Elämä

80´ heviä pääosin kuuntelen. Sitten jotkut suomalaiset klassikot on ihan ok mm. Hektorin olen hautausmaa, Eppu Normaalin vihreän joen rannalla ja tietty Taiskan Mombasa. Kaikki vähän surullisia, mutta kuulostavat hyviltä. Ei tu mieleen ainuttakaan piisiä joka sais mut iloseks. Vivaldi ja Beethoven taitaa olla kaikkein mieltä nostattavampia, etenkin Vivaldin Neljä vuoden aikaa (talvi).
Mun elämää voi kuvata yhdellä sanalla varsin hyvin, melankolia. Vesi sade piristää, mutta auringon paiste jollain tapaa muistuttaa iloisesta varhaislapsuudesta ja saa mielen maahan.
Iltaisin käyn kävelemässä, joku sanoo, että mukamas laskee stressiä, ei mulla ainakaan :(

Välillä tekis mieli luovuttaa ja ehkä niin välillä teenkin. Annan asioiden vain olla. Ja tuo itkeminen on vaan niin kova isku "miehisyydelle".

ajattiola kirjoitti:

Välillä tekis mieli luovuttaa ja ehkä niin välillä teenkin. Annan asioiden vain olla. Ja tuo itkeminen on vaan niin kova isku "miehisyydelle".

Miehet saa itkeä.
Se helpottaa vähän oloa ja mun mielestä jos itkettää niin silloin saa itkeä.

itken minäkin ja se kyllä helpottaa.

ajattiola kirjoitti:

Välillä tekis mieli luovuttaa ja ehkä niin välillä teenkin. Annan asioiden vain olla. Ja tuo itkeminen on vaan niin kova isku "miehisyydelle".

...kun kirjoitat 'tekis mieli luovuttaa'?

Jos itket omissa oloissasi niin miten ihmeessä se sinun miehisyyttäsi vähentäisi? (Ei se ainakaan sinun kulliasi kutista!)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

...kun kirjoitat 'tekis mieli luovuttaa'?

Jos itket omissa oloissasi niin miten ihmeessä se sinun miehisyyttäsi vähentäisi? (Ei se ainakaan sinun kulliasi kutista!)

Lue lisää

Mitä tarkoitat kun kirjoitat 'tekis mieli luovuttaa'?
- Antaisin asoitten mennä vaan omalla painollaan. Olla välittämättä mistään. Ihan sama mitä tapahtuu.
Kovasti yritän, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. Joitain asioita oon tehnyt iät ja ajat, mutta oon silti huono. Ei paljoa lämmitä mieltä huomata, että oppii hitaasti uusia asioita

aloittaja kirjoitti:

Mitä tarkoitat kun kirjoitat 'tekis mieli luovuttaa'?
- Antaisin asoitten mennä vaan omalla painollaan. Olla välittämättä mistään. Ihan sama mitä tapahtuu.
Kovasti yritän, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. Joitain asioita oon tehnyt iät ja ajat, mutta oon silti huono. Ei paljoa lämmitä mieltä huomata, että oppii hitaasti uusia asioita

Lue lisää

Tuttuja tunteita minullekin... Periksi antaminen on kyllä ihan hyvä VÄLIAIKAISratkaisu, mutta ennen pitkää sekin käy tylsäksi. Ei siis kannata luovuttaa.

Kaikilla on huonot puolensa... Kyllä kai sinä joissain asioissa olet hyväkin! JOTAIN kyllä aina löytyy, kun tarpeeksi miettii! Minä itse tulin aikoinaan siihen tulokseen, että minun ainoa hyvä puoleni on suunnaton jääräpäisyyteni. (Vaikka kaikki menikin päin persettä ja olin kuin loppuunpalanut päre, niin kyllästyin omaan olotilaani, menin peilin eteen haistattamaan masennukselleni paskat ja sitten kerta kaikkiaan kieltäydyin antamasta periksi! P**kele! Siitä sitten avun kanssa tappelin eteen- ja ylöspäin ja aina silloin tällöin menin näyttämään masennukselleni keskisormea peilin eteen... Ennen pitkää löysin sitten itsestäni muitakin hyviä puolia.)

Tappelussa masennustani vastaan sain apua kirjoista ja musiikista. Kirjoista sai ilon lisäksi tietoja ja jutunjuurta keskusteluihin, reipas musiikki puolestaan veti mielialaa ylöspäin. (Vivaldi on muuten minunkin suosikkejani!) Kirjastossa osataan neuvoa mitä kannattaisi kokeilla. Omia kirjamaailman kestosuosikkejani ovat Terry Pratchettin Discworld-sarjan kirjat ja japanilaisista sarjakuvista (eli mangasta) Rumiko Takahashin sarjat 'Ranma 1/2' ja 'Inu-Yasha'. Molemmat ovat 100% puutaheinää, mutta täysin ratkiriemukkaita.

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Tuttuja tunteita minullekin... Periksi antaminen on kyllä ihan hyvä VÄLIAIKAISratkaisu, mutta ennen pitkää sekin käy tylsäksi. Ei siis kannata luovuttaa.

Kaikilla on huonot puolensa... Kyllä kai sinä joissain asioissa olet hyväkin! JOTAIN kyllä aina löytyy, kun tarpeeksi miettii! Minä itse tulin aikoinaan siihen tulokseen, että minun ainoa hyvä puoleni on suunnaton jääräpäisyyteni. (Vaikka kaikki menikin päin persettä ja olin kuin loppuunpalanut päre, niin kyllästyin omaan olotilaani, menin peilin eteen haistattamaan masennukselleni paskat ja sitten kerta kaikkiaan kieltäydyin antamasta periksi! P**kele! Siitä sitten avun kanssa tappelin eteen- ja ylöspäin ja aina silloin tällöin menin näyttämään masennukselleni keskisormea peilin eteen... Ennen pitkää löysin sitten itsestäni muitakin hyviä puolia.)

Tappelussa masennustani vastaan sain apua kirjoista ja musiikista. Kirjoista sai ilon lisäksi tietoja ja jutunjuurta keskusteluihin, reipas musiikki puolestaan veti mielialaa ylöspäin. (Vivaldi on muuten minunkin suosikkejani!) Kirjastossa osataan neuvoa mitä kannattaisi kokeilla. Omia kirjamaailman kestosuosikkejani ovat Terry Pratchettin Discworld-sarjan kirjat ja japanilaisista sarjakuvista (eli mangasta) Rumiko Takahashin sarjat 'Ranma 1/2' ja 'Inu-Yasha'. Molemmat ovat 100% puutaheinää, mutta täysin ratkiriemukkaita.

Lue lisää

Yksi syy siihen miksi en ole missään hyvä on se etten yritä koskaan. Päässä soi koko ajan "EN OSAA KUITENKAAN, OLEN IHAN PASKA". Jos kysyisin kavereilta, että koska oon heidän mielestään yrittänyt tosissani jotain... taitaisi mennä sormi suuhun. Se kaveri jolle yleensä puhun mesessä ym. niin kitisee koko ajan omista jutuistaan, väittää olevansa stressaantunut, väittäisi vielä, että on masentunut. Hänel on kaikkea, hyvät huolehtivat vanhemmat, tuntuu olevan hyvä kaikessa (ainakin omien puheittensa mukaan), ulkonäköä on, on kavereita ja on suht älykäs. Mä en ole tai mulla ei ole mitään noista. Aina puhuu omista asioistaan eikä paskan vertaa välitä muitten asioista. Ensin on oma elämä menossa ihan metsään ja sitten pitäis vielä kuunnella toisen sangen pieniä huolia. Miks just mulle pitää kitistä? En haluis olla ilkee, mutta tuntuu siltä, että olis jo parempi sanoo sille asiat suoraa ettei aina mielistelis.

Mikään musiikki ei piristä tai nosta mielialaa. Aina masentaa. Olisiko parempi kuunnella hiljaisuutta? Kirjat ei oo koskaan kiinnostanu.

Pitkä pinna mulla ehkä on, mitään muuta hyvää puolta ei tuu mieleen. Nykyään raittiutta ja savuttomuutta ei osata arvostaa. Melkein vaan pahentaa asioita. Luulen etten olis tässä tilanteessa jos joisin pääni täyteen perjantaisin. Olis sosiaalistakin toimintaa elämässä!

aloittaja kirjoitti:

Yksi syy siihen miksi en ole missään hyvä on se etten yritä koskaan. Päässä soi koko ajan "EN OSAA KUITENKAAN, OLEN IHAN PASKA". Jos kysyisin kavereilta, että koska oon heidän mielestään yrittänyt tosissani jotain... taitaisi mennä sormi suuhun. Se kaveri jolle yleensä puhun mesessä ym. niin kitisee koko ajan omista jutuistaan, väittää olevansa stressaantunut, väittäisi vielä, että on masentunut. Hänel on kaikkea, hyvät huolehtivat vanhemmat, tuntuu olevan hyvä kaikessa (ainakin omien puheittensa mukaan), ulkonäköä on, on kavereita ja on suht älykäs. Mä en ole tai mulla ei ole mitään noista. Aina puhuu omista asioistaan eikä paskan vertaa välitä muitten asioista. Ensin on oma elämä menossa ihan metsään ja sitten pitäis vielä kuunnella toisen sangen pieniä huolia. Miks just mulle pitää kitistä? En haluis olla ilkee, mutta tuntuu siltä, että olis jo parempi sanoo sille asiat suoraa ettei aina mielistelis.

Mikään musiikki ei piristä tai nosta mielialaa. Aina masentaa. Olisiko parempi kuunnella hiljaisuutta? Kirjat ei oo koskaan kiinnostanu.

Pitkä pinna mulla ehkä on, mitään muuta hyvää puolta ei tuu mieleen. Nykyään raittiutta ja savuttomuutta ei osata arvostaa. Melkein vaan pahentaa asioita. Luulen etten olis tässä tilanteessa jos joisin pääni täyteen perjantaisin. Olis sosiaalistakin toimintaa elämässä!

Lue lisää

Ok, olet siis löysä paska liiterin alanurkassa... Kun olet pohjalla, niin ainoa mahdollinen suunta on ylöspäin! (Myönnettäköön, että voit kyllä levitä lattialle laajemmalle aluelle, mutta ainakaan et voi valua enää alemmas...) Jos ja Kun rupeat kipuamaan/valumaan seinää ylöspäin niin taatusti herätät jonkun huomion ja siitä jo itsessään saa hyvän keskustelunaiheen... (No, ainakin periaatteessa hyvän.)

Et yritä koskaan... Mitä _voisit_ yrittää? Jos elämässäsi on yksi asia, jonka haluaisit saavuttaa, niin mikä/mitä se on?

Musiikki ja kirjat eivät kiinnosta... Kysy ja kokeile jotain hauskaksi sanottua! Jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa ja jopa jotain hauskaa! Mitä hävittävää sinulla on?

Pitkä pinna... No löytyihän sinustakin jotain hyvää! :-)
Et ole täysin "menetetty tapaus"! :-)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Ok, olet siis löysä paska liiterin alanurkassa... Kun olet pohjalla, niin ainoa mahdollinen suunta on ylöspäin! (Myönnettäköön, että voit kyllä levitä lattialle laajemmalle aluelle, mutta ainakaan et voi valua enää alemmas...) Jos ja Kun rupeat kipuamaan/valumaan seinää ylöspäin niin taatusti herätät jonkun huomion ja siitä jo itsessään saa hyvän keskustelunaiheen... (No, ainakin periaatteessa hyvän.)

Et yritä koskaan... Mitä _voisit_ yrittää? Jos elämässäsi on yksi asia, jonka haluaisit saavuttaa, niin mikä/mitä se on?

Musiikki ja kirjat eivät kiinnosta... Kysy ja kokeile jotain hauskaksi sanottua! Jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa ja jopa jotain hauskaa! Mitä hävittävää sinulla on?

Pitkä pinna... No löytyihän sinustakin jotain hyvää! :-)
Et ole täysin "menetetty tapaus"! :-)

Lue lisää

Olet ihan oikeassa siinä, että mulla ei ole mitään menetettävää. Mitä sitä vois yrittää kun ei uskalla. Oon täys pelkuri. Kaikki pelottaa, ahdistaa tai on suorastaan iljettävää. Miksipä en sitten vois itkee kun ei mussa ole miestä mihinkään? Psykologillakin pääsee käymään niin harvoin, että ongelmia ehtii kasautua paljon ja ei tunnin aikana ehdi paljoo vuodattaa. Kotonakaan kukaan ei jaksa kuunnella/ei kiinnosta. Aina olen sanonu ettei yksinäisyys oo mun ongelmani, mutta ehkä on jo itselle myönnettävä, että se on! Kavereitten kanssa tuli ennen tehtyä kaikkea ja oli hauskaa (pysyin myös hoikkana). On vaan tunne, että ne kaverit jokka oon tuntenu kivikaudelta saakka ei oo enää mulle niitä oikeita kavereita. Pitävät ihan eri asioista kun minä, sillon on vaikee olla osana porukkaa. Tarttis vaan päästä kaltaistensa seuraan. Missä voisin tutustua uusiin ihmisiin kun pelkään kuollakseni uusien ihmissuhteitten luomista? Ja yks on se, että oon niin kokematon kaikella tavalla. Tuntuu, että kaverit on jo kokeillu kaikkee ja mulle ne asiat on ihan mysteerejä. On vaikea keskustella ihmisten kanssa kun ei itsellä ole koskaan varsinaisesti mitään sanottavaa.

Pitäisikö vaan tyytyä siihen mitä on. Paljoa ei ole mutta on oltava vähäänkin tyytyväinen. Ajatus siitä, että oon koko loppuelämän yksinänu ei tunnu kaukaselta ajatukselta. Unelmia on, mutta niitten toteuttaminen tuntuu niin ylitsepääsemättömältä. Kaikki on vaikuttanu aina aluks hyvältä, mutta vähän ajan kuluttua on saanukkin huomata ettei se ollukkaan niin hyvä/kivaa. En ole pitkään aikaan halunnut oikeastaan yhtään mitään kun tietää jo ettei siitä ole pitkällä tähtäimellä mitään hyötyä, pelkkää rahan tuhlausta.

Taas turhaa vuodatusta...

aloittaja kirjoitti:

Olet ihan oikeassa siinä, että mulla ei ole mitään menetettävää. Mitä sitä vois yrittää kun ei uskalla. Oon täys pelkuri. Kaikki pelottaa, ahdistaa tai on suorastaan iljettävää. Miksipä en sitten vois itkee kun ei mussa ole miestä mihinkään? Psykologillakin pääsee käymään niin harvoin, että ongelmia ehtii kasautua paljon ja ei tunnin aikana ehdi paljoo vuodattaa. Kotonakaan kukaan ei jaksa kuunnella/ei kiinnosta. Aina olen sanonu ettei yksinäisyys oo mun ongelmani, mutta ehkä on jo itselle myönnettävä, että se on! Kavereitten kanssa tuli ennen tehtyä kaikkea ja oli hauskaa (pysyin myös hoikkana). On vaan tunne, että ne kaverit jokka oon tuntenu kivikaudelta saakka ei oo enää mulle niitä oikeita kavereita. Pitävät ihan eri asioista kun minä, sillon on vaikee olla osana porukkaa. Tarttis vaan päästä kaltaistensa seuraan. Missä voisin tutustua uusiin ihmisiin kun pelkään kuollakseni uusien ihmissuhteitten luomista? Ja yks on se, että oon niin kokematon kaikella tavalla. Tuntuu, että kaverit on jo kokeillu kaikkee ja mulle ne asiat on ihan mysteerejä. On vaikea keskustella ihmisten kanssa kun ei itsellä ole koskaan varsinaisesti mitään sanottavaa.

Pitäisikö vaan tyytyä siihen mitä on. Paljoa ei ole mutta on oltava vähäänkin tyytyväinen. Ajatus siitä, että oon koko loppuelämän yksinänu ei tunnu kaukaselta ajatukselta. Unelmia on, mutta niitten toteuttaminen tuntuu niin ylitsepääsemättömältä. Kaikki on vaikuttanu aina aluks hyvältä, mutta vähän ajan kuluttua on saanukkin huomata ettei se ollukkaan niin hyvä/kivaa. En ole pitkään aikaan halunnut oikeastaan yhtään mitään kun tietää jo ettei siitä ole pitkällä tähtäimellä mitään hyötyä, pelkkää rahan tuhlausta.

Taas turhaa vuodatusta...

Lue lisää

Mitä sinä _todellisuudessa_ pelkäät?

Tuntuu siltä, että pelkäät muiden ihmisten huomaavan sen tosiseikan, että olet ihminen ja siten oletusarvoisesti kaikkea muuta kuin täydellinen. ("Erehtyminen on inhimillistä", kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat.)

Fakta 1: _Kaikki_ tekevät mokia.
Fakta 2: Muut ovat huomanneet sinun mokasi.
Fakta 3: Suurinta osaa tuntemistasi ihmisistä ei pätkääkään kiinnosta kuinka paljon mokia olet tehnyt tai tulet tekemään.
Fakta 4: Nekin jotka ovat mokasi huomanneet, unohtavat ne pian. Heillä on riittävästi murehtimista omissa ongelmissaankin.
Fakta 5: Ne ihmiset, jotka tykkäävät naureskella toisten ongelmille ovat jo luokitelleet sinut kategoriaan "Parasta ennen päivämäärä ohitettu". He eivät tule muuttamaan mielipidettään ainakaan seuraavaan 20 vuoteen vaikka mitä tekisit, joten saavat (kaikella tarpeellisella kunnioituksella) hypätä järveen.

(En minäkään noita kaikkia kohtia ole vielä täysin sisäistänyt vaikka yli 30 vuotta olen yrittänytkin. En kuitenkaan aio lopettaa yrittämistä, jääräpäinen kun olen...)

Voitko kertoa jotain esimerkkejä noista unelmiesi toteuttamiyrityksistä. En voi uskoa, että ne kaikki olisivat kokonaan epäonnistuneet. Totuushan on se, että asiat tuskin koskaan menevät täysin suunnitelmien mukaan. :-(

Enkä oikein ymmärrä, miksi sinun vuodatuksesi turhaa olisi?



"Älä sure sitä mitä sinulla ei ole, iloitse siitä mitä sinulla on!"

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Mitä sinä _todellisuudessa_ pelkäät?

Tuntuu siltä, että pelkäät muiden ihmisten huomaavan sen tosiseikan, että olet ihminen ja siten oletusarvoisesti kaikkea muuta kuin täydellinen. ("Erehtyminen on inhimillistä", kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat.)

Fakta 1: _Kaikki_ tekevät mokia.
Fakta 2: Muut ovat huomanneet sinun mokasi.
Fakta 3: Suurinta osaa tuntemistasi ihmisistä ei pätkääkään kiinnosta kuinka paljon mokia olet tehnyt tai tulet tekemään.
Fakta 4: Nekin jotka ovat mokasi huomanneet, unohtavat ne pian. Heillä on riittävästi murehtimista omissa ongelmissaankin.
Fakta 5: Ne ihmiset, jotka tykkäävät naureskella toisten ongelmille ovat jo luokitelleet sinut kategoriaan "Parasta ennen päivämäärä ohitettu". He eivät tule muuttamaan mielipidettään ainakaan seuraavaan 20 vuoteen vaikka mitä tekisit, joten saavat (kaikella tarpeellisella kunnioituksella) hypätä järveen.

(En minäkään noita kaikkia kohtia ole vielä täysin sisäistänyt vaikka yli 30 vuotta olen yrittänytkin. En kuitenkaan aio lopettaa yrittämistä, jääräpäinen kun olen...)

Voitko kertoa jotain esimerkkejä noista unelmiesi toteuttamiyrityksistä. En voi uskoa, että ne kaikki olisivat kokonaan epäonnistuneet. Totuushan on se, että asiat tuskin koskaan menevät täysin suunnitelmien mukaan. :-(

Enkä oikein ymmärrä, miksi sinun vuodatuksesi turhaa olisi?



"Älä sure sitä mitä sinulla ei ole, iloitse siitä mitä sinulla on!"

Lue lisää

Niistä unelmista... en tiedä edes olenko ikinä yrittänyt toteuttaa unelmiani. En tiedä edes tarkalleen mitä tarkoitan unelmalla kun puhun asiasta itselleni. Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei. Elämä ei ainakaan mene eteenpäin kun murehtii omaa huonouttaan. On vain niin vaikea ajatella jotain positiivista. "Kaveritkin" ovat jo (kai) huomanneet, että oon masentunut. Mainitsivat perjantaina etten ole positiivisella tuulella. Hyvä vai huono juttu? Vitsailivat, että musta tulee vähintäänkin samanlainen kun Pekka-Erik Auvisesta. Ei tunnu kovin mukavalta, että mua verrataan sellaseen pahan tekijään. En edes ole millään tavalla väkivaltanen. Nyrkkeihin tarttuminen on se "viimeinen vaihtoehto". Vaikka kaverit ovat nyt huomannet sen, että oon masentunut niin en ainakaan huomannu heissä mitään myötätunnon merkkejä. Taisivat olla vaan vielä enemmän huvittuneita. Yks kaveri on joka ehkä vähän voi ymmärtää tällästä, sattuu olemaan uskossa. Pari muuta kaveria sitten taitaa jättääkkin mut vaan oman onneni nojaan. Mutta voisin olla ittestäni jopa ylpee jos nostaisin itteni "tolpilleni" ILMAN APUA. Ehkä vaan on parempi turvautua ammattiauttajaan ja lääkkeetkin menee siinä sivussa sitten jos on tarvis, mulle ihan sama.

Ehkä se mun suurin unelmani olis elää onnellinen elämä. Siinä sivussa on sitten muita pienempiä unelmia.
Tunnelin päässä ei ainakaan vielä valoa pilkota, mutta aina kaikki on kuitenkin lopulta kääntynyt parempaan päin.

aloittaja kirjoitti:

Niistä unelmista... en tiedä edes olenko ikinä yrittänyt toteuttaa unelmiani. En tiedä edes tarkalleen mitä tarkoitan unelmalla kun puhun asiasta itselleni. Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei. Elämä ei ainakaan mene eteenpäin kun murehtii omaa huonouttaan. On vain niin vaikea ajatella jotain positiivista. "Kaveritkin" ovat jo (kai) huomanneet, että oon masentunut. Mainitsivat perjantaina etten ole positiivisella tuulella. Hyvä vai huono juttu? Vitsailivat, että musta tulee vähintäänkin samanlainen kun Pekka-Erik Auvisesta. Ei tunnu kovin mukavalta, että mua verrataan sellaseen pahan tekijään. En edes ole millään tavalla väkivaltanen. Nyrkkeihin tarttuminen on se "viimeinen vaihtoehto". Vaikka kaverit ovat nyt huomannet sen, että oon masentunut niin en ainakaan huomannu heissä mitään myötätunnon merkkejä. Taisivat olla vaan vielä enemmän huvittuneita. Yks kaveri on joka ehkä vähän voi ymmärtää tällästä, sattuu olemaan uskossa. Pari muuta kaveria sitten taitaa jättääkkin mut vaan oman onneni nojaan. Mutta voisin olla ittestäni jopa ylpee jos nostaisin itteni "tolpilleni" ILMAN APUA. Ehkä vaan on parempi turvautua ammattiauttajaan ja lääkkeetkin menee siinä sivussa sitten jos on tarvis, mulle ihan sama.

Ehkä se mun suurin unelmani olis elää onnellinen elämä. Siinä sivussa on sitten muita pienempiä unelmia.
Tunnelin päässä ei ainakaan vielä valoa pilkota, mutta aina kaikki on kuitenkin lopulta kääntynyt parempaan päin.

Lue lisää

Olet päässyt käymään psykologilla masennuksen takia kesästä lähtien, mutta vasta nyt kaveriesi mielestä et ole ollut positiivisella tuulella? Tuosta voisi päätellä että masennuksestasi huolimatta olet paljon onnellisempi kavereidesi kanssa kuin yksin!

Jos et ole maininnut kavereillesi masennuksestasi, veikkaan että he eivät ole arvanneet kuinka alamaissa olet ollut. He ehkä yrittivät saada sinut paremmalle tuulelle heittämällä liioitellun "Auvinen v.2" "-diagnoosin". Älä aliarvioi ystäviesi auttamishalua!

Mitä tarkoitit kirjoittamalla "Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei."? Mitä ja miksi ei?

"Hyvä elämä" lienee meidän kaikkien perimmäisenä unelmana. Mitä se tarkoittaa ja miten siihen pyritään riippuu ihmisestä itsestään. Yhteistä on se, että hyvään elämään pyritään tavoittelemalla ja toteuttamalla muita unelmia yksi kerrallaan. Ajattele elämää vaelluksena. Ensin valitaan määränpää eli "Hyvä elämä", sitten muutama välietappi: Mitä sinä haluat olla ja tehdä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vaikka vuoden kuluttua? Mitä toivot? Kerroit että tunnet jo osan välietapeista eli sinulla on selkeitä unelmia. Suurimman osan etapeista voi ja pitääkin valita matkan varrella! Kun muutama välietappi on selvillä, voi miettiä millaisen reitin valitsee ja haluaako edetä pitkin harppauksin vai onko mukavampi kulkea pienin, varovaisin askelin. Aina välillä voi pysähtyä hetkeksi lepäämään ja katselemaan maisemia.

Hyvä että olet huomannut asioiden kaikesta huolimatta luonnistuvan, sehän tarkoittaa sitä että olet aiemminkin päässyt kulkemaan hankalasta maastosta! Nyt voit sen pohjalta suunnitella uusia kiinnostavia reittivaihtoehtoja, sellaisia joissa voit edetä ylöspäin rauhallisesti pienin askelin ja tarvittaessa taukoja pitäen. :-)

Muista toteamus "Jokaisella pilvellä on hopeareunus." :-)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Olet päässyt käymään psykologilla masennuksen takia kesästä lähtien, mutta vasta nyt kaveriesi mielestä et ole ollut positiivisella tuulella? Tuosta voisi päätellä että masennuksestasi huolimatta olet paljon onnellisempi kavereidesi kanssa kuin yksin!

Jos et ole maininnut kavereillesi masennuksestasi, veikkaan että he eivät ole arvanneet kuinka alamaissa olet ollut. He ehkä yrittivät saada sinut paremmalle tuulelle heittämällä liioitellun "Auvinen v.2" "-diagnoosin". Älä aliarvioi ystäviesi auttamishalua!

Mitä tarkoitit kirjoittamalla "Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei."? Mitä ja miksi ei?

"Hyvä elämä" lienee meidän kaikkien perimmäisenä unelmana. Mitä se tarkoittaa ja miten siihen pyritään riippuu ihmisestä itsestään. Yhteistä on se, että hyvään elämään pyritään tavoittelemalla ja toteuttamalla muita unelmia yksi kerrallaan. Ajattele elämää vaelluksena. Ensin valitaan määränpää eli "Hyvä elämä", sitten muutama välietappi: Mitä sinä haluat olla ja tehdä tänään, huomenna, ensi viikolla tai vaikka vuoden kuluttua? Mitä toivot? Kerroit että tunnet jo osan välietapeista eli sinulla on selkeitä unelmia. Suurimman osan etapeista voi ja pitääkin valita matkan varrella! Kun muutama välietappi on selvillä, voi miettiä millaisen reitin valitsee ja haluaako edetä pitkin harppauksin vai onko mukavampi kulkea pienin, varovaisin askelin. Aina välillä voi pysähtyä hetkeksi lepäämään ja katselemaan maisemia.

Hyvä että olet huomannut asioiden kaikesta huolimatta luonnistuvan, sehän tarkoittaa sitä että olet aiemminkin päässyt kulkemaan hankalasta maastosta! Nyt voit sen pohjalta suunnitella uusia kiinnostavia reittivaihtoehtoja, sellaisia joissa voit edetä ylöspäin rauhallisesti pienin askelin ja tarvittaessa taukoja pitäen. :-)

Muista toteamus "Jokaisella pilvellä on hopeareunus." :-)

Lue lisää

"Olet päässyt käymään psykologilla masennuksen takia kesästä lähtien, mutta vasta nyt kaveriesi mielestä et ole ollut positiivisella tuulella? Tuosta voisi päätellä että masennuksestasi huolimatta olet paljon onnellisempi kavereidesi kanssa kuin yksin!"

-Siis päinvastoin. Taivas on tuntunut vain tippuvan niskaan kun koulut alko ja näki ne "kaverit".


"Mitä tarkoitit kirjoittamalla "Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei."? Mitä ja miksi ei?"

-Esim. vaikka uus polkupyörä. Vanha on vähän sellainen ettei ole ihan mun makuuni eikä ole muutenkaan enää parhaassa terässä ja sitä sitten haluasisi uuden, mutta silti uudesta ei saa kuitenkaan sellaista hyötyä, että se kannattaisi ostaa. Näin on aina kaikkien asioitten kanssa. Ei mulla ole mitään mitä oikeasti tarvitsisin kun puhutaan omaisuudesta.

Kavereista en oikeen sitten osaa sanoa. En tiedä yrittävätkö mukamas auttaa. On vain vahva tunne siitä, että pitävät hauskaa mun kustannuksella, ja siks olenkin ihan mielelläni yksin koulussa. En edes kaipaa näitä kavereita. Tuntuu, että tarvis saada ihan uusia kavereita.

Minulla on aina paras olo kun saan olla yksin. Sukulaisetkin tuntuu olevan niin välinpitämättömiä mua kohtaan.

Yhtenä aamuna kuulin mummun sanoneen vaarille että olen kasvanu ilman hellyyttä ja vanhempien turvaa. Senkö takia musta on tullut näin tunteeton ihminen? Mulle sukulaiset ei merkkaa mitään. Aivan sama ovatko olemassa vai ei.

aloittaja kirjoitti:

"Olet päässyt käymään psykologilla masennuksen takia kesästä lähtien, mutta vasta nyt kaveriesi mielestä et ole ollut positiivisella tuulella? Tuosta voisi päätellä että masennuksestasi huolimatta olet paljon onnellisempi kavereidesi kanssa kuin yksin!"

-Siis päinvastoin. Taivas on tuntunut vain tippuvan niskaan kun koulut alko ja näki ne "kaverit".


"Mitä tarkoitit kirjoittamalla "Kaikkea sitä aina haluaisi, mutta toisaalta sitten taas ei."? Mitä ja miksi ei?"

-Esim. vaikka uus polkupyörä. Vanha on vähän sellainen ettei ole ihan mun makuuni eikä ole muutenkaan enää parhaassa terässä ja sitä sitten haluasisi uuden, mutta silti uudesta ei saa kuitenkaan sellaista hyötyä, että se kannattaisi ostaa. Näin on aina kaikkien asioitten kanssa. Ei mulla ole mitään mitä oikeasti tarvitsisin kun puhutaan omaisuudesta.

Kavereista en oikeen sitten osaa sanoa. En tiedä yrittävätkö mukamas auttaa. On vain vahva tunne siitä, että pitävät hauskaa mun kustannuksella, ja siks olenkin ihan mielelläni yksin koulussa. En edes kaipaa näitä kavereita. Tuntuu, että tarvis saada ihan uusia kavereita.

Minulla on aina paras olo kun saan olla yksin. Sukulaisetkin tuntuu olevan niin välinpitämättömiä mua kohtaan.

Yhtenä aamuna kuulin mummun sanoneen vaarille että olen kasvanu ilman hellyyttä ja vanhempien turvaa. Senkö takia musta on tullut näin tunteeton ihminen? Mulle sukulaiset ei merkkaa mitään. Aivan sama ovatko olemassa vai ei.

Lue lisää

"Taivas on tuntunut vain tippuvan niskaan kun koulut alko ja näki ne "kaverit". "

Tapahtuiko jotain erikoista verrattuna aiempiin vuosiin vai mikä oli shokkisi syy? Mikä oli muuttunut? Heidän asenteensa? Oma asenteesi? Jokin muu? Syötkö jotain lääkkeitä?

"Sukulaisetkin tuntuu olevan niin välinpitämättömiä mua kohtaan." Kuitenkin totesit: "kuulin mummun sanoneen vaarille että olen kasvanu ilman hellyyttä ja vanhempien turvaa. " eli joku sinusta ainakin välittää! Oletko miettinyt, onko kysessä todellakin isovanhempiesi välinpitämättömyys sinua kohtaan vai haluavatko he vain olla sotkematta teidän perhe-elämäänne? Monestihan on käynyt sillä tavalla että aktiiviset isovanhemmat ovat auttamishalussaan onnistuneet tuhoamaan lastensa perheen. Yleensä asenteet, käyttäytymismallit ja kasvatusmetodit "periytyvät" eli onko välinpitämättömyys kuulunut myös vanhempiesi lapsuuteen? Keneltä muuten kuulit mummusi puheista?

Kuka merkitsee (tai ketkä merkitsevät) sinulle jotain enemmän kuin "onpahan olemassa"? Mieti tarkkaan ennen kuin kiirehdit vastaamaan "ei kukaan"!

Olet oikeassa uusien kavereiden suhteen. Vanhoista kavereistasi sinun kannattaa kyllä kuitenkin pitää kiinni, vaikka olisittekin tällä hetkellä kiinnostuneita eri asioista. Kuten itse totesit "ne kaverit jokka oon tuntenu kivikaudelta saakka". Teillä on siis ollut yhteisiä harrastuksia ja paljon kivojakin kokemuksia, joten todennäköisesti löydätte aikanaan vielä yhteisen sävelen. Sinun syysi olla ryyppäämättä on sinun isäsi, onko sen yhden kaverisi usko pitänyt hänen ryyppäämisensä kurissa? Kerroit, että hän saattaisi ymmärtää sinua ja masennustasi. Onko hänelläkin ollut masennuskausi?

Onko lähistölläsi jotain paikkaa tai harrastusmahdollisuutta, jossa voisit väsymyksestäsi huolimatta löytää uusia kavereita? Minkä ikäinen muuten olet? Oletko käynyt rippikoulun?

"Ei mulla ole mitään mitä oikeasti tarvitsisin kun puhutaan omaisuudesta. "

Entäs kun ei puhuta omaisuudesta? Suurella osaa unelmista ei ole mitään tekemistä tavaroiden kanssa!


Noista säryistäsi ja nukkumisongelmistasi... Kerroit ensimmäisessä viestissäsi, että olet tullut painavammaksi. Milloin viimeksi vaihdoit patjaa ja tyynyä? Patjathan on mitoitettu painon mukaan ja lasten pehmeä patja ei todellakaan sovi nopeasti kasvaville nuorille! Sama pätee tyynyihin, vanha littana ei sovi levenevien hartioiden ja muun kasvamisen kanssa yhteen.

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

"Taivas on tuntunut vain tippuvan niskaan kun koulut alko ja näki ne "kaverit". "

Tapahtuiko jotain erikoista verrattuna aiempiin vuosiin vai mikä oli shokkisi syy? Mikä oli muuttunut? Heidän asenteensa? Oma asenteesi? Jokin muu? Syötkö jotain lääkkeitä?

"Sukulaisetkin tuntuu olevan niin välinpitämättömiä mua kohtaan." Kuitenkin totesit: "kuulin mummun sanoneen vaarille että olen kasvanu ilman hellyyttä ja vanhempien turvaa. " eli joku sinusta ainakin välittää! Oletko miettinyt, onko kysessä todellakin isovanhempiesi välinpitämättömyys sinua kohtaan vai haluavatko he vain olla sotkematta teidän perhe-elämäänne? Monestihan on käynyt sillä tavalla että aktiiviset isovanhemmat ovat auttamishalussaan onnistuneet tuhoamaan lastensa perheen. Yleensä asenteet, käyttäytymismallit ja kasvatusmetodit "periytyvät" eli onko välinpitämättömyys kuulunut myös vanhempiesi lapsuuteen? Keneltä muuten kuulit mummusi puheista?

Kuka merkitsee (tai ketkä merkitsevät) sinulle jotain enemmän kuin "onpahan olemassa"? Mieti tarkkaan ennen kuin kiirehdit vastaamaan "ei kukaan"!

Olet oikeassa uusien kavereiden suhteen. Vanhoista kavereistasi sinun kannattaa kyllä kuitenkin pitää kiinni, vaikka olisittekin tällä hetkellä kiinnostuneita eri asioista. Kuten itse totesit "ne kaverit jokka oon tuntenu kivikaudelta saakka". Teillä on siis ollut yhteisiä harrastuksia ja paljon kivojakin kokemuksia, joten todennäköisesti löydätte aikanaan vielä yhteisen sävelen. Sinun syysi olla ryyppäämättä on sinun isäsi, onko sen yhden kaverisi usko pitänyt hänen ryyppäämisensä kurissa? Kerroit, että hän saattaisi ymmärtää sinua ja masennustasi. Onko hänelläkin ollut masennuskausi?

Onko lähistölläsi jotain paikkaa tai harrastusmahdollisuutta, jossa voisit väsymyksestäsi huolimatta löytää uusia kavereita? Minkä ikäinen muuten olet? Oletko käynyt rippikoulun?

"Ei mulla ole mitään mitä oikeasti tarvitsisin kun puhutaan omaisuudesta. "

Entäs kun ei puhuta omaisuudesta? Suurella osaa unelmista ei ole mitään tekemistä tavaroiden kanssa!


Noista säryistäsi ja nukkumisongelmistasi... Kerroit ensimmäisessä viestissäsi, että olet tullut painavammaksi. Milloin viimeksi vaihdoit patjaa ja tyynyä? Patjathan on mitoitettu painon mukaan ja lasten pehmeä patja ei todellakaan sovi nopeasti kasvaville nuorille! Sama pätee tyynyihin, vanha littana ei sovi levenevien hartioiden ja muun kasvamisen kanssa yhteen.

Lue lisää

"Tapahtuiko jotain erikoista verrattuna aiempiin vuosiin vai mikä oli shokkisi syy? Mikä oli muuttunut? Heidän asenteensa? Oma asenteesi? Jokin muu? Syötkö jotain lääkkeitä?"

-Ei varsinaisesti tapahtunu mitään. Ei vaan kiinnosta kaverit ollenkaan. He vain tuntuvat olevan niin teinejä ja ovat niin ylpeitä itsestään, en sovi joukkoon ollenkaan. En syö mitään pillereitä.

Kuulin ihan itse mummun sanoneen niin. Olin yötä isovanhemmilla. He musta ehkä eniten välittävätkin. Itse ajattelen, että en ole ottanut yhtään mallia vanhemmiltani, uskottelen kai ittelleni koko jutun. Välinpitämättömyys ja tunteettomuus taitaa olla opittua :/
Äidillä on muuten ollut ja on edelleen sellaista kausimaista masennusta, iskällä ei sit ookkaan mitään. Eli voisko tää masennus olla jopa jotenkin perittyä?

Ei vanhat kaverit enää kiinnosta. Jotenkin oon jo kyllästyny niihin, taitaa olla tunne molemmin puolinen. Hauskaa on ollut, sitä en kiista. Mennyttä mitä mennyttä.

Ei täällä mitään oikein voi harrastaa, tarkoitan seura toimintaa.

Oon 16 ja rippikoulu käyty.

En oikein keksi mitään haluttavaa mikä ei ole jotain materiaa.

Sain uuden sängyn kun muutettiin vuosi sitten uuteen taloon. En edes valinnut sänkyä. Pidin aina sitä ikivanhaa nätisevaa sänkyä (mummun äidin) parempana kuin nykyistä. Nukuin paljon paremmin... kai.

aloittaja kirjoitti:

"Tapahtuiko jotain erikoista verrattuna aiempiin vuosiin vai mikä oli shokkisi syy? Mikä oli muuttunut? Heidän asenteensa? Oma asenteesi? Jokin muu? Syötkö jotain lääkkeitä?"

-Ei varsinaisesti tapahtunu mitään. Ei vaan kiinnosta kaverit ollenkaan. He vain tuntuvat olevan niin teinejä ja ovat niin ylpeitä itsestään, en sovi joukkoon ollenkaan. En syö mitään pillereitä.

Kuulin ihan itse mummun sanoneen niin. Olin yötä isovanhemmilla. He musta ehkä eniten välittävätkin. Itse ajattelen, että en ole ottanut yhtään mallia vanhemmiltani, uskottelen kai ittelleni koko jutun. Välinpitämättömyys ja tunteettomuus taitaa olla opittua :/
Äidillä on muuten ollut ja on edelleen sellaista kausimaista masennusta, iskällä ei sit ookkaan mitään. Eli voisko tää masennus olla jopa jotenkin perittyä?

Ei vanhat kaverit enää kiinnosta. Jotenkin oon jo kyllästyny niihin, taitaa olla tunne molemmin puolinen. Hauskaa on ollut, sitä en kiista. Mennyttä mitä mennyttä.

Ei täällä mitään oikein voi harrastaa, tarkoitan seura toimintaa.

Oon 16 ja rippikoulu käyty.

En oikein keksi mitään haluttavaa mikä ei ole jotain materiaa.

Sain uuden sängyn kun muutettiin vuosi sitten uuteen taloon. En edes valinnut sänkyä. Pidin aina sitä ikivanhaa nätisevaa sänkyä (mummun äidin) parempana kuin nykyistä. Nukuin paljon paremmin... kai.

Lue lisää

"Äidillä on muuten ollut ja on edelleen sellaista kausimaista masennusta, iskällä ei sit ookkaan mitään. Eli voisko tää masennus olla jopa jotenkin perittyä?"

Kuulostaa 'hiaanosti' sanottuna 'opitulta käyttäytymismallilta'... Äidilläsi on masennuskausia ja ns. tuurijuopoilla on taipumus aloittaa ryyppääminen aina uudelleen kun selvänä olo on niin masentavaa. Kuuluuko isäsi tuohon kategoriaan?

Voisiko masennuksenne rinnastaa?
- Olet masentunut-> et ole kiinnostunut kavereistasi
- Äitisi on ajoittain masentunut -> ei jaksa huolehtia tai olla kiinnostunut sinusta
- Isäsi on masentava
Kuulostaako järkevältä vai masentavan kajahtaneelta idealta?

"Hauskaa on ollut, sitä en kiista. Mennyttä mitä mennyttä."

Ei se ole välttämättä mennyttä. Itsellänikin jäi yksi vanha kaveruus katkolle moneksi vuodeksi, mutta nyt pidämme taas yhteyttä.

"En edes valinnut sänkyä. Nukuin paljon paremmin... kai."

Kuulostaa pahalta... Patjan epäsopivuuden voi kuitenkin testata suht. helpoosti: Seiso sängyn vieressä, pane toinen polvesi patjalle ja siirrä koko painosi nopeasti sille jalalle. Jos jouset kolahtavat pohjaan, patjasi on liian löysä. Tyynyn kanssa niskan pitäisi olla suorassa. Nukuitko isovanhempiesi luona paremmin?

Kuinka pitkiä aikoja olet viettänyt isovanhempiesi tai muun suvun hoivissa? Itse olin aikoinaan joitakin viikonloppuja ja osia lomista isovanhempien luona ja tutustuin siellä naapureiden lapsiin. Ei heistä minulle mitään sydänystäviä tullut, mutta jonkinlaisia kavereita kuitenkin. Löytyisikö sinullekin sillä tavoin uusia tuttavuuksia? Jäikö riparista käteen kenenkään kiinnostavan yhteystietoja?

"En oikein keksi mitään haluttavaa mikä ei ole jotain materiaa. "

Jaa... Entäs ne aiemmin mainitsemasi:
- Masennus pois
- Uudet kaverit
- Tyttöystävä
- Ylipaino pois
- Kivut ja säryt pois

Älä aliarvioi itseäsi :-)

Äläkä unohda lisätä siihen positiivisten ominaisuuksiesi listaan sitä, että masennuksestasi huolimatta menestyt koulussa hyvin.

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

"Äidillä on muuten ollut ja on edelleen sellaista kausimaista masennusta, iskällä ei sit ookkaan mitään. Eli voisko tää masennus olla jopa jotenkin perittyä?"

Kuulostaa 'hiaanosti' sanottuna 'opitulta käyttäytymismallilta'... Äidilläsi on masennuskausia ja ns. tuurijuopoilla on taipumus aloittaa ryyppääminen aina uudelleen kun selvänä olo on niin masentavaa. Kuuluuko isäsi tuohon kategoriaan?

Voisiko masennuksenne rinnastaa?
- Olet masentunut-> et ole kiinnostunut kavereistasi
- Äitisi on ajoittain masentunut -> ei jaksa huolehtia tai olla kiinnostunut sinusta
- Isäsi on masentava
Kuulostaako järkevältä vai masentavan kajahtaneelta idealta?

"Hauskaa on ollut, sitä en kiista. Mennyttä mitä mennyttä."

Ei se ole välttämättä mennyttä. Itsellänikin jäi yksi vanha kaveruus katkolle moneksi vuodeksi, mutta nyt pidämme taas yhteyttä.

"En edes valinnut sänkyä. Nukuin paljon paremmin... kai."

Kuulostaa pahalta... Patjan epäsopivuuden voi kuitenkin testata suht. helpoosti: Seiso sängyn vieressä, pane toinen polvesi patjalle ja siirrä koko painosi nopeasti sille jalalle. Jos jouset kolahtavat pohjaan, patjasi on liian löysä. Tyynyn kanssa niskan pitäisi olla suorassa. Nukuitko isovanhempiesi luona paremmin?

Kuinka pitkiä aikoja olet viettänyt isovanhempiesi tai muun suvun hoivissa? Itse olin aikoinaan joitakin viikonloppuja ja osia lomista isovanhempien luona ja tutustuin siellä naapureiden lapsiin. Ei heistä minulle mitään sydänystäviä tullut, mutta jonkinlaisia kavereita kuitenkin. Löytyisikö sinullekin sillä tavoin uusia tuttavuuksia? Jäikö riparista käteen kenenkään kiinnostavan yhteystietoja?

"En oikein keksi mitään haluttavaa mikä ei ole jotain materiaa. "

Jaa... Entäs ne aiemmin mainitsemasi:
- Masennus pois
- Uudet kaverit
- Tyttöystävä
- Ylipaino pois
- Kivut ja säryt pois

Älä aliarvioi itseäsi :-)

Äläkä unohda lisätä siihen positiivisten ominaisuuksiesi listaan sitä, että masennuksestasi huolimatta menestyt koulussa hyvin.

Lue lisää

Tulipa tehtyä taas kerran isopaha moka...

Masennustaipumus voi olla opittu malli, mutta:

---YLEn arkistosta poimittuna---
Masennuksen taustalta löytyy perinnöllistä alttiutta. Mikään kohtalo se ei kuitenkaan ole. Tarvitaan myös muita tekijöitä, että masennus puhkeaa sairaudeksi.

- Periytyminen voi olla sosiaalista, perheessä voi olla ongelmia, jotka altistavat masennukselle. Varhaiset menetykset ja varhaisten olosuhteiden puutteellisuudet altistavat myöhemmällä iällä masennukselle. Myös sitä on tutkittu, vaikuttaako jos äiti on ollut masentunut lapsuuden vauvavaiheessa. Se ilmeisesti lisää masennuksen todennäköisyyttä aikuisiällä, Erkki Äärelä listaa.
------
Tuo kieltämättä osuu aika hyvin yksiin kertomiesi asioiden kanssa...

Sorry virheeni.

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

"Äidillä on muuten ollut ja on edelleen sellaista kausimaista masennusta, iskällä ei sit ookkaan mitään. Eli voisko tää masennus olla jopa jotenkin perittyä?"

Kuulostaa 'hiaanosti' sanottuna 'opitulta käyttäytymismallilta'... Äidilläsi on masennuskausia ja ns. tuurijuopoilla on taipumus aloittaa ryyppääminen aina uudelleen kun selvänä olo on niin masentavaa. Kuuluuko isäsi tuohon kategoriaan?

Voisiko masennuksenne rinnastaa?
- Olet masentunut-> et ole kiinnostunut kavereistasi
- Äitisi on ajoittain masentunut -> ei jaksa huolehtia tai olla kiinnostunut sinusta
- Isäsi on masentava
Kuulostaako järkevältä vai masentavan kajahtaneelta idealta?

"Hauskaa on ollut, sitä en kiista. Mennyttä mitä mennyttä."

Ei se ole välttämättä mennyttä. Itsellänikin jäi yksi vanha kaveruus katkolle moneksi vuodeksi, mutta nyt pidämme taas yhteyttä.

"En edes valinnut sänkyä. Nukuin paljon paremmin... kai."

Kuulostaa pahalta... Patjan epäsopivuuden voi kuitenkin testata suht. helpoosti: Seiso sängyn vieressä, pane toinen polvesi patjalle ja siirrä koko painosi nopeasti sille jalalle. Jos jouset kolahtavat pohjaan, patjasi on liian löysä. Tyynyn kanssa niskan pitäisi olla suorassa. Nukuitko isovanhempiesi luona paremmin?

Kuinka pitkiä aikoja olet viettänyt isovanhempiesi tai muun suvun hoivissa? Itse olin aikoinaan joitakin viikonloppuja ja osia lomista isovanhempien luona ja tutustuin siellä naapureiden lapsiin. Ei heistä minulle mitään sydänystäviä tullut, mutta jonkinlaisia kavereita kuitenkin. Löytyisikö sinullekin sillä tavoin uusia tuttavuuksia? Jäikö riparista käteen kenenkään kiinnostavan yhteystietoja?

"En oikein keksi mitään haluttavaa mikä ei ole jotain materiaa. "

Jaa... Entäs ne aiemmin mainitsemasi:
- Masennus pois
- Uudet kaverit
- Tyttöystävä
- Ylipaino pois
- Kivut ja säryt pois

Älä aliarvioi itseäsi :-)

Äläkä unohda lisätä siihen positiivisten ominaisuuksiesi listaan sitä, että masennuksestasi huolimatta menestyt koulussa hyvin.

Lue lisää

"Voisiko masennuksenne rinnastaa?
- Olet masentunut-> et ole kiinnostunut kavereistasi
- Äitisi on ajoittain masentunut -> ei jaksa huolehtia tai olla kiinnostunut sinusta
- Isäsi on masentava
Kuulostaako järkevältä vai masentavan kajahtaneelta idealta?"

-Jotenkin noin se vois mennä.

"Jaa... Entäs ne aiemmin mainitsemasi:
- Masennus pois
- Uudet kaverit
- Tyttöystävä
- Ylipaino pois
- Kivut ja säryt pois"

-En ole ikinä ajatellut noita unelminani. Etenkin toi tyttökaveri tuntuu tosi kaukaselta ajatukselta. Eikä tällä naamalla mitä saa, luonne pilaa ainakin. En edes muista, että olisin maininnut jossain vaiheessa, että haluaisin tyttökaverin.

"Äläkä unohda lisätä siihen positiivisten ominaisuuksiesi listaan sitä, että masennuksestasi huolimatta menestyt koulussa hyvin."

-Ei itsestään voi löytää hyviä puolia.

Nyt on tullut ongelmaks tää älytön väsymys. Ihan veto pois. Muutamat viime päivät on ollu muutenkin yhtä helvettiä. Mikään ei oo kiinnostanu. Syytä en tiedä, ei mitään erikoista oo ainakaan tapahtunu.

aloittaja kirjoitti:

"Voisiko masennuksenne rinnastaa?
- Olet masentunut-> et ole kiinnostunut kavereistasi
- Äitisi on ajoittain masentunut -> ei jaksa huolehtia tai olla kiinnostunut sinusta
- Isäsi on masentava
Kuulostaako järkevältä vai masentavan kajahtaneelta idealta?"

-Jotenkin noin se vois mennä.

"Jaa... Entäs ne aiemmin mainitsemasi:
- Masennus pois
- Uudet kaverit
- Tyttöystävä
- Ylipaino pois
- Kivut ja säryt pois"

-En ole ikinä ajatellut noita unelminani. Etenkin toi tyttökaveri tuntuu tosi kaukaselta ajatukselta. Eikä tällä naamalla mitä saa, luonne pilaa ainakin. En edes muista, että olisin maininnut jossain vaiheessa, että haluaisin tyttökaverin.

"Äläkä unohda lisätä siihen positiivisten ominaisuuksiesi listaan sitä, että masennuksestasi huolimatta menestyt koulussa hyvin."

-Ei itsestään voi löytää hyviä puolia.

Nyt on tullut ongelmaks tää älytön väsymys. Ihan veto pois. Muutamat viime päivät on ollu muutenkin yhtä helvettiä. Mikään ei oo kiinnostanu. Syytä en tiedä, ei mitään erikoista oo ainakaan tapahtunu.

Lue lisää

"En edes muista, että olisin maininnut jossain vaiheessa, että haluaisin tyttökaverin."
Ihan alussa kerroit "Kukaan tyttö ei kattele mua koskaan tai ei ainakaan hyvällä" Tuon kyllä voi tulkita aika monella tavalla ;-)

"Eikä tällä naamalla mitä saa, luonne pilaa ainakin."
- Eräs tuntemani kaveri on varustettu perseeseen ammutun karhun ulkonäöllä ja luonteella, mutta on silti ollut viimeiset 6 vuotta naimisissa ja ovat tässä välissä tehneet jo 2 lasta. Ei naamalla ja luonteella ole paljonkaan merkitystä, jos muuten synkkaa hyvin! Veikkaan että et ole yhtään sen karseamman oloinen kuin n. 60% ikäisistäsi. (Jos tuo nyt yhtään helpottaa...)

"-En ole ikinä ajatellut noita unelminani."
Unelma=haave,'Olisipa kiva, jos...' Etkö sinä juuri noista ole haaveillut?

"-Ei itsestään voi löytää hyviä puolia. "
Kyllä voi! Olet jo todistanut sen. :-)
Jatkat vain listaan lisää rivejä. :-)

"Nyt on tullut ongelmaks tää älytön väsymys. Ihan veto pois. Muutamat viime päivät on ollu muutenkin yhtä helvettiä. Mikään ei oo kiinnostanu. Syytä en tiedä, ei mitään erikoista oo ainakaan tapahtunu."

