Heino K. Olet aiemminkin selittänyt huolella monia Raamatun kohtia. Olisiko sinulla näihin kahteen kohtaan selitystä?
Tässä ensimmäinen:
1 Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." [Judit 8:26]
2 Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan." [2. Aik. 3:1]
3 Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
4 Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä.
5 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne."
6 Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
7 Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?" Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?"
8 Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
9 Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.
10 Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa,
11 Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen."
12 Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi." [Viis. 10:5; Sir. 44:20; Hepr. 11:17; Jaak. 2:21]
13 Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi "Herra katsoo". Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan "Herrankatsomavuoresta.
Ja tässä toinen:
Jaakob saa viekkaudella siunauksen isältään
1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?"
2 Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.
3 Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. [1. Moos. 25:28]
4 Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen."
5 Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,
6 Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle:
7 'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'
8 Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.
9 Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.
10 Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."
11 Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. [1. Moos. 25:25]
12 Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta."
13 Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
14 Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.
15 Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.
16 Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.
17 Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
18 Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?"
19 Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut."
20 Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni."
21 Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et."
22 Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet."
23 Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.
24 Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."
25 Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi.
26 Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."
27 Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut. [Sir. 44:23]
28 Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.
29 Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat. [1. Moos. 12:3 | 1. Moos. 25:23; Ob. 10]
Näissä kohdissa on vaikea ymmärtää, miten väärältä tuntuvat asiat olisivat Jumalan tahto. Mikä tuska oli pikkupojalla, kun hän tajusi, että oli itse aiottu uhri, eikö ollut selvää kieroutta ja pettämistä, kun Rebekka naamioi Jaakobin Eesauksi ja yhdessä jymäyttivät sokeaa miestä jne.
Tässä ensimmäinen:
1 Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." [Judit 8:26]
2 Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan." [2. Aik. 3:1]
3 Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
4 Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä.
5 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne."
6 Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
7 Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?" Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?"
8 Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
9 Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.
10 Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa,
11 Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen."
12 Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi." [Viis. 10:5; Sir. 44:20; Hepr. 11:17; Jaak. 2:21]
13 Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi "Herra katsoo". Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan "Herrankatsomavuoresta.
Ja tässä toinen:
Jaakob saa viekkaudella siunauksen isältään
1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?"
2 Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.
3 Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. [1. Moos. 25:28]
4 Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen."
5 Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,
6 Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle:
7 'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'
8 Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.
9 Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.
10 Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."
11 Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. [1. Moos. 25:25]
12 Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta."
13 Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
14 Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.
15 Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.
16 Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.
17 Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
18 Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?"
19 Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut."
20 Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni."
21 Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et."
22 Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet."
23 Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.
24 Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."
25 Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi.
26 Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."
27 Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut. [Sir. 44:23]
28 Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.
29 Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat. [1. Moos. 12:3 | 1. Moos. 25:23; Ob. 10]
Näissä kohdissa on vaikea ymmärtää, miten väärältä tuntuvat asiat olisivat Jumalan tahto. Mikä tuska oli pikkupojalla, kun hän tajusi, että oli itse aiottu uhri, eikö ollut selvää kieroutta ja pettämistä, kun Rebekka naamioi Jaakobin Eesauksi ja yhdessä jymäyttivät sokeaa miestä jne.
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://www.hakomaja.net/keskustelu?func=view&id=389&catid=14
Haku ei toimi syystä tai toisesta täällä.
Tässä on muutama kirjoitus jonka Heinon luvalla siirsin hakomajaan. Yksi näistä ketjuista oli tuo esikoisuutta käsitelevä teksti. Eli käsitelee tuota jälkimmäistä paikaa.
Mikä sinua mietityttää tässä ensimäisessä kohdassa. Jumala koetteli Abrahamin uskoa.
"Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi."
Ja näki sen ettei Aabraham rakastanut poikaansa enempää kuin Jumalaa vaan oli Jumalan käskylle kuuliainen.
1 moos 26
2Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.
3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.
4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,
5 sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."
Olen aiemmin kirjoittanut ”Jaakobin kieroudesta”, josta sanot: ” eikö ollut selvää kieroutta ja pettämistä, kun Rebekka naamioi Jaakobin Eesauksi ja yhdessä jymäyttivät sokeaa miestä jne.” Hyshys näyttää laittaneen linkin kirjoituksiini, joten en siitä raamatun kohdasta käy kirjoittamaan.
Mutta tuo Abrahamin koettelemus on kyllä Abrahamin omaa syytä! Kun tutkimme raamattua ja törmäämme tähän lukuun: 1 Moos. 22: 2 ”Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan."
