Minua ihmetyttää uskovaisten/helluntailaisten moraali, mitä tulee lapsiin. Ihmettelen suuresti, kuinka vähän uskovaiset kunnioittavat lapsia, lasten omaa valinnanvapautta ja oikeutta oman identiteetin ja myös oman maailmankuvansa rakentamiseen. Ihmettelen myös uskovaisten suurta tarvetta oikein istuttamalla istuttaa lapsiin synnintunto jo pienestä pitäen, sekä laittaa heidät esim. lupaamaan asioita, joiden ymmärtämiseen heillä ei ole vielä minkäänlaisia edellytyksiä.
Herääkin kysymys, eivätkö uskovaiset ymmärrä, mikä on aikuisen ja lapsen ero?
Tämä näkyy erityisen hyvin esim. hengellisten lastenlaulujen sanoituksissa, joissa lapset laitetaan kerta toisensa jälkeen "parannuksen paikalle";
"...syntini kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan..." Niin mitkä synnit?? Onko lapset syntisiä? Ovatko lapset tehneet syntejä joita heidän pitää pyytää anteeksi?
Miksi uskovaiset haluavat uskotella pienille lapsille, että nämä ovat jotenkin hirveän syntisiä?
Sama teema toistuu hyvin monissa lastenlauluissa, monessa eri muodossa. Yksi suosituimmista "piilosynnintuntoistutusmuodoista" on se, että lapsia kehotetaan ottamaan "Jeesus sydämeensä". Miksi lapsen pitäisi ottaa Jeesus sydämeen? Eikö _lapsi_ pääse taivaaseen muulla tavalla?
Myös hyvin monissa lastenkirjoissa sama teema toistuu, jos jonkinlaisissa muodoissa. Esim. eräässä 3-4-vuotiaille tarkoitetussa "Portti"-nimisessä kirjassa lapsia kehotetaan "uudistumaan"! Miksi pienen lapsen pitäisi uudistua? Miten?? Ja mistä "vanhasta minästä" se uudistuminen tapahtuisi?
Miksi uskovaiset sanoittavat lastenlauluihin sanoja, joissa lapset laitetaan lupaamaan asioita, joiden merkitystä eivät ole vielä mitenkään valmiita ymmärtämään?
Lauluissa he lupaavat mennä "majakaksi maailmaan" ja ilosanomaa "toisille kertomaan".
Heidät siis laitetaan aikuisten toimesta tyrkyttämään ihmisille sitä VANHEMPIENSA uskoa ilman omaa valintaa.
Ja vielä; miksi pienille lapsille pitää mennä kertomaan helvetistä ja paholaisesta?
Miksi lapsia pelotellaan sillä, että jotkut EIVÄT pääse taivaaseen? (jokainen hellu tietää esim. laulun niistä käsikivillä jauhavista naisista joista toinen "temmataan" taivaaseen ja toinen jätetään)
Missä on uskovaisten moraali?
Herääkin kysymys, eivätkö uskovaiset ymmärrä, mikä on aikuisen ja lapsen ero?
Tämä näkyy erityisen hyvin esim. hengellisten lastenlaulujen sanoituksissa, joissa lapset laitetaan kerta toisensa jälkeen "parannuksen paikalle";
"...syntini kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan..." Niin mitkä synnit?? Onko lapset syntisiä? Ovatko lapset tehneet syntejä joita heidän pitää pyytää anteeksi?
Miksi uskovaiset haluavat uskotella pienille lapsille, että nämä ovat jotenkin hirveän syntisiä?
Sama teema toistuu hyvin monissa lastenlauluissa, monessa eri muodossa. Yksi suosituimmista "piilosynnintuntoistutusmuodoista" on se, että lapsia kehotetaan ottamaan "Jeesus sydämeensä". Miksi lapsen pitäisi ottaa Jeesus sydämeen? Eikö _lapsi_ pääse taivaaseen muulla tavalla?
Myös hyvin monissa lastenkirjoissa sama teema toistuu, jos jonkinlaisissa muodoissa. Esim. eräässä 3-4-vuotiaille tarkoitetussa "Portti"-nimisessä kirjassa lapsia kehotetaan "uudistumaan"! Miksi pienen lapsen pitäisi uudistua? Miten?? Ja mistä "vanhasta minästä" se uudistuminen tapahtuisi?
Miksi uskovaiset sanoittavat lastenlauluihin sanoja, joissa lapset laitetaan lupaamaan asioita, joiden merkitystä eivät ole vielä mitenkään valmiita ymmärtämään?
Lauluissa he lupaavat mennä "majakaksi maailmaan" ja ilosanomaa "toisille kertomaan".
Heidät siis laitetaan aikuisten toimesta tyrkyttämään ihmisille sitä VANHEMPIENSA uskoa ilman omaa valintaa.
Ja vielä; miksi pienille lapsille pitää mennä kertomaan helvetistä ja paholaisesta?
Miksi lapsia pelotellaan sillä, että jotkut EIVÄT pääse taivaaseen? (jokainen hellu tietää esim. laulun niistä käsikivillä jauhavista naisista joista toinen "temmataan" taivaaseen ja toinen jätetään)
Missä on uskovaisten moraali?
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Minua ihmetyttää uskovaisten/helluntailaisten moraali, mitä tulee lapsiin. Ihmettelen suuresti, kuinka vähän uskovaiset kunnioittavat lapsia, lasten omaa valinnanvapautta ja oikeutta oman identiteetin ja myös oman maailmankuvansa rakentamiseen."
-tarkoitatko pelkastaan helluntailaisia vai kaikkia uskovaisia seurakuntanimeen katsomatta? mielestani nimenomaa uskovaiset kunnioittavat ja rakastavat pyyteettomasti lapsiaan (kyllahan muutkin, mutta eritoten uskovaiset).
"Ihmettelen myös uskovaisten suurta tarvetta oikein istuttamalla istuttaa lapsiin synnintunto jo pienestä pitäen, sekä laittaa heidät esim. lupaamaan asioita, joiden ymmärtämiseen heillä ei ole vielä minkäänlaisia edellytyksiä."
-ei lapsiin ISTUTETA synnintuntoa. mita tarkoitat vaitteellasi anyway? jokaisessa ihmisessa on luonnostaan synnintunto jonka JUMALA on laittanut ihmiseen. toisekseen, kukaan uskovaisen joka tuntee yhtaan Jumalan sanaa, ei laita KETAAN lupaamaan mitaan, koska Jumalan sana sanoo, etta ala lupaa (tai ala vanno). luvata saa vain sellaista minka voi pitaa. ("olkoon sinun ei ei, ja sinun kylla kylla").
"Herääkin kysymys, eivätkö uskovaiset ymmärrä, mikä on aikuisen ja lapsen ero?"
-taidat pitaa uskovia aika tyhmana jos tuollainen kysymys herasi? :o
"ämä näkyy erityisen hyvin esim. hengellisten lastenlaulujen sanoituksissa, joissa lapset laitetaan kerta toisensa jälkeen "parannuksen paikalle";
"...syntini kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan..." Niin mitkä synnit?? Onko lapset syntisiä? Ovatko lapset tehneet syntejä joita heidän pitää pyytää anteeksi? Miksi uskovaiset haluavat uskotella pienille lapsille, että nämä ovat jotenkin hirveän syntisiä?"
-kylla lapset kun ovat tarpeeksi vanhoja, tekevat tietoista syntia. eiko sinusta ole hyva opettaa lapselle, etta synnit on hyva pyytaa anteeksi, koska silloin synnit saa anteeksi? en nae tassa asiassa mitaan pahaa, painvastoin! ja nuo lastenlaulun sanat ovat suoraa Raamatusta, eli niissa ei ole mitaan vaaraa. en nyt kerkia enempaa vastailemaan kun olen lahdossa mieheni kanssa aanittamaan levya levytysstudiolle... palailemisiin...
Tarkoitan lähinnä helluntailaisia, koska heistä minulla on eniten kokemuksia.
"Ei lapsiin ISTUTETA synnintuntoa. Mitä tarkoitat väitteelläsi anyway?"
Juurihan selitin pitkät litaniat siitä mitä tarkoitin. Nuo esimerkit laulujen ja lastenkirjojen sanoista ovat juuri nimenomaan synnintunnon _istuttamista_.
Ne EIVÄT ole mitään lapsessa _itsessään_ heräävää synnintuntoa, eli käsitystä siitä mikä on oikein ja mikä väärin, vaan ne ovat nimenomaan AIKUISTEN ihmisten sanoittamien laulujen tai lastenkirjojen sanoituksia, joissa aikuiset laittavat lasten suuhun sanoja.
En tosiaan ymmärrä miksi lapsen pitäisi pyydellä anteeksi "syntejään" _Jumalalta_.
On täysin eri asia mennä opettamaan lapselle mikä on oikein ja mikä väärin jonkun yksittäisen teon yhteydessä, vaikkapa kun lapsi on varastanut tikkarin toiselta, ja vaatia anteeksipyyntöä sille toiselle, jolta hän sen tikkarin varasti, kuin opettaa lasta "tekemään parannusta" jatkuvasti Jumalan edessä niistä joistakin ihmeen kasvottomista, nimeltämainitsemattomista epämäärisistä "synneistään".
Mites se menikään..."lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta". Jos Jumalan valtakuntaan pääsee vain "puhtaissa vaatteissa", niin silloin tuo tarkoittaa juuri sitä, että lapset OVAT puhtaita, eikä heidän tarvitse pyydellä mitään syntejään anteeksi Jumalalta.
Siis mitä helvettiä uskovaiset aikuiset ihmiset luulee olevansa?? Että heillä on jotain VARAA mennä vaatimaan _lapsia_ rukoilemaan anteeksi syntejään?! Luuleeko uskovaiset aikuiset olevansa jotenkin itse niin synnittömiä, että heillä on jotain varaa mennä valistamaan sellaisia, _joiden kaltaisia_ varten se Jumalan valtakunta on olemassa?!
Sehän on sama asia, kuin rapajuoppo suoraan katuojasta menisi sanomaan suoraan saunasta tulleelle suihkunraikkaalle lähimmäiselleen että "Mene pesulle kun olet niin likainen!"
Pitäisiköhän aikuisten vain pitää huolta niistä OMISTA synneistään...
Tämä on selvä merkki siitä, että uskovaiset eivät ymmärrä mikä on aikuisen ja lapsen ero. Uskovaiset eivät nähtävästi tajua kuinka puhtaita ja synnittömiä lapset ovat.
"Kyllä lapset kun ovat tarpeeksi vanhoja, tekevät tietoista syntiä. Eikö sinusta ole hyvä opettaa lapselle, että synnit on hyvä pyytää anteeksi, koska silloin synnit saa anteeksi?" (Katso ed. vastaukseni) "En näe tässä asiassa mitään pahaa, päinvastoin! Ja nuo lastenlaulujen sanat on suoraan raamatusta, eli niissä ei ole mitään väärää"
No siitä voidaan olla montaa mieltä onko se, että sanat ovat raamatusta, tae siitä ettei niissä ole mitään väärää:D Varmasti tiedät, että raamatun sanoja voi kyllä käyttää väärin.