Tuota...
- Kirjoittanut: aloittaja 12.9.2008 klo 00.29
- Kirjoittanut: aloittaja 13.9.2008 klo 01.59
- Kirjoittanut: aloittaja 13.9.2008 klo 23.31
- Kirjoittanut: aloittaja 19.9.2008 klo 00.03

Minä teen iltavuoroa, mutta milloin sinä nukut? Jos säryt vielä sotkevat nukkumistasi niin ei mikään ihme että olet väsynyt. Nyt on kyllä aika paljon flunssaa liikkeellä, olisiko sinullakin tauti iskemässä. (Tervetuloa joukkoon niiskuttavaan... .)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

"En edes muista, että olisin maininnut jossain vaiheessa, että haluaisin tyttökaverin."
Ihan alussa kerroit "Kukaan tyttö ei kattele mua koskaan tai ei ainakaan hyvällä" Tuon kyllä voi tulkita aika monella tavalla ;-)

"Eikä tällä naamalla mitä saa, luonne pilaa ainakin."
- Eräs tuntemani kaveri on varustettu perseeseen ammutun karhun ulkonäöllä ja luonteella, mutta on silti ollut viimeiset 6 vuotta naimisissa ja ovat tässä välissä tehneet jo 2 lasta. Ei naamalla ja luonteella ole paljonkaan merkitystä, jos muuten synkkaa hyvin! Veikkaan että et ole yhtään sen karseamman oloinen kuin n. 60% ikäisistäsi. (Jos tuo nyt yhtään helpottaa...)

"-En ole ikinä ajatellut noita unelminani."
Unelma=haave,'Olisipa kiva, jos...' Etkö sinä juuri noista ole haaveillut?

"-Ei itsestään voi löytää hyviä puolia. "
Kyllä voi! Olet jo todistanut sen. :-)
Jatkat vain listaan lisää rivejä. :-)

"Nyt on tullut ongelmaks tää älytön väsymys. Ihan veto pois. Muutamat viime päivät on ollu muutenkin yhtä helvettiä. Mikään ei oo kiinnostanu. Syytä en tiedä, ei mitään erikoista oo ainakaan tapahtunu."

Tuota...
- Kirjoittanut: aloittaja 12.9.2008 klo 00.29
- Kirjoittanut: aloittaja 13.9.2008 klo 01.59
- Kirjoittanut: aloittaja 13.9.2008 klo 23.31
- Kirjoittanut: aloittaja 19.9.2008 klo 00.03

Minä teen iltavuoroa, mutta milloin sinä nukut? Jos säryt vielä sotkevat nukkumistasi niin ei mikään ihme että olet väsynyt. Nyt on kyllä aika paljon flunssaa liikkeellä, olisiko sinullakin tauti iskemässä. (Tervetuloa joukkoon niiskuttavaan... .)

Lue lisää

Aina väsyttää mutta ei vaan tee mieli mennä nukkuun. Luulen kai, että jään jostain paitsi. (mistäköhän?) Nukkumaan meno on aina niin surullisen tuntuinen operaatio. Jollain tavalla se tuntuu muistuttavan kuolemaa ja kuollahan en halua. En oo nukkunut yli 8h pitkään aikaan ja heräilen öisin usein painajaiseen ym. ja on vaikee sitten saada uudelleen unta kun on sellanen pelokas olo (oikeasti).

Tänään on ollut taas erityisen huono päivä. Kävin psykiatrilla juttelemassa, oli vielä masentuneempi olo kun tulin sieltä. Pleikkari yritin pelata, mutta alko pyöryttää vähän väliä. Oli vähän sekava olo. Mietin koko ajan ongelmiani enkä keskittynyt ollenkaan pelaamiseen. Kuolema on ollut ajatuksissa viime aikoina tosi paljon. On koko ajan tunne, että kohta potkasee tyhjää. Ajatus siitä, että mulla olis aivokasvain on niin perkeleen voimakas. Vaikka mulla ei oo mitään aamuyö/aamu pahoinvointia tai mitään oiretta jota vois epäillä siitä johtuvaks. Kaikki nää oireet: tinnitys, erityisesti ohimoilla oleva särky, ahdistus ja lähes paniikin oloiset kohtaukset alko kun aloin pelkäämään aivokasvainta. En tiedä kumpi tuli ensin: jokin edellämainituista oireista vai ahdistus. Pelko on ruokkinut itseään jo pitkään. Tiedän, että on ihmisiä, jotka pelkäävät myös aivokasvainta ja heillä on jokin oire niinkuin mulla, vaikka ei sitten oikeasti olekkaan mitään kasvainta. Hypokondria?

Muutaman päivän oon ollu ihan loppu. Täysin voimaton. Muutama aivahtus tullu tänään. Kurkku on tullu jo pitkään tosi helposti kipeeks. Nenä on vuotanut jo ikuisuuden ja... eli suoraan sanoen on ollut kipee olo jo pitkään.

aloittaja kirjoitti:

Mitä tarkoitat kun kirjoitat 'tekis mieli luovuttaa'?
- Antaisin asoitten mennä vaan omalla painollaan. Olla välittämättä mistään. Ihan sama mitä tapahtuu.
Kovasti yritän, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. Joitain asioita oon tehnyt iät ja ajat, mutta oon silti huono. Ei paljoa lämmitä mieltä huomata, että oppii hitaasti uusia asioita

Lue lisää

^-^löydät vielä ne oikeet ihmiset. Matkustele, tanssi vesisateessa, tuoksuttele liljoja, naura täysikuulla. Tee elämyksiä. Tarvitset vain pari ihmistä, niin ettei torni huoju liikaa.

olet rukouksissa.

On vaikea sanoa onko mukavaa, että on kohtalotovereita. Parempihan se olisi vain jos sinä, minä tai kuka tahansa ei olisikaan "sairastunu" masennukseen.

Tämän asian kanssa ei kannata olla yksin. En ainakaan itse pärjäisi, on helppottavaa saada puhua omista ongelmistaan. Aluksi tietysti kannattaa puhua ihan vain vanhempien kanssa vaikka siitä, että jos voisit käydä juttelemassa psykologille murheistas.

Mikä sun suurin ongelmas on?

Täytä masennustesti osoitteesta http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Täytä masennustesti osoitteesta http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Lue lisää

Ei tuo kovin luotettava diagnoosi ole...kai... Se mokoma pani minut luokkaan 'Kohtalaisesti masentunut'.

Painajaisia en muista (usein?), mutta herätessä on sellanen tunne, että on nähnyt painajaista, pelottaa, sydän tykyttää, on tunne "ettei ole yksin huoneessa". Ei ole unihalvaus. Välillä jopa nukahdan melkein heti kun vaan sänkyyn pääsen, mutta yleensä vierähtää tovi jos toinenkin kylkeä välillä kääntäen, tulipas runomainen lause :)
Unilääkkeet on auttanu nukahtamisen kanssa, mutta tuppaa oleen toisessa ulottuvuudessa kuin muut seuraavana päivänä. Psykiatri ei oo maininnu mitään nukkumisesta. Koululääkäri ehdotti, että yrittäisin mennän joka ilta puol tuntia aikasemmin nukkuun, että pääsisin 23.00.

"Hetkinen... Kirjoitit: "En tiedä kumpi tuli ensin: jokin edellämainituista oireista vai ahdistus." Ahdistus ja masennus ovat eri asioita. Muistatko kumpi tuli ensin, masennus vai kivut/kasvainpelko/ahdistus? Kumpi johti kumpaan?"

-En tiedä yhtäään milloin tuli mikin. Kasvainpelko ei ollut kuitenkaan ensimmäinen.

Kuolemanpelko on mennyt jo liiallisuuksiin. Tiedän ettei mulla ole mitään kasvainta, en vaan meinaan uskoa sitä millään.

Tinnityksestä sen verran: iskee yleensä kun on ollut jonkin aikaa pitkänään. Kouluun pyöräillessä jo sangen koleessa ilmassa on mennyt oikee korva lukkoo ja alkanu "kevyesti" soimaan. Eipä ole ennen ollut korvat herkät kylmälle.

Voisin kokeillakkin levätä jonkin aikaa päivisin vaikka sohvalla. Ennen nukuin lähes joka päivä päikkärit. Nyt kun elämä on ollut jyrkässä alamäessa on nekin jäänyt pois.

Sain perjantaina tietää (psykoanalyysin?) tulokset. Jostain ihmeen interfernaalisesta herkkyydestä (tai jokin tuohon suuntaan) sain suurimmat pisteet, tais olla neljän paikkeilla. Vihantuntemuksia oli jopa vähemmän kuin keskimääräisesti. Ongelmat on lähinnä muitten ihmisten kanssa jos sen näin voi kiteyttää.

aloittaja kirjoitti:

Painajaisia en muista (usein?), mutta herätessä on sellanen tunne, että on nähnyt painajaista, pelottaa, sydän tykyttää, on tunne "ettei ole yksin huoneessa". Ei ole unihalvaus. Välillä jopa nukahdan melkein heti kun vaan sänkyyn pääsen, mutta yleensä vierähtää tovi jos toinenkin kylkeä välillä kääntäen, tulipas runomainen lause :)
Unilääkkeet on auttanu nukahtamisen kanssa, mutta tuppaa oleen toisessa ulottuvuudessa kuin muut seuraavana päivänä. Psykiatri ei oo maininnu mitään nukkumisesta. Koululääkäri ehdotti, että yrittäisin mennän joka ilta puol tuntia aikasemmin nukkuun, että pääsisin 23.00.

"Hetkinen... Kirjoitit: "En tiedä kumpi tuli ensin: jokin edellämainituista oireista vai ahdistus." Ahdistus ja masennus ovat eri asioita. Muistatko kumpi tuli ensin, masennus vai kivut/kasvainpelko/ahdistus? Kumpi johti kumpaan?"

-En tiedä yhtäään milloin tuli mikin. Kasvainpelko ei ollut kuitenkaan ensimmäinen.

Kuolemanpelko on mennyt jo liiallisuuksiin. Tiedän ettei mulla ole mitään kasvainta, en vaan meinaan uskoa sitä millään.

Tinnityksestä sen verran: iskee yleensä kun on ollut jonkin aikaa pitkänään. Kouluun pyöräillessä jo sangen koleessa ilmassa on mennyt oikee korva lukkoo ja alkanu "kevyesti" soimaan. Eipä ole ennen ollut korvat herkät kylmälle.

Voisin kokeillakkin levätä jonkin aikaa päivisin vaikka sohvalla. Ennen nukuin lähes joka päivä päikkärit. Nyt kun elämä on ollut jyrkässä alamäessa on nekin jäänyt pois.

Sain perjantaina tietää (psykoanalyysin?) tulokset. Jostain ihmeen interfernaalisesta herkkyydestä (tai jokin tuohon suuntaan) sain suurimmat pisteet, tais olla neljän paikkeilla. Vihantuntemuksia oli jopa vähemmän kuin keskimääräisesti. Ongelmat on lähinnä muitten ihmisten kanssa jos sen näin voi kiteyttää.

Lue lisää

'Välillä jopa nukahdan melkein heti kun vaan sänkyyn pääsen, mutta yleensä vierähtää tovi jos toinenkin kylkeä välillä kääntäen, tulipas runomainen lause :) '

:-)
Kirjoitatko runoja tai pidätkö päiväkirjaa? Luovuuden harjoittaminen voisi parantaa sinunkin mielialaasi! (Pidin kouluaikoina päiväkirjaa ja kun toistakymmentä vuotta myöhemmin löysin ja luin niitä, en voinut muuta tehdä kuin ihmetellä kuinka outoja asioita ja ongelmia olin kirjoitushetkellä pohtinut ja sitten myöhemmin ratkaisuiksi muokannut...)

Mitä unilääkettä sinulle on määrätty? Nykyisinhän suurin osa niistä on lähinnnä nukahtamisen helpottamislääkkeitä eikä niiden _pitäisi_ tehdä mitään muuta.

'En tiedä yhtäään milloin tuli mikin. Kasvainpelko ei ollut kuitenkaan ensimmäinen.' 'Painajaisia en muista (usein?), mutta herätessä on sellanen tunne, että on nähnyt painajaista, pelottaa, sydän tykyttää, on tunne "ettei ole yksin huoneessa". '

Alkoivatko masennuksesi ja painajaisesi ennen vai jälkeen muuton (ja sängyn vaihdon)?
Mainitsin tuosta "itseohjelmoinnista"... Jotkut ihmiset pystyvät "ohjelmoimaan" itsensä heräämään painajaisen alkaessa, jolloin ahdistus ei jää niin pahaksi. Oletko yrittänyt sellaista?

"Kouluun pyöräillessä jo sangen koleessa ilmassa on mennyt oikee korva lukkoo ja alkanu "kevyesti" soimaan."

Tapahtuuko tuota vain kylmässä? Auttaako, jos hidastat vauhtia tai muutat asentoa (esim. nouset pystympään tai siirrät käsiä)?

"Voisin kokeillakkin levätä jonkin aikaa päivisin vaikka sohvalla. Ennen nukuin lähes joka päivä päikkärit. Nyt kun elämä on ollut jyrkässä alamäessa on nekin jäänyt pois."

Jos et öisin saa nukuttua niin kunnon päiväunet ovat todella tarpeen. Varsinkin nyt flunssan aikana se olisi hyödyksi itse kullekin. (Itse joudun jättämään torkut väliin, kuorsaamiseni saattaisi häiritä kollegoitani...) Tämänkertainen flunssa-aalto tuntuu olevan vielä tavallistakin hankalampi. (Tavallisten oireiden lisäksi se mokoma vetää kehon _täysin_ veltoksi, iskee useampaan kertaan uudelleen ja kestää muutenkin kauan...)

'Jostain ihmeen interfernaalisesta herkkyydestä (tai jokin tuohon suuntaan) sain suurimmat pisteet, tais olla neljän paikkeilla.'

Lienee kuitenkin "informaalinen"... :-) Tarkoittiko tuo 'suurimmat pisteet' hyvää vai huonoa tulosta? Noista testeistä kun ei koskaan tiedä...

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

'Välillä jopa nukahdan melkein heti kun vaan sänkyyn pääsen, mutta yleensä vierähtää tovi jos toinenkin kylkeä välillä kääntäen, tulipas runomainen lause :) '

:-)
Kirjoitatko runoja tai pidätkö päiväkirjaa? Luovuuden harjoittaminen voisi parantaa sinunkin mielialaasi! (Pidin kouluaikoina päiväkirjaa ja kun toistakymmentä vuotta myöhemmin löysin ja luin niitä, en voinut muuta tehdä kuin ihmetellä kuinka outoja asioita ja ongelmia olin kirjoitushetkellä pohtinut ja sitten myöhemmin ratkaisuiksi muokannut...)

Mitä unilääkettä sinulle on määrätty? Nykyisinhän suurin osa niistä on lähinnnä nukahtamisen helpottamislääkkeitä eikä niiden _pitäisi_ tehdä mitään muuta.

'En tiedä yhtäään milloin tuli mikin. Kasvainpelko ei ollut kuitenkaan ensimmäinen.' 'Painajaisia en muista (usein?), mutta herätessä on sellanen tunne, että on nähnyt painajaista, pelottaa, sydän tykyttää, on tunne "ettei ole yksin huoneessa". '

Alkoivatko masennuksesi ja painajaisesi ennen vai jälkeen muuton (ja sängyn vaihdon)?
Mainitsin tuosta "itseohjelmoinnista"... Jotkut ihmiset pystyvät "ohjelmoimaan" itsensä heräämään painajaisen alkaessa, jolloin ahdistus ei jää niin pahaksi. Oletko yrittänyt sellaista?

"Kouluun pyöräillessä jo sangen koleessa ilmassa on mennyt oikee korva lukkoo ja alkanu "kevyesti" soimaan."

Tapahtuuko tuota vain kylmässä? Auttaako, jos hidastat vauhtia tai muutat asentoa (esim. nouset pystympään tai siirrät käsiä)?

"Voisin kokeillakkin levätä jonkin aikaa päivisin vaikka sohvalla. Ennen nukuin lähes joka päivä päikkärit. Nyt kun elämä on ollut jyrkässä alamäessa on nekin jäänyt pois."

Jos et öisin saa nukuttua niin kunnon päiväunet ovat todella tarpeen. Varsinkin nyt flunssan aikana se olisi hyödyksi itse kullekin. (Itse joudun jättämään torkut väliin, kuorsaamiseni saattaisi häiritä kollegoitani...) Tämänkertainen flunssa-aalto tuntuu olevan vielä tavallistakin hankalampi. (Tavallisten oireiden lisäksi se mokoma vetää kehon _täysin_ veltoksi, iskee useampaan kertaan uudelleen ja kestää muutenkin kauan...)

'Jostain ihmeen interfernaalisesta herkkyydestä (tai jokin tuohon suuntaan) sain suurimmat pisteet, tais olla neljän paikkeilla.'

Lienee kuitenkin "informaalinen"... :-) Tarkoittiko tuo 'suurimmat pisteet' hyvää vai huonoa tulosta? Noista testeistä kun ei koskaan tiedä...

Lue lisää

En kirjoota mitään päiväkirjaa. Kirjottaminen on yhtä tuskaa ollu aina.

Ei mulle mitään unilääkkeitä oo määrätty. Syön vaarille tarkotettuja pillereitä. Hän kärsii tinnityksestä.

Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. Kesässä saatto olla monta asiaa jokka saatto laukasta tän olotilan. Unirytmi oli päin helevettiä, aamuyöstä nukkuun ja iltapäivällä ylös. Olin yksin koko ajan. En liikkunut ollenkaan, koneella olin käytännössä koko valveilla olo aikani.

Korvat alkaa soimaan pääosin kylmässä. Joskus ovat menneet lukkoon omassa huoneessa, ilmastointi kanava suoraan pään yläpuolella. Saattaisko johtua vedosta?

Se, että oon jättäny päiväunet pois on saattanu vaan pahentaa asiaa. Eihän univelka pelkästään näy väsymyksenä?

Mitä suuremmat pisteet sitä enemmän homma kusee.

aloittaja kirjoitti:

En kirjoota mitään päiväkirjaa. Kirjottaminen on yhtä tuskaa ollu aina.

Ei mulle mitään unilääkkeitä oo määrätty. Syön vaarille tarkotettuja pillereitä. Hän kärsii tinnityksestä.

Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. Kesässä saatto olla monta asiaa jokka saatto laukasta tän olotilan. Unirytmi oli päin helevettiä, aamuyöstä nukkuun ja iltapäivällä ylös. Olin yksin koko ajan. En liikkunut ollenkaan, koneella olin käytännössä koko valveilla olo aikani.

Korvat alkaa soimaan pääosin kylmässä. Joskus ovat menneet lukkoon omassa huoneessa, ilmastointi kanava suoraan pään yläpuolella. Saattaisko johtua vedosta?

Se, että oon jättäny päiväunet pois on saattanu vaan pahentaa asiaa. Eihän univelka pelkästään näy väsymyksenä?

Mitä suuremmat pisteet sitä enemmän homma kusee.

Lue lisää

' En kirjoota mitään päiväkirjaa. Kirjottaminen on yhtä tuskaa ollu aina. '

Niin se oli (ja on) minullakin. Silti se auttoi!

' Ei mulle mitään unilääkkeitä oo määrätty. Syön vaarille tarkotettuja pillereitä. Hän kärsii tinnityksestä. '

Ei helvetti! Lopeta niiden syöminen _heti_ !!! Sinä olet vielä kasvuiässä ja vaarisi lääkkeet saattavat olla sinulle myrkkyä! Mitä se aine oikein on, millainen annostus ja kuinka usein sinä niitä otat?

' Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. '

Ennen vai jälkeen sen kun rupesit popsimaan vaarisi pillereitä?

'Unirytmi oli päin helevettiä, aamuyöstä nukkuun ja iltapäivällä ylös. Olin yksin koko ajan. En liikkunut ollenkaan, koneella olin käytännössä koko valveilla olo aikani. '

Siis koko kesän ajan niska rusetilla yli puolet vuorokaudesta, ei jännitysten lievitystä liikunnalla, ei henkistä tasapainotusta kavereiden kanssa olemisesta, ei auringonvaloa, eikä edes kehon palautumista levossa?

Ei millään pahalla, mutta noin teoreettiselta kannalta katsottuna todennäköinen tulos tuosta yhtälöstä on: Mökkihöperö aneeminen korkkiruuvi, joka kävelee seiniä päin vaikka pitäisi niistä kiinni!
Sinä tunnut kuitenkin pärjäävän _hieman_ tuota teoreettista mallia paremmin... :-)

' Korvat alkaa soimaan pääosin kylmässä. Joskus ovat menneet lukkoon omassa huoneessa, ilmastointi kanava suoraan pään yläpuolella. Saattaisko johtua vedosta? '

Se voi hyvinkin olla syynä ja selittäisi myös osan vaivoistasi. Yleensäkin kaikenlaiset häiriötekijät ovat pahasta. Luin joskus pikkupojasta jolla oli pahoja nukahtamis- ja nukkumisongelmia. Ongelmat poistuivat, kun pojan akvaario siirrettiin toiseen huoneeseen hänen sänkynsä vierestä pulputtamasta. Koneellinen ilmastointi pitää aina jonkin verran ääntä ja jos se on lisäksi säädetty väärin, niin huoneesi ilmanpainekin voi olla pielessä. Ilmastointihormia on hankala lähteä siirtämään, mutta voitko siirtää sänkyäsi tai edes suunnata ilmavirtaa poispäin?

' Se, että oon jättäny päiväunet pois on saattanu vaan pahentaa asiaa. Eihän univelka pelkästään näy väsymyksenä? '

Se on _varmasti_ pahentanut asiaa ja univelka aiheuttaa suoraan ja epäsuorasti mitä moninaisimpia ongelmia pikkuvaivoista pitkäaikaissairauksiin!

' Mitä suuremmat pisteet sitä enemmän homma kusee. '
Olet siis lirissä... :-(

aloittaja kirjoitti:

En kirjoota mitään päiväkirjaa. Kirjottaminen on yhtä tuskaa ollu aina.

Ei mulle mitään unilääkkeitä oo määrätty. Syön vaarille tarkotettuja pillereitä. Hän kärsii tinnityksestä.

Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. Kesässä saatto olla monta asiaa jokka saatto laukasta tän olotilan. Unirytmi oli päin helevettiä, aamuyöstä nukkuun ja iltapäivällä ylös. Olin yksin koko ajan. En liikkunut ollenkaan, koneella olin käytännössä koko valveilla olo aikani.

Korvat alkaa soimaan pääosin kylmässä. Joskus ovat menneet lukkoon omassa huoneessa, ilmastointi kanava suoraan pään yläpuolella. Saattaisko johtua vedosta?

Se, että oon jättäny päiväunet pois on saattanu vaan pahentaa asiaa. Eihän univelka pelkästään näy väsymyksenä?

Mitä suuremmat pisteet sitä enemmän homma kusee.

Lue lisää

En tiedä, kuinka paljon tinnitustasi on tutkittu tai kuinka paljon tiedät siitä... Kokosin pientä yhteenvetoa:

Aiheuttajia:
- Meluvamma (esim. korvalappustereoista tai rokkikonsertista. Yleensä kuitenkin poistuu aikanaan.)
- Vahatulppa korvakäytävässä (Kouluterveydenhoitaja voi tarkistaa tuon.)
- Tärykalvon reikä (Toistuvat korvatulehdukset, oliko sinulla putket korvissa?)
- Purentaongelmat (Onko hammaskalustosi kunnossa?)
- Anemia
- Asetyylisalisyylihappoa sisältävien lääkkeiden (esim. aspiriini) suurista annoksista
- Ahdistuneisuus
- Masennus
- Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset (Näitähän sinulla riittää. Yksi jännityksen aiheuttaja on huono ergonomia tietokoneen ääressä!)

Pahentavia tekijöitä:
- Stressi
- Pelkotilat
- Väsymys
- Fyysinen rasitus (Pyöräily! Tämän takia kysyin auttaako nopeuden tai asennon muutos.)
- Kahvi (Juotko kahvia?)

Apukeinoja:
- Hiljaisuuden välttäminen (Hiljainen taustamusiikki, CD:lta kuunneltavat luonnon äänet, herätyskellon tikitys tai joku muu ääni "piilottamaan" tinnitus (radiokin käy, jos ohjelma ei häiritse). Tasainen ääni (esim. ilmastointi) ei tutkimusten mukaan yleensä auta.)
- Fyysinen kuntoharjoittelu ja karaistuminen
- Sosiaalisista suhteista huolehtiminen. (Juttelu kavereiden kanssa ohjaa ajatuksia pois tinnituksesta.
- Aivojen "tyhjentäminen" (Lukeminen, ristikot, rutiinit)
- Miellyttävien ja rauhoittavien asioiden miettiminen (Aina kannattaa yrittää uudelleen, vaikka ei heti onnistuisikaan...)
- Rentoutumisharjoitukset (Rauhallisen taustamusiikin kanssa. Minä käytän rentoutumisharjoituksissani Novospasskin luostarin mieskuoron cd:itä. Laulujen sanoja en ymmärrä, mutta sillähän ei väliä olekaan, rauhoittavat melodiat ne tärkeitä ovat.)
- Riittävä lepo (Nuorilla se tarkoittaa 8-10 tuntia/vrk!)
- Säännöllinen vuorokausirytmi, myös viikonloppuisin (ks. edellinen kohta!)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

' En kirjoota mitään päiväkirjaa. Kirjottaminen on yhtä tuskaa ollu aina. '

Niin se oli (ja on) minullakin. Silti se auttoi!

' Ei mulle mitään unilääkkeitä oo määrätty. Syön vaarille tarkotettuja pillereitä. Hän kärsii tinnityksestä. '

Ei helvetti! Lopeta niiden syöminen _heti_ !!! Sinä olet vielä kasvuiässä ja vaarisi lääkkeet saattavat olla sinulle myrkkyä! Mitä se aine oikein on, millainen annostus ja kuinka usein sinä niitä otat?

' Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. '

Ennen vai jälkeen sen kun rupesit popsimaan vaarisi pillereitä?

'Unirytmi oli päin helevettiä, aamuyöstä nukkuun ja iltapäivällä ylös. Olin yksin koko ajan. En liikkunut ollenkaan, koneella olin käytännössä koko valveilla olo aikani. '

Siis koko kesän ajan niska rusetilla yli puolet vuorokaudesta, ei jännitysten lievitystä liikunnalla, ei henkistä tasapainotusta kavereiden kanssa olemisesta, ei auringonvaloa, eikä edes kehon palautumista levossa?

Ei millään pahalla, mutta noin teoreettiselta kannalta katsottuna todennäköinen tulos tuosta yhtälöstä on: Mökkihöperö aneeminen korkkiruuvi, joka kävelee seiniä päin vaikka pitäisi niistä kiinni!
Sinä tunnut kuitenkin pärjäävän _hieman_ tuota teoreettista mallia paremmin... :-)

' Korvat alkaa soimaan pääosin kylmässä. Joskus ovat menneet lukkoon omassa huoneessa, ilmastointi kanava suoraan pään yläpuolella. Saattaisko johtua vedosta? '

Se voi hyvinkin olla syynä ja selittäisi myös osan vaivoistasi. Yleensäkin kaikenlaiset häiriötekijät ovat pahasta. Luin joskus pikkupojasta jolla oli pahoja nukahtamis- ja nukkumisongelmia. Ongelmat poistuivat, kun pojan akvaario siirrettiin toiseen huoneeseen hänen sänkynsä vierestä pulputtamasta. Koneellinen ilmastointi pitää aina jonkin verran ääntä ja jos se on lisäksi säädetty väärin, niin huoneesi ilmanpainekin voi olla pielessä. Ilmastointihormia on hankala lähteä siirtämään, mutta voitko siirtää sänkyäsi tai edes suunnata ilmavirtaa poispäin?

' Se, että oon jättäny päiväunet pois on saattanu vaan pahentaa asiaa. Eihän univelka pelkästään näy väsymyksenä? '

Se on _varmasti_ pahentanut asiaa ja univelka aiheuttaa suoraan ja epäsuorasti mitä moninaisimpia ongelmia pikkuvaivoista pitkäaikaissairauksiin!

' Mitä suuremmat pisteet sitä enemmän homma kusee. '
Olet siis lirissä... :-(

Lue lisää

Ehkä voisin vähän kokeilla tuota päiväkirja hommelia. Voisi puida asioitaan paperille. Ei tarttis aina vaivata muita perheen jäseniä.

Unilääke on Zopinox 7.5mg, ei mitään ihan kevyttä tavaraa, näin sanottiin toisella foorumilla. Saa ihan makosat yöunet eikä nukahtamisen kanssa oo ongelmaa. Seuraavan päivän tulee oltua niin omissa maailmoissa. Yks (kokonainen) ja unta palloon. Täysin epäsäännöllisesti otan, välillä menee 1 - 3 viikossa joskus ei ollenkaan.

Tätä oloa varmasti pahensi se etten kyennyt purkaa kesällä stressiä ym. mitenkään.

"Ei millään pahalla, mutta noin teoreettiselta kannalta katsottuna todennäköinen tulos tuosta yhtälöstä on: Mökkihöperö aneeminen korkkiruuvi, joka kävelee seiniä päin vaikka pitäisi niistä kiinni!"

-Tuskin kukaan tuosta mua tunnistais :)
Mietin paljon asioita ja ennen kaikkee omaa tulevaisuutta. Onko mulla edes sellasta? Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen.

Niin tuosta ilmastoinnista sen verran, että öisin huoneeseen luonnollisesti puhalletaan ilmaa, mutta ovi on (useinmiten) kiinni eikä ilma pääse poistuu muuta kuin oven alta, onkin toosi isoo rako. Onko siis huoneessa tällöin koko ajan ylipaine, joka aiheuttaa sen tinnituksen? En mene takuuseen tästä koko talon ilmastoinnin toimivuudesta.
Öisin kuuntelen radioo hiljasella etten koko aikaa pohtis korvien soimista. Välillä herätessä niskat on niin betonia, että huhhuh.

"Olet siis lirissä... :-("

-En muistanukkaan kysyä psykiatrilta, että kuinka vaikee tapaus oonkaan. Voin olla jollain tapaa iloinen siitä, etten ole väkivaltainen tai muuten agressiivinen.

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

En tiedä, kuinka paljon tinnitustasi on tutkittu tai kuinka paljon tiedät siitä... Kokosin pientä yhteenvetoa:

Aiheuttajia:
- Meluvamma (esim. korvalappustereoista tai rokkikonsertista. Yleensä kuitenkin poistuu aikanaan.)
- Vahatulppa korvakäytävässä (Kouluterveydenhoitaja voi tarkistaa tuon.)
- Tärykalvon reikä (Toistuvat korvatulehdukset, oliko sinulla putket korvissa?)
- Purentaongelmat (Onko hammaskalustosi kunnossa?)
- Anemia
- Asetyylisalisyylihappoa sisältävien lääkkeiden (esim. aspiriini) suurista annoksista
- Ahdistuneisuus
- Masennus
- Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset (Näitähän sinulla riittää. Yksi jännityksen aiheuttaja on huono ergonomia tietokoneen ääressä!)

Pahentavia tekijöitä:
- Stressi
- Pelkotilat
- Väsymys
- Fyysinen rasitus (Pyöräily! Tämän takia kysyin auttaako nopeuden tai asennon muutos.)
- Kahvi (Juotko kahvia?)

Apukeinoja:
- Hiljaisuuden välttäminen (Hiljainen taustamusiikki, CD:lta kuunneltavat luonnon äänet, herätyskellon tikitys tai joku muu ääni "piilottamaan" tinnitus (radiokin käy, jos ohjelma ei häiritse). Tasainen ääni (esim. ilmastointi) ei tutkimusten mukaan yleensä auta.)
- Fyysinen kuntoharjoittelu ja karaistuminen
- Sosiaalisista suhteista huolehtiminen. (Juttelu kavereiden kanssa ohjaa ajatuksia pois tinnituksesta.
- Aivojen "tyhjentäminen" (Lukeminen, ristikot, rutiinit)
- Miellyttävien ja rauhoittavien asioiden miettiminen (Aina kannattaa yrittää uudelleen, vaikka ei heti onnistuisikaan...)
- Rentoutumisharjoitukset (Rauhallisen taustamusiikin kanssa. Minä käytän rentoutumisharjoituksissani Novospasskin luostarin mieskuoron cd:itä. Laulujen sanoja en ymmärrä, mutta sillähän ei väliä olekaan, rauhoittavat melodiat ne tärkeitä ovat.)
- Riittävä lepo (Nuorilla se tarkoittaa 8-10 tuntia/vrk!)
- Säännöllinen vuorokausirytmi, myös viikonloppuisin (ks. edellinen kohta!)

Lue lisää

En oikein ole saanut selville mistä kaikista asioista tinnitus voi aiheutua, missään ei (ei edes wikipediassa) ole ollut sellaista tyhjentävää vastausta.

-Kesällä tuli kuunneltua (erinomaisilla) kuulokkeilla musaa, tietysi volume täysillä :(
-Kouluterkkari tsekkas korvat mutta ei ollut vaikkua paljookaan vaikka omasta mielestä korvat on aina jossain töhnässä.
-Kerran on ollut aikoinaan korvatulehdus. Ei oo ollu putkia korvissa. Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa.
-Hampaita suoristettu kaiken maailman kojeilla ja hampaitten poistoilla, muttei siltikään oo vääräpurenta parantunu. En tiedä onko kuinka paha. Viisauden hampaista en tiedä, Ainakin sellaset valkoset läiskät on ihan takana.
-Silmän aluset on vähän vaaleat, että en ole varma anemiasta, en usko että olisi.
-Aspiriini, ajaako burana saman asian? Söin buranaa päivittäin kesällä kun aina särki aamulla (vähän) päätä. Tänäänkin otin buranaa kun särki koko pää, kallon pohjassakin. Niskat?
-Ahdistus on. kai
-Masennus on. kai
-Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset on. Koulussa etenkin epäinhimillinen työasento.
-Stressiä kai on. Ainakin otan paineita joka asiasta.
-Pelkoja piisaa vaikka muille jakaa. Niistä on aina hävettävä puhua.
-Väsymys on.
-Fyysistä rasitusta iltasin lenkillä.
-Kahvia tulee juotua välillä aika reippaasti. Kesällä oli päiviä jolloin join 10 ISOA mukillista.

Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta.

aloittaja kirjoitti:

En oikein ole saanut selville mistä kaikista asioista tinnitus voi aiheutua, missään ei (ei edes wikipediassa) ole ollut sellaista tyhjentävää vastausta.

-Kesällä tuli kuunneltua (erinomaisilla) kuulokkeilla musaa, tietysi volume täysillä :(
-Kouluterkkari tsekkas korvat mutta ei ollut vaikkua paljookaan vaikka omasta mielestä korvat on aina jossain töhnässä.
-Kerran on ollut aikoinaan korvatulehdus. Ei oo ollu putkia korvissa. Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa.
-Hampaita suoristettu kaiken maailman kojeilla ja hampaitten poistoilla, muttei siltikään oo vääräpurenta parantunu. En tiedä onko kuinka paha. Viisauden hampaista en tiedä, Ainakin sellaset valkoset läiskät on ihan takana.
-Silmän aluset on vähän vaaleat, että en ole varma anemiasta, en usko että olisi.
-Aspiriini, ajaako burana saman asian? Söin buranaa päivittäin kesällä kun aina särki aamulla (vähän) päätä. Tänäänkin otin buranaa kun särki koko pää, kallon pohjassakin. Niskat?
-Ahdistus on. kai
-Masennus on. kai
-Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset on. Koulussa etenkin epäinhimillinen työasento.
-Stressiä kai on. Ainakin otan paineita joka asiasta.
-Pelkoja piisaa vaikka muille jakaa. Niistä on aina hävettävä puhua.
-Väsymys on.
-Fyysistä rasitusta iltasin lenkillä.
-Kahvia tulee juotua välillä aika reippaasti. Kesällä oli päiviä jolloin join 10 ISOA mukillista.

Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta.

Lue lisää

Entäs se vaarisi lääke!!! Mitä se on ja kuinka vahvaa?

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Entäs se vaarisi lääke!!! Mitä se on ja kuinka vahvaa?

En huomannut aiempaa viestiäsi...

aloittaja kirjoitti:

Ehkä voisin vähän kokeilla tuota päiväkirja hommelia. Voisi puida asioitaan paperille. Ei tarttis aina vaivata muita perheen jäseniä.

Unilääke on Zopinox 7.5mg, ei mitään ihan kevyttä tavaraa, näin sanottiin toisella foorumilla. Saa ihan makosat yöunet eikä nukahtamisen kanssa oo ongelmaa. Seuraavan päivän tulee oltua niin omissa maailmoissa. Yks (kokonainen) ja unta palloon. Täysin epäsäännöllisesti otan, välillä menee 1 - 3 viikossa joskus ei ollenkaan.

Tätä oloa varmasti pahensi se etten kyennyt purkaa kesällä stressiä ym. mitenkään.

"Ei millään pahalla, mutta noin teoreettiselta kannalta katsottuna todennäköinen tulos tuosta yhtälöstä on: Mökkihöperö aneeminen korkkiruuvi, joka kävelee seiniä päin vaikka pitäisi niistä kiinni!"

-Tuskin kukaan tuosta mua tunnistais :)
Mietin paljon asioita ja ennen kaikkee omaa tulevaisuutta. Onko mulla edes sellasta? Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen.

Niin tuosta ilmastoinnista sen verran, että öisin huoneeseen luonnollisesti puhalletaan ilmaa, mutta ovi on (useinmiten) kiinni eikä ilma pääse poistuu muuta kuin oven alta, onkin toosi isoo rako. Onko siis huoneessa tällöin koko ajan ylipaine, joka aiheuttaa sen tinnituksen? En mene takuuseen tästä koko talon ilmastoinnin toimivuudesta.
Öisin kuuntelen radioo hiljasella etten koko aikaa pohtis korvien soimista. Välillä herätessä niskat on niin betonia, että huhhuh.

"Olet siis lirissä... :-("

-En muistanukkaan kysyä psykiatrilta, että kuinka vaikee tapaus oonkaan. Voin olla jollain tapaa iloinen siitä, etten ole väkivaltainen tai muuten agressiivinen.

Lue lisää

' Ehkä voisin vähän kokeilla tuota päiväkirja hommelia. Voisi puida asioitaan paperille. Ei tarttis aina vaivata muita perheen jäseniä. '

Molempi parempi eli kannattaa kyllä puhua muille, vaikka päiväkirjaa kirjoittaisikin.

' Unilääke on Zopinox 7.5mg ' ... 'Saa ihan makosat yöunet eikä nukahtamisen kanssa oo ongelmaa. Seuraavan päivän tulee oltua niin omissa maailmoissa. Yks (kokonainen) ja unta palloon. Täysin epäsäännöllisesti otan, välillä menee 1 - 3 viikossa joskus ei ollenkaan. '

No ihan varmasti olet muissa maailmoissa! Ikäsi huomioon ottaen veikkaan yliannostusta ja liikakäyttöä!. Itse kokeilin noita Zopinoxeja kauan sitten ja totesin, että ne olivat vaarallisia.

Zopinoxista yleistä:

Käyttö:
Zopinox on unilääke, joka on tarkoitettu käyttöön tilanteissa, joissa unihäiriöt ovat vaikea-asteisia ja eri tavoin haittaavia. Hoito ei saisi kestää kauempaa kuin neljä viikkoa."

Haittavaikutukset:
"Moottoriajoneuvon kuljettamista ja tarkkuutta vaativien laitteiden käyttöä tulee välttää hoidon alussa vielä seuraavana aamunakin, koska lääke voi heikentää tarkkaavaisuutta. Joskus ilmenee kitkerää makua suussa tai suun kuivumista. Myös huimausta, päänsärkyä, muistihäiriöitä tai pahoinvointia ja oksentelua on esiintynyt. Unilääkkeen käyttöön tottuu, jos sitä ottaa kovin usein ja pitkiä aikoja. Unilääke voimistaa alkoholin ja muiden rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksia."

Kauanko olet käyttänyt niitä ja eikö vaarisi ole huomannut tablettiensa hävikkiä? Lopeta niiden käyttö!!!

Ota yhteys koululääkäriisi, häneltä saat sinulle paremmin sopivaa lääkettä.

' -Tuskin kukaan tuosta mua tunnistais :) '

Se olikin teoriaa :-)

' Mietin paljon asioita ja ennen kaikkee omaa tulevaisuutta. Onko mulla edes sellasta? Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen. '

On sinulla tulevaisuus, mutta ei se välttämättä heti selviä.

' Niin tuosta ilmastoinnista sen verran, että öisin huoneeseen luonnollisesti puhalletaan ilmaa, mutta ovi on (useinmiten) kiinni eikä ilma pääse poistuu muuta kuin oven alta, onkin toosi isoo rako. Onko siis huoneessa tällöin koko ajan ylipaine, joka aiheuttaa sen tinnituksen? En mene takuuseen tästä koko talon ilmastoinnin toimivuudesta. '

Ylipaine vaikuttaa ainakin korviin ja hengitykseen. Kokeile, auttaako oven auki pitäminen mitään. Todennäköisesti ei, jos rako on iso, mutta aina kannattaa yrittää...

' Öisin kuuntelen radioo hiljasella etten koko aikaa pohtis korvien soimista. '

Hyvä juttu.

' Välillä herätessä niskat on niin betonia, että huhhuh. '

Ilmastoinnista voi tulla vetoa. Voitko siirtää sänkyäsi tai pienentää/suunnata ilmavirtaa? Oletko "mitannut" tyynysi ja patjasi sopivuutta, kuten ehdotin?

' Voin olla jollain tapaa iloinen siitä, etten ole väkivaltainen tai muuten agressiivinen. '

Voimme kaikki olla siitä iloisia! :-))

aloittaja kirjoitti:

Ehkä voisin vähän kokeilla tuota päiväkirja hommelia. Voisi puida asioitaan paperille. Ei tarttis aina vaivata muita perheen jäseniä.

Unilääke on Zopinox 7.5mg, ei mitään ihan kevyttä tavaraa, näin sanottiin toisella foorumilla. Saa ihan makosat yöunet eikä nukahtamisen kanssa oo ongelmaa. Seuraavan päivän tulee oltua niin omissa maailmoissa. Yks (kokonainen) ja unta palloon. Täysin epäsäännöllisesti otan, välillä menee 1 - 3 viikossa joskus ei ollenkaan.

Tätä oloa varmasti pahensi se etten kyennyt purkaa kesällä stressiä ym. mitenkään.

"Ei millään pahalla, mutta noin teoreettiselta kannalta katsottuna todennäköinen tulos tuosta yhtälöstä on: Mökkihöperö aneeminen korkkiruuvi, joka kävelee seiniä päin vaikka pitäisi niistä kiinni!"

-Tuskin kukaan tuosta mua tunnistais :)
Mietin paljon asioita ja ennen kaikkee omaa tulevaisuutta. Onko mulla edes sellasta? Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen.

Niin tuosta ilmastoinnista sen verran, että öisin huoneeseen luonnollisesti puhalletaan ilmaa, mutta ovi on (useinmiten) kiinni eikä ilma pääse poistuu muuta kuin oven alta, onkin toosi isoo rako. Onko siis huoneessa tällöin koko ajan ylipaine, joka aiheuttaa sen tinnituksen? En mene takuuseen tästä koko talon ilmastoinnin toimivuudesta.
Öisin kuuntelen radioo hiljasella etten koko aikaa pohtis korvien soimista. Välillä herätessä niskat on niin betonia, että huhhuh.

"Olet siis lirissä... :-("

-En muistanukkaan kysyä psykiatrilta, että kuinka vaikee tapaus oonkaan. Voin olla jollain tapaa iloinen siitä, etten ole väkivaltainen tai muuten agressiivinen.

Lue lisää

' Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. '

"Ennen vai jälkeen sen kun rupesit popsimaan vaarisi pillereitä? "

Kuinkas on?


' Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen. '

Et sinä siis ihan hyljeksitty ole! :-))

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

' Masennus ym. tuli yli puol vuotta muuton jälkeen. '

"Ennen vai jälkeen sen kun rupesit popsimaan vaarisi pillereitä? "

Kuinkas on?


' Iskä monesti kyselee mitä mietiskelen. '

Et sinä siis ihan hyljeksitty ole! :-))

Lue lisää

Eka paniikki kohtaus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta kun pelästyin, että nenä on jotenkin viallinen. Vino rusto ja sillee. Nypin muutaman päivän oikeen urakalla ja verta tuli. Sinä iltana mulle annettiin yks pilleri, että rauhottuisin. Menin nukkuun ja raajat vapisi vieläkin pelosta. Siitä lähtien oon syöny niitä sillon tällön.
Taivas on tippunu niskaan tuon tapahtuman jälkeen. Sitten tuli nää pelot aivohalvauksesta ja aivokasvaimesta ym.

aloittaja kirjoitti:

En oikein ole saanut selville mistä kaikista asioista tinnitus voi aiheutua, missään ei (ei edes wikipediassa) ole ollut sellaista tyhjentävää vastausta.

-Kesällä tuli kuunneltua (erinomaisilla) kuulokkeilla musaa, tietysi volume täysillä :(
-Kouluterkkari tsekkas korvat mutta ei ollut vaikkua paljookaan vaikka omasta mielestä korvat on aina jossain töhnässä.
-Kerran on ollut aikoinaan korvatulehdus. Ei oo ollu putkia korvissa. Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa.
-Hampaita suoristettu kaiken maailman kojeilla ja hampaitten poistoilla, muttei siltikään oo vääräpurenta parantunu. En tiedä onko kuinka paha. Viisauden hampaista en tiedä, Ainakin sellaset valkoset läiskät on ihan takana.
-Silmän aluset on vähän vaaleat, että en ole varma anemiasta, en usko että olisi.
-Aspiriini, ajaako burana saman asian? Söin buranaa päivittäin kesällä kun aina särki aamulla (vähän) päätä. Tänäänkin otin buranaa kun särki koko pää, kallon pohjassakin. Niskat?
-Ahdistus on. kai
-Masennus on. kai
-Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset on. Koulussa etenkin epäinhimillinen työasento.
-Stressiä kai on. Ainakin otan paineita joka asiasta.
-Pelkoja piisaa vaikka muille jakaa. Niistä on aina hävettävä puhua.
-Väsymys on.
-Fyysistä rasitusta iltasin lenkillä.
-Kahvia tulee juotua välillä aika reippaasti. Kesällä oli päiviä jolloin join 10 ISOA mukillista.

Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta.

Lue lisää

' -Kesällä tuli kuunneltua (erinomaisilla) kuulokkeilla musaa, tietysi volume täysillä :( '

Oletko lopettanut sen? Säästä korviasi ainakin parin kuukauden ajan, josko helpottaisi.

' -Kouluterkkari tsekkas korvat mutta ei ollut vaikkua paljookaan vaikka omasta mielestä korvat on aina jossain töhnässä. '

Tarkistiko hän myös kuulosi? Korvasi voivat tuntua tukkoisilta myös siksi, että musiikinkuuntelustasi on heikentänyt kuuloasi. (Todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.)

' Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa. '

Onko tuo jotenkin sidoksissa tinnitukseesi?

' -Aspiriini, ajaako burana saman asian? Söin buranaa päivittäin kesällä kun aina särki aamulla (vähän) päätä. Tänäänkin otin buranaa kun särki koko pää, kallon pohjassakin. Niskat? '

Burana on ibuprofeenia eli eri asia. Niskat.

' -Ahdistus on. kai -Masennus on. kai '

Etkö enää ole varma? :-)

' -Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset on. Koulussa etenkin epäinhimillinen työasento. '

Rentoutumisharjoituksia ja joku hieromaan niskaasi.

'-Pelkoja piisaa vaikka muille jakaa. Niistä on aina hävettävä puhua. '

Kerro ensin, hävetä voit sitten myöhemminkin. :-)

' -Kahvia tulee juotua välillä aika reippaasti. Kesällä oli päiviä jolloin join 10 ISOA mukillista. '

Tuo määrä vaatii jo sisua. Kuinka kehosi siihen reagoi? Sopiiko vielä kysyä: Miksi joit niin paljon?

' Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta. '

Eikä siitä kärsi tutkimuksesta riippuen kuin n. 10-17% suomalaisista... Lisää tietoa mm. Tinnitusyhdistyksestä: http://www.tinnitusyhdistys.fi/

aloittaja kirjoitti:

Eka paniikki kohtaus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta kun pelästyin, että nenä on jotenkin viallinen. Vino rusto ja sillee. Nypin muutaman päivän oikeen urakalla ja verta tuli. Sinä iltana mulle annettiin yks pilleri, että rauhottuisin. Menin nukkuun ja raajat vapisi vieläkin pelosta. Siitä lähtien oon syöny niitä sillon tällön.
Taivas on tippunu niskaan tuon tapahtuman jälkeen. Sitten tuli nää pelot aivohalvauksesta ja aivokasvaimesta ym.

Lue lisää

Zopinox EI sovi sinulle!


Jaha...Kello on paljon ja minun pitää herätä huomenna aikaisin eli ei_niin_hätäinen johtopäätös: Nyt on aika suunnata nukkumaan. Nuku sinäkin hyvin. ;-)

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

' -Kesällä tuli kuunneltua (erinomaisilla) kuulokkeilla musaa, tietysi volume täysillä :( '

Oletko lopettanut sen? Säästä korviasi ainakin parin kuukauden ajan, josko helpottaisi.

' -Kouluterkkari tsekkas korvat mutta ei ollut vaikkua paljookaan vaikka omasta mielestä korvat on aina jossain töhnässä. '

Tarkistiko hän myös kuulosi? Korvasi voivat tuntua tukkoisilta myös siksi, että musiikinkuuntelustasi on heikentänyt kuuloasi. (Todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.)

' Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa. '

Onko tuo jotenkin sidoksissa tinnitukseesi?

' -Aspiriini, ajaako burana saman asian? Söin buranaa päivittäin kesällä kun aina särki aamulla (vähän) päätä. Tänäänkin otin buranaa kun särki koko pää, kallon pohjassakin. Niskat? '

Burana on ibuprofeenia eli eri asia. Niskat.

' -Ahdistus on. kai -Masennus on. kai '

Etkö enää ole varma? :-)

' -Niska- ja hartiaseudun lihasjännitykset on. Koulussa etenkin epäinhimillinen työasento. '

Rentoutumisharjoituksia ja joku hieromaan niskaasi.

'-Pelkoja piisaa vaikka muille jakaa. Niistä on aina hävettävä puhua. '

Kerro ensin, hävetä voit sitten myöhemminkin. :-)

' -Kahvia tulee juotua välillä aika reippaasti. Kesällä oli päiviä jolloin join 10 ISOA mukillista. '

Tuo määrä vaatii jo sisua. Kuinka kehosi siihen reagoi? Sopiiko vielä kysyä: Miksi joit niin paljon?

' Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta. '

Eikä siitä kärsi tutkimuksesta riippuen kuin n. 10-17% suomalaisista... Lisää tietoa mm. Tinnitusyhdistyksestä: http://www.tinnitusyhdistys.fi/

Lue lisää

Oon lopettanu kuulokkeilla kuuntelemisen. Huomaamattaan tulee aina laitettua ehkä hituse liian kovalle musat. Kuuloni ei (kai) oo heikentyny sillä monesti meillä on tv liian kovalla (omasta mielestä) ja kuulen pieniäkin narahduksia ym. Melkein tinnitus on mennyt pahemmaksi. Äskön tulin kävelemästä ja korvat soi pahemmin kun ennen känelyä. Jos siis istun esim päivällä soffalla niin en kuule mitään tinnitusta. Makuu asennossa tuntuu, että tinnitus voimistuu. Muutenkin on aina makuuasennossa epämukava olo. Päätä alkaa särkee kun laittaa pään tyynyyn. Tänäänkin heräsin päänsärkyyn. Tuntui kallonpohjassakin eli oletin, että tyynyt on ihan persuuksista. Tulee sellainen paineen tunne päähän. Vaikka käyn hierojalla niin niskat ei tunnu olevan yhtään sen notkeemmat kun ennenkään. Niskat ja hartiat rutisee oikeen kunnolla kun alkaa käsiä/päätä pyöritteleen.

Särky ei oo sidoksissa tinnitukseen. Se tulee ja menee. Ei tuu kun enintään pari kertaa päivässä.

Vanhemmat sanoo, että keksin kaikki vaivat ittelleni. Ehkä keksinkin, mutta tuntuvat hämmästyttävän todellisilta.

En osaa yhtään rentoutua. On aina sellanen "paskajäykkänä" olo.

Aivokasvain ja ennen aikasen kuoleman pelot on ne suurimmat. Pelkään muita nuoria... luulen, että alkavat haukkuun kun en osaa pukeutua "oikein". Mut saa piestyä henkisesti. Fyysisesti kestänkin rankasua ihan hyvin, mutta henkinen väkivalta satuttaa helpommin.

En huomannut, että keho olisi reagoinut mitenkään erikoisesti hardcore kahvin juontiin. Vessassakaan ei tarvinnu käydä järin usein.
Oli vain sellainen tunne, että pitää juoda kahvia. Onhan kahvi hyvän makustakin.

aloittaja kirjoitti:

Eka paniikki kohtaus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta kun pelästyin, että nenä on jotenkin viallinen. Vino rusto ja sillee. Nypin muutaman päivän oikeen urakalla ja verta tuli. Sinä iltana mulle annettiin yks pilleri, että rauhottuisin. Menin nukkuun ja raajat vapisi vieläkin pelosta. Siitä lähtien oon syöny niitä sillon tällön.
Taivas on tippunu niskaan tuon tapahtuman jälkeen. Sitten tuli nää pelot aivohalvauksesta ja aivokasvaimesta ym.

Lue lisää

Mikäli ymmärsin oikein, kaikki alkoi siis jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta, joka pysäytettiin kehon oman itsekorjausjärjestelmän lamauttavalla pillerillä! Veikkaan, että se lääkepommi jätti sinun henkisen tilasi tavallaan "roikkumaan tyhjän päälle" eli alttiiksi kaikenlaisille häiriöille! Toistuva unilääkkeen käyttö on vain pahentanut tilannettasi.