Tulee ensiksi aivan samanlainen ajatus, kuin sinulle: ”Näissä kohdissa on vaikea ymmärtää, miten väärältä tuntuvat asiat olisivat Jumalan tahto. Mikä tuska oli pikkupojalla, kun hän tajusi, että oli itse aiottu uhri”
On aivan varmaa, että tuskaa oli kumpaisenkin sydän täynnä! Jumala käskee uhrata – tappaa pojan, pojan josta itse Jumala on antanut lupauksen: 1 Moos. 15: 2 Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." 3 Abram sanoi vielä: "Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut." 4 Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." 5 Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaal- le ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä."
Minua on tähän raamatun kohtaan vedoten puhuteltu, että suostuisin henkiparannukseen, on sanottu: ”Ole kuuliainen seurakunnalle, vaikket ymmärräkään! Olihan Abrahamkin kuuliainen ja ihan ihmisjärjen vastaiselle käskylle: ”mene ja uhraa poikasi”! Mutta ei Abrahamia neuvonut Saara, mennä uhraamaan poika, vaan Jumala.
Miksi Jumala näin koitteli Abrahamia? Eikö Jumala pannut Abrahamin uskoa liian suurelle koetukselle? Ensin Jumala lupaa: "Katso taivaal- le ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä." ja sitten käskee uhrata – tappaa lapsi, joka on syntynyt Jumalan antaman lupauksen mukaisesti!
Minä sanon, ei pannut liian suurelle koetukselle! Jumala näytti tällä tapahtumalla Abrahamille oikean uhrin. Onneksi meillä on raamattu, josta me voimme itse lukea selvityksen tähän raamatun kohtaan. Sillä Jeesus itse tämän selittää: Joh. 8:56 ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."
Tuo lupauksen sana ”vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään”, se oli Abrahamilla tiedossa ja tämän lupauksen ymmärtämistä hän oli pyytänyt Jumalalta. Jumala hänelle näytti, miten hän on uhraava oman poikansa ja tämän uhrin kautta Abrahamin oma poika säästyi kuolemalta.
Tämä on se uhri – sanoma myös meille, mekin säästymme iankaikkiselta kuolemalta, koska Jumala on uhrannut oman Poikansa. Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, me uskomme täyttyneeseen lupaukseen. Abraham tuli tämän uskonsa kautta autuaaksi ja niin mekin tulemme, vain uskon kautta. Abrahamista Jeesus sanoo: ”Hän näki sen ja riemuitsi." . Mekin saamme tänä armon päivänä riemuita yhdessä Abrahamin kanssa: ”On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu, ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty”.
Kyllä minä sen löydän että Aabrahami oli kuuliainen Jumalan tahdolle.
Mutta ei minulle käytnyt mielessäkään ettei Aabraham uskonut lupauksen päälle. Varmaan uskoin mutta ettei hän ymmärtänyt tuon lupauksen merkitystä.
Huomaan opineeni taas jotain uutta. Sitä ei tule ajatelleeksi että - usko muutuu näkemiseksi. Miten Aabraham saattoi olla niin "sokea" uskosaan - hän oli uskon kautta nähynyt Kirstuksen syntymän ja kuoleman.
Eikä tule ajatelleeksi että vanhan liitonkin uskoviaset - usko muutuu näkemiseksi.
Minä tunnen kanssa monesti itseni "typeräksi"! Voisi kyllä ajatella, että tuo Heino se ymmärtää paljon raamatun kirjoituksia. Mutta minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että on ihan niin kuin Paavali kirjoittaa: 1 kor. 13:9 "Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista"
Joskus Jumala tosin voi avata jonkun raamatun paikan, niin että voimme iloita. On kuitenkin niin, että vaikka kuinka selittäisi kirjoituksia, niin se on sittenkin yksin Jumalassa, avaako hän kuulijan/lukijan ymmärryksen ymmärtämään Jumalan ilmoitusta.
Muutama tunti sitten keskustelin vl yrittäjän kanssa henkiopista ja seurakunnalle kuuliaisuudesta. Mutta vaikka kuinka pyrin raamatuilla osoittamaan sen, miten yksin Jumalan Sanalle tulee olla kuuliainen ja miten henkiparannus on vastoin raamatun opetuksia – ei hän yhtään ymmärtänyt, vaan aina palasi tähän: ”Tähän henkeen kuuluu ylpeys, itsensä korottaminen ja synnin luvallisuus, eli voi sallia itselleen vaikka katsoa televisiota. Tämän takia täytyy tehdä parannus väärästä hengestä”.
