Maanpuollustuslaitoksen sotahistorian laitos ei ole mikään historiantutkijoitten tyyssija, eikä siellä ensisijaisesti tehdä mitään historian tutkimusta. Nettisivuillakin ilmoitetaan suoraan ensisijaiset tavoitteet, eikä yksikään niistä liity tutkimukseen tai tieteen tekoon. Kaikki liittyvät upseerin ammattiin valmistumiseen. Siksi maanpuollustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen antama kuva sodistamme ja niiden tapahtumista onkin vain virallinen upseereitten versio tapahtumista eli ns. kenraaliversio. Se pyrkii luomaan virheettömän ja eheän kuvan armeijasta ja sen toimista, ja torjumaan kaikki sitä kohtaan esitetyt epäilykset tai kritiikin. Näistä lähtökohdista se myös pyrkii tarvittaessa nujertamaan kaiken sellaisen historian tutkimuksen, joka ei tue sen hyväksymää kaanonia. Malliesimerkistä käy professori Heikki Ylikankaan kirjaa vastaan tehty hyökkäys, jossa eräs eversti intoutui miltei käsirysyyn julkistamistilaisuudessa. Vastaavaa menoa tapahtuu Venäjällä, jossa pyritään myös yhteen ainoaan totuuteen, joka on sotilaille eduksi. Asiallisen kritiikin sijasta vaihtoehtoisia tulkintoja tekevä tutkija tai muu taho leimataan epäluotettavaksi huhujen levittäjäksi, epäpäteväksi tai poliittisesti motivoiduksi, kun sotahistorian laitoksen esittämä versio taas esitellään varmennetuksi ja todistetuksi totuudeksi. Ilmeisesti sotavoimissamme on yhä paljon samanhenkistä väkeä kuin itärajan takanakin, joille keskustelu ja kriittinen tarkastelu ovat kauhistuksen kanahäkki ja kaikki upseerikunniaa mahdollisesti loukkaava, nolaava ja/tai upseerikunnan mahdollisia erheitä, huonoa käytöstä ja epäpätevyyttä esiintuova tutkimus on vain yksinkertaisesti väärin. Tämä on totuus maanpuollustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksesta ja sen tavoitteista, työstä ja motiiveista toimia julkisuudessa.
sotahistorian laitos ja virallinen totuus
skepsis kekkaa
372112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
se, että tiede ei edusta totuutta ikinä.
Esim. Tampereen kaunaopisto suoltaa jatkuvasti pseudopunateoriaa.
Ei tiede koskaan totuutta ole edustavinaankaan, vaan tutkimusta. Tampereen tutkimukset, mihin sitten oletkaan viittavinasi, edustavat yhtä näkökulmaa (siis yksi tutkimus yhden tutkijan). Niitä sopii toki ihan normaalin tieteellisen menettelyn mukaisesti opponoida.
Ei tiede koskaan totuutta ole edustavinaankaan, vaan tutkimusta. Tampereen tutkimukset, mihin sitten oletkaan viittavinasi, edustavat yhtä näkökulmaa (siis yksi tutkimus yhden tutkijan). Niitä sopii toki ihan normaalin tieteellisen menettelyn mukaisesti opponoida.
"Tampereen tutkimukset, mihin sitten oletkaan viittavinasi, edustavat yhtä näkökulmaa (siis yksi tutkimus yhden tutkijan)."
Tampereen tutkimuset edustavat seuraavaa näkökulmaa: Katsotaan asioita "sillä silmällä" jolla yleensä istutaan.
Hohhoijjaa.
tutkimustyötä opetustehtävien ohessa. Sen henkilöstö on tutkijoina yhtä pätevää kuin missä muualla tahansa. Mainittakoon vain tällä hetkellä professori Ohto Manninen ja tohtorit Martti Turtola, Jukka Kulomaa ja Lasse Laaksonen. Joku saattaa olla Maanpuolustuskorkeakoulun puolella.
Ylläoleva teksti on loukkaava, kaunainen ja vääristelevä eikä toituutta lähelläkään.
Sotahistorian laitos on toimittanut mm. moniosaiset Talvi- ja jatkosodan historiat.Ne eivät ole mikään kenraaliversio, vaan tapahtumien kulku sellaisena kuin se tavattoman laajan tuktimustyön perusteella on ollut.