Noita lauluja - kuten varmasti tiedät - laulaa myös pikkulapset jotka eivät tee tietoista syntiä.
Mikä ihmeen tarve uskovaisilla aikuisilla on jatkuvasti KOROSTAA lasten "syntejä", pahoja puolia, sitä mitä lapset ymmärtämättömyyttään tekevät väärin, kuin korostaa lasten puhtautta, viattomuutta ja hyvyyttä?
Lapset ja synti eivät vain yksinkertaisesti mahdu samaan kuvaan. Ne ovat toistensa vastakohdat!
Et myöskään kommentoinut tuota "uudistumisjuttua".
muistuu mieleen eräs juttu, josta käy ilmi miten erilailla lapset ymmärtää näitä asioita.
Kirkossa kuuntelin uskontunnustusta korvat höröllään ja kotona sitten kysyin äidiltä, mitä se tarkoittaa kun sanottiin että "ja Jumalan ainoaan poikaan ,joka sihisi Pyhästä Hengestä"?
Minulle luettiin lapsena paljon raamattua ja nautin niistä lukuhetkistä. Jumalan Sana sellaisenaan löysi minun sydämestäni oivan maaperän ja se kylvö kantoi myös satoa, löysin elävän uskon murrosikäisenä.
Toisaalta olen myös yhtymässä Pakanan kanssa joihinkin hänen mielipiteisiinsä. Pikkulapsia ei saa pelotella eikä syyllistää sellaisella, mihin he eivät ole osallisia.
Minäkin olin lapsena hyvin arka ja herkkä, ja joskus valvoin yökausia kun pelkäsin, että en pääse taivaaseen, jos Jeesus tulee. Olin kuullut jossain sellaisen tulikiven katkuisen saarnan, josta en kaikkea edes ymmärtänyt.
Niin, siis kuulit tuon saarnan kirkossa, et helluntaiseurkunnassa? Jos näin on, niin huomauttaisin, että helluntailaisten kasvatusmenetelmät ovat erilaisia kuin luterilaisten.
Vaikka puhuinkin tuossa aloituksessa vain noista laulujen sanoista ja lastenkirjoista, niin pointtini oli kuitenkin se miten KIEROUTUNEESTI helluntailaisten lapset kasvatetaan ylipäänsä. Siinä tavassa ei ole mielestäni minkäänlaista järjen häivääkään, kun koko kasvatus perustuu pelkkään uskoon, ja nimenomaan uskolla PELOTTELUUN sekä sen kyseenalaistamiseen, pääseekö lapsi taivaaseen vai ei.
Tämä pelottelu ei TIETENKÄÄN ole sellaista miten se yleensä ymmärretään; että lapselle sanottaisiin suoraan, että "sinä et pääse taivaaseen jos et kadu syntejäsi ja pyydä niitä anteeksi" BÖÖ!, vaan se tapahtuu puhtoisen kulissin takana, hymy naamalla. Se tapahtuu kokouksissa istumisen myötä maailmanloppusaarnoja kuunnellessa, laulujen ja lastenkirjoja kuunnellessa ja lukiessa, vanhempien ajatusmaailmaa sisäistäessä.
Viesti on kuitenkin selvä, eikä se jää yhdellekään hellarilapselle epäselväksi; jos et kadu syntejäsi, jos et "tule uskoon" ja jos et mene kasteelle, et pelastu, ja piste.
Inholla ajattelen nyt sitä, kuinka lapset, joita näin, ja joihin myös itse kuuluin, silloin joskus rukoushuoneen penkissä istumassa kokouksessa, kädet tiiviisti ristissä, rukoilemassa anteeksiantoa sille JUMALATTOMAN "syntiselle" lapsen sielulleen.
Joo, ei ole epäilystäkään, etteikö se pienen lapsen puhdas, ja kaiken uskova sielu olisi "otollista maaperää" myös myöhemmälle "uskoon tulemiselle" - siis aivopesulle. Lapsen sydän kun on otollista maaperää mille tahansa.
Yhdellekään hellarilapselle, pienellekään, ei takuuvarmasti jää epäselväksi että Jeesuksen toinen tulemus on LÄHELLÄ, ja silloin ei ole enää toivoa pelastumisesta. Jokaiselle se perusjuttu on opetettu, ja hyvin syvälle mieleen se ajatus istutettu.
Jokainen hellarilapsi siis pelkää ettei pääse taivaaseen. Ja näin ollen jokaisen siihen uskoon kasvatetun usko ei ole mikään hemmetin "elävä usko" koska se perustuu pelkoon, ja vain pelkoon.
Että sellaista moraalia.
vastailen nyt ensiksi tahan viestiin, ja sitten alkuperaiseen vistiisi kun eilen minulla ei ollut aikaa sita tehda loppuun asti.
"Juurihan selitin pitkät litaniat siitä mitä tarkoitin. Nuo esimerkit laulujen ja lastenkirjojen sanoista ovat juuri nimenomaan synnintunnon _istuttamista_. Ne EIVÄT ole mitään lapsessa _itsessään_ heräävää synnintuntoa, eli käsitystä siitä mikä on oikein ja mikä väärin, vaan ne ovat nimenomaan AIKUISTEN ihmisten sanoittamien laulujen tai lastenkirjojen sanoituksia, joissa aikuiset laittavat lasten suuhun sanoja."
-okei, luultavasti tarkoitat puhuessasi lapsista, erittain pienia lapsia jotka eivat ymmarra asioita kuten taivas-helvetti. en minakaan menisi jollekin 2-vuotiaalle selittamaan etta "jos ei usko Jeesukseen, joutuu helvettiin. ja helvetti on sellainen paikka etta..." eli aivan, jarki kateen noissakin asioissa! mina puolestani puhuin sellaisista vahintaan kouluikaisista lapsista, eli ehka jotain lahemmas 10-vuotiasita jotka jo ymmartavat asioita.
"Siis mitä helvettiä uskovaiset aikuiset ihmiset luulee olevansa?? Että heillä on jotain VARAA mennä vaatimaan _lapsia_ rukoilemaan anteeksi syntejään?! Luuleeko uskovaiset aikuiset olevansa jotenkin itse niin synnittömiä, että heillä on jotain varaa mennä valistamaan sellaisia, _joiden kaltaisia_ varten se Jumalan valtakunta on olemassa?!"
-sinahan kuulostat kiukkuiselta?! relaa vahan... okei, siis, kukaan ei vaadi lapsia rukoilemaan syntejaan anteeksi. esim. kukaan 2-vuotias ei tee syntia. ja vaikka lapsi (tai aikuinenkin) tekisi syntia, ei kukaan voi VAATIA jotakuta toista pyytamaan syntejaan anteeksi, kylla se taytyy tulla omasta tahdosta.
"Mikä ihmeen tarve uskovaisilla aikuisilla on jatkuvasti KOROSTAA lasten "syntejä", pahoja puolia, sitä mitä lapset ymmärtämättömyyttään tekevät väärin, kuin korostaa lasten puhtautta, viattomuutta ja hyvyyttä?"
-en ole kylla huomannut mitaan tuollaista ainakaan omassa lapsuudessani. minulle ei ole koskaan vanhempieni taholta (jotka ovat kylla, hellareita) sanottu, etta "olet syntinen" kun olin lapsi. kun tein vaarin, he sanoivat etta noin ei saa tehda, se on vaarin. kuvailemiasi asioita kuten lastenlaulut, minulle ei ole niista koskaan tullut mitaan "vaurioita" tai "pelkotiloja" edes lapsena ollessani :) itseasiassa pidin niista lauluista. pitaa kuitenkin muistaa, etta lapset tekevat syntia kun ovat tarpeeksi vanhoja tajuamaan oikean ja vaaran eron. lapsille pitaa opettaa, etta jos tekee vaarin, pitaa pyytaa anteeksi myos Jumalalta. (taivaassa on jonkinmoinen "ikaraja". eli karkeasti sanottuna alle 5-vuotiaat eivat ymmarra oikean ja vaaran eroa, ja taas sita vanhemmat ymmartavat, ja heille taytyy opettaa oikeasta ja vaarasta (synti) jne. olen tuon kuullut henkiloilta jotka ovat kayneet taivaassa). sen voi myos tehda tavalla jolla lapsi sen ymmartaa, eika sen tarvitse/kuulu olla mitaan "pelottelua" niinkuin sina vaitit sen olevan.
eli lyhyesti viela sanottuna mita mielta olen lapsien syntien "pelottelusta ja muusta sellaisesta: kun lapsi on tarpeeksi iso ymmartaakseen oikean ja vaaran eron, siita tulee hanelle kertoa. pienet lapset eivat sellaista ymmarra. mita tulee musiikkiin, olen osittain samaa mielta kanssasi. turhan paljon koroitetaan sita miten huonoja me ihmiset olemme, eli tuijotetaan omaa napaa (sama asia myos muissa hengellisissa lauluissa/virsissa jotka ovat tarkoitettu aikuisille), kun pitaisi keskittya Jeesukseen ja Hanen koroittamiseen.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että on iloinen yllätys saada asiallinen vastaus.
Kiitos siitä :-)!
Useimmiten vastaukseksi saa uskikislta pelkkää syyllistämistä ja tuomioita yhdistettynä raamatunlauseisiin, kun asioita ei haluta/uskalleta ajatella syvällisemmin.:/
Ja kyllä, olen kiukkuinen. Todella kiukkuinen ja monesta syystä joita en tässä nyt ala kuitenkaan selvittämään sen enempää.
"okei, luultavasti tarkoitat puhuessasi lapsista, erittäin pieniä lapsia, jotka eivät ymmärrä asioita kuten taivas-helvetti. en minä ainakaan menisi jollekin 2-vuotiaalle selittämään että "jos et usko jeesukseen joutuu helvettiin.ja helvetti on sellainen paikka että..."
Kerroin tuolla aiemmin jo millä tavalla uskovaiset nämä asiat "kertovat" _myös_ niille 2-vuotiaille. Eli ei ne pelottele tietystikään lapsiaan suoraan tyyliin "BÖÖ! ja maailmanloppu tulee!", vaan _altistamalla_ lapset monella tavalla tietylle "ainoalle oikealle totuudelle" jo pienestä pitäen.
He siis eivät anna lapselle _todellista_ - PUOLUEETONTA - mahdollisuutta valita omaa elämänkatsomustaan, vaan tekevät lapselle selväksi sen "ainoan oikean totuuden" jo pienestä pitäen kuskaamalla lapsiaan kokouksissa, pyhäkouluissa ja laittamalla lapset laulamaan lauluja joissa lapset (ne 10-vuotiaatkin) "lupaavat" viedä "sanomaa" eteenpäin ilman, että ovat milloinkaan itse edes _etsineet_ saatika LÖYTÄNEET jotakin OMAA henkilökohtaista uskoa, johon laulujensa sanat ja uskonsa todistukset perustaa.