Iloitaan me hyshys siitä, että vaikka ollaan monesti ”typeriä”, niin kuitenkin saamme iloita siitä, kun Jumala aukoo meidän ymmärrystä uskon kautta näkemään.
Mielestäni et ollenkaan ole syytä hävetä. Heino vain kertoi niin seikkaperäisesti, ettei siihen kukaan muu edes pysty. Hän jopa huomioi Abrahamin eri aikakauden nimet. Abram ja sitten se kuulusuden ansiosta Abraham.
Abraham oli alun perin nimeltään Abram.. Hänen vaimonsa oli nimeltään Saarai, myöhemmin Saara. Jumala antoi Abramille nimeksi Aabraham luvatessaan hänestä tulevan suuren kansan isä: "Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: 17:4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. 17:5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän..." Abraham sai kunnianimen ”monien isä/johtaja”.
Mutta se, ettet huomannut, että Abram eli lupauksen alla, kuten myös me, sinä, Heino ja minä, ja muut kristityt, emme aina vain muista sitä. Ajattele omalle kohdallesi, mennä nyt uhraamaan lapsi, jonka olet saanut vasta sata vuotiaan? Kyllä se on sinulle rakas. Uskon, ettei tämä lupaus ollut Hänen mielessään juuri ollenkaan, ainoastaan tahto totella Jumalaa. Hänkin oli ihminen. Raamattu ei kerro mitään siitä, mitä Hän ajatteli, ettei vaan kenelläkään tule omat ajatukset mieleen, mutta raskas taakka hänellä oli.
Mutta me tiedämme, kuten 1 Kor 10:13 kertoo Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. >Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaa
itsestään sevänä että Kristus syntyi kärsi ja kuoli eikä tule lainkaan ajatelleeksi että vanhan liiton ihmiset eivät eläneet täät aikaa. Vaan aikaa jossa tuo kaikki oli edessä päin.
He elivät lupauksen aikaa mutta ei tule lainkaan ajatelleeksi miten tuo lupas näytetiin heille todelliseksi.
Niin kuin joskus sanoin jouluevankeliumin alla nähdä uskon kautta Kristuksn syntymä.
tuntee itsensä typeräkis ennen kaikkea sen takaia ettei huomaa jotain niin ilmiestä - eletiin aikaa ennen Kristuksen sytymistä. Eletiin lupauksen aikaa ...
Perjaateessa on ihan samasta asisata kyse tuossa toisessa raamatun paikassa. Usko muutuu näkemiseksi - yksikö sinulla vain on sinaus... Yksi on siunaus ja se on ja pysyy.
Ei tule lainkaan ajatelleeksi ettei tuon ajan ihmiselle ollut lainkaan itsestään selvää uskoa lupauksen päälle. Eikä sitä ollut niinkään helppoa ymmärtää mistä tuossa lupauksessa oli kysymys.
Sitä tajuaa vain olevansa ´niin sidottu tähän aikaan ja tähän näkökulmaan jossa tuo lupaus Kirsistuskesta on täyttynyt. Typäisee tämä rajallisuus. Juuri sellainen hetki - tämä olisi pitänyt nähdä.
Mutta on käsitämätöntä se että tätä käytetään kuuoiaisuuden vaatimiselle seurakunnalle. Ajatus on käsitämätön. Tosin ei mitään uutta. Kyllhän tuo toinen raamatun kohta on samaa sarjaa.
Ensin Jumala käski ja sitten kielsi ja kummallakin kerralla Aabaraham oli kuuliainen Jumalalle. Ehkä tällä tavalla itse kunkin usko muutuu näkemiseksi.
JOs ajatelee omaa kohtaa niin näin se taitaa menne etä usko muuttuu näkemiseski kun enin ymmärtää mitä Jumala käskee ja mitä se kieltää. Eli etsiä sitä Jumalan tahtoa.
Sitä pitää niin itsestään selvänä että Aabraham ymmärsi Jumalan suunitelmat ja lupaukset. Se on sellainen vakio ettei sitä ymmärrä kyseenalaistaa. Ettei hän nähnyt uskon kautta miten sana tulee lihaksi. Sitä vain ajatelee että ilman muuta Abraham ymmärsi kaiken olihan hän Jumalan valittu.
Ehkä se ei ole yhteään sen itsestään selvempää katsoa Kristuksen syntymää uskon kautta ajassa taaksepäin kuin ajassa eteenpäin. Sitä ei vain tule lainkaan ajatelleeksi.