Ylikankaan viimeistä kirjaa on kritisoitu myö sotahistorian laitoksen piiristä, koska se ei perustu tutkimustietoon, vaan tekijän ennakkokäsitykseen ja omiin kuvitelmiin.Ylikangas leimaa kaiken aikaisemman tutkimustyön omaansa kehnommaksi. Se ei miltään osin pidä paikkaansa.
On huomattavaa, että sotahistorian tutkimus ei millään tavalla ole eikä ole ollut sotahistorian laitoksen yksinoikeus, vaan tutkijoita on ollut tuhansia eri elämänaloilta sekä sotilaita, ammattitutkijoita että harrastelijoita. Kaikkia tarvitaan.
Kaivonmyrkyttäjät kulkevat laitoksesa kolerapaskaämpärit mukanaan!
Jos kerran niin on kuin täällä väitetään,niin miksi vasta -88 ammuttiin alas ajopuu ja koskivene. Teos jatkosodan synty Mauno Jokipii miksi ei aikaisemmin????
Kyllä ne teoriat oli ammuttu alas jo paljon aikaisemmin. Jokipiin ansio on siinä, että se on yksityiskohtaisin kuvaus kehityksestä ja se summaa yhteen aiempien tutkimusten tulokset kokonaisesitykseksi.
Jokseenkin kaikki tutkimus tässä maassa tehdään laitoksissa jotka eivät ole varsinaisia tutkimuslaitoksia vaan mm. opetukseen tarkoitettuja, kuten yliopistot. Avaus on täyttä sontaa.
Taidat tietää mistä kirjoitat?
No kyllä minä kananpaskan ja kanasalaatin toisistaan erotan.
Otsikko: Sotahistorian opetus ja TUTKIMUS Maanpuolustuskorkeakoulussa. Ensisijaisena tarkoituksen/erityistä huomiota:
"Päätöksenteon- ja tilanteenarviointikyvyn kehittämiseen.
Puolustushaarojen yhteistoimintaperusteiden ja -taustojen ymmärtämiseen.
Analyyttisen ja laadullisen tarkastelutavan kehittämiseen.
Kirjallisen ja suullisen argumentointitaidon kehittämiseen."
Miten nämä tutkimuksen ja opetuksen erityisesti ja ensisijaisesti painotetut asiat liittyvät tieteen tekemiseen? Mitä kriittistä tieteellistä diskurssia noissa on? Ei mitään. Niiden tarkoitus on valmistaa upseereita nykyaikaiseen sodankäyntiin, johon tuo viimeinen painotus liittyy erityisesti. Hyökkäykset vaihtoisia tulkintoja tarjoavia tutkijoita vastaan osoittavat että jotakin on opittu. Täälläkin näköjään toimitaan saman mallin mukaisesti. Mielipiteet ovat hyväksyttyjä vain, jos ne myötäilevät puolustusvoimien hyväksymiä linjoja. Karua tohua.
Jos vaivautuisit lukemaan yliopistojen vastaavia sivuja, toteaisit että samanlaista linjaa nekin ovat. Aivan turhaa paskanjauhantaa tuo juttusi. Ensisijainen tarkoitus on yliopistoillakin valmistaa maistereita. Ja aivan samalla tavalla sotahistorian laitoksen tutkijat esittelevät tutkimustaan muulle tiedeyhteisölle opponoitaviksi kun kaikki muutkin. Sotahistorianlaitoksella voi opiskella myös siviilit.
virheellisiä tietoja ja tarkoituksellista mustamaalausta, jota Ylikankaan pari viimeistä kirjaa hyvin edustavat. Henkilökuynnassa on päteviä tutkijoita ja kun heidän työnsä pyritään mittäöimään he reagoivat. Ylikangas saa vastaiskun lokakuussa ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus". Laiotksen tutkijoiden osuus siinä on vahva. Mukana on myös ulkopuolisia asiantuntijoita.
Maanpuolustuskorkeakoulussa ja sotahistorina laitoksessa ei ole mitään sellaisia linjauksia, joita mielipiteiden tulisi noudattaa.
Niin, Ylikankaan esittämät vaihtoehtoiset historian tulkinnat ovat siis "tarkoituksellista mustamaalausta" ja sen seurauksena suoritetaan "vastaisku" laitoksen tutkijoiden toimesta? Mitä se kertoo laitoksesta ja sen kritiikin ja mielipiteen vapauden sietokyvystä, ja sen maailmankuvasta? Mitä se kertoo ko. laitoksen demokratiakäsityksestä? "Te teette kuten käsketään, onko selvä?!" (Tuntematon sotilas).