Kuinka selvästi olet kertonut ongelmiesi alkuvaiheen psykiatrillesi? Mikäli oikein arvaan, hän on lähtenyt hoitamaan sinua siltä pohjalta että perusongelmasi on masennus ja kaikki muut ongelmasi johtuvat siitä. Paniikkihäiriöpohjalta lähdettäessä hoito voisi olla aivan erilainen!

Muista kertoa hänelle tästä kun seuraavan kerran tapaatte! Jos et halua kertoa täyttä totuutta, niin voit vaikka valehdella, että olet omin avuin varastanut vaarisi lääkkeitä. Tärkeintä on, että psykiatrisi saa oikeat lähtökohdat hoidollesi!

(Muistathan pyytää häneltä tai koululääkäriltäsi jotain turvallisempaa unilääkettä, koska sinähän et enää käytä Zopinoxia, _ethän_ ?)

aloittaja kirjoitti:

Oon lopettanu kuulokkeilla kuuntelemisen. Huomaamattaan tulee aina laitettua ehkä hituse liian kovalle musat. Kuuloni ei (kai) oo heikentyny sillä monesti meillä on tv liian kovalla (omasta mielestä) ja kuulen pieniäkin narahduksia ym. Melkein tinnitus on mennyt pahemmaksi. Äskön tulin kävelemästä ja korvat soi pahemmin kun ennen känelyä. Jos siis istun esim päivällä soffalla niin en kuule mitään tinnitusta. Makuu asennossa tuntuu, että tinnitus voimistuu. Muutenkin on aina makuuasennossa epämukava olo. Päätä alkaa särkee kun laittaa pään tyynyyn. Tänäänkin heräsin päänsärkyyn. Tuntui kallonpohjassakin eli oletin, että tyynyt on ihan persuuksista. Tulee sellainen paineen tunne päähän. Vaikka käyn hierojalla niin niskat ei tunnu olevan yhtään sen notkeemmat kun ennenkään. Niskat ja hartiat rutisee oikeen kunnolla kun alkaa käsiä/päätä pyöritteleen.

Särky ei oo sidoksissa tinnitukseen. Se tulee ja menee. Ei tuu kun enintään pari kertaa päivässä.

Vanhemmat sanoo, että keksin kaikki vaivat ittelleni. Ehkä keksinkin, mutta tuntuvat hämmästyttävän todellisilta.

En osaa yhtään rentoutua. On aina sellanen "paskajäykkänä" olo.

Aivokasvain ja ennen aikasen kuoleman pelot on ne suurimmat. Pelkään muita nuoria... luulen, että alkavat haukkuun kun en osaa pukeutua "oikein". Mut saa piestyä henkisesti. Fyysisesti kestänkin rankasua ihan hyvin, mutta henkinen väkivalta satuttaa helpommin.

En huomannut, että keho olisi reagoinut mitenkään erikoisesti hardcore kahvin juontiin. Vessassakaan ei tarvinnu käydä järin usein.
Oli vain sellainen tunne, että pitää juoda kahvia. Onhan kahvi hyvän makustakin.

Lue lisää

' Oon lopettanu kuulokkeilla kuuntelemisen. Kuuloni ei (kai) oo heikentyny sillä monesti meillä on tv liian kovalla (omasta mielestä) ja kuulen pieniäkin narahduksia ym. '

Kuulon alentuminen tapahtuu yleensä aluksi vain tietyillä äänialoilla ja äänien erotteleminen (esim. puheen ymmärtäminen) käy vaikeaksi. Merkittävintä on se tukkoinen tuntu korvissasi. Uskon kuitenkin, että korvasi paranevat, kunhan et enää kiusaa niitä kovilla äänillä.

' Melkein tinnitus on mennyt pahemmaksi. Äskön tulin kävelemästä ja korvat soi pahemmin kun ennen känelyä. Jos siis istun esim päivällä soffalla niin en kuule mitään tinnitusta. Makuu asennossa tuntuu, että tinnitus voimistuu. Muutenkin on aina makuuasennossa epämukava olo. Päätä alkaa särkee kun laittaa pään tyynyyn. Tänäänkin heräsin päänsärkyyn. Tuntui kallonpohjassakin eli oletin, että tyynyt on ihan persuuksista. Tulee sellainen paineen tunne päähän. '

Lue ensin _kaikki_ aiemmat viestini uudelleen. :-) Sieltä löytyy muutamia avoimia kysymyksiä ja asioita, joita sinun kannattaisi selvittää...

' Vaikka käyn hierojalla niin niskat ei tunnu olevan yhtään sen notkeemmat kun ennenkään. Niskat ja hartiat rutisee oikeen kunnolla kun alkaa käsiä/päätä pyöritteleen. '

Hyvä, että olet päässyt hierottavaksi! Kuka sinua hieroo, kuinka pitkään kerrallaan ja kuinka usein? Kuinka kauan olet hierontaa saanut? Eivät ne parannukset heti näy! Itse asiassa tilasi saattaa tuntua jonkin aikaa aiempaa huonommalta, mutta se on normaalia lähes kaikissa fysikaalisissa hoidoissa. Niskaa ei kannata kiertää rajusti silloin kun se on jumissa. Omahoitona voi kokeilla vaikka näiltä sivuilta löytyviä ohjeita:
- http://www.bluefit.com/page2070.html
- http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2553&article=2007&index=A&page=1

' Korvat särkee välillä muutaman sekunnin. Outoa. ' & ' Särky ei oo sidoksissa tinnitukseen. Se tulee ja menee. Ei tuu kun enintään pari kertaa päivässä. '

Tapahtuuko tuota vain joissain tietyissä paikoissa? ... Kun lentokone nousee ja laskee sen matkustamon ilmanpaine vaihtelee mikä puolestaan tuntuu korvissa ikävänä puristuksena tai särkynä. Apukeinona on nielaista muutama kerta. Auttaako?

' En oikein ole saanut selville mistä kaikista asioista tinnitus voi aiheutua, missään ei (ei edes wikipediassa) ole ollut sellaista tyhjentävää vastausta. ' ... ' Ei se enää kuulosta kauheen ihmeelliseltä, että on tinnitusta.'

Tarkoittiko tuo, että edes psykiatrisi ei kertonut sinulle mitä tinnitus on?

' Vanhemmat sanoo, että keksin kaikki vaivat ittelleni. Ehkä keksinkin, mutta tuntuvat hämmästyttävän todellisilta. '

Luin vuosia sitten "jakomielitautia" (=Dissosiatiivinen identiteettihäiriö) potevasta naisesta, jonka yksi "persoona" sairasti sokeritautia. Tutkimusten mukaan kyseisen "persoonan" ollessa aktiivisena naisen keho toimi kuin hänellä todella olisi ollut diabetes. Kaikki ongelmasi voivat olla korviesi välissä, mutta sitä en todellakaan usko. (Kuinka isot korvat sinulla muuten on? :-)) )

' En osaa yhtään rentoutua. On aina sellanen "paskajäykkänä" olo. '

Harjoitus tekee mestarin! :-)

' Aivokasvain ja ennen aikasen kuoleman pelot on ne suurimmat. '

Tuohon voisi kokeilla mielikuvaharjoittelua... Sulje silmäsi, yritä rentoutua ja paikallistaa se kohta, missä "epäilet" kasvaimen olevan. Kohdista siihen kohtaan positiivisia ajatuksia (onnellisuutta, rakkautta, rauhaa, pehmeätä voimaa...) ja käske rauhallisesti sitä kohtaa "ottamaan iisisti ja rentoutumaan". Tee sitten sama kaikille niille kehosi kohdille, missä tuntuu stressiä tai jännityksiä. Lopuksi anna sama ohje korvillesi ja niiden tinnitukselle.

' Pelkään muita nuoria... luulen, että alkavat haukkuun kun en osaa pukeutua "oikein". Mut saa piestyä henkisesti. Fyysisesti kestänkin rankasua ihan hyvin, mutta henkinen väkivalta satuttaa helpommin. '

"Luulo ei ole tiedon väärtti" sanoo vanha suomalainen sanalasku... Niin satuttaa... Voitko haukkua takaisin?

' En huomannut, että keho olisi reagoinut mitenkään erikoisesti hardcore kahvin juontiin. Vessassakaan ei tarvinnu käydä järin usein.
Oli vain sellainen tunne, että pitää juoda kahvia. Onhan kahvi hyvän makustakin. '

Jos keho niin sanoo, niin sitten keho tarvitsee sitä (tai sitten vain kuvittelee koko jutun)... :-) ...

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Mikäli ymmärsin oikein, kaikki alkoi siis jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta, joka pysäytettiin kehon oman itsekorjausjärjestelmän lamauttavalla pillerillä! Veikkaan, että se lääkepommi jätti sinun henkisen tilasi tavallaan "roikkumaan tyhjän päälle" eli alttiiksi kaikenlaisille häiriöille! Toistuva unilääkkeen käyttö on vain pahentanut tilannettasi.

Kuinka selvästi olet kertonut ongelmiesi alkuvaiheen psykiatrillesi? Mikäli oikein arvaan, hän on lähtenyt hoitamaan sinua siltä pohjalta että perusongelmasi on masennus ja kaikki muut ongelmasi johtuvat siitä. Paniikkihäiriöpohjalta lähdettäessä hoito voisi olla aivan erilainen!

Muista kertoa hänelle tästä kun seuraavan kerran tapaatte! Jos et halua kertoa täyttä totuutta, niin voit vaikka valehdella, että olet omin avuin varastanut vaarisi lääkkeitä. Tärkeintä on, että psykiatrisi saa oikeat lähtökohdat hoidollesi!

(Muistathan pyytää häneltä tai koululääkäriltäsi jotain turvallisempaa unilääkettä, koska sinähän et enää käytä Zopinoxia, _ethän_ ?)

Lue lisää

Noista unilääkkeistä on tullu ainakin ne mainitut sivuvaikutukset. Aamuisin paha maku suussa, kuiva suu, muistihäiriötä, keskittymis vaikeuksia. Oksenteluja tai vastaavia ei oo ollu. Miten kauan nuo unilääkkeiden sivuvaikutukset kestää? Kesällä oli oksennusatauti joka saatto jämäyttää niskat. Tällä viikolla oon mahdollisesti menossa lääkäriin kyseleen lääkkeitä.

Voi vittujen kevät! En oo juur yhtään puhunu niistä paniikkikohtauksista tai niitten aiheuttajista. Kaks siis on ollu ja molemmilla kerroilla eri syy. Psykiatri ei oo edes kyselly asiasta vaikka juur masennuksen ja paniikkikohtausten takia sain lähetteen.

Lääkärillä pitäis olla viimekädessä tieto siitä mitä haitta vaikutuksia näillä pillereillä sit on ollu. Runsaalla buranan käytölläkään ei oo varmaan ollu positiivista vaikutusta vaikka onkin vieny pääkivut pois.

Tänään kieltäydyin ottamasta unilääkettä. Tyrkyttävät sitäkin nyt että nukkuisin.

aloittaja kirjoitti:

Noista unilääkkeistä on tullu ainakin ne mainitut sivuvaikutukset. Aamuisin paha maku suussa, kuiva suu, muistihäiriötä, keskittymis vaikeuksia. Oksenteluja tai vastaavia ei oo ollu. Miten kauan nuo unilääkkeiden sivuvaikutukset kestää? Kesällä oli oksennusatauti joka saatto jämäyttää niskat. Tällä viikolla oon mahdollisesti menossa lääkäriin kyseleen lääkkeitä.

Voi vittujen kevät! En oo juur yhtään puhunu niistä paniikkikohtauksista tai niitten aiheuttajista. Kaks siis on ollu ja molemmilla kerroilla eri syy. Psykiatri ei oo edes kyselly asiasta vaikka juur masennuksen ja paniikkikohtausten takia sain lähetteen.

Lääkärillä pitäis olla viimekädessä tieto siitä mitä haitta vaikutuksia näillä pillereillä sit on ollu. Runsaalla buranan käytölläkään ei oo varmaan ollu positiivista vaikutusta vaikka onkin vieny pääkivut pois.

Tänään kieltäydyin ottamasta unilääkettä. Tyrkyttävät sitäkin nyt että nukkuisin.

Lue lisää

' Miten kauan nuo unilääkkeiden sivuvaikutukset kestää? '

Se riippuu käyttöajasta, aineesta ja kehon mitoistasi.

' Psykiatri ei oo edes kyselly asiasta vaikka juur masennuksen ja paniikkikohtausten takia sain lähetteen. '

Mitenkäs minä arvasinkin tuon...

' Runsaalla buranan käytölläkään ei oo varmaan ollu positiivista vaikutusta vaikka onkin vieny pääkivut pois. '

Riippuu määristä, en tiedä niiden ohjearvoista mitään.

' Tänään kieltäydyin ottamasta unilääkettä. '

OIKEIN HYVÄ :-))

Mitäs vakavaa siä oikeen sairastat?

Ihan piruuttani kyselen.

"On omaa syytäsi, että serequin ja minä olemme molemmat päätyneet "luokittelemaan" sinut älykkääksi. :-)"

-Tuota en ihan ymmärrä. Mikä mun kirjotuksissa paljastaa, että olen älykäs? Oon monesti ihan pihalla asioista. Sen olen jostain kuullut, että älykkäät ihmiset ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta eikös älykkyyttäkin ole monenlaist? (sain viime matikan kokeesta luokan parhaimman, lyhyt matikka siis). Tein joskus jonkun testin josta tuli tulokseks 115 ja visuaalinen älykkyys oli paras kaikista, tais olla 16 pojoo 20:stä. Tuon testin kanssa olen sinut kun osaan lukea hyvin karttaa. Suunnistuksessa oon hyvä (olen sittenkin jossain hyvä :] ) tai ainakin olen ollut. Mutta pointti on se, että vaikka sain 115, joka tarkoittaaa testin mukaan, että olen keskivertoa älykkämpi, mutta missä sekin näkyy? En tunne olevani yhtään sen välkympi kuin muut. Mutta eipä ainakaan ole asia noussut päähän.

Nojoo tulipa taas sekava sepitys...

aloittaja kirjoitti:

"On omaa syytäsi, että serequin ja minä olemme molemmat päätyneet "luokittelemaan" sinut älykkääksi. :-)"

-Tuota en ihan ymmärrä. Mikä mun kirjotuksissa paljastaa, että olen älykäs? Oon monesti ihan pihalla asioista. Sen olen jostain kuullut, että älykkäät ihmiset ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta eikös älykkyyttäkin ole monenlaist? (sain viime matikan kokeesta luokan parhaimman, lyhyt matikka siis). Tein joskus jonkun testin josta tuli tulokseks 115 ja visuaalinen älykkyys oli paras kaikista, tais olla 16 pojoo 20:stä. Tuon testin kanssa olen sinut kun osaan lukea hyvin karttaa. Suunnistuksessa oon hyvä (olen sittenkin jossain hyvä :] ) tai ainakin olen ollut. Mutta pointti on se, että vaikka sain 115, joka tarkoittaaa testin mukaan, että olen keskivertoa älykkämpi, mutta missä sekin näkyy? En tunne olevani yhtään sen välkympi kuin muut. Mutta eipä ainakaan ole asia noussut päähän.

Nojoo tulipa taas sekava sepitys...

Lue lisää

Arvasinhan minä että hyvien puolten listasi kasvaisi vielä! :-))
Oletko ajatellut kirjoittaa tuota listaa erilliselle paperille? Kokemusteni mukaan silmien edessä oleva lista omista hyvistä puolista auttaa muistamaan aiemmin unohtuneita kohtia. :-) Jos vielä pitää listaa mukanaan, niin sen voi lukea aina tarvittaessa ja mahdollisesti täydentää.

' Mikä mun kirjotuksissa paljastaa, että olen älykäs? Sen olen jostain kuullut, että älykkäät ihmiset ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta eikös älykkyyttäkin ole monenlaist? ' ..' (sain viime matikan kokeesta luokan parhaimman, lyhyt matikka siis). Tein joskus jonkun testin josta tuli tulokseks 115 ja visuaalinen älykkyys oli paras kaikista, tais olla 16 pojoo 20:stä. '...' Mutta pointti on se, että vaikka sain 115, joka tarkoittaaa testin mukaan, että olen keskivertoa älykkämpi, mutta missä sekin näkyy? En tunne olevani yhtään sen välkympi kuin muut. Mutta eipä ainakaan ole asia noussut päähän. '

Viesteissäsi on ollut monesti alavireinen ja masentunut sävy, mutta kun sen jättää huomiotta, niin kyllä sieltä älykkyys pohjalta pilkottaa. :-) Muistat oikein, älykkyyttä on monenlaista ja olet jo todistanut olevasi hyvä useammassa. :-) Mitkä muuten ovat lempiaineesi? Pidätkö taideaineista?

Oletko muuten katsonut tämän viestiketjun otsikoita puumuodossa? Hupaisa kokoelma...

aloittaja kirjoitti:

"On omaa syytäsi, että serequin ja minä olemme molemmat päätyneet "luokittelemaan" sinut älykkääksi. :-)"

-Tuota en ihan ymmärrä. Mikä mun kirjotuksissa paljastaa, että olen älykäs? Oon monesti ihan pihalla asioista. Sen olen jostain kuullut, että älykkäät ihmiset ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta eikös älykkyyttäkin ole monenlaist? (sain viime matikan kokeesta luokan parhaimman, lyhyt matikka siis). Tein joskus jonkun testin josta tuli tulokseks 115 ja visuaalinen älykkyys oli paras kaikista, tais olla 16 pojoo 20:stä. Tuon testin kanssa olen sinut kun osaan lukea hyvin karttaa. Suunnistuksessa oon hyvä (olen sittenkin jossain hyvä :] ) tai ainakin olen ollut. Mutta pointti on se, että vaikka sain 115, joka tarkoittaaa testin mukaan, että olen keskivertoa älykkämpi, mutta missä sekin näkyy? En tunne olevani yhtään sen välkympi kuin muut. Mutta eipä ainakaan ole asia noussut päähän.

Nojoo tulipa taas sekava sepitys...

Lue lisää

Ehdin jo olla hieman huolissani siitä, että et ollut kirjoittanut, mutta serequinin viestistä voikin päätellä, että minulta on jäänyt joitakin viestejä näkemättä.

En tiedä syytä vaiteliaisuuteesi, mutta tässä ainakin tilanne minun kannaltani nähtynä:
Viimeisin näkemäni viestisi on: 'ÄlyÄ 27.9.2008 klo 14.36'. Laitoin 28.9. aamuyöllä viestin, joka oli muotoiltu niin sekavasti, että se oli epäkohtelias. Pyysin Suomi24-tukea poistamaan viestini mahdollisimman pian, ennen kuin kerkiät sen lukea. Kun tulin nettiin päiväsaikaan, oli viestini poistettu ja kirjoitin uuden eli viestin 'Älykkyydestä 28.9.2008 klo 15.05'. Mikäli olet siihen poistettuun viestiini jotain vastannut, niin en ole sitä nähnyt! Pallo jäi tietojeni mukaan sinulle, joten jäin odottamaan vastaustasi.

Oli vaiteliaisuutesi syy mikä tahansa, haluaisin kuitenkin kuulla sinusta ja tilanteestasi - edes aika ajoin.

Päätin rekisteröityä, jotta voitte olla varmoja siitä, että viestieni mokat ovat minun omaa syytäni. (Mikä vielä parempaa, pääsen poistamaan virheviestini itse ilman turhaa odottelua...)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Ehdin jo olla hieman huolissani siitä, että et ollut kirjoittanut, mutta serequinin viestistä voikin päätellä, että minulta on jäänyt joitakin viestejä näkemättä.

En tiedä syytä vaiteliaisuuteesi, mutta tässä ainakin tilanne minun kannaltani nähtynä:
Viimeisin näkemäni viestisi on: 'ÄlyÄ 27.9.2008 klo 14.36'. Laitoin 28.9. aamuyöllä viestin, joka oli muotoiltu niin sekavasti, että se oli epäkohtelias. Pyysin Suomi24-tukea poistamaan viestini mahdollisimman pian, ennen kuin kerkiät sen lukea. Kun tulin nettiin päiväsaikaan, oli viestini poistettu ja kirjoitin uuden eli viestin 'Älykkyydestä 28.9.2008 klo 15.05'. Mikäli olet siihen poistettuun viestiini jotain vastannut, niin en ole sitä nähnyt! Pallo jäi tietojeni mukaan sinulle, joten jäin odottamaan vastaustasi.

Oli vaiteliaisuutesi syy mikä tahansa, haluaisin kuitenkin kuulla sinusta ja tilanteestasi - edes aika ajoin.

Päätin rekisteröityä, jotta voitte olla varmoja siitä, että viestieni mokat ovat minun omaa syytäni. (Mikä vielä parempaa, pääsen poistamaan virheviestini itse ilman turhaa odottelua...)

Lue lisää

Tuntuu alamäki jyrkkenevän koko ajan. Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. Tuntuu heti paremmalta kuin vain laittaa silmät kiinni ja yrittää rentoutua. Toiseksi on ollut tosi heiveröinen olo. Askeleet ei oo tuntunu kovinkaan varmoilta ja oon ollut todella uupunut. Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla ja kaikki muukin tuntuu kaatuvan niskaan koko ajan :(

Jaa niin... osaako teistä kumpikaan kertoa mitään kroonisesta kofeiinimyrkytyksestä? Join kahvia kesällä ja edelleenkin paljon, joten onko mahdollista, että mulla olis sellanen kun oireet jotenkuten täsmää. Törmäsin tähän tuolla paniikkihäiriö palstalla; tarttis varmaan sieltä kysellä, mutta jos tiedätte jotain niin kertokaa ihmeessä!

aloittaja kirjoitti:

Tuntuu alamäki jyrkkenevän koko ajan. Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. Tuntuu heti paremmalta kuin vain laittaa silmät kiinni ja yrittää rentoutua. Toiseksi on ollut tosi heiveröinen olo. Askeleet ei oo tuntunu kovinkaan varmoilta ja oon ollut todella uupunut. Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla ja kaikki muukin tuntuu kaatuvan niskaan koko ajan :(

Jaa niin... osaako teistä kumpikaan kertoa mitään kroonisesta kofeiinimyrkytyksestä? Join kahvia kesällä ja edelleenkin paljon, joten onko mahdollista, että mulla olis sellanen kun oireet jotenkuten täsmää. Törmäsin tähän tuolla paniikkihäiriö palstalla; tarttis varmaan sieltä kysellä, mutta jos tiedätte jotain niin kertokaa ihmeessä!

Lue lisää

Mikä on huonontanut oloasi? Onko jotain muuta mahdollista syytä kuin kahvi? Mistä lähtien? Oletko saanut levättyä lainkaan? Kuinka paljon olet juonut kahvia?

aloittaja kirjoitti:

Tuntuu alamäki jyrkkenevän koko ajan. Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. Tuntuu heti paremmalta kuin vain laittaa silmät kiinni ja yrittää rentoutua. Toiseksi on ollut tosi heiveröinen olo. Askeleet ei oo tuntunu kovinkaan varmoilta ja oon ollut todella uupunut. Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla ja kaikki muukin tuntuu kaatuvan niskaan koko ajan :(

Jaa niin... osaako teistä kumpikaan kertoa mitään kroonisesta kofeiinimyrkytyksestä? Join kahvia kesällä ja edelleenkin paljon, joten onko mahdollista, että mulla olis sellanen kun oireet jotenkuten täsmää. Törmäsin tähän tuolla paniikkihäiriö palstalla; tarttis varmaan sieltä kysellä, mutta jos tiedätte jotain niin kertokaa ihmeessä!

Lue lisää

Kofeiinimyrkytyksestä en tiedä mitään muuta kuin sen mitä nyt webistä luin. Löysin mm. tällaisen kauhulistan: http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D20328.htm

Oireesi voivat aivan hyvin johtua kofeinismista ja vieroitusoireet voivat myös olla pahoja. Voitko kuitenkin lopettaa kahvinjuontisi nyt, vielä kun sinulla on lomaa jäljellä? Loman jälkeen vieroitusoireista pääseminen voi olla paljon hankalampaa. (Varsinkin sairaalassa, jos he eivät usko vieroitusoireisiisi ja vain estävät kahvinjuontisi.)

Mitä tarkoitit, kun kirjoitit 'kaikki muukin tuntuu kaatuvan niskaan koko ajan '?

Onko tinnituksessasi tapahtunut parannusta? Tai missään muussakaan?

Ja kuten sanottua: On kiva nähdä, että olet hengissä etkä ole hylännyt tätä keskustelua. :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Mikä on huonontanut oloasi? Onko jotain muuta mahdollista syytä kuin kahvi? Mistä lähtien? Oletko saanut levättyä lainkaan? Kuinka paljon olet juonut kahvia?

Tässä taas vino pino kysymyksiä, vastaa jos jaksat.

' Tuntuu alamäki jyrkkenevän koko ajan. Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. '

Pahus... Kirjoitit aiemminkin, että erityisesti pääsi ja niskasi vasen puoli on kipeä. Oletko nyt lomallasi käyttänyt tietokonettasi paljonkin tavallista enemmän? Entä pelikonsoliasi? Millainen näyttö sinulla on?

Millaisessa asennossa olet koneesi ääressä? Nojaatko vasempaan käteesi tai oletko muuten vinossa? Vino asento myös korottaa verenpainetta hieman. Vaikuttaako asentosi tinnitukseesi? Onko tinnitus vasemmassa korvassasi pahempi kuin oikeassa?

Nukutko jommalla kummalla kyljelläsi suurimman osan ajasta?

' Tuntuu heti paremmalta kuin vain laittaa silmät kiinni ja yrittää rentoutua. '

Jälleen tulee mieleen niskasi asento. Teetkö rentoutuessasi samoin kuin minä eli nostat päätäsi, kieputat sitä hieman, venyttelet hartioitasi ja sitten olet hetken silmät kiinni? Vai oletko perusteellisempi ja menet vaaka-asentoon?

Silmien kiinni pitämisestä tuli mieleeni: Vaikuttaako valon määrä oloosi jotenkin? Onko sinulla jotain näköhäiriöitä (sahalaitaa) tai tuntuvatko esimerkiksi hajut tavallista voimakkaammilta? Nuo ovat joitakin migreenin oireista. Migreeniä sinulla tuskin on, mutta aina kannattaa miettiä vaihtoehtoisikin syitä.

' Toiseksi on ollut tosi heiveröinen olo. Askeleet ei oo tuntunu kovinkaan varmoilta ja oon ollut todella uupunut. Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla '

Oletan, että et ole päässyt lenkillekään. Pystytkö tekemään mitään venytyksiä tai muita niskaasi ja hartioitasi rentouttavia liikkeitä? Kirjoitit aiemmin home-epäilyistäsi ja isäsi kunnosta. Aivasteletko tai yskitkö sinäkin?

Miten kahvin juominen vaikuttaa nykyisin oloosi? Tuletko virkeämmäksi vai väsyneemmäksi?

Tämä koskee serequiniakin: Oletteko saaneet unirytminne "normalisoitua"?

' Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla '

Ymmärrän tunteesi _erittäin_ hyvin... :-(

Pärjäile!

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Tässä taas vino pino kysymyksiä, vastaa jos jaksat.

' Tuntuu alamäki jyrkkenevän koko ajan. Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. '

Pahus... Kirjoitit aiemminkin, että erityisesti pääsi ja niskasi vasen puoli on kipeä. Oletko nyt lomallasi käyttänyt tietokonettasi paljonkin tavallista enemmän? Entä pelikonsoliasi? Millainen näyttö sinulla on?

Millaisessa asennossa olet koneesi ääressä? Nojaatko vasempaan käteesi tai oletko muuten vinossa? Vino asento myös korottaa verenpainetta hieman. Vaikuttaako asentosi tinnitukseesi? Onko tinnitus vasemmassa korvassasi pahempi kuin oikeassa?

Nukutko jommalla kummalla kyljelläsi suurimman osan ajasta?

' Tuntuu heti paremmalta kuin vain laittaa silmät kiinni ja yrittää rentoutua. '

Jälleen tulee mieleen niskasi asento. Teetkö rentoutuessasi samoin kuin minä eli nostat päätäsi, kieputat sitä hieman, venyttelet hartioitasi ja sitten olet hetken silmät kiinni? Vai oletko perusteellisempi ja menet vaaka-asentoon?

Silmien kiinni pitämisestä tuli mieleeni: Vaikuttaako valon määrä oloosi jotenkin? Onko sinulla jotain näköhäiriöitä (sahalaitaa) tai tuntuvatko esimerkiksi hajut tavallista voimakkaammilta? Nuo ovat joitakin migreenin oireista. Migreeniä sinulla tuskin on, mutta aina kannattaa miettiä vaihtoehtoisikin syitä.

' Toiseksi on ollut tosi heiveröinen olo. Askeleet ei oo tuntunu kovinkaan varmoilta ja oon ollut todella uupunut. Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla '

Oletan, että et ole päässyt lenkillekään. Pystytkö tekemään mitään venytyksiä tai muita niskaasi ja hartioitasi rentouttavia liikkeitä? Kirjoitit aiemmin home-epäilyistäsi ja isäsi kunnosta. Aivasteletko tai yskitkö sinäkin?

Miten kahvin juominen vaikuttaa nykyisin oloosi? Tuletko virkeämmäksi vai väsyneemmäksi?

Tämä koskee serequiniakin: Oletteko saaneet unirytminne "normalisoitua"?

' Kouluun ei kiiinnoistain mennä yhtään ens viikolla '

Ymmärrän tunteesi _erittäin_ hyvin... :-(

Pärjäile!

Lue lisää

On tullu nyt vapaa-päivinä pelattua pleikkarilla aikas paljonkin. Tietokonetta tullu käytettyä melko vähän, lähinnä musiikin kuunteluun. Tietsikassa on 19 tuuman lcd-näyttö.

Vasenpaan käteen nojailen paljon lähinnä sen takia kun olen oikea kätinen. Selkä kumarassa tulee istuttua pääosin. Asennolla ei ole vaikutusta tinnitukseen joka on muuten vähentynyt, mutta välillä oikeessa korvassa vinkuu oikeen kunnolla muutaman sekunnin.

Nukkuessa on vähän vaikea tarkkailla itseään. Kai nukun 50/50 molemmilla kyljillä.

Rentoutuminen on lähinnä sitä, että menee makoileen sänkyyn.

Musta valonmäärällä on jotain vaikutusta. Tosi kirkkaan kattominen aiheuttaa "kivun" kovenemista otsalla/ohimolla. Näköhäiriöitä ei ole eikä hajuaistissakaan tunne olevan mitään erikoista. Mutta ala-aste ikäisenä mulla oli noin kerran viikossa päänsärkyä, lähes poikkeuksetta lauantaisin ja joskus viikollakin, niin muutamina kertoina oksensin lopulta. En tiedä oliko tuolla tiedolla merkitystä. Yleinen käsitys on, että pimeässä on parempi olla ja kauas ei ole mukava katsella.

Ainahan sitä voi venytellä, mutta ei vain tule mieleen päivällä. Joskus tulee yskittyä kun kurkku on kuivahtanu ja aivasteltua tulee harvakseltaan.

Olin täysin uupunut päivällä ja kahvikupillisen jälkeen olin kuin toinen ihminen, "täynnä" virtaa. Päätin toissapäivänä etten juo enää kahvia, mutta ei siinä väsymyksessä paljoa muuta tee mieli kuin kahvia!

Tätä kirjoittaessa kuuntelin Eppu Normaalin -Vihreän joen rannalla... todella kaunis kipale, mutta tuo kuoleman mieleen.

Lisään vielä: Vähän epäilen noita viisureita kaiken tän säryn aiheuttajaks kun on takahampaitten takana hirveeet patit.

aloittaja kirjoitti:

On tullu nyt vapaa-päivinä pelattua pleikkarilla aikas paljonkin. Tietokonetta tullu käytettyä melko vähän, lähinnä musiikin kuunteluun. Tietsikassa on 19 tuuman lcd-näyttö.

Vasenpaan käteen nojailen paljon lähinnä sen takia kun olen oikea kätinen. Selkä kumarassa tulee istuttua pääosin. Asennolla ei ole vaikutusta tinnitukseen joka on muuten vähentynyt, mutta välillä oikeessa korvassa vinkuu oikeen kunnolla muutaman sekunnin.

Nukkuessa on vähän vaikea tarkkailla itseään. Kai nukun 50/50 molemmilla kyljillä.

Rentoutuminen on lähinnä sitä, että menee makoileen sänkyyn.

Musta valonmäärällä on jotain vaikutusta. Tosi kirkkaan kattominen aiheuttaa "kivun" kovenemista otsalla/ohimolla. Näköhäiriöitä ei ole eikä hajuaistissakaan tunne olevan mitään erikoista. Mutta ala-aste ikäisenä mulla oli noin kerran viikossa päänsärkyä, lähes poikkeuksetta lauantaisin ja joskus viikollakin, niin muutamina kertoina oksensin lopulta. En tiedä oliko tuolla tiedolla merkitystä. Yleinen käsitys on, että pimeässä on parempi olla ja kauas ei ole mukava katsella.

Ainahan sitä voi venytellä, mutta ei vain tule mieleen päivällä. Joskus tulee yskittyä kun kurkku on kuivahtanu ja aivasteltua tulee harvakseltaan.

Olin täysin uupunut päivällä ja kahvikupillisen jälkeen olin kuin toinen ihminen, "täynnä" virtaa. Päätin toissapäivänä etten juo enää kahvia, mutta ei siinä väsymyksessä paljoa muuta tee mieli kuin kahvia!

Tätä kirjoittaessa kuuntelin Eppu Normaalin -Vihreän joen rannalla... todella kaunis kipale, mutta tuo kuoleman mieleen.

Lisään vielä: Vähän epäilen noita viisureita kaiken tän säryn aiheuttajaks kun on takahampaitten takana hirveeet patit.

Lue lisää

' Tietokonetta tullu käytettyä melko vähän, lähinnä musiikin kuunteluun. ' & ' Asennolla ei ole vaikutusta tinnitukseen joka on muuten vähentynyt, mutta välillä oikeessa korvassa vinkuu oikeen kunnolla muutaman sekunnin. '

Taisit juuri kertoa, että vasempaan käteesi nojaaminen tietokoneen ääressä todennäköisesti pahentaa tinnitustasi. Onko tuo oikean korvan vinkuminen samalla tasolla kuin tinnituksesi aiemmin?

' Vasenta ohimoo särkee joka päivä (ei ihan koko aikaa), niskat/pään/kasvojen lihakset on ihan jämäkät koko ajan. Maatessa tuntuu vielä kamalammalta, tuntuu että olis vanne pään ympärillä. Yleensähän olo on parempi makuu asennossa. Nukkuminen on vaikeaa. Ei meinaa saada unta kun korvat soi ja sitten kun lopulta nukahtaa niin herää yöllä johonkin painajaiseen ja yöuni jää vapaapäivinäkin alle 8h. ' & ' Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. '

Pään vino tukeminen käteen pitkiä aikoja kerrallaan ylläpitää ja saattaa pahentaakin jo ennestäänkin jumiutuneessa yläruumiissasi olevaa jännitystä. Onko sairasloma auttanut tilanteseesi? Nukutko paremmin? Oletko saanut univelkaasi yhtään pienennettyä? Ovatko painajaiset helpottaneet?

' Rentoutuminen on lähinnä sitä, että menee makoileen sänkyyn. '

Rentoudutko aktiivisesti vai passiivisesti? Teetkö jotain rentouttavia mielikuvaharjoituksia vai oletko vain pitkälläsi velttona? Molemmat ovat hyviä tapoja, mutta unettomuuden iskiessä aktiivinen rentoutuminen saattaa edesauttaa nukahtamista. Joissain unettomuutta käsittelevissä kirjoissa ja verkkosivuilla painotetaan, että sänkyyn saisi mennä vain yöunia nukkumaan! Päiväunille ja muulle levolle sohva tai muu vastaava on parempi vaihtoehto.

' Tosi kirkkaan kattominen aiheuttaa "kivun" kovenemista otsalla/ohimolla. En tiedä oliko tuolla tiedolla merkitystä. Yleinen käsitys on, että pimeässä on parempi olla. '

Tuolla voi olla merkitystä... Onko kyseessä vain valon määrä vai merkitseekö valonlähdekin jotain? Värisävy sekä värinä sähkövaloissa ja näyttölaitteissa vaikuttavat näkemiseen ja voivat aiheuttaa joillekin pään ja silmien särkyä. Mitä näyttöä käytät pelikonsolisi kanssa? Tietokoneen ja pelikonsolin näytönohjaimet saattavat myös aiheuttaa lisävärinöitä. Lisätietoja valaistuksesta: http://www.adlux.fi/public/koti/kodinvalaistusvirheet.html , http://www.adlux.fi/public/koti/paivanvalolapsiperheessa.html . Olen itse vertaillut työpaikallani normaaleja lamppuja värinättömään luonnonvalolamppuun ja todennut väitteet luonnonvalon paremmuudesta tosiksi. (Erikoislamput ovat valitettavasti kalliita...)

' kauas ei ole mukava katsella. '

Tuleeko siitäkin päänsärky? Milloin olet viimeksi käynyt silmälääkärillä tarkistuttamassa näkösi?

' Mutta ala-aste ikäisenä mulla oli noin kerran viikossa päänsärkyä, lähes poikkeuksetta lauantaisin ja joskus viikollakin, niin muutamina kertoina oksensin lopulta. '

... Olisiko syy tässä tapauksessa jotenkin sidoksissa isääsi? Reagoitko yleensä stressitilanteisiin vatsallasi?

' Joskus tulee yskittyä kun kurkku on kuivahtanu ja aivasteltua tulee harvakseltaan. '

Alkoivatko nämä oireet muuton jälkeen vai vasta parin viimeisimmän kuukauden aikana?

' Olin täysin uupunut päivällä ja kahvikupillisen jälkeen olin kuin toinen ihminen, "täynnä" virtaa. Päätin toissapäivänä etten juo enää kahvia, mutta ei siinä väsymyksessä paljoa muuta tee mieli kuin kahvia! '

Kahvin ja unilääkkeen vieroitusoireet on helpompi kestää sairaslomalla ollessa, koska saat nukkua (periaatteessa) niin paljon kuin haluat! En halua masentaa, mutta viimeistään hoitoon mennessäsi joudut joko rajoittamaan kahvinjuontiasi tai jopa lopettamaan sen kokonaan.

Älä myöskään unohda liikuntaa! Vaikka et jaksaisikaan tehdä pitkää kävelyä, käy edes kerran päivässä lyhyellä lenkillä hengittämässä raitista (?) ulkoilmaa.

' Lisään vielä: Vähän epäilen noita viisureita kaiken tän säryn aiheuttajaks kun on takahampaitten takana hirveeet patit. '

Pateista en tiedä, koska itselläni on hampaiden muistona kolot... Revittiinkö ne pois vai tarvittiinko silppuaminen tai leikkaus? Milloin kävit viimeksi hammaslääkärillä? Opiskelijaterveydenhuoltoonhan kuuluu myös ilmainen hammashoito.

' Oletteko saaneet unirytminne "normalisoitua"? ' & ' lisää , Kirjoittanut: aloittaja 2.10.2008 klo 01.45 '

Vastaus on siis osaltasi vahva ei.

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Tietokonetta tullu käytettyä melko vähän, lähinnä musiikin kuunteluun. ' & ' Asennolla ei ole vaikutusta tinnitukseen joka on muuten vähentynyt, mutta välillä oikeessa korvassa vinkuu oikeen kunnolla muutaman sekunnin. '

Taisit juuri kertoa, että vasempaan käteesi nojaaminen tietokoneen ääressä todennäköisesti pahentaa tinnitustasi. Onko tuo oikean korvan vinkuminen samalla tasolla kuin tinnituksesi aiemmin?

' Vasenta ohimoo särkee joka päivä (ei ihan koko aikaa), niskat/pään/kasvojen lihakset on ihan jämäkät koko ajan. Maatessa tuntuu vielä kamalammalta, tuntuu että olis vanne pään ympärillä. Yleensähän olo on parempi makuu asennossa. Nukkuminen on vaikeaa. Ei meinaa saada unta kun korvat soi ja sitten kun lopulta nukahtaa niin herää yöllä johonkin painajaiseen ja yöuni jää vapaapäivinäkin alle 8h. ' & ' Tänäänkin on koko päivän särkenyt vasemmalta puolen otsaa ja vasenta silmää. '

Pään vino tukeminen käteen pitkiä aikoja kerrallaan ylläpitää ja saattaa pahentaakin jo ennestäänkin jumiutuneessa yläruumiissasi olevaa jännitystä. Onko sairasloma auttanut tilanteseesi? Nukutko paremmin? Oletko saanut univelkaasi yhtään pienennettyä? Ovatko painajaiset helpottaneet?

' Rentoutuminen on lähinnä sitä, että menee makoileen sänkyyn. '

Rentoudutko aktiivisesti vai passiivisesti? Teetkö jotain rentouttavia mielikuvaharjoituksia vai oletko vain pitkälläsi velttona? Molemmat ovat hyviä tapoja, mutta unettomuuden iskiessä aktiivinen rentoutuminen saattaa edesauttaa nukahtamista. Joissain unettomuutta käsittelevissä kirjoissa ja verkkosivuilla painotetaan, että sänkyyn saisi mennä vain yöunia nukkumaan! Päiväunille ja muulle levolle sohva tai muu vastaava on parempi vaihtoehto.

' Tosi kirkkaan kattominen aiheuttaa "kivun" kovenemista otsalla/ohimolla. En tiedä oliko tuolla tiedolla merkitystä. Yleinen käsitys on, että pimeässä on parempi olla. '

Tuolla voi olla merkitystä... Onko kyseessä vain valon määrä vai merkitseekö valonlähdekin jotain? Värisävy sekä värinä sähkövaloissa ja näyttölaitteissa vaikuttavat näkemiseen ja voivat aiheuttaa joillekin pään ja silmien särkyä. Mitä näyttöä käytät pelikonsolisi kanssa? Tietokoneen ja pelikonsolin näytönohjaimet saattavat myös aiheuttaa lisävärinöitä. Lisätietoja valaistuksesta: http://www.adlux.fi/public/koti/kodinvalaistusvirheet.html , http://www.adlux.fi/public/koti/paivanvalolapsiperheessa.html . Olen itse vertaillut työpaikallani normaaleja lamppuja värinättömään luonnonvalolamppuun ja todennut väitteet luonnonvalon paremmuudesta tosiksi. (Erikoislamput ovat valitettavasti kalliita...)

' kauas ei ole mukava katsella. '

Tuleeko siitäkin päänsärky? Milloin olet viimeksi käynyt silmälääkärillä tarkistuttamassa näkösi?

' Mutta ala-aste ikäisenä mulla oli noin kerran viikossa päänsärkyä, lähes poikkeuksetta lauantaisin ja joskus viikollakin, niin muutamina kertoina oksensin lopulta. '

... Olisiko syy tässä tapauksessa jotenkin sidoksissa isääsi? Reagoitko yleensä stressitilanteisiin vatsallasi?

' Joskus tulee yskittyä kun kurkku on kuivahtanu ja aivasteltua tulee harvakseltaan. '

Alkoivatko nämä oireet muuton jälkeen vai vasta parin viimeisimmän kuukauden aikana?

' Olin täysin uupunut päivällä ja kahvikupillisen jälkeen olin kuin toinen ihminen, "täynnä" virtaa. Päätin toissapäivänä etten juo enää kahvia, mutta ei siinä väsymyksessä paljoa muuta tee mieli kuin kahvia! '

Kahvin ja unilääkkeen vieroitusoireet on helpompi kestää sairaslomalla ollessa, koska saat nukkua (periaatteessa) niin paljon kuin haluat! En halua masentaa, mutta viimeistään hoitoon mennessäsi joudut joko rajoittamaan kahvinjuontiasi tai jopa lopettamaan sen kokonaan.

Älä myöskään unohda liikuntaa! Vaikka et jaksaisikaan tehdä pitkää kävelyä, käy edes kerran päivässä lyhyellä lenkillä hengittämässä raitista (?) ulkoilmaa.

' Lisään vielä: Vähän epäilen noita viisureita kaiken tän säryn aiheuttajaks kun on takahampaitten takana hirveeet patit. '

Pateista en tiedä, koska itselläni on hampaiden muistona kolot... Revittiinkö ne pois vai tarvittiinko silppuaminen tai leikkaus? Milloin kävit viimeksi hammaslääkärillä? Opiskelijaterveydenhuoltoonhan kuuluu myös ilmainen hammashoito.

' Oletteko saaneet unirytminne "normalisoitua"? ' & ' lisää , Kirjoittanut: aloittaja 2.10.2008 klo 01.45 '

Vastaus on siis osaltasi vahva ei.

Lue lisää

Se kova tinnitus joka tulee niin on paljon korkeempi taajusta kuin se "tavallinen".

Ei tästä sairaslomasta ole ollut juur hyötyä kun pohdin koko ajan mikä mussa on vikana ja koulukin pyörii mielessä. Nukkuminen on mitä on... painajaisia tulee nähtyä edelleen, viimeksi eilen koulusta.

Rentoutuessani oon vaan rentona, mutta pohdin edelleen sitä mikä mussa on vikana, olen siis koko ajan kuitenkin jännittynyt.

Kirkkaat valot on kaikkein kamalimmat. Pleikkarin kanssa on 32´ laajakuva (kuvaputkellinen siis).

Kauas kattomisesta ei tuu mitään. Ei vaan ole mukavaa.

Isä tuuskin liittyy mitenkään siihen, että kärsin päänsäryistä. Ne johtu kai siitä kun oli hampaat pahasti vinossa. Tää ilta on ollut taas ihan karsee... pelottanu koko ajan, oikeessa silmässä on ollut jo jonkin aikaa vähän utuisempi näkö (hyvin vähän). On tarvinnut käydä useasti vessassa. Pelko on ruokkinut itseään.

Kuiva kurkku/aivastelu/kuiva räkä nenässä on ollu vasta muutaman kuukauden.

Viisaudenhampaat on edelleen paikallaan. Pateissa on keskellä jo jonkinlainen halkeema, tunee hyvin kielellä.

Unirytmi on edelleen päin persettä. En pysty korjaamaan sitä.

aloittaja kirjoitti:

Se kova tinnitus joka tulee niin on paljon korkeempi taajusta kuin se "tavallinen".

Ei tästä sairaslomasta ole ollut juur hyötyä kun pohdin koko ajan mikä mussa on vikana ja koulukin pyörii mielessä. Nukkuminen on mitä on... painajaisia tulee nähtyä edelleen, viimeksi eilen koulusta.

Rentoutuessani oon vaan rentona, mutta pohdin edelleen sitä mikä mussa on vikana, olen siis koko ajan kuitenkin jännittynyt.

Kirkkaat valot on kaikkein kamalimmat. Pleikkarin kanssa on 32´ laajakuva (kuvaputkellinen siis).

Kauas kattomisesta ei tuu mitään. Ei vaan ole mukavaa.

Isä tuuskin liittyy mitenkään siihen, että kärsin päänsäryistä. Ne johtu kai siitä kun oli hampaat pahasti vinossa. Tää ilta on ollut taas ihan karsee... pelottanu koko ajan, oikeessa silmässä on ollut jo jonkin aikaa vähän utuisempi näkö (hyvin vähän). On tarvinnut käydä useasti vessassa. Pelko on ruokkinut itseään.

Kuiva kurkku/aivastelu/kuiva räkä nenässä on ollu vasta muutaman kuukauden.

Viisaudenhampaat on edelleen paikallaan. Pateissa on keskellä jo jonkinlainen halkeema, tunee hyvin kielellä.

Unirytmi on edelleen päin persettä. En pysty korjaamaan sitä.

Lue lisää

' Ei tästä sairaslomasta ole ollut juur hyötyä kun pohdin koko ajan mikä mussa on vikana ja koulukin pyörii mielessä. '

Miten niin vikana? Listaatko vaikka 10 asiaa mitä pohdit, niin voimme pohtia niitä yhdessä. Vilkaise keritessäsi artikkelia "Huolehditko turhista - 9 keinoa lopettaa murehtiminen" osoitteesta http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=1079986

' Pleikkarin kanssa on 32´ laajakuva (kuvaputkellinen siis). '

Värisevä kirkas kuvaputki, jota todennäköisesti katsot liian läheltä ja mahdollisesti vielä liian hämärässä. Siitä seuraava silmien rasittuminen puolestaan aiheuttaa hartiajännitystä. Paikallaan liikkumattomana oleminen lisää vaikutusta. Ylös, ulos ja lenkille... (päiväsaikaan siis) :-)

' pelottanu koko ajan, oikeessa silmässä on ollut jo jonkin aikaa vähän utuisempi näkö (hyvin vähän)'

Heh, tuohon olen törmännyt aiemminkin. Mainitsemasi utuisuus, joka saattaa myös muistuttaa vaaleata kalvoa, ilmestyy joillekin ihmisille aika ajoin. Syynä on (kuinka ollakaan) silmien ylirasittuminen ja liian harvakseltaan tapahtuva silmien räpyttely! Yleisin syy liian matalaan räpyttelytiheyteen on liian kauan tiettyyn pisteeseen ja vakioetäisyydelle kohdistettu katse. Sinun tapauksessasi ei tarvitse kauaa miettiä mistä tuo mahtaa johtua... ;-)

Silmiä rentouttavia silmäharjoituksia löytyy mm. sivuilta:
- http://www.nic.fi/~laan/silma.htm
- http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Ergonomia/Tyokalut/silmajumppa.htm

Tässä vielä linkkejä hartian ja niskan itsehoitoliikeisiin:
- http://www.bluefit.com/page2070.html
- http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,24 76,2553&article=2007&index=A&page=1

' Unirytmi on edelleen päin persettä. En pysty korjaamaan sitä. '

Kyllä pystyt! :-) Ensimmäinen askel unirytmin korjaamiseen on mennä aikaisemmin sänkyyn. Tässä on pari linkkiä rentoutumisharjoituksiin, jotka auttavat nukahtamisessa.
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/rentoutuminen.htm
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=4335325&page=1571403
Uni tulee kun on tullakseen.

Ota rauhallisesti ja yritä rentoutua! :-)
Kyllä me yhdessä saamme pelkosi nuijittua maanrakoon...

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Ei tästä sairaslomasta ole ollut juur hyötyä kun pohdin koko ajan mikä mussa on vikana ja koulukin pyörii mielessä. '

Miten niin vikana? Listaatko vaikka 10 asiaa mitä pohdit, niin voimme pohtia niitä yhdessä. Vilkaise keritessäsi artikkelia "Huolehditko turhista - 9 keinoa lopettaa murehtiminen" osoitteesta http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=1079986

' Pleikkarin kanssa on 32´ laajakuva (kuvaputkellinen siis). '

Värisevä kirkas kuvaputki, jota todennäköisesti katsot liian läheltä ja mahdollisesti vielä liian hämärässä. Siitä seuraava silmien rasittuminen puolestaan aiheuttaa hartiajännitystä. Paikallaan liikkumattomana oleminen lisää vaikutusta. Ylös, ulos ja lenkille... (päiväsaikaan siis) :-)

' pelottanu koko ajan, oikeessa silmässä on ollut jo jonkin aikaa vähän utuisempi näkö (hyvin vähän)'

Heh, tuohon olen törmännyt aiemminkin. Mainitsemasi utuisuus, joka saattaa myös muistuttaa vaaleata kalvoa, ilmestyy joillekin ihmisille aika ajoin. Syynä on (kuinka ollakaan) silmien ylirasittuminen ja liian harvakseltaan tapahtuva silmien räpyttely! Yleisin syy liian matalaan räpyttelytiheyteen on liian kauan tiettyyn pisteeseen ja vakioetäisyydelle kohdistettu katse. Sinun tapauksessasi ei tarvitse kauaa miettiä mistä tuo mahtaa johtua... ;-)

Silmiä rentouttavia silmäharjoituksia löytyy mm. sivuilta:
- http://www.nic.fi/~laan/silma.htm
- http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Ergonomia/Tyokalut/silmajumppa.htm

Tässä vielä linkkejä hartian ja niskan itsehoitoliikeisiin:
- http://www.bluefit.com/page2070.html
- http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,24 76,2553&article=2007&index=A&page=1

' Unirytmi on edelleen päin persettä. En pysty korjaamaan sitä. '

Kyllä pystyt! :-) Ensimmäinen askel unirytmin korjaamiseen on mennä aikaisemmin sänkyyn. Tässä on pari linkkiä rentoutumisharjoituksiin, jotka auttavat nukahtamisessa.
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/rentoutuminen.htm
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=4335325&page=1571403
Uni tulee kun on tullakseen.

Ota rauhallisesti ja yritä rentoutua! :-)
Kyllä me yhdessä saamme pelkosi nuijittua maanrakoon...

Lue lisää

Pohdin:
1. Mulla on aivokasvain?
2. Ens viikolla pitää taas ne kaikki kusipäät nähdä koulussa.
3. Miks mulla on vain yks hyvä kaveri?
4. Miks mulla on ylipäänsä vaikeeta?
5. Mistä mun fyysiset oireeni johtunvat; jolleivat johdu aivokasvaimesta?
6. Miks luulen, että mulla olis aivokasvain?
7. Miksi pelkään vakavia ja (harvinaisia?) sairauksia?
8. Miksei kellään muulla tunnu olevan samaisia oireita?
9. Miksi mulla on suku josta ei voi olla yhtään ylpeä?
10. Miksi kaikki menee ylipäänsä aina päin persettä?

Taas on ollut niin väsynyt ja tukkoinen olo. Nenä ihan räässä ja oikeessa sieraimessa on joku räkä-klimppi, sellainen hyytelömäinen, joka ei lähde millään pois. Sitten illalla makoillessani alko tuntuu, että keinuisin. Ohimosärky on hellittänyt. Tänään eikä eilenkään särkenyt. Viime yönä alkoi särkeen vasenta niskalihasta, sattui aina kun käänteli päätä tai nosti hartiaa. Onneks sain kivun taltutettua kylmägeelillä. Tänään päivällä herätessä sama homma, kylmägeelillä lähti sekin. Eipä ole ainakaan vielä tullut takaisin.
Omasta hygieniasta huolehtiminen jäänyt vähemmälle. Kolmeen päivään en oo käyny suihkussa ja taitaa olla kohta viikko etten oo pessy hampaitani. Hampaita jo vähän kolottaakin...