Pitääkö minun hirveän pitkälle ajaetella tuota - mene ja uhraa lapsesi... Juuri siksi etten minä ole valmis vaan uskon että armo kuuluu minulle yksin ukolla omistettavaksi minä en mennyt ja uhrannut lastani SRK - ehkäisyopin altarilla.
Juuri siksi että minulle on uskon kautta avattu ymmärräys siihen täydelliseen sovintouriin ilman tekoja ... Juuri siksi tunnenkin itseni niin typeräksi. Mutta ehkä se onkin se omakohtain oivallus joka saa meidät ajatelemaan näin.
Joh. 8:56 ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."..
Mieti Hys mäessäsi ja ole rehellinen, KUINKA MONI VIELÄKÄÄN TAJUAA, ETTÄ KRISTUS TODELLA KUOLI VUOKSEMME.
On kaikenlaisia versioita – saat uskoa syntisi anteeksi, jonka uskoo 80% koko SRK seurakuntana. On olla Jumalale kelvollinen, ja tämä vihon viimeinen, Meillä Jumalan Valtakunnassa vain pelastut. Missä niissä kirkastuu Kristus, kuten Heino sanoi.
Meillekin ne on EDESSÄPÄIN, ONNEKSI, ja vain uskossa ja Toivossa.
He elivät lupauksen aikaa mutta ei tule lainkaan ajatelleeksi miten tuo lupas näytetiin heille todelliseksi.
tuntee itsensä typeräksi……. Miten typeräksi, SINÄHÄN OLET SAANUT YMMÄRRYSEN, OLET VALITTUJA, Pyhiä.
Juuri yhtä vaikeaa se näyttää oleva nytkin, sillä kirkon suurin herätyslahko ei ole kovinkaan varma siitä lupauksesta, vaan vääristelee sitä. Lupaus on JEESUS.
Sen tajuaminen on todella vaikeaa, oletko kenen nähnyt kadulla julistavan, Jeesus elää ja Jeesuksen aika on tullut, eikö ne ole näitä vapaita suuntia, ei juuri muita.
Mutta on käsitämätöntä se että tätä käytetään kuuoiaisuuden vaatimiselle seurakunnalle. Ajatus on käsitämätön. Tosin ei mitään uutta. Kyllhän tuo toinen raamatun kohta on samaa sarjaa. ** Raamatussa myös kerrotaan erihenkisyydestä, väärästä vanhurskaudesta, jossa teoilla saadaan autuus, ja sen seurakunnan johdossa ei ole Jeesus vaan saatana. Mutta muista, se ei ole Sinun vika, vaan Sinun siunaus, että oma uskosi Kristukseen pelastaa.
Sitä pitää niin itsestään selvänä että Aabraham ymmärsi Jumalan suunitelmat ja lupaukset. Se on sellainen vakio ettei sitä ymmärrä kyseenalaistaa. Ettei hän nähnyt uskon kautta miten sana tulee lihaksi. Sitä vain ajatelee että ilman muuta Abraham ymmärsi kaiken olihan hän Jumalan valittu. ** Mutta myös ihminen kuten mekin, vain ihminen, mutta Hänellä oli erittäin vahva usko.
Pitääkö minun hirveän pitkälle ajaetella tuota - mene ja uhraa lapsesi... Juuri siksi etten minä ole valmis vaan uskon että armo kuuluu minulle yksin ukolla omistettavaksi minä en mennyt ja uhrannut lastani SRK - ehkäisyopin altarilla. ** Juuri näin, Abaramia voi ajatella joko Pyhässä Hengessä, tai järjellä… Mutta kun tiedämme ja sen Henki sanoo, OTA SIITÄ OPIKSESI, SILLOIN SE TOIMII. Oppi ei ole uhrata lasta, vaan Jumalalle kuuliaisuus. Sinä olit Juomalle kuuliainen, että ihmiselle ( SRK ) ja lapsillasi on vielä äiti. Onnittelen Sinua Herrassa, meille on myös luotu järki ja omatunto.
Juuri siksi että minulle on uskon kautta avattu ymmärräys siihen täydelliseen sovintouriin ilman tekoja ... Juuri siksi tunnenkin itseni niin typeräksi. Mutta ehkä se onkin se omakohtain oivallus joka saa meidät ajatelemaan näin. ** Älä nyt, asiahan on kirkastunut sinulle ja saat sitä kautta Rauhan.
Joh. 8:56 ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."..** Niin, ja tämä päivä on Jeesuksen päivä.
Kiitos taas, Heino. Hyvää syksyä ja voimia päiviisi!
On taasen tullut todistetuksi, että yksinkertaisena pitämäni raamatun paikka onkin avannut monelle uuden näköalan. Jos Jumala aukaisee ymmärryksen, niin raamatunpaikka näyttää hyvin selvältä. Olen itse sen kokenut, että tuttu raamatun kohta saattaa olla täysin pimennossa ja ei ymmärrä, että siinä juuri on kätketty Jumalan salaisuus.
Kun Jumala aukoo sanaansa, niin sielumme tulee ravituksi. Miten Paavali kirjoittikaan siitä, mistä Jumalan lapsi elää, ei muusta kuin uskosta: Room. 1:17 ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."
Ei me paljon tarvita, leivänmuru riittää, kun se on oikeaa leipää – elämänleipää! Muistatko kun Nooaa ahdisti arkissa, ei näkynyt mitään pelastusta – kiinteää maata, vain vettä. Mutta kun hän sai pienen oliivipuun lehden, niin hänessä elpyi usko ja toivo. Jumala ei ole meitä hyljännyt: 1 Moos. 8:11 ”Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.”
Näin mekin saamme uskoa, Paavali vakuuttaa: Fil. 1:6 ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”
Tätä palstaa jotkut haukkuvat törky- ja harhapalstaksi. Muutama päivä sitten vastasinkin tullaiseen törkypalsta-aloitukseen, mutta näyttääpä se nyt häippässeen avaruuteen koko aloitus tältä palstalta. Ehkä sohaisin jotakin vl-uskovaista sillä, että noilla toisilla vl-palstoilla "oikeat" uskovaisetkin toistensa uskoa mittailevat.
Tällä palstalla voi ilman pelkoa kirjoitella, ja onhan välillä jotakin joutavaa jorinaakin, mutta saattaapa sekin joskus virkistää.
Ei siis ole kaikki turhaa löpinää, mitä täällä kirjoitetaan. Löytyy tällaisia hienoja helmiäkin, kuten Heinon "saarna".
Minunlaiseni entinen vl-luopio ja helvetetin matkalainenkin ihan sai sykähdyttävän "vanhan ajan" tunteen sitä lukiessa. Ani harvoin nykyisten vl-puhujien radiosaarnatkaan minuun tekevät vaikutusta enää. Kiitos Heinolle!
..."Heino"
>>Olen aiemmin kirjoittanut "Jaakobin kieroudesta", josta sanot: "eikö ollut selvää kieroutta ja pettämistä, kun Rebekka naamioi Jaakobin Eesauksi ja yhdessä jymäyttivät sokeaa miestä jne."
kantaa myös vl-käsityksiin ehkäisy- ja telkkarikiellosta?
Laitan linkin kirjoitukseeni. Ehkäisykysymys on vaikeampi! Minun on varmaankin pakko siitä kirjoittaa, sillä olen saanut muitakin pyyntöjä tästä asiasta. Olen kyllä tätä tutkinut ja ihmetellyt: Eikö löydykkään ehkäisykieltoa raamatusta? Sillä olen uskonut tässä kohtaa "säkki päässä"!
Kirjoitan tästä myöhemmin, nyt lähden liittovaltuuston kokoukseen Rantsilaan. Tässä kuitenkin tuo linkkii kirjoitukseeni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014363444#22000000014363444
Se, mitä sinusta tiedän vahvistuu päivä päivältä. Sana sanoo, koettele Henkiä, ja sen sinä teit, halliten kuitenkin koko ajan mahdollista synti, eli irtaantumista Herrasta, tämä antaa voimaa monelle. Hallitset jopa TV;tä, joka meille monelle on hankalaa, sen toteamuskin kertoo vilpittömyydestä.
Jos joku tuntee olevansa heikko, niin ettei pystyisi katseluaan kontroloimaan, niin tietenkään ei pidä mennä sellaisen hankkimaan TV:tä. En minäkään osta tupakkaa, koska tiedä, että jos vähäkin poltan, en pysty lopettamaan kuin suuren kamppailun jälkeen. Te olette RY:n kontrollin alaisia, minä olen vapaa! Minun ei tarvitse tehdä tiliä muille kuin Jumalalle, mutta se onkin paljon, paljon tarkempi, Jumala tietää minun jokaisen ajatuksenikin.** Amen