Kenttäoikeuksien toiminta oli laillista valkoisten näkökulmasta
"Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat - valkoisen väestön oikeustajun mukaista oikeutta."
Terrori ei ollut aikalaisille mielivaltaa, vaan osa sotaa. Terroriksi nämä teot muuttuivat vasta rauhan palattua, kun alkoi sodan jälkipuinti ja keskustelu siitä, kuka oli syyllistynyt "ylilyönteihin," ikään kuin sisällissota voisi olla muuta kuin ylilyöntejä ja julmaa tappamista.
Väitöskirjassaan Marko Tikka - Kenttä-oikeudet (SKS 2004) on osoittanut, että Suomen sisällissodassa kummankin sodan osapuolen sotavoimien päällystöllä oli vastuu terrorista. Armeijoiden takana olevien hallitusten
ja yksilöiden vastuu terrorista on sen sijaan monimutkaisempi asia.
Yhtä käsitystä poikkeusolojen oikeudenkäytöstä ei 1918 ollut, Valkoinen armeija turvautui rankaisutoimissaan - siis teoissa, joita kutsutaan myös valkoiseksi terroriksi - sortovuosina annettuun venäläiseen sotatilalakiin.
Valkoisen armeijan korkeat upseerit olivat pääosin saaneet venäläisen sotilaskoulutuksen ja tunsivat sotatilalain sisällis-sodankäyntiin sopivaksi, jopa tarpeelliseksi. He halusivat turvata armeijan selustan.
Se taas voitiin tehdä, kuten valkoisten ylipäällikkö muistelmissaankin aikanaan totesi, ampumalla vangittujen kapinallisjoukkojen päälliköt ja laskemalla rivimiehet kotiin.
Poliitikot jäivät rintamalinjan kummallakin puolella sodan sivustakatsojiksi, koska niin punakaarti kuin valkoinen armeijakin kävivät sisällissotaa tavalla, jolla se pyrittiin voittamaan. Punainen ja valkoinen terrori olivat
sisällissodan sodankäyntitaktiikkaa.
Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat valkoisen väestön oikeustajun mukaista oikeutta. Punaiset olivat syyllistyneet omaisuuden anastamisiin, tuhotöihin ja raakoihin surmatekoihin, jotka vaativat rangaistusta. Tässä tilanteessa valkoinen yhteisö tuki kenttäoikeuksia, koska se katsoi ne oikeustajunsa kannalta välttämättömiksi.
Ellei näin olisi ollut, olisi jäänyt jäljelle vain täysin summittainen kosto.
Valkoiset uskoivat vakaasti toimivansa rankaisutoimissa lain mukaan. Toiseksi: sisällissodassa kummankin puolen sotavoima syrjäytti poliittisen tahdon. Kolmanneksi: juristit ja muu koulutettu sivistyneistö kuvittelivat, että ehkä pienellä laittomuudella ehkäistäisiin suuri paha.
"Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat - valkoisen väestön oikeustajun mukaista oikeutta."
Terrori ei ollut aikalaisille mielivaltaa, vaan osa sotaa. Terroriksi nämä teot muuttuivat vasta rauhan palattua, kun alkoi sodan jälkipuinti ja keskustelu siitä, kuka oli syyllistynyt "ylilyönteihin," ikään kuin sisällissota voisi olla muuta kuin ylilyöntejä ja julmaa tappamista.
Väitöskirjassaan Marko Tikka - Kenttä-oikeudet (SKS 2004) on osoittanut, että Suomen sisällissodassa kummankin sodan osapuolen sotavoimien päällystöllä oli vastuu terrorista. Armeijoiden takana olevien hallitusten
ja yksilöiden vastuu terrorista on sen sijaan monimutkaisempi asia.
Yhtä käsitystä poikkeusolojen oikeudenkäytöstä ei 1918 ollut, Valkoinen armeija turvautui rankaisutoimissaan - siis teoissa, joita kutsutaan myös valkoiseksi terroriksi - sortovuosina annettuun venäläiseen sotatilalakiin.
Valkoisen armeijan korkeat upseerit olivat pääosin saaneet venäläisen sotilaskoulutuksen ja tunsivat sotatilalain sisällis-sodankäyntiin sopivaksi, jopa tarpeelliseksi. He halusivat turvata armeijan selustan.
Se taas voitiin tehdä, kuten valkoisten ylipäällikkö muistelmissaankin aikanaan totesi, ampumalla vangittujen kapinallisjoukkojen päälliköt ja laskemalla rivimiehet kotiin.
Poliitikot jäivät rintamalinjan kummallakin puolella sodan sivustakatsojiksi, koska niin punakaarti kuin valkoinen armeijakin kävivät sisällissotaa tavalla, jolla se pyrittiin voittamaan. Punainen ja valkoinen terrori olivat
sisällissodan sodankäyntitaktiikkaa.
Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat valkoisen väestön oikeustajun mukaista oikeutta. Punaiset olivat syyllistyneet omaisuuden anastamisiin, tuhotöihin ja raakoihin surmatekoihin, jotka vaativat rangaistusta. Tässä tilanteessa valkoinen yhteisö tuki kenttäoikeuksia, koska se katsoi ne oikeustajunsa kannalta välttämättömiksi.
Ellei näin olisi ollut, olisi jäänyt jäljelle vain täysin summittainen kosto.
Valkoiset uskoivat vakaasti toimivansa rankaisutoimissa lain mukaan. Toiseksi: sisällissodassa kummankin puolen sotavoima syrjäytti poliittisen tahdon. Kolmanneksi: juristit ja muu koulutettu sivistyneistö kuvittelivat, että ehkä pienellä laittomuudella ehkäistäisiin suuri paha.
Vastaukset 3
Vanhimmat
laki, joka antoi syytesuojan valkoisille teloittajille?
Jos kerran toimittiin laillisesti, ei uutta lakiakaan olisi tarvittu. Mikä on säädetyn lain tarkoitus?
joiden ei katsottu toimineen lain mukaisesti. Olihan erilaisia tutkintalautakuntia ja punaisia ammuttiin "paetessa". Ruumiita löytyi syrjäisiltä paikoilta jne. Tuomioistuintenkaan toiminta ei aina kestänyt lähempää tarkastelua. Jos olisi ruvettu tutkimaan valkoisten rikoksia, olisi tulos ollut sisäinen repeämä. Muutenkin äärimmäisen arassa tilanteessa Saksan tappion käytyä selväksi ei haluttu voittajien sisäistä konfliktia.
>ei haluttu voittajien sisäistä konfliktia.
Kyllä juuri noin. Haluttiin saattaa yhteiskunta mahdollisimman nopeasti rauhantilaan ja demokraattinen yhteiskuntajärjestys heti voimaan.
Valkoisten syyttely tuossa tilanteessa olisi johtanut levottomuuksiin ja lisä raakuuksiin yhteiskunassa joka jo muutenkin oli täysin sekaisin.
Kun USA lähtee myymään "demokratiaa"eli sotimaan, niin ensimmäinen julistus kongressilta on yleensä ettei heidän sotilaitaan voi syyttää yhtään mistään laittomuudesta USA;n rajojen ulkopuolella.
Ts. USA;n jokukot saavat etukäteen amnestian eli syytesuojan vieraita valtioita vastaan.