Varmasti olet tietoinen näistä lapsikuoroista joissa lapsukaiset laulavat asioista _joista eivät tajua mitään_. Olet kaiketi itsekin sellaisissa joskus laulanut? Minä ainakin olen...:/
On totta, että käsite "lapsi" on häilyvä. Kuitenkin olisin eri mieltä siitä, onko 10-vuotiaskaan kypsä vastaanottamaan "tietoa" taivaasta ja helvetistä (josta EI OLE OLEMASSA mitään TIETOA). Kyllä 10-vuotiaskin uskoo kaiken mitä vanhemmat elämästä ja maailmasta kertovat!
Mehän - et SINÄKÄÄN - tiedä, onko taivasta ja helvettiä olemassa.
10-vuotiaallakaan ei mielestäni ole vielä minkäänlaista kapasiteettia tarkastella asioita rationaalisesti. Kyllä 10-vuotiaallekin se vanhempien ajatusmaailma on edelleen yleensä se "oikea". Joten jos 10-vuotiaalle opetetaan, että on olemassa taivas ja helvetti, ja kerrotaan miten hänen tulee ajatella ja mitä tehdä jotta pääsisi taivaaseen, on selvää, että 10-vuotias luultavasti sisäistää hyvin tarkasti sen, miten hänen tulee ajatella, ja millainen maailmankuva sisäistää - ilman kriittistä ajattelua.
Se on AIVOPESUA. Aivan samanlaista kuin jos lapselle opetetaan että Allah on ainoa oikea Jumala.
Lapsella EI ole silloin todellista vapautta valita omaa elämänkatsomustaan.
"Ei kukaan voi VAATIA jotakuta toista pyytämään syntejä anteeksi..."
Niin, siis eihän kyse olekaan VAATIMISESTA vaan manipuolimisesta. Pienen lapsen mielen manipuoloimiesta, jossa lapsi _opetetaan_ uskomaan tietyllä tavalla ja sitä kautta häneen istutetaan se synnintunto ja sitä kautta hänelle selvästi ilmaistaan, että hänen täytyy pyytää syntejään anteeksi päästäkseen taivaaseen.
"En ole kyllä huomannut mitään tuollaista ainakaan omassa lapsuudessani. minulle ei ole koskaan vanhempieni taholta (jotka ovat kyllä hellareita) sanottu että olet syntinen lapsi..."
Kuten olen jo monta kertaa sanonut, se PELOTTELU ei mene siten, että "Olet syntinen, tee parannus, tai kuole!", vaan se tapahtuu paljon huomaamattomammin, hymyssä suin ja pehmeän "ystävällismielisessä" hengessä.
Ja jotenkin minulla on sellainen fiilinki, että olet yksi niistä, jotka on OPETETTU ajattelemaan tietyllä tavalla ilman omaa puolueetonta valintaa. Siitä kertonee jotakin tuo sinun väitteesi siitä, että taivaassa on ikäraja joka on n. 5-v. Kun ihminen on näet opetettu USKOMAAN ihan _oikeasti_, että tietty totuus on ainoa totuus, niin silloin on helppo myöskin uskoa, jos joku viidakkoihminen tulee kertomaan kokemuksiaan tuonpuoleisesta elämästä :-).
Oletko sinä koskaan KYSEENALAISTANUT hänen kertomuksiaan? Tai mitään muutakaan uskoon liityvää? Siis ihan oikeasti? Tuskin.
Minä olen myöskin hellariperheestä - tai oiekastaan suvusta. Olen havainnut, että taidan olla aikamoinen poikkeus hellariperheiden kasvattejen keskuudessa. Minä nimittäin _en_ ole uskovainen, enkä myöskään sellainen "toisella puolella, "maailmassa" väliaikaisesti käyvä - ja myöhemmin "kotiin" palaava eksynyt lammas, tuhlaajapoikasyndroomaa poteva" yksilö.
Ja siten myös varmistan, että jos jotain "suurta" joskus löytäisinkin (ei sillä että sellaista edes kaipaisin) niin se on takuuvarmasti oikeaa ja aitoa.
Anyway mielenkiinnolla odotan vastaustasi...
:-)
...lähetin tämän vastauksen kolmeen kertaan ennenkuin se otsikon vaihtamisen myötä tänne ilmaantui. :/
huh, mistahan sita alottaisi?! :)
mita tulee lasten kasvattamiseen "oikeaan totuuteen" jo pienesta pitaen on mielestani taysin ymmarrettavaa. jos vanhemmat ovat "oikean totuuden" mielestaan loytaneet, on aivan selvaa etta he sen opettavat myos lapsilleen. (jos eivat, mielestani se olisi jokseenkin "heitteille jattoa").
ateistit jotka eivat usko Jumalan olemassa oloon jne. opettavat myos omat lapsensa ajattelemaan samoin, mika on taysin ymmarrettavaa. sinulla on omanlaisesi kasitys asioista, ja luultavimmin opetat omat lapsesi nakemaan sinun nakemyksesi, eiko?
sanoit, etten tieda helvetin/taivaan olemassaoloa. sanoisinko, etta en ole niita nahnyt mutta uskoni kautta TIEDAN etta ne ovat olemassa. (esim. tiedan etta on sellainen maa kuin kiina vaikka en ole siella kaynytkaan). ehka vahan huono esimerkki, mutta pointti on sama.
mita taas tulee "taivaan ikarajaan", en ollut koskaan sellaisesta kuullutkaan (edes vanhemmiltani), vaan kuulin sen henkilolta joka oli itse kaynyt taivaassa. sen jalkeen myos muita henkiloita kertoi samaa jotka ovat taivaassa kayneet. sinun on tata vaikea kasittaa koska et yksinkertaisesti usko Jumalaan, taivaaseen tai mihinkaan taman kaltaiseen juttuun.
mutta tuo ensimmainen kommenttini pitkalle vastaa tekstiisi joka olikin aika pitka :)
Tämä helluntai-palsta on korvannut monta terapia-tuntia! Kiitos, pakana!
Minä itsekin 7-v uskoon tullut. Kaduin ja itkin syntejäni polvillani alttarilla, kun luulin, että muuten joudun helvettiin.
8-v suurin pelkoni oli, että jos Jeesus tulee yöllä, en pääse mukaan. Heräilin jopa öisin, ja kävin tarkistamassa, että vanhempani nukkuivat sängyssään (heidäthän olisi kuitenkin temmattu mukaan)
Koko ajan käskettiin tehdä parannusta ja pyytää anteeksi syntejä. Joskus jouduin oikein pinnistelemään, kun en millään keksinyt, mitä syntiä olisin kenties voinut tehdä.
Joo --- laulujen sanat on tosi kamalia :imagine 10v laulaa kirkkain silmin kuorossa:"Jeesus tyydyttää, täysin tyydyttää, täyttää sielun kaipauksen, täyttää joka tarpehen....jne". (No, ehkä tämä oli kaukaa haettu, varsinkin nykyisellä kenkkumaisella ajattelullani.....;)
Mutta tosi on, että pieniä lapsia ei saisi ottaa mukaan esim päiväkokouksiin. Siellä niitä kauhutarinoita ja kielikuvia kuulee.Kaikki ei istu kiltisti letit ojossa.Jotkut KUUNTELEE!! Toisilla lapsilla on herkkä mieli ja MIELIKUVITUS!
Joo, Jeesuskin puhui vertauksilla, mut ei kai lapsille. Lapsia se siunasi.
Ja yksi juttu -- tässä vuosien saatossa olen huomannut, että seurakunnilla on eroja. Joissakin opetus on ollut terveempää. Mut siellä missä itse kävin, se oli tosi sairasta.
En käy enää. Muu perhe käy. Ja osa suvusta.
Neljättä polvea tässä olen itse......
Nimimerkki kertoo asemani suku-yhteisössä....
"Mitä tulee lasten kasvattamiseen "oikeaan totuuteen" jo pienestä pitäen, mielestäni se on täysin ymmärrettävää.. Jos vanhemmat ovat mielestään löytäneet sen "oikean totuuden" niin on aivan selvää että he sen opettavat myös lapsilleen"
Kun puhutaan uskonnosta/uskosta, niin jokainen vähänkin aivoillaan ajatteleva ja moraalin omaava aikuinen ihminen ymmärtää korostaa tuota sanaa "MIELESTÄÄN löytäneet".
Jokainen vähänkin järjellään ja myös sydämellään ajatteleva aikuinen ihminen tajuaa sen, että se "totuus" jonka hän on löytänyt on VAIN ja AINOASTAAN hänen oma löytönsä, ja oma henk.koht.usko.
Näin ollen siis jokainen moraalin omaava ihminen kunnioittaa lapsen OIKEUTTA omaan puolueettomaan etsimiseen ja sitä kautta ehkä myös jonkun _oman_ totuutensa löytämiseen, ilman minkäänlaista johdattelemista mihinkään suuntaan.
"Ateistit jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon jne. opettavat myös omat lapsensa ajattelemaan samoin, mikä on täysin ymmärrettävää"
Miten niin ymmärrettävää? Ei se ole sen moraalisempaa kuin lapsen kasvattaminen johonkin uskontoon.
Toisaalta en myöskään tunne montaakaan ateistia, jotka järjestelmällisesti ja systemaattilsesti opettaisivat lapsensa olemaan uskomatta Jumalaan, kuten uskovaiset tekevät opettaen omat lapsensa omaan uskoonsa. Suurin osa ateisteista kavattaa lapsensa tyyliin "MINÄ en usko Jumalaan, mutta sinä saat päättää itse aikuisena mihin sinä haluat uskoa tai olla uskomatta"
"Sinulla on omanlaisesi käsitys asioista, ja luultavimmin opetat omat lapsesi näkemään sinun näkemyksesi, eikö?"
Minulla ei ole mitään tarvetta pumpata omiin lapsiini omia näkemyksiäni, koska tajuan niiden olevan vain minun OMIA henkilökohtaisia näkemyksiäni. Jos minulla olisi lapsia, kunnioittaisin heidän oikeuttaan omaan yksilöllisyyteensä ja oikeutta oman maailmankuvansa muodostamiseen - oli se vaikkapa sitten joku uskonto, jos he sitä aikuisena _itse_ haluaisivat. En pitäisi sitäkään pahana, jos lapseni tutustuisivat erilaisiin uskontoihin, maailmankatsomuksiin esim. koulun uskontotunneilla, kunhan se tapahtuisi puolueettomasti.
On täysin eri asia sanoa "Jotkut ihmiset/minä uskon tähän ja tähän" kuin sanoa "Tämä on totuus ota tai jätä".
Tutulta kuulostaa...:(
Noita 7,8,9,10-vuotiaita "uskoon tulleita"(ja myös kasteelle menijöitä, jotka sitten TAAS kertovat kuinka "onnellisessa asemassa minä olen kun olen SAANUT syntyä uskovaiseen kotiin...jne;)) on helluntaiseurakunnat täynnä. Ja ai vitsi kuinka ne aikuiset uskovaiset oikein KANNUSTAVAT siihen "Hyvä hyvä, OIKEAN ratkaisun teit!". Eikä niitä pikkuihmisiä kannusteta vain _oman_ uskonratkaisun tekemiseen, vaan heitä kannustetaan myös _evankelioimaan_ koulukavereita, opettajia ja muita ihmisiä.