Tämä ei ole mikään punakaarti, jossa komppanianpäälliköt valitaan huutoäänestyksellä.
Tuntematon sotilas.
Kaikki tutkijat toimivat oman harkintansa mukaisesti. Ei sotahistorian laitos käske kenenkään mielipiteitä tai kirjoituksia.Ylikankaan "vaihtoehtoinen tulkinta" ei perustu tutkimukseen,vaan hänen mielipiteisiinsä.Niitä voi jokainen tutkija kumota omilla tutkimustuloksillaan.
Sotahistorian laitos edustaa akakteemista tutkijanvapautta siinä kuin minkä tahansa yliopiston osasto.Mielipiteensä muodostaa jokainen tutkija itse. Sitä ei kukaan käske.
Ylikankaan puoltajat käyttävät samaa metodia kuin idolinsa. Kun tutkimustietoa ei ole esittää, siirrytään mustamaalaamaan ja solvaamaan kritiikkiä esittäneitä. Sehän on ollut Ylikankaan ainoa toimintamalli käydyssä keskustelussa. Ylikankaan kanssa eri mieltä olevat tutkijat ovat murskanneet hänen todistelunsa kesän 1944 tapahtumista 19.6. jälkeen. Ylikangas on vastannut henkilökohtaisilla solvauksilla. Samaan näkyy pyrkivän avaaja ja hänen kannallaan olevat.
Juuri näin: Ylikangas on pelkkä huhujen levittäjä ja mustamaalaaja, joka vain keksii asioita? Ylikangas esittää pelkkiä mielipiteitä? Juuri tätä on kritiikin taso sotahistorian laitoksen puolustuksella. Eipä tuokaan kovin analyyttista ole, vai mitä, mutta ehkäpä se onkin "täsmäisku informaatiotaistelussa"? Ideana on toistaa slogania siitä, että Ylikankaalla ei ole faktoja, että hänen kirjoituksensa nojaa vain mielipiteeseen, eikä näin ollen ole Totta. Tämä on propagandan peruskuvioita. Esimerkistä käy mm. Yhdysvaltojen propaganda ennen hyökkäystä Irakiin tai Venäjän propaganda Eestin tai Georgian suhteen. Toistetaan tiettyjä perusteesejä kunnes ne korvaavat faktat. Tosin sen upseerin tömistely ja meuhkaaminen Ylikankaan kirjan julkistamistilaisuudessa oli kyllä todella lapsellista ja naurettavaa, ennen kaikkea noloa touhua aikamieheltä, mutta ilmeisesti sekin on sotahistorian laitoksen linjan mukaista kritiikin torjuntaa ja ennaltaehkäisevää sotilaallisen (fyysisen) voiman näyttöä uhkaa (Ylikangas) vastaan. En tiedä. Naurettavaa on kuitenkin selittää Ylikankaan ja monen muun vaihtoehtoisia tulkintoja lähihistoriastamme pelkiksi mielipiteiksi. Se ei ole Totuus.
Jos esitetään muka tutkimustietona, että kesän 1944 suurhyökkäys pysäytettiin ampumalla salaa ja laittomasti komppanian verran omia miehiä ( tosin karkureita), eikä väitteen tueksi ole esittää yhtään faktaa, niin kyse on pelkästä mielipiteestä.Lisäksi se on nimenomaan faktoin tyrmätty joka kohdalta. Kyse ei ole vain muutamasta tutkijasta, vaan yksikään sotahistorioitsija tai sotilasasiantuntija ei ole samaa mieltä Ylikankaan kanssa.
Everstiluutnantti Nieminen esiintyi Ylikankaan kirjan julkistamistilaisuudessa tuodakseen selvästi esille tämän linjauksen virheellisyyden. Ylikangashan kiistää kirjansa alussa ja lopussakin kaiken aiemman tutkimuksen oikeellsuuden pyrkien mitätöimään nimenomaan sotahistorian laitoksen julkaisujen tiedot ilman omia todisteita pelkkkien mielipiteiden ja ennakkokäsityksen varassa.
Propagandaa on juuri perättömien tietojen toisto kerran toisensa perään ilman argumentointia.Sitähän nimenomaan Ylikangas kannattajineen tekee ja sitä tekevät näillä palstoilla sotahistorian laitoksen toiminnan mustamaalaajat. Heilläkään ei ole edes alkeistietoja asiasta,jossa meuhkaavat. Se on totuus.