Olinkin päivällä ainoon kunnon kaverini kanssa. Luulis, että olis paremmalla tuulella tai jotain, mutta ei. Taas on pelottanu koko illan. Iskäki lähti juomaan, että se viimeistään pilas varsin paskan illan.

Vituttaa kun pitää mennä kouluun taas ens viikolla. Ei kiinnostas mennä yhtään vaikka täällä kotonakaan olo mikään paras ole.

Että on taas vaikeeta...

aloittaja kirjoitti:

Pohdin:
1. Mulla on aivokasvain?
2. Ens viikolla pitää taas ne kaikki kusipäät nähdä koulussa.
3. Miks mulla on vain yks hyvä kaveri?
4. Miks mulla on ylipäänsä vaikeeta?
5. Mistä mun fyysiset oireeni johtunvat; jolleivat johdu aivokasvaimesta?
6. Miks luulen, että mulla olis aivokasvain?
7. Miksi pelkään vakavia ja (harvinaisia?) sairauksia?
8. Miksei kellään muulla tunnu olevan samaisia oireita?
9. Miksi mulla on suku josta ei voi olla yhtään ylpeä?
10. Miksi kaikki menee ylipäänsä aina päin persettä?

Taas on ollut niin väsynyt ja tukkoinen olo. Nenä ihan räässä ja oikeessa sieraimessa on joku räkä-klimppi, sellainen hyytelömäinen, joka ei lähde millään pois. Sitten illalla makoillessani alko tuntuu, että keinuisin. Ohimosärky on hellittänyt. Tänään eikä eilenkään särkenyt. Viime yönä alkoi särkeen vasenta niskalihasta, sattui aina kun käänteli päätä tai nosti hartiaa. Onneks sain kivun taltutettua kylmägeelillä. Tänään päivällä herätessä sama homma, kylmägeelillä lähti sekin. Eipä ole ainakaan vielä tullut takaisin.
Omasta hygieniasta huolehtiminen jäänyt vähemmälle. Kolmeen päivään en oo käyny suihkussa ja taitaa olla kohta viikko etten oo pessy hampaitani. Hampaita jo vähän kolottaakin...

Olinkin päivällä ainoon kunnon kaverini kanssa. Luulis, että olis paremmalla tuulella tai jotain, mutta ei. Taas on pelottanu koko illan. Iskäki lähti juomaan, että se viimeistään pilas varsin paskan illan.

Vituttaa kun pitää mennä kouluun taas ens viikolla. Ei kiinnostas mennä yhtään vaikka täällä kotonakaan olo mikään paras ole.

Että on taas vaikeeta...

Lue lisää

Yhdistelin pohtimiasi asioita...

Miksi kuvittelet olevasti vakavasti sairas?
- Olet pelännyt kehossasi olevia outoja tuntemuksia.
- Ahdistuksesi on estänyt sinua huomaamasta, että kaikille oireillesi löytyy normaali, vaaraton syy. (mm. hartiajännitys ja flunssa)
- Et ole huomannut, että samoja vaivoja on monilla muilla.
- Et ole muistanut, että sinulle tehdyt tutkimukset osoittavat, että sinulla ei ole aivokasvainta eikä mitään muutakaan vakavaa fyysistä sairautta.

Miksi sinulla on vain yksi hyvä kaveri?
- Parempi kysymys on: Miksi sinulla _on_ hyvä kaveri? Olet tehnyt jotain oikein!

Miksi sinulla on vaikeata?
- Kaikilla on murheensa ja ongelmansa. Se on osa jokaisen ihmisen elämää. Oma vastaukseni on: "Vastoinkäymiset opettavat meitä elämään tulevaisuutemme paremmin."

Miksi kaikki ei aina onnistu täydellisesti?
- Jotain tapahtuu _aina_ toisella tavoin kuin on itse ajatellut. Huonoilta näyttävät asiat saattavatkin olla pidemmällä tähtäimellä hyväksi.

Kysymyksiä:

- Oletko kokeillut piirtää sinua ahdistavat asiat yhdeksi tai useammaksi kaavioksi tai miellekartaksi ja sitten jakaa ongelmat ratkaisumalleineen pienempiin osiin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Mistä johtuu (yksilöity syy 1), Mistä johtuu (yksilöity syy 2) ... Ratkaisuehdotus1 , Ratkaisuehdotus2 , Ratkaisuehdotus3

- Minkälaista ruokaa syöt? Syötkö paljon suklaata, karamelleja tai sipsejä? Oletko onnistunut vähentämään kahvinjuontiasi?

- Oletko verrannut tämänhetkisiä fyysisiä oireitasi tavallisen flunssan oireisiin?

Pieniä ratkaisuehdotuksia ongelmiisi:
* Herää aikaisin
* Mene suihkuun, pese hampaasi ja vaihda vaatteesi. Toista päivittäin.
* Jos mahdollista, käy saunassa rentoutumassa
* Lepää mahdollisimman paljon (Nuku yöllä 8-9 tuntia ja _korkeintaan_ 30 minuutin päiväunet kello 13-16 välillä.)
* Hiero tai hierota niskaasi
* Hymyile, irvistä ja ilmehdi muutenkin rentouttaaksesi kasvosi lihaksia
* Venyttele, liiku ja käy kävelylenkeillä mahdollisimman paljon (vähintään 2 kertaa päivässä)
* Pidä yhteyttä kavereihisi
* Tee silmä- ja rentoutusharjoituksia (linkkejä ohjeisiin aiemmissa viesteissäni)
* Itke vähintään kerran päivässä
* Masturboi ainakin kerran päivässä, vähintään 10 minuuttia kerrallaan ja kunnolla loppuun asti. (Ei, minä _en_ pilaile.)
* Käytä mielikuvitustasi itsesi _parantamiseen_ (Ajattele ja näe itsesi ajatuksissasi terveenä ja reippaana.)
* Syö monivitamiineja
* Älä pelaa pelikonsolillasi kuin korkentaan 1 tunti päivässä. Muista venytellä kunnolla pelin jälkeen.
* Käytä tietokonetta vain opiskeluun, kommunikointiin ja musiikin hiljaiseen kuunteluun
* Sammuta tietokone ja pelikonsoli viimeistään kello 23 ja valmistaudu nukkumaan
* Kirjoita päiväkirjaan päiväsi tapahtumat. Muista kirjoittaa positiiviset asiat isommiksi kuin negatiiviset.
* Mene sänkyyn, rentouta jokainen kehosi osa yksitellen (tai tee jotain muita rentoutumisharjoituksia) ja käske kehoasi paranemaan.

Älä epäile kykyäasi parantua! Kyllä sina paranet! :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Yhdistelin pohtimiasi asioita...

Miksi kuvittelet olevasti vakavasti sairas?
- Olet pelännyt kehossasi olevia outoja tuntemuksia.
- Ahdistuksesi on estänyt sinua huomaamasta, että kaikille oireillesi löytyy normaali, vaaraton syy. (mm. hartiajännitys ja flunssa)
- Et ole huomannut, että samoja vaivoja on monilla muilla.
- Et ole muistanut, että sinulle tehdyt tutkimukset osoittavat, että sinulla ei ole aivokasvainta eikä mitään muutakaan vakavaa fyysistä sairautta.

Miksi sinulla on vain yksi hyvä kaveri?
- Parempi kysymys on: Miksi sinulla _on_ hyvä kaveri? Olet tehnyt jotain oikein!

Miksi sinulla on vaikeata?
- Kaikilla on murheensa ja ongelmansa. Se on osa jokaisen ihmisen elämää. Oma vastaukseni on: "Vastoinkäymiset opettavat meitä elämään tulevaisuutemme paremmin."

Miksi kaikki ei aina onnistu täydellisesti?
- Jotain tapahtuu _aina_ toisella tavoin kuin on itse ajatellut. Huonoilta näyttävät asiat saattavatkin olla pidemmällä tähtäimellä hyväksi.

Kysymyksiä:

- Oletko kokeillut piirtää sinua ahdistavat asiat yhdeksi tai useammaksi kaavioksi tai miellekartaksi ja sitten jakaa ongelmat ratkaisumalleineen pienempiin osiin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Mistä johtuu (yksilöity syy 1), Mistä johtuu (yksilöity syy 2) ... Ratkaisuehdotus1 , Ratkaisuehdotus2 , Ratkaisuehdotus3

- Minkälaista ruokaa syöt? Syötkö paljon suklaata, karamelleja tai sipsejä? Oletko onnistunut vähentämään kahvinjuontiasi?

- Oletko verrannut tämänhetkisiä fyysisiä oireitasi tavallisen flunssan oireisiin?

Pieniä ratkaisuehdotuksia ongelmiisi:
* Herää aikaisin
* Mene suihkuun, pese hampaasi ja vaihda vaatteesi. Toista päivittäin.
* Jos mahdollista, käy saunassa rentoutumassa
* Lepää mahdollisimman paljon (Nuku yöllä 8-9 tuntia ja _korkeintaan_ 30 minuutin päiväunet kello 13-16 välillä.)
* Hiero tai hierota niskaasi
* Hymyile, irvistä ja ilmehdi muutenkin rentouttaaksesi kasvosi lihaksia
* Venyttele, liiku ja käy kävelylenkeillä mahdollisimman paljon (vähintään 2 kertaa päivässä)
* Pidä yhteyttä kavereihisi
* Tee silmä- ja rentoutusharjoituksia (linkkejä ohjeisiin aiemmissa viesteissäni)
* Itke vähintään kerran päivässä
* Masturboi ainakin kerran päivässä, vähintään 10 minuuttia kerrallaan ja kunnolla loppuun asti. (Ei, minä _en_ pilaile.)
* Käytä mielikuvitustasi itsesi _parantamiseen_ (Ajattele ja näe itsesi ajatuksissasi terveenä ja reippaana.)
* Syö monivitamiineja
* Älä pelaa pelikonsolillasi kuin korkentaan 1 tunti päivässä. Muista venytellä kunnolla pelin jälkeen.
* Käytä tietokonetta vain opiskeluun, kommunikointiin ja musiikin hiljaiseen kuunteluun
* Sammuta tietokone ja pelikonsoli viimeistään kello 23 ja valmistaudu nukkumaan
* Kirjoita päiväkirjaan päiväsi tapahtumat. Muista kirjoittaa positiiviset asiat isommiksi kuin negatiiviset.
* Mene sänkyyn, rentouta jokainen kehosi osa yksitellen (tai tee jotain muita rentoutumisharjoituksia) ja käske kehoasi paranemaan.

Älä epäile kykyäasi parantua! Kyllä sina paranet! :-)

Lue lisää

Tuollaiset miellekartat tuo vaan mieleen koulun, se ei ole mukavaa. Päiväkirja on ainoa joka vois olla ihan ok homma.

Syön: suklaata vähän, sipsejä paljon, karamelleja en ollenkaan. Paljolti nuudeleita ym. pika-ruokaa, perus kotiruoka jäänyt vähemmälle.
Ehkä vähän oon kyennyt vähentään kahvin juontia. Tänään mennyt vain kaksi kuppia! Virkisti mukavasti.
Ei tämä mitään flunssaa ole. Äsken saunassa tuli paineen tunne nenään. Alan jo oleen kohtuu varma tuosta kofeiinimyrkytyksestä. Tinnituskin on (kai) osa sitä.

En edes tiedä onko tämä edes mitään tinnitusta. Kaikilla ihmisillähän hiljaisessa "soi korvat". Mulla on pienestä pitäen hiljaisessa ollut sellainen "tausta ääni".

aloittaja kirjoitti:

Tuollaiset miellekartat tuo vaan mieleen koulun, se ei ole mukavaa. Päiväkirja on ainoa joka vois olla ihan ok homma.

Syön: suklaata vähän, sipsejä paljon, karamelleja en ollenkaan. Paljolti nuudeleita ym. pika-ruokaa, perus kotiruoka jäänyt vähemmälle.
Ehkä vähän oon kyennyt vähentään kahvin juontia. Tänään mennyt vain kaksi kuppia! Virkisti mukavasti.
Ei tämä mitään flunssaa ole. Äsken saunassa tuli paineen tunne nenään. Alan jo oleen kohtuu varma tuosta kofeiinimyrkytyksestä. Tinnituskin on (kai) osa sitä.

En edes tiedä onko tämä edes mitään tinnitusta. Kaikilla ihmisillähän hiljaisessa "soi korvat". Mulla on pienestä pitäen hiljaisessa ollut sellainen "tausta ääni".

Lue lisää

Minusta tää tinnitus alkoi noin samoihin aikoihin kun aloin käymään hieronnassa, nyt en ole ollut muutamaan viikkoon. Myös samoihin aikoihin popsin unipillereitäkin, tuohon aikaan kaikkein useimmin. Myös mummo kärsii satunnaisesti oikean korvan tinnituksesta ja vaarilla tinnittää myös oikea korva (asun siis isovanhemmillani) . Mulla myös oikea korva tinnittää satunnaisesti voimakkaammin, mm. nyt. Taitaa johtua siitä, että pesin korvani vanhasta muistista. Laitoin kylmägeeliä niskaa ja helpottikin vähän, mutta nyt taas tinnittää...
Mummolla puutuu myös paikat usein. Niin kuin minä hän herää usein jokin paikka puuduksissa. Mulla on yleensä pikkusormet.
Alkoi saunassa tuleen paineen tunne taas nenään. Ja sen huomasin hampaita pessessäni, että paineen tunne tuli myös kun laittoi pään alas.

Että tälläistä...

aloittaja kirjoitti:

Tuollaiset miellekartat tuo vaan mieleen koulun, se ei ole mukavaa. Päiväkirja on ainoa joka vois olla ihan ok homma.

Syön: suklaata vähän, sipsejä paljon, karamelleja en ollenkaan. Paljolti nuudeleita ym. pika-ruokaa, perus kotiruoka jäänyt vähemmälle.
Ehkä vähän oon kyennyt vähentään kahvin juontia. Tänään mennyt vain kaksi kuppia! Virkisti mukavasti.
Ei tämä mitään flunssaa ole. Äsken saunassa tuli paineen tunne nenään. Alan jo oleen kohtuu varma tuosta kofeiinimyrkytyksestä. Tinnituskin on (kai) osa sitä.

En edes tiedä onko tämä edes mitään tinnitusta. Kaikilla ihmisillähän hiljaisessa "soi korvat". Mulla on pienestä pitäen hiljaisessa ollut sellainen "tausta ääni".

Lue lisää

' Tuollaiset miellekartat tuo vaan mieleen koulun, se ei ole mukavaa. Päiväkirja on ainoa joka vois olla ihan ok homma. '

Koulun muistaminen kesken vapaa-ajan on hyvin häiritsevää, sen muistan kouluajoilta... Tässä ei kuitenkaan ole kysymys koulusta, vaan ongelmien syiden ja ratkaisumallien selvittämisestä pilkkomalla ne osiin.
Ongelman syihin johtaneet syyt -> Ongelman osien syyt -> Ongelman osat -> Ongelma -> Ongelman ratkaisukeinot -> Ongelman ratkaisukeinot pilkottuina osaratkaisuiksi

Päiväkirja on aivan hyvä paikka tuollaisen listan kirjoittamiseen. Kumpi vaihtoehto tuntuu sinusta paremmalta: Päiväkirjan kirjoittaminen vihkoon vai sen naputteleminen tietokoneeseen? Minä yritin jonkin aikaa kirjoittaa päiväkirjaa ensimmäisellä tietokoneellani, mutta huomasin muokkaavani kirjoituksiani liikaa. Vihkoon kirjoitettuja merkintöjä ei voi muokata jälkikäteen, joten ne ovat aidompia ja merkityksellisempiä.

' Syön: suklaata vähän, sipsejä paljon, karamelleja en ollenkaan. Paljolti nuudeleita ym. pika-ruokaa, perus kotiruoka jäänyt vähemmälle. '

Hyvä, että et ahmi karamelleja ja suklaata! Minkälaisia sipsejä syöt? Paljon rasvaa ja natriumglutamaattia (E621) sisältäviä, vai pelkästään kevyesti suolattuja ja vähärasvaisia? Onko teidän perheessänne yhteiset ruoka-ajat, vai syöttekö eri aikoihin sitä mitä nurkista löytyy?

' Ehkä vähän oon kyennyt vähentään kahvin juontia. Tänään mennyt vain kaksi kuppia! Virkisti mukavasti. '

Hyvä, että olet onnistunut vähentämään sitä. :-) Yhtä asiaa ihmettelen: Miksi haluat olla sairasloman aikana virkeä kahvin avulla? Runsas lepo ja reipas liikunta virkistävät paremmin.

Muista, että puhdas vesi on loppujen lopuksi paras janojuoma! Kahvi ja hiilihapotetut "virkistysjuomat" eivät ravitse kehoa yhtä hyvin ja pahimmillaan ne jopa kuivattavat kehoa. (Keho voi käyttää puhtaan veden hyväkseen kokonaan, makeutetut ja muuten liatut vedet se joutuu puhdistamaan. Puhdistaminen vie energiaa ja liiallisten haitta-aineiden poistaminen tapahtuu lisäämällä virtsaneritystä.) Suomen olympiakomiteakin kertoo sivuillaan seuraavaa: "Kahvissa on lieviä diureettisia eli virtsaneritystä lisääviä aineita. Runsaasti kahvia juovien urheilijoiden olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota veden juontiin pitkin päivää." (Lähde: http://www.noc.fi/urheilijan_ravitsemus/ruokavalion_koostaminen/muut_juomat/ )

' En edes tiedä onko tämä edes mitään tinnitusta. Kaikilla ihmisillähän hiljaisessa "soi korvat". Mulla on pienestä pitäen hiljaisessa ollut sellainen "tausta ääni".'

Muistatko missä vaiheessa kuulemasi taustaääni muuttui häiritseväksi? Vaikuttaako pulssisi tai verenpaineesi tinnituksen voimakkuuteen tai muotoon?

En tiedä huomasitko itse, mutta nyt saunomisen jälkeen kuulostat paljon virkeämmältä ja positiivisemmalta! :-))

aloittaja kirjoitti:

Minusta tää tinnitus alkoi noin samoihin aikoihin kun aloin käymään hieronnassa, nyt en ole ollut muutamaan viikkoon. Myös samoihin aikoihin popsin unipillereitäkin, tuohon aikaan kaikkein useimmin. Myös mummo kärsii satunnaisesti oikean korvan tinnituksesta ja vaarilla tinnittää myös oikea korva (asun siis isovanhemmillani) . Mulla myös oikea korva tinnittää satunnaisesti voimakkaammin, mm. nyt. Taitaa johtua siitä, että pesin korvani vanhasta muistista. Laitoin kylmägeeliä niskaa ja helpottikin vähän, mutta nyt taas tinnittää...
Mummolla puutuu myös paikat usein. Niin kuin minä hän herää usein jokin paikka puuduksissa. Mulla on yleensä pikkusormet.
Alkoi saunassa tuleen paineen tunne taas nenään. Ja sen huomasin hampaita pessessäni, että paineen tunne tuli myös kun laittoi pään alas.

Että tälläistä...

Lue lisää

Milloin aloit käydä hieronnassa ja kuinka usein?

Miksi olet vielä koneen ääressä tähän aikaan yöstä?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Milloin aloit käydä hieronnassa ja kuinka usein?

Miksi olet vielä koneen ääressä tähän aikaan yöstä?

Tuossa heinä-elokuun vaihteessa ja ensin jopa kaks kertaa viikossa, mutta myöhemmin parin viikon välein ja nyt ei ole aikaa varattuna. Juuri tuolloin tinnitus (kai) alkoi.

Ei paljoa nukuta! Heräsin 14.00.

aloittaja kirjoitti:

Tuossa heinä-elokuun vaihteessa ja ensin jopa kaks kertaa viikossa, mutta myöhemmin parin viikon välein ja nyt ei ole aikaa varattuna. Juuri tuolloin tinnitus (kai) alkoi.

Ei paljoa nukuta! Heräsin 14.00.

Lue lisää

Onko teillä verenpainemittaria? Kannattaisiko sinun mitata verenpaineesi säännöllisesti 2-3 kertaa päivässä ja kirjoittaa tulokset päiväkirjaasi.

Aiheuttaako korvien pesu aina tinnituksen pahenemisen?

Kello 14? Kannattaa silti mennä sänkyyn odottamaan nen tuloa, vaikkapa lukemaan.

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Onko teillä verenpainemittaria? Kannattaisiko sinun mitata verenpaineesi säännöllisesti 2-3 kertaa päivässä ja kirjoittaa tulokset päiväkirjaasi.

Aiheuttaako korvien pesu aina tinnituksen pahenemisen?

Kello 14? Kannattaa silti mennä sänkyyn odottamaan nen tuloa, vaikkapa lukemaan.

Lue lisää

Otin eilen unipillerin, jotta saisin vähän aikasemmin unta, mutta kun ei. Vähän huimaava olo tuli, mutta ei ollenkaan väsynyt. Vähän ennen kahreksaa sitten heräsin kun oli pahaolo. Meinasi tulla oksennus, mutta pahaolo lähti vähän reilussa puolessa tunnissa. Tuota oiretta oon aina pelänny sillä se vittais suoraan aivokasvaimeen, mutta nyt tais olla pilleri aiheuttajana. Mittasinkin eilen illalla verenpaineen, 148/82 ja syke 72 eli hieman koholla. Iskä alkoi eilen pienessä tumussa puhuun, mulle siitä, että jos hän kuolee niin hänet pitää tuhkata. Viimeinen asia josta haluisin nyt edes puhua on kuolema.
Mummu sanoi tässä päivällä, että hänellä tuntui pään oikealla puolella painetta. Hänellä tuppaa olemaan koko ajan enemmän ja enemmän samoja oireita kun mulla!

aloittaja kirjoitti:

Minusta tää tinnitus alkoi noin samoihin aikoihin kun aloin käymään hieronnassa, nyt en ole ollut muutamaan viikkoon. Myös samoihin aikoihin popsin unipillereitäkin, tuohon aikaan kaikkein useimmin. Myös mummo kärsii satunnaisesti oikean korvan tinnituksesta ja vaarilla tinnittää myös oikea korva (asun siis isovanhemmillani) . Mulla myös oikea korva tinnittää satunnaisesti voimakkaammin, mm. nyt. Taitaa johtua siitä, että pesin korvani vanhasta muistista. Laitoin kylmägeeliä niskaa ja helpottikin vähän, mutta nyt taas tinnittää...
Mummolla puutuu myös paikat usein. Niin kuin minä hän herää usein jokin paikka puuduksissa. Mulla on yleensä pikkusormet.
Alkoi saunassa tuleen paineen tunne taas nenään. Ja sen huomasin hampaita pessessäni, että paineen tunne tuli myös kun laittoi pään alas.

Että tälläistä...

Lue lisää

[email protected]

Jos joku on löytänyt 16phoenixin, ei ole muita vaihtoehtoja kuin edetä viranomaistietä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tilanne pääsee huonommaksi. Onko 16phoenixilla hallussaan tai helposti saatavilla aseita?

Tilkkutäkkinä kirjoitti:

Jos joku on löytänyt 16phoenixin, ei ole muita vaihtoehtoja kuin edetä viranomaistietä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tilanne pääsee huonommaksi. Onko 16phoenixilla hallussaan tai helposti saatavilla aseita?

Lue lisää

Jos/kun saat tämän viimeisimmän kriisin taltutettua...

Oletko keskustellut tilanteesta oman koulusi terveydenhoitajan kanssa? Jos kerrot hänelle nykytilanteen ja siihen johtaneet tapahtumat selkeästi ja mahdollisimman kattavasti, hän voisi välittää tiedon suoraan 16phoenix:in kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille.

Jos et saa oman kouluterveydenhoitajasi kautta asioita etenemään, kannattaa ottaa yhteys suoraan oman kaupunkisi (tai kuntasi) sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jos ei kaupunkisi verkkosivuilta löydy sopivaa yhteystietoa, kysy asiaa kaupungin (tai sosiaali- ja terveyspalveluiden) puhelinkeskuksesta. Jos kaupungissasi on erillinen mielenterveysyksikkö, voi olla helpointa ottaa suoraan yhteys sinne. Jos haluat saada asioita etenemään nopeasti, kannattaa käydä siellä henkilökohtaisesti. Huomaa, että 16phoenixin kotipaikkakunnan viranomaisiin on turhaa yrittää ottaa suoraa yhteyttä. Kysy asiasta kuitenkin ensin omalta kouluterveydenhoitajaltasi. Hänellä on sinua paremmat mahdollisuudet päästä byrokratiamuurien lävitse.

Poliisille ilmoittaminen ei yleensä auta, jos ei ole tapahtunut mitään rikosta, mutta tässä tilanteessa ja kaiken lehtikohun jälkeen he ehkä olisivat kiinnostuneempia edes kuulemaan faktat ja välittämään tiedot 16phoenix:in vanhemmille. Et ole lähiomainen, joten sinulle he eivät 16phoenixin tietoja saa kertoa. Paras tapa saada asiat etenemään poliisin kautta on käydä itse poliisilaitoksella puhumassa.

Kenelle tahansa menetkään tilanteesta kertomaan, asiat etenevät nopeammin jos sinulla on valmiina mukanasi useampia kopioita seuraavista:

* Yhteenveto (vaikka ranskalaisilla viivoilla, korkeintaan 2*A4), jossa on
- tilanteen peruskuvaus ja kehitys alusta nykyhetkeen
- arviosi 16phoenixin tilasta
- omat yhteystietosi
- tietosi 16phoenixista
- perustiedot Musetarista

* Kopiot tärkeimmistä 16phoenixin kanssa käymiesi keskusteluiden viesteistä

Nämä olisivat myös hyviä, mutta eivät välttämättömiä:
* Tarkempi kuvaus tilanteesta ja sen kehityksestä
* Vähemmän tärkeiden viestien kopiot
* Tiedot, mitkä eivät mahtuneet yhteenvetoon

Valmiit kuvaukset on aina helpompi välittää eteenpäin kuin pikapuhunnasta korvaan jääneet tiedonmuruset.

Voisivatko vanhempasi auttaa sinua selvittämään tilannetta?

Onnea!

Saunassa kutiaa iho. En ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan moiseen. En osaa tältä istumalta sanoa. Suu on usein vähän kuiva ja nyt on ollut eilisestä illasta lähtien vähän paha maku suussa. Yleensä tulee huono olo/päänsärky jos haistelee esim. hajuvettä.
Tää tinnitus oli jo poissa iltapäivällä, mutta tuli saunan ja suihkun jälkeen takasin. Huono olo on ollut pitkin päivää. On ollut jo pidemmän aikaa välillä huono olo, mutta tää oksettava olo on uutta. Röyhtäykset haisee kohtuu pahalta ja on vähän ilmavaivoja. Mahtaako pillerin sivuvaikutukset kestää näin kauan? Oikean korvan ympäristöä särkee nytkin ja nenässä tuntuu painetta. Olen taas ihan paniikissa, kädet vapisee. Taas hiipii ajatus aivokasvaimesta mieleen :(

aloittaja kirjoitti:

Saunassa kutiaa iho. En ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan moiseen. En osaa tältä istumalta sanoa. Suu on usein vähän kuiva ja nyt on ollut eilisestä illasta lähtien vähän paha maku suussa. Yleensä tulee huono olo/päänsärky jos haistelee esim. hajuvettä.
Tää tinnitus oli jo poissa iltapäivällä, mutta tuli saunan ja suihkun jälkeen takasin. Huono olo on ollut pitkin päivää. On ollut jo pidemmän aikaa välillä huono olo, mutta tää oksettava olo on uutta. Röyhtäykset haisee kohtuu pahalta ja on vähän ilmavaivoja. Mahtaako pillerin sivuvaikutukset kestää näin kauan? Oikean korvan ympäristöä särkee nytkin ja nenässä tuntuu painetta. Olen taas ihan paniikissa, kädet vapisee. Taas hiipii ajatus aivokasvaimesta mieleen :(

Lue lisää

Poskiontelotulehdus

Oireet: "Oireena poskiontelotaudissa on useimmiten tukkoisuutta, flunssaisuutta, painon tunnetta poskissa, pahoinvointia, hajuaistin heikkoutta, hammassärkyäkin. Joillekin poskiontelotulehdus voi aiheuttaa huimausta."

-Mulla on noi kaikki paitsi nenä ei varsinaisesti ole tukkoinen. Märkävuotoakin on, mutta ennenkaikkea on tosi tukkoinen olo.
Tän olon pystynee selittää juuri tuolla. Mutta yllätyin suuresti kun poskitontelotulehdus aiheuttaa pahoinvointia!

aloittaja kirjoitti:

Saunassa kutiaa iho. En ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan moiseen. En osaa tältä istumalta sanoa. Suu on usein vähän kuiva ja nyt on ollut eilisestä illasta lähtien vähän paha maku suussa. Yleensä tulee huono olo/päänsärky jos haistelee esim. hajuvettä.
Tää tinnitus oli jo poissa iltapäivällä, mutta tuli saunan ja suihkun jälkeen takasin. Huono olo on ollut pitkin päivää. On ollut jo pidemmän aikaa välillä huono olo, mutta tää oksettava olo on uutta. Röyhtäykset haisee kohtuu pahalta ja on vähän ilmavaivoja. Mahtaako pillerin sivuvaikutukset kestää näin kauan? Oikean korvan ympäristöä särkee nytkin ja nenässä tuntuu painetta. Olen taas ihan paniikissa, kädet vapisee. Taas hiipii ajatus aivokasvaimesta mieleen :(

Lue lisää

Keskustelussamme on useampaan kertaan sivuttu sitä mahdollisuutta, että talossanne saattaisi olla hometta. Kosteusvaurion ja homeen mahdollisuus jäi kiusaamaan mieltäni, joten selvittelin asiaa viikonloppuna hieman tarkemmin. Tuttavaperheeni löysi muutama vuosi sitten hometta noin puolitoista vuotta aiemmin valmistuneen kotitalonsa uumenista ja nyt kun kyselin hieman tarkemmin heidän oireistaan, totesin sinun oireidesi olevan hyvin samanlaisia. Verkosta löysin mm. tämän mahdollisten oireiden listan:

----------
*1.Unettomuutta.
*2.Väsymys, joka ei mene ohi lepäämällä.
*3.Uneliaan sekava olo levosta huolimatta.
*4.Aiheettomia kiukunkohtauksia, miniraivareita ja ärtyisyyttä.
*5.Viiltävää salamana leikkaavaa päänsärkyä.
*6.Tavallista päänsärkyä.
*7.Keskittymisvaikeuksia.
*8.Aloitekyvyttömyyttä.
*9.Lähimuisti pätkii, sanoja katoaa mielestä hetkellisesti.
*10.Sinun on vaikea muistaa sanoja, esim hyvin tuntemasi naapurin nimeä et muista.
*11.Kun alat kertomaan jostakin asiasta ja saman tien unohdat mitä pitikään sanoa.
12.Voimattomuutta, jo yhden kerroksen porraskävely vie voimat.
13.Aamulla saat kaivaa nenästä kuivaa räkäklimppiä, jossa voi olla verta.
14.Nenä on tukossa.
15.Liman muodostus hengitysteissä, esim aamuisin saat rykiä hartaasti.
16.Palan-tunne/Kuristava-tunne kurkussa/Kurkku kutiaa.
17.Ääni käheytyy tai vaimenee kokonaan, puhuminen vaatii ponnistelua.
18.Pientä kuumeilua, tai alilämpöä muutaman asteen kymmenyksen......1 C.s asteen.
19.Olo on kuin tulisi flunssasairaaksi, mutta ei sitten tulekaan.
20.Silmiä särkee ja ne saattavat rähmiä.
21.Katseen tarkentamisen vaikeuksia.
22.Näköhäiriöitä.
23.Korvia kutiaa.
24.Ihon kutinaa, joka pahenee suihkussa ja löylyssä.
25.Nivelkipuja.
26.Lihaskipuja.
27.Lihasjäykkyyttä, varsinkin aamulla lihasjäykkyys vaikeuttaa kävelyä.
28.Näppyjä.
29.Verisuonet nousevat ns pinnalle.
30.Läiskiä iholla.
31.Verenpurkautumia iholla.
32.Herkistyminen lisäaineille.
33.Herkistyminen erilaisille keinotekoisille hajusteille.
34.Suussa on outo "mantelimainen" imelä maku.
35.Suuta kuivaa, syljen eritys on vajaata.
36.Virtsan eritys on runsasta.
37.Virtsa haisee voimakkaasti (Vaatii AINA ensin lääkärin tutkimuksen).
38.Vatsan oireilu: Vatsakivut, ripuli/ummetus (kulkevat käsi-kädessä), runsaat ilmavaivat, jne. Huomaa että vatsa on ihmisen "toiset aivot".
39.Toistuvat ylähengitysteiden tulehdukset (Vaatii AINA ensin lääkärin tutkimuksen).

Olet tämän keskustelun yhteydessä maininnut suurimman osan noista oireista... :-(

----------
--- Lähde: http://www.s8.createphpbb.com/phpbb/viewtopic.php?mforum=home&p=143
--- Sivulla on myös muuta tietoa, käy lukemassa
--- Lista löytyy myös muualta
----------

Muilla kosteusvaurioita ja homeoireita kuvaavilla sivustoilla on mainittu muitakin esille nousseita oireita. Ilmanvaihdosta puhuttaessa jäi avoimeksi kysymys talonne ilmastoinnin säädöistä ja mahdollisesta alipaineesta.
-----
Työpaikan rakennuksen ilmanvaihdon toimintahäiriöt ja puutteellinen toiminta voivat aiheuttaa sen, että esimerkiksi riittämättömän korvausilman ja alipaineen takia sisätilaan tuleekin vuotoilmaa seinärakenteista tai alapohjan ryömintätilasta, joiden kostuneisiin rakenteisiin on kertynyt hometta. Tällöin rakenteista kulkeutuu huoneilmaan mikrobien osasia (itiöitä ja rihmaston kappaleita), mikrobien aineenvaihduntatuotteita (haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai toksiineja) tai materiaaleista haihtuvia yhdisteitä. Näille altistutaan pääasiassa hengitysteiden kautta tai kontaktina silmiin sekä iholle.
-----
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2002-04/03.htm
-----

Vuodenaikakin täsmää:
-----
Homeista tärkeimmät ovat alternaria ja kladosporium, joita Suomessa esiintyy nimenomaan loppukesästä ja alkusyksystä. Homeita tulee epäillä oireiden syyksi nimenomaan vanhoissa puutaloissa asuvilla ja niillä, joilla oireet keskittyvät alkusyksyyn.
-----
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl00030#s6
-----

Yhtenä oireena mainittiin myös depressio:
-----
Salkinoja-Salosen ryhmä on löytänyt joistakin näytteistä merkittäviä pitoisuuksia bakteerimyrkkyjä valinomysiiniä, kereulidia ja amylosiinia, joita esiintyy myös vakavissa ruokamyrkytyksissä.
– Valinomysiinin tiedetään aiheuttavan depressiota. Sitä tutkittiin aikoinaan mahdollisena tuberkuloosilääkkeenä Yhdysvalloissa, mutta havaittiin, että sillä oli neurologisia vaikutuksia.
-----
http://www.mediuutiset.fi/lehti/article123942.ece
-----

Eräässä (luotettavuudeltaan kyseenalaisemmassa) dokumentissa esitettiin myös epäilys siitä, että homealtistus saattaisi suoraan tai epäsuorasti altistaa myös muille mielenterveyden häiriöille. Dokumentissa oli mainittu esimerkkeinä paniikkihäiriöt ja masennus...

Lisätietoa mm. sivuilta:
- http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/hometalo_ja_kosteusvaurio/terveyshaitat_ja_niiden_tutkiminen/#navi3
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut2/artikkelit/homettako.php
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut3/aste-julkaisut.php
- http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/perustietoa/homevaurioiden_ehkaisy_ja_tunnistaminen/

Tilanteen selvittelystä lisätietoa mm. täältä:
- http://www.kiinteistoklubi.com/ilmanvaihto.asp?dismode=article&artid=395
- http://www.allergia.fi/index.phtml?s=44
- http://www.hengitysliitto.fi/home/
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut3/linkit.php

Verkosta löytyy lisätietoja mm. seuraavilla hakusanoilla:
- ODTS-oireyhtymä (organic dust toxic syndrome)
- KVHT-altistus (KosteusVaurioHomeToksiini-altistus, Toksiini=Myrkky)


Kannattaa muistaa, että ongelmana ei (kaikista yhteneväisyyksistä huolimatta) ole välttämättä home. Kaikkiin oireisiisi on myös vaihtoehtoisia syitä. Suurinta osaa niistä vaihtoehdoista ja niiden ratkaisumalleista olemme jo keskustelussamme sivunneet.

Muutamassa dokumentissa todettiin maitohappobakteerivalmisteiden mahdollisesti lievittävän homeoireita. Kannattaa kokeilla jotain mahdollisimman monipuolista valmistetta vaikkapa kuukauden kuurina.

Oli oireidesi syy mikä tahansa, aivokasvain se ei ainakaan ole... :-)

----------
Jos kokoamme kaiken sen, mitä lääketiede tänään voi varmasti väittää, kuuluu näin: puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on vaaratonta. Pablo Picasso

aloittaja kirjoitti:

Poskiontelotulehdus

Oireet: "Oireena poskiontelotaudissa on useimmiten tukkoisuutta, flunssaisuutta, painon tunnetta poskissa, pahoinvointia, hajuaistin heikkoutta, hammassärkyäkin. Joillekin poskiontelotulehdus voi aiheuttaa huimausta."

-Mulla on noi kaikki paitsi nenä ei varsinaisesti ole tukkoinen. Märkävuotoakin on, mutta ennenkaikkea on tosi tukkoinen olo.
Tän olon pystynee selittää juuri tuolla. Mutta yllätyin suuresti kun poskitontelotulehdus aiheuttaa pahoinvointia!

Lue lisää

Samaan tulokseen minäkin tulin, jopa saman sivun kautta... :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Keskustelussamme on useampaan kertaan sivuttu sitä mahdollisuutta, että talossanne saattaisi olla hometta. Kosteusvaurion ja homeen mahdollisuus jäi kiusaamaan mieltäni, joten selvittelin asiaa viikonloppuna hieman tarkemmin. Tuttavaperheeni löysi muutama vuosi sitten hometta noin puolitoista vuotta aiemmin valmistuneen kotitalonsa uumenista ja nyt kun kyselin hieman tarkemmin heidän oireistaan, totesin sinun oireidesi olevan hyvin samanlaisia. Verkosta löysin mm. tämän mahdollisten oireiden listan:

----------
*1.Unettomuutta.
*2.Väsymys, joka ei mene ohi lepäämällä.
*3.Uneliaan sekava olo levosta huolimatta.
*4.Aiheettomia kiukunkohtauksia, miniraivareita ja ärtyisyyttä.
*5.Viiltävää salamana leikkaavaa päänsärkyä.
*6.Tavallista päänsärkyä.
*7.Keskittymisvaikeuksia.
*8.Aloitekyvyttömyyttä.
*9.Lähimuisti pätkii, sanoja katoaa mielestä hetkellisesti.
*10.Sinun on vaikea muistaa sanoja, esim hyvin tuntemasi naapurin nimeä et muista.
*11.Kun alat kertomaan jostakin asiasta ja saman tien unohdat mitä pitikään sanoa.
12.Voimattomuutta, jo yhden kerroksen porraskävely vie voimat.
13.Aamulla saat kaivaa nenästä kuivaa räkäklimppiä, jossa voi olla verta.
14.Nenä on tukossa.
15.Liman muodostus hengitysteissä, esim aamuisin saat rykiä hartaasti.
16.Palan-tunne/Kuristava-tunne kurkussa/Kurkku kutiaa.
17.Ääni käheytyy tai vaimenee kokonaan, puhuminen vaatii ponnistelua.
18.Pientä kuumeilua, tai alilämpöä muutaman asteen kymmenyksen......1 C.s asteen.
19.Olo on kuin tulisi flunssasairaaksi, mutta ei sitten tulekaan.
20.Silmiä särkee ja ne saattavat rähmiä.
21.Katseen tarkentamisen vaikeuksia.
22.Näköhäiriöitä.
23.Korvia kutiaa.
24.Ihon kutinaa, joka pahenee suihkussa ja löylyssä.
25.Nivelkipuja.
26.Lihaskipuja.
27.Lihasjäykkyyttä, varsinkin aamulla lihasjäykkyys vaikeuttaa kävelyä.
28.Näppyjä.
29.Verisuonet nousevat ns pinnalle.
30.Läiskiä iholla.
31.Verenpurkautumia iholla.
32.Herkistyminen lisäaineille.
33.Herkistyminen erilaisille keinotekoisille hajusteille.
34.Suussa on outo "mantelimainen" imelä maku.
35.Suuta kuivaa, syljen eritys on vajaata.
36.Virtsan eritys on runsasta.
37.Virtsa haisee voimakkaasti (Vaatii AINA ensin lääkärin tutkimuksen).
38.Vatsan oireilu: Vatsakivut, ripuli/ummetus (kulkevat käsi-kädessä), runsaat ilmavaivat, jne. Huomaa että vatsa on ihmisen "toiset aivot".
39.Toistuvat ylähengitysteiden tulehdukset (Vaatii AINA ensin lääkärin tutkimuksen).

Olet tämän keskustelun yhteydessä maininnut suurimman osan noista oireista... :-(

----------
--- Lähde: http://www.s8.createphpbb.com/phpbb/viewtopic.php?mforum=home&p=143
--- Sivulla on myös muuta tietoa, käy lukemassa
--- Lista löytyy myös muualta
----------

Muilla kosteusvaurioita ja homeoireita kuvaavilla sivustoilla on mainittu muitakin esille nousseita oireita. Ilmanvaihdosta puhuttaessa jäi avoimeksi kysymys talonne ilmastoinnin säädöistä ja mahdollisesta alipaineesta.
-----
Työpaikan rakennuksen ilmanvaihdon toimintahäiriöt ja puutteellinen toiminta voivat aiheuttaa sen, että esimerkiksi riittämättömän korvausilman ja alipaineen takia sisätilaan tuleekin vuotoilmaa seinärakenteista tai alapohjan ryömintätilasta, joiden kostuneisiin rakenteisiin on kertynyt hometta. Tällöin rakenteista kulkeutuu huoneilmaan mikrobien osasia (itiöitä ja rihmaston kappaleita), mikrobien aineenvaihduntatuotteita (haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai toksiineja) tai materiaaleista haihtuvia yhdisteitä. Näille altistutaan pääasiassa hengitysteiden kautta tai kontaktina silmiin sekä iholle.
-----
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2002-04/03.htm
-----

Vuodenaikakin täsmää:
-----
Homeista tärkeimmät ovat alternaria ja kladosporium, joita Suomessa esiintyy nimenomaan loppukesästä ja alkusyksystä. Homeita tulee epäillä oireiden syyksi nimenomaan vanhoissa puutaloissa asuvilla ja niillä, joilla oireet keskittyvät alkusyksyyn.
-----
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl00030#s6
-----

Yhtenä oireena mainittiin myös depressio:
-----
Salkinoja-Salosen ryhmä on löytänyt joistakin näytteistä merkittäviä pitoisuuksia bakteerimyrkkyjä valinomysiiniä, kereulidia ja amylosiinia, joita esiintyy myös vakavissa ruokamyrkytyksissä.
– Valinomysiinin tiedetään aiheuttavan depressiota. Sitä tutkittiin aikoinaan mahdollisena tuberkuloosilääkkeenä Yhdysvalloissa, mutta havaittiin, että sillä oli neurologisia vaikutuksia.
-----
http://www.mediuutiset.fi/lehti/article123942.ece
-----

Eräässä (luotettavuudeltaan kyseenalaisemmassa) dokumentissa esitettiin myös epäilys siitä, että homealtistus saattaisi suoraan tai epäsuorasti altistaa myös muille mielenterveyden häiriöille. Dokumentissa oli mainittu esimerkkeinä paniikkihäiriöt ja masennus...

Lisätietoa mm. sivuilta:
- http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/hometalo_ja_kosteusvaurio/terveyshaitat_ja_niiden_tutkiminen/#navi3
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut2/artikkelit/homettako.php
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut3/aste-julkaisut.php
- http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/perustietoa/homevaurioiden_ehkaisy_ja_tunnistaminen/

Tilanteen selvittelystä lisätietoa mm. täältä:
- http://www.kiinteistoklubi.com/ilmanvaihto.asp?dismode=article&artid=395
- http://www.allergia.fi/index.phtml?s=44
- http://www.hengitysliitto.fi/home/
- http://asumisterveysliitto.fi/pages/sivut3/linkit.php

Verkosta löytyy lisätietoja mm. seuraavilla hakusanoilla:
- ODTS-oireyhtymä (organic dust toxic syndrome)
- KVHT-altistus (KosteusVaurioHomeToksiini-altistus, Toksiini=Myrkky)


Kannattaa muistaa, että ongelmana ei (kaikista yhteneväisyyksistä huolimatta) ole välttämättä home. Kaikkiin oireisiisi on myös vaihtoehtoisia syitä. Suurinta osaa niistä vaihtoehdoista ja niiden ratkaisumalleista olemme jo keskustelussamme sivunneet.

Muutamassa dokumentissa todettiin maitohappobakteerivalmisteiden mahdollisesti lievittävän homeoireita. Kannattaa kokeilla jotain mahdollisimman monipuolista valmistetta vaikkapa kuukauden kuurina.

Oli oireidesi syy mikä tahansa, aivokasvain se ei ainakaan ole... :-)

----------
Jos kokoamme kaiken sen, mitä lääketiede tänään voi varmasti väittää, kuuluu näin: puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on vaaratonta. Pablo Picasso

Lue lisää

Mummu on sanonut, että toi mun reppuni olis homeessa. Jotain mustia pisteitä siinä on tiuhaan. On pessyt repun ja sanoo ettei siinä ole ainakaan enää mitään. Omasta mielestä on pelkkää kuraa, vaikkakin kura ei ole harmaata?

Noita muistikatkoksia on ollut paljon. Oon selittäny jotain asiaa ja sitten unohtanut mistä puhuinkaan.
Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta.
Virtsa myös haisee ja on välillä sameaakin. Näyttäisi olevan vähän vihreääkin, johtunee kai valaistuksesta?
Oon myös hengästynyt puhuessani, ihan niin, että on joutunut haukkomaan happea. Yleiskuntoni ei ole hyvä muttei niin huonokaan etten jaksaisi puhua, koulumatkat menevät pyörällä ilman sen kummempia hengästymisiä.
Kai sekin on unettomuutta ettei vaan pysty nukkumaan päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi? En ole juuri talven jälkeen nukkunut päiväunia vaikka unenmäärä on pysynyt vakiona.
Oireita tuosta listalta löytyy vaikka muille jakaa ja olen kuullut paljon taloista jotka ovat homeessa vaikka ovatkin juuri valmistuneita.

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Samaan tulokseen minäkin tulin, jopa saman sivun kautta... :-)

Miten poskiontelotulehdus voi tulla ilman flunssaa? En ole tietääkseni sairastanut sellaista. Kesällä lääkärissä todettiin, että mulla on paranemaan päin oleva virus peräinen poskiontelotulehdus. Juuri tuolloin oli paineen tunnetta nenässä. Juuri nyt on samoin ja on tukkoinen olo!

aloittaja kirjoitti:

Mummu on sanonut, että toi mun reppuni olis homeessa. Jotain mustia pisteitä siinä on tiuhaan. On pessyt repun ja sanoo ettei siinä ole ainakaan enää mitään. Omasta mielestä on pelkkää kuraa, vaikkakin kura ei ole harmaata?

Noita muistikatkoksia on ollut paljon. Oon selittäny jotain asiaa ja sitten unohtanut mistä puhuinkaan.
Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta.
Virtsa myös haisee ja on välillä sameaakin. Näyttäisi olevan vähän vihreääkin, johtunee kai valaistuksesta?
Oon myös hengästynyt puhuessani, ihan niin, että on joutunut haukkomaan happea. Yleiskuntoni ei ole hyvä muttei niin huonokaan etten jaksaisi puhua, koulumatkat menevät pyörällä ilman sen kummempia hengästymisiä.
Kai sekin on unettomuutta ettei vaan pysty nukkumaan päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi? En ole juuri talven jälkeen nukkunut päiväunia vaikka unenmäärä on pysynyt vakiona.
Oireita tuosta listalta löytyy vaikka muille jakaa ja olen kuullut paljon taloista jotka ovat homeessa vaikka ovatkin juuri valmistuneita.

Lue lisää

Jos reppusi on vähänkään homeessa, se on terveysriski pesusta huolimatta!

' Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta. '

Joillekin tulee oireita herkemmin kuin toisille. Jos reppusi on homeessa ja sinä olet kipeä, mikä on yhteinen tekijä? Sinun huoneesi!

Käy lävitse noita viestini linkkejä, siellä on etsimis- ja siivousohjeita!

aloittaja kirjoitti:

Miten poskiontelotulehdus voi tulla ilman flunssaa? En ole tietääkseni sairastanut sellaista. Kesällä lääkärissä todettiin, että mulla on paranemaan päin oleva virus peräinen poskiontelotulehdus. Juuri tuolloin oli paineen tunnetta nenässä. Juuri nyt on samoin ja on tukkoinen olo!

Lue lisää

Kyseessä voi olla myös bakteeriperäinen tulehdus.
-----
Rakennuksen kosteusvaurion seurauksena voi esiintyä home- ja sienikasvua, jotka voivat joko aiheuttaa allergisen nuhan (hyvin harvoin) tai hajuillaan pilata huoneilmaa ja ärsyttää limakalvoja.
-----
Sivuontelotulehdukselle altistavat monet tekijät: allergia, nenän polyyppisairaus, astma, värekarvojen häiriöt, raskauteen liittyvä nenän limakalvoturvotus sekä sivuonteloiden aluetta ahtauttavat rakenteelliset poikkeavuudet ja lapsen suuri kitarisa. Myös hengitysilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu tai altistuminen homeille voivat altistaa poskiontelon bakteeritulehduksille. Toistuvissa tulehduksissa näihin ylläpitäviin tekijöihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.
-----

Kuvasit nenääsi aiemmin näin: 'Eka paniikki kohtaus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta kun pelästyin, että nenä on jotenkin viallinen. Vino rusto ja sillee. ' Tarkoitatko, että nenäsi on vino vai onko nenäsi toinen puoli kapeampi kuin toinen?

aloittaja kirjoitti:

Mummu on sanonut, että toi mun reppuni olis homeessa. Jotain mustia pisteitä siinä on tiuhaan. On pessyt repun ja sanoo ettei siinä ole ainakaan enää mitään. Omasta mielestä on pelkkää kuraa, vaikkakin kura ei ole harmaata?

Noita muistikatkoksia on ollut paljon. Oon selittäny jotain asiaa ja sitten unohtanut mistä puhuinkaan.
Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta.
Virtsa myös haisee ja on välillä sameaakin. Näyttäisi olevan vähän vihreääkin, johtunee kai valaistuksesta?
Oon myös hengästynyt puhuessani, ihan niin, että on joutunut haukkomaan happea. Yleiskuntoni ei ole hyvä muttei niin huonokaan etten jaksaisi puhua, koulumatkat menevät pyörällä ilman sen kummempia hengästymisiä.
Kai sekin on unettomuutta ettei vaan pysty nukkumaan päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi? En ole juuri talven jälkeen nukkunut päiväunia vaikka unenmäärä on pysynyt vakiona.
Oireita tuosta listalta löytyy vaikka muille jakaa ja olen kuullut paljon taloista jotka ovat homeessa vaikka ovatkin juuri valmistuneita.

Lue lisää

' Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta. ' & ' iskäkin pärskii useesti vaikkei ookkaan kipee ja on väsyny, iltapäivällä meitä molempia väsyttää aina.'

Kumpi vaihtoehdoista on tällä hetkellä lähempänä totuutta?

' Oon myös hengästynyt puhuessani, ihan niin, että on joutunut haukkomaan happea. Yleiskuntoni ei ole hyvä muttei niin huonokaan etten jaksaisi puhua, koulumatkat menevät pyörällä ilman sen kummempia hengästymisiä. '

Hengästytkö vain kotonasi tai vain sisätiloissa?

' Kai sekin on unettomuutta ettei vaan pysty nukkumaan päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi? En ole juuri talven jälkeen nukkunut päiväunia vaikka unenmäärä on pysynyt vakiona. '

Aina ei saa nukuttua, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa... Torkahteletko luokassa kesken tunnin? Jos päiväunet eivät onnistu kotonasi, voitko yrittää jossakin muualla? Kaverisi luona tai koululla? Terveydenhoitajalla on yleensä lepohuone tai ainakin sänky jossain nurkassa.

Käytkö edelleen psykologilla/psykiatrilla?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Erikoista on se ettei kukaan muu tässä talossa tunnu oireilevan mitenkään, tai eivät ainakaan sano mitään asiasta. ' & ' iskäkin pärskii useesti vaikkei ookkaan kipee ja on väsyny, iltapäivällä meitä molempia väsyttää aina.'

Kumpi vaihtoehdoista on tällä hetkellä lähempänä totuutta?

' Oon myös hengästynyt puhuessani, ihan niin, että on joutunut haukkomaan happea. Yleiskuntoni ei ole hyvä muttei niin huonokaan etten jaksaisi puhua, koulumatkat menevät pyörällä ilman sen kummempia hengästymisiä. '

Hengästytkö vain kotonasi tai vain sisätiloissa?

' Kai sekin on unettomuutta ettei vaan pysty nukkumaan päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi? En ole juuri talven jälkeen nukkunut päiväunia vaikka unenmäärä on pysynyt vakiona. '

Aina ei saa nukuttua, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa... Torkahteletko luokassa kesken tunnin? Jos päiväunet eivät onnistu kotonasi, voitko yrittää jossakin muualla? Kaverisi luona tai koululla? Terveydenhoitajalla on yleensä lepohuone tai ainakin sänky jossain nurkassa.

