isoja juttuja pitemmän päälle, joten...

Me Again kirjoitti:

"Se, etteivät syyrialaisten pantherit pärjänneet, ei ollut vaunujen vika."

Tämä kiinnostaa. Olen lukenut syyrialaisten käyttäneen Panzer-IV:ä ja Stugeja Golanilla, mutta Pantherien käyttö siellä ei ole kyllä minulle tuttua. Onko tarkempaa infoa?

Lue lisää

Kirjoitin ilman lähteitä, ulkomuistista. Syyrialla lienee tosiaan ollut P-IV-vaunuja, kuten muistelet. Joka tapauksessa saksalaisen panssarikaluston käyttö ei loppunut "kuin kanan lento" maailmansotaan, vaan olivat relevanttia kamaa vielä senkin jälkeen.

Sturmgevähr-44:hän oli Titon Jugoslavian laskuvarjojoukoilla 80-luvulle asti, ja tämä toinen erinomainen kevyt konekivääri -44 näkyy yhä olevan koulutuskäytössä ainakin Liettuassa. Hei liitytään NATO:oon niin mekin saadaan niitä!

Hauskana anekdoottina SA-intin kenttäpuhelimista:
Näitä Rydin allekirjoituksellaan hankkimia varusteita ei kaikkia ehditty jakaa joukoille vaan mm. saksalaisia kenttäpuhelimia jäi keskusviestivarastoon. Nyt nämä vehkeet olivat samaa tekniikkaa, kuin kotimaiset (tai virolaiset, Tarton Puhelintehdas) VPAP:t, mutta raskaampia, niitä ei haluttu?

Sakujen puhelimia jaettiin kuitenkin varuskuntiin 70-luvulla, ja tuli sellainenkin siis vastaan. Kas: Bakelliittikotelo oli kummalinen. Normaalisti bakelliittimassa vahvistetaan lumppukuidulla mistä nimikin: Räsypakeliitti. Saksassa oli tekstiilit v.1944 kiven alla, ja käytettiin mm. lyhyttä fossiilista sarakuitua jota tuli ruskohiilen kaivamisen sivutuotteena. Hiili meni Leuna-fabriikkiin.

Näiden puhelinkoteloiden kuituvahvike oli saanut pitkäkuituista lisuketta. Kovin oli pitkiä jouhia, ja mietittiin että mistähän sellaista sai tuohon aikaan "natsi-Saksasta"?? Ausch...??

Aus-tiks-tiks... eipä kerrota!

P.S.
Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit.

...Panthereita ainakin yhden joukko-osaston kalustona. Venäläisillä pysyi T-34 käytössä ehkä vähän pidempään kun olivat niin köyhiä?

Syö kanas!

...olla oikeassa? kirjoitti:

Kirjoitin ilman lähteitä, ulkomuistista. Syyrialla lienee tosiaan ollut P-IV-vaunuja, kuten muistelet. Joka tapauksessa saksalaisen panssarikaluston käyttö ei loppunut "kuin kanan lento" maailmansotaan, vaan olivat relevanttia kamaa vielä senkin jälkeen.

Sturmgevähr-44:hän oli Titon Jugoslavian laskuvarjojoukoilla 80-luvulle asti, ja tämä toinen erinomainen kevyt konekivääri -44 näkyy yhä olevan koulutuskäytössä ainakin Liettuassa. Hei liitytään NATO:oon niin mekin saadaan niitä!

Hauskana anekdoottina SA-intin kenttäpuhelimista:
Näitä Rydin allekirjoituksellaan hankkimia varusteita ei kaikkia ehditty jakaa joukoille vaan mm. saksalaisia kenttäpuhelimia jäi keskusviestivarastoon. Nyt nämä vehkeet olivat samaa tekniikkaa, kuin kotimaiset (tai virolaiset, Tarton Puhelintehdas) VPAP:t, mutta raskaampia, niitä ei haluttu?

Sakujen puhelimia jaettiin kuitenkin varuskuntiin 70-luvulla, ja tuli sellainenkin siis vastaan. Kas: Bakelliittikotelo oli kummalinen. Normaalisti bakelliittimassa vahvistetaan lumppukuidulla mistä nimikin: Räsypakeliitti. Saksassa oli tekstiilit v.1944 kiven alla, ja käytettiin mm. lyhyttä fossiilista sarakuitua jota tuli ruskohiilen kaivamisen sivutuotteena. Hiili meni Leuna-fabriikkiin.

Näiden puhelinkoteloiden kuituvahvike oli saanut pitkäkuituista lisuketta. Kovin oli pitkiä jouhia, ja mietittiin että mistähän sellaista sai tuohon aikaan "natsi-Saksasta"?? Ausch...??

Aus-tiks-tiks... eipä kerrota!

P.S.
Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit.

Lue lisää

"Kirjoitin ilman lähteitä, ulkomuistista. Syyrialla lienee tosiaan ollut P-IV-vaunuja, kuten muistelet."

Näin arvelin, vaikka oikeastaan ehdin kyllä jo toivoa tämän Panther-jutun olevan totta. No, muistihan on muisti...

"Joka tapauksessa saksalaisen panssarikaluston käyttö ei loppunut "kuin kanan lento" maailmansotaan, vaan olivat relevanttia kamaa vielä senkin jälkeen."

Joo, tässähän taannoin olikin tuolla puhetta (kirjoitetta?) liittyen näiden maailmansotien kamojen käyttöön ja jopa halpaan imitointiin maailmalla sodan jälkeenkin. Gun runnerithan nyt tosin myisivät vaikka oman äitinsä jos jokin maa sellaista sattuisi tarvitsemaan. Paikalliset modifikaatiot näistä Ison Sodan aseista halkaisevat toisinaan aivot ja kieltämättä pistävät toisinaan ihailemaankin vähillä resursseilla toimivien henkilöiden mielikuvitusta.

"Bakelliittikotelo oli kummalinen. Normaalisti bakelliittimassa vahvistetaan lumppukuidulla mistä..."

Bakeliitti näyttää löytäneen tiensä erikoisiin paikkoihin sodan kuluessa. Joissain saksalaisissa sinkotyypeissä oli bakeliitista valmistettu pohjalevy, joka laukaistaessa roiskahti ruutikaasun mukana takaa suuttimesta ulos. Yhdysvaltion tykistö imitoi tätä systeemiä 1943-45 muutamissa kokeellisissa sinkohaupitseissa, mutta ilmeisimmin valmistusprosessin vuoksi nakkasi systeemin lopuksi roskiin. Lisäharmia luonnollisesti aiheuttivat pakokaasujen lisäksi suuttimesta luotien lailla lentelevät bakeliitin sirpaleet... not good.

"Sakujen puhelimia jaettiin kuitenkin varuskuntiin 70-luvulla, ja tuli sellainenkin siis vastaan."

"Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit."

Tätä kait sanotaan ironiaksi...

Me Again kirjoitti:

"Kirjoitin ilman lähteitä, ulkomuistista. Syyrialla lienee tosiaan ollut P-IV-vaunuja, kuten muistelet."

Näin arvelin, vaikka oikeastaan ehdin kyllä jo toivoa tämän Panther-jutun olevan totta. No, muistihan on muisti...

"Joka tapauksessa saksalaisen panssarikaluston käyttö ei loppunut "kuin kanan lento" maailmansotaan, vaan olivat relevanttia kamaa vielä senkin jälkeen."

Joo, tässähän taannoin olikin tuolla puhetta (kirjoitetta?) liittyen näiden maailmansotien kamojen käyttöön ja jopa halpaan imitointiin maailmalla sodan jälkeenkin. Gun runnerithan nyt tosin myisivät vaikka oman äitinsä jos jokin maa sellaista sattuisi tarvitsemaan. Paikalliset modifikaatiot näistä Ison Sodan aseista halkaisevat toisinaan aivot ja kieltämättä pistävät toisinaan ihailemaankin vähillä resursseilla toimivien henkilöiden mielikuvitusta.

"Bakelliittikotelo oli kummalinen. Normaalisti bakelliittimassa vahvistetaan lumppukuidulla mistä..."

Bakeliitti näyttää löytäneen tiensä erikoisiin paikkoihin sodan kuluessa. Joissain saksalaisissa sinkotyypeissä oli bakeliitista valmistettu pohjalevy, joka laukaistaessa roiskahti ruutikaasun mukana takaa suuttimesta ulos. Yhdysvaltion tykistö imitoi tätä systeemiä 1943-45 muutamissa kokeellisissa sinkohaupitseissa, mutta ilmeisimmin valmistusprosessin vuoksi nakkasi systeemin lopuksi roskiin. Lisäharmia luonnollisesti aiheuttivat pakokaasujen lisäksi suuttimesta luotien lailla lentelevät bakeliitin sirpaleet... not good.

"Sakujen puhelimia jaettiin kuitenkin varuskuntiin 70-luvulla, ja tuli sellainenkin siis vastaan."

"Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit."

Tätä kait sanotaan ironiaksi...

Lue lisää

"Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit."

Tätä kait sanotaan ironiaksi...

------ Ei kai sentään?

Mutta Suomi on puolueeton maa...?

...olla oikeassa? kirjoitti:

Kirjoitin ilman lähteitä, ulkomuistista. Syyrialla lienee tosiaan ollut P-IV-vaunuja, kuten muistelet. Joka tapauksessa saksalaisen panssarikaluston käyttö ei loppunut "kuin kanan lento" maailmansotaan, vaan olivat relevanttia kamaa vielä senkin jälkeen.

Sturmgevähr-44:hän oli Titon Jugoslavian laskuvarjojoukoilla 80-luvulle asti, ja tämä toinen erinomainen kevyt konekivääri -44 näkyy yhä olevan koulutuskäytössä ainakin Liettuassa. Hei liitytään NATO:oon niin mekin saadaan niitä!

Hauskana anekdoottina SA-intin kenttäpuhelimista:
Näitä Rydin allekirjoituksellaan hankkimia varusteita ei kaikkia ehditty jakaa joukoille vaan mm. saksalaisia kenttäpuhelimia jäi keskusviestivarastoon. Nyt nämä vehkeet olivat samaa tekniikkaa, kuin kotimaiset (tai virolaiset, Tarton Puhelintehdas) VPAP:t, mutta raskaampia, niitä ei haluttu?

Sakujen puhelimia jaettiin kuitenkin varuskuntiin 70-luvulla, ja tuli sellainenkin siis vastaan. Kas: Bakelliittikotelo oli kummalinen. Normaalisti bakelliittimassa vahvistetaan lumppukuidulla mistä nimikin: Räsypakeliitti. Saksassa oli tekstiilit v.1944 kiven alla, ja käytettiin mm. lyhyttä fossiilista sarakuitua jota tuli ruskohiilen kaivamisen sivutuotteena. Hiili meni Leuna-fabriikkiin.

Näiden puhelinkoteloiden kuituvahvike oli saanut pitkäkuituista lisuketta. Kovin oli pitkiä jouhia, ja mietittiin että mistähän sellaista sai tuohon aikaan "natsi-Saksasta"?? Ausch...??

Aus-tiks-tiks... eipä kerrota!

P.S.
Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit.

Lue lisää

"ja tämä toinen erinomainen kevyt konekivääri -44 näkyy yhä olevan koulutuskäytössä ainakin Liettuassa. Hei liitytään NATO:oon niin mekin saadaan niitä! "

Ei tarvitse liittyä; Leopard-tankkien mukana nimittäin tuli näitä MG3 (=modernisoitu MG42) konekivääreitä omasuojaaseiksi, eikä mikään estä irrottamasta niitä jalkaväen käyttöön näin haluttaessa.

Toivottavasti näin ei vaan tehdä: ase ei tee mitään paremmin kuin nykyisin meillä muodissa oleva PKM.

Tikeri. kirjoitti:

>Tikerien suurin ongelma oli halvat osat moottoreissa<

Eikös sakumanni osannutkaan tehdä kaikkea kalliisti?


Kyllä se ongelma (tai syy tai vika) oli ihan muualla kuin "halvoissa osissa"...

Lue lisää

pulaa joka vaivasi Saksan sodankäyntiä, siitä taas kiittäminen liittoutuneiden sodankäyntiä.

tietääkseni kirjoitti:

Tämä kuva liittyy mielestäni Ardennien taisteluun.

http://www.achtungpanzer.com/images/cuckoo_1.jpg

Saksalaiset koetti hämätä Jenkkejä maalaamalla vaunuihinsa USA:n käyttämät tähti -tunnukset.

Sanoisin melkoisella varmuudellatuon kuvan olevan Ardennien operaatiosta 1944 vuoden lopulla.

Lue lisää

Skorzeny ja Hitler

Lännessä englantilaisten ja amerikkalaisten joukkojen eteneminen oli pysäytetty rajalle. Führer suunnitteli uutta hyökkäystä, joka alkaisi Aachenin ja Luxemburgin väliseltä alueelta ja etenisi Ardennien läpi aina Kanaalin rannalle asti, tarkoituksena tuhota vihollinen linjalla Bastogne-Brysseli-Antwerpen sekä estää liittoutuneilta Antwerpenin sataman käyttö. Skorzenyn tehtävänä oli englantilaisiin ja amerikkalaisiin uniformuihin pukeutuneena miehittää Liègen ja Namurin välissä olevat Meusen sillat ja estää vihollista räjäyttämästä niitä. Tämän lisäksi pienten kommandojoukkojen - vihollisten univormuihin pukeutuneina - piti amerikkalaisten linjojen takana jakaa vääriä käskyjä, katkoa yhteyksiä ja johtaa liittoutuneiden joukot harhaan ja aiheuttaa sekaannusta heidän riveissään. Tämä operaatio oli tehokas. Pian raportteja saapui tilanteesta amerikkalaisten linjojen takana. Esimerkiksi erään yksikön johtaja lähetti amerikkalaisen panssarivaunuyksikön väärään suuntaan, tuhosi puhelinlinjoja ja siirteli katukylttejä. Merkittävintä oli kuitenkin sekaannus ja sabotaasihysteria, joka levisi amerikkalaislinjojen taakse.

Itärintaman romahduksen jälkeen Skorzeny ja hänen miehensä komennettiin muodostamaan ja pitämään sillanpääasema Oderin itäpuolella, lähellä Schwedtiä, josta käsin oli tarkoitus tulevaisuudessa suorittaa operaatioita Puna-armeijaa vastaan. Skorzeny turvasi alueen kuten oli määrätty ja muodosti perääntyvistä saksalaissotilaista ja hänen omista neljästä pataljoonastaan divisioona Schwedtin ydinjoukon. Hän pelasti myös useita pakolaisia Oderin yli. 28. helmikuuta 1945 Führer kertoi hänelle: "Skorzeny, minun täytyy kiittää sinua saavutuksistasi Oderin rintamalla. Sillanpääasemasi oli ainoa positiivinen seikka moneen päivään. Palkitsen sinut Ritarin Ristillä Tammenlehvillä ja ojennan sen sinulle henkilökohtaisesti muutaman päivän sisällä. Silloin sinun täytyy kertoa minulle kokemuksistasi."

Sodan lopussa Skorzeny, joka oli ylennetty SS-Standartenführeriksi 20. huhtikuuta 1945, joutui amerikkalaisten vangiksi lähellä Salzburgia. Vuonna 1947 Dachaussa häntä syytettiin operaatioista, joissa oli käytetty vihollisen uniformuihin pukeutuneita sotilaita, mutta hänet vapautettiin syytteistä. Heinäkuuhun 1947 asti hän odotti Darmstadtin leirillä kuulemistilaisuutta, jossa ruodittaisiin hänen "natsimenneisyyttään". Sitä oli kuitenkin siirretty yhä uudelleen ja uudelleen, jotta häntä voitaisiin pitää vankina mahdollisimman pitkään. Siksipä hän päätti vapauttaa itse itsensä. Hän asui Saksassa ja Ranskassa kahden vuoden ajan ja muutti Espanjaan 1951, jossa hän toimi menestyksellisesti insinöörinä. Hän avusti myös Egyptin turvallisuuspalvelun luomisessa salanimellä Moukhabarat. Parantumaton keuhkosyöpä toi hänet Heidelbergiin 1975 saamaan hoitoa. Siellä Hans-Ulrich Rudel ja Waldemar Schütz olivat viimeiset toverit, jotka tapasivat hänet ennen hänen paluutaan Espanjaan kahdeksan päivää ennen kuolemaansa. Otto Skorzeny kertoi heille silloin vierailustaan Führerin päämajassa syksyllä 1944, jolloin Führer oli sairas ja otti hänet vastaan vuoteesta käsin. Führer kertoi hänelle, ettei Saksa ollut rakentanut atomipommia, koska hän ei halunnut ottaa vastuuta ihmiskunnan tuhoamisesta sellaisella "Teufelswerkillä". Heinäkuun 5. päivänä 1975 Otto Skorzeny menehtyi Madridissa. Hänen uurnansa siirrettiin Wieniin.


http://www.tiede.fi/vanhakeskustelu/ketju.php?id=1315903

Ottoa kirjoitti:

Skorzeny ja Hitler

Lännessä englantilaisten ja amerikkalaisten joukkojen eteneminen oli pysäytetty rajalle. Führer suunnitteli uutta hyökkäystä, joka alkaisi Aachenin ja Luxemburgin väliseltä alueelta ja etenisi Ardennien läpi aina Kanaalin rannalle asti, tarkoituksena tuhota vihollinen linjalla Bastogne-Brysseli-Antwerpen sekä estää liittoutuneilta Antwerpenin sataman käyttö. Skorzenyn tehtävänä oli englantilaisiin ja amerikkalaisiin uniformuihin pukeutuneena miehittää Liègen ja Namurin välissä olevat Meusen sillat ja estää vihollista räjäyttämästä niitä. Tämän lisäksi pienten kommandojoukkojen - vihollisten univormuihin pukeutuneina - piti amerikkalaisten linjojen takana jakaa vääriä käskyjä, katkoa yhteyksiä ja johtaa liittoutuneiden joukot harhaan ja aiheuttaa sekaannusta heidän riveissään. Tämä operaatio oli tehokas. Pian raportteja saapui tilanteesta amerikkalaisten linjojen takana. Esimerkiksi erään yksikön johtaja lähetti amerikkalaisen panssarivaunuyksikön väärään suuntaan, tuhosi puhelinlinjoja ja siirteli katukylttejä. Merkittävintä oli kuitenkin sekaannus ja sabotaasihysteria, joka levisi amerikkalaislinjojen taakse.

Itärintaman romahduksen jälkeen Skorzeny ja hänen miehensä komennettiin muodostamaan ja pitämään sillanpääasema Oderin itäpuolella, lähellä Schwedtiä, josta käsin oli tarkoitus tulevaisuudessa suorittaa operaatioita Puna-armeijaa vastaan. Skorzeny turvasi alueen kuten oli määrätty ja muodosti perääntyvistä saksalaissotilaista ja hänen omista neljästä pataljoonastaan divisioona Schwedtin ydinjoukon. Hän pelasti myös useita pakolaisia Oderin yli. 28. helmikuuta 1945 Führer kertoi hänelle: "Skorzeny, minun täytyy kiittää sinua saavutuksistasi Oderin rintamalla. Sillanpääasemasi oli ainoa positiivinen seikka moneen päivään. Palkitsen sinut Ritarin Ristillä Tammenlehvillä ja ojennan sen sinulle henkilökohtaisesti muutaman päivän sisällä. Silloin sinun täytyy kertoa minulle kokemuksistasi."

Sodan lopussa Skorzeny, joka oli ylennetty SS-Standartenführeriksi 20. huhtikuuta 1945, joutui amerikkalaisten vangiksi lähellä Salzburgia. Vuonna 1947 Dachaussa häntä syytettiin operaatioista, joissa oli käytetty vihollisen uniformuihin pukeutuneita sotilaita, mutta hänet vapautettiin syytteistä. Heinäkuuhun 1947 asti hän odotti Darmstadtin leirillä kuulemistilaisuutta, jossa ruodittaisiin hänen "natsimenneisyyttään". Sitä oli kuitenkin siirretty yhä uudelleen ja uudelleen, jotta häntä voitaisiin pitää vankina mahdollisimman pitkään. Siksipä hän päätti vapauttaa itse itsensä. Hän asui Saksassa ja Ranskassa kahden vuoden ajan ja muutti Espanjaan 1951, jossa hän toimi menestyksellisesti insinöörinä. Hän avusti myös Egyptin turvallisuuspalvelun luomisessa salanimellä Moukhabarat. Parantumaton keuhkosyöpä toi hänet Heidelbergiin 1975 saamaan hoitoa. Siellä Hans-Ulrich Rudel ja Waldemar Schütz olivat viimeiset toverit, jotka tapasivat hänet ennen hänen paluutaan Espanjaan kahdeksan päivää ennen kuolemaansa. Otto Skorzeny kertoi heille silloin vierailustaan Führerin päämajassa syksyllä 1944, jolloin Führer oli sairas ja otti hänet vastaan vuoteesta käsin. Führer kertoi hänelle, ettei Saksa ollut rakentanut atomipommia, koska hän ei halunnut ottaa vastuuta ihmiskunnan tuhoamisesta sellaisella "Teufelswerkillä". Heinäkuun 5. päivänä 1975 Otto Skorzeny menehtyi Madridissa. Hänen uurnansa siirrettiin Wieniin.


http://www.tiede.fi/vanhakeskustelu/ketju.php?id=1315903

Lue lisää

Skorzeny näyttäisi olleen jo Ardennien operaation alkuvaiheesta lähtien varsin tietoinen siitä, että operaatio oli tuomittu epäonnistumaan. Kaikkiaan prikaatia vainosi alusta lähtien helvetinmoinen epäonni; tietoja salaoperaatiosta tihkui liittoutuneille jo ENNEN kuin operaatio oli edes ehtinyt alkaa, käytössä olevassa liittoutuneiden kalustossa oli toisinaan paljastavia mokia ja kriittisiä puutteita ja lopuksi yksikölle alusta lähtien kasaantuneet ongelmat johtivat pian siihen, että se palautettiin pääosin normaaliksi iskuyksiköksi. Näin ei ole mielestäni isokaan ihme, että Skorzenyn parhaista ponnistuksista huolimatta yksikön harvat toimet osoittautuivat sille suorastaan katastrofaalisiksi. Yksikön suurin saavutus näyttää olleen epäluulon ja paranoian levittäminen vihollisen keskuuteen, mutta tavallaan tämäkin potkaisi takaisin, koska liittoutuneet saivat yksikön toiminnan laadun selville ja pystyivätkin todella tehokkaaseen vastarintaan.

Skorzenyn miehet toimivat länsirintamalla vielä myöhemminkin. Skorzenyn sukellusryhmät saivat maaliskuussa 1945 tehtäväkseen liittoutuneiden Reinin ylityskohtien tuhoamisen. Operaatio ymmärrettävästi epäonnistui hankalien olosuhteiden ja siltojen tarkan vartioinnin vuoksi ja osa sukeltajista jäi vangeiksi, mutta olisi epäreilua syyttää Skorzenyä tästä. Operaatio oli alusta lähtien vaikea ellei suorastaan mahdoton toteuttaa ja se pantiin käyntiinkin lähinnä vain Hitlerin viimeisimmistä oikuista johtuen.

...bakelliittia? kirjoitti:

"Sitten sain koulutusta "rykmenttiradioille" joissa taas oli hebrealaiset tekstit."

Tätä kait sanotaan ironiaksi...

------ Ei kai sentään?

Mutta Suomi on puolueeton maa...?

Lue lisää

Israelin "hitekki"-tehdas oli Tadiran. Itse näin aikoinaan, joskus 1980 -luvun alussa, Tadiranin tekemiä LV217 / LV317 osia ja moduleita ja samoin ko. mallien akustoja jne. lisälaitteita.

Kuningas tiikeri ei ollut kovin käytännöllinen, mutta eipähän sen etupanssaria puhkaistu koko mailmansodan aikana. Mielenkiintoinen viritelmä on kyllä sakujen kehittelemä maus superpanssarivaunu. 9,5 metriä pitkä 3m leveä ja 3m pitä. Pitääpä ettiä kuvia. Sitä ei valmistettu kun 2 prototyyppiä ja toinen niistä hajosi matkalla Berliiniin. Vaikuttava vaunu se kuitenkin oli ei sen puoleen.

Länsiliittoutuneet pistivät ainakin yhden sellaisen vaunun taistelukentälle, jonka tarkoituksena oli kaataa Tiger II ja sen sukulaiset. Turhan kirjoittamisen säästämiseksi kopioin vanhan tekstini ihan laiskuuttani:

_______________________________________________
Vanha kansanperinne kertoo minun kirjoittaneen tästä aiheesta antiikissa, mutta pidän edelleen muinaista juttuani epätäydellisenä ja haluan nyt pyhittää tälle ainutlaatuiselle tankille vähän kyynärtilaa. Sääntöjen mukaan keskusteluissa ei saa: "Markkinoida tai mainostaa tuotetta tai palvelua", mutta sallin itselleni tässä pienen poikkeuksen. Tarina siis keskittyy T26E4 Pershingin palvontaan.

Varmoja voidaan olla siitä, että tämä vaunu sai alkunsa vuoden 1944 jälkipuoliskolla. Mitä todennäköisimmin loka-marraskuussa 1944. Syy tämän mutantin olemassaoloon oli yksinkertainen: Normaalin Pershingin 90mm M3 kanuuna ei millään vastannut saksalaisten uusien kuningaskokoisten kanuunoiden hurjaa tehoa. Erityisen suurta epämukavuutta aiheutti Tiger II yhdessä 8.8cm KwK 43 tykkinsä kanssa. Vastatakseen tähän Watervliet Arsenal ryhtyi valmistelemaan uutta 90mm T15 kanuunaa, jonka piipun kaliiperimitta oli 73. Myös uusi, isokapasiteettinen kammio kehitettiin tätä tykkiä varten. Kaksi ensimmäistä valmistunutta pitkän pyssyn modifikaatioita nimettiin tykeiksi T15E1. Tykki riitti antamaan T30E16 volframiammukselle nopeudeksi 1143 m/s ja tavalliselle T33 laukaukselle vuorostaan nopeuden 975 m/s. Tämän supertykin ainakin toivottiin riittävän katkaisemaan kamel....tiikerin selkä.

Selvää oli alusta lähtien, että paras vaunu tätä kantamaan olisi uuden T26 sarjan tankit. Niinpä asennettiin uusi T15E1 tykki vanhaan T26E1 Pershing prototyyppimalliin Aberdeen Proving Groundsilla. Testeissä kävi heti ilmi kuinka hankalaa ylipitkien kranaattien käsittely oli vaunun sisällä. Tämän ongelman korjaamiseksi suunniteltiin uusi T15E2 tykki, jossa käytettiin kaksiosaista (hylsy ja projektiili erikseen) ammusta. Maaliskuussa 1945 uusi vaunu sai viralliseksi nimekseen T26E4 ja pian annettiin käsky noin tuhannen vaunun tuottamisesta. TAUKO: Perustuen Aberdeen PG:n alkuperäisiin kuviin näyttäisi siltä, että alkuperäisen vaunun designaationa oli T26E1:n sijasta T26E1-1. Wellman Engineering Company oli vastuussa näiden kahden ensimmäisen protomallin muuttamisesta. Muutoksia normaaliin Pershingiin olivat: Isot rekyylijouset tankin katolla, tehokkaampi tornin kääntömekanismi, tornin takaosaan vakautuksen vuoksi lisätty jatkopala ja sopivampi ammusmakasiini. Ensimmäinen T26E1 meni siis tällaisena tammikuussa 1945 Aberdeenin kautta Eurooppaan. Palaamme tähän kuitenkin myöhemmin. Toinen proto perustui sen sijaan normaaliin palvelukseen hyväksyttyyn vaunuun T26E3 ja siinä käytetiin modifioitua T15E2 tykkiä. Uudet modifikaatiot johtivat parannuksiin: Rekyylijouset saatiin tornin sisään, uuteen ammusvarastoon saatiin mahtumaan 54 ammusta ja uusi tehokas M71E4 tähtäin saatiin myös käyttöön. Euroopan sodan päättyessä tuotettavien T26E4 tankkien määrä pieneni ja Fisher Tank Arsenal sai tuotettavakseen 25 kappaletta. Testit Aberdeen Proving Groundsilla jatkuivat vuoteen 1947 asti. Uudet ideat ja kalusto oli nyt jo ajanut tärkeydessä Super Pershingin ohi ja jäljellä olevat vaunut katosivat museoihin tai pääosa romuttamolle. Ei siis käyttöä Korean sodassa.

Eurooppaan lähetetty T26E1 (nyt T26E4 "Super Pershing") protovaunu ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Aberdeenin testien jälkeen se saapui Eurooppaan Kolmannelle Panssaridivisioonalle ja sen 33. panssarirykmentille 15. maaliskuuta 1945. Tässä vaiheessa tarina alkaa muuttua hämäräksi ja jatkosta on olemassa muutamia toisistaan poikkeavia kertomuksia. Kaikkein teknisimmän ja luotettavimman kuvauksen tästä antaa R. Hunnicutt Pershing-kirjassaan:

Ennen Aberdeenilta lähtöä Slim Price oli asentanut vaunuun erityisen tehokkaan tähtäinteleskoopin, joka katosi kuljetuksen aikana jäljettömiin. Näin jouduttiin käyttämään normaalin 90mm M3 tykin teleskooppia M71C. Sopimattoman tähtäimen kanssa tultiin kuitenkin toimeen pienen fiksailun jälkeen. Kapteeni Gray oli joutunut jo aiemmin pelastamaan väärään osoitteeseen joutuneet uuden tykin ammukset. Ne oli epähuomiossa annettu eräälle TD-pataljoonalle näiden uusia 90mm T8 pst-tykkejä varten. Kun Gray oli saanut kuulla pst-miesten painivan liian pitkien ammusten kanssa hän oli äkkiä lähtenyt noutamaan niitä omalle vaunulleen.
Slim Price yhdessä huoltoyksikön kanssa oli päättänyt ryhtyä vahvistamaan uuden tankin panssarointia tulevia kohtaamisia varten. Super Pershingin asekilpeen kiinnitettiin iso panssarilevy, joka oli sahattu tuhotun Panther-tankin keulasta ja rungon etuosa vahvistettiin kahdella päällekkäisellä panssarilevyllä. Tämä muunnos lisäsi keulapanssarin kaltevuuskulmaa huomattavasti. Tornin sivuille kiinnitettiin vielä myöhemmin eräänlaiset siipipanssarilevyt. Tankki oli valmis taisteluun noin viikko sen saapumisen jälkeen, mutta se ei kohdannut yhtään Tiger II vaunua. Lisättäköön vielä tähän Hunnicuttin kuvaukseen, että vaunu siirtyi etulinjaan huhtikuun alkupäivinä.


Belton Cooperin M26A1E2

Belton Cooper oli Kolmannen Panssaridivisioonan huoltomiehiä ja oli vastuussa tämän vaunun modifioimisesta. B. Cooper kirjassaan Death Traps kuvaa tätä lisäpanssarointi operaatiota (käyttää vaunusta nimeä M26A1E2) ja hänellä on myös erittäin mielenkiintoinen kuvaus tykin testauksesta hylättyyn Jagdpanzer IV vaunuun. Testilaukaus oli ammuttu hieman yli mailin päästä ja tulos oli: Täysi etupanssarin ja taistelutilan läpäisy, moottorin läpäisy, ulos takapanssarista ja lopuksi ammus oli hautautunut syvälle maahan. Cooperin mukaan ainoan taistelunsa vaunu kävi Weser-joen ja Northeimin välillä, jossa se tuhosi yli kilometrin matkalta tuntemattoman vihollisvaunun. Tämän on täytynyt tapahtua huhtikuun ensimmäisinä päivinä ja vaunu on varmasti silloin ollut liitettynä TF Hoganiin, joka yhdessä TF Richardsonin kanssa toimi tällä alueella.


John Irwinin kertomus

John Irwin kertoo kirjassaan Another River, Another Town olleensa ampujana tässä niin enigmaattisessa Super Pershing tankissa. Hän oli aiemmin miehittänyt M4A3 76W Shermania, joka oli vaurioitunut/tuhoutunut ennen siirtoa uuteen vaunuun. Hänen kuvauksensa vaunusta ja sen valmisteluista viittaa siihen, että hän on todella ollut sen kanssa ainakin jossain tekemisissä. Hän mainitsee kirjassaan muutamia kohtaamisia vihollistankkien kanssa. Uhrien joukossa muutamia kevyitä tankkeja, mutta tärkeimpänä kaikista hän kuvaa kohtausta Dessaun kaduilla 20. huhtikuuta 1945. Tässä taistelussa hän kertoo vaununsa tuhonneen "Tiikerin" tai "Kuninkaallisen hirviön". Tämän hirviön identiteetti ei kuitenkaan ole selvä. Hänen oletetaan tarkoittaneen Tiger II tankkia, mutta yhdenkään näitä vaunuja omistavan yksikön ei tiedetä olleen Dessaussa tuolloin. Suurin mahdollisuus tällaiselle Tiger II kohtaamiselle on ollut huhtikuun alkupuollella jolloin Kolmannen Panssaridivisioonan yksiköt taistelivat s.Pz.Abt. 507:n raskaita tankkeja vastaan.
_________________________________________________

90mm T15E2 tykin tehoista Hunnicutt esittää seuraavaan taulukon 30 asteen levyä vastaan:

T43 panssariammus

500jrda 132mm

1000jrda 127mm

1500jrda 124mm

2000jrda 122mm

T44 volframisydän

500jrda 244mm

1000jrda 221mm

1500jrda 196mm

2000jrda 173mm

Pistää miettimään, että mitähän kyseinen tykki olisi saanut aikaan uudella sabot-kranaatilla, joka juuri sodan lopulla oli menossa tuotantoon. Lisättäköön muuten vielä, että tähän kanuunaan oli olemassa räjähdysammus T42.
_________________________________________________
Katsoin löytyisikö havainnollistavia kuvia ja poimin nämä linksut. Houp dey wörk...

http://vn-parabellum.com/gal/us-m26-z-47.htm

Super Pershing on tullut matkansa päähän Kasselissa. Massiivinen lisäpanssarointi tornissa ja rungossa ei pääse huomiota pakoon.

http://vn-parabellum.com/gal/us-m26-z-43.htm

Näissä kuvissa "lepakonsiipiä" ei ole vielä asennettu torniin, joten kuvat ovat maaliskuun puolivälistä pian vaunun saapumisen jälkeen.

"Sodan loppuun asti liittoutuneilla ei ollut mitään tehokkaita vastalääkkeitä sitä vastaan."

Ei tarvitty vastalääkettä Kuningas-tiikerille. Sen kova bensan kulutus ja hajoamisalttius takasivat, että liittoituneiden ei edes tarvinnut tuhota niitä. Sakut kun itse jättivät Tiger II:t ilman taistelua.

Me Again kirjoitti:

Länsiliittoutuneet pistivät ainakin yhden sellaisen vaunun taistelukentälle, jonka tarkoituksena oli kaataa Tiger II ja sen sukulaiset. Turhan kirjoittamisen säästämiseksi kopioin vanhan tekstini ihan laiskuuttani:

_______________________________________________
Vanha kansanperinne kertoo minun kirjoittaneen tästä aiheesta antiikissa, mutta pidän edelleen muinaista juttuani epätäydellisenä ja haluan nyt pyhittää tälle ainutlaatuiselle tankille vähän kyynärtilaa. Sääntöjen mukaan keskusteluissa ei saa: "Markkinoida tai mainostaa tuotetta tai palvelua", mutta sallin itselleni tässä pienen poikkeuksen. Tarina siis keskittyy T26E4 Pershingin palvontaan.

Varmoja voidaan olla siitä, että tämä vaunu sai alkunsa vuoden 1944 jälkipuoliskolla. Mitä todennäköisimmin loka-marraskuussa 1944. Syy tämän mutantin olemassaoloon oli yksinkertainen: Normaalin Pershingin 90mm M3 kanuuna ei millään vastannut saksalaisten uusien kuningaskokoisten kanuunoiden hurjaa tehoa. Erityisen suurta epämukavuutta aiheutti Tiger II yhdessä 8.8cm KwK 43 tykkinsä kanssa. Vastatakseen tähän Watervliet Arsenal ryhtyi valmistelemaan uutta 90mm T15 kanuunaa, jonka piipun kaliiperimitta oli 73. Myös uusi, isokapasiteettinen kammio kehitettiin tätä tykkiä varten. Kaksi ensimmäistä valmistunutta pitkän pyssyn modifikaatioita nimettiin tykeiksi T15E1. Tykki riitti antamaan T30E16 volframiammukselle nopeudeksi 1143 m/s ja tavalliselle T33 laukaukselle vuorostaan nopeuden 975 m/s. Tämän supertykin ainakin toivottiin riittävän katkaisemaan kamel....tiikerin selkä.

Selvää oli alusta lähtien, että paras vaunu tätä kantamaan olisi uuden T26 sarjan tankit. Niinpä asennettiin uusi T15E1 tykki vanhaan T26E1 Pershing prototyyppimalliin Aberdeen Proving Groundsilla. Testeissä kävi heti ilmi kuinka hankalaa ylipitkien kranaattien käsittely oli vaunun sisällä. Tämän ongelman korjaamiseksi suunniteltiin uusi T15E2 tykki, jossa käytettiin kaksiosaista (hylsy ja projektiili erikseen) ammusta. Maaliskuussa 1945 uusi vaunu sai viralliseksi nimekseen T26E4 ja pian annettiin käsky noin tuhannen vaunun tuottamisesta. TAUKO: Perustuen Aberdeen PG:n alkuperäisiin kuviin näyttäisi siltä, että alkuperäisen vaunun designaationa oli T26E1:n sijasta T26E1-1. Wellman Engineering Company oli vastuussa näiden kahden ensimmäisen protomallin muuttamisesta. Muutoksia normaaliin Pershingiin olivat: Isot rekyylijouset tankin katolla, tehokkaampi tornin kääntömekanismi, tornin takaosaan vakautuksen vuoksi lisätty jatkopala ja sopivampi ammusmakasiini. Ensimmäinen T26E1 meni siis tällaisena tammikuussa 1945 Aberdeenin kautta Eurooppaan. Palaamme tähän kuitenkin myöhemmin. Toinen proto perustui sen sijaan normaaliin palvelukseen hyväksyttyyn vaunuun T26E3 ja siinä käytetiin modifioitua T15E2 tykkiä. Uudet modifikaatiot johtivat parannuksiin: Rekyylijouset saatiin tornin sisään, uuteen ammusvarastoon saatiin mahtumaan 54 ammusta ja uusi tehokas M71E4 tähtäin saatiin myös käyttöön. Euroopan sodan päättyessä tuotettavien T26E4 tankkien määrä pieneni ja Fisher Tank Arsenal sai tuotettavakseen 25 kappaletta. Testit Aberdeen Proving Groundsilla jatkuivat vuoteen 1947 asti. Uudet ideat ja kalusto oli nyt jo ajanut tärkeydessä Super Pershingin ohi ja jäljellä olevat vaunut katosivat museoihin tai pääosa romuttamolle. Ei siis käyttöä Korean sodassa.

Eurooppaan lähetetty T26E1 (nyt T26E4 "Super Pershing") protovaunu ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Aberdeenin testien jälkeen se saapui Eurooppaan Kolmannelle Panssaridivisioonalle ja sen 33. panssarirykmentille 15. maaliskuuta 1945. Tässä vaiheessa tarina alkaa muuttua hämäräksi ja jatkosta on olemassa muutamia toisistaan poikkeavia kertomuksia. Kaikkein teknisimmän ja luotettavimman kuvauksen tästä antaa R. Hunnicutt Pershing-kirjassaan:

Ennen Aberdeenilta lähtöä Slim Price oli asentanut vaunuun erityisen tehokkaan tähtäinteleskoopin, joka katosi kuljetuksen aikana jäljettömiin. Näin jouduttiin käyttämään normaalin 90mm M3 tykin teleskooppia M71C. Sopimattoman tähtäimen kanssa tultiin kuitenkin toimeen pienen fiksailun jälkeen. Kapteeni Gray oli joutunut jo aiemmin pelastamaan väärään osoitteeseen joutuneet uuden tykin ammukset. Ne oli epähuomiossa annettu eräälle TD-pataljoonalle näiden uusia 90mm T8 pst-tykkejä varten. Kun Gray oli saanut kuulla pst-miesten painivan liian pitkien ammusten kanssa hän oli äkkiä lähtenyt noutamaan niitä omalle vaunulleen.
Slim Price yhdessä huoltoyksikön kanssa oli päättänyt ryhtyä vahvistamaan uuden tankin panssarointia tulevia kohtaamisia varten. Super Pershingin asekilpeen kiinnitettiin iso panssarilevy, joka oli sahattu tuhotun Panther-tankin keulasta ja rungon etuosa vahvistettiin kahdella päällekkäisellä panssarilevyllä. Tämä muunnos lisäsi keulapanssarin kaltevuuskulmaa huomattavasti. Tornin sivuille kiinnitettiin vielä myöhemmin eräänlaiset siipipanssarilevyt. Tankki oli valmis taisteluun noin viikko sen saapumisen jälkeen, mutta se ei kohdannut yhtään Tiger II vaunua. Lisättäköön vielä tähän Hunnicuttin kuvaukseen, että vaunu siirtyi etulinjaan huhtikuun alkupäivinä.


Belton Cooperin M26A1E2

Belton Cooper oli Kolmannen Panssaridivisioonan huoltomiehiä ja oli vastuussa tämän vaunun modifioimisesta. B. Cooper kirjassaan Death Traps kuvaa tätä lisäpanssarointi operaatiota (käyttää vaunusta nimeä M26A1E2) ja hänellä on myös erittäin mielenkiintoinen kuvaus tykin testauksesta hylättyyn Jagdpanzer IV vaunuun. Testilaukaus oli ammuttu hieman yli mailin päästä ja tulos oli: Täysi etupanssarin ja taistelutilan läpäisy, moottorin läpäisy, ulos takapanssarista ja lopuksi ammus oli hautautunut syvälle maahan. Cooperin mukaan ainoan taistelunsa vaunu kävi Weser-joen ja Northeimin välillä, jossa se tuhosi yli kilometrin matkalta tuntemattoman vihollisvaunun. Tämän on täytynyt tapahtua huhtikuun ensimmäisinä päivinä ja vaunu on varmasti silloin ollut liitettynä TF Hoganiin, joka yhdessä TF Richardsonin kanssa toimi tällä alueella.


John Irwinin kertomus

John Irwin kertoo kirjassaan Another River, Another Town olleensa ampujana tässä niin enigmaattisessa Super Pershing tankissa. Hän oli aiemmin miehittänyt M4A3 76W Shermania, joka oli vaurioitunut/tuhoutunut ennen siirtoa uuteen vaunuun. Hänen kuvauksensa vaunusta ja sen valmisteluista viittaa siihen, että hän on todella ollut sen kanssa ainakin jossain tekemisissä. Hän mainitsee kirjassaan muutamia kohtaamisia vihollistankkien kanssa. Uhrien joukossa muutamia kevyitä tankkeja, mutta tärkeimpänä kaikista hän kuvaa kohtausta Dessaun kaduilla 20. huhtikuuta 1945. Tässä taistelussa hän kertoo vaununsa tuhonneen "Tiikerin" tai "Kuninkaallisen hirviön". Tämän hirviön identiteetti ei kuitenkaan ole selvä. Hänen oletetaan tarkoittaneen Tiger II tankkia, mutta yhdenkään näitä vaunuja omistavan yksikön ei tiedetä olleen Dessaussa tuolloin. Suurin mahdollisuus tällaiselle Tiger II kohtaamiselle on ollut huhtikuun alkupuollella jolloin Kolmannen Panssaridivisioonan yksiköt taistelivat s.Pz.Abt. 507:n raskaita tankkeja vastaan.
_________________________________________________

90mm T15E2 tykin tehoista Hunnicutt esittää seuraavaan taulukon 30 asteen levyä vastaan:

T43 panssariammus

500jrda 132mm

1000jrda 127mm

1500jrda 124mm

2000jrda 122mm

T44 volframisydän

500jrda 244mm

1000jrda 221mm

1500jrda 196mm

2000jrda 173mm

Pistää miettimään, että mitähän kyseinen tykki olisi saanut aikaan uudella sabot-kranaatilla, joka juuri sodan lopulla oli menossa tuotantoon. Lisättäköön muuten vielä, että tähän kanuunaan oli olemassa räjähdysammus T42.
_________________________________________________
Katsoin löytyisikö havainnollistavia kuvia ja poimin nämä linksut. Houp dey wörk...

http://vn-parabellum.com/gal/us-m26-z-47.htm

Super Pershing on tullut matkansa päähän Kasselissa. Massiivinen lisäpanssarointi tornissa ja rungossa ei pääse huomiota pakoon.

http://vn-parabellum.com/gal/us-m26-z-43.htm

Näissä kuvissa "lepakonsiipiä" ei ole vielä asennettu torniin, joten kuvat ovat maaliskuun puolivälistä pian vaunun saapumisen jälkeen.

Lue lisää

Eräs hieman aikaisempi "kissantappaja" oli M6A2E1. Tämä 105 mm tykillä (T5E2 ?) varustettu raskas hirmu jäi prototyypiksi, vaikka niitä piti lähettää Eurooppaan 15 kpl.

T32 oli ilmeisesti Super Pershing hieman valmiimpana pakettina. Panssarisuoja siinä oli ainakin parempi. Liikkuvuus taisi olla aika huonoa tasoa 750 hevosen moottorista huolimatta.

T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen.
T30 tosin hieman heikommin jos 155mm T7 ei saanut panssariammuksia.

http://www.shrapnelcommunity.com/threads/showflat.php?Number=521933

Liittoutuneiden paras panssarintorjunta-ase oli yllättäen raskas pommikone.

Ploestin öljynjalostuslaitosten ja Saksan synteettisen polttoainetuotannon mittavat pommitukset johtivat melkoisen panssariarmadan hylkäämiseen pitkin Keski-Euroopan tienvarsia polttoaineen loppuessa.

hiiri kirjoitti:

Eräs hieman aikaisempi "kissantappaja" oli M6A2E1. Tämä 105 mm tykillä (T5E2 ?) varustettu raskas hirmu jäi prototyypiksi, vaikka niitä piti lähettää Eurooppaan 15 kpl.

T32 oli ilmeisesti Super Pershing hieman valmiimpana pakettina. Panssarisuoja siinä oli ainakin parempi. Liikkuvuus taisi olla aika huonoa tasoa 750 hevosen moottorista huolimatta.

T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen.
T30 tosin hieman heikommin jos 155mm T7 ei saanut panssariammuksia.

http://www.shrapnelcommunity.com/threads/showflat.php?Number=521933

Lue lisää

"T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen"

Muistankohan oikein jos menen väittämään että amerikkalaiset kokeilivat sotasaaliiksi saadun Jagdtigerin tykkiä "perusmallin" Pershingiin sodan jälkeen ja olisivat läpäisseet em kokeessa oman vaununsa 2 000 metrin päästä.

Tuhosivathan nuo Jagdtigerit Shermaneita yli kolmen kilometrin päästä jos aukeaa maastoa vain riitti. Suurin ongelma tuolla kolossillahan oli karmea bensanjano ja painosta johtuva varsin usein tapahtuva vomansiirron hajoaminen taistelukentällä. Voimansiirto kuulemma kesti kyllä ajamista, paikalla jurraaminen vaunua käännettäessä sitten oli myrkkyä tekniikalle.

Kaiketi vain noin joka viides kentälle jäänyt Jagdtiger tuhottiin vastustajan toimesta, suurin osa jäi kun hajosivat tai polttoaine loppui.

Muistelen lukeneeni että jopa sakujen omassa leirissä moni piti noita vaunuja kallisarvoisen materiaalin tuhlauksena ja olisi suonut että noiden sijaan olisi tehty kevyempiä vaunuja, vaikkapa erittäin tehokasta Jagdpantheria.

hiiri kirjoitti:

Eräs hieman aikaisempi "kissantappaja" oli M6A2E1. Tämä 105 mm tykillä (T5E2 ?) varustettu raskas hirmu jäi prototyypiksi, vaikka niitä piti lähettää Eurooppaan 15 kpl.

T32 oli ilmeisesti Super Pershing hieman valmiimpana pakettina. Panssarisuoja siinä oli ainakin parempi. Liikkuvuus taisi olla aika huonoa tasoa 750 hevosen moottorista huolimatta.

T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen.
T30 tosin hieman heikommin jos 155mm T7 ei saanut panssariammuksia.

http://www.shrapnelcommunity.com/threads/showflat.php?Number=521933

Lue lisää

"Tämä 105 mm tykillä (T5E2 ?)..."

Hunnicuttin mukaan T5E1...

"...vaikka niitä piti lähettää Eurooppaan 15 kpl."

Tätä minä rohkenen epäillä, koska Maavoimat eivät missään vaiheessa olleet suosiollisia tälle projektille ja olivatkin maininneet siitä sähkeessään Eisenhowerille jo elokuussa 1944.

Kaksi modifioitua vaunua meni APG:lle pelkästään testaus tarkoituksiin.

"T32 oli ilmeisesti Super Pershing hieman valmiimpana pakettina. Panssarisuoja siinä oli ainakin parempi. Liikkuvuus taisi olla aika huonoa tasoa 750 hevosen moottorista huolimatta."

Ongelmana oli kuitenkin tuo SP:n T15E2, joka käytti kaksiosaista latausta. Tämä olisi varmaankin ohjelman edetessä korvattu soveliaammalla T54 kanuunalla. Rungon etupanssari olisikin sitten viisi tuumaa 54 asteessa ja tornin vaikuttavat 11 3/4 tuumaa. Tätä olisi parantanut entisestään T32E1:n siistitty ja valssattu etulevy.

"T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen."

Kyseiset vaunut eivät olleet missään vaiheessa Maavoimien suosiossa. Ne olivat enemmänkin OD:n omia yrituksiä kehittää vastineita saksalaisten raskaimmille vaunuille.

"tosin hieman heikommin jos 155mm T7 ei saanut panssariammuksia"

155mm tykkejä varten oli olemassa todella voimakas ontelokranaatti T267. H:n mukaan huippuläpäisy 30 asteen levyä vasten olisi ollut 353mm.

BocksCar kirjoitti:

"T29, T30 ja T34 olisivat riittäneet sitten jo Jagdtigerin tuhoamiseen"

Muistankohan oikein jos menen väittämään että amerikkalaiset kokeilivat sotasaaliiksi saadun Jagdtigerin tykkiä "perusmallin" Pershingiin sodan jälkeen ja olisivat läpäisseet em kokeessa oman vaununsa 2 000 metrin päästä.

Tuhosivathan nuo Jagdtigerit Shermaneita yli kolmen kilometrin päästä jos aukeaa maastoa vain riitti. Suurin ongelma tuolla kolossillahan oli karmea bensanjano ja painosta johtuva varsin usein tapahtuva vomansiirron hajoaminen taistelukentällä. Voimansiirto kuulemma kesti kyllä ajamista, paikalla jurraaminen vaunua käännettäessä sitten oli myrkkyä tekniikalle.

Kaiketi vain noin joka viides kentälle jäänyt Jagdtiger tuhottiin vastustajan toimesta, suurin osa jäi kun hajosivat tai polttoaine loppui.

Muistelen lukeneeni että jopa sakujen omassa leirissä moni piti noita vaunuja kallisarvoisen materiaalin tuhlauksena ja olisi suonut että noiden sijaan olisi tehty kevyempiä vaunuja, vaikkapa erittäin tehokasta Jagdpantheria.

Lue lisää

"Muistankohan oikein jos menen väittämään että amerikkalaiset kokeilivat sotasaaliiksi saadun Jagdtigerin tykkiä "perusmallin" Pershingiin sodan jälkeen ja olisivat läpäisseet em kokeessa oman vaununsa 2 000 metrin päästä."

Minäkin olen joskus nähnyt tuon väitteen, mutta en kyllä mitään vahvistusta sille.

"Suurin ongelma tuolla kolossillahan oli karmea bensanjano .... vaunua käännettäessä sitten oli myrkkyä tekniikalle."

Nämä Porschen jousitukset taisivat olla vielä oikein erityisen ikäviä.

Tykistön tuli-iskut näyttävät usein aiheuttaneen Jagdtigereille mobiliteettikuolemia niissä taisteluissa joihin vaunuja osallistui. Ainakin yksi Jagdtiger jäi muistaakseni saksalaisten oman panzerfaustin saaliiksi joskus maalis-huhtikuun vaiheessa 1945.

Pz 4
http://ryannelson45.50webs.com/panzer4.jpg

Panther Pz 5
http://www.militaryfactory.com/armor/imgs/panzer-5-panther_2.jpg

Eli pelkästään Pz 4:n panssarointia parantamalla olisi selvitty halvemmalla ja siten panssarien tuotantoa huomattavasti lisäämällä olisi Saksa menestynyt sodassa paremmin.
Ei sen puoleen - hyvä että Saksan resurssit menivät hyvään yksilötuotantoon, Panther ja Tiger, eikä massatuotantoon. Säästyi paljon ihmishenkiä.

http://www.pkymasehist.fi/panssarit.html
http://ryannelson45.50webs.com/panzer4.html