Ongelman ydinhän on siinä, että sotahistorian laitos ja sen tutkijat edustavat armeijan virallista linjaa jo siitäkin syystä, että ovat kaikki armeijan alaisen laitoksen palkkalistoilla. Heille totuus on se, joka löytyy armeijan papereista. Esimerkiksi silminnäkijä kertomukset leimataan huhupuheiksi yms. jos niitä tukevia tietoja ei löydy armeijan papereista, kenttäoikeuksien yms. pöytäkirjoista tai raporteista. Jo pelkästään siitäkin syystä heidän käsityksensä ja näkemyksensä on vajaavainen ts. poissulkeva. Ylikankaan ongelma on puolestaan se, että hän haluaisi sitoa kesän 1944 kaoottisissa tilanteissa siellä täällä tapahtuneet ampumiset yhden elimen tai johdon alle. Tämä on hänen ja hänen kannattajiensa ongelma. Kirja Teloitettu totuus puolestaan kuuluu puolustusvoimien käynnistämään propagandatoimintaan Ylikankaan esittämää näkemystä vastaan, tai tiedotuskampanjaan kuten nykyisin asia ilmaistaan. Ollaan siis kahden "tulen" välissä ja koska kumpikin on asettunut tukevasti omiin poteroihinsa, mitään kunnollista ei saada aikaiseksi tässä kysymyksessä ainakaan niin kauan kuin tämä asennesukupolvi asiaa tutkailee. On aivan takuuvarmaa, että sotahistorian laitoksen viralliset luvut ovat suorastaan naurettavan pieniä, mutta yhtälailla on aivan varmaa ettei mitään Ylikankaan maalailemia teloituskeskuksia löydy. Ps. Edellä oleva kirjoitus on juuri sitä mistä sitä edeltänyt kirjoitus puhui. "Trough repetition it is possible to make allegationsa ja innuendos appear the truth and once this has been achieved, it becomes the truth in conventional sense", Yhdysvaltain erikoisjoukkojen koulutusoppaasta poliittisen sodankäynnin luonteesta 1980-luku.
Kyse on totuuteen pyrkivän historiatutkimuksen ja kuvitelmiin perustuvan mielipidekirjailun ristiriidasta.Ylikankaan kirja muodostuu ennakkokäsityksestä ja nojaa puhtaaseen asiantuntemattomuuteen sekä sotahistoriasta että sotilasasioissa. Ainoatakaan faktaa ei ole esittää väitteiden tueksi, kuten oikeat tutkijat ovat todistaneet.Ei ole ainoatakaan edes lähelle uskottavaa kertomusta todisteeksi salaisista tai laittomista teloituksista, mitkä ovat Ylikankaan kirjan ydin.Jos esimiehen aseenkäyttötapauksia on jäänyt selvittämättä, niin on huomattavaa, että ne eivät ole teloituksia. Sellaisen voi määrätä vain tuomioistuin.
Väitöskirjoissa ja muussa tutkimuksessa esitetyt luvut teloituksista ovat faktoja, kunnes toisin todistetaan. Niille löytyy aivan selkeät asiakirjaperusteet.Silminnäkijäkertomukset on tarkistettu, mutta yksikään ei ole osoittautunut pitäväksi todisteeksi.
Puolustusvoimilla ei ole mitään propagandatoimintaa Ylikangasta eikä ketään muutakaan tutkijaa vastaan. Kyseessä on useiden sotahistorioitsijoiden työ Ylikankaan täysin perättömiksi osoitettujen väitteiden lopulliseksi kumoamiseksi. On huomattavaa, että hänen näkemyksensä kiistää KAIKEN tähänastisen tutkimuksen oikeellisuuden kesän 1944 tapahtumista.
Ylikankaan tutkijalaadusta on vielä huomautettava, että hän on sotahistoriassa harratelijatasolla. Hänellä on varmaan ansionsa oikeushistoriassa ja hän lienee keskitasoa parempi kotiseutuhistorioitsija, mutta hänen sotahistoriaa koskevat näkemyksensä ovat aina nostaneet kovan metelin toisten tutkijoiden puolelta. Ylikangas on jäänyt väittelyissä usein kentälle voittajana, koska hän tietojen loppuessa ryhtyy aina henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Muut tutkijat eivät yleensä halua lähteä niihin mukaan.
Vielä kysymys: Ylikankaan perusväite on, että armeijan perääntyminen pysäytettiin ampumalla salaa ja laittomasti karkureita ehkä jopa noin 190 alkaen 20.6. 1944. Kuitenkin armeija pysähtyi juuri 20.6. käskyn mukaan VKT-asemaan ja ryhtyi torjuntataisteluun. Mihin olisi tarvittu tiedettyä enemmän teloituksia, kun koko Ylikankaan kuvaamaa tilannetta ei ollut olemassa, eikä näistä kuvitelluista teloituksista edes olisi joukoissa tiedetty? Jo Ylikankaan lähtökohta on mieletön. Eri asia on, jos joitain esimiehen aseenkäyttöjä on jäänyt selvittämättä.Vaikka olisikin, niillä ei ole merkitystä kokonaisuudessa eikä taistelujen lopputuloksessa.Torjuntavoittoa ei sentään Ylikangaskaan pysty kieltämään, joskin tulkinta sen perusteista on aivan käsittämätön.
No nyt ainakin paljastui oma asenteesi ja näkemyksesi kesän 1944 tapahtumista. Ensiksikin: tuo "virallinen" luku 45 ei ole mikään kiveen hakattu, toisin kuin väität toistamalla omaa mantraasi rikkinäisen gramofonin tapaan. Esimerkiksi Jatkosodan pikkujättiläinen ilmoittaa luvuksi 49, kun taas Seppo Sudenniemi ilmoittaa kirjassaan Salaisen sodan varjot, tiedustelu- ja desanttitoimintaa talvi- ja jatkosodassa luvuksi 46 pelkästään kesälle 1944 ja koko sota-ajalle peräti 468. Pikkujättiläisen mukaan lopullisia tuomioita annettiin sota-aikana 528. Eli lukuja lentää sinne tänne kaikenlaisissa kirjoissa. Toisin kuin armeijaansa puolustavat upseerit, mitään jumalalta saatuja kivitauluja ei yksikään tutkija ole koskaan esittänyt, eikä voi esittääkään, koska osa jopa divisioonien arkistoista jäi vihollisen käsiin tai tuhoutui Kannaksella 1944 (10.div arkisto pyrittiin polttamaan 10.6. Raivolan Kauhimäessä vihollisen pelossa). 6. divisioonassa ammuttiin neljä miestä heinäkuussa 1944 ja neljä muuta sai kuolemantuomion. Se tekee jo kahdeksan miestä. Tässä divisoonassa "hiippareita" oli noin 800. Vuosalmella taistelleen 2.divisioonan yksi pataljoona oli selustassa ainoana tehtävänään karkureitten käännyttäminen 11.7. 1944. Päivään 22.6. pelkästään IV AKssa oli noin 19000 miestä pakenemassa, kateissa tai karkuteillä (lähde: Sudenniemi). Jatkosodan Pikkujättiläisessä mainitaan kesän 1944 karkaamismääräksi 12000 joista 70% Kannaksella. 22.6. 1944 mennessä selustaan oli koottu 24000 miestä, jotka olivat eri syistä joutuneet erilleen omista yksiköistään. 4% Kannaksen joukoista oli teillä tietymättömillä eri hetkillä. Laatokan pohjoispuolella oli kesä-heinäkuussa 1944 noin 3500 karkaamista. Totta on, että Suomen armeija pysähtyi ja ennenkaikkea pysäytti vihollisen kesällä 1944, mutta tilanne oli välillä enemmän kuin kriittinen, eikä siinä tilanteessa kysellä kovin paljoa kun otetaan yksi mies esimerkiksi muille. Jos joku naama peruslukemilla uskaltaa mihin tahansa lähteisiin nojaten väittää, että Suomen armeijassa esimiesten määräyksestä tai toimesta ammuttiin vain 45 miestä, on päässä oltava perustavaalaatua oleva patologinen usko johonkin käsittämättömään valheeseen. Amerikkalaiset, britit, saksalaiset, venäläisistä nyt puhumattakaan, kaikki ampuivat omiaan huomattavasti herkemmin ja enemmän kuin suomalaiset. On äärettömän lapsellista ja naivia kuvitella, että suomalaiset olisivat olleet jotenkin erityisen kilttejä tässä suhteessa. Teloitusmeininki ei vain sovi meille, siksi luku jäi suhteellisen pieneksi. Mihinkään Ylikankaan teloituskoneistoihin en usko sen enempää, mutta on aivan turha hokea tuollaista 12/45 iskulausetta totuutena. Moni upseerin ampuma mies merkittiin kaatuneeksi tai kadonneeksi ja niitä oli varmasti enemmän kuin tuo 45. Ja on yhtä varmaa sekin, että kaatuneiksi ilmoitettuja upseereita ampuivat myös hermonsa menettäneet omat. Mielikuva jostakin topeliaanisesta sveitsiläisen kellon tarkkuudella toimivasta salskeitten urhojen armeijasta kuuluu Korkeajännistys-lehteen, jos sinnekään. Sota oli armotonta tappamista ja todella tiukoissa tilanteissa otettiin kovimmat konstit käyttöön. Siihen antoi myös laki mahdollisuuden ja oikeuden, ja itseasiassa laki myös velvoitti esimiehen käyttämään noita keinoja tarvittaessa. Tosin suurin osa suomalaisista upseereista ei noidattanut tuota lakia tai käytti sitä vain pelotteena, tajuten varsin hyvin ettei pakokauhuista miestä saa mikään tolkkuihinsa. Ylikankaan höpinät joistakin kummallisista rikoksista ovat siis nekin tolkuttomia tuolloisen lain edessä. Samoin Ylikankaan teesi siitä, että massiiviset teloitukset saivat sotilaat pysähtymään, on pelkkä mielipide. Kuten eräs veteraani asian minulle ilmaisi, "juoksu päättyi kun tajuttiin, että noihan on Imatran kirkontornit jotka tuolla näkyy". Kiitos ja kunnia maan pelastamisesta kuuluu kaikille "tuntemattomille sotilaille" arvoon katsomatta, mutta jotakin realismia pitäisi säilyttää sodan suhteen. Niin Ylikankaan kuin upseerikunniaa epätoivon vimmalla puolustavien evp/vp/res upseerienkin.
On eri asia puhua kaikista eri syistä teloitetuista tai ammutuista. Karkuruudesta teloitetut on oma ryhmänsä. On eri asia koko jatkosota ja eri asia nimenomaan kesän 1944 karkurit. Upseereilla ei ole sen enmpää syytä torjua tosiasioita kuin kellään muullakaan, mutta syytteiden ja väitteiden asemasta tulisi tarjota faktoja, jos halutaan tutkitut luvut kiistää.
Oleellista olisi tajuta, että miehiä ei teloitettu esimiesten määräyksestä, vaan heidät tuomittiin kenttäoikeuksissa lain perusteella.Kaikki kenttäoikeuksien tuomioluettelot ovat tallella ja kuolemantuomiot ilmoitettiin lisäksi oikeusministeriöön ja PM:n kaatuneiden keskusrekisteriin. Ei divisioonien arkistot ole ratkaisevassa osaSSA TÄSSÄ ASIASSA.
Nämä asiat on mm.väitöskirjoissa selvitetty, ei niissä mitään uutta ole. Tietysti luvut eri esityksissä voivat hieman heittää, kysehän on kirjoittajan näkemyksestä.
Ota ensin aivan perusasioista selvää, ennenkuin rupeat esittämään viisauksia.Et näköjään lainkaan tunne asiaa, jota olet ruvennut setvimään. Mutta ehkäpä ne pikku hiljaa alkavat selvitä.
Hyvä, että olet edes hieman perehtynyt asiaan. Kukaan ei ole väittänyt mitään lukua viralliseksi. Luku 46 teloittetua ja 12 ammuttua kesän 1944 rintamakarkureista on luotettavin.Muissa luvuissa on kyse myös muista ajankohdista ja esimerkiksi kotirintamalla teloitetuista/ammutuista. Kaikkiaan sotien aikana teloitetut ovat taas oma lukunsa.Pääosa on NL:n kansalaisia vbvakoilusta teloitettuina.
Katrkurien lukumäärissä on myös sama asia. Mikä aika lasketaan ja ketkä ovat karkureita, hiippareita,eksyneitä tai vain joukostaan erilleen joutuneita.
6. D:ssa teloitettiin 6 miestä kenttäoikeudessa tuomittuina ja 4 ammuttiin esimiesten toimesta kenraali Vihman käskyllä.
Luku 46 teloitettua ja 12 esimiesten ampumaa on tähän asti luotettavin tutkimustulos eli Jukka lIndstedtin väitöskirjan tieto. Luku muuttuu, jos toisin todistetaan. Jos kerran tiedät teloitettuja/ammuttuja olleen enemmän, niin kerro ihmeessä tietosi ja esitä faktat todisteeksi.Muuten olet vain yksi kuvittelija muiden joukossa.
Mistään upseerikunnian puolustamisesat ei ole kyse, vaan perättömien väitteiden ja suoranaisten valheiden torjumisesta.Se on realismia se. Eivät upseerit halua asiassa esiin mitään muuta kuin totuuden. Minä ainakaan en ole muunlaisia näkemystä tavannut.
10.10.2008 julkaistaan kirja; Teloitettu totuus. Teloitettu totuus on artikkelikokoelma kesän 1944 kiistanalaisesta sotahistoriasta. Katso linkki,
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789512077724
Jatkuvat asiattomat ja asiantuntemattomat hyökkäykset sota-arkistoa, sotahistorian laitosta, sotahistorian tutkimusta ja armeijaaa vastaan osoittavat, miten paniikissa sotahistorian mustamaalaajat ovat. Tämä viimeisinkin yritys perustuu pahantahtoiselle tietämättömyydelle, jota ei ole ainoakaan fakta tukemassa. Kyse ei ole vain Ylikankaasta, vaan laajemminkin yrityksestä mitätöidä tähän astinen sotahistorian tutkimus.
Mitä tällä oikein ajetaan takaa? Ei kukaan eikä mikään ole estänyt tutkimasta sotahistoriaa mistä näkökulmasta tahansa. Kyse on vain siitä, että tutkimustulokset tulisi perustella jollakin muulla kuin väitteillä, tarinoilla, uskomuksilla ja kuvitelmilla.Eri mieltä olevien solvaaminen ja mustmaalaaminen eivät johda tulokseen.Ilmeisesti mustamaalaajat oivaltavat jo, että tässä on käynyt ja käymässä samalla tavalla kuin edellisessä yrityksessä Huhtiniemen huhun kanssa. Siinäkin oli kyse puhtaasta historian väärennysyrityksestä. Sellainenhan on Ylikankaan viimeisin mielipidekirja. Se, että kirjan väitteisiin on hurahtanut joukko tohtoreitakin, todistaa vain asianomaisten heikot tiedot sotahistoriasta ja pelon olla eri mieltä Ylikankaan kanssa.Kuten Huhtiniemen huhussa nytkin on huomattava osa mediaa mennyt mukaan juttuja levittämään, koska kohuväitteet ovat aina uutinen. Totuudella ei ole uutisarvoa ainakaan Ylen ja Hesarin kriteereissä.
Tulihan se sieltä se stalinistinen totuuden ääni! Kyse on suuresta salaliitosta! YLE ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan mustamaalaajien liigaan, johon kuuluvat Ylikangas, Hurahtaneet tohtoritkin ja kaikki ne jotka esittävät sotahistorina laitoksen tulkinnoista poikkeavia näkemyksiä! Heidät on löydettävä, nujerrettava ja vaijennettava! Kaikki sotahistorian laitosta arvosteleva kirjoittelu on kiellettävä ehdottomasti! Jokainen, joka esittää mitään kritiikkiä tai sanoo mielipiteensä, joka ei ole sotahishtorian laitoksen linjan mukainen, syyllistyy Mustamaalaukseen ja on näin ollen tuomittava huijariksi ja valehtelijaksi! Suomi on puhdistettava Mustamaalaajien salaliitosta! Kuten Josef Stalinkin sanoi: Me löydämme mustan kissan pimeästä huoneesta, vaikka siellä ei sellaista olisikaan! On olemassa Yksi Ainoa Totuus, jonka sotahistorian laitos on Auringon tavoin suonut pimeydessä vaeltavalle kansalle, Mustamaalaajien salaliigan sabotööritoimista huolimatta! On tehtävä selväksi, että Fakta on vain sotahistorian laitoksen hallussa! Kaikilla muilla on vain mielipiteitä ja valheita! Totuuden antaa sotahistorian laitos muuttumattomana ja absoluuttisena Faktana!... ? Hei ihan tosi, hieman suhteellisuuden tajua ja demokratian perusteita, pliis.
Eipä ole kommentoinnin arvoista.
Niin sun ei olisi kannattanut herätä. Äitis olisi voinut heittä sinut heit laskinämpäriin!
50 vuotta meni kunnes 419 kumottiin huuhaana...
Akvarelli on vesivärimaalaus.
"Maanpuollustuslaitoksen sotahistorian laitos ei ole mikään historiantutkijoitten tyyssija, eikä siellä ensisijaisesti tehdä mitään historian tutkimusta."
Ylikangas on oikeassa vaatiessaan sotahistorian tutkimusta pois ko. laitokselta. Tilanne on nykyisin aika kummallinen näissä kiistanalaisissa jutuissa. On kuin poliisi tutkisi itse tekemäkseen väitettyä rikosta.
pitäisit sopivimpana Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitokselle ajatusrikoksesta.
Ajatusrikos viittaa hallituksen tuomitsemiin ajatuksiin ja ajattelutapoihin George Orwellin teoksessa Vuonna 1984. Teoksessa maan hallitus pyrkii kontrolloimaan sekä kansalaisten toimia että ajatuksia. Orwellin dystopiassa ajatusrikoksiin kuuluvat valtioon, sen ideologiaan tai johtajaan (Isoveli) kohdistuvat negatiiviset, paheksuvat tai epäkunnioittavat ajatukset. Sanana ajatusrikos pitää tämän kaiken sisällään niin, että selventäviä termejä ei tarvita, ja teoksessa esiintyvästä uuskielestä voidaan poistaa ajatusrikokseen sisältyvät sanat. Terminä ajatusrikos lienee tullut suomen kieleen juuri Orwellin teoksesta eikä se esiintyne juurikaan yleisessä kielenkäytössä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajatusrikos
Ei se ole läheskään niin kummallista kuin se, että Ylikangas esittää oman arvauksensa tutkimustietona lähdeaineistoa vääristellen, kuten Teloitetussa totuudessa ansiokkaasti todistetaan. Sinänsä sotahistorian tutkimus ei ole kenenkään itseoikeus, joten siitä vaan kirjoittamaan omaa tutkimusta, tämä on vapaa maa. Tuskin siitä ainakaan huonompaa tulee kuin Ylikankaan tekeleet. Toki on hyvä jo lähdössä yrittää ymmärtää, että tutkimusta tehdään ja sitä arvostellaan asia-argumenteilla, ei hämärillä hyökkäyksillä tutkimuksen tekijää kohtaan.
Maanpuoluostuskorkeakoulun seitsemästä ainelaitoksesta. Sen päätehtävä on sotataidon opetus. Laitoksen pätevä henkilöstä on aikoinaan tehnyt mm. ansiokkaat moniosaiset perustutkimukset Talvi- ja jatkosodasta. Ne eivät ole mitään virallista historiaa, joskin ovat saaneet eräänlaisen puolivirallisen aseman. Ne antavat realistisen kuvan sotatapahtumista ja mahdollistavat osaltaan sovelletun ja erikoistuneen jatkotutkimuksen.
Sotahistoriaa on tuktittu kai useimmissa yliopistoissa ja tietenkin myös täysin omaehtoisesti. Kyse on tietenkin aina rahoituksesta. Armeija ei ole puuttunut ainoaankaan kriittiseenkään tutkimustyöhön. Ylikankaan "Romahtaako rintama?" on täynnä virheitä. Niitä pn laskutavasta riippuen 80-100.Siksi ne on jouduttu oikomaan kokonaisen kirjan ja kuuden kirjoittajan voimin. Uusimmassa kirjassaan Ylikangas puolustaa sitkeästi virheitään, mutta "unohtaa" ansiokkaasti joukon pahimpia kömmahdyksiään. Niissä oli kyse sensaatioon pyrkivistä ylilyönneistä.
Ylikankaan taso paljastuu jokaiselle ajattelevalle lukijalle jo hänen tavastaan arvostella suorastaan valheellisesti eri mieltä olevia."Teloitettun totuuden" ilmestyttyä yksikään tutkija ei ole asettunut Ylikankaan kannalle.
Ylikankaalla on tietysti oikeus mielipiteisinsä. Niitä ei kuitenkaan pidä sotkea tutkittuun tietoon. Ylikangas itsekin ilmoittaa kerran toisensa jälkeen tehneensä vain viitteellisen arvion piilorikollisuuden tutkimusmenetelmiä käyttäen.