Käytkö edelleen psykologilla/psykiatrilla?

Lue lisää

Kyllä se on lähempänä ettei kukaan oireile. Iskä on ollu samalainen vanhassakin talossa... kai.

Koulussa en muista hengästyneeni puhuessani. Sellaisia hengästymisiä ei oo tullu kuin kotona. Joskus myös ruuan jälkeen kun on iskenyt väsymys niin on pompannut sydän kurkkuun, vaikkei ole mitenkään fyysisesti rasittunut.

En torkahtele luokassa vaikka sellaisia väsymys kohtauksia tulee kesken tunnin. Nämä alko viime talvena, muuton jälkeen.

En ole ny käyny missään puhumassa kun ei ole ollut aikaa mihinkään. Huomenna menen psykologille aamusta ja iltapäivällä pitäs lähtee laitos hoitoon, pariks viikoks kai.

Tinnituksesta vielä sen verran, että se iskee monesti kohtauksittain, on kohtuu voimakasta ja on suhinan ja vinkunan sekotusta. Muutoin tinnitus on jo huomaamatonta. En tiedä olenko jo tottunut siihen vai onko se todella vähentynyt. Kesältä muistan, että korvat soivat aikansa, mutta loppui aina aikanaan. Kerran taisi sitten käydä ettei se loppunutkaan. Kesällä se tuntui olevan paljon matalampaa, nyt se on tullut paljon korkeemmaksi (se joka tulee kohtauksittain). Oon myös sen huomannut sen jos työntää alaleukaa eteenpäin niin tinnitus voimastuu, toinen on jos puree hampaita yhteen. Todistaisiko tuo sen, että tinnitus johtuisi hampaista/purentalihaksista?

aloittaja kirjoitti:

Kyllä se on lähempänä ettei kukaan oireile. Iskä on ollu samalainen vanhassakin talossa... kai.

Koulussa en muista hengästyneeni puhuessani. Sellaisia hengästymisiä ei oo tullu kuin kotona. Joskus myös ruuan jälkeen kun on iskenyt väsymys niin on pompannut sydän kurkkuun, vaikkei ole mitenkään fyysisesti rasittunut.

En torkahtele luokassa vaikka sellaisia väsymys kohtauksia tulee kesken tunnin. Nämä alko viime talvena, muuton jälkeen.

En ole ny käyny missään puhumassa kun ei ole ollut aikaa mihinkään. Huomenna menen psykologille aamusta ja iltapäivällä pitäs lähtee laitos hoitoon, pariks viikoks kai.

Tinnituksesta vielä sen verran, että se iskee monesti kohtauksittain, on kohtuu voimakasta ja on suhinan ja vinkunan sekotusta. Muutoin tinnitus on jo huomaamatonta. En tiedä olenko jo tottunut siihen vai onko se todella vähentynyt. Kesältä muistan, että korvat soivat aikansa, mutta loppui aina aikanaan. Kerran taisi sitten käydä ettei se loppunutkaan. Kesällä se tuntui olevan paljon matalampaa, nyt se on tullut paljon korkeemmaksi (se joka tulee kohtauksittain). Oon myös sen huomannut sen jos työntää alaleukaa eteenpäin niin tinnitus voimastuu, toinen on jos puree hampaita yhteen. Todistaisiko tuo sen, että tinnitus johtuisi hampaista/purentalihaksista?

Lue lisää

' Koulussa en muista hengästyneeni puhuessani. Sellaisia hengästymisiä ei oo tullu kuin kotona. Joskus myös ruuan jälkeen kun on iskenyt väsymys niin on pompannut sydän kurkkuun, vaikkei ole mitenkään fyysisesti rasittunut. '

Tuokin viittaa siihen että ongelmiesi syy löytyy kodistasi eikä esimerkiksi homehtuneesta koulurakennuksesta.

' En ole ny käyny missään puhumassa kun ei ole ollut aikaa mihinkään. Huomenna menen psykologille aamusta ja iltapäivällä pitäs lähtee laitos hoitoon, pariks viikoks kai. '

Nyt jo? Sehän on hyvä! :-)

Muutama pieni ehdotus:

- Jos ongelmasi todella johtuvat kotonasi (mahdollisesti) olevasta homeesta, oireiden pitäisi lieventyä tai poistua kokonaan laitoksessa olosi aikana. Vertaile ja pidä kirjaa olossasi tapahtuvista muutoksista. Se on tärkeää hoitosikin kannalta.

- Sinua hoitavan psykiatrin ja muun lääkintähenkilökunnan olisi hyvä tietää tilanteesi kehitysvaiheet mahdollisimman tarkasti. En tiedä mitä kaikkea olet ehtinyt psykologisi kanssa keskustella ja mitä hän on papereihisi kirjannut, mutta epäilen keskustelussamme olevan jonkin verran hänen papereistaan puuttuvia asioita. Voitko tehdä heille jonkinlaisen yhteenvetodokumentin tämän ketjun viesteistä? Jos et jaksa/ehdi sellaista tehdä, kannattaa ainakin tulostaa tämän viestiketjun sinua koskevat viestit ja ottaa ne mukaan itsellesi muistilapuiksi.

- Psykiatri uskoakseni haluaa käsitellä myös sinulle hyvinkin arkoja aiheita, mutta yritä vastata mahdollisimman tarkkaan ja salailematta! Mitä nopeammin hoitohenkilökunta saa tarkat tiedot tilanteestasi, sitä nopeammin he pääsevät auttamaan sinua.

- Kotonasi olisi hyvä tehdä hoitojaksosi aikana täystarkastus mahdollisten kosteusvaurioiden ja homeen löytämiseksi. Saisitko perheesi vakuutettua tarkastuksen tarpeellisuudesta?

' Tinnituksesta vielä sen verran, että se iskee monesti kohtauksittain, on kohtuu voimakasta ja on suhinan ja vinkunan sekotusta. ' & ' Oon myös sen huomannut sen jos työntää alaleukaa eteenpäin niin tinnitus voimastuu, toinen on jos puree hampaita yhteen. Todistaisiko tuo sen, että tinnitus johtuisi hampaista/purentalihaksista? '

Missä ja milloin ne kohtaukset tulevat? Epäilen edelleen että tinnituksesi syynä on kokonaistilanteesi. (Kaikki jännityksesi yhdistettynä ahdistuneisuuteesi, masennukseesi, Zopinoxeilla torjumaasi unettomuuteen, mahdolliseen sivuontelotulehdukseen ja muihinkin ongelmiisi...)

Uskon että hoidosta on sinulle paljon apua. :-) En tiedä voitko pitää meihin yhteyttä hoitojaksosi aikana, mutta ainakin minä aion odottaa viestejäsi! :-)

Voi hyvin ja parane! :-))

aloittaja kirjoitti:

Kyllä se on lähempänä ettei kukaan oireile. Iskä on ollu samalainen vanhassakin talossa... kai.

Koulussa en muista hengästyneeni puhuessani. Sellaisia hengästymisiä ei oo tullu kuin kotona. Joskus myös ruuan jälkeen kun on iskenyt väsymys niin on pompannut sydän kurkkuun, vaikkei ole mitenkään fyysisesti rasittunut.

En torkahtele luokassa vaikka sellaisia väsymys kohtauksia tulee kesken tunnin. Nämä alko viime talvena, muuton jälkeen.

En ole ny käyny missään puhumassa kun ei ole ollut aikaa mihinkään. Huomenna menen psykologille aamusta ja iltapäivällä pitäs lähtee laitos hoitoon, pariks viikoks kai.

Tinnituksesta vielä sen verran, että se iskee monesti kohtauksittain, on kohtuu voimakasta ja on suhinan ja vinkunan sekotusta. Muutoin tinnitus on jo huomaamatonta. En tiedä olenko jo tottunut siihen vai onko se todella vähentynyt. Kesältä muistan, että korvat soivat aikansa, mutta loppui aina aikanaan. Kerran taisi sitten käydä ettei se loppunutkaan. Kesällä se tuntui olevan paljon matalampaa, nyt se on tullut paljon korkeemmaksi (se joka tulee kohtauksittain). Oon myös sen huomannut sen jos työntää alaleukaa eteenpäin niin tinnitus voimastuu, toinen on jos puree hampaita yhteen. Todistaisiko tuo sen, että tinnitus johtuisi hampaista/purentalihaksista?

Lue lisää

En tiedä, oletko aloittaja enää löytänyt tälle palstalle... Vastailen aiempiin viesteihisi, josko olisit laittanut johonkin niistä komennon lähettää uusista vastauksista sinulle sähköpostia...

Jos et ole jaksanut kirjoitella tänne, se on ok, mutta kaipaan tietoa siitä, että olet kunnossa! Kirjoita edes pari merkkiä!

Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. :-)

Sairaalassaolo voi olla aika pitkästyttävää, sen muistan omasta sairaalassaolostani. (Umpilisäke kiukutteli). Oletko keksinyt mitään järkevää ajankulua? Itse luin monta kirjaa...

Masennus ja epävakaa persoonallisuus? EEG ja magneettikuvaus? Johan on yhdistelmä... Molemmat ovat kyllä perustutkimuksia, kun muut tulokset ovat poikkeavia ja epäillään aivokasvainta, epilepsiaa tai jotain muuta aivoperäistä sairautta. Niitä käytetään myös silloin, kun lääkäreillä ei ole aavistustakaan, miksi potilas on kipeä...

Sinusta on varmasti otettu paljon muitakin tutkimuksia, oletko saanut kuulla niiden tuloksia?

Mainitsitko lääkäreille, että oireesi saattaisivat johtua homeesta? Jos et, ota kirjeenvaihtomme mukaan ja pane lääkärit vertaamaan oireitasi homeoirelistaan. Lääkärisi eivät välttämättä ole ottaneet sitä mahdollisuutta huomioon.

Oletko saanut jotain lääkkeitä kipuihisi tai uniongelmiisi? Oletko keksinyt mitään tapaa vähentää kipuja tai oletko saanut jotain ohjeita?

Hyvä, että tinnituksesi on vähentynyt! Jotakin parannusta tilassasi on sentään tapahtunut! :-)

Kuinka sinulla on muuten mennyt? Oletko löytänyt uusia kavereita?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. :-)

Sairaalassaolo voi olla aika pitkästyttävää, sen muistan omasta sairaalassaolostani. (Umpilisäke kiukutteli). Oletko keksinyt mitään järkevää ajankulua? Itse luin monta kirjaa...

Masennus ja epävakaa persoonallisuus? EEG ja magneettikuvaus? Johan on yhdistelmä... Molemmat ovat kyllä perustutkimuksia, kun muut tulokset ovat poikkeavia ja epäillään aivokasvainta, epilepsiaa tai jotain muuta aivoperäistä sairautta. Niitä käytetään myös silloin, kun lääkäreillä ei ole aavistustakaan, miksi potilas on kipeä...

Sinusta on varmasti otettu paljon muitakin tutkimuksia, oletko saanut kuulla niiden tuloksia?

Mainitsitko lääkäreille, että oireesi saattaisivat johtua homeesta? Jos et, ota kirjeenvaihtomme mukaan ja pane lääkärit vertaamaan oireitasi homeoirelistaan. Lääkärisi eivät välttämättä ole ottaneet sitä mahdollisuutta huomioon.

Oletko saanut jotain lääkkeitä kipuihisi tai uniongelmiisi? Oletko keksinyt mitään tapaa vähentää kipuja tai oletko saanut jotain ohjeita?

Hyvä, että tinnituksesi on vähentynyt! Jotakin parannusta tilassasi on sentään tapahtunut! :-)

Kuinka sinulla on muuten mennyt? Oletko löytänyt uusia kavereita?

Lue lisää

Erehdyin taas ammentamaan lisää tietoa netistä ja törmäsin sivustoon jossa mainittiin, että niskoista aiheutuva jännnityspäänsärky alkaa jomottavana särkynä takaraivolla. Juuri niin kuin minulla. Lihakset ovat todella jumissa. Jos alan venyttämään jalkoja tai käsiä niin ovat melkein samantien puutumassa.
Mitään tutkimuksia ei ole vielä ollut verikoetta lukuun ottamatta jossa ei ollut mitään. Psykologille, fysioterapiaan, toimintaterapiaan ja ties minne laittoivat lähetteen. Ensi viikolla saattaa jo jotain tapahtua. Miulle sanottiin, että voin kysyä psykologilta miksi olen juuri tälläinen. Odotan jo ihan innolla :)
Se, että luin jännitys päänsäryn alkavan jomottavana takaraivolta helpotti olo ihan todella. Jokainen raaja on niin jumissa.

Ahdistuksen oireet:
Hikoilu
Sydämentykytys ON
Hengenahdistus, ilman loppumisen tunne
Huimaus
Pahoinvointi ON
Vatsaoireet ON
Ahdistava tunne rinnassa ON
Tihentynyt virtsaamisen tarve ON
Unettomuus ON

epävakaa persoonallisuus: tunnistin itseni lukiessani wikipedian artikkelia

Ihme kyllä oon kyennyt tutustuun uusiin ihmisiin kohtuu helposti. Minulla on ollut ihan hauskaakin.

Säännöllinen päivärytmi ja sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu helpottavan oloa. On siä laitoksessa muitakin joilla paikkoja kolottaa. Yksi käy ainakin fysioterapiassa selkäkipujen takia (kärsii paniikkihäiriöstä). Toisella on ollut kipua rinnassa. Hän kertoi siitä mulle ja alkoi itseäkin sattuun rinnasta kun nousin tuolilta. Hänellä on ollut myös päänsärkyä ja niskasärkyä. Huonetoveri on sanonut, että hänenkin lähimuistintsa toimii huonosti ja tasapaino ei ole parhain mahdollinen. En enää tunne olevani niin yksin.

aloittaja kirjoitti:

Erehdyin taas ammentamaan lisää tietoa netistä ja törmäsin sivustoon jossa mainittiin, että niskoista aiheutuva jännnityspäänsärky alkaa jomottavana särkynä takaraivolla. Juuri niin kuin minulla. Lihakset ovat todella jumissa. Jos alan venyttämään jalkoja tai käsiä niin ovat melkein samantien puutumassa.
Mitään tutkimuksia ei ole vielä ollut verikoetta lukuun ottamatta jossa ei ollut mitään. Psykologille, fysioterapiaan, toimintaterapiaan ja ties minne laittoivat lähetteen. Ensi viikolla saattaa jo jotain tapahtua. Miulle sanottiin, että voin kysyä psykologilta miksi olen juuri tälläinen. Odotan jo ihan innolla :)
Se, että luin jännitys päänsäryn alkavan jomottavana takaraivolta helpotti olo ihan todella. Jokainen raaja on niin jumissa.

Ahdistuksen oireet:
Hikoilu
Sydämentykytys ON
Hengenahdistus, ilman loppumisen tunne
Huimaus
Pahoinvointi ON
Vatsaoireet ON
Ahdistava tunne rinnassa ON
Tihentynyt virtsaamisen tarve ON
Unettomuus ON

epävakaa persoonallisuus: tunnistin itseni lukiessani wikipedian artikkelia

Ihme kyllä oon kyennyt tutustuun uusiin ihmisiin kohtuu helposti. Minulla on ollut ihan hauskaakin.

Säännöllinen päivärytmi ja sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu helpottavan oloa. On siä laitoksessa muitakin joilla paikkoja kolottaa. Yksi käy ainakin fysioterapiassa selkäkipujen takia (kärsii paniikkihäiriöstä). Toisella on ollut kipua rinnassa. Hän kertoi siitä mulle ja alkoi itseäkin sattuun rinnasta kun nousin tuolilta. Hänellä on ollut myös päänsärkyä ja niskasärkyä. Huonetoveri on sanonut, että hänenkin lähimuistintsa toimii huonosti ja tasapaino ei ole parhain mahdollinen. En enää tunne olevani niin yksin.

Lue lisää

Jos kerran tiedon perässä surffailu auttoi sinua, niin eihän se silloin turhaa ollut! Löysit hyviä sivuja, varsinkin tuon epävakaan persoonallisuuden kuvauksen olin kokonaan unohtanut vaikka itse sitä aihetta serequinillekin lukemiseksi suosittelin. :-(

Joka tapauksessa hyvä, että vihdoin sait helpotusta stressiisi! :-))

Miten sinua on tähän mennessä diagnosoitu / hoidettu? Saitko lähetteet vasta nyt vai oletko jo käynyt terapiassa? Etkö ole päässyt puhumaan psykologin kanssa vielä lainkaan vai onko sinua vain tutkittu kertomatta mitään? Kertomiesi tapahtumien ajoitus jäi minulle hieman epäselväksi...

Mukava kuulla, että asiat etenevät ja olet pääsemässä tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoon. Fysioterapia ja muut hoidot varmasti auttavat niskajännityksiisi ja päänsärkyihisi.

Arvelinkin, että päivärytmin muutos ja kohtalotoverien tapaaminen auttaisivat sinua. :-) Oletteko ajatelleet pitää yhteyttä myöhemminkin?

Oletko muuten saanut kahvinjuontiasi kuriin? :-o

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Jos kerran tiedon perässä surffailu auttoi sinua, niin eihän se silloin turhaa ollut! Löysit hyviä sivuja, varsinkin tuon epävakaan persoonallisuuden kuvauksen olin kokonaan unohtanut vaikka itse sitä aihetta serequinillekin lukemiseksi suosittelin. :-(

Joka tapauksessa hyvä, että vihdoin sait helpotusta stressiisi! :-))

Miten sinua on tähän mennessä diagnosoitu / hoidettu? Saitko lähetteet vasta nyt vai oletko jo käynyt terapiassa? Etkö ole päässyt puhumaan psykologin kanssa vielä lainkaan vai onko sinua vain tutkittu kertomatta mitään? Kertomiesi tapahtumien ajoitus jäi minulle hieman epäselväksi...

Mukava kuulla, että asiat etenevät ja olet pääsemässä tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoon. Fysioterapia ja muut hoidot varmasti auttavat niskajännityksiisi ja päänsärkyihisi.

Arvelinkin, että päivärytmin muutos ja kohtalotoverien tapaaminen auttaisivat sinua. :-) Oletteko ajatelleet pitää yhteyttä myöhemminkin?

Oletko muuten saanut kahvinjuontiasi kuriin? :-o

Lue lisää

Lopullista diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta alkavan persoonallisuushäiriön merkkejä on ja masennus nyt on selvä juttu. Ahdistuksesta en ole lääkärille puhunut mitään, vain omahoitajalle, joka ei tunnu reagoivan asiaan ollenkaan. Mahtaako olla tuttua hänelle? Hoidettu ei ole vielä ollenkaan. Lähetteet lähetettiin keskiviikkona.
Mieli ainakin tekisi mieli pitää yhteyttä jatkossakin.
Laitoksessa juon kolme kuppia päivässä, ei ole niin pöhö olo kuin kotona jolloin (esim. juuri nyt) kittaan miljoona kuppia päivässä.
Eilen illalla nukkumaan mennessä noin yhden aikaan iski kamala olo. Oksetti ihan hirveesti. Sitten menin vessaan enkä oksentanut vaan alkoi huimaan, silmissä sumeneen, haukoin henkeä ja raajat vapiseen. Pelkäsin ihan tosissani. Oli ennen pahaa oloa jo sellainen erikoinen olo. Söin tosin illalla pasteijoja jotka maistu hieman kummallisilta. Paniikkikohtaus kuulostaa melko hyvältä selitykseltä, mutta se on outoa, että se alkoi pahasta olosta. Päätä ei särkenyt ollenkaan. Vessan lattialla istuessa sain jotenkin rauhotettua itteeni ja olo meni pikku hiljaa ohi. Nukahdin melkein heti kun pääsin sänkyyn.

aloittaja kirjoitti:

Lopullista diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta alkavan persoonallisuushäiriön merkkejä on ja masennus nyt on selvä juttu. Ahdistuksesta en ole lääkärille puhunut mitään, vain omahoitajalle, joka ei tunnu reagoivan asiaan ollenkaan. Mahtaako olla tuttua hänelle? Hoidettu ei ole vielä ollenkaan. Lähetteet lähetettiin keskiviikkona.
Mieli ainakin tekisi mieli pitää yhteyttä jatkossakin.
Laitoksessa juon kolme kuppia päivässä, ei ole niin pöhö olo kuin kotona jolloin (esim. juuri nyt) kittaan miljoona kuppia päivässä.
Eilen illalla nukkumaan mennessä noin yhden aikaan iski kamala olo. Oksetti ihan hirveesti. Sitten menin vessaan enkä oksentanut vaan alkoi huimaan, silmissä sumeneen, haukoin henkeä ja raajat vapiseen. Pelkäsin ihan tosissani. Oli ennen pahaa oloa jo sellainen erikoinen olo. Söin tosin illalla pasteijoja jotka maistu hieman kummallisilta. Paniikkikohtaus kuulostaa melko hyvältä selitykseltä, mutta se on outoa, että se alkoi pahasta olosta. Päätä ei särkenyt ollenkaan. Vessan lattialla istuessa sain jotenkin rauhotettua itteeni ja olo meni pikku hiljaa ohi. Nukahdin melkein heti kun pääsin sänkyyn.

Lue lisää

En tiedä, oletko aloittaja enää löytänyt tälle palstalle... Vastailen aiempiin viesteihisi, josko olisit laittanut johonkin niistä komennon lähettää uusista vastauksista sinulle sähköpostia...

Jos et ole jaksanut kirjoitella tänne, se on ok, mutta kaipaan tietoa siitä, että olet kunnossa! Kirjoita edes pari merkkiä!

ver. 2

Ammuit unissasi hankalimpia luokkatovereitasi laadukkaalla konetuliaseella. Älä loukkaannu, mutta tuo ei kuulostanut painajaiselta, vaan toiveunelta...

Nukut kotona yksin, mutta laitoksessa muiden kanssa. Huonetoverisi mekkalointi selittäisi painajaistesi toisen henkilön. Onko laitoshuoneesi pimeämpi kuin huoneesi kotona? Olet kaiketi jo kokeillut ratkaista tyynyongelmaa jättämällä sängyn pääpuolen hieman ylemmäksi, mutta oletko kokeillut laittaa tyynyn tai lisätyynyn sijauspatjan alle? Se keino on auttanut minua muutaman kerran...

' Välillä olen jo vähän hyväksymässä itseäni, mutta sitten saatana taas turhautua tai muuten vaan suuttua ja mieleni menee maihin ja vihaan taas itseäni. '

Tiedän tunteen... Mitkä ovat kolme pahinta asiaa mitä vihaat itsessäsi?

Kuinka voit?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Ammuit unissasi hankalimpia luokkatovereitasi laadukkaalla konetuliaseella. Älä loukkaannu, mutta tuo ei kuulostanut painajaiselta, vaan toiveunelta...

Nukut kotona yksin, mutta laitoksessa muiden kanssa. Huonetoverisi mekkalointi selittäisi painajaistesi toisen henkilön. Onko laitoshuoneesi pimeämpi kuin huoneesi kotona? Olet kaiketi jo kokeillut ratkaista tyynyongelmaa jättämällä sängyn pääpuolen hieman ylemmäksi, mutta oletko kokeillut laittaa tyynyn tai lisätyynyn sijauspatjan alle? Se keino on auttanut minua muutaman kerran...

' Välillä olen jo vähän hyväksymässä itseäni, mutta sitten saatana taas turhautua tai muuten vaan suuttua ja mieleni menee maihin ja vihaan taas itseäni. '

Tiedän tunteen... Mitkä ovat kolme pahinta asiaa mitä vihaat itsessäsi?

Lue lisää

Nyt sitten aloitettiin lääkitys. Täysin voimaton olo ja suuta kuivaa. Ja olen saanut ihan kummallisia raivonpuuskia. Henkisesti ei ole koskaan ollut näin huono-olo. Suosittelivat mulle, että menisin hoitojaksolle keväämällä. Viimeinen asia mitä tässä kaipaa. Tässä tuntee itsensä niin surkeaksi.

Koitan kirjoittaa huomenna enemmän jos olisin vähän virkeämpi.

aloittaja kirjoitti:

Nyt sitten aloitettiin lääkitys. Täysin voimaton olo ja suuta kuivaa. Ja olen saanut ihan kummallisia raivonpuuskia. Henkisesti ei ole koskaan ollut näin huono-olo. Suosittelivat mulle, että menisin hoitojaksolle keväämällä. Viimeinen asia mitä tässä kaipaa. Tässä tuntee itsensä niin surkeaksi.

Koitan kirjoittaa huomenna enemmän jos olisin vähän virkeämpi.

Lue lisää

No eipä todellakaan kuulosta kovinkaan kannustavalta...
Lääkityksen antamisen ymmärrän, koska olet ollut huonossa kunnnossa jo pidemmän aikaa etkä ole parantunut edes laitokseen suljettuna... Noin yleisesti ottaen nykyiset lääkkeet kyllä ovat hyviä masennuksen torjujia, mutta ainakin alussa on tietysti kaikenlaisia oireita. Mitä lääkettä sinulle määrättiin ja kuinka vahvana?

Potkaistiinko sinut ulos heti lääkkeen määräämisen jälkeen vai saitko pillereitä jo laitoksessa?

Käytkö nyt psykologilla säännöllisesti ennen niitä "kertausharjoituksia"?

Koita kestää! :-)

aloittaja kirjoitti:

Nyt sitten aloitettiin lääkitys. Täysin voimaton olo ja suuta kuivaa. Ja olen saanut ihan kummallisia raivonpuuskia. Henkisesti ei ole koskaan ollut näin huono-olo. Suosittelivat mulle, että menisin hoitojaksolle keväämällä. Viimeinen asia mitä tässä kaipaa. Tässä tuntee itsensä niin surkeaksi.

Koitan kirjoittaa huomenna enemmän jos olisin vähän virkeämpi.

Lue lisää

Tämä on ehkä hieman outo kysymys... Olitko perjantai-illan (pe), yön ja tämän lauantain aamupäivän huonommassa kunnossa kuin perjantaina päivällä? Entä miten nyt (lauantai-iltana)?

Tietyt neurologiset lääkkeet aiheuttavat sivuoireenaan agressiivista käyttäytymistä ja "kiriherkkyyttä".

Mikä tuntuu sinusta nyt pahimmalta? Mikä lohduttaisi?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Tämä on ehkä hieman outo kysymys... Olitko perjantai-illan (pe), yön ja tämän lauantain aamupäivän huonommassa kunnossa kuin perjantaina päivällä? Entä miten nyt (lauantai-iltana)?

Tietyt neurologiset lääkkeet aiheuttavat sivuoireenaan agressiivista käyttäytymistä ja "kiriherkkyyttä".

Mikä tuntuu sinusta nyt pahimmalta? Mikä lohduttaisi?

Lue lisää

Alkaa jo vaikuttamaan, että seroquel-lääke jota käytän on vain pahasta. Mielialan vaihtelu on vain voimistunut. Olen aamupäivisin todellä äreä enkä näe missään mitään hyvää. Stressaan kaiketi jotain kun tekisi mieli huutaa kaikesta kaikille.
Psykologikin antoi palautetta. En muista juuri mitään mitä hän sanoi. Ajutus on päässäni, mutta en kykenen muuttamaan sitä sanoiksi. No kuitenkin, abstrakti ajatetteluni oli selvästi keskihajontaa parempi (keskihajonta on 7-13 ja abstrakti ajattelu oli minulla 17). Toinen oli kaiketi yleistieto ja se oli 15 tai 16. Kaksi oli vain alle keskihajonnan. Jotain sosiaaliseen kanssakäymiseen viittaavaa ja muistitoiminnot. Olen huomannutkin, että ennenkaikkea nyt kun olen ollut lääkityksen alainen päästäni on hävinnyt sanoja juuri kun ne olisi pitänyt sanoa. Ja jaarittelen muutenkin tavallista enemmän.
Toisesta testituloksesta psykologi sanoi näin:
-"Ne nuoret joilla oli nämä kaksi korkeimmalla kärsivät paljon somaattisista oireista."
Tuokin helpotti vähän vaikka näistä vaivoista ei ole hauska kärsiä. Yhtäkkiä saattaa alkaa pistämään rinnasta/sydämmestä, päässä vihlaista, paine tuntua nenässä ym. Suurimmat pelkoni on nyt, että tulen kuuroksi koska tuntuu, että laitan enemmän voluumia kun kuuntelen musiikkia. Toinen on se, että tinnitukseni pahenee. Ehkä pienenä helpottavana tietona oli se ettei päässäni ole kasvainta (kävin siis magneettikuvassa). Niskani ovat taas kerran kuin sementtiä joten voimistunut tinnitus saattanee johtua siitä. Tai sitten kuvittelen taas kaiken. Nyt kun olen tuntenut, että tinnitus olisi voimistunut tunnen myös painetta nenässä. Kaikki vaivat tuntuvat menevän käsi kädessä. Muutenkin olen tuntenut itseni hyvin alakuloiseksi muutamana viime päivinä.
Epäilivät jo minussa aspergeria. Se löi kyllä luun kurkkuun. Onneksi psykologin mielestä en ole moinen.
Jotain muutakin oli kerrotavaa mutten enää muista...

aloittaja kirjoitti:

Alkaa jo vaikuttamaan, että seroquel-lääke jota käytän on vain pahasta. Mielialan vaihtelu on vain voimistunut. Olen aamupäivisin todellä äreä enkä näe missään mitään hyvää. Stressaan kaiketi jotain kun tekisi mieli huutaa kaikesta kaikille.
Psykologikin antoi palautetta. En muista juuri mitään mitä hän sanoi. Ajutus on päässäni, mutta en kykenen muuttamaan sitä sanoiksi. No kuitenkin, abstrakti ajatetteluni oli selvästi keskihajontaa parempi (keskihajonta on 7-13 ja abstrakti ajattelu oli minulla 17). Toinen oli kaiketi yleistieto ja se oli 15 tai 16. Kaksi oli vain alle keskihajonnan. Jotain sosiaaliseen kanssakäymiseen viittaavaa ja muistitoiminnot. Olen huomannutkin, että ennenkaikkea nyt kun olen ollut lääkityksen alainen päästäni on hävinnyt sanoja juuri kun ne olisi pitänyt sanoa. Ja jaarittelen muutenkin tavallista enemmän.
Toisesta testituloksesta psykologi sanoi näin:
-"Ne nuoret joilla oli nämä kaksi korkeimmalla kärsivät paljon somaattisista oireista."
Tuokin helpotti vähän vaikka näistä vaivoista ei ole hauska kärsiä. Yhtäkkiä saattaa alkaa pistämään rinnasta/sydämmestä, päässä vihlaista, paine tuntua nenässä ym. Suurimmat pelkoni on nyt, että tulen kuuroksi koska tuntuu, että laitan enemmän voluumia kun kuuntelen musiikkia. Toinen on se, että tinnitukseni pahenee. Ehkä pienenä helpottavana tietona oli se ettei päässäni ole kasvainta (kävin siis magneettikuvassa). Niskani ovat taas kerran kuin sementtiä joten voimistunut tinnitus saattanee johtua siitä. Tai sitten kuvittelen taas kaiken. Nyt kun olen tuntenut, että tinnitus olisi voimistunut tunnen myös painetta nenässä. Kaikki vaivat tuntuvat menevän käsi kädessä. Muutenkin olen tuntenut itseni hyvin alakuloiseksi muutamana viime päivinä.
Epäilivät jo minussa aspergeria. Se löi kyllä luun kurkkuun. Onneksi psykologin mielestä en ole moinen.
Jotain muutakin oli kerrotavaa mutten enää muista...

Lue lisää

Katsoin tuota seroquelia lääkärikirjasta http://www.tohtori.fi/?page=0545318&searchtype=1&searchstring=seroquel&searchpage=1&id=4775969 .

' Etenkin ensimmäisten hoitoviikkojen aikana voi ilmetä lievää uneliaisuutta, joka hoidon jatkuessa yleensä lievittyy tai poistuu. Uneliaisuus heikentää tarkkaavaisuutta liikenteessä. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat mm. lievä voimattomuus, suun kuivuus, painon nousu, huimaus, ummetus, sydämen tiheälyöntisyys ja ruoansulatushäiriöt. Joskus ilmaantuvia ovat mm. pyörtyminen, turvotukset ja verisolujen tuotannon häiriöt. Alkoholin käyttöä lääkityksen aikana on syytä välttää. Kaikkien muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä on syytä neuvotella lääkärin kanssa.'

Tuon mukaan lääkitys selittää vain osan oireistasi. Kannattaisi ehkä soittaa laitokselle ja tarkistaa, onko olosi "normaali". Muuten ei voi kuin odottaa ja katsoa, millaiseksi maailma on muuttunut kun olet päässyt täyteen annosvahvuuteen ja alkuvaiheen sivuoireet ovat (toivottavasti) muutaman viikon kuluttua lieventyneet. (Oletan, että et vielä syö täyttä annosta.)

Muut oireesi (ärtyneisyys, tukkoisuus jne.) ovat ilmeisesti samoja kuin ennen laitokseen menoa? Oliko sinulla samanlaisia oireita viikonloppuvapailla kotona käydessäsi, vai ovatko ne tulleet vasta nyt pikkuhiljaa takaisin? Päättelin kirjoitustiheydestäsi, että olit kotona vain joka toinen viikonloppu. Olinko oikeassa?

Nuo kertomasi psykologituloksethan ovat hyviä ja olet päässyt aivokasvainpelostasikin! :-))

Miten olet kotiutunut? Oletko jo päässyt takaisin rutiineihin? (Oletko lipsahtanut takaisin vanhaan yövalvontarytmiisi vai oletko päässyt kompromissiin koti-&laitosrytmin välillä?) Sääkin on ollut suht. suosiollinen kävelyretkiä silmälläpitäen. Oletko törmännyt vanhoihin kavereihisi? Kävitkö katselemassa uudenvuoden paukutuksia?

Kirjoitatko nykyisin tuntojasi päiväkirjaan, kuten sere... ei vaan... "deserton"? Auttaisiko ärtynyttä oloasi, jos haukkuisit meidät (tai ainakin minut) perinpohjaisesti? Oikein luvan kanssa... :-) Ainakin minä lupaan olla heittämättä (työpaikkani omistamaa) kannettavaa ikkunasta ulos - ainakaan mahdollisten tulikivenkatkuisten tekstiesi takia... :-) Nyt kun loma loppuu, niin ei tiedä mitä sitä tulee lomaltapaluustressin takia tehtyä...

Voi joka tapauksessa paremmin! :-)


Teille molemmille muuten tiedoksi: Luen viestejänne tien päällä ollessani kännykästäni, joten profiilitiedoissani näkyvä viimeisin kirjautuminen ei välttämättä tarkoita, että voisin vastata...

aloittaja kirjoitti:

Alkaa jo vaikuttamaan, että seroquel-lääke jota käytän on vain pahasta. Mielialan vaihtelu on vain voimistunut. Olen aamupäivisin todellä äreä enkä näe missään mitään hyvää. Stressaan kaiketi jotain kun tekisi mieli huutaa kaikesta kaikille.
Psykologikin antoi palautetta. En muista juuri mitään mitä hän sanoi. Ajutus on päässäni, mutta en kykenen muuttamaan sitä sanoiksi. No kuitenkin, abstrakti ajatetteluni oli selvästi keskihajontaa parempi (keskihajonta on 7-13 ja abstrakti ajattelu oli minulla 17). Toinen oli kaiketi yleistieto ja se oli 15 tai 16. Kaksi oli vain alle keskihajonnan. Jotain sosiaaliseen kanssakäymiseen viittaavaa ja muistitoiminnot. Olen huomannutkin, että ennenkaikkea nyt kun olen ollut lääkityksen alainen päästäni on hävinnyt sanoja juuri kun ne olisi pitänyt sanoa. Ja jaarittelen muutenkin tavallista enemmän.
Toisesta testituloksesta psykologi sanoi näin:
-"Ne nuoret joilla oli nämä kaksi korkeimmalla kärsivät paljon somaattisista oireista."
Tuokin helpotti vähän vaikka näistä vaivoista ei ole hauska kärsiä. Yhtäkkiä saattaa alkaa pistämään rinnasta/sydämmestä, päässä vihlaista, paine tuntua nenässä ym. Suurimmat pelkoni on nyt, että tulen kuuroksi koska tuntuu, että laitan enemmän voluumia kun kuuntelen musiikkia. Toinen on se, että tinnitukseni pahenee. Ehkä pienenä helpottavana tietona oli se ettei päässäni ole kasvainta (kävin siis magneettikuvassa). Niskani ovat taas kerran kuin sementtiä joten voimistunut tinnitus saattanee johtua siitä. Tai sitten kuvittelen taas kaiken. Nyt kun olen tuntenut, että tinnitus olisi voimistunut tunnen myös painetta nenässä. Kaikki vaivat tuntuvat menevän käsi kädessä. Muutenkin olen tuntenut itseni hyvin alakuloiseksi muutamana viime päivinä.
Epäilivät jo minussa aspergeria. Se löi kyllä luun kurkkuun. Onneksi psykologin mielestä en ole moinen.
Jotain muutakin oli kerrotavaa mutten enää muista...

Lue lisää

Tilkkutäkki siihen, että poistaisin serequin-nickillä kirjoittamani viestit:
"Tuo vaatii luvan aloittajaltakin, koska jos tuhoat itsesi, niin myös osia meistä molemmista katoaa..."
Joten saanko luvan itsetuhoiseen käyttäytymiseen tältä osin?

(Ylläpito sanoo: "Kirjoittamiesi viestien nimimerkkiä ei valitettavasti voi vaihtaa.")

aloittaja kirjoitti:

Alkaa jo vaikuttamaan, että seroquel-lääke jota käytän on vain pahasta. Mielialan vaihtelu on vain voimistunut. Olen aamupäivisin todellä äreä enkä näe missään mitään hyvää. Stressaan kaiketi jotain kun tekisi mieli huutaa kaikesta kaikille.
Psykologikin antoi palautetta. En muista juuri mitään mitä hän sanoi. Ajutus on päässäni, mutta en kykenen muuttamaan sitä sanoiksi. No kuitenkin, abstrakti ajatetteluni oli selvästi keskihajontaa parempi (keskihajonta on 7-13 ja abstrakti ajattelu oli minulla 17). Toinen oli kaiketi yleistieto ja se oli 15 tai 16. Kaksi oli vain alle keskihajonnan. Jotain sosiaaliseen kanssakäymiseen viittaavaa ja muistitoiminnot. Olen huomannutkin, että ennenkaikkea nyt kun olen ollut lääkityksen alainen päästäni on hävinnyt sanoja juuri kun ne olisi pitänyt sanoa. Ja jaarittelen muutenkin tavallista enemmän.
Toisesta testituloksesta psykologi sanoi näin:
-"Ne nuoret joilla oli nämä kaksi korkeimmalla kärsivät paljon somaattisista oireista."
Tuokin helpotti vähän vaikka näistä vaivoista ei ole hauska kärsiä. Yhtäkkiä saattaa alkaa pistämään rinnasta/sydämmestä, päässä vihlaista, paine tuntua nenässä ym. Suurimmat pelkoni on nyt, että tulen kuuroksi koska tuntuu, että laitan enemmän voluumia kun kuuntelen musiikkia. Toinen on se, että tinnitukseni pahenee. Ehkä pienenä helpottavana tietona oli se ettei päässäni ole kasvainta (kävin siis magneettikuvassa). Niskani ovat taas kerran kuin sementtiä joten voimistunut tinnitus saattanee johtua siitä. Tai sitten kuvittelen taas kaiken. Nyt kun olen tuntenut, että tinnitus olisi voimistunut tunnen myös painetta nenässä. Kaikki vaivat tuntuvat menevän käsi kädessä. Muutenkin olen tuntenut itseni hyvin alakuloiseksi muutamana viime päivinä.
Epäilivät jo minussa aspergeria. Se löi kyllä luun kurkkuun. Onneksi psykologin mielestä en ole moinen.
Jotain muutakin oli kerrotavaa mutten enää muista...

Lue lisää

Millainen olosi on? Ainakin sinun kyntesi lienevät kunnossa, joten oletko teroittanut ne uutta viestiäsi varten? ;-))

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Katsoin tuota seroquelia lääkärikirjasta http://www.tohtori.fi/?page=0545318&searchtype=1&searchstring=seroquel&searchpage=1&id=4775969 .

' Etenkin ensimmäisten hoitoviikkojen aikana voi ilmetä lievää uneliaisuutta, joka hoidon jatkuessa yleensä lievittyy tai poistuu. Uneliaisuus heikentää tarkkaavaisuutta liikenteessä. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat mm. lievä voimattomuus, suun kuivuus, painon nousu, huimaus, ummetus, sydämen tiheälyöntisyys ja ruoansulatushäiriöt. Joskus ilmaantuvia ovat mm. pyörtyminen, turvotukset ja verisolujen tuotannon häiriöt. Alkoholin käyttöä lääkityksen aikana on syytä välttää. Kaikkien muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä on syytä neuvotella lääkärin kanssa.'

Tuon mukaan lääkitys selittää vain osan oireistasi. Kannattaisi ehkä soittaa laitokselle ja tarkistaa, onko olosi "normaali". Muuten ei voi kuin odottaa ja katsoa, millaiseksi maailma on muuttunut kun olet päässyt täyteen annosvahvuuteen ja alkuvaiheen sivuoireet ovat (toivottavasti) muutaman viikon kuluttua lieventyneet. (Oletan, että et vielä syö täyttä annosta.)

Muut oireesi (ärtyneisyys, tukkoisuus jne.) ovat ilmeisesti samoja kuin ennen laitokseen menoa? Oliko sinulla samanlaisia oireita viikonloppuvapailla kotona käydessäsi, vai ovatko ne tulleet vasta nyt pikkuhiljaa takaisin? Päättelin kirjoitustiheydestäsi, että olit kotona vain joka toinen viikonloppu. Olinko oikeassa?

Nuo kertomasi psykologituloksethan ovat hyviä ja olet päässyt aivokasvainpelostasikin! :-))

Miten olet kotiutunut? Oletko jo päässyt takaisin rutiineihin? (Oletko lipsahtanut takaisin vanhaan yövalvontarytmiisi vai oletko päässyt kompromissiin koti-&laitosrytmin välillä?) Sääkin on ollut suht. suosiollinen kävelyretkiä silmälläpitäen. Oletko törmännyt vanhoihin kavereihisi? Kävitkö katselemassa uudenvuoden paukutuksia?

Kirjoitatko nykyisin tuntojasi päiväkirjaan, kuten sere... ei vaan... "deserton"? Auttaisiko ärtynyttä oloasi, jos haukkuisit meidät (tai ainakin minut) perinpohjaisesti? Oikein luvan kanssa... :-) Ainakin minä lupaan olla heittämättä (työpaikkani omistamaa) kannettavaa ikkunasta ulos - ainakaan mahdollisten tulikivenkatkuisten tekstiesi takia... :-) Nyt kun loma loppuu, niin ei tiedä mitä sitä tulee lomaltapaluustressin takia tehtyä...

Voi joka tapauksessa paremmin! :-)


Teille molemmille muuten tiedoksi: Luen viestejänne tien päällä ollessani kännykästäni, joten profiilitiedoissani näkyvä viimeisin kirjautuminen ei välttämättä tarkoita, että voisin vastata...

Lue lisää

Nyt sitten iskee nuha ja virtsatieinfektio samaan aikaan... vittu kun vituttaa kun ei osaa pukeutua kunnolla. Koputellu munuaisten kohdalta selkää koko päivän munuaistulehduksen pelossa. Paha olo iski lounaan jälkeen. Onneksi hävisi pian. Päätä melkein alkoi särkeä mutta loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Kurkku kipeä, painetta nenässä, satunnaista kipua vasemmassa korvassa ja vasempia takahampaitakin ehti jo särkeä. Kuumekin tuntui nousevan päivällä, mutta ei sitten noussutkaan. Sain melkein paniikkikohtauksen kun yhtäkkiä piti käydä kusella viiden minuutin välein. Kaikki tuntui vakavalta ja pelotti oikeasti. Lopulta rauhotuin ja olo on suht ok. Viikonloppuna virtsa olikin sameaa ja haisi pahalle. Olisi pitänyt tietää jo silloin kun en saanut rakkoa täysin tyhjennettyä. No huomenna menen jutteleen avohoitoon liittyvistä jutuista ja piipahdan päivytyksessä pissakokeessa.

Stressasin koko viikonlopun tinnitustani kun tuntui olevan niin pinnalla koko ajan. Ei paljoa pystynyt muuta ajattelemaan. Ei edes ralliin meinannut keskittyä. Nyt olen asian kanssa sinut ja en edes huomaa mitään tinnitusta. Tuntuu, että se oikeasti häviää kun asian vain unohtaa. Taidan keksiä koko jutun.

Lääkkeet taitavat jo alkaa vaikuttamaan toivotulla tavalla. Tunnelma on aamusta iltaan sama. Ei mikään maaninen, mutta ihan ok. Ei tule enää sellaisia masennuskohtauksia. Nukun yönä paremmin ja olen päivisin virkeämpi.

Bussilla tuli matkattua, mutta ajatus on edelleen epämieluisa. En voi mennä bussiin jossa on muita nuoria enemmän kuin muutama. Yksinkertaisesti ei pää kestä.

aloittaja kirjoitti:

Nyt sitten iskee nuha ja virtsatieinfektio samaan aikaan... vittu kun vituttaa kun ei osaa pukeutua kunnolla. Koputellu munuaisten kohdalta selkää koko päivän munuaistulehduksen pelossa. Paha olo iski lounaan jälkeen. Onneksi hävisi pian. Päätä melkein alkoi särkeä mutta loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Kurkku kipeä, painetta nenässä, satunnaista kipua vasemmassa korvassa ja vasempia takahampaitakin ehti jo särkeä. Kuumekin tuntui nousevan päivällä, mutta ei sitten noussutkaan. Sain melkein paniikkikohtauksen kun yhtäkkiä piti käydä kusella viiden minuutin välein. Kaikki tuntui vakavalta ja pelotti oikeasti. Lopulta rauhotuin ja olo on suht ok. Viikonloppuna virtsa olikin sameaa ja haisi pahalle. Olisi pitänyt tietää jo silloin kun en saanut rakkoa täysin tyhjennettyä. No huomenna menen jutteleen avohoitoon liittyvistä jutuista ja piipahdan päivytyksessä pissakokeessa.

Stressasin koko viikonlopun tinnitustani kun tuntui olevan niin pinnalla koko ajan. Ei paljoa pystynyt muuta ajattelemaan. Ei edes ralliin meinannut keskittyä. Nyt olen asian kanssa sinut ja en edes huomaa mitään tinnitusta. Tuntuu, että se oikeasti häviää kun asian vain unohtaa. Taidan keksiä koko jutun.

Lääkkeet taitavat jo alkaa vaikuttamaan toivotulla tavalla. Tunnelma on aamusta iltaan sama. Ei mikään maaninen, mutta ihan ok. Ei tule enää sellaisia masennuskohtauksia. Nukun yönä paremmin ja olen päivisin virkeämpi.

Bussilla tuli matkattua, mutta ajatus on edelleen epämieluisa. En voi mennä bussiin jossa on muita nuoria enemmän kuin muutama. Yksinkertaisesti ei pää kestä.

Lue lisää

Viestisi saa minut surulliseksi ja miettimään, mitä voisin tehdä. Ehkä juuri siksi, että olen itse hyvällä tuulella ja tunnen siitä syyllisyyttä.

Tästä tuli muuten mieleen, että minulla on taas pieni flunssa :D (Tuntuu, että voisi mennä ohi nopeasti.) Ei näy tulevan tänä talvena montaa tervettä päivää.

Kauanko olet nyt käyttänytkään masennuslääkkeitä? Tulilintu ei jaksanut pitää kokeiluaan yllä niin kauaa, että lääkkeet olisivat alkaneet vaikuttaa kuten pitäisi.

Laita uusi viesti Tt:tä odotellessa?

aloittaja kirjoitti:

Nyt sitten iskee nuha ja virtsatieinfektio samaan aikaan... vittu kun vituttaa kun ei osaa pukeutua kunnolla. Koputellu munuaisten kohdalta selkää koko päivän munuaistulehduksen pelossa. Paha olo iski lounaan jälkeen. Onneksi hävisi pian. Päätä melkein alkoi särkeä mutta loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Kurkku kipeä, painetta nenässä, satunnaista kipua vasemmassa korvassa ja vasempia takahampaitakin ehti jo särkeä. Kuumekin tuntui nousevan päivällä, mutta ei sitten noussutkaan. Sain melkein paniikkikohtauksen kun yhtäkkiä piti käydä kusella viiden minuutin välein. Kaikki tuntui vakavalta ja pelotti oikeasti. Lopulta rauhotuin ja olo on suht ok. Viikonloppuna virtsa olikin sameaa ja haisi pahalle. Olisi pitänyt tietää jo silloin kun en saanut rakkoa täysin tyhjennettyä. No huomenna menen jutteleen avohoitoon liittyvistä jutuista ja piipahdan päivytyksessä pissakokeessa.

Stressasin koko viikonlopun tinnitustani kun tuntui olevan niin pinnalla koko ajan. Ei paljoa pystynyt muuta ajattelemaan. Ei edes ralliin meinannut keskittyä. Nyt olen asian kanssa sinut ja en edes huomaa mitään tinnitusta. Tuntuu, että se oikeasti häviää kun asian vain unohtaa. Taidan keksiä koko jutun.

Lääkkeet taitavat jo alkaa vaikuttamaan toivotulla tavalla. Tunnelma on aamusta iltaan sama. Ei mikään maaninen, mutta ihan ok. Ei tule enää sellaisia masennuskohtauksia. Nukun yönä paremmin ja olen päivisin virkeämpi.

Bussilla tuli matkattua, mutta ajatus on edelleen epämieluisa. En voi mennä bussiin jossa on muita nuoria enemmän kuin muutama. Yksinkertaisesti ei pää kestä.

Lue lisää

Hyvä, että lääkkeesi on parantanut tilannettasi. Oletko jo päässyt voiton puolelle tautisi kanssa? Kuinka muutoin menee?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Hyvä, että lääkkeesi on parantanut tilannettasi. Oletko jo päässyt voiton puolelle tautisi kanssa? Kuinka muutoin menee?

Kylläpä on taas väsyttänyt. Tuntuu kummalliselta kun 10-11 tunnin yö unien jälkeenkään ei ole virkeä. Ollut niin masentava olo.
Perjantaina piti mennä tapaamaan muuan henkilöä jonka kanssa mietitään sitten miten tästä jatketaan. En ollenkaan odottanut, että hän voisi olla oikein viehättävän näköinen nuori nainen. Kyseli sitten tietojani ja kehui, että minulla on hieno sukunimi ja osoite. Mielistely otti hiukan pannuun. Vielä enemmän otti se, että hän tapitti koko ajan silmiin. Olen ymmärtänyt, että keskustelun saatossa katsotaan vähän muuallekkin kuin toisen silmiin. Alkoi käydä olo vähän vaivautuneeksi. Olo oli kaiken kaikkiaan niin huumatun oloinen. Huomenna pitäisi mennä tapaamaan häntä uudelleen jos sitten selviäisi mihin sitä olisi mahrollisuus mennä.

aloittaja kirjoitti:

Kylläpä on taas väsyttänyt. Tuntuu kummalliselta kun 10-11 tunnin yö unien jälkeenkään ei ole virkeä. Ollut niin masentava olo.
Perjantaina piti mennä tapaamaan muuan henkilöä jonka kanssa mietitään sitten miten tästä jatketaan. En ollenkaan odottanut, että hän voisi olla oikein viehättävän näköinen nuori nainen. Kyseli sitten tietojani ja kehui, että minulla on hieno sukunimi ja osoite. Mielistely otti hiukan pannuun. Vielä enemmän otti se, että hän tapitti koko ajan silmiin. Olen ymmärtänyt, että keskustelun saatossa katsotaan vähän muuallekkin kuin toisen silmiin. Alkoi käydä olo vähän vaivautuneeksi. Olo oli kaiken kaikkiaan niin huumatun oloinen. Huomenna pitäisi mennä tapaamaan häntä uudelleen jos sitten selviäisi mihin sitä olisi mahrollisuus mennä.

Lue lisää

Jaaahha, ai että sitä vain käydään kauniita naisia tiirailemassa? Ja ihan huumaantumiseen asti... ;-P

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili ja niistä näkee myös, missä mielentilassa ja kuinka "pöhnässä" henkilö on... Onko sinulla nätit silmätkin, että niihin kannattaa tuijottaa? Missä itse pidit silmiäsi? ;-))

Mikä sinua masentaa? Ovathan lääkkeet kait jotain hälventäneet?

Liittyikö tuo tapaaminen terveydentilaasi vai muuten elämääsi? Kerro sitten, kuinka kävi. :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Jaaahha, ai että sitä vain käydään kauniita naisia tiirailemassa? Ja ihan huumaantumiseen asti... ;-P

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili ja niistä näkee myös, missä mielentilassa ja kuinka "pöhnässä" henkilö on... Onko sinulla nätit silmätkin, että niihin kannattaa tuijottaa? Missä itse pidit silmiäsi? ;-))

Mikä sinua masentaa? Ovathan lääkkeet kait jotain hälventäneet?

Liittyikö tuo tapaaminen terveydentilaasi vai muuten elämääsi? Kerro sitten, kuinka kävi. :-)

Lue lisää

Muuan ihastus ylä-asteella sanoi, että mulla on kivat silmät. Pojaksi mulla onkin suht pitkät silmäripset.

Jos en häntä silmiin katsonut niin pöytää tai seinää kuikuilin.