No onko näillä piiperöillä sitten minkäänlaisia rahkeita esim. vastailla heille esitettyihin kysymyksiin, epäilyihin, vastaväitteisiin, joita he takuuvarmasti saavat osakseen?
Ei tietenkään.
Tuloksena on vain hämmentyneitä pikkuihmisiä jotka on tyhmien ääliöaikuisten toimesta laitettu todella ristiriitaiseen tilanteeseen, esim. koulumaailman ja uskovaisten maailman väliin. Eihän ne _aikuiset_ siellä koulussa joudu joka päivä olemaan uskovaisen leima otsassa! Se on niin kätevää laittaa lapsi sinne, ja sanoa lapselle että hänen täytyy viedä sanaa eteenpäin, kun ei itse tarvitse kohdata niitä ihmisiä...:/
Pahimmassa tapauksessa tietysti on tuloksena koulukiusaaminen ja kummajaiseksi leimautuminen.
Mutta vaikka lasta ei alettaisikaan kiusaamaan niin lapsi on jokatapauksessa aina _erilainen_ kuin muut. Minulla oli onni saada erittäin ihana luokka siinä mielessä, että he osasivat olla minulle todella hienotunteisia vaikka tekosyitä kiusaamisen aloittamiseen uskon takia olisi ollut pilvin pimein.
Kyllä moni muu olisi alkanut kiusaamaan nähdessään sen joka paikassa aamenta ja hallelujaata huutavan isäni, tai esim. nuorisotiloilla kuoron kanssa (jossa olin) esiintyneen nuorisotyöntekijän joka hurmosteli, puhui kielillä, ja sai melkein hysteerisen epilepsiaa muistuttavan kohtauksen "Puhän Hengen" koskettaessa häntä, joka kerta kun hän rukoili.
Uskovaiset aikuiset osaavat aiheuttaa lapsilleen hyvin kiusallisia tilanteita julistamalla sitä uskoaan joka paikassa, eivätkä he ajattele ollenkaan sitä, millaiseen tilanteeseen lapsi joutuu aikuisen typerän kiihkoilevan käyttäytymisen vuoksi. No voiko asiasta valittaa? Ehei. "Ethän sinä hyvä lapsi vain HÄPEÄ uskoasi??" (Tässä voisi taas kysyä että ai kenen uskoa?)
Et ole ainoa joka Jeesuksen toista tulemista on pelännyt, et tosiaan. Kyllä me meidän perheen lapset ajateltiin joskus ettei kannata edes seuraavan joulun lahjoja ostaa koska se Jeesuksen toinen tulemus on NIIN LÄHELLÄ että se tulee varmaan jo ennen joulua.
Minä myös luulin, että ihmisten pitää valvoa, jotta ei ole nukkumassa silloin kun jeesus tulee. (->"VALVOKAA että olette valmiina sitten kun messias tulee!")
Niin minä sitten tosiaan VALVOIN monta yötä mustat rinkulat silmien ympärillä, kun pelkäsi että sattuisin olemaan nukkumassa kun jeesus tulee. Pelkäsin myös, etteivät vanhempani pääsisi taivaaseen koska he nukkuivat. Joten senkin vuoksi oli hyvä, että perheestä edes joku oli hereillä, jotta voisi sitten herättää muutkin kun se "pasuunan ääni" kuuluu. Tosin koska jeesuksen toisen tulemisen kerrottiin tulevan _yhtäkkiä_, juuri silloin kun kukaan ei odota, niin sitä asiaa joutui sitten ajattelemaan koko ajan, ettei vain itse kuuluisi niihin, jotka joutuvat ikävästi yllättymään jeesuksen toisesta tulemuksesta, ja sitten jäädä "kiristelemään hampaitaan" taivaanporttien ulkopuolelle, kun ne portit suljetaan eikä ne enää aukene.
Joo, ja ihmettelin minä monia muitakin asioita, kuten sitä, miten jeesus voi mahtua sydämeen, koska sen kerrottiin olevan niin SUURI.
Kyllähän seurakunnilla on varmaan eroja, mutta jokaisessa niissä perusjutut on samoja. Jokaisen seurakunnan perussanoma on sama ja lasten kasvatus menee pääpiirteittäin samoja ratoja. Joten tuota "tervettä opetusta" en ihan allekirjoittaisi. Mitä sellainen "terve opetus" sitten olisi...?
Tervettä olisi jättää ne lapset hoitoon siksi aikaa kun itse käy hurmostelemassa....
Ei lapset lasista ole. Minä ainakin viisivuotiaana kyllä ymmärsin nämä asiat. Synnin, että se on Jumalaa vastaan tekemistä (okei silloin ajatteli että se on vaan tekoja), Jumalan rakastavana Isänä, uskossaolon, taivaan ja ei-uskovaisuuden. Jumala vaikutti minussa uskon. Yleensäkin lapset luonnostaan uskovat Jumalaan. Minä sain itse valita.
Hellareissahan tämä korostuu vielä sillä, että lapsia ei kasteta seurakuntaan ennenkuin itse tunnustavat uskonsa. TOttakai on niitä ymmärtämättömiä vanhempia, jotka painostavat. Kasteelle sitten on menossa monta alle kymmenvuotiasta lasta, jotka ei oikeesti edes usko ("todistavat" kyllä seurakunnan edessä uskovansa). Tämä on täysin vastoin helluntailaisten oppia.
Edelleen mainittakoon, että kuulun itsekin helluntaiseurakuntaan.
Tuo kirjoitus kuvaa hyvin sitä mitä jo ensimmäisessä aloituksessani ihmettelin: uskovaiset eivät nähtävästi ymmärrä lapsen ja aikuisen eroa. Boneykaan ei edes myönnä sitä TOSIASIAA että lapsi ja aikuinen ymmärtävät asiat täysin eri tavalla. Lapsen ja aikuisen ymmärrys on aivan eri tasolla - mikä ei luonnollisestikaan tarkoita, että lapset ovat tyhmiä, tai edes lasista. Lapset ovat katsos LAPSIA, ymmärtävät asiat lapsen tavalla.
"Kyllä minä ymmärsin nämä asiat, synnin...Jumalan rakastavana isänä, uskossaolon taivaan ja ei uskovaisuuden"
Jännä juttu että jätit sen helvetin mainitsematta. Toki varmasti ymmärsit myös helvetin jos ymmärsit taivaankin? Näin ollen ymmärsit kaiketi myös paholaisen olemassaolon?
Kuule, niin minäkin ymmärsin. Tosi perusteellisesti asian sisäistäen.
Helluntailaisten lapsillehan kehittyy tämän takia aika huono itsetunto. Omaa arvoa hahmotetaan sitä kautta, mitä muut ovat lapsesta mieltä. Tämä johtaa toisten (usein vanhempien) miellyttämiseen. Näin lapsi ei uskalla toteuttaa itseään, vaan tekee sitä mitä odottaa muiden hänen tekevän. Tämä näkyy mm. ammatinvalinnassa.
Olisi kiva tietää ihan nimeltä mainiten, minkä paikkakunnan helluntaiseurakunnissa keskustelijoiden kokemusten ja havaintojen mukaan lapsiin kohdistetaan erityisesti helluntailaista painetta "uskon omaksumisesta" (=aivopesua)?
Lapsi uskoo mitä sanotaan.
Kun sanot, että puu on vihreä, lapsi ei vänkää, että mitä jos se olisikin punainen. Hä
Sanotaan, lapsen _kaltaisten_, ei lapsien.
Jokainen on syntiä tehnyt ja on Jumalan kirkkautta vailla. Myös lapset!
Tutki Raamattua ja rukoile Pyhää henkeä avaamaan Sanaa sinulle, niin ymmärrät totuuden.
---------------------------------
Sehän on sama asia, kuin rapajuoppo suoraan katuojasta menisi sanomaan suoraan saunasta tulleelle suihkunraikkaalle lähimmäiselleen että "Mene pesulle kun olet niin likainen!"
---------------------------------
Se onkin lähes, mutta sillä erotuksella, että tässä tapauksessa juoppomme tietää mitä pesulla käyminen tarkoittaa ja on heti ensitilassa menossa sinne ja tällä lähimmäisellä ei ole kuin korkeintaan pieniä aavistuksia kylvyn merkityksestä.
Metaforasi menee pieleen siinä, että tässä mielessä vain Jeesus Kristus on suoraan saunasta tullut ja suihkun raikas ja pysyy iäti sellaisena. Meidän muiden on käytävä usein hänen armonsa suihkussa, jotta voisimme olla puhtaita.
-----------------------
Noita lauluja - kuten varmasti tiedät - laulaa myös pikkulapset jotka eivät tee tietoista syntiä.
-----------------------
Sillä ei ole väliä, onko synti tietoista vai ei sillä joka on tehnyt yhden synnin, on tehnyt ne kaikki.
Tietänet, että jo pikkuvauva äitinsä rinnoilla kadehtii isäänsä, jos tämä saa hiukankaan huomiota äidiltään. Katolinen kirkko jopa määritteli kateuden yhdeksi seitsemästä kuolemansynniksi vuosisatoja sitten. Niin suurena rikoksena sitä on aina pidetty.
Siis mistä olet eri mieltä?
Varmasti ymmärrät, että anonymiteetin vuoksi ei tuohon kysymykseen voi vastata. Voin kuitenkin sanoa, että on kysymys hyvin yleispätevästä asiasta. Minulla on kokemusta useiden eri seurakuntien piirissä kasvaneista lapsista ympäri suomea. Sukulaisissani ja silloisissa perhetuttavissa oli paljon helluja joilla oli lapsia. Omassa lapsuudessani olin paljon tekemisissä eri paikkakuntien seurakunnissa kasvaneiden kanssa. Ja jokaiseen niistä tuo aloitus sopii. Yksikään heistä ei ole kasvanut siten, että olisi ajatellut uskon olevan VAIN vanhempien uskoa, vaan jokainen tuntemani helluntalaisen perheen lapsi oli sisäistänyt ajatuksen siitä, että he ovat oikeassa ja tietävät ainoa totuuden.
Poikkeuksen tekee muutamien sellaisten perheiden lapset, joissa toinen vanhemmista ei ollut uskovainen. Tunsin myös erään tytön, joka kärsi hirveästi oman äitinsä kiihkouskosta. Tämä ikäiseni tyttö oli täysin hermoraunio tuon helvetin rasittavan äitinsä vuoksi, joka uskovaisten mielestä oli vain "palavasti uskova" uskonsisar "herrassa". En halua ajatellakaan millaiset traumat se tyttö on saanut uskosta! Ei TAKUULLA ole enää missään tekemisissä uskovaisten saati sitten kristinuskon kanssa. Luultavasti kiertää ne paikat kaukaa - kuten minäkin! Että jos sen lapsuuden tyrkyttämisen tarkoitus oli "saattaa lapsukainen uskon ihanaan satamaan" niin kyllä joku tais mennä pahasti pieleen.
"Lapsi uskoo mitä sanotaan. Kun sanot että puu on vihreä, lapsi ei vänkää, että mitä jos se olisikin punainen. Hä."
Niin. Ja juuri siksi lapselle pitäisikin sanoa että "minä uskon näin, mutta sinä saat vasta aikuisena päättää itse mihin haluat uskoa, tai olla uskomatta" sen sijaan, että hänelle sanotaan "tämä on totuus, ja sinun tulee uskoa tähän totuuteen jotta pelastuisit ikuisesta kadotuksesta".
"Sanotaan, lapsen _kaltaisten_, ei lapsien. Jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. Myös lapset!"
Jos taivaaseen pääsee vain "puhtaissa vaatteissa", niin tämän Jeesuksen sanoman lauseen "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta" mukaan lapset ovat puhtaita ja synnittömiä. Näin ollen Jumalan valtakunta ON lapsille, kaikille lapsille, ei vain niille jotka ovat "tulleet uskoon".
Oletko todella sitä mieltä, että kaikki lapset eivät pääse taivaaseen?
"Tutki raamattua ja rukoile Pyhää henkeä avaamaan Sanaa sinulle, niin ymmärrät totuuden."
Muslimikin voisi kehottaa sinua lukemaan koraania ja rukoilemaan Allahia, niin tulet ymmärtämään totuuden - eli siis "palaat islamiin" kuten he sanovat. Sinun ja hänen totuutensa ovat katsos aivan yhtä tosia:) (hmm...en yhtään ihmettele miksi muslimit ja kristityt eivät ole koskaan tulleet toimeen keskenään;D Mä oon oikeessa" eipäs ku MÄ! Eipäs ku MÄ!Paitsi että kristityillä on vain vittumaisempi ja ärsyttävämpi tapa sanoa se, tekopyhä mielistelevä hymy naamalla, tyyliin:"Ymmärräthän, rakas ystävä, että minä olen oikeassa")
"Sillä ei ole väliä onko synti tietoista vai ei, sillä joka on tehnyt yhden niistä, on tehnyt ne kaikki"
Tässä on yksi kristinuskon suurimmista kieroutumista. Kyllä joku on pahasti pielessä, jos Jumala katsoo, että tikkarin varastaneen lapsen synti, on yhtä suuri kuin vaikkapa aikuisen, joka on raiskannut 5-vuotiaan lapsen! Millainen Jumala laittaa nämä synnit samalle viivalle? Oikeudenmukainenko? Millainen Jumala katsoo että lapsi, joka on varastanut tikkarin, on yhtä syntinen kuin aikuinen lapsenraiskaaja? Että jos lapsi on varastanut tikkarin, siis tehnyt sen yhden synnin, hän on tehnyt ne kaikki - siis myös raiskannut, tappanut, murhannut yms.
Tällä periaatteella olet kaiketi yksi niistä uskovaisista, jotka ovat mielihyvin ottamassa jopa Jammun uskonveljekseen taivastielle, seurakuntaan avosylin, mikäli tämä sitä haluaisi (netmissionilla kuultua). Jos Jammun synnit ovat samalla viivalla äitinsä rinnoilla olevan vauvan "kateussynnin" kanssa, niin kaiketi Jammu on näin ollen myös oikein tervetullut sinun kristilliseen seurakuntaasi, vai?
Sinun kirjoituksesi vain vahvistaa käsitystäni siitä, että uskovaiset eivät käsitä alkuunkaan lapsen ja aikuisen eroa.
Siis tällaista peliä: itse kehuu, ettei ole vikaa lauluissa, ja seuraavaksi kertoo, että on itse niitä menossa tekemään! Paitsi että ette tiedä lapsen ja aikuisen eroa ja ette kunnioita lapsen oikeuksia, ette myöskään hoksaa ollenkaan, kun olette jäävejä ja sinisilmäisiä omassa asiassanne.
Asiallinen avaus tämä.
"Esim. eräässä 3-4-vuotiaille tarkoitetussa "Portti"-nimisessä kirjassa lapsia kehotetaan "uudistumaan"! Miksi pienen lapsen pitäisi uudistua? Miten?? Ja mistä "vanhasta minästä" se uudistuminen tapahtuisi?"
-en minakaan ymmarra...
Minua ihmetyttää uskomattomien/ateistien moraali, mitä tulee lapsiin. Ihmettelen suuresti, kuinka vähän uskomattomat kunnioittavat lapsia, lasten omaa oikeutta Jumalan tuntemiseen, pelastukseen ja myös totuuden löytämiseen. Ihmettelen myös uskomattomien suurta tarvetta oikein istuttamalla istuttaa lapsiin uskottomuus jo pienestä pitäen, sekä laittaa heidät esim. kuvittelemaan asioita, joiden valheellisuuden ymmärtämiseen heillä ei ole vielä minkäänlaisia edellytyksiä.
Herääkin kysymys, eivätkö uskomattomat ymmärrä, mikä on aikuisen ja lapsen ero?
Tämä näkyy erityisen hyvin esim. kokemuksessani, kun soitin tyytyväisenä lasten leirillä, jolla olin isosena, gospelmusiikkia ja alle kymmenvuotias pikkupoika kävi sanomassa sitä "ihan tyhmäksi, kun siinä lauletaan tyhmästä Jeesuksesta". Lapsi ei edes tajunnut halveeraavansa Kirkkauden Herraa!
Lapset aivopestään yhä uudestaan ja uudestaan pitämään kaikkea Jumalaan liittyvää hölynpölynä
Miksi uskomattomat haluavat viedä pieniltä lapsilta, jotka vasta aloittelevat elämäntaivaltaan sen kaikkein tärkeimmän asian tässä maailmassa? Vapahtajan armon!
Jos eivät itse sitä huoli, niin mikä oikeus heillä on vaikuttaa tuhoisasti puolustuskyvyttömään lapseen?!
Miksi uskomattomat pyrkivät jatkuvasti viemään ihmisiltä toivon paremmasta? Kristuksen ilosanoman?!
Lapset laitetaan aikuisten toimesta tyrkyttämään ihmisille sitä VANHEMPIENSA harhakuvaa kylmästä irrationaalisesta maailmasta vailla mitään toivoa?!?! Eikä lapsille anneta minkäänlaista omaa valintaa!
Miksi lapsia pelotellaan näin ja saatetaan heidät kuvittelemaan, ettei Hyvää Luojaa ole vaikka he Hänet jo syvällä sisimmässää tietävät ja Häntä kaipaavat?!
Missä on uskomattomien moraali?!
veit sanat nappaimistostani! ;) ja tassa toinen esimerkki (jatkoa sinun isonen-kokemuksellesi):
kun muutin tanne USAan, tein toita suomalaiselle perheelle joilla oli 10-vuotias tytto ja hanen veljensa. he tuntevat toisen suomalaisen perheen taalla, jonka perheen isa on pappi. heidan lapsensa ovat kavereita keskenaan. kun sitten menin perheen kanssa ulos illalla "trick or treat:tailemaan halloweenina, alkoi tama 10-vuotias tytto pilkata Pyhaa Henkea! (kun oli Pyhasta Hengesta kuullut kaverinsa perheelta). en voinut uskoa korviani, ja hanen vanhenpansakaan eivat sanoneet mitaan, korkeintaan virnuilivat toisilleen! huomasin kylla etta heilla oli menna pokka, mutta yrittivat pitaa naamaansa peruslukemilla.
ymmarran kylla etteivat kaikki usko Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhaan Henkeen, mutta minusta on vaarin ettei lasta huomauteta jos han pilkkaa jonkun toisen uskoa ja vakaumusta. ei edes haluta opettaa etta toisia pitaa kunnioittaa siitakin huolimatta etta he ajattelevat ja uskovat erilailla.
Uskomattomille aikuisillekin toisen ihmisen kunnioitus tuntuu aivan liian usein olevan pannaan julistettua. =((
Pääsinpäs käväisemään täälläkin vielä tässä kuussa ja tämä vastauksesi todella yllätti. Täytyy sanoa että olet todella pettynyt, koska tosissani kuvittelin stb:n kykenevän järkevään keskusteluun ja olevan vähän paremmin perillä asiasta josta puhutaan.
"Hebe" ei selvästikään ole lukenut kirjoituksiani läpi kokonaan tai sitten ei ymmärrä mistä puhutaan, koska hänen edellinen vastauksensa vääristää asioita, ja ikävä kyllä tuntuu, että hän tekee sen tahallaan ja tarkoituksella. Mutta sitä ihmettelen todella, että sinäkin, stb, joka olet minun kanssani tätä keskustelua käynyt, ja varmasti myös kaikki sinulle antamani vastaukset tästä ketjusta lukenut, menet mukaan tuohon!
Muistisi virkistykseksi kehottaisin sinua lukemaan uudelleen mm. 10.9. antamani vastauksen (vast. kirjoitukseesi "hei taas"), jossa _selvästi_ sanon, että se on _aivan yhtä moraalitonta_, jos ateisti menee tyrkyttämään omia käsityksiään lapsilleen, kuin se että uskovainen menee tyrkyttämään omia käsityksiään lapsilleen!
Varmasti tajusit, että minä en suinkaan aja mitään toista ääripäätä, enkä ole sitä mieltä, että lapsille pitäisi tuputtaa jotakin uskontoKIELTEISTÄKÄÄN aatetta tai ajatusmaailmaa, joten on turha alkaa vääntelemään asioita kieroon.
Minä olen koko ajan ajanut sitä asiaa, että lasten pitää saada PUOLUEETTOMASTI muodostaa omat käsityksensä asioista sitten kun ovat aikuisia, ja heillä on siihen tarvittavat edellytykset.
Joten: se että aikuinen menee aivopesemään lastaan ajattelemaan, että toisten ihmisten elämänkatsomuksia, ja toisille ihmisille pyhiä asioita saa pilkata, ON VÄÄRIN, eikä niin pidä tehdä.
Vertauksen vuoksi voisin tosin kysyä, monetko uskovaiset opettavat mm. omalla käytöksellään, lapsensa siihen, että ATEISTEJA ja muita ei-kristittyjä saa kyllä pilkata, heidän elämänkatsomuksiinsa saa vapaasti asennoitua erittäin loukkaavalla tyylillä? Uskovaiset antavat hyvin usein - kuten tälläkin palstalla monesti nähty - itse siihen mallia omalla käyttäytymisellään. Eihän mikään ole uskovaiselle punaisempi vaate kuin sana ATEISTI.
"Ei edes haluta opettaa, että toisia pitää kunnioittaa siitäkin huolimatta että he ajattelevat ja uskovat erilailla"
Kuule pata kattilaa soimaa!
Sanopas tuo ensin niille omille uskonveljillesi ja sisarillesi. Ja sehän olisi tosiaan hyvä uskovaisten myös ITSE sisäistää. Koska uskovaiset ovat kunnioittaneet toisten elämänkatsomuksia? Jo pelkästään sen lähetyskäskyn sisäistäminen takaa sen, että toisten elämänkatsomuksia ei kunnioiteta; se, että menet tyrkyttämään omaa uskoasi jollekin joka on jo muodostanut omat käsityksensä tai jollekin joka ei ole vielä sitä tehnyt (kuten lapsi), on toisen ihmisen elämänkatsomuksen, (tai oikeuden oman elämänkatsomuksen muodostmiseen) epäkunnioittamista jo sinänsä.
Et ole lukenut kirjoituksiani, ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää, mitä olen yrittänyt sanoa.
Olen ajanut lasten oikeutta oman _puolueettoman_ elämänkatsomuksen muodostamiseen, silloin, kun he ovat siihen kypsiä, ilman minkäänlaista koko lapsuuden kestävää, ja myös myöhempään elämänkatsomuksen muodostamiseen vaikuttavaa aivopesua. Siis oman uskon järjestelmällistä tuputtamista lapsille.
SE KOSKEE MYÖS MUITA ELÄMÄNKATSOMUKSIA KUIN VAIN KRISTITTYJÄ - SIIS MYÖS ATEISMIA TAI MUITA ELÄMÄNKATSOMUKSIA. Lue 10.9. kirjoittamani vastaus stb:n kirjoitukseen "hei taas!"
Se miksi aloituksessani kirjoitin vain hellareista, johtuu siitä, että uskovaiset harjoittavat tätä aivopesua huomattavasti enemmän kuin muut ei-uskovaiset. En myöskään käsitä tätä jatkuvaa yksioikoista ja mustavalkoista jaottelua vain joko ateisteihin tai uskovaisiin, ikäänkuin olisi olemassa vain nuo kaksi vaihtoehtoa.
Kun minä vielä pyörin uskovaisten piireissä, minulla oli hyvin pitkälle samanlainen käsitys; päähäni oli istutettu ajatus, että kaikki ei-uskovaiset ovat jotenkin hirveän Jumala-vastaisia ihmisiä, jotka vain "pilkkaavat" ja "inhoavat" kaikkia uskovaisia, tai sitten he ovat jotain säälittäviä syntisiä, rappiolla eläviä raukkoja joita täytyy mennä pelastamaan. Se ajatus on hyvin tyypillistä silloin, kun ihmiset elävät tietyllä tavalla eristyksissä muista, vain omissa pikku piireissään, ja se aiheuttaa epäluuloja sekä vääristyneitä käsityksiä "niistä toisista", toisella tavalla ajattelevista.
Myöhemmin, niistä piireistä erkaantuessani, yllätys on ollut suuri, kun olen kohdannut paljon ei-uskovaisia jotka kunnioittavat uskovaisia, pitävät heitä hyvin kunnollisina ihmisinä, ja sanovat itsekin jopa uskovansa Jumalaan vaikka eivät itseään pidäkään uskovaisina. Minä olen tavannut hyvin vähän umpiateisteja. Keskiverto suomalainen uskoo kyllä Jumalaan, vaikkei sanokaan olevansa uskovainen, ja kunnioittaa uskon asioita. Suurin osa ns. ei-uskovaisista (siis uskovaisten näkökulmasta ei-uskovaisista) ei todellakaan opeta lapsiaan vihaamaan ja pilkkaamaan toisille pyhiä asioita.
"Miksi uskomattomat haluavat viedä pieniltä lapsilta, jotka vasta aloittelevat elämäntaivaltaan, sen kaikkein tärkeimmän asian tässä maailmassa? Vapahtajan armon!
Jos eivät itse sitä huoli, niin mikä oikeus heillä on vaikuttaa tuhoisasti puolustuskyvyttömään lapseen?!"
No huh huh! Jos tuo "vapahtajan armo" on SINULLE kaikkein tärkein asia tässä maailmassa, niin se on silloinkin SINULLE tärkein asia maailmassa.
Anna hyvä ihminen lapsesi valita _itse itselleen_ se asia, jota hän haluaa pitää itselleen tärkeimpänä!
"Vaikuttaa tuhoisasti" ?? Miten se voi vaikuttaa tuhoisasti lapseen, että hänelle ei tuputeta kenenkään elämänkatsomuksia? Ei mitenkään! Etkö ole koskaan nähnyt ei-uskovaista perhettä, joka elää hyvää, täysipainoista ja tervettä elämää ilman mitään uskoa? Ei sellainen elämä vaikuta mitenkään tuhoisasti lapsiin.
Minä olen kyllä nähnyt hyvin paljon uskovaisten lapsia, joihin uskon tyrkyttäminen on kyllä vaikuttanut hyvin tuhoisasti, se on vienyt ilon elämästä, tuonut turhan syyllisyydentunnon, epävarmuuden sielun pelastuksesta, identiteettiongelmia ja hyvin yksipuolisen elämän kaikenkaikkiaan - siis kaikki itsepetoksessa elävän ihmisen ongelmat. Se on myös aiheuttanut joillekin mielenteveydellisiä ongelmia.
"Miten uskomattomat pyrkivät jatkuvasti viemään ihmisiltä toivon paremmasta? Kristuksen ilosanoman?!"
Mikä siinä on, että sinä et millään tajua, että kun sinä puhut siitä "toivosta paremmasta", niin puhut vain ja ainoastaan omasta puolestasi. Siis vain siitä asiasta joka tuo SINULLE toivon paremmasta. Toisille se toivo tulee muualta kuin kristinuskosta. Ja toisaalta...en oikein ymmärrä sitäkään että mistä toivosta sinä loppujenlopuksi puhut...? Ikäänkuin täällä nyt kaikki ei-uskovaiset eläisivät jotenkin toivonsa täysin menettäneinä, toivottomia ihmisrunioina, koska heillä ei ole uskoa joka toisi sen jonkun "ainoan toivon":D Ei...kyllä täältä löytyy paljon ihmisiä, jotka elävät hyvin tavallista rikastakin elämää, iloineen ja suruineen, ilman mitään suurta toivottomuutta.
"Lapset laitetaan aikuisten toimesta tyrkyttämään ihmisille sitä vanhempiensa harhakuvaa kylmästä irrationaalisesta maailmasta vailla mitään toivoa?!?!"
Ei, kyllä tuo käsitys "kylmästä, irrationaalisesta maailmasta vailla mitään toivoa" kuulostaa pikemminkin USKOVAISTEN, kuten sinun itsesi, käsitykseltä siitä millainen tämä maailma on. Juuri siksihän te sitä omaa "toivoanne" tyrkytätte! Ei-uskovaisilla ei ole mitään tarvetta hakea sitä "toivoa" kristinuskosta, koska heidän käsityksensä tästä maailmasta EI OLE niin raadollinen, että he kuvittelisivat, että joku ulkopuolelta tuleva usko toisi siihen ainoa toivon.
Ja miten ne lapset sitä tyrkyttävät? Jakavatko he lappuja kaduilla joissa lukee että "älä usko Jumalaan, niin tulet onnelliseksi"? Vai pyytävätkö he vaikkapa luokkakavereitaan ei-uskovaisten kokouksiin joissa ihmisiä yritetään saada olemaan uskomatta Jumalaan? ;) Tuskin.
Yksikään ateisti, tai muu ei-uskovainen ei vie keneltäkään toivoa paremmasta sillä, että on ateisti tai ei-uskovainen. Se ei ole yhdenkään ateistin tai muun ei-uskovaisen tarkoitus - vaikka sinä niin RAADOLLISESTI heistä haluatkin ajatella. Suurin osa ei-uskovaisista on erittäin empaattisia, hyväsydämisiä ihmisiä, jotka eivät tuputa läheskään samaan malliin lapsilleen yhtään mitään uskoa, kuin mitä keskivertohellarivanhemmat tekevät.
Se, jos lapset vaikkapa koulussa menevät esim. kiusaamaan jotakin uskovaisen perheen lasta pilkaamalla jotakin uskoon liittyvää, tai vaikkapa sitten lasten leirillä alle kymmenvuotias tulee heittämään tuollaisen mainitsemasi kommentin, ei välttämättä kerro mitään siitä, että heidän _vanhempansa_ olisivat jotenkin erityisesti kasvattaneet tällaiset lapset olemaan uskomatta uskon asioihin, ja vihaamaan kaikkea uskoon liittyvää. Jos joku lapsi on taipuvainen esim. kiusaamiseen, niin sellainen lapsi keksii syyn siihen mistä tahansa, silmälaseista, lihavuudesta, kieroista jaloista - tai sitten jonkun lapsen perheen uskonnollisesta suuntauksesta. Ja jos lapsi tulee tokaisemaan että laulu on tyhmä kun siinä kerrotaan Jeesuksesta, ei myöskään kerro välttämättä mitään hänen vanhemmistaan. Etkö ole koskaan kuullut keneltäkään lapselta, että muumimammalaulut on "tyhmiä" koska niissä lauletaan muumeista? Tuskin sekään tarkoittaa automaattisesti, että sellaisenkaan vahemmat olisivat opettaneet lapsensa vihaamaan muumeja.
Mielestäni tämä uskovaisten hyvin yleinen, raadollinen käsitys ei-uskovaisista, kertoo jostakin ihmeellisestä narsismista. Ikäänkuin uskovaiset itse olisivat jotenkin ainoita "hyviä" ihmisiä koko maailmassa! Ainakin parempia kuin ateisitit!
Ne perkeleen ateistit!
huomannut, miten helppo on käydä syyttämään toisia?
Muokkasin tekstiäsi hieman ja postasin sen tänne antaakseni sinulle mahdollisuuden kokea sama hyökkäävyys, jolla itse kirjoitit. Siitä ei todellakaan saanut puolueetonta vaikutelmaa.
Itseasiassa se oli aikamoinen provo..
Minäkin tunnen näitä uskomattomia, jotka kunnioittavat toisten uskoa ja ovat kaikin puolin mukavia ja hienoja ihmisiä enkä pidä maailmaa niin mustavalkoisena. Ohjenuorani on, elä ja anna toistenkin elää. On hyvä muistaa "älä tuomitse muita asioista, joihin itse olet syypää, sillä silloin tuomitset itsesi" ja "älä kadotustuomiota lausu, sillä silloin itse olet Helvetin lapsi"
Minä kehottaisin sinua tarkastelemaan asioita useammista kulmista, ennen kuin lähdet kuuluttamaan päätelmiäsi. Eihän tuntunut liian mukavalta lukea kirjoitustani tietäen, että kirjoittaja ei tunne koko totuutta ja lisäksi yleistää raskaimman kautta.
Minä en usko keskusteluissa huutoäänestykseen jossa jokainen riehuu minkä kurkusta lähtee ajatellen, minä oikeassa ja muut väärässä, vaan pikemminkin ymmärtävään keskusteluun jossa, vaikka mielipiteet eroavatkin, voidaan silti tunnustaa toisen oikeus omaan mielipiteeseen. Oli tämä kuka hyvänsä.
Vaikka tämä sinusta kuulostaakin melkoiselta hölynpölyltä, Jumala rakastaa jokaista eikä kenelläkään ole oikeutta pitää toista ihmistä alempiarvoisenaan.
Ai niin. Jospa ehtisin vielä tämän kirjoittaa..
Myöntänet, että lapsi kokee asiat erilailla kuin aikuiset?
Näin ollen tikkarin vieminen toiselta ei aikuisesta kuulosta paljolta, mutta miten lapsi sen kokee? Pienelle lapselle se voi olla kova paikka, joka kummittelee ja vie mielenrauhan hyvinkin pitkäksi aikaa. Samoin kuin raiskatuksi joutuminen epäilemättä veisi sinun mielenrauhasi.
Älä nyt kuvittele, etten pitäisi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä halveksittavana rikoksena.
Haluan katsoa asioita aina mahdollisimman monesta kulmasta ja mitä useammasta katsot, sitä vähemmän tajuat todella tajuavasi.
Minua lohduttaa voida luovuttaa nämä asiat oikeudenmukaisen, mutta myös armollisen tuomarin käsiin, joka näkee kaikki kulmat ja kykenee suhteuttamaan ne oikein. Raamatussa sanotaan; Jumala ei tee virheitä ja Hänen tuomionsa on oikeudenmukainen. Ja toisaalta; Hän antaa armon käydä oikeudesta.
Huoh.. Nyt pitää mennä. Myöhästyn kohta bussista. Mukava päästä kerrankin aikaisin kotiin. =)
Hyvää viikonloppua sinulle! =)
...vielä vastaamaan...;)
Syyttää? No en minä niinkään pitäisi tuota aloitusta syyttämisenä, vaan ennemminkin ihmettelemisenä.
Ymmärsin kyllä että halusit tuolla tekstiväännöksellä vain heittää minulle bumerangina takaisin sen saman minkä minä heitin ensin uskovaisille.
Se ei vain toimi siten, koska tosiasiat puhuvat puolestaan.
Vertaa; onko mielestäsi enenmmän poikkeus kuin sääntö, että uskovaiset (siis perheiden joissa molemmat vanhemmat ovat uskovaisia) kuskaavat lapsiaan mukanaan seurakunnassa, kokouksissa ja että heidän lapset osallistuvat seurakunnan toimintaan jossakin vaiheessa?
Ja onko enemmän sääntö kuin poikkeus, että ei-uskovaiset (joka käsittää siis kaikki muut ihmiset kuin kristityt uskovaiset) opettavat lapsensa vihaamaan ja pilkkaamaan kaikkia toisille pyhiä asioita?
Etköhän tiedä kumpi on yleisempää, vai mitä? Joten tekstiväännöksesi ei toimi toisin päin.
Pieni vertaus:
A)"Ihmettelen miksi miehet ylenevät useammin korkeisiin, johtaviin virkoihin yhteiskunnassa kuin naiset?"
Vääntö:
B)"Ihmettelen miksi naiset ylenevät korkeisiin, johtaviin virkoihin yhteiskunnassa kuin miehet?"
Huomaat varmaan, että tosiasiat puhuvat puolestaan, koska _tiedät sen faktana_ että naiset ylenevät korkeisiin virkoihin harvemmin kuin miehet.
Samalla tavalla tiedät siis, että minun aloitukseni pitää enemmän paikkaansa kuin sinun tekstivääntösi.
"Minä kehottaisin sinua tarkastelemaan asioita useammista kulmista, ennenkuin lähdet kuuluttelemaan päätelmiäsi"
Minulla on monen vuoden kokemus sekä uskovaisen/hellarin elämästä, että ei-uskovaisen elämästä. Olen kyllä nähnyt asioita monesta kulmasta, ja kyllä, tuo aloitus on minun päätelmäni, jonka olen omien kokemusteni ja nähtyjen asioiden kautta päätellyt.
"Eihän tuntunut liian mukavalta lukea kirjoitustani tietäen, että kirjoittaja ei tunne koko totuutta ja lisäksi yleistää raskaimman kautta"
Mikä se koko totuus mielestäsi sitten on? Mikä tuossa aloituksessani ei mielestäsi pidä paikkaansa?
"Minä en usko keskusteluissa huutoäänestykseen jossa jokainen riehuu minkä kurkusta lähtee, ajatellen minä oikeassa ja muut väärässä"
Olen täysin samaa mieltä. Joten mietipäs kummalle tuollainen oikeassaolemisen pakko on ominaisempaa; uskovaisille vai ei-uskovaisille? Monestiko olet kuullut saarnaajan huutavan kurkku suorana puhujanpöntöstään sitä, kuinka hänellä on ainoa oikea totuus, ja muut ovat näin ollen väärässä? Toisaalta vrt; kuinka monta kertaa olet ei-uskovaisen kuullut huutavan kurkku suorana että hän on oikeassa ja muut väärässä?
Onhan uskovaisten mielipiteille hyvin tyypillistä, että te puhutte uskosta TOTUUTENA, ettekä henkilökohtaisena, ja muiden eriävien näkökulmien kanssa samanarvoisena elämänkatsomuksena.
Useimmiten ei-uskovaisten vihaiset ja provokatiiviset mielipiteet on vain _vastareaktioita_ uskovaisten oikeassaolemisen pakkoon ja uskonsa tuputtamiseen. Suurin osa ei-uskovaisista haluaa vain olla rauhassa omien näkemystensä kanssa, kun taas uskovaiset haluavat julistaa omaa totuuttaan kaikkialla, maailman äärissä saakka!
"Myöntänet, että lapsi kokee asiat eritavalla kuin aikuinen?"
Miten niin "myöntänet"? Itsehän sitä olen täällä jatkuvasti hokenut!
"Tikkarin vieminen toiselta ei aikuisesta kuulosta paljolta, mutta miten lapsi sen kokee? Pienelle lapselle se voi olla kova paikka joka kummittelee ja vie mielenrauha hyvinkin pitkäksi aikaa. Samoin kuin raiskatuksi joutuminen veisi epäilemättä sinun mielenrauhasi"
Kumman luulet vaikuttavan lapseen vahingollisemmin, tikkarin varastamisen aiheuttaman mielenrauhan järkkymisen, vai raiskatuksi joutumisen? Minä en katsos puhunut aikuisen raiskauksesta, vaan lapsen. Ja pointti oli, onko nämä kaksi syntiä _yhtä vakavia_, ja samalla viivalla, kuten annoit ymmärtää edellisessä teksitssäsi jossa siteerasit raamattua, jossa sanotaan, että joka on tehnyt yhden pienen synnin, on tehnyt ne kaikki. Koko ideahan oli se, onko oikein laittaa kaikki synnit samalle viivalle kuten itse annoit ymmärtää.
Ja koska selvästi myönnät, että lapsi kokee asiat eri tasolla kuin aikuinen, niin mietipäs miten se vaikuttaa lapseen, jonka mielenrauha voi mielestäsi järkkyä jo tikkarin varastamisestakin, että hän kuulee pienestä pitäen "viimeisistä ajoista" Jeesuksen toisesta tulemisesta (maailmanlopusta), paholaisesta, demonisista hengistä, ja seurakunnan vaikutuspiirissä kasvaessaan sisäistää lapsen ajatusmaailmallaan ihmisen perisyntisyyden ja mm. käsityksen siitä, että kuka tahansa ei pääsekään taivaaseen. Se on tämän koko keskustelun pointti. Juuri tuo minkä itse otit puheeksi; lapsen ja aikuisen ajatusmaailmojen erot, se miten erilailla lapsi ja aikuinen asiat kokevat.
"Hän antaa armon käydä oikeudesta"
Joo, et muuten vastannut siihen, oletko ehkä yksi niistä jotka ovat avosylin ottamassa Jammunkin vertaisekseen seurakuntaan mukaan jne.? Miten on, käykö armo mielestäsi myös Jammun tapauksessa oikeudesta?
Minä en tässä keskustelussa puhunut niinkään siitä onko JUMALA oikeudenmukainen. Ihmettelin uskovaisten tapaa kasvattaa lapsiaan ja evätä heiltä puolueeton oikeus muodostaa oma elämänkatsomuksensa.
ainakin opetettiin pienesta pitaen etta muita ei saa pilkata uskonnosta/elamankatsomuksesta tm. huolimatta. enka ole koskaan niin tehnytkaan.
Jammu katuu ja tahtoo tehdä parannuksen, en näe estettä. Iloitsen vain hänen puolestaan.
Niin paljon Raamattua tutkineena varmasti tiedät, ettei jeesus mennyt hyvinä pidettyjen ihmisten luo vaan niiden huonojen.
Eivät terveet tarvitse parantajaa.
En kyllä luottaisi lapsia Jammun käsiin. ;)
Eikö Jammu sinusta ansaitse armoa?
Jeesus Kristus kuoli Jammun puolesta ja kärsi hänen puolestaan.
------------------------------------
Ja koska selvästi myönnät, että lapsi kokee asiat eri tasolla kuin aikuinen, niin mietipäs miten se vaikuttaa lapseen, jonka mielenrauha voi mielestäsi järkkyä jo tikkarin varastamisestakin, että hän kuulee pienestä pitäen "viimeisistä ajoista" Jeesuksen toisesta tulemisesta (maailmanlopusta), paholaisesta, demonisista hengistä, ja seurakunnan vaikutuspiirissä kasvaessaan sisäistää lapsen ajatusmaailmallaan ihmisen perisyntisyyden ja mm. käsityksen siitä, että kuka tahansa ei pääsekään taivaaseen. Se on tämän koko keskustelun pointti. Juuri tuo minkä itse otit puheeksi; lapsen ja aikuisen ajatusmaailmojen erot, se miten erilailla lapsi ja aikuinen asiat kokevat.
------------------------------------
Entä ajatus siitä, että vaikka tämä maailma on näin paha ja turmeltunut. Vaikka, joka tuutista tulee ties mitä skeidaa, Jumala ymmärtää, rakastaa ja armahtaa.
Eivät kaikki uskovaiset ole tuomiopäivän profeettoja ja lasten pelottelijoita.
Raamatussa sanotaan; sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Kun kokee Jumalan hyvyyttä, ei sitä voi olla jakamatta. Ja kun lapsi jotakin kysyy, pitää siihen vastata totuudenmukaisesti vaikka kaikki ihmiset eivät totuutta hyväksyisikään.
Huh. Myöhästyn kohta! Pitää lähteä taistelemaan KELAn kanssa. =/ Toivota minulle onnea. =P
"Jos Jammu haluaa tehdä parannuksen, en näe estettä. Iloitsen vain hänen puolestaan.
Niin paljon raamattua lukeneena varmasti tiedät ettei Jeesus mennyt hyvinä pidettyjen ihmisten luo, vaan niiden huonojen. (Miten niin "paljon"? En ole lukenut raamattua paljon, olen sanonut että olen LUKENUT sitä)
Eivät terveet tarvitse parantajaa.
En kyllä luottaisi lapsia Jammun käsiin. ;)"
Miksi et? Eikö Jumalalle kaikki olekaan mahdollista? Eikö Jumala pystykään parantamaan Jammua kokonaan sellaiseksi, että hänelle voisit luottaa omatkin lapsesi? Mitä mitä?? Iskeekö uskonpuute?
Miten on, eikö ne Jumalan "ihmeet" pidäkään paikkaansa.. että "Ja sitten Jumala tuli ja paransi jonkun kertalaakista jonka jälkeen ihmisestä tuli ihan UUSI LUOMUS"? Myönnätkö siis, että tällaiset kertomukset ovat lievästi sanottuna liioittelua?
"Eikö Jammu sinusta ansaitse armoa?"
Ei.
"Entä ajatus siitä, että vaikka tämä maailma on näin paha ja turmeltunut. Vaikka joka tuutista tulee ties mitä skeidaa, Jumala ymmärtää, rakastaa ja armahtaa"
Niin, sehän tosiaan ymmärtää, rakastaa ja armahtaa Jammuakin, eikö? Ei haittaa vaikka se suunnitelmallisesti (oli rakentanut oikean kidutuskammion mökkiinsä valmiiksi) kidutti, raiskasi, silpoi ja poltti kaksi pientä tyttöä. Ei ei. Kyllä Jumala armahtaa ja rakastaa Jammuakin.
Ei sen Jumalan tarvitse esim. _pelastaa_ niitä lapsia Jammun käsistä vaikka Hänelle kaiken pitäisi olla mahdollista, ja Hänen pitäisi olla kaikkivaltias. Ei, ei se Jumala VIITSI! Ei se toimi sillä tavalla. Ehkä se Jumala sitten "vastaa niihin lasten rukouksiin myöhemmin omalla tavallaan" vai mitä;)?
Mutta Jammulle se kyllä antaa anteeksi:) Se on niin helppoa. Ja kaikille muillekin lastenraiskaajille ja muille pervoille. Joojoo. Kaikkihan me ollaan syntiä tehty eikä meillä ole oikeutta "heitellä ensimmäisiä kiviä". Meidän tehtävä vain on antaa anteeksi. Niinhän Jumalakin tekee.
Toisaalta, niiden tyttöjen läheistenhän täytyy kyllä antaa anteeksi, eikö vain? Eihän Jumala katsos anna anteeksi niille jotka itse eivät ole antaneet anteeksi, vai mitä? Joten voi hyvinkin käydä niin, että Jammu vilahtaa taivaaseen yhdessä rakkaiden uskonsisarien ja veljiensä kanssa, mutta aijaijai, tyttöjen äidit, anteeksiantamattomien sydäntensä kanssa saavat painua sinne tulikivijärveen:) Mitäs eivät ole antaneet anteeksi!
On se sitten ah niin kiva hemmo se Jumala, kertakaikkiaan!
Joo joo, ei maksa vaivaa, tiedän kyllä mitä aiot sanoa; "Jumalan tiet ovat tutkimattomat, vain Jumala yksin tietää vastauksen näihin kysymyksiin" ja vielä; "Jumala on oikeudenmukainen" ;D ;D
Ennenkuin alat haukkua - tai pikeminkin voivotella huolenrypyt otsallasi - minua katkeraksi, ja ihmetellä päätäsi puistaen, mistä tämä kauhea suorastaan vihamielinen asenne onkaan minulle tullut, ja ennekuin ääni väristen, suurella kristillisellä rakkaudella persettäni nuollen alat kertoa minulle kuinka sinä, yhdessä kaikkien rakkaiden uskonsisariesi ja veljiesi kanssa rukoilet tästä lähtien minun puolestani joka ilta sydän vereslihalla, niin minä kehottaisin sinua MIETTIMÄÄN.
Mieti rehellisesti. Ala käyttämää _omia aivojasi_. Käy vaikka lastenpsykiatrisella osastolla katsomassa mitä se on aiheuttanut, ettei Jumala ole pelastanut lapsia hirviöiden armoilta, koska Hänellä on ollut liian kiire ihmisten jalkoja pidennellessä, selkäkipuja parantaessa, ja sieluja pelastellessa.
Ai mitä..? Ettäkö Jumala voi auttaa niitä lapsiparkoja sitten _jälkikäteen_...suorastaan parantaa sielun haavat sitten jälikäteen, sitten kun lapset ensin pyytävät Jeesusta sydämeensä? Sitten vasta kun vahinko on jo tapahtunut? Miksi Jumala ei suojele lapsia ENNEN kuin pahat asiat tapahtuvat? Eikö se nyt olisi yksinkertaisempaa, kuin alkaa sitten myöhemmin yrittää korjata niitä ihmisenriekaleita joita ei voi enää korjata?
Niin, tutkimattomat on Jumalan tiet. Todella tutkimattomat.
****************************************
"Eivät kaikki uskovaiset ole tuomiopäivän profeettoja ja lasten pelottelijoita"
Etkö sinä usko Jeesuksen toisen tulemuksen olevan lähellä? Etkö sinä veisi lastasi kokoukseen? Jokainen joka vie lapsensa kokoukseen jossa puhutaan viimeisistä ajoista, Jeesuksen toisesta tulemisesta, jokainen joka kuunteluttaa tai laulattaa lapsillaan lauluja joissa kerrotaan siitä että toiset pääsevät taivaaseen ja toiset eivät, jokainen joka lukee lapsilleen kirjoja joissa annetaan ymmärtää, että lapsen pitäisi jollakin tapaa MUUTTUA (ottaa Jeesus sydämeensä, uudistua yms.)pelottelevat lapsia, ja painostavat heitä.
"Entä ajatus ymmärtävästä, rakastavasta, ja armahtavasta Jumalasta?"
Tämä on hyvin tavallista, että silloin, kun pitäisi puhua negatiivisista, epämiellyttävistä ja kiusallisistakin asioista, vedotaan niihin positiivisiin puoliin. Yritetään viedä huomio pois sieltä, mihin se alunperin on ollut tarkoitus kiinnittää.
Etkö sinä veisi lapsiasi esim. päiväkokoukseen? Tai kuskaisi heitä konferensseissa? altistaisi heitä sille sinun "totuudellesi"? Siihen "totuuteenhan" kuuluu, että taivaaseen ei pääse kuin "puhtaissa vaatteissa" (hyvin usein lapsille opetetaan asia tällä vaatevertauksella, jossa annetaan ymmärtää, että lasten sielut olisivat jotenkin automaattisesti likaiset).
Se ON pelottelua. Se ON syyllistämistä. Se ON manipulointia.
"Kun lapsi jotakin kysyy, siihen pitää vastata totuudenmukaisesti"
Kenen totuuden?
Totuudenmukaista olisi vastata lapselle että ei _tiedä_ mikä on totuus. Usko on _vain_ uskoa, ei tietoa.
Mutta kuinka voisit olla lapselle rehellinen kun et osaa olla sitä itsellesikään?
Tehokasta on ollut aivopesu kohdallasi, ei voi muuta sanoa:) Mutta et ole ainoa.
Kuitenkin kun tulet siihen tilanteeseen, että sinun täytyy päättää miten aiot lapsesi kasvattaa, mieti, edes puolella aivosolullasi, mieti rehellisesti, haluatko antaa lasellesi _todellisen_ valinnanvapauden, vai haluatko helvetinpeloissasi pakottaa lapsesi uskomaan sinun totuuteesi, vaikka "pakottamisena" sitä et haluakaan ajatella.
Koska huomaan toistavani itseäni, kun vastailen nyt sinulle samoja juttuja kuin aiemmin stb:lle, niin lopetan tämän nyt tähän. Kannattaa lukea tämä koko keskustelu alusta asti, mikäli jotakin epäselvää vielä jäi. Luulen että vastaus löytyy näistä jo kirjotetuista viesteistä.
Eikö mielestäsi tuossa minun aloituksessani mikään pidä paikkaansa? Eikö mielestäsi se ole lapsen valinnanvapauden eväämistä, tai ainakin rajoittamista, että lapsi opetetaan pienestä pitäen yhteen ainoaan "totuuteen"?
Miksi se on mielestäsi väärin, että lapselle sanottaisiin "Minä uskon näin, mutta sinä saat valita itse oman uskosi". Tai että "Minä en tiedä mikä on totuus, mutta uskon tähän", sen sijaan, että hänelle sanotaan "tämä on totuus"?
Lopetan nyt tämän tähän, mutta kehottaisin sinuakin miettimään. Mitä _haittaa_ siitä olisi, jos lapsi saisi itse oikeasti valita tiensä ja totuutensa?
muiden perheista miten niissa opetetaan, mutta minulle on ainakin sanottu etta saan uskoa niinkuin haluan, koska kukaanhan ei voi minua pakottaa uskomaan jollain maaratylla tavalla. eli minulle on sanottu noin kuin oletat olevan oikea tapa kerota lapselle uskosta ("Minä uskon näin, mutta sinä saat valita itse oman uskosi").
"Lopetan nyt tämän tähän, mutta kehottaisin sinuakin miettimään. Mitä _haittaa_ siitä olisi, jos lapsi saisi itse oikeasti valita tiensä ja totuutensa?"
-mina sain. vanhempani kylla kehoittivat uskomaan Jeesukseen jne, mutta eivat siis pakottaneet mihinkaan. mielestani olisi vanhemmilta kylla erittain valinpitamatonta touhua lasta kohtaan jos he eivat kertoisi lapselleen etta he ovat loytaneet totuuden (kylla, TOTUUDEN, silla Jeesus on tie, TOTUUS ja elama). sina olet tassa asiassa varmaan eri mielta?
eli joka on Hanet loytanyt, on myoskin loytanyt totuuden. mutta sinahan et siis sita usko koska et ole uskovainen. eli voisimme tasta vaitella loputtomiin, mutta se ei johtaisi mihinkaan koska meidan nakemyksemme ja "totuutemme" ovat aivan erilaisia. siksi myoa aiemmin sanoin etta en jkaksaisi tasta asiasta enaa keskustella kanssasi, se ei johtaisi mihinkaan. sina jankkaisit siita etta lapselle ei saa "aivopesta" omaa nakemysta ja totuutta, mina taas olen painvastaista mielta. etta se tasta. lets drop the subject, ok?
"Minä sain. (valita itse tiensä ja totuutensa). Mielestäni olisi vanhemmilta kyllä tosi välinpitämätöntä touhua lasta kohtaan jos eivät kertoisi lapselleen että ovat löytäneet totuuden (kyllä TOTUUDEN, sillä Jeesus on tie totuus ja elämä)"
Tehokasta on ollut aivopesu myös sinun kohdallasi.
Olet malliesimerkki siitä, mistä tässä olen koko ajan puhunut.
"Let's drop the subjekt"
Käsittääkseni minä lopetinkin sen jo tuossa edellisessä viestissä, mutta meillä kummallakin näyttää olevan tarve sanoa se viimeinen sana;)
Mutta tosiaan, let's drop the subjekt. Ehkäpä joku kaunis päivä joku asia avaa sinunkin silmäsi, eikä se "totuuden valo" enää sokaise niin pahasti.
:)