En edes ihan tarkkaan tiedä mikä mua masentaa. Kai alitajuisesti ajattelen, että monta kynnystä on ylitettävä tulevaisuudessa. Jos jatkan vanhassa opiskelu paikassa se on vanhojen tuttujen näkeminen. Mahdollisessa uudessa opinahjossa se on yleisillä kulkuneivoilla matkaaminen ja uuteen paikkaan integroituminen.
Mieltä on paljon painanut kysymys haluanko toisten ihmisten seuraa vai en.
Tuntuu, että lääkkeiden vaikutus vain vähenee. Vointini on vaihdellut muutamana viime päivänä paljonkin. Tänäänkin kun olin yhteydessä kaveriini olo vain pahentui. Jotenkin maailma kaatui niskaan siltä seisomalta. En voi katsoa kun toisilla menee ainakin ulkoapäin katsoen oikein hyvin. Olen niin läpeeni kateellinen heille ja heidän onnistumisilleen.
Pienenä edistys askeleena voi pitää sitä, että kykenen melko vaivattomasti olemaan ihmisten ilmoilla. Jopa omassa kylässä joka on ollut mulle suurempi onkelma kuin suuremmat kaupungit.
Tänä iltana on sitten pahoinvointia. Kummasta mahtaa johtua, siitä, että henkisesti tekee kipeää vai se, että söin jotain sopimatonta? Hällä väliä.

aloittaja kirjoitti:

Muuan ihastus ylä-asteella sanoi, että mulla on kivat silmät. Pojaksi mulla onkin suht pitkät silmäripset.

Jos en häntä silmiin katsonut niin pöytää tai seinää kuikuilin.

En edes ihan tarkkaan tiedä mikä mua masentaa. Kai alitajuisesti ajattelen, että monta kynnystä on ylitettävä tulevaisuudessa. Jos jatkan vanhassa opiskelu paikassa se on vanhojen tuttujen näkeminen. Mahdollisessa uudessa opinahjossa se on yleisillä kulkuneivoilla matkaaminen ja uuteen paikkaan integroituminen.
Mieltä on paljon painanut kysymys haluanko toisten ihmisten seuraa vai en.
Tuntuu, että lääkkeiden vaikutus vain vähenee. Vointini on vaihdellut muutamana viime päivänä paljonkin. Tänäänkin kun olin yhteydessä kaveriini olo vain pahentui. Jotenkin maailma kaatui niskaan siltä seisomalta. En voi katsoa kun toisilla menee ainakin ulkoapäin katsoen oikein hyvin. Olen niin läpeeni kateellinen heille ja heidän onnistumisilleen.
Pienenä edistys askeleena voi pitää sitä, että kykenen melko vaivattomasti olemaan ihmisten ilmoilla. Jopa omassa kylässä joka on ollut mulle suurempi onkelma kuin suuremmat kaupungit.
Tänä iltana on sitten pahoinvointia. Kummasta mahtaa johtua, siitä, että henkisesti tekee kipeää vai se, että söin jotain sopimatonta? Hällä väliä.

Lue lisää

' Jos en häntä silmiin katsonut niin pöytää tai seinää kuikuilin. '

Kauniin naisen ääressä? Pitäisikö uskoa? :-}

Tiukkaahan se on, takaisin opiskeluelämään palaaminen. Kun kerran on pakon sanelemana päässyt luovuttamisen makuun, on niin kovin helppoa vain panna pää puskaan ja jäädä yksin lojumaan. Itse olin yläasteaikoina sairaana useamman kuukauden ja jäin pahasti jälkeen opinnoissa. Psykologilla käyntejä se motivaation uudelleen löytäminen ja takaisin elämään sopeutuminen minullakin vaati ja monta kertaa oli sellainen olo, että ei välttämättä haluaisi jatkaa lainkaan. Riittävästi toivuttuani sain kuitenkin kärsivällisyydellä ja kärsienkin raavittua itseni jääräpäisesti ylös ja ihmisten ilmoille. Paikalleen ei voi jäädä, vaikka kuinka haluaisikin!!! (**kele**tana**lauta**ttu*!#¤%&¤#)

Omalta kohdaltani voin todeta, että lukioon meneminen oli elämäni kannalta paras mahdollinen valinta. Se ei avaa mitään ovia suoraan, mutta jatkomahdollisuuksia se antaa!

Olet kertonut, että bussilla matkustaminen aiheuttaa sinulle stressiä. Eikö koulun vaihto siis loppujen lopuksi tarkoittaisi vain yhtä uutta tekosyytä jättää opiskelu väliin? Puhtaalta pöydältä aloittaminen voi olla hyvä ratkaisu, jos ei ole mahdollisuutta jatkaa vanhalla mallilla, mutta nykyisessä koulussa sinulla on tutut ympyrät ja vanhat kaverisi. He ehkä ovat sinulle nykyisin etäisiä, mutta olette kuitenkin kasvaneet yhdessä ja tunnette toisenne. Tunnet varmaan lausahduksen "Olet ikuisesti ystäväni. Tiedät minusta liikaa." :-)

Muiden kadehtiminen tuli minullekin tutuksi, kunnes huomasin, että kullakin on omat murheensa. Omani olivat loppujen lopuksi kaikessa vittumaisuudessaan siedettäviä.

Mikä kaverisi jutuissa ahdisti sinua eniten? Hänen onnistumisensa vai jokin muu? Kerro hieman yksityiskohtia, josko löytäisimme yhdessä jonkin ratkaisun.

Se on hyvä, että olet uskaltautunut ulos ja ihmisten ilmoille. Minulle se oli yksi vaikeimmista osuuksista. Aina löytyy vielä yksi veruke ja minulla on aina ollut niiden suhteen turhan hyvä mielikuvitus...

Koita toipua ja kirjoittele. :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Jos en häntä silmiin katsonut niin pöytää tai seinää kuikuilin. '

Kauniin naisen ääressä? Pitäisikö uskoa? :-}

Tiukkaahan se on, takaisin opiskeluelämään palaaminen. Kun kerran on pakon sanelemana päässyt luovuttamisen makuun, on niin kovin helppoa vain panna pää puskaan ja jäädä yksin lojumaan. Itse olin yläasteaikoina sairaana useamman kuukauden ja jäin pahasti jälkeen opinnoissa. Psykologilla käyntejä se motivaation uudelleen löytäminen ja takaisin elämään sopeutuminen minullakin vaati ja monta kertaa oli sellainen olo, että ei välttämättä haluaisi jatkaa lainkaan. Riittävästi toivuttuani sain kuitenkin kärsivällisyydellä ja kärsienkin raavittua itseni jääräpäisesti ylös ja ihmisten ilmoille. Paikalleen ei voi jäädä, vaikka kuinka haluaisikin!!! (**kele**tana**lauta**ttu*!#¤%&¤#)

Omalta kohdaltani voin todeta, että lukioon meneminen oli elämäni kannalta paras mahdollinen valinta. Se ei avaa mitään ovia suoraan, mutta jatkomahdollisuuksia se antaa!

Olet kertonut, että bussilla matkustaminen aiheuttaa sinulle stressiä. Eikö koulun vaihto siis loppujen lopuksi tarkoittaisi vain yhtä uutta tekosyytä jättää opiskelu väliin? Puhtaalta pöydältä aloittaminen voi olla hyvä ratkaisu, jos ei ole mahdollisuutta jatkaa vanhalla mallilla, mutta nykyisessä koulussa sinulla on tutut ympyrät ja vanhat kaverisi. He ehkä ovat sinulle nykyisin etäisiä, mutta olette kuitenkin kasvaneet yhdessä ja tunnette toisenne. Tunnet varmaan lausahduksen "Olet ikuisesti ystäväni. Tiedät minusta liikaa." :-)

Muiden kadehtiminen tuli minullekin tutuksi, kunnes huomasin, että kullakin on omat murheensa. Omani olivat loppujen lopuksi kaikessa vittumaisuudessaan siedettäviä.

Mikä kaverisi jutuissa ahdisti sinua eniten? Hänen onnistumisensa vai jokin muu? Kerro hieman yksityiskohtia, josko löytäisimme yhdessä jonkin ratkaisun.

Se on hyvä, että olet uskaltautunut ulos ja ihmisten ilmoille. Minulle se oli yksi vaikeimmista osuuksista. Aina löytyy vielä yksi veruke ja minulla on aina ollut niiden suhteen turhan hyvä mielikuvitus...

Koita toipua ja kirjoittele. :-)

Lue lisää

Se on ihan selvä ettei paikalle voi jäädä. Vaihtoehtoja on paljon, vaikea valita.

Lukiossa olen minäkin ollut ja opiskelu ei ollut se vaikea osa. Siksi olenkin miettinyt ilta-/aikuislukiota. Aikuislukioonkin olis mahkut kun vetoaa ongelmiinsa. Pystyn melko varmasti toimimaan tehokkaammin aikuisten seurassa. Tunnen, että he ymmärtävät toisen/minun virheitä enemmän ja näin on vähemmän paineita suoriutua.

Vanhassa koulussa tutut PASKAT ympyrät ja vanhat PASKAT kaverit. Paluu vanhaan opinahjoon tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Kaverit tietävät minusta paljon ja toisin päin. Yhdessä ollaan kasvettu, mutta tuntuu, että olen kasvanut heistä erilleen. Vaikea heille on sanoa etten halua olla heidän kanssaa. On paljon parempi olo kun olen unohtanut heidät kokonaan. Häviäisivät elämästäni lopullisesti.

Ompa muillakin kaiketi ongelmansa, mutta ei niitä tule ajateltua kun ajattelee omia ongelmiaan. Tuntisi olevansa edes jossain hyvä. Mielessä on ajatus siitä, että tulkitsen muiden puheita jatkuvasti väärin. Tuntuu, että jokainen lause mitä he sanovat sisältävät aina jotain leveilyä. Vaikka vähän rivien välistä.

Asperger on käynyt mielessä monesti. Teinkin testin eilen illalla ja testi tulos oli:
"sinulla on tyypillisiä As-henkilön piirteitä"
Että sekin vielä...

Kavereiden juttuja on aina vaikea kuunnella. Ihan sama mitä sanovat niin se on aina vaikeaa kuunnella. Aina kerrotaan omista onnistumisista ja siitä kun on kaikkea jne. Vaikea kuunnella kun ei itselleen tapahdu juuri mitään hyvää josta kannattaisi kertoa.

aloittaja kirjoitti:

Se on ihan selvä ettei paikalle voi jäädä. Vaihtoehtoja on paljon, vaikea valita.

Lukiossa olen minäkin ollut ja opiskelu ei ollut se vaikea osa. Siksi olenkin miettinyt ilta-/aikuislukiota. Aikuislukioonkin olis mahkut kun vetoaa ongelmiinsa. Pystyn melko varmasti toimimaan tehokkaammin aikuisten seurassa. Tunnen, että he ymmärtävät toisen/minun virheitä enemmän ja näin on vähemmän paineita suoriutua.

Vanhassa koulussa tutut PASKAT ympyrät ja vanhat PASKAT kaverit. Paluu vanhaan opinahjoon tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Kaverit tietävät minusta paljon ja toisin päin. Yhdessä ollaan kasvettu, mutta tuntuu, että olen kasvanut heistä erilleen. Vaikea heille on sanoa etten halua olla heidän kanssaa. On paljon parempi olo kun olen unohtanut heidät kokonaan. Häviäisivät elämästäni lopullisesti.

Ompa muillakin kaiketi ongelmansa, mutta ei niitä tule ajateltua kun ajattelee omia ongelmiaan. Tuntisi olevansa edes jossain hyvä. Mielessä on ajatus siitä, että tulkitsen muiden puheita jatkuvasti väärin. Tuntuu, että jokainen lause mitä he sanovat sisältävät aina jotain leveilyä. Vaikka vähän rivien välistä.

Asperger on käynyt mielessä monesti. Teinkin testin eilen illalla ja testi tulos oli:
"sinulla on tyypillisiä As-henkilön piirteitä"
Että sekin vielä...

Kavereiden juttuja on aina vaikea kuunnella. Ihan sama mitä sanovat niin se on aina vaikeaa kuunnella. Aina kerrotaan omista onnistumisista ja siitä kun on kaikkea jne. Vaikea kuunnella kun ei itselleen tapahdu juuri mitään hyvää josta kannattaisi kertoa.

Lue lisää

Aikuislukio on _mahdollisesti_ hyvä idea, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Ei aikuisten maailma ole sen armollisempi kuin nuortenkaan. Oletko muistanut huomioida myös sen faktan, että huomattavan suuri osa aikuis-/ja iltalukioiden oppilaista on äitejä ja isiä? Osalla heistä on varmasti ikäisiäsi lapsia (tai lapsenlapsia) jotka jopa saattavat olla opiskelemassa vanhassa päivälukiossasi! Mihin tahansa menetkään, tarvitset _ikäistesi_ seuraa! Aikuiset eivät voi korvata toisten nuorten kanssa kasvamista!

Mitä kaikkia vaihtoehtoja olet miettinyt? (Sinähän kävit jossain konsultaatiossa...)

'Et ole missään hyvä... Olet huonompi kuin muut... Et koskaan onnistu missään... Kaikki aina vittuilevat sinulle koko ajan... Ymmärrät aina kaiken väärin... Tulkitset aina kaikki viestit väärin...' Heh, tuohan kuulostaa aivan siltä, kuin olisit masentunut...

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Aikuislukio on _mahdollisesti_ hyvä idea, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Ei aikuisten maailma ole sen armollisempi kuin nuortenkaan. Oletko muistanut huomioida myös sen faktan, että huomattavan suuri osa aikuis-/ja iltalukioiden oppilaista on äitejä ja isiä? Osalla heistä on varmasti ikäisiäsi lapsia (tai lapsenlapsia) jotka jopa saattavat olla opiskelemassa vanhassa päivälukiossasi! Mihin tahansa menetkään, tarvitset _ikäistesi_ seuraa! Aikuiset eivät voi korvata toisten nuorten kanssa kasvamista!

Mitä kaikkia vaihtoehtoja olet miettinyt? (Sinähän kävit jossain konsultaatiossa...)

'Et ole missään hyvä... Olet huonompi kuin muut... Et koskaan onnistu missään... Kaikki aina vittuilevat sinulle koko ajan... Ymmärrät aina kaiken väärin... Tulkitset aina kaikki viestit väärin...' Heh, tuohan kuulostaa aivan siltä, kuin olisit masentunut...

Lue lisää

Kaiken järjen mukaanhan tässä tarvitsisi ikästensä seuraa, mutta juuri heitä kohtaan tunnen suurinta vihaa. Moneen kertaan syksylla/talvella yrittänyt olla kavereitteni kanssa, mutta siitä ei ole tullut mitään. Olen ollut aina ärtyneempi ja masentuneempi heidän tapaamisensa jälkeen. Ei ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa ikäisilleen.

Aikuis-/iltalukion ohella työharjoittelu ja paluu lukioon (hyvin kevennetyllä lukkarilla). Kovat paineet tuonkin päätöksen suhteen.

Vaikka tiedän olevani masentunut (keski-vaikea masennus) en voi ajattelulleni mitään.

Eipä kotona riitä tekemistä kovinkaan pitkäksi aikaa. Nytkin kamppailen jo tylsistymisen kanssa. Vaikea pysyä virkeänä kun ei ole mitään mitä tehdä. Kodin ulkopuolellakaan ei ole mitään sellaista jonka vuoksi kannattaisi ovesta ulos lähteä.

"Eristäydytkö kavereistasi, koska pelkäät heidän hylkäävän sinut?"
-Toivon, että he hylkäävät minut. Ei vähempää voisi kiinnostaa olla heidän kanssaa. Ja jos paranen, masennun heidän seurassaan kuitenkin uudestaa. Se leveily ei poistu vaikka parantuisinkin.

aloittaja kirjoitti:

Kaiken järjen mukaanhan tässä tarvitsisi ikästensä seuraa, mutta juuri heitä kohtaan tunnen suurinta vihaa. Moneen kertaan syksylla/talvella yrittänyt olla kavereitteni kanssa, mutta siitä ei ole tullut mitään. Olen ollut aina ärtyneempi ja masentuneempi heidän tapaamisensa jälkeen. Ei ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa ikäisilleen.

Aikuis-/iltalukion ohella työharjoittelu ja paluu lukioon (hyvin kevennetyllä lukkarilla). Kovat paineet tuonkin päätöksen suhteen.

Vaikka tiedän olevani masentunut (keski-vaikea masennus) en voi ajattelulleni mitään.

Eipä kotona riitä tekemistä kovinkaan pitkäksi aikaa. Nytkin kamppailen jo tylsistymisen kanssa. Vaikea pysyä virkeänä kun ei ole mitään mitä tehdä. Kodin ulkopuolellakaan ei ole mitään sellaista jonka vuoksi kannattaisi ovesta ulos lähteä.

"Eristäydytkö kavereistasi, koska pelkäät heidän hylkäävän sinut?"
-Toivon, että he hylkäävät minut. Ei vähempää voisi kiinnostaa olla heidän kanssaa. Ja jos paranen, masennun heidän seurassaan kuitenkin uudestaa. Se leveily ei poistu vaikka parantuisinkin.

Lue lisää

Tuo sanomisen puute voi kyllä olla aikamoinen ongelma... Millä aihealueilla keskustelunne yleensä ovat liikkuneet? Entä keskustelusi netissä?

Kerroit ensimmäisessä viestissäsi, että isäsi käyttää liikaa alkoholia... En halua tunkeilla, mutta oletko sinä ja muu perheesi turvassa isäsi humalatilojen aikana? (Vastaa vain jos haluat.) Vaikuttaako isäsi viinankäyttö suhteisiisi kännääviin kavereihisi? Et ilmeisesti itse käytä alkoholia, mutta miten muuten suhtaudut siihen?

Kysyn vielä, vaikka se ehkä hieman toistoa onkin: Miksi sinä vihaat nuoria?

Tuo jatkosuunnitelmahan kuulostaa hyvältä! Onko aikataulusta ollut jotain puhetta ja saatko jotain ohjausta opiskeluihisi liittyen? Mikä tuon iltalukion rooli suunnitelmassa on eli onko se jonkinlaista valmennusta normaalilukioon vai mitä? Minkä alan työharjoittelua olet ajatellut? On helppo sanoa, että stressaaminen ei kannata, joten tyydyn kysymään mikä tuossa suunnitelmassa sinua pelottaa?

' Vaikka tiedän olevani masentunut (keski-vaikea masennus) en voi ajattelulleni mitään. '

Heh, kyllä voit! :-) En väitä, että parantuisit masennuksestasi sormia napsauttamalla, mutta ainakin asennettaan voi muuttaa pikkuhiljaa. Voisitko jatkossa yrittää ainakin näiden viestiesi yhteydessä jatkaa vaikkapa joka kolmatta negatiivista asiaa jollain positiivisella koukulla? Sen ei tarvitse olla järkevä, kunhan se edes etäisesti muistuttaa positiivisuutta. :-)

Oletko muuten huomannut, että viimeisimmät viestisi ovat hieman aiempia positiivisempia? :-)

Olen kirjoituksistasi saanut sen käsityksen, että asut pienehköllä paikkakunnalla. Onko lähistölläsi jotain julkisia palveluita, kuten uimahallia, kuntosalia, kirjastoa tai jotain muuta sosiaalisuutta ja/tai kuntoa edistävää paikkaa?

Osallistutko kotitöihin? Jos unohdetaan tietokone ja muu elektroniikka, mitkä ovat kotona lempitekemisiäsi?

Kyselenkö minä ihan liikaa?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Tuo sanomisen puute voi kyllä olla aikamoinen ongelma... Millä aihealueilla keskustelunne yleensä ovat liikkuneet? Entä keskustelusi netissä?

Kerroit ensimmäisessä viestissäsi, että isäsi käyttää liikaa alkoholia... En halua tunkeilla, mutta oletko sinä ja muu perheesi turvassa isäsi humalatilojen aikana? (Vastaa vain jos haluat.) Vaikuttaako isäsi viinankäyttö suhteisiisi kännääviin kavereihisi? Et ilmeisesti itse käytä alkoholia, mutta miten muuten suhtaudut siihen?

Kysyn vielä, vaikka se ehkä hieman toistoa onkin: Miksi sinä vihaat nuoria?

Tuo jatkosuunnitelmahan kuulostaa hyvältä! Onko aikataulusta ollut jotain puhetta ja saatko jotain ohjausta opiskeluihisi liittyen? Mikä tuon iltalukion rooli suunnitelmassa on eli onko se jonkinlaista valmennusta normaalilukioon vai mitä? Minkä alan työharjoittelua olet ajatellut? On helppo sanoa, että stressaaminen ei kannata, joten tyydyn kysymään mikä tuossa suunnitelmassa sinua pelottaa?

' Vaikka tiedän olevani masentunut (keski-vaikea masennus) en voi ajattelulleni mitään. '

Heh, kyllä voit! :-) En väitä, että parantuisit masennuksestasi sormia napsauttamalla, mutta ainakin asennettaan voi muuttaa pikkuhiljaa. Voisitko jatkossa yrittää ainakin näiden viestiesi yhteydessä jatkaa vaikkapa joka kolmatta negatiivista asiaa jollain positiivisella koukulla? Sen ei tarvitse olla järkevä, kunhan se edes etäisesti muistuttaa positiivisuutta. :-)

Oletko muuten huomannut, että viimeisimmät viestisi ovat hieman aiempia positiivisempia? :-)

Olen kirjoituksistasi saanut sen käsityksen, että asut pienehköllä paikkakunnalla. Onko lähistölläsi jotain julkisia palveluita, kuten uimahallia, kuntosalia, kirjastoa tai jotain muuta sosiaalisuutta ja/tai kuntoa edistävää paikkaa?

Osallistutko kotitöihin? Jos unohdetaan tietokone ja muu elektroniikka, mitkä ovat kotona lempitekemisiäsi?

Kyselenkö minä ihan liikaa?

Lue lisää

Keskustelu on yleensä pyörinyt kaveriin liittyvien asioiden ympärillä. En enää muista sen tarkemmin. Vaikka olen sanonut johonkin väliin jotain sellaista josta olen kiinnostunut niin se on jätetty vain huomiotta. Ihan kuin en olisi sanonut yhtään mitään. Turhauttavaa keskustella asioista jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ja se leveily paistaa keskusteluissa hyvin.

Iskästä ei onneksi ole harmia kun on kännissä. Pysyy poissa. Saattaa tulla sitten silmät punoittain pienessä krapulassa kotiin. Tulee yleensä märistyä hänelle siitä, että hän ei osaa yhtään mitään. Itse en juo. Känni on koettu muttei ollut mikään mukava kokemus. Sivistynyt alkoholin käyttö on ihan ok, mutta humalahakuista juomista en voi sietää.

Kaiken vihan takana on kai kateus. Kaikilla näyttää menevän hyvin ja pystyvät toimimaan ilman ongelmia. Minä kun en voi. Olen läpeeni kateellinen kavereilleni siitä mitä heillä on ja mitä he osaavat. Ja sitten yleistetään.

Jatko on vielä hyvin epäselvä. Huomenna pitäisi selvitä lisää.

Vaikka mieleni onkin pitkälti maassa niin olen huomannut etten ole ihan niin avuton kuin olen luullut. Tein lumi työtkin ilman suurempaa vitutusta. Onnistumisen iloa kun vielä olisi. Ja olen tulevaisuuden suhteen toiveikkaampi mielialan mataluudesta huolimatta. Lääkkeiden haitoista huolimatta pillerit ovat selkeyttäneet ajatuksiani. Järki juoksee harvinaisen vauhdikkaasti.

Mieltä kalvaa silti muutaman asia enemmän kuin muut. Ensinnäkin, minulle kerrottiin perjantaina loppu palaverissa, että minulla on psykoosin vaara jos lopetan lääkkeiden syömisen. Luin wikipedian artikkelin psykoosista eikä ollut hauskaa luettavaa. EN HALUA MENETTÄÄ TODELLISUUDEN TAJUANI!

Näinkin pieneltä paikkakunnalta löytyy yllättävän paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea. En vain voi mennä. En kehtaa.

Eilen oli tuttavia kylässä ja olo oli taas hirveä. Häpesin silmät päästäni. Alkoi kädet vapiseen ja tuli nihkeä olo. Pelkäsin, että saan paniikkikohtauksen. Oli hirveä tunne näyttäytyä. Vessaan menoa vartenkin piti koota itsensä. Mielellään sitä vähän pidättelikin. Yritin ajoittaan vessaan menon niin, että ovat kahvipöydässä etteivät näkisi minua. Onnistui osittain.

aloittaja kirjoitti:

Keskustelu on yleensä pyörinyt kaveriin liittyvien asioiden ympärillä. En enää muista sen tarkemmin. Vaikka olen sanonut johonkin väliin jotain sellaista josta olen kiinnostunut niin se on jätetty vain huomiotta. Ihan kuin en olisi sanonut yhtään mitään. Turhauttavaa keskustella asioista jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ja se leveily paistaa keskusteluissa hyvin.

Iskästä ei onneksi ole harmia kun on kännissä. Pysyy poissa. Saattaa tulla sitten silmät punoittain pienessä krapulassa kotiin. Tulee yleensä märistyä hänelle siitä, että hän ei osaa yhtään mitään. Itse en juo. Känni on koettu muttei ollut mikään mukava kokemus. Sivistynyt alkoholin käyttö on ihan ok, mutta humalahakuista juomista en voi sietää.

Kaiken vihan takana on kai kateus. Kaikilla näyttää menevän hyvin ja pystyvät toimimaan ilman ongelmia. Minä kun en voi. Olen läpeeni kateellinen kavereilleni siitä mitä heillä on ja mitä he osaavat. Ja sitten yleistetään.

Jatko on vielä hyvin epäselvä. Huomenna pitäisi selvitä lisää.

Vaikka mieleni onkin pitkälti maassa niin olen huomannut etten ole ihan niin avuton kuin olen luullut. Tein lumi työtkin ilman suurempaa vitutusta. Onnistumisen iloa kun vielä olisi. Ja olen tulevaisuuden suhteen toiveikkaampi mielialan mataluudesta huolimatta. Lääkkeiden haitoista huolimatta pillerit ovat selkeyttäneet ajatuksiani. Järki juoksee harvinaisen vauhdikkaasti.

Mieltä kalvaa silti muutaman asia enemmän kuin muut. Ensinnäkin, minulle kerrottiin perjantaina loppu palaverissa, että minulla on psykoosin vaara jos lopetan lääkkeiden syömisen. Luin wikipedian artikkelin psykoosista eikä ollut hauskaa luettavaa. EN HALUA MENETTÄÄ TODELLISUUDEN TAJUANI!

Näinkin pieneltä paikkakunnalta löytyy yllättävän paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea. En vain voi mennä. En kehtaa.

Eilen oli tuttavia kylässä ja olo oli taas hirveä. Häpesin silmät päästäni. Alkoi kädet vapiseen ja tuli nihkeä olo. Pelkäsin, että saan paniikkikohtauksen. Oli hirveä tunne näyttäytyä. Vessaan menoa vartenkin piti koota itsensä. Mielellään sitä vähän pidättelikin. Yritin ajoittaan vessaan menon niin, että ovat kahvipöydässä etteivät näkisi minua. Onnistui osittain.

Lue lisää

Olet oikeassa, vaikutat nyt positiivisemmalta ja virkeämmältä kuin aikoihin! :-))

En usko sinun olevan lainkaan avuton! Jaksaminen ja kykeneminen ovat eri asioita. Nyt kun olet paremmassa kunnossa, niin tekemisen halu ja puhti tekoihinkin löytynevät molemmat ihan toisella tavalla. :-)

Onnistumisen ilo tulee yleensä pienistä jokapäiväisistä asioista, ei niinkään suurista urakoista. Lumityötkin ovat ilon aihe, niiden parissa kun tulee harjoitettua lihaksia luontaisella tavalla. Kannattaa muistaa vielä se, että melkein minkälainen liikunta tahansa kohottaa myös mielialaa!

Miksi et kehtaisi mennä harrastamaan jotain? Ymmärrän "pukuhuoneujouden", mutta onko sinulla jokin selkeä syy arastella harrastamista yleensä?

Onko sinulla mahdollisuutta käydä uimassa? (Osaatko uida?) Uiminenhan on parhaita yleiskunnon parantajia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Laiheliineille se tuo muskelit nopeasti esiin ja pullukoillekin aloittaminen on helppoa, kun ei tarvitse kuin lojua selällään ja hieman heilutella sormiaan ja varpaitaan vedenpinnan yläpuolella... (nimim. "Molemmista kokemusta eri vuosikymmeniltä"... Voi niitä aikoja...)

Psykoosin mahdollisuus lääkityksen lopettamisen yhteydessä kaiketi viittasi lääkityksen äkilliseen ja ennenaikaiseen lopettamiseen tai mahdollisesti vieroitusoireisiin. (Huumeitahan ne mielialalääkkeetkin ovat.) Sitä kannattaa ihmetellä sitten, kun lääkityksen lopettaminen on ajankohtaista. Mitä ne muut ihmetyksen aiheesi ovat?

Hauska kuulla, että ainakin sinulla on järkevä asenne alkoholiin. Kaduilla hoipertelevat ja meuhkaavat nuoret ovat mielestäni lähinnä säälittäviä. (Ilmeisesti samalla kannalla on myös nykyisin deserton-nimellä kirjoittava toverimme, joka aiemmin kertoi sinua koskevasta unestaan. En tiedä oletko lukenut hänen viestejään vähään aikaan.) Jos aiemmat kaverisi todella ovat välinpitämättömiä leveilijöitä, jotka tarvitsevat ryyppyä ollakseen iloisia, niin saatat olla oikeassa pitäessäsi etäisyyttä. Vaikea sanoa. Kokonaan suhteita ei kuitenkaan kannata katkaista.

Mitä sinä sen tuttujen vierailun aikana häpesit? Teitko sinä alkuvaiheessa jonkin hiiirvittävän valtavan mokan vai oliko syynä jokin yleisluontoisempi asia? (Ujous?) Millainen suhde sinulla oli heihin ennen masennustasi?

Tiedoksi: Suomi24:n järjestelmä on ilmeisesti jotenkin sekaisin, koska näin eilen kello 13.44 lähettämäsi viestin listalla vasta tänään iltapäivällä. Eilen illalla ja aamulla sitä ei vielä näkynyt. Katsotaan, kuinka minun viestini kulkee...

Pidä mieli korkealla! :-)

aloittaja kirjoitti:

Keskustelu on yleensä pyörinyt kaveriin liittyvien asioiden ympärillä. En enää muista sen tarkemmin. Vaikka olen sanonut johonkin väliin jotain sellaista josta olen kiinnostunut niin se on jätetty vain huomiotta. Ihan kuin en olisi sanonut yhtään mitään. Turhauttavaa keskustella asioista jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ja se leveily paistaa keskusteluissa hyvin.

Iskästä ei onneksi ole harmia kun on kännissä. Pysyy poissa. Saattaa tulla sitten silmät punoittain pienessä krapulassa kotiin. Tulee yleensä märistyä hänelle siitä, että hän ei osaa yhtään mitään. Itse en juo. Känni on koettu muttei ollut mikään mukava kokemus. Sivistynyt alkoholin käyttö on ihan ok, mutta humalahakuista juomista en voi sietää.

Kaiken vihan takana on kai kateus. Kaikilla näyttää menevän hyvin ja pystyvät toimimaan ilman ongelmia. Minä kun en voi. Olen läpeeni kateellinen kavereilleni siitä mitä heillä on ja mitä he osaavat. Ja sitten yleistetään.

Jatko on vielä hyvin epäselvä. Huomenna pitäisi selvitä lisää.

Vaikka mieleni onkin pitkälti maassa niin olen huomannut etten ole ihan niin avuton kuin olen luullut. Tein lumi työtkin ilman suurempaa vitutusta. Onnistumisen iloa kun vielä olisi. Ja olen tulevaisuuden suhteen toiveikkaampi mielialan mataluudesta huolimatta. Lääkkeiden haitoista huolimatta pillerit ovat selkeyttäneet ajatuksiani. Järki juoksee harvinaisen vauhdikkaasti.

Mieltä kalvaa silti muutaman asia enemmän kuin muut. Ensinnäkin, minulle kerrottiin perjantaina loppu palaverissa, että minulla on psykoosin vaara jos lopetan lääkkeiden syömisen. Luin wikipedian artikkelin psykoosista eikä ollut hauskaa luettavaa. EN HALUA MENETTÄÄ TODELLISUUDEN TAJUANI!

Näinkin pieneltä paikkakunnalta löytyy yllättävän paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea. En vain voi mennä. En kehtaa.

Eilen oli tuttavia kylässä ja olo oli taas hirveä. Häpesin silmät päästäni. Alkoi kädet vapiseen ja tuli nihkeä olo. Pelkäsin, että saan paniikkikohtauksen. Oli hirveä tunne näyttäytyä. Vessaan menoa vartenkin piti koota itsensä. Mielellään sitä vähän pidättelikin. Yritin ajoittaan vessaan menon niin, että ovat kahvipöydässä etteivät näkisi minua. Onnistui osittain.

Lue lisää

Ajattelin kirjoittaa tähän jotakin vapaaluontoisesti. Illemmalla vastailen Tilkkutäkin vanhaan viestiin.
Minua hävettää se, miten paljon keskityn itseeni. Varsinkin kun luen aloittajan kertomuksia hänen kavereistaan.

"Kaduilla hoipertelevat ja meuhkaavat nuoret ovat mielestäni lähinnä säälittäviä."
Minulla oli joskus pieni alkoholiongelma (olenko toistanut sitä koko ajan, vai onko tullut esille kertaakaan?). Sen jälkeen on ollut pitempään sellainen vaihe, etten siedä alkoholinkäyttäjiä silmissäni ollenkaan.
Nyt asennettani on vähän pehmentänyt se, että olen alkanut käyttää ruokajuomana joskus viinejä varoen. Tällä hetkellä pidän alkoholisoituneiden vanhusten kanssa juttelemisesta - sehän on sama kuin puhuisi 5-vuotiaalle, mutta suuremmista asioista. Sitten taas alkoholia juovat nuoret... he ovat siinä sietämättömän ja säälittävän rajamailla; näköpiiristä häädettäviä rottia. Aika karuja näkemyksiä, mutta näin sen koen rehellisesti ottaen.

Miten pienellä paikkakunnalla asut? Katso Wikipediasta p-ala ja asukasluku. Minulla on noin kaksi kertaa Helsingin kokonainen ja asukkaita alle 5000.

Olen miettinyt viime päivät psykoosia. Kesällä pelkäsin, että minut salamurhataan pihalla tai suihkussa lattiakaivon kautta.. Uskoin myös, että ampuvat television kautta, jos sen laitan päälle. Ja kirjaimet SD olisivat voineet tarkoittaa 'surmatkaa Deserton'. Ja sitten se, mitä selitin Tulilinnulle... jonakin päivänä olin rauhallisempi, mutta toisinaan väitin, että perheeni, kouluni ja hän ja Musetar ovat ryhmittyneet salaliittoon minua vastaan. Silloin tällöin kuulin äänen selostavan päässäni kaikenlaista ikävää.
Mistä muusta olisi kysymys kuin psykoosista? No, sitten olen kuullut useaan kertaan väitettävän, ettei psykoosista voi parantua. Että siihen täytyy ottaa lääkkeet parantuakseen ja niitä pitää nappailla loppuelämä.

Kun riittävän pitkään pelkää jotakin, mitä järjenvastaisena pitää, välillä vain käy niin, että alkaa epäillä, mikä on oikeasti totta. Ei se silti ole niin pelottavaa kuin mille kuulostaa Wikipedian perusteella...

Aspengerin syndroomasta minun piti kirjoittaa vielä pari riviä. En tiennyt koko Aspengerista silloin kun täällä ensimmäisen kerran viittasit, aloittaja, As-tyyppiin, joka osastollasi oli. Lähdin etsimään tietoa ja löysin ensimmäisenä tieni viime marraskuussa käytyyn keskusteluun. Keskusteluun osallistuakseen täytyy olla rekisteröitynyt ja tuo keskustelu on lisäksi täynnä viestejä, ettei voisi osallistua siltikään. Mutta hauskaa luettavaa. As-tyypit itse kuvaavat elämäänsä. Monia kielellisesti erittäin lahjakkaita siellä joukossa, joten olen lukenut heidän tekstejään innolla. Mielestäni parhaat viestit nro 21/150 eteenpäin, kun muutamat alkavat kertoa kokemuksiaan. Vilkaiskaa pari, jos aikaa riittää, http://demi.fi/keskustelut/44187/tee-asperger-testi

Koulukaverini ovat saaneet päähänsä, että minulla on AD/HD (tarkoittavat tarkkaavaisuushäiriötä, ei tuota ylivilkkautta). Tulilintu totesi tähän rauhoittavasti:
"Vaikka sinulla olisi lääketieteellisesti määritelty tarkkaavaisuushäiriö, ei se muuta sinua mihinkään. Se on silloin ollut sinulla jo ennen sen toteamista."
Pätee kaikkiin sairauksiin. Vaikka myös Aspengeriin. Tosin sitä ei sinulla, aloittaja, takuulla ole. Mutta muuta ajatellen.

... ja Parempaa Uutta Vuotta!

' Minkä ihmeen takia päivän pitää mennä niin nopeasti? '

... Johtuisiko siitä, että nukut pitkään aamulla? Mihin aikaan isovanhempasi menevät nukkumaan? Auttaisiko, jos ottaisit tavoitteeksi mennä sänkyyn samaan aikaan heidän kanssaan? Sängyssä oleminen helpottaa nukahtamista huomattavasti, vaikka ei heti nukkumaan rupeaisikaan. |-O

' Oma näkemykseni on, että olen hirveän näköinen ja annan muille vain hyvän naurun aiheen. '

Ok. Vastaapa seuraaviin kysymyksiin:

- Luullaanko sinua usein luolamieheksi?
- Kutsutaanko sinua joskus nimellä Eesau?
- Onko sinua joskus metsästetty karanneena mammuttina?
- Näyttävätkö kasvosi kamelin takapuolelta?
- Saisitko lentolupakirjan pelkästään näyttämällä korvasi loppukokeen valvojalle?
- Toimivatko silmäsi tarvittaessa myös auton takasumuvaloina?
- Jääkö nenäsi usein oven väliin?
- Tulevatko sinut näkevät ihmiset merisairaiksi?
- Onko sinua joskus valokuvattu Picasson taideteoksena?
- Tekevätkö ihmiset ristinmerkin sinut nähdessään ja varustautuvat seuraavaa kertaa varten pussillisella valkosipuleita?
- Onko sinua pyydetty toimimaan maalitehtaan mainoksena?
- Tarvitsevatko ihmiset sinua käteltyään kiropraktikkoa kävelemään selkänsä päällä?

En nyt tähän hätään keksinyt muita kysymyksiä, keksi sinä muutama!!! :-)

' Jos allas olisi täynnä aikuisia niin saattaisin mennäkkin, mutta jos seassa olisi muita nuoria (etenkin tyttöjä) söisin mielummin pääni kuin menisin altaaseen. '

Tuosta kommentistahan voisi erehtyä kuvittelemaan, että sinulla on huumorintajua!? :-> Onko uimahallissanne aamu-uinteja? Niissähän käy arkiaamuina lähes poikkeuksetta pelkästään aikuisia.

Miksi olet sitä mieltä että olet hirveän näköinen?

Jos vieraanne ovat hyviä tuttuja pidemmältä ajalta, he ovat varmasti nähneet sinut repaleisena muulloinkin. Muista: Kotonaan saa pukeutua miten haluaa ja muutenkin vieraille on mukavampaa, jos isäntäväki ei näytä tärkätyiltä vahanukeilta. Itse olen tuntenut oloni tervetulleimmaksi kyläillessäni perheessä, jonka käytännössä ainoa merkittävä omaisuus oli elämänmyönteinen ja sosiaalinen asenne.

Juodun alkoholin määrä on _käänteisesti_ verrannollinen miehuuteen. Mitä enemmän alkoholia, sitä pienemmät mahdollisuudet on edes löytää "jotain omaansa" housuistaan...

Näen tilanteesi yksinkertaistettuna näin: Lääkityksesi on kuin haavan päälle laitettu laastari, joka estää sinua raapimasta parantuvaa haavaa uudelleen auki. Kun haava on umpeutunut ja iho parantunut, laastarin voi poistaa ilman pelkoa tulehtumisesta. Toisin sanoen: Kun masennuksesi on parantunut, ei psykoosillekaan löydy paikkaa mihin iskeä kiinni. Käytäntöön sovellettuna: "Lopeta se laastarin alle kurkistelu, kutina kuuluu asiaan!". ;-)

' Mikäpä nyt nykyään toimisi... '

Maan vetovoima ainakin. :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Minkä ihmeen takia päivän pitää mennä niin nopeasti? '

... Johtuisiko siitä, että nukut pitkään aamulla? Mihin aikaan isovanhempasi menevät nukkumaan? Auttaisiko, jos ottaisit tavoitteeksi mennä sänkyyn samaan aikaan heidän kanssaan? Sängyssä oleminen helpottaa nukahtamista huomattavasti, vaikka ei heti nukkumaan rupeaisikaan. |-O

' Oma näkemykseni on, että olen hirveän näköinen ja annan muille vain hyvän naurun aiheen. '

Ok. Vastaapa seuraaviin kysymyksiin:

- Luullaanko sinua usein luolamieheksi?
- Kutsutaanko sinua joskus nimellä Eesau?
- Onko sinua joskus metsästetty karanneena mammuttina?
- Näyttävätkö kasvosi kamelin takapuolelta?
- Saisitko lentolupakirjan pelkästään näyttämällä korvasi loppukokeen valvojalle?
- Toimivatko silmäsi tarvittaessa myös auton takasumuvaloina?
- Jääkö nenäsi usein oven väliin?
- Tulevatko sinut näkevät ihmiset merisairaiksi?
- Onko sinua joskus valokuvattu Picasson taideteoksena?
- Tekevätkö ihmiset ristinmerkin sinut nähdessään ja varustautuvat seuraavaa kertaa varten pussillisella valkosipuleita?
- Onko sinua pyydetty toimimaan maalitehtaan mainoksena?
- Tarvitsevatko ihmiset sinua käteltyään kiropraktikkoa kävelemään selkänsä päällä?

En nyt tähän hätään keksinyt muita kysymyksiä, keksi sinä muutama!!! :-)

' Jos allas olisi täynnä aikuisia niin saattaisin mennäkkin, mutta jos seassa olisi muita nuoria (etenkin tyttöjä) söisin mielummin pääni kuin menisin altaaseen. '

Tuosta kommentistahan voisi erehtyä kuvittelemaan, että sinulla on huumorintajua!? :-> Onko uimahallissanne aamu-uinteja? Niissähän käy arkiaamuina lähes poikkeuksetta pelkästään aikuisia.

Miksi olet sitä mieltä että olet hirveän näköinen?

Jos vieraanne ovat hyviä tuttuja pidemmältä ajalta, he ovat varmasti nähneet sinut repaleisena muulloinkin. Muista: Kotonaan saa pukeutua miten haluaa ja muutenkin vieraille on mukavampaa, jos isäntäväki ei näytä tärkätyiltä vahanukeilta. Itse olen tuntenut oloni tervetulleimmaksi kyläillessäni perheessä, jonka käytännössä ainoa merkittävä omaisuus oli elämänmyönteinen ja sosiaalinen asenne.

Juodun alkoholin määrä on _käänteisesti_ verrannollinen miehuuteen. Mitä enemmän alkoholia, sitä pienemmät mahdollisuudet on edes löytää "jotain omaansa" housuistaan...

Näen tilanteesi yksinkertaistettuna näin: Lääkityksesi on kuin haavan päälle laitettu laastari, joka estää sinua raapimasta parantuvaa haavaa uudelleen auki. Kun haava on umpeutunut ja iho parantunut, laastarin voi poistaa ilman pelkoa tulehtumisesta. Toisin sanoen: Kun masennuksesi on parantunut, ei psykoosillekaan löydy paikkaa mihin iskeä kiinni. Käytäntöön sovellettuna: "Lopeta se laastarin alle kurkistelu, kutina kuuluu asiaan!". ;-)

' Mikäpä nyt nykyään toimisi... '

Maan vetovoima ainakin. :-)

Lue lisää

Tänään sitten heräsin aikaisin. Piti mennä hammaslääkäriin paikkauttaan hammasta. Sattui tietenkin, mutta olin henkisesti valmistautunut koitokseen eikä se sitten ollutkaan mitään kamalaa. Aloin vaan jostain minulle tietämättömästä syystä vapisemaan kun kamalin osuus oli jo ohi, siis poraaminen. Mielikin oli rauhallinen. Vähän mieltä kalvoi kun luulin, että tuttuni on hammaslääkärissä samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut. Hammaslääkäri oli onneksi oikein mukava.

Pitäisikö nuo ottaa vakavissaankin? En oikein ole perillä siitä koska pitäisi asiat ottaa vakavasti ja koska huumorilla. Ehkä olen ollut liian vakavissani kun minua on moitittu. Se mikä on tarkoitettu sanottavaksi huumorilla, olenkin ottanut täytenä totena. Tyypillistä väärin ymmärrystä multa.

En jaksaisi vaivautua naapuri kylään uimaan. Motivaatiotakin on mahdotonta löytää mihinkään.

Tietenkin kotonaan saa pukeutua miten haluaa, mutta onko kuitenkaan soveliasta olla säälittävän näköisissä vaatteissa?

Vaikka koen helpoksi puhua omista ongelmistani ja mieltä painavista asioista niin en silti halua todenteolla parantua. Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että itsekriittisyyteni häviäisi jonnekin. Olisin silloin vain ylimielinen ja tuntisin itseni hyväksi vaikken todellisuudessa olisikaan. Minusta tulisi vain samanlainen rehenteliä kuin monista muista.

On jo aikaa kun viimeksi mainitsin tinnituksestani jotakin. Päivisin en kuulekaan mitään korkeaa ininää taikka mitään muutakaan jota ajattelisin tinnitukseksi. Tosin iltaisin nukkumaan mennessä kuulen sitten korkeaa ininää tai jopa miellyttävän kuuloista suhinaa. Ääni ei äänenä häiritse vaan ajatuksena. Se häiritsee, että tiedän, että minulla on tinnitus. On hyvin vaikea miettiä jotain muuta. Aina se ajatus ponnahtaa mieleen.

aloittaja kirjoitti:

Tänään sitten heräsin aikaisin. Piti mennä hammaslääkäriin paikkauttaan hammasta. Sattui tietenkin, mutta olin henkisesti valmistautunut koitokseen eikä se sitten ollutkaan mitään kamalaa. Aloin vaan jostain minulle tietämättömästä syystä vapisemaan kun kamalin osuus oli jo ohi, siis poraaminen. Mielikin oli rauhallinen. Vähän mieltä kalvoi kun luulin, että tuttuni on hammaslääkärissä samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut. Hammaslääkäri oli onneksi oikein mukava.

Pitäisikö nuo ottaa vakavissaankin? En oikein ole perillä siitä koska pitäisi asiat ottaa vakavasti ja koska huumorilla. Ehkä olen ollut liian vakavissani kun minua on moitittu. Se mikä on tarkoitettu sanottavaksi huumorilla, olenkin ottanut täytenä totena. Tyypillistä väärin ymmärrystä multa.

En jaksaisi vaivautua naapuri kylään uimaan. Motivaatiotakin on mahdotonta löytää mihinkään.

Tietenkin kotonaan saa pukeutua miten haluaa, mutta onko kuitenkaan soveliasta olla säälittävän näköisissä vaatteissa?

Vaikka koen helpoksi puhua omista ongelmistani ja mieltä painavista asioista niin en silti halua todenteolla parantua. Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että itsekriittisyyteni häviäisi jonnekin. Olisin silloin vain ylimielinen ja tuntisin itseni hyväksi vaikken todellisuudessa olisikaan. Minusta tulisi vain samanlainen rehenteliä kuin monista muista.

On jo aikaa kun viimeksi mainitsin tinnituksestani jotakin. Päivisin en kuulekaan mitään korkeaa ininää taikka mitään muutakaan jota ajattelisin tinnitukseksi. Tosin iltaisin nukkumaan mennessä kuulen sitten korkeaa ininää tai jopa miellyttävän kuuloista suhinaa. Ääni ei äänenä häiritse vaan ajatuksena. Se häiritsee, että tiedän, että minulla on tinnitus. On hyvin vaikea miettiä jotain muuta. Aina se ajatus ponnahtaa mieleen.

Lue lisää

' Pitäisikö nuo ottaa vakavissaankin? '

Ai pahus! Kyllä minä nuo kysymykseni huumorimielessä kirjoitin!

Yleisemminkin minun viestini kannattaa tulkita (valitettavan usein huonoiksi) vitseiksi tai muuten vain pilke silmäkulmassa kirjoitetuiksi, vaikka ei hymiöitä näkyisikään!

Pointtihan oli tietysti se, että et sinä voi niin kauhean hirveä olla. En usko, että voisit rehellisesti vastata "kyllä" mihinkään noista! :-) Varsinainen kysymykseni oli "Miksi näet itsesi hirveänä?".

Itsekin olen todennut, että omat epämieluisat ominaisuudet voivat olla hyvinkin ahdistavia eikä niitä todellakaan ole silloin helppo kestää. Yleensä ahdistus kuitenkin hälvenee, jos ne "piirteet" saa jollain tavalla väännettyä huumorin puolelle. Liioittelu on yksi hyvä keino. Kuten aiemmin aiheeseen viittasinkin, pystyin pulleimpina päivinäni kellumaan vedessä selälläni _täysin_ liikkumatta niin, että vain kasvoni, varpaani ja sormenpääni sojottivat pinnan yläpuolella. Jo sellaisenaankin se huvitti lapsia ja lisähuumoria siitä sai toteamalla, että vielä hieman pullistumalla pystyisin tekemään saman muutaman sentin vedenpinnan yläpuolella. :-)

Sinuakin ehkä helpottaisi, jos saisit väännettyä "hirveytesi" täysin kuivaksi kärjistämällä ne äärimmilleen tai jopa kääntämällä ne kokonaan nurinpäin!

aloittaja kirjoitti:

Tänään sitten heräsin aikaisin. Piti mennä hammaslääkäriin paikkauttaan hammasta. Sattui tietenkin, mutta olin henkisesti valmistautunut koitokseen eikä se sitten ollutkaan mitään kamalaa. Aloin vaan jostain minulle tietämättömästä syystä vapisemaan kun kamalin osuus oli jo ohi, siis poraaminen. Mielikin oli rauhallinen. Vähän mieltä kalvoi kun luulin, että tuttuni on hammaslääkärissä samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut. Hammaslääkäri oli onneksi oikein mukava.

Pitäisikö nuo ottaa vakavissaankin? En oikein ole perillä siitä koska pitäisi asiat ottaa vakavasti ja koska huumorilla. Ehkä olen ollut liian vakavissani kun minua on moitittu. Se mikä on tarkoitettu sanottavaksi huumorilla, olenkin ottanut täytenä totena. Tyypillistä väärin ymmärrystä multa.

En jaksaisi vaivautua naapuri kylään uimaan. Motivaatiotakin on mahdotonta löytää mihinkään.

Tietenkin kotonaan saa pukeutua miten haluaa, mutta onko kuitenkaan soveliasta olla säälittävän näköisissä vaatteissa?

Vaikka koen helpoksi puhua omista ongelmistani ja mieltä painavista asioista niin en silti halua todenteolla parantua. Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että itsekriittisyyteni häviäisi jonnekin. Olisin silloin vain ylimielinen ja tuntisin itseni hyväksi vaikken todellisuudessa olisikaan. Minusta tulisi vain samanlainen rehenteliä kuin monista muista.

On jo aikaa kun viimeksi mainitsin tinnituksestani jotakin. Päivisin en kuulekaan mitään korkeaa ininää taikka mitään muutakaan jota ajattelisin tinnitukseksi. Tosin iltaisin nukkumaan mennessä kuulen sitten korkeaa ininää tai jopa miellyttävän kuuloista suhinaa. Ääni ei äänenä häiritse vaan ajatuksena. Se häiritsee, että tiedän, että minulla on tinnitus. On hyvin vaikea miettiä jotain muuta. Aina se ajatus ponnahtaa mieleen.

Lue lisää

Kun vaistomainen jäykistyminen laukeaa, alkaa vapina. Tuttu juttu. Hyvä, että pystyt olemaan niinkin rauhallinen hammaslääkärin penkissä!

Huumoria käsittelinkin edellisessä viestissä...

Säännöllinen uiminen aamuisin auttaisi sinua normalisoimaan päivärutiiniasi... Onko naapurikylääsi pitkä matka eli millä kulkupelillä sinne menisit?

Mikä tässä tapauksessa on 'säälittävän näköinen vaate'?

' Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että itsekriittisyyteni häviäisi jonnekin. '

Hetkinen? Miksi parantumisesi hukkaisi sinun itsekritiikkisi ja tekisi sinusta rehentelijän? Masentuneena helposti suhtautuu kaikkeen _liian_ kriittisesti ja nuijii koko ajan itseään päähän kaikista virheistä joita on joskus (ehkä) tehnyt. Kyllä "terveenkin" ihmisen elämään kuuluu itsekritiikki, sitä vain käytetään oppimisen eikä itsekidutuksen välineenä.

Onko sinulla muitakin syitä olla haluamatta parantumista?

Loistava uutinen, että tinnituksesi on lähes kadonnut! Tinnitusta on tutkimuksesta riippuen n. 10-17 prosentilla suomalaisista, joten et ole suinkaan yksin... Mikä tinnituksessa ajatuksena on niin ahdistava?

Tinnituksesi on helpottanut, miten muuten voit?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Kun vaistomainen jäykistyminen laukeaa, alkaa vapina. Tuttu juttu. Hyvä, että pystyt olemaan niinkin rauhallinen hammaslääkärin penkissä!

Huumoria käsittelinkin edellisessä viestissä...

Säännöllinen uiminen aamuisin auttaisi sinua normalisoimaan päivärutiiniasi... Onko naapurikylääsi pitkä matka eli millä kulkupelillä sinne menisit?

Mikä tässä tapauksessa on 'säälittävän näköinen vaate'?

' Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että itsekriittisyyteni häviäisi jonnekin. '

Hetkinen? Miksi parantumisesi hukkaisi sinun itsekritiikkisi ja tekisi sinusta rehentelijän? Masentuneena helposti suhtautuu kaikkeen _liian_ kriittisesti ja nuijii koko ajan itseään päähän kaikista virheistä joita on joskus (ehkä) tehnyt. Kyllä "terveenkin" ihmisen elämään kuuluu itsekritiikki, sitä vain käytetään oppimisen eikä itsekidutuksen välineenä.

Onko sinulla muitakin syitä olla haluamatta parantumista?

Loistava uutinen, että tinnituksesi on lähes kadonnut! Tinnitusta on tutkimuksesta riippuen n. 10-17 prosentilla suomalaisista, joten et ole suinkaan yksin... Mikä tinnituksessa ajatuksena on niin ahdistava?

Tinnituksesi on helpottanut, miten muuten voit?

Lue lisää

En ole ennen vapissut hammaslääkärissä vaikka olen ollut jopa tietämätön siitä mitä "kauheuksia" sitä aiotaan tehrä. Muutenkin vapina on minulle täysin vierasta. Paniikkinkohtauksia lukuunottamatta en ole ikinä kärsinyt vapinasta vaikka kuinka jännittäisi. Pikku poikana muistan kun vihasin hammaslääkäriä yli kaiken ja olin vetelät housuissa kuukausi ennen varattua aikaa. Jälkeenpäin huvittaa vaan moinen kun nyt vasta tajuaa kuinka hyvää jälkeä kuitenkin on saatu aikaan. Hampaat suht suorat ja sillee.

Noin 20 kilometriä on lähimpään uimahalliin. Hyvällä tuurilla saisin jopa tuttavan mukaan. Itseinho/-häpeä on niin voimakas etten vain voi mennä. Ellen sitten pakota itseäni menemään. Yleensäkin eri paikkoihin meneminen on helppoa jos on jokin hyvä syy.

Kun kuuntelen muiden juttuja niin he eivät koskaan kritisoi suoritustaan. Korkeintaan sanovat, että meni päin persettä jos niin sattui käymään. Omasta mielestäni jos puhun omasta suorituksestani sanon myös sen mikä meni vikaan. Monilta tuntuu moinen taito puuttuvan. Voisinkin rehennellä ja sanoa, että osaan kritisoida myös itseäni toisin kuin monet muut :) Onhan se totta, että itsekritiikkini saattaa kuulostaa toisen mielestä itseni mollaamiselta. Minusta olen vain realitinen.

Jotenkin niin vaikea uskoa, että jopa lähes joka viides suomalainen kärsii tinnituksesta. Tinnitus ahdistavana ajatuksena taitaa lähteä siitä, että tinnitusta käsitellään aina hyvin ankeassa valossa. Puhutaan aina vaivasta ja/tai kärsimisestä. Vaiva tai saati kärsiminen ei kuulosta korvaani kovinkaan positiiviselta.

Väsymys tullu melko jatkuvaks kaveriks. Päivät tylsiä ja mielenkiintoa vaikea löytää mihinkään. Tilanteeseeni nähden olo on ihan jees.

aloittaja kirjoitti:

En ole ennen vapissut hammaslääkärissä vaikka olen ollut jopa tietämätön siitä mitä "kauheuksia" sitä aiotaan tehrä. Muutenkin vapina on minulle täysin vierasta. Paniikkinkohtauksia lukuunottamatta en ole ikinä kärsinyt vapinasta vaikka kuinka jännittäisi. Pikku poikana muistan kun vihasin hammaslääkäriä yli kaiken ja olin vetelät housuissa kuukausi ennen varattua aikaa. Jälkeenpäin huvittaa vaan moinen kun nyt vasta tajuaa kuinka hyvää jälkeä kuitenkin on saatu aikaan. Hampaat suht suorat ja sillee.

Noin 20 kilometriä on lähimpään uimahalliin. Hyvällä tuurilla saisin jopa tuttavan mukaan. Itseinho/-häpeä on niin voimakas etten vain voi mennä. Ellen sitten pakota itseäni menemään. Yleensäkin eri paikkoihin meneminen on helppoa jos on jokin hyvä syy.

Kun kuuntelen muiden juttuja niin he eivät koskaan kritisoi suoritustaan. Korkeintaan sanovat, että meni päin persettä jos niin sattui käymään. Omasta mielestäni jos puhun omasta suorituksestani sanon myös sen mikä meni vikaan. Monilta tuntuu moinen taito puuttuvan. Voisinkin rehennellä ja sanoa, että osaan kritisoida myös itseäni toisin kuin monet muut :) Onhan se totta, että itsekritiikkini saattaa kuulostaa toisen mielestä itseni mollaamiselta. Minusta olen vain realitinen.

Jotenkin niin vaikea uskoa, että jopa lähes joka viides suomalainen kärsii tinnituksesta. Tinnitus ahdistavana ajatuksena taitaa lähteä siitä, että tinnitusta käsitellään aina hyvin ankeassa valossa. Puhutaan aina vaivasta ja/tai kärsimisestä. Vaiva tai saati kärsiminen ei kuulosta korvaani kovinkaan positiiviselta.

Väsymys tullu melko jatkuvaks kaveriks. Päivät tylsiä ja mielenkiintoa vaikea löytää mihinkään. Tilanteeseeni nähden olo on ihan jees.

Lue lisää

Sormeni liikkuvat näppäimistöllä, siis olen olemassa...ehkä...

Olen nyt pari viikkoa tehnyt ympäripöyreitä päiviä. Olen hieman uupunut... Katsoin teidän viestinne läpi. Vastaan kun ymmärrän mitä näin... ehkä huomenna tms.

Voikaa hyvin.

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Sormeni liikkuvat näppäimistöllä, siis olen olemassa...ehkä...

Olen nyt pari viikkoa tehnyt ympäripöyreitä päiviä. Olen hieman uupunut... Katsoin teidän viestinne läpi. Vastaan kun ymmärrän mitä näin... ehkä huomenna tms.

Voikaa hyvin.

Lue lisää

Kiitos, voimme ainakin niin hyvin, että aina elossa, mutta entäs sinä itse?
Oletko itse ollut milloin viimeksi lomalla? Edes kotimaan sisällä?
Joo, vastaa sitten kun jaksat.

aloittaja kirjoitti:

En ole ennen vapissut hammaslääkärissä vaikka olen ollut jopa tietämätön siitä mitä "kauheuksia" sitä aiotaan tehrä. Muutenkin vapina on minulle täysin vierasta. Paniikkinkohtauksia lukuunottamatta en ole ikinä kärsinyt vapinasta vaikka kuinka jännittäisi. Pikku poikana muistan kun vihasin hammaslääkäriä yli kaiken ja olin vetelät housuissa kuukausi ennen varattua aikaa. Jälkeenpäin huvittaa vaan moinen kun nyt vasta tajuaa kuinka hyvää jälkeä kuitenkin on saatu aikaan. Hampaat suht suorat ja sillee.

Noin 20 kilometriä on lähimpään uimahalliin. Hyvällä tuurilla saisin jopa tuttavan mukaan. Itseinho/-häpeä on niin voimakas etten vain voi mennä. Ellen sitten pakota itseäni menemään. Yleensäkin eri paikkoihin meneminen on helppoa jos on jokin hyvä syy.

Kun kuuntelen muiden juttuja niin he eivät koskaan kritisoi suoritustaan. Korkeintaan sanovat, että meni päin persettä jos niin sattui käymään. Omasta mielestäni jos puhun omasta suorituksestani sanon myös sen mikä meni vikaan. Monilta tuntuu moinen taito puuttuvan. Voisinkin rehennellä ja sanoa, että osaan kritisoida myös itseäni toisin kuin monet muut :) Onhan se totta, että itsekritiikkini saattaa kuulostaa toisen mielestä itseni mollaamiselta. Minusta olen vain realitinen.

Jotenkin niin vaikea uskoa, että jopa lähes joka viides suomalainen kärsii tinnituksesta. Tinnitus ahdistavana ajatuksena taitaa lähteä siitä, että tinnitusta käsitellään aina hyvin ankeassa valossa. Puhutaan aina vaivasta ja/tai kärsimisestä. Vaiva tai saati kärsiminen ei kuulosta korvaani kovinkaan positiiviselta.

Väsymys tullu melko jatkuvaks kaveriks. Päivät tylsiä ja mielenkiintoa vaikea löytää mihinkään. Tilanteeseeni nähden olo on ihan jees.

Lue lisää

' Jälkeenpäin huvittaa vaan moinen kun nyt vasta tajuaa kuinka hyvää jälkeä kuitenkin on saatu aikaan. Hampaat suht suorat ja sillee. '

:-)

Mistä asioista sinä itseäsi kritisoit? Mikä on sinulle vaikeinta kestää? Omat tekemisesi, oma olemuksesi, elinolosi, perhesuhteesi vai jokin muu? Voitko listata ainakin viisi eniten kritisoimaasi asiaa? (Mitä kattavamman listan teet, sen parempi.)

Se että muut eivät puhu omista mokistaan ei tarkoita että he eivät kritisoisi itseään hyvinkin ankarasti! Useimmat vain yrittävät parhaansa mukaan salata virheensä ja häpeänsä muilta ihmisiltä. Se kuinka kovalla äänellä he kotiin päästyään parkuvat on ihan toinen asia...

Mitä vähemmän virheistään puhuu, sitä enemmän epämiellyttäviä yksityiskohtia saattaa jäädä muilta huomaamatta. Jo huomatut asiat puolestaan unohtuvat nopeammin, joten vaiteliaisuus on itse asiassa lähinnä omaan maineeseen kohdistuvien vahinkojen minimointia.

Samoista syistä johtuen ihmisillä on taipumus nolostua tai ahdistua, kun joku yleisen käytännön vastaisesti paljastaa omien erheidensä yksityiskohdat. Se kun muistuttaa heitä (ja mahdollisesti muitakin) heidän omista mokistaan...

Mitä mahtaisi tapahtua kaverisuhteillesi, jos yrittäisit seuraavalla kerralla mokatessasi (tai jonkun muun mokatessa) kääntää kaveriesi tyyliin huomion johonkin muuhun asiaan? Puheenaiheen muutoksen ei tarvitse edes olla kovin sulava, muut joka tapauksessa automaattisesti odottavat sinun yrittävän haudata hankalan tilanteen mahdollisimman vähin äänin.

Riittäisikö hyväksi uimareissun syyksi oman kunnon ja vireystilan parantaminen? Onko uimahallissasi kylmävesiallas? Muutama kierros kuuman saunan ja kylmän veden välillä virkistää tehokkasti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Yhteydenpitotiheydestä vielä: Tuottiko tämä useamman päivän vastausviiveeni sinulle harmia? Jos haluat, voin laittaa lyhyitä kuittausviestejä aika ajoin?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Jälkeenpäin huvittaa vaan moinen kun nyt vasta tajuaa kuinka hyvää jälkeä kuitenkin on saatu aikaan. Hampaat suht suorat ja sillee. '

:-)

Mistä asioista sinä itseäsi kritisoit? Mikä on sinulle vaikeinta kestää? Omat tekemisesi, oma olemuksesi, elinolosi, perhesuhteesi vai jokin muu? Voitko listata ainakin viisi eniten kritisoimaasi asiaa? (Mitä kattavamman listan teet, sen parempi.)

Se että muut eivät puhu omista mokistaan ei tarkoita että he eivät kritisoisi itseään hyvinkin ankarasti! Useimmat vain yrittävät parhaansa mukaan salata virheensä ja häpeänsä muilta ihmisiltä. Se kuinka kovalla äänellä he kotiin päästyään parkuvat on ihan toinen asia...

Mitä vähemmän virheistään puhuu, sitä enemmän epämiellyttäviä yksityiskohtia saattaa jäädä muilta huomaamatta. Jo huomatut asiat puolestaan unohtuvat nopeammin, joten vaiteliaisuus on itse asiassa lähinnä omaan maineeseen kohdistuvien vahinkojen minimointia.

Samoista syistä johtuen ihmisillä on taipumus nolostua tai ahdistua, kun joku yleisen käytännön vastaisesti paljastaa omien erheidensä yksityiskohdat. Se kun muistuttaa heitä (ja mahdollisesti muitakin) heidän omista mokistaan...

Mitä mahtaisi tapahtua kaverisuhteillesi, jos yrittäisit seuraavalla kerralla mokatessasi (tai jonkun muun mokatessa) kääntää kaveriesi tyyliin huomion johonkin muuhun asiaan? Puheenaiheen muutoksen ei tarvitse edes olla kovin sulava, muut joka tapauksessa automaattisesti odottavat sinun yrittävän haudata hankalan tilanteen mahdollisimman vähin äänin.

Riittäisikö hyväksi uimareissun syyksi oman kunnon ja vireystilan parantaminen? Onko uimahallissasi kylmävesiallas? Muutama kierros kuuman saunan ja kylmän veden välillä virkistää tehokkasti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Yhteydenpitotiheydestä vielä: Tuottiko tämä useamman päivän vastausviiveeni sinulle harmia? Jos haluat, voin laittaa lyhyitä kuittausviestejä aika ajoin?

Lue lisää

Kritisoin:
-tekemääni asiaa (yleensä jälkeempäin)
-persoonallisuuttani (heikot osa-alueeni ovat juuri ne joilla tässä maailmassa pärjää)
-mieltymyksiäni (pidän aina sellaisesta josta muut eivät pidä)
-ylipäänsä kaikkea mitä ympärillä on (pahoina päivinä)

Se, että tunnen oloni nuorten seurassa ulkopuoliseksi on johtanut siihen, että olen mielummin yksin.

-Ärsyttää tuollainen ajattelu mutten voi vain asialle mitään. Olen melkein varma etten parane koskaan masennuksesta jollen ole muiden ikäisteni seurassa. Vaikken tältä istumalta näe selvää syytä miksi en paranisi muutenkin.

Tunnen itseni astetta paremmaksi ihmiseksi kun myönnän suoraan toiselle virheeni yhtään niitä peittelemättä.

"Riittäisikö hyväksi uimareissun syyksi oman kunnon ja vireystilan parantaminen? Onko uimahallissasi kylmävesiallas? Muutama kierros kuuman saunan ja kylmän veden välillä virkistää tehokkasti niin henkisesti kuin fyysisestikin. "

-Ei, en vain pysty siihen vaikka kuulostaakin oikein hyvältä.

Parempi vain, että muutama päivä on viestien välillä. Ehtii tapahtuakin jotain josta voisi sitten sanoakin jotain.

Parhainta terapiaa minulle on ollut se, että olen selvitellyt käytännön asioita. Asiat näyttävätkin siltä kantilta oikein hyvältä. Psykologille puhuminen on niin vähäistä ettei siitä vielä ole ollut mitään hyötyä. Pulkkista siteeraten voisi todeta ettei olla osuttu asian ytimeen. Mukavinta on silti ollut selvittää asioitani tämän mukavan naisen kanssa. Olen onnenpekka, että sain auttavaksi kädeksi hanen kaltaisensa ihmisen. En koe sitäkään ongelmaksi, että tunnen vetoa häntä kohtaan. Kerrankin huomaa itsessään inhimillisiä tunteita. Ajattelen sen näin, että se on merkki siitä, että suunta on oikea.

aloittaja kirjoitti:

Kritisoin:
-tekemääni asiaa (yleensä jälkeempäin)
-persoonallisuuttani (heikot osa-alueeni ovat juuri ne joilla tässä maailmassa pärjää)
-mieltymyksiäni (pidän aina sellaisesta josta muut eivät pidä)
-ylipäänsä kaikkea mitä ympärillä on (pahoina päivinä)

Se, että tunnen oloni nuorten seurassa ulkopuoliseksi on johtanut siihen, että olen mielummin yksin.

-Ärsyttää tuollainen ajattelu mutten voi vain asialle mitään. Olen melkein varma etten parane koskaan masennuksesta jollen ole muiden ikäisteni seurassa. Vaikken tältä istumalta näe selvää syytä miksi en paranisi muutenkin.

Tunnen itseni astetta paremmaksi ihmiseksi kun myönnän suoraan toiselle virheeni yhtään niitä peittelemättä.

"Riittäisikö hyväksi uimareissun syyksi oman kunnon ja vireystilan parantaminen? Onko uimahallissasi kylmävesiallas? Muutama kierros kuuman saunan ja kylmän veden välillä virkistää tehokkasti niin henkisesti kuin fyysisestikin. "

-Ei, en vain pysty siihen vaikka kuulostaakin oikein hyvältä.

Parempi vain, että muutama päivä on viestien välillä. Ehtii tapahtuakin jotain josta voisi sitten sanoakin jotain.

Parhainta terapiaa minulle on ollut se, että olen selvitellyt käytännön asioita. Asiat näyttävätkin siltä kantilta oikein hyvältä. Psykologille puhuminen on niin vähäistä ettei siitä vielä ole ollut mitään hyötyä. Pulkkista siteeraten voisi todeta ettei olla osuttu asian ytimeen. Mukavinta on silti ollut selvittää asioitani tämän mukavan naisen kanssa. Olen onnenpekka, että sain auttavaksi kädeksi hanen kaltaisensa ihmisen. En koe sitäkään ongelmaksi, että tunnen vetoa häntä kohtaan. Kerrankin huomaa itsessään inhimillisiä tunteita. Ajattelen sen näin, että se on merkki siitä, että suunta on oikea.

Lue lisää

Mitäpä tuohon viestisi alkuosaan sanoisin... Tunnut olevan kovin samanlainen kuin minä aikoinaan. (Ja olen joiltakin osin valitettavasti edelleenkin - ainakin aika ajoin...)

Virheiden tunnustaminen ja läpikäyminen on kyllä tavallaan hyvä asia, mutta kuten totesin, se saattaa häiritä joitakin ihmisiä. Toisaalta ystävien kesken tuollaiset paljastukset voivat kyllä tuoda osapuolia lähemmäs toisiaan. Kuinka tarkkaan käyt lävitse virheesi muiden kanssa? Olisiko sinun mahdollista puhua virheistä muille hieman suppeammin ja käsitellä asiaa kevyemmällä asenteella ("Rasvaa nyt -50%"... ei siis stressaten tai hirvittävän vakavana)? Kuinka paljon muuten puhut asioistasi siskollesi ja velipuolikkaallesi?

Miten sinä itseäsi kritisoit? Nuijitko vain itseäsi maanrakoon vai toteatko, että seuraavalla kerralla kokeilet toisella tavalla? Sen sijaan, että ärsyttävän seikan ajattelisi "henkiseksi katastrofiksi", sen voi myös ajatella positiivisemmin, arvokkaaksi opetukseksi! Onko sinulla jokin tietty kaava tai prosessi, jolla käsittelet kulloisenkin kritiikin kohteen?

Epäilysi täydellisestä tunteettomuudesta ovat kyllä sinun kohdallasi olleet turhia! Kyllä sinulla voimakkaita tunteita on koko ajan ollut, ne vain ovat olleet hieman negatiivisemmasta päästä. Nyt kun masennus on hälventynyt ja olet vihdoinkin saanut hyvän auttajan, huomaat inhimillisyytesikin paremmin. :-) Oletko psykologisi kanssa päässyt jo pureskelemaan asioita luihin ja ytimiin asti? Yleisimminkin: Mitä kaikkia asioita olet jo ehtinyt mureuttaa pehmeäksi?

Asioiden edistyminen oman aktiivisuuden tuloksena on todellakin palkitsevaa ja positiivisempi asenteesi loistikin edellisestä viestistäsi selkeästi. :-) Loistavaa, että olet vihdoin huomannut parantumisesi olevan täysin mahdollista, jopa todennäköistä. Jatka samaan tyyliin! :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Mitäpä tuohon viestisi alkuosaan sanoisin... Tunnut olevan kovin samanlainen kuin minä aikoinaan. (Ja olen joiltakin osin valitettavasti edelleenkin - ainakin aika ajoin...)

Virheiden tunnustaminen ja läpikäyminen on kyllä tavallaan hyvä asia, mutta kuten totesin, se saattaa häiritä joitakin ihmisiä. Toisaalta ystävien kesken tuollaiset paljastukset voivat kyllä tuoda osapuolia lähemmäs toisiaan. Kuinka tarkkaan käyt lävitse virheesi muiden kanssa? Olisiko sinun mahdollista puhua virheistä muille hieman suppeammin ja käsitellä asiaa kevyemmällä asenteella ("Rasvaa nyt -50%"... ei siis stressaten tai hirvittävän vakavana)? Kuinka paljon muuten puhut asioistasi siskollesi ja velipuolikkaallesi?

Miten sinä itseäsi kritisoit? Nuijitko vain itseäsi maanrakoon vai toteatko, että seuraavalla kerralla kokeilet toisella tavalla? Sen sijaan, että ärsyttävän seikan ajattelisi "henkiseksi katastrofiksi", sen voi myös ajatella positiivisemmin, arvokkaaksi opetukseksi! Onko sinulla jokin tietty kaava tai prosessi, jolla käsittelet kulloisenkin kritiikin kohteen?

Epäilysi täydellisestä tunteettomuudesta ovat kyllä sinun kohdallasi olleet turhia! Kyllä sinulla voimakkaita tunteita on koko ajan ollut, ne vain ovat olleet hieman negatiivisemmasta päästä. Nyt kun masennus on hälventynyt ja olet vihdoinkin saanut hyvän auttajan, huomaat inhimillisyytesikin paremmin. :-) Oletko psykologisi kanssa päässyt jo pureskelemaan asioita luihin ja ytimiin asti? Yleisimminkin: Mitä kaikkia asioita olet jo ehtinyt mureuttaa pehmeäksi?

Asioiden edistyminen oman aktiivisuuden tuloksena on todellakin palkitsevaa ja positiivisempi asenteesi loistikin edellisestä viestistäsi selkeästi. :-) Loistavaa, että olet vihdoin huomannut parantumisesi olevan täysin mahdollista, jopa todennäköistä. Jatka samaan tyyliin! :-)

Lue lisää

Kai sitä vaan kannattais olla hillo omien virheiden suhteen. Jos muut ei myönnä virheitään niin miksi sitten mun pitäis? Ei kukaan pakota. Tästä lähtien en enää sano mitään virheistäni.
Olen erossa muista sisaruksista joten en näe heitä paljon. Eikä heidän kanssaan mitään voi puhua kun ei saa vastausta kysymyksiin. Siskolla kun on taipumusta olla syrjäänvetäytyvä.

En ole tässäkään hyvä, antaa olla. Näin se aina menee. Ei paljoa kiinnosta yrittää mitään kun tietää lopputuloksen. Arvokas opetus siitä ettei osaa juuri mitään.

Olen käyny psykologilla vaan kahdesti joten ei paljoa mitää selkoa ole tullut. Katsoo nyt miten tilanne kehittyy.

En ymmärrä kun muut sanovat, että olen aiempaa positiivisempi. Tunnen itseni paljon masentuneemmaksi kuin ennen, tylsämieliseksi tarkkalleen. Asiat etenevät hyvää vauhtia ja edistystä on tullut sieltä täältä, mm se, että kykenen hallitsemaan syömistäni. Ruokahalut tallella, mutta ei vaan huvita syödä paljoa. Muiden ihmistenkin kanssa tulen ihan hyvin toimeen enkä stressaa uusien ihmisten tapaamista ollenkaan. Matka johonkin tapaamiseen on aina se stressaava osuus. Saisimpa vähän boostia päivään kun adrenaliini virtais kävellessä kylän poikki. Onnistumisen ilo puuttuu täysin. Kokosin tunnistta muuan kojeen, mutta jälkeen päin olin vain väsynyt ja siitä johtuen kiukkuinen.

Oikein mukavaa kun on kusemisen kanssa ongelmia ja alkaa vähän vaikuttaan siltä ettei vika ole korvien välissä. Eturauhastulehdus, krooninen sellainen vähän pelottaa. Pohjalla masennus ja tinnitus, en enää kaipais mitään riesaa kestettäväksi.

aloittaja kirjoitti:

Kai sitä vaan kannattais olla hillo omien virheiden suhteen. Jos muut ei myönnä virheitään niin miksi sitten mun pitäis? Ei kukaan pakota. Tästä lähtien en enää sano mitään virheistäni.
Olen erossa muista sisaruksista joten en näe heitä paljon. Eikä heidän kanssaan mitään voi puhua kun ei saa vastausta kysymyksiin. Siskolla kun on taipumusta olla syrjäänvetäytyvä.

En ole tässäkään hyvä, antaa olla. Näin se aina menee. Ei paljoa kiinnosta yrittää mitään kun tietää lopputuloksen. Arvokas opetus siitä ettei osaa juuri mitään.

Olen käyny psykologilla vaan kahdesti joten ei paljoa mitää selkoa ole tullut. Katsoo nyt miten tilanne kehittyy.

En ymmärrä kun muut sanovat, että olen aiempaa positiivisempi. Tunnen itseni paljon masentuneemmaksi kuin ennen, tylsämieliseksi tarkkalleen. Asiat etenevät hyvää vauhtia ja edistystä on tullut sieltä täältä, mm se, että kykenen hallitsemaan syömistäni. Ruokahalut tallella, mutta ei vaan huvita syödä paljoa. Muiden ihmistenkin kanssa tulen ihan hyvin toimeen enkä stressaa uusien ihmisten tapaamista ollenkaan. Matka johonkin tapaamiseen on aina se stressaava osuus. Saisimpa vähän boostia päivään kun adrenaliini virtais kävellessä kylän poikki. Onnistumisen ilo puuttuu täysin. Kokosin tunnistta muuan kojeen, mutta jälkeen päin olin vain väsynyt ja siitä johtuen kiukkuinen.

Oikein mukavaa kun on kusemisen kanssa ongelmia ja alkaa vähän vaikuttaan siltä ettei vika ole korvien välissä. Eturauhastulehdus, krooninen sellainen vähän pelottaa. Pohjalla masennus ja tinnitus, en enää kaipais mitään riesaa kestettäväksi.

Lue lisää

' Tästä lähtien en enää sano mitään virheistäni. '

Vaikea uskoa. :-) Ei niistä virheistään kokonaan tarvitse vaieta, kuittaa ne vain pienellä huomautuksella. Se käy paljon helpommin. Vaikket muuten virheistäsi puhuisikaan, niin ainakin tänne voit purkaa sydäntäsi mielesi mukaan. Ainakin minä yritän parhaani mukaan väittää vastaan. :-)

Sinä ja sisaruksesi asutte eri huusholleissa, mutta kyllä kai teillä jotain yhteisiäkin hetkiä on? Minkälaisista asioista puhutte? Mihin kysymyksiin sisaruksillasi on vaikeuksia vastata? Mainitsit jossain vaiheessa, että velipuolikkaasi on villissä iässä. Miten hän asennoituu kokonaistilanteeseenne?

' En ole tässäkään hyvä, antaa olla. '

Missä? Mikäli tarkoitat tänne kirjoittamista, niin ihan hyvinhän tuo tuntuu sinulta sujuvan.

' Arvokas opetus siitä ettei osaa juuri mitään. '

Toisin sanoen: On arvokas asia tietää, mitä kannattaa harjoitella lisää!

' En ymmärrä kun muut sanovat, että olen aiempaa positiivisempi. '

Heh. Oletko lukenut viimeisimpiä viestejäsi uudelleen? Katso edes otsikkojesi asenne! Varsinkin parissa viimeisimmässä viestissäsi on kunnollinen ja selkeästi positiivinen otsikko! Viesteissä on tietysti negatiivisuuttakin, mutta negatiivissakin kohdissa olet analysoinut tilannetta tarkemmin ja pyrkinyt katsomaan asiaa positiiviseltakin näkökannalta ja keksimään ratkaisuja ongelmiin! Esimerkiksi:

- ' Asiat etenevät hyvää vauhtia ja edistystä on tullut sieltä täältä, mm se, että kykenen hallitsemaan syömistäni. Ruokahalut tallella, mutta ei vaan huvita syödä paljoa. '
== Toisin sanoen: Huomaat ja itsekin myönnät asioidesi edistymisen ja ahmimistarpeesi hälventymisen.

- ' Muiden ihmistenkin kanssa tulen ihan hyvin toimeen enkä stressaa uusien ihmisten tapaamista ollenkaan. ' && ' Saisimpa vähän boostia päivään kun adrenaliini virtais kävellessä kylän poikki. ' && ' Kokosin tunnistta muuan kojeen'
== Toisin sanoen: Sinusta on tullut sosiaalisempi ja aktiivisempi. Lisäksi kerrot selkein sanoin kaipaavasi lisäenergisyyttä asioiden tekemiseen. (Aiemmin olisit vain todennut, että et jaksa/viitsi mitään.)

Veikkaan että vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. :-)

Osa energiavajeestasi voi johtua unirytmistäsi. Mihin aikoihin nykyisin nukut? (päivällä vai yöllä?) Ruokavaliolla ja -ajoilla sekä liikunnalla on myös merkittävä osuutensa virkeystilaan. Millaisia ruokia syöt? Jos sinulla on allergioita tai muita vastaavia, saatko tarpeelliset aineet muusta ruoasta? Syötkö tiettyihin ruoka-aikoihin noudattaen pilkuntarkasti kotitalousopettajien mainostamaa ruokaympyrää tai lautasmallia, vai syötkö satunnaisia ruokia satunnaisiin aikoihin? Pidätkö ruoanlaitosta?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Tästä lähtien en enää sano mitään virheistäni. '

Vaikea uskoa. :-) Ei niistä virheistään kokonaan tarvitse vaieta, kuittaa ne vain pienellä huomautuksella. Se käy paljon helpommin. Vaikket muuten virheistäsi puhuisikaan, niin ainakin tänne voit purkaa sydäntäsi mielesi mukaan. Ainakin minä yritän parhaani mukaan väittää vastaan. :-)

Sinä ja sisaruksesi asutte eri huusholleissa, mutta kyllä kai teillä jotain yhteisiäkin hetkiä on? Minkälaisista asioista puhutte? Mihin kysymyksiin sisaruksillasi on vaikeuksia vastata? Mainitsit jossain vaiheessa, että velipuolikkaasi on villissä iässä. Miten hän asennoituu kokonaistilanteeseenne?

' En ole tässäkään hyvä, antaa olla. '

Missä? Mikäli tarkoitat tänne kirjoittamista, niin ihan hyvinhän tuo tuntuu sinulta sujuvan.

' Arvokas opetus siitä ettei osaa juuri mitään. '

Toisin sanoen: On arvokas asia tietää, mitä kannattaa harjoitella lisää!

' En ymmärrä kun muut sanovat, että olen aiempaa positiivisempi. '

Heh. Oletko lukenut viimeisimpiä viestejäsi uudelleen? Katso edes otsikkojesi asenne! Varsinkin parissa viimeisimmässä viestissäsi on kunnollinen ja selkeästi positiivinen otsikko! Viesteissä on tietysti negatiivisuuttakin, mutta negatiivissakin kohdissa olet analysoinut tilannetta tarkemmin ja pyrkinyt katsomaan asiaa positiiviseltakin näkökannalta ja keksimään ratkaisuja ongelmiin! Esimerkiksi:

- ' Asiat etenevät hyvää vauhtia ja edistystä on tullut sieltä täältä, mm se, että kykenen hallitsemaan syömistäni. Ruokahalut tallella, mutta ei vaan huvita syödä paljoa. '
== Toisin sanoen: Huomaat ja itsekin myönnät asioidesi edistymisen ja ahmimistarpeesi hälventymisen.

- ' Muiden ihmistenkin kanssa tulen ihan hyvin toimeen enkä stressaa uusien ihmisten tapaamista ollenkaan. ' && ' Saisimpa vähän boostia päivään kun adrenaliini virtais kävellessä kylän poikki. ' && ' Kokosin tunnistta muuan kojeen'
== Toisin sanoen: Sinusta on tullut sosiaalisempi ja aktiivisempi. Lisäksi kerrot selkein sanoin kaipaavasi lisäenergisyyttä asioiden tekemiseen. (Aiemmin olisit vain todennut, että et jaksa/viitsi mitään.)

Veikkaan että vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. :-)

Osa energiavajeestasi voi johtua unirytmistäsi. Mihin aikoihin nykyisin nukut? (päivällä vai yöllä?) Ruokavaliolla ja -ajoilla sekä liikunnalla on myös merkittävä osuutensa virkeystilaan. Millaisia ruokia syöt? Jos sinulla on allergioita tai muita vastaavia, saatko tarpeelliset aineet muusta ruoasta? Syötkö tiettyihin ruoka-aikoihin noudattaen pilkuntarkasti kotitalousopettajien mainostamaa ruokaympyrää tai lautasmallia, vai syötkö satunnaisia ruokia satunnaisiin aikoihin? Pidätkö ruoanlaitosta?

Lue lisää

Tapasin kaverin muutaman päivä sitten. Koitin jos ikäiselleen jutteleminen tekee hyvää. No asiat edelleen suht ennallaan. Olin vain kiukkuisempi jälkeenpäin ja tunsin tuhlanneeni muutaman tunnin jo valmiiksi lyhyestä päivästä. Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella.

Nyt on alkanut mieltä askarruttamaan autokoulu ja armeija. Pärjäänkö kummassakaan. Autoa olen kokeillut ja tunsin, että ajamaan kyllä opin, mutta nyt kyseenalaistan jo tuonkin väittämän. En vain yksinkertaisesti luota itseeni.
Toinen on sitten armeija. Ihan vain lievän tinnituksen takia en haluaisi mennä kun pelkään, että sattuukin niin, että jostain läheltä kuuluukin isompi pamaus eikä sitten ollutkaan kuulosoujaimia/korvatulppia. Toinen on se etten usko, että pääni kestäisi sellaista. Riittävän vaikeaa olla yhden ikäisensä kanssa; minkähänlaista olla sitten monen kanssa? Mahdankohan saada vapautuksen asepalveluksesta jos vetoan tinnitukseen tai siihen, että henkinen kantti ei kestä? Vai pitääkö mennä sivariin? Järin ylpeä ei itsestään voi olla kun ei armeijaa pysty käymään.

Siskon kanssa ei vain pysty keskustelemaan. Ei vastaa jos jotain kysyy tai vastaus on juuri sellainen, että: "ei kiinnosta". Veli tuskin edes tietää, että olen masentunut tai, että olen ollut sairaalassa. Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa.

Kyllähän se kirjoittaminen/puhuminen sujuu ihan hyvin, muutkin kuin sinä on sanonut moista. Tarkoitin kuitenkin etten ole missään hyvä. Teen mitä tahansa niin vahva tunne on aina siitä, että olen täysi tumpelo. Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. Vaari sattui menemään ohi ja sanoi: "ei se räikkä oo". Siinä sitten tuli taas vähän hävettyä omaa tyhmyyttään.

On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää.

Unirytmi on puolesta yöstä puoleen päivään. Uni tuntuu maistuvan, mutta sitten päivisin tulee kuitenkin pötköteltyä kun ramasee. Liikkua ei jaksa kun väsyttää ja syötyä tulee mitä sattuu ja milloin sattuu.

En tiedä onko tätä lääke asiaa ihan loppuun asti mietitty. Muutenkin vaikea löytää mielenkiintoa mihinkään niin asiaa vaikeutetaan vielä sillä, että lääkkeet väsyttää. Olkoon mieliala vaikka kuinka tasainen, mutta en näe asiassa mitään merkitystä kun mitään ei käytännössä jaksa tehdä. Psykoosia kaiketi lääkkeillä yritetään ehkäistä, mutta kai sitä jotain lääkkeitä löytyy jotka ei väsytä? Olisi paljon mukavampi olla päivisin virkeä.

aloittaja kirjoitti:

Tapasin kaverin muutaman päivä sitten. Koitin jos ikäiselleen jutteleminen tekee hyvää. No asiat edelleen suht ennallaan. Olin vain kiukkuisempi jälkeenpäin ja tunsin tuhlanneeni muutaman tunnin jo valmiiksi lyhyestä päivästä. Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella.

Nyt on alkanut mieltä askarruttamaan autokoulu ja armeija. Pärjäänkö kummassakaan. Autoa olen kokeillut ja tunsin, että ajamaan kyllä opin, mutta nyt kyseenalaistan jo tuonkin väittämän. En vain yksinkertaisesti luota itseeni.
Toinen on sitten armeija. Ihan vain lievän tinnituksen takia en haluaisi mennä kun pelkään, että sattuukin niin, että jostain läheltä kuuluukin isompi pamaus eikä sitten ollutkaan kuulosoujaimia/korvatulppia. Toinen on se etten usko, että pääni kestäisi sellaista. Riittävän vaikeaa olla yhden ikäisensä kanssa; minkähänlaista olla sitten monen kanssa? Mahdankohan saada vapautuksen asepalveluksesta jos vetoan tinnitukseen tai siihen, että henkinen kantti ei kestä? Vai pitääkö mennä sivariin? Järin ylpeä ei itsestään voi olla kun ei armeijaa pysty käymään.

Siskon kanssa ei vain pysty keskustelemaan. Ei vastaa jos jotain kysyy tai vastaus on juuri sellainen, että: "ei kiinnosta". Veli tuskin edes tietää, että olen masentunut tai, että olen ollut sairaalassa. Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa.

Kyllähän se kirjoittaminen/puhuminen sujuu ihan hyvin, muutkin kuin sinä on sanonut moista. Tarkoitin kuitenkin etten ole missään hyvä. Teen mitä tahansa niin vahva tunne on aina siitä, että olen täysi tumpelo. Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. Vaari sattui menemään ohi ja sanoi: "ei se räikkä oo". Siinä sitten tuli taas vähän hävettyä omaa tyhmyyttään.

On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää.

Unirytmi on puolesta yöstä puoleen päivään. Uni tuntuu maistuvan, mutta sitten päivisin tulee kuitenkin pötköteltyä kun ramasee. Liikkua ei jaksa kun väsyttää ja syötyä tulee mitä sattuu ja milloin sattuu.

En tiedä onko tätä lääke asiaa ihan loppuun asti mietitty. Muutenkin vaikea löytää mielenkiintoa mihinkään niin asiaa vaikeutetaan vielä sillä, että lääkkeet väsyttää. Olkoon mieliala vaikka kuinka tasainen, mutta en näe asiassa mitään merkitystä kun mitään ei käytännössä jaksa tehdä. Psykoosia kaiketi lääkkeillä yritetään ehkäistä, mutta kai sitä jotain lääkkeitä löytyy jotka ei väsytä? Olisi paljon mukavampi olla päivisin virkeä.

Lue lisää

' Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella. '

Se kieltämättä voi olla varsin rasittavaa... Olisiko kaverisi yrittänyt parantaa mielialaasi ylipositiivisuudella vai onko hän muutenkin sellainen? Oli miten oli, ärsyttävistäkin kokemuksista voi olla loppujen lopuksi iloa. Pieniä positiivisuuden siemeniä ei välttämättä itse tietoisesti huomaa, mutta ne voivat kuitenkin tuottaa merkittäviäkin parannuksia!

Armeijaräähkin läpikäyminen ei ole mikään miehuuden mitta eikä jatkoelämisen edellytys. Yleisesti ottaen armeijaan meneminen voi olla elämän paras tai kammottavin kokemus, eikä se todellakaan sovi kaikille. (Jos armeijasta haaveilee, parasta on mennä sinne mahdollisimman nuorena, vielä kun on edes rippeet nuoruuden positiivisuudesta ja huumorintajusta jäljellä... siis ainakin teoriassa...) Ottaen huomioon tinnituksesi ja muut terveysongelmat, veikkaan että pääset kyllä yrittämällä C-luokkaan (eli saat vapautuksen rauhanajan palveluksesta). Sivariksi meneminen voi olla jatkoelämän kannalta parempi vaihtoehto, mutta ei sekään mikään pakollinen riemujuhla ole. Et kai sinä ihan vielä ole kutsuntaiässä?

En ihan ymmärrä mitä tarkoitat kirjoittaessasi, että et luota itseesi autokouluasiassa. Ajaminen sinällään on helppoa, enemmän työtä teettää ajonaikainen ympäristön tarkkailu. Oikeanlainen tarkkaavaisuus kehittyy kuitenkin ajoharjoittelun myötä, siitä ei kannata olla huolissaan... Lääkitys saattaa estää ajokortin saamisen tai rajoittaa ajamista, joten kannattaa varmistaa psykiatrilta ja autokoulun opettajalta ennen ilmoittautumista.

' Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa. '

Aha... Arvailin aiemman kommenttisi pohjalta veljesi olevan murrosiässä. Taisin olla väärässä...

' Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. '

Tuollaisia (joskus jopa täysin käsittämättömiä) mokia sattuu jokaiselle... Kiintoavaimen muotoisia räikkiä on olemassa, joten erheesi on aivan ymmärrettävä. Jos mokista puhutaan, niin omalta kohdaltani muistan tilanteen, jossa menin äkäisenä pyytämään helpdeskistämme toimivampaa tietokonetta, koska vasta saamastani koneesta ei kuulunut mitään ääniä. Koneen minulle antaneen henkilön ensimmmäinen kysymys oli: "Laitoiksä siihen kaiuttimet?" En ollut laittanut. :-( Puolustuksekseni on todettava, että kyseessä oli uusi malli, jossa piti olla kaikki tarpeelliset kilkkeet samaan pakettiin ahdettuna. Kaiuttimet vain sattuivat olemaan se erillinen muovipalikka, joka päätyi varastohyllylle kun pikavilkaisulla tulkitsin sen pelkäksi koristeeksi... Eipä siinä tilanteessa oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, joten päätin nauraa muiden mukana...

- "Itselleen ja omille puutteilleen nauramisen taidon oppiminen vaatii yleensä paljon harjoittelemista, mutta onneksi elämä tarjoaa meille harjoittelumahdollisuuksia päivittäin. " -

Sinä olet ihan varmasti monissa asioissa hyvä, vaikka et sitä itse haluaisi uskoakaan! Voisi auttaa, jos kirjoittaisit muistiin kaikki hyvät asiat ja onnistumiset mahdollisimman pian niiden tapahduttua ja sitten aika ajoin katsoisit listan lävitse. Haluatko kokeilla? Jos vielä kirjoitat listan ydinkohdat tänne, niin voisimme käsitellä hyviä puoliasi yhdessä... Oletko muuten koskaan tehnyt itsestäsi SWOT-analyysiä?

' On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää. '

Jos jostakin taidosta voi joskus olla jotain hyötyä, niin se on kyllä harjoittelun arvoinen asia! Opittua taitoa voi soveltaa avukseen muissakin asioissa ja toisaalta kaikki asiat, jotka luulee osaavansa, eivät välttämättä olekaan täysin hallinnassa. Vastaapa tähän: Osaatko hengittää oikein? Useimmilla ihmisillä vastaus on kielteinen!

Hyvä, että et ainakaan kärsi unettomuudesta. :-) Lääkitykseen en osaa sanoa mitään, mutta sen tiedän, että liika nukkuminenkin vie puhtia pois. Onnistuisitko vähentämään sängyssäoloasi 8-9 tuntiin?

Onko sinulla mahdollisuutta tehdä joskus hiihtolenkki luonnonhelmassa? Keskellä peltoa tai suota ei olisi vaaraa ihmisiin törmäämisestäkään... Vai onko ihmisten tapaaminen enää ongelma?

Ruokarytmin pitäminen järkevänä tuottaa minullekin ajoittaisia ongelmia, mutta olen ratkaissut sen pitämällä kaksi ruokahetkeä suunnilleen vakioaikoihin (Kunnollinen aamupuuro lisukkeilla ja lounastauko kun nälkä yllättää). Onnistuisiko sinulta samanlainen ryhmittely? Epäsäännöllinen ruokailu on muuten myös yksi väsymystä aiheuttava tekijä! Heitätkö itse ruokaa laittaessasi aina vain jotain syötävän näköistä pannulle käristymään vai teetkö joskus jotain monimutkaisempaa?

Virkistävää viikon jatkoa sinulle!

aloittaja kirjoitti:

Tapasin kaverin muutaman päivä sitten. Koitin jos ikäiselleen jutteleminen tekee hyvää. No asiat edelleen suht ennallaan. Olin vain kiukkuisempi jälkeenpäin ja tunsin tuhlanneeni muutaman tunnin jo valmiiksi lyhyestä päivästä. Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella.

Nyt on alkanut mieltä askarruttamaan autokoulu ja armeija. Pärjäänkö kummassakaan. Autoa olen kokeillut ja tunsin, että ajamaan kyllä opin, mutta nyt kyseenalaistan jo tuonkin väittämän. En vain yksinkertaisesti luota itseeni.
Toinen on sitten armeija. Ihan vain lievän tinnituksen takia en haluaisi mennä kun pelkään, että sattuukin niin, että jostain läheltä kuuluukin isompi pamaus eikä sitten ollutkaan kuulosoujaimia/korvatulppia. Toinen on se etten usko, että pääni kestäisi sellaista. Riittävän vaikeaa olla yhden ikäisensä kanssa; minkähänlaista olla sitten monen kanssa? Mahdankohan saada vapautuksen asepalveluksesta jos vetoan tinnitukseen tai siihen, että henkinen kantti ei kestä? Vai pitääkö mennä sivariin? Järin ylpeä ei itsestään voi olla kun ei armeijaa pysty käymään.

Siskon kanssa ei vain pysty keskustelemaan. Ei vastaa jos jotain kysyy tai vastaus on juuri sellainen, että: "ei kiinnosta". Veli tuskin edes tietää, että olen masentunut tai, että olen ollut sairaalassa. Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa.

Kyllähän se kirjoittaminen/puhuminen sujuu ihan hyvin, muutkin kuin sinä on sanonut moista. Tarkoitin kuitenkin etten ole missään hyvä. Teen mitä tahansa niin vahva tunne on aina siitä, että olen täysi tumpelo. Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. Vaari sattui menemään ohi ja sanoi: "ei se räikkä oo". Siinä sitten tuli taas vähän hävettyä omaa tyhmyyttään.

On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää.

Unirytmi on puolesta yöstä puoleen päivään. Uni tuntuu maistuvan, mutta sitten päivisin tulee kuitenkin pötköteltyä kun ramasee. Liikkua ei jaksa kun väsyttää ja syötyä tulee mitä sattuu ja milloin sattuu.

En tiedä onko tätä lääke asiaa ihan loppuun asti mietitty. Muutenkin vaikea löytää mielenkiintoa mihinkään niin asiaa vaikeutetaan vielä sillä, että lääkkeet väsyttää. Olkoon mieliala vaikka kuinka tasainen, mutta en näe asiassa mitään merkitystä kun mitään ei käytännössä jaksa tehdä. Psykoosia kaiketi lääkkeillä yritetään ehkäistä, mutta kai sitä jotain lääkkeitä löytyy jotka ei väsytä? Olisi paljon mukavampi olla päivisin virkeä.

Lue lisää

Kuinka olet jaksellut? Onko kevät teidän seudullanne jo pilkistellyt lumien seasta ja potkinut vireystasoa ylöspäin? Täällä Helsingin & lähikuntien alueella energisyystilanne on ollut suuresti vaihteleva kelien ja huomattavan tautivalikoiman ansiosta. Oletko sinä välttynyt taudeilta?

Oletko suunnitellut jotain mullistavaa kesäksi? Kirjoitit aiemmin töihin menemisestä, joten oletko hakeutumassa johonkin kesätyöpaikkaan? Minkälaisia vaihtoehtoja teilläpäin muuten on tarjolla? Toimistotöitä, puunsiementen istuttamista, marjojen poimimista, arkeologiaa tai jotain muuta haasteellisempaa? (Olen muuten tosissani tuon arkeologian kanssa. Yksi luokkakaverini oli yhtenä kesänä rapsuttelemassa nuolenpäitä ja muuta esihistoriallista jäämistöä esiin maan uumenista.)

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi minkälaisen ohjelman mukaan olet opiskeluasi viime aikoina suunnannut. Onko ohjelmasi sinulle sopivan haastava ja joustava?

Ajattelin varmuuden vuoksi kirjoitella nyt tässä vaiheessa, kun en ole ihan varma miten olen lähiaikoina tavoitettavissa. Nykyisten suunnitelmien mukaan olen kyllä tietokoneen ääressä normaalisti, mutta minulla on mahdollisesti lähtö edessä muutaman päivän kuluttua. Siinä tapauksessa vastaamiseni saattaa viivästyä pidempään. Todennäköisesti olen kuitenkin paikalla tavalliseen tapaan.

Huomasin muuten, että viestiketjumme on siirtynyt Itsetunto-palstan listalta arkiston syövereihin ja ajattelin kysyä, että onko sinulla tämän ketjun polku talletettuna turvallisesti muuallekin kuin selaimeen? Meidän sähköpostiosoitteemmekin kannattaa pitää tallessa, vaikkei sellaisen käytölle tarvetta näyttäisi nykyisin löytyvänkään.

Kirjoittele keritessäsi ja voi hyvin. :-)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Kuinka olet jaksellut? Onko kevät teidän seudullanne jo pilkistellyt lumien seasta ja potkinut vireystasoa ylöspäin? Täällä Helsingin & lähikuntien alueella energisyystilanne on ollut suuresti vaihteleva kelien ja huomattavan tautivalikoiman ansiosta. Oletko sinä välttynyt taudeilta?

Oletko suunnitellut jotain mullistavaa kesäksi? Kirjoitit aiemmin töihin menemisestä, joten oletko hakeutumassa johonkin kesätyöpaikkaan? Minkälaisia vaihtoehtoja teilläpäin muuten on tarjolla? Toimistotöitä, puunsiementen istuttamista, marjojen poimimista, arkeologiaa tai jotain muuta haasteellisempaa? (Olen muuten tosissani tuon arkeologian kanssa. Yksi luokkakaverini oli yhtenä kesänä rapsuttelemassa nuolenpäitä ja muuta esihistoriallista jäämistöä esiin maan uumenista.)

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi minkälaisen ohjelman mukaan olet opiskeluasi viime aikoina suunnannut. Onko ohjelmasi sinulle sopivan haastava ja joustava?

Ajattelin varmuuden vuoksi kirjoitella nyt tässä vaiheessa, kun en ole ihan varma miten olen lähiaikoina tavoitettavissa. Nykyisten suunnitelmien mukaan olen kyllä tietokoneen ääressä normaalisti, mutta minulla on mahdollisesti lähtö edessä muutaman päivän kuluttua. Siinä tapauksessa vastaamiseni saattaa viivästyä pidempään. Todennäköisesti olen kuitenkin paikalla tavalliseen tapaan.

Huomasin muuten, että viestiketjumme on siirtynyt Itsetunto-palstan listalta arkiston syövereihin ja ajattelin kysyä, että onko sinulla tämän ketjun polku talletettuna turvallisesti muuallekin kuin selaimeen? Meidän sähköpostiosoitteemmekin kannattaa pitää tallessa, vaikkei sellaisen käytölle tarvetta näyttäisi nykyisin löytyvänkään.

Kirjoittele keritessäsi ja voi hyvin. :-)

Lue lisää

Aloittaja hukannut keskustelumme osoitteen tai jtkin?

aloittaja kirjoitti:

Tapasin kaverin muutaman päivä sitten. Koitin jos ikäiselleen jutteleminen tekee hyvää. No asiat edelleen suht ennallaan. Olin vain kiukkuisempi jälkeenpäin ja tunsin tuhlanneeni muutaman tunnin jo valmiiksi lyhyestä päivästä. Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella.

Nyt on alkanut mieltä askarruttamaan autokoulu ja armeija. Pärjäänkö kummassakaan. Autoa olen kokeillut ja tunsin, että ajamaan kyllä opin, mutta nyt kyseenalaistan jo tuonkin väittämän. En vain yksinkertaisesti luota itseeni.
Toinen on sitten armeija. Ihan vain lievän tinnituksen takia en haluaisi mennä kun pelkään, että sattuukin niin, että jostain läheltä kuuluukin isompi pamaus eikä sitten ollutkaan kuulosoujaimia/korvatulppia. Toinen on se etten usko, että pääni kestäisi sellaista. Riittävän vaikeaa olla yhden ikäisensä kanssa; minkähänlaista olla sitten monen kanssa? Mahdankohan saada vapautuksen asepalveluksesta jos vetoan tinnitukseen tai siihen, että henkinen kantti ei kestä? Vai pitääkö mennä sivariin? Järin ylpeä ei itsestään voi olla kun ei armeijaa pysty käymään.

Siskon kanssa ei vain pysty keskustelemaan. Ei vastaa jos jotain kysyy tai vastaus on juuri sellainen, että: "ei kiinnosta". Veli tuskin edes tietää, että olen masentunut tai, että olen ollut sairaalassa. Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa.

Kyllähän se kirjoittaminen/puhuminen sujuu ihan hyvin, muutkin kuin sinä on sanonut moista. Tarkoitin kuitenkin etten ole missään hyvä. Teen mitä tahansa niin vahva tunne on aina siitä, että olen täysi tumpelo. Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. Vaari sattui menemään ohi ja sanoi: "ei se räikkä oo". Siinä sitten tuli taas vähän hävettyä omaa tyhmyyttään.

On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää.

Unirytmi on puolesta yöstä puoleen päivään. Uni tuntuu maistuvan, mutta sitten päivisin tulee kuitenkin pötköteltyä kun ramasee. Liikkua ei jaksa kun väsyttää ja syötyä tulee mitä sattuu ja milloin sattuu.

En tiedä onko tätä lääke asiaa ihan loppuun asti mietitty. Muutenkin vaikea löytää mielenkiintoa mihinkään niin asiaa vaikeutetaan vielä sillä, että lääkkeet väsyttää. Olkoon mieliala vaikka kuinka tasainen, mutta en näe asiassa mitään merkitystä kun mitään ei käytännössä jaksa tehdä. Psykoosia kaiketi lääkkeillä yritetään ehkäistä, mutta kai sitä jotain lääkkeitä löytyy jotka ei väsytä? Olisi paljon mukavampi olla päivisin virkeä.

Lue lisää

Onko tämä viestiketju karannut sinulta arkiston puolelle vai pidätkö muuten vain taukoa? Et kai ole hyljännyt meitä?! :'-(

En tiedä, oletko aloittaja enää löytänyt tälle palstalle... Vastailen aiempiin viesteihisi, josko olisit laittanut johonkin niistä komennon lähettää uusista vastauksista sinulle sähköpostia...

Jos et ole jaksanut kirjoitella tänne, se on ok, mutta kaipaan tietoa siitä, että olet kunnossa! Kirjoita edes pari merkkiä!

ver.3

deserton kirjoitti:

Aloittaja hukannut keskustelumme osoitteen tai jtkin?

' Aloittaja hukannut keskustelumme osoitteen tai jtkin? '

Siltä se pahasti vaikuttaa... Keskustelukumppanien etääntyminen ja joissain tapauksissa mystinen katoaminen on aina ikävää, mutta tietokoneista johtuva keskustelun loppuminen on erityisen ärsyttävää... Ärgh, Grr jne.!

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Aloittaja hukannut keskustelumme osoitteen tai jtkin? '

Siltä se pahasti vaikuttaa... Keskustelukumppanien etääntyminen ja joissain tapauksissa mystinen katoaminen on aina ikävää, mutta tietokoneista johtuva keskustelun loppuminen on erityisen ärsyttävää... Ärgh, Grr jne.!

Lue lisää

Aloittajan tila huolettaa, mutta minä kirjoittelen jossakin vaiheessa kyllä tänne. En lähde minnekään.

Pikakuulumiset. Huomenna Tulilintu on tulossa tänne sitten. Ja viipyy tiistaihin saakka. Jännittää pirusti.

Miten sinulla sujuu? Töitä edelleen? Entä ihmissuhteet?

Voisin viimein siirtyä kirjoittelemaan sinne yksityiselle puolelle jossakin vaiheessa tässä.

Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni (tämän kuukauden ajan). Toisin sanoen myös minä ja Tulilintu olemme pitäneet vähemmän yhteyttä. Loppupeleissä olen onnistunut nyt vieraantumaan koneesta ja hänestä täysin.
Olen jopa miettinyt tässä eroa hänestä, mutta otanpa nyt rauhallisesti.

Sitten on tämä ihastus Aleksiin. Ja nyt Aleksi tietää tunteistani. Ei vastakaikua, onneksi.

Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä.

deserton kirjoitti:

Aloittajan tila huolettaa, mutta minä kirjoittelen jossakin vaiheessa kyllä tänne. En lähde minnekään.

Pikakuulumiset. Huomenna Tulilintu on tulossa tänne sitten. Ja viipyy tiistaihin saakka. Jännittää pirusti.

Miten sinulla sujuu? Töitä edelleen? Entä ihmissuhteet?

Voisin viimein siirtyä kirjoittelemaan sinne yksityiselle puolelle jossakin vaiheessa tässä.

Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni (tämän kuukauden ajan). Toisin sanoen myös minä ja Tulilintu olemme pitäneet vähemmän yhteyttä. Loppupeleissä olen onnistunut nyt vieraantumaan koneesta ja hänestä täysin.
Olen jopa miettinyt tässä eroa hänestä, mutta otanpa nyt rauhallisesti.

Sitten on tämä ihastus Aleksiin. Ja nyt Aleksi tietää tunteistani. Ei vastakaikua, onneksi.

Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä.

Lue lisää

Tulipa oltua punkassa paljon... Kuinka vierailu meni? (En nyt kirjoittele viestiini muuta, koska koneessani on testi ajossa ja skandit {":['; puuttuvat.)

aloittaja kirjoitti:

Tapasin kaverin muutaman päivä sitten. Koitin jos ikäiselleen jutteleminen tekee hyvää. No asiat edelleen suht ennallaan. Olin vain kiukkuisempi jälkeenpäin ja tunsin tuhlanneeni muutaman tunnin jo valmiiksi lyhyestä päivästä. Toisen ylitsepursuavaaa egoa/itseluottamusta ei vain jaksa katsella/kuunnella.

Nyt on alkanut mieltä askarruttamaan autokoulu ja armeija. Pärjäänkö kummassakaan. Autoa olen kokeillut ja tunsin, että ajamaan kyllä opin, mutta nyt kyseenalaistan jo tuonkin väittämän. En vain yksinkertaisesti luota itseeni.
Toinen on sitten armeija. Ihan vain lievän tinnituksen takia en haluaisi mennä kun pelkään, että sattuukin niin, että jostain läheltä kuuluukin isompi pamaus eikä sitten ollutkaan kuulosoujaimia/korvatulppia. Toinen on se etten usko, että pääni kestäisi sellaista. Riittävän vaikeaa olla yhden ikäisensä kanssa; minkähänlaista olla sitten monen kanssa? Mahdankohan saada vapautuksen asepalveluksesta jos vetoan tinnitukseen tai siihen, että henkinen kantti ei kestä? Vai pitääkö mennä sivariin? Järin ylpeä ei itsestään voi olla kun ei armeijaa pysty käymään.

Siskon kanssa ei vain pysty keskustelemaan. Ei vastaa jos jotain kysyy tai vastaus on juuri sellainen, että: "ei kiinnosta". Veli tuskin edes tietää, että olen masentunut tai, että olen ollut sairaalassa. Vaikka asian hänelle selittäisikin uskon ettei ole tarpeeksi kypsä ymmärtään asiaa.

Kyllähän se kirjoittaminen/puhuminen sujuu ihan hyvin, muutkin kuin sinä on sanonut moista. Tarkoitin kuitenkin etten ole missään hyvä. Teen mitä tahansa niin vahva tunne on aina siitä, että olen täysi tumpelo. Hyvänä esimerkkinä se, että kun kokosin muuan kojeen niin aluksi luulin kiintoavainta räikäksi ja ihmettelin, että miksei pultti tunnu kiristyvän. Vaari sattui menemään ohi ja sanoi: "ei se räikkä oo". Siinä sitten tuli taas vähän hävettyä omaa tyhmyyttään.

On arvokas asia tietää, mitä ei kannata enää harjoitella enempää.

Unirytmi on puolesta yöstä puoleen päivään. Uni tuntuu maistuvan, mutta sitten päivisin tulee kuitenkin pötköteltyä kun ramasee. Liikkua ei jaksa kun väsyttää ja syötyä tulee mitä sattuu ja milloin sattuu.

En tiedä onko tätä lääke asiaa ihan loppuun asti mietitty. Muutenkin vaikea löytää mielenkiintoa mihinkään niin asiaa vaikeutetaan vielä sillä, että lääkkeet väsyttää. Olkoon mieliala vaikka kuinka tasainen, mutta en näe asiassa mitään merkitystä kun mitään ei käytännössä jaksa tehdä. Psykoosia kaiketi lääkkeillä yritetään ehkäistä, mutta kai sitä jotain lääkkeitä löytyy jotka ei väsytä? Olisi paljon mukavampi olla päivisin virkeä.

Lue lisää

En kaiketi ole saanut sinua tavoitettua...?

deserton kirjoitti:

Aloittajan tila huolettaa, mutta minä kirjoittelen jossakin vaiheessa kyllä tänne. En lähde minnekään.

Pikakuulumiset. Huomenna Tulilintu on tulossa tänne sitten. Ja viipyy tiistaihin saakka. Jännittää pirusti.

Miten sinulla sujuu? Töitä edelleen? Entä ihmissuhteet?

Voisin viimein siirtyä kirjoittelemaan sinne yksityiselle puolelle jossakin vaiheessa tässä.

Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni (tämän kuukauden ajan). Toisin sanoen myös minä ja Tulilintu olemme pitäneet vähemmän yhteyttä. Loppupeleissä olen onnistunut nyt vieraantumaan koneesta ja hänestä täysin.
Olen jopa miettinyt tässä eroa hänestä, mutta otanpa nyt rauhallisesti.

Sitten on tämä ihastus Aleksiin. Ja nyt Aleksi tietää tunteistani. Ei vastakaikua, onneksi.

Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä.

Lue lisää

Kirjoitan nyt ainakin tämän vastauksen sähköpostiisi vielä tänne palstalle: ' Ajattelin nyt sitten kokeilla jälleen siirtymistä sähköpostiin. Mitä mietit ajatuksesta? ' Kuten aiemmin ketjuun kirjoitin, syyni keskustelun julkisena pitämiselle olivat: ----- 1. Joku muukin saattaa hyötyä keskustelusta 2. Joku viestiketjusta kiinnostunut saattaa tulla keskusteluun mukaan ja tuoda uusia näkökulmia ja tietoja. (Niinhän sinäkin teit. Kiitos siitä!) :-) 3. Julkisuus pitää keskustelun suhteellisen anonyyminä. 4. Jos teen pahoja virheitä, joku ystävällinen taho voi ne tarvittaessa korjata (tai ainakin nauraa niille...) ----- Tuolle listalle en silloin kirjoittanut itsesuojeluvaistoa. Näin yli-ikäisenä nuorten kanssa keskustelua käydessä on parempi pitää koko keskustelu kaikkien nähtävillä, ettei joku kukkahattuhysteerikko saa päähänsä, että olen palstoilla vain metsästämässä viattomia taaperoita raiskatakseni/murhatakseni/tms. heidät... Nyt kun keskustelumme on jo siirtynyt listalta arkistoon piiloon muilta käyttäjiltä ja olet täysi-ikäinen, niin minulle ei periaatteessa ole suurtakaan merkitystä kirjoitammeko keskustelupalstalle vai sähköpostilla (joskin keskustelupalstalla viestit kyllä näkyvät paremmin kuin suomi24:n sähköpostin vastausikkunassa...). ' Tulilinnun vierailu luonani sujui hyvin. Olin sijoittanut eroamissuunnitelmani kesälle, jolloin voin hänen kanssaan puhua asioista. Ei hänen käyntinsä niitä hävittänyt päästäni, hälvensi kyllä. Meillä menee niin hyvin ja mietin tällaisia.' Miksi haluat erota Tulilinnusta? ' Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä. ' && ' Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni ' Miten hyvin olet opinnoissasi menestynyt? Ei kai koneen käyttörajoituksen syynä ole ylimitoitettu nettiaktiivisuus? ' Miten paljon sinulla oli lomaa?' && '"Tulipa oltua punkassa paljon..." ' && 'Mitä meinaat?' Vähän yli viikon verran minä sain nukkua rauhassa ihan niin pitkään kuin halusin. Ei sitä arkena oikein voi nukkua 12½ tuntia putkeen... :-) Lopun aikaa saattoi sitten herätellä henkiin muitakin kuin nettisuhteita. ' Olet lähetellyt tasaisin väliajoin keskusteluun viestejä aloittajaa tavoitellen. Siitä kun hän viimeksi ilmoitti itsestään, on nyt siis noin puolitoista kuukautta.' && 'Miten paljon mietit häntä nykyisin? Ja mitä mietit? Tiedän, että aloittajan viimeisimmästä viestistä on jo huomattavan pitkä aika. Jos yhteys olisi katkennut hiipumalla tai hänen ilmoituksestaan, en olisi näin aktiivinen. Tässä tapauksessa syynä aloittajan katoamiseen saattoi kuitenkin olla suomi24:n typeryys ja ketjun katoaminen häneltä, joten en voi muuta kuin varautua hänen mahdolliseen paluuseensa. Se, että olen vastaillut vanhoihin viesteihin johtuu siitä, että aloittaja on saattanut laittaa johonkin viestiinsä uuden vastauksen sähköpostitiedotuksen, joka johdattaisi hänet takaisin tähän ketjuun. Jos aloittaja joskus tänne palstalle vielä tulee viestejä lukemaan, toivon hänen ymmärtävän minun olevan edelleen kiinnostunut jatkamaan keskustelua. En välttämättä osaa ratkaista hänen ongelmiaan, mutta usein auttaa jo se, että on joku joka on valmis kuuntelemaan! (Valittaen on todettava, että jotkin vastaukseni viipyivät aloittajan kannalta siinä mielessä ajoittain turhan pitkään (vaikka luinkin uudet viestit mahdollisimman pian sähköposti-ilmoituksen saatuani). Menisin aika pian oikosulkuun, jos yrittäisin sähköjäniksenä ehtiä tekemään kaikkia asioita heti yhden päivän aikana...) Miten paljon aloittajaa (ja sinua) mietin... Tarkistan tämän viestiketjun muutaman päivän välein ja minun viesteihini tulevista vastauksista lähtee sähköposti. En ole aloittajan osalta luopunut toivosta, mutta eroamiset ja keskusteluyhteyksien katkeamiset ovat osa elämää eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää. ' Olen suhteellisen huolissani sinusta tavallani, vaikka huolestuminen saattaakin tulla tavallaan myöhään. ' Nyt en voi muuta kuin olla suuresti hämmennyksen vallassa. Miksi ihmeessä sinä minusta huolta kannat?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Kirjoitan nyt ainakin tämän vastauksen sähköpostiisi vielä tänne palstalle: ' Ajattelin nyt sitten kokeilla jälleen siirtymistä sähköpostiin. Mitä mietit ajatuksesta? ' Kuten aiemmin ketjuun kirjoitin, syyni keskustelun julkisena pitämiselle olivat: ----- 1. Joku muukin saattaa hyötyä keskustelusta 2. Joku viestiketjusta kiinnostunut saattaa tulla keskusteluun mukaan ja tuoda uusia näkökulmia ja tietoja. (Niinhän sinäkin teit. Kiitos siitä!) :-) 3. Julkisuus pitää keskustelun suhteellisen anonyyminä. 4. Jos teen pahoja virheitä, joku ystävällinen taho voi ne tarvittaessa korjata (tai ainakin nauraa niille...) ----- Tuolle listalle en silloin kirjoittanut itsesuojeluvaistoa. Näin yli-ikäisenä nuorten kanssa keskustelua käydessä on parempi pitää koko keskustelu kaikkien nähtävillä, ettei joku kukkahattuhysteerikko saa päähänsä, että olen palstoilla vain metsästämässä viattomia taaperoita raiskatakseni/murhatakseni/tms. heidät... Nyt kun keskustelumme on jo siirtynyt listalta arkistoon piiloon muilta käyttäjiltä ja olet täysi-ikäinen, niin minulle ei periaatteessa ole suurtakaan merkitystä kirjoitammeko keskustelupalstalle vai sähköpostilla (joskin keskustelupalstalla viestit kyllä näkyvät paremmin kuin suomi24:n sähköpostin vastausikkunassa...). ' Tulilinnun vierailu luonani sujui hyvin. Olin sijoittanut eroamissuunnitelmani kesälle, jolloin voin hänen kanssaan puhua asioista. Ei hänen käyntinsä niitä hävittänyt päästäni, hälvensi kyllä. Meillä menee niin hyvin ja mietin tällaisia.' Miksi haluat erota Tulilinnusta? ' Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä. ' && ' Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni ' Miten hyvin olet opinnoissasi menestynyt? Ei kai koneen käyttörajoituksen syynä ole ylimitoitettu nettiaktiivisuus? ' Miten paljon sinulla oli lomaa?' && '"Tulipa oltua punkassa paljon..." ' && 'Mitä meinaat?' Vähän yli viikon verran minä sain nukkua rauhassa ihan niin pitkään kuin halusin. Ei sitä arkena oikein voi nukkua 12½ tuntia putkeen... :-) Lopun aikaa saattoi sitten herätellä henkiin muitakin kuin nettisuhteita. ' Olet lähetellyt tasaisin väliajoin keskusteluun viestejä aloittajaa tavoitellen. Siitä kun hän viimeksi ilmoitti itsestään, on nyt siis noin puolitoista kuukautta.' && 'Miten paljon mietit häntä nykyisin? Ja mitä mietit? Tiedän, että aloittajan viimeisimmästä viestistä on jo huomattavan pitkä aika. Jos yhteys olisi katkennut hiipumalla tai hänen ilmoituksestaan, en olisi näin aktiivinen. Tässä tapauksessa syynä aloittajan katoamiseen saattoi kuitenkin olla suomi24:n typeryys ja ketjun katoaminen häneltä, joten en voi muuta kuin varautua hänen mahdolliseen paluuseensa. Se, että olen vastaillut vanhoihin viesteihin johtuu siitä, että aloittaja on saattanut laittaa johonkin viestiinsä uuden vastauksen sähköpostitiedotuksen, joka johdattaisi hänet takaisin tähän ketjuun. Jos aloittaja joskus tänne palstalle vielä tulee viestejä lukemaan, toivon hänen ymmärtävän minun olevan edelleen kiinnostunut jatkamaan keskustelua. En välttämättä osaa ratkaista hänen ongelmiaan, mutta usein auttaa jo se, että on joku joka on valmis kuuntelemaan! (Valittaen on todettava, että jotkin vastaukseni viipyivät aloittajan kannalta siinä mielessä ajoittain turhan pitkään (vaikka luinkin uudet viestit mahdollisimman pian sähköposti-ilmoituksen saatuani). Menisin aika pian oikosulkuun, jos yrittäisin sähköjäniksenä ehtiä tekemään kaikkia asioita heti yhden päivän aikana...) Miten paljon aloittajaa (ja sinua) mietin... Tarkistan tämän viestiketjun muutaman päivän välein ja minun viesteihini tulevista vastauksista lähtee sähköposti. En ole aloittajan osalta luopunut toivosta, mutta eroamiset ja keskusteluyhteyksien katkeamiset ovat osa elämää eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää. ' Olen suhteellisen huolissani sinusta tavallani, vaikka huolestuminen saattaakin tulla tavallaan myöhään. ' Nyt en voi muuta kuin olla suuresti hämmennyksen vallassa. Miksi ihmeessä sinä minusta huolta kannat?

Lue lisää

' Miten paljon aloittajaa (ja sinua) mietin... ' Hmm. Ehkä tuo edellisen viestini vastaus oli pikkiriikkisen liian suppea... Pullahtelette kyllä mieleeni aika ajoin ja odotan aina mielenkiinnolla tietoja kuulumisistanne. Joskus tulee mietittyä mitä teille kirjoittaisin ja joskus tulee jopa tarkastettua mitä jo on kirjoittanut... Onneksi tässä keskustelupalstalla on mahdollisuus tuhota epäonnistuneet viestit lähettämisen jälkeen. Sähköpostissahan se ei onnistu...

deserton kirjoitti:

Aloittajan tila huolettaa, mutta minä kirjoittelen jossakin vaiheessa kyllä tänne. En lähde minnekään.

Pikakuulumiset. Huomenna Tulilintu on tulossa tänne sitten. Ja viipyy tiistaihin saakka. Jännittää pirusti.

Miten sinulla sujuu? Töitä edelleen? Entä ihmissuhteet?

Voisin viimein siirtyä kirjoittelemaan sinne yksityiselle puolelle jossakin vaiheessa tässä.

Isäni on rajoittanut viime aikoina paljon koneen käyttöäni (tämän kuukauden ajan). Toisin sanoen myös minä ja Tulilintu olemme pitäneet vähemmän yhteyttä. Loppupeleissä olen onnistunut nyt vieraantumaan koneesta ja hänestä täysin.
Olen jopa miettinyt tässä eroa hänestä, mutta otanpa nyt rauhallisesti.

Sitten on tämä ihastus Aleksiin. Ja nyt Aleksi tietää tunteistani. Ei vastakaikua, onneksi.

Mutta täällä minua ei siis näy ainakaan ennen ensitiistaita ja koeviikkokin on menossa, että keskiviikkoiltana ehkäpä.

Lue lisää

...ko keskustelumme?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

...ko keskustelumme?

No jaa, kai se sitten on sama se, minne kirjoittelen, yleiselle palstalle vai yksityisesti. Kirjoitan kaiken ensin Wordilla ja kuvittelen samalla silloin kirjoittavani yksityisellä. Minulla ja Tulilinnulla menee periaatteessa edelleen hyvin, mutta mietin silti sitä eroa. Ehkä en silti pistä suhdetta poikki. Ajattelin, etten voi vain olla naisen kanssa. Hetkeen se ei tuntunut oikealle. Ihastuin ensin Aleksiin ja hänen jälkeensä taas erääseen tyttöön. Seurustelu naisen kanssa lakkasi sitä myötä mietityttämästä, että onko tämä juuri minun juttuni. On myös pelottanut se, kun olen jutellut Tulilinnun kanssa siitä, mitä jos eroaisimme. Hän sanoo, että tappaisi itsensä. Joko itsemurha tai koulumurha. Ei se ole mikään uhkaus, olemme keskustelleet rauhallisesti. Ja minä uskon häntä kyllä. Murhanhalu ei ole häneltä kadonnut mihinkään. Olen sitten antanut ajan kulua kyseenalaistaen haluni erotakin, vaikka mietin sitä päivittäin. Mietin ehkä yksinkertaisesti siksi, etten kestä nykytilaa. Tunnen olevani jollakin tavalla taas umpikujassa. Se on kuulemma mainio tilaisuus kääntyä ympäri. Taidan olla taas vähän masentunut tai miten ottaa. Menee aaltoliikkeellä. Suurten töiden tekeminen koulussa ja pitkien viestien kirjoittaminen netissä on jäänyt. En ole kirjoitellut sen paremmin tänne, tädilleni tai Tulilinnulle pitkiä viestejä nyt tänä aikana, mitä olen suht hiljaa ollut. Vaikka tiedän, että kaikki viestejä odottavat. Aleksiin pidän edelleen yhteyttä netin välityksellä. Aleksin kanssa kävin pari päivää sitten mesekeskustelua, ja ajauduin selittämään Tulilinnusta, jonka suhteen tunsin tilanteen toivottomaksi. Aleksi lähti keskustelusta etukäteen varoittamatta, sillä ei jaksanut kuunnella. Hän tuntee sotkevansa asioitani juttelemalla. Loukkaannuin hiukan ja yritin selittää, ettei hän sotke; auttaa jo sinällään se, että kuuntelee. Hän ei vain taida olla nyt omilta ongelmiltaan oikea henkilö kuuntelemaan, eikä sen paremmin jaksa kuunnella kukaan muukaan. Joten, nyt sitten olen saanut yllättäen jostakin kerättyä energiaa tämän viestin kirjoittamiseen, ja sen ajattelemiseen, että menisin taas psykologille käymään. Tulilinnulle kerroin, että ajattelin mennä puhumaan koulupsykologilleni. Ensin hän pettyi minuun, mutta nyt yrittää ymmärtää. Edelleenkin hänen asenteensa psykologista apua kohtaan on mikä on, omat psykologikäyntinsä hän aikoo lopettaa nyt keväällä, mikä pelottaa minua. Ai niin, kaivoin Tulilinnun psykologin sähköpostiosoiteen netistä ja lähetin hänelle postia reilu kuukausi sitten. Kerroin, kuka olen (mehän tapasimme ohimennen kerran), että toivoisin, ettei hän kerro Tulilinnulle yhteydenotostani ja että minulla olisi asiaa. Psykologi vastasi, ettei voi viestitellä kanssani, selosti virallisesta vaitiolovelvollisuudestaan ja ettei voi olla kertomatta viesteistä Tulilinnulle, jos lähetän enemmän. Kyllähän minä sen ymmärrän, mutta olisin tahtonut varoittaa jotakuta Tulilinnun tuntevaa, että aion mahdollisesti jättää ja ettei Tulilintu missään nimessä saa lopettaa psykologikäyntejään. En vastannut psykologille enää. Tulilintu käyttää nykyään muiden lääkkeidensä lisäksi aknelääkkeitä, ja se on rasittanut myös minua paljon. Aknelääkkeiden sivuvaikutuksina kun on hänen kohdallansa painajaiset, kovat kuukautiskivut ja pahemmin heittelevät mielialat. Veikkaisin myös, että hänen tämänhetkinen ruokahaluttomuutensa menee niiden piikkiin. Jos painajaisia oli mielestäni ennen Tulilinnulla paljon, nyt niitä on paljon enemmän, joka yö oikeastaan. Viime yö oli poikkeus ja aamulla hän lähetti viestin, että ei pahoja painajaisia, mihin vastasin, että mahtava juttu. No, menimmekin lopetimmekin tekstailun mennen nukkumaan vasta siinä neljän aikaan, kun häntä pelotti nukahtaminen. Aknelääkkeiden lisäksi Tulilintu käyttää päivittäin jalkalääkkeitä. Hänellä on krooninen osteomyeliitti (luumätä, ollut siitä 10-vuotiaasta), ja sitä ei voida hoitaa. En tiedä, onko luumätää edes tutkittu kuinka paljon. Tulehdus on joka tapauksessa luun sisällä. Hänen jalkalääkkeensä ovat itse asiassa pelkkiä tavallista kovempia kipulääkkeitä ja niitä hän sitten nappailee joka päivä. En ole koskaan nähnyt häntä lääkkeistä selvänä. Aion mennä psykologille siksi, että lakkaisin syyttelemästä mielessäni Tulilinnun lääkkeitä, kun hän niistä kuitenkin kokee olevan apua. Ja arvottaa ulkonäkönsä niin korkealle, mille minä en nyt jaksa voida mitään. Hänelle minä en tästä pahemmin ikinä valita, vaikka tietää kantani lääkkeisiinsä kyllä. Asia rasittaa minua todella. ”Miten hyvin olet opinnoissasi menestynyt? Ei kai koneen käyttörajoituksen syynä ole ylimitoitettu nettiaktiivisuus?” Koneen käyttörajoituksen takana tosiaan oli silloinen liiallinen aktiivisuus netissä... nykyään en sitten oikeastaan käytä tietokonetta juuri ollenkaan. Ei sitä jaksa. En tee koneen käytön tilalla mitään muutakaan, joten sanoisin, että entinen ylikäyttö oli jopa parempi juttu. Opiskelun suhteen on käynyt hieman hullusti. En jaksa sitäkään (ja sanavarastoni näyttää karsiutuneen puolella, toistan samaa). Lintsaamista en ole silti aloittanut. Numerot ovat tippuneet radikaalisti lyhyessä ajassa, energiaa ei riitä nostaa niitä, eikä huvita käydä edes äidinkielen tai kuvaamataidon tunneilla. Opinto-ohjaajani kanssa olemme olleet yhdessä tuumin ajamassa minua toimittajakoulutukseen. Kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä yksi niistä kompastuskivistä, joka rasittaa, asettaa paineita ja masentaa eniten. Loisto toimittaja. Ehkäpä mietin jotakin muuta. Jotakin, mihin pääsee kuka tahansa hakija. Ja minäkin kaipaan aloittajaa tänne takaisin. ”Onneksi tässä keskustelupalstalla on mahdollisuus tuhota epäonnistuneet viestit lähettämisen jälkeen.” Joo, mutta ei niitä tarvitse tuhota. ”Nyt en voi muuta kuin olla suuresti hämmennyksen vallassa. Miksi ihmeessä sinä minusta huolta kannat?” Kai minä lähinnä sen työsi takia, että palat siellä täysin loppuun tuota vauhtia.

deserton kirjoitti:

No jaa, kai se sitten on sama se, minne kirjoittelen, yleiselle palstalle vai yksityisesti. Kirjoitan kaiken ensin Wordilla ja kuvittelen samalla silloin kirjoittavani yksityisellä. Minulla ja Tulilinnulla menee periaatteessa edelleen hyvin, mutta mietin silti sitä eroa. Ehkä en silti pistä suhdetta poikki. Ajattelin, etten voi vain olla naisen kanssa. Hetkeen se ei tuntunut oikealle. Ihastuin ensin Aleksiin ja hänen jälkeensä taas erääseen tyttöön. Seurustelu naisen kanssa lakkasi sitä myötä mietityttämästä, että onko tämä juuri minun juttuni. On myös pelottanut se, kun olen jutellut Tulilinnun kanssa siitä, mitä jos eroaisimme. Hän sanoo, että tappaisi itsensä. Joko itsemurha tai koulumurha. Ei se ole mikään uhkaus, olemme keskustelleet rauhallisesti. Ja minä uskon häntä kyllä. Murhanhalu ei ole häneltä kadonnut mihinkään. Olen sitten antanut ajan kulua kyseenalaistaen haluni erotakin, vaikka mietin sitä päivittäin. Mietin ehkä yksinkertaisesti siksi, etten kestä nykytilaa. Tunnen olevani jollakin tavalla taas umpikujassa. Se on kuulemma mainio tilaisuus kääntyä ympäri. Taidan olla taas vähän masentunut tai miten ottaa. Menee aaltoliikkeellä. Suurten töiden tekeminen koulussa ja pitkien viestien kirjoittaminen netissä on jäänyt. En ole kirjoitellut sen paremmin tänne, tädilleni tai Tulilinnulle pitkiä viestejä nyt tänä aikana, mitä olen suht hiljaa ollut. Vaikka tiedän, että kaikki viestejä odottavat. Aleksiin pidän edelleen yhteyttä netin välityksellä. Aleksin kanssa kävin pari päivää sitten mesekeskustelua, ja ajauduin selittämään Tulilinnusta, jonka suhteen tunsin tilanteen toivottomaksi. Aleksi lähti keskustelusta etukäteen varoittamatta, sillä ei jaksanut kuunnella. Hän tuntee sotkevansa asioitani juttelemalla. Loukkaannuin hiukan ja yritin selittää, ettei hän sotke; auttaa jo sinällään se, että kuuntelee. Hän ei vain taida olla nyt omilta ongelmiltaan oikea henkilö kuuntelemaan, eikä sen paremmin jaksa kuunnella kukaan muukaan. Joten, nyt sitten olen saanut yllättäen jostakin kerättyä energiaa tämän viestin kirjoittamiseen, ja sen ajattelemiseen, että menisin taas psykologille käymään. Tulilinnulle kerroin, että ajattelin mennä puhumaan koulupsykologilleni. Ensin hän pettyi minuun, mutta nyt yrittää ymmärtää. Edelleenkin hänen asenteensa psykologista apua kohtaan on mikä on, omat psykologikäyntinsä hän aikoo lopettaa nyt keväällä, mikä pelottaa minua. Ai niin, kaivoin Tulilinnun psykologin sähköpostiosoiteen netistä ja lähetin hänelle postia reilu kuukausi sitten. Kerroin, kuka olen (mehän tapasimme ohimennen kerran), että toivoisin, ettei hän kerro Tulilinnulle yhteydenotostani ja että minulla olisi asiaa. Psykologi vastasi, ettei voi viestitellä kanssani, selosti virallisesta vaitiolovelvollisuudestaan ja ettei voi olla kertomatta viesteistä Tulilinnulle, jos lähetän enemmän. Kyllähän minä sen ymmärrän, mutta olisin tahtonut varoittaa jotakuta Tulilinnun tuntevaa, että aion mahdollisesti jättää ja ettei Tulilintu missään nimessä saa lopettaa psykologikäyntejään. En vastannut psykologille enää. Tulilintu käyttää nykyään muiden lääkkeidensä lisäksi aknelääkkeitä, ja se on rasittanut myös minua paljon. Aknelääkkeiden sivuvaikutuksina kun on hänen kohdallansa painajaiset, kovat kuukautiskivut ja pahemmin heittelevät mielialat. Veikkaisin myös, että hänen tämänhetkinen ruokahaluttomuutensa menee niiden piikkiin. Jos painajaisia oli mielestäni ennen Tulilinnulla paljon, nyt niitä on paljon enemmän, joka yö oikeastaan. Viime yö oli poikkeus ja aamulla hän lähetti viestin, että ei pahoja painajaisia, mihin vastasin, että mahtava juttu. No, menimmekin lopetimmekin tekstailun mennen nukkumaan vasta siinä neljän aikaan, kun häntä pelotti nukahtaminen. Aknelääkkeiden lisäksi Tulilintu käyttää päivittäin jalkalääkkeitä. Hänellä on krooninen osteomyeliitti (luumätä, ollut siitä 10-vuotiaasta), ja sitä ei voida hoitaa. En tiedä, onko luumätää edes tutkittu kuinka paljon. Tulehdus on joka tapauksessa luun sisällä. Hänen jalkalääkkeensä ovat itse asiassa pelkkiä tavallista kovempia kipulääkkeitä ja niitä hän sitten nappailee joka päivä. En ole koskaan nähnyt häntä lääkkeistä selvänä. Aion mennä psykologille siksi, että lakkaisin syyttelemästä mielessäni Tulilinnun lääkkeitä, kun hän niistä kuitenkin kokee olevan apua. Ja arvottaa ulkonäkönsä niin korkealle, mille minä en nyt jaksa voida mitään. Hänelle minä en tästä pahemmin ikinä valita, vaikka tietää kantani lääkkeisiinsä kyllä. Asia rasittaa minua todella. ”Miten hyvin olet opinnoissasi menestynyt? Ei kai koneen käyttörajoituksen syynä ole ylimitoitettu nettiaktiivisuus?” Koneen käyttörajoituksen takana tosiaan oli silloinen liiallinen aktiivisuus netissä... nykyään en sitten oikeastaan käytä tietokonetta juuri ollenkaan. Ei sitä jaksa. En tee koneen käytön tilalla mitään muutakaan, joten sanoisin, että entinen ylikäyttö oli jopa parempi juttu. Opiskelun suhteen on käynyt hieman hullusti. En jaksa sitäkään (ja sanavarastoni näyttää karsiutuneen puolella, toistan samaa). Lintsaamista en ole silti aloittanut. Numerot ovat tippuneet radikaalisti lyhyessä ajassa, energiaa ei riitä nostaa niitä, eikä huvita käydä edes äidinkielen tai kuvaamataidon tunneilla. Opinto-ohjaajani kanssa olemme olleet yhdessä tuumin ajamassa minua toimittajakoulutukseen. Kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä yksi niistä kompastuskivistä, joka rasittaa, asettaa paineita ja masentaa eniten. Loisto toimittaja. Ehkäpä mietin jotakin muuta. Jotakin, mihin pääsee kuka tahansa hakija. Ja minäkin kaipaan aloittajaa tänne takaisin. ”Onneksi tässä keskustelupalstalla on mahdollisuus tuhota epäonnistuneet viestit lähettämisen jälkeen.” Joo, mutta ei niitä tarvitse tuhota. ”Nyt en voi muuta kuin olla suuresti hämmennyksen vallassa. Miksi ihmeessä sinä minusta huolta kannat?” Kai minä lähinnä sen työsi takia, että palat siellä täysin loppuun tuota vauhtia.

Lue lisää

Olen kertonut, että minua kiusattiin joskus yläasteella. No, niinpä kiusataan taas. Samoin Aleksia ja erästä yhteistä kaveriamme. Tämä on tullut kirsikkana kakun päälle; muiden ongelmien lomaan ehkä jälkimmäisenä. Mutta on tämänkin alkamisesta ehkä noin kuukausi. Ajattelin huomenna lähteä purkamaan jostakin päästä ongelmiani ja yrittää laittaa elämääni järjestykseen. Aloitan kiusaamisesta.

Ok selitys... Alla huomioitavaa:

Vaihtoehdot:
A: Vierailu yksin, tilanne edistyy tai sitten ei
B: Karkaaminen Tulilinnun luo (EI käy)
C: Vierailu Tulilinnun luona isäsi kanssa, keskustelut hänen äitinsä (miel. myös isän) kanssa. Voiko isäsi pitää lomaa ja yöpyä?
D: Tilanteen jatkaminen etänä, riskit
E: Kotiaresti ilman nettiä ja kännykkää?
...

Tee "Esitysmateriaalit" eli kuvaukset tilanteista sinun ja Tulilinnun näkökannalta katsottuna
- Alkuvaiheet ja kehittyminen
- Kirjeesi Tulilinnun äidille (kopio)
- Tilanne ennen edellistä matkaasi
- Matkakuvaus
- Tilanne matkan jälkeen ja uuden odotus
- Tilanne nyt pommin jälkeen
- Viestikopioita (Tulilintu, Musetar & meidän keskustelumme), A4-ydinkohdat
- Eri jatkomahdollisuudet, skenaariot (Vaikutukset sinuun, vaikutukset Tulilintuun)

Pyydä kattava viesti Tulilinnulta isällesi!


Tulilintu:
- Irti todellisuudesta (olet hänelle epätodellinen, mahd. jopa jumalallinen)
- Itsemurhahakuinen kriisitilanteissa, suunnitelma valmiina
- Syväviiltely
- Vastustaa hoitoa ja lääkitystä, edellyttää kannustusta paikanpäällä
- Perhesuhteet: avioero, äidin luona asuminen vastahakoisesti
- Ystävät (huom. Musetar & Kaiku)
- Tukiverkosto? Onko?
- Tunnesiteet sinuun
...

Sinä:
- Auttamisstressi kova -> viiltely -> hyvä euforinen olo korvattavissa mielialalääkityksellä ja psykiatrikäynneillä?
- Äkki-irtautuminen Tulilinnusta ei kaiketi mahdollinen, itsemurhariski suuri
- Suhde & rakkaus Tulilintuun (ystävänä)
- Kysy: Mitä isäsi tekisi, jos hän olisi ikäisenäsi samassa tilanteessa parhaan ystävänsä kanssa?
- Tukiverkostosi, joka auttaa sinua pysymään kasassa
- Psykologia kiinnostaa sinua opiskelukohteena, hyvää harjoitusta
- Tilanteen vaikutukset sinuun henkiseltä ja fyysiseltä kannalta
...


Muuta huomioitavaa:
- Jos mahdollista: Ei peittelyä
- Kerro virhemarginaalit tulkinnoissasi (eivät koskaan 0%)
- Osoita ratkaisun tärkeys: Hyväksy lääkitys, hoito tai mitä sinulta nyt sitten halutaankin, kunhan tilanne ratkaistavissa turvallisesti
- Todista ettet liioittele!!!
- Vastaa lääkärin kyselyyn rehellisesti

Todennäköisin lopputulos lienee se, että sinun vanhempasi ovat yhteydessä Tulilinnun äitiin ja te molemmat päädytte pitkälle (pakko)hoitojaksolle pillereitä popsimaan. (Minä en tiedä todellista tilannetta teidän perheissänne, joten voin olla väärässäkin...)

Tämä näin pikavastauksena, unohdin varmasti jotain tärkeätä...

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Ok selitys... Alla huomioitavaa:

Vaihtoehdot:
A: Vierailu yksin, tilanne edistyy tai sitten ei
B: Karkaaminen Tulilinnun luo (EI käy)
C: Vierailu Tulilinnun luona isäsi kanssa, keskustelut hänen äitinsä (miel. myös isän) kanssa. Voiko isäsi pitää lomaa ja yöpyä?
D: Tilanteen jatkaminen etänä, riskit
E: Kotiaresti ilman nettiä ja kännykkää?
...

Tee "Esitysmateriaalit" eli kuvaukset tilanteista sinun ja Tulilinnun näkökannalta katsottuna
- Alkuvaiheet ja kehittyminen
- Kirjeesi Tulilinnun äidille (kopio)
- Tilanne ennen edellistä matkaasi
- Matkakuvaus
- Tilanne matkan jälkeen ja uuden odotus
- Tilanne nyt pommin jälkeen
- Viestikopioita (Tulilintu, Musetar & meidän keskustelumme), A4-ydinkohdat
- Eri jatkomahdollisuudet, skenaariot (Vaikutukset sinuun, vaikutukset Tulilintuun)

Pyydä kattava viesti Tulilinnulta isällesi!


Tulilintu:
- Irti todellisuudesta (olet hänelle epätodellinen, mahd. jopa jumalallinen)
- Itsemurhahakuinen kriisitilanteissa, suunnitelma valmiina
- Syväviiltely
- Vastustaa hoitoa ja lääkitystä, edellyttää kannustusta paikanpäällä
- Perhesuhteet: avioero, äidin luona asuminen vastahakoisesti
- Ystävät (huom. Musetar & Kaiku)
- Tukiverkosto? Onko?
- Tunnesiteet sinuun
...

Sinä:
- Auttamisstressi kova -> viiltely -> hyvä euforinen olo korvattavissa mielialalääkityksellä ja psykiatrikäynneillä?
- Äkki-irtautuminen Tulilinnusta ei kaiketi mahdollinen, itsemurhariski suuri
- Suhde & rakkaus Tulilintuun (ystävänä)
- Kysy: Mitä isäsi tekisi, jos hän olisi ikäisenäsi samassa tilanteessa parhaan ystävänsä kanssa?
- Tukiverkostosi, joka auttaa sinua pysymään kasassa
- Psykologia kiinnostaa sinua opiskelukohteena, hyvää harjoitusta
- Tilanteen vaikutukset sinuun henkiseltä ja fyysiseltä kannalta
...


Muuta huomioitavaa:
- Jos mahdollista: Ei peittelyä
- Kerro virhemarginaalit tulkinnoissasi (eivät koskaan 0%)
- Osoita ratkaisun tärkeys: Hyväksy lääkitys, hoito tai mitä sinulta nyt sitten halutaankin, kunhan tilanne ratkaistavissa turvallisesti
- Todista ettet liioittele!!!
- Vastaa lääkärin kyselyyn rehellisesti

Todennäköisin lopputulos lienee se, että sinun vanhempasi ovat yhteydessä Tulilinnun äitiin ja te molemmat päädytte pitkälle (pakko)hoitojaksolle pillereitä popsimaan. (Minä en tiedä todellista tilannetta teidän perheissänne, joten voin olla väärässäkin...)

Tämä näin pikavastauksena, unohdin varmasti jotain tärkeätä...

Lue lisää

Ajattelinpa nyt ilmoittaa, etten ole kuollut tai mitään. Päinvastoin :D

Ohjeesi toimivat vallan mainiosti. Olen menossa Tulilinnulle huomenna. Yksin. Viideksi päiväksi, alkuperäinen suunnitelma oli viikoksi. Mahtavaa!

Kirjelmän tekemisessä meni muutama päivä, mutta ehdin sitten hyvin. Isä on soitellut Tulilinnun äidille ym.

Palaan kotiin perjantai-iltana ja nettiin lauantaiaamuna, jolloin lienee luvassa kirjoitusta... ->> ADIOS!

Ai niin, korjaan välejäni Musetariin. Tavoitteeni on, että pystymme joskus sietämään toisiamme samassa tilassa ja lähtemään kesällä meidän kolmen yhteisen suosikkibändin keikalle.

deserton kirjoitti:

Ajattelinpa nyt ilmoittaa, etten ole kuollut tai mitään. Päinvastoin :D

Ohjeesi toimivat vallan mainiosti. Olen menossa Tulilinnulle huomenna. Yksin. Viideksi päiväksi, alkuperäinen suunnitelma oli viikoksi. Mahtavaa!

Kirjelmän tekemisessä meni muutama päivä, mutta ehdin sitten hyvin. Isä on soitellut Tulilinnun äidille ym.

Palaan kotiin perjantai-iltana ja nettiin lauantaiaamuna, jolloin lienee luvassa kirjoitusta... ->> ADIOS!

Ai niin, korjaan välejäni Musetariin. Tavoitteeni on, että pystymme joskus sietämään toisiamme samassa tilassa ja lähtemään kesällä meidän kolmen yhteisen suosikkibändin keikalle.

Lue lisää

Antoisaa matkaa! (Ja syntymäpäiväonnittelut minunkin puolestani.)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Antoisaa matkaa! (Ja syntymäpäiväonnittelut minunkin puolestani.)

dellisen Tulilinnun luona käyntini ristin elämäni antoisimmaksi viikoksi. No tämä oli monta kertaa parempi. Ja seuraava vielä laadukkaampi, jos oikein arvaan.

Mitä siitä jäi mieleen... Katselimme elokuvia ja suutelimme paljon. Etukäteen arvelin, että korkeintaan poskisuudelmia. Sitten se vain meni niin, että yllättäen huomasin suutelevani Tulilintua suulle. Ensimmäiset suudelmat olivat tiistai-iltana. Aavistin illalla hampaita pestessäni, mitä tulisi, ei jännittänyt. Muistan vain virnuilleeni peilille.
Tapasimme makoilla samassa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Juttu meni vielä pidemmälle. Sitä voi kutsua seksiksi. Tahti ei ollut liian nopea, sillä molemmista se oli äärimmäisen turvallista, rentouttavaa, hyvää, luonnollista... ja hauskaa.
Olimme puhuneet tästä aiemmin, mutta ei kyllä suunniteltu todellakaan.

Ajatella, että siitä kaikesta on vasta vajaa viikko. En ole ollut koskaan niin rento kuin viime viikon. Olin hyvin leikkisä ja rippeitä siitä on jäänyt tällekin kouluviikolle.

Uskallan väittää, että Tulilinnun vointi lähtee tästä parempaan suuntaan. Hänen päivänsä tosin ovat hyvin yksitoikkoiksia ja hän toteaa, että minulla on onneksi muuta tekemistä kuin seilata huoneesta toiseen tyhjässä kodissa. Mutta silti, sanoisin, että jotenkin hänellä on enemmän virtaa kuin itselläni.
Kun kehun häntä, hän ei enää kiellä väitteitäni ainakaan yleensä. Ottaa kehut vastaan positiivisesti.

Koulussa olin mukana jokaisena päivänä tiistaista perjantaihin. Ymmärrän hyvin, ettei Tulilintua kiinnosta käydä kouluaan. Haukun sen koulun opetusta tasottomaksi. Ehkä suurin erhe on siinä, ettei ole käytäntöä, että oppilaat kirjoittaisivat muistiinpanoja. Opetus sisältää pelkästään opettajan puheen kuuntelua, ei kalvoja. Neuvoin Tulilintua matikassa ja jonkin verran biologiassa. Hän sitten suorastaan loisti matikassa.

Tulilintu kävi psykologilla ja psykiatrillaan viime keskiviikkona. Jäin odotusaulaan. Hän karsasti ajatusta mukaantulostani. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten mennyt silti. Psykologi oli nimittänyt Tulilinnun murhanhalua paradoksiksi (kun minäkin olen olemassa). Ei se paradoksi ole, minä ymmärrän Tulilintua. Mutta yhdessä asiassa minusta oli hyötyä psykologin suhteen. He alkoivat kirjoitella nyt sähköposteja.

Koulussani alkoi nyt uusi jakso. Tämä jakso on melko lailla täysi, mutta otin mukaan pakettiin kahta kevyttä ainetta: kuvista ja liikuntaa.

Jokainen tuntuu hiillostavan kesätöihin. Kun olen jo 18, en kuulemma saa levätä laakereilla. En ole koskaan tehnyt varsinaisesti kesätöitä. TET-jaksot yläasteella, ei muuta.
Hetken jo mietin, että yrittäisin hankkia duunia, muttei käy. En pilaa lomaani tänä kesänä varsinkaan. Meidän, minun ja Tulilinnun, aikataulujen on oltava sovitettavissa toisiinsa. Emme voi ravata toistemme kodeissa pieniä pätkiä kerrallaan. Junalippu maksaa. Vähintään pari viikkoa putkeen kuulostaisi paremmalle.
Jotakin töitä aion tehdä vapaaluontoisesti. Talkootyönä vain.

Olen ajatellut ajaa kesällä hiukset siiliksi. Tai ainakin todella lyhyiksi. Kokeeksi. Tällä hetkellä hiukseni ovat jotakuinkin niskaan, eivät olkapäille. Eivätkä tunnu omilta.

Mikä on räikkä? Voiko sillä korjata jotakin?
Entäs toppa? Tarkoittaako se vain tupakka-askia?

deserton kirjoitti:

dellisen Tulilinnun luona käyntini ristin elämäni antoisimmaksi viikoksi. No tämä oli monta kertaa parempi. Ja seuraava vielä laadukkaampi, jos oikein arvaan.

Mitä siitä jäi mieleen... Katselimme elokuvia ja suutelimme paljon. Etukäteen arvelin, että korkeintaan poskisuudelmia. Sitten se vain meni niin, että yllättäen huomasin suutelevani Tulilintua suulle. Ensimmäiset suudelmat olivat tiistai-iltana. Aavistin illalla hampaita pestessäni, mitä tulisi, ei jännittänyt. Muistan vain virnuilleeni peilille.
Tapasimme makoilla samassa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Juttu meni vielä pidemmälle. Sitä voi kutsua seksiksi. Tahti ei ollut liian nopea, sillä molemmista se oli äärimmäisen turvallista, rentouttavaa, hyvää, luonnollista... ja hauskaa.
Olimme puhuneet tästä aiemmin, mutta ei kyllä suunniteltu todellakaan.

Ajatella, että siitä kaikesta on vasta vajaa viikko. En ole ollut koskaan niin rento kuin viime viikon. Olin hyvin leikkisä ja rippeitä siitä on jäänyt tällekin kouluviikolle.

Uskallan väittää, että Tulilinnun vointi lähtee tästä parempaan suuntaan. Hänen päivänsä tosin ovat hyvin yksitoikkoiksia ja hän toteaa, että minulla on onneksi muuta tekemistä kuin seilata huoneesta toiseen tyhjässä kodissa. Mutta silti, sanoisin, että jotenkin hänellä on enemmän virtaa kuin itselläni.
Kun kehun häntä, hän ei enää kiellä väitteitäni ainakaan yleensä. Ottaa kehut vastaan positiivisesti.

Koulussa olin mukana jokaisena päivänä tiistaista perjantaihin. Ymmärrän hyvin, ettei Tulilintua kiinnosta käydä kouluaan. Haukun sen koulun opetusta tasottomaksi. Ehkä suurin erhe on siinä, ettei ole käytäntöä, että oppilaat kirjoittaisivat muistiinpanoja. Opetus sisältää pelkästään opettajan puheen kuuntelua, ei kalvoja. Neuvoin Tulilintua matikassa ja jonkin verran biologiassa. Hän sitten suorastaan loisti matikassa.

Tulilintu kävi psykologilla ja psykiatrillaan viime keskiviikkona. Jäin odotusaulaan. Hän karsasti ajatusta mukaantulostani. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten mennyt silti. Psykologi oli nimittänyt Tulilinnun murhanhalua paradoksiksi (kun minäkin olen olemassa). Ei se paradoksi ole, minä ymmärrän Tulilintua. Mutta yhdessä asiassa minusta oli hyötyä psykologin suhteen. He alkoivat kirjoitella nyt sähköposteja.

Koulussani alkoi nyt uusi jakso. Tämä jakso on melko lailla täysi, mutta otin mukaan pakettiin kahta kevyttä ainetta: kuvista ja liikuntaa.

Jokainen tuntuu hiillostavan kesätöihin. Kun olen jo 18, en kuulemma saa levätä laakereilla. En ole koskaan tehnyt varsinaisesti kesätöitä. TET-jaksot yläasteella, ei muuta.
Hetken jo mietin, että yrittäisin hankkia duunia, muttei käy. En pilaa lomaani tänä kesänä varsinkaan. Meidän, minun ja Tulilinnun, aikataulujen on oltava sovitettavissa toisiinsa. Emme voi ravata toistemme kodeissa pieniä pätkiä kerrallaan. Junalippu maksaa. Vähintään pari viikkoa putkeen kuulostaisi paremmalle.
Jotakin töitä aion tehdä vapaaluontoisesti. Talkootyönä vain.

Olen ajatellut ajaa kesällä hiukset siiliksi. Tai ainakin todella lyhyiksi. Kokeeksi. Tällä hetkellä hiukseni ovat jotakuinkin niskaan, eivät olkapäille. Eivätkä tunnu omilta.

Mikä on räikkä? Voiko sillä korjata jotakin?
Entäs toppa? Tarkoittaako se vain tupakka-askia?

Lue lisää

Viime viestiini taitaa olla vaikea vastata sen ollessa niin ylipirteä?

Eräästä luokallamme olevasta pojasta tulee mieleen aloittaja.
Tämä poika taisi olla joskus ysillä ihastunut minuun (en ollut kiinnostunut). Hän on erään kaveripoikani hyvä kaveri. Nyt ko. pojalla on ollut pari sairaalajaksoa (masennus). Tunnen asiasta jonkinsortin syyllisyyttä periaatteessa syyttä suotta.
Mitä minä voisin hänelle sanoa? Niinä päivinä kun hän on ollut koulussa, olen yrittänyt avata keskustelua. Toissapäivänä muistelin hänelle erästä maalausta, jonka hän teki ysillä kanssani ja kuinka hauskaa sitä oli tehdä, miten hyvin onnistuimme. Koska poika pitää itseään surkeana maalarina, taisi ottaa muisteluni pilailuna.

Olen kirjoitellut Musetarin kanssa muutaman viestin verran. Välillämme on edelleen suuri epäluottamus, enkä tiedä, miten sen ylitse pääsisi.

Tulilintu haki Greenpeacen hommiin. Tänään olisi työhaastattelu kolmesta eteenpäin. En tiedä, menikö hän lopulta, mutta arvaan, ettei. Häntä ahdisti asia niin paljon.

Minunkin olisi jo korkea aika hankkia jotakin mahdollisesti... ehkä menen vain talkootöihin ja isäni bingoon avuksi.

Miten töissäsi?

deserton kirjoitti:

Viime viestiini taitaa olla vaikea vastata sen ollessa niin ylipirteä?

Eräästä luokallamme olevasta pojasta tulee mieleen aloittaja.
Tämä poika taisi olla joskus ysillä ihastunut minuun (en ollut kiinnostunut). Hän on erään kaveripoikani hyvä kaveri. Nyt ko. pojalla on ollut pari sairaalajaksoa (masennus). Tunnen asiasta jonkinsortin syyllisyyttä periaatteessa syyttä suotta.
Mitä minä voisin hänelle sanoa? Niinä päivinä kun hän on ollut koulussa, olen yrittänyt avata keskustelua. Toissapäivänä muistelin hänelle erästä maalausta, jonka hän teki ysillä kanssani ja kuinka hauskaa sitä oli tehdä, miten hyvin onnistuimme. Koska poika pitää itseään surkeana maalarina, taisi ottaa muisteluni pilailuna.

Olen kirjoitellut Musetarin kanssa muutaman viestin verran. Välillämme on edelleen suuri epäluottamus, enkä tiedä, miten sen ylitse pääsisi.

Tulilintu haki Greenpeacen hommiin. Tänään olisi työhaastattelu kolmesta eteenpäin. En tiedä, menikö hän lopulta, mutta arvaan, ettei. Häntä ahdisti asia niin paljon.

Minunkin olisi jo korkea aika hankkia jotakin mahdollisesti... ehkä menen vain talkootöihin ja isäni bingoon avuksi.

Miten töissäsi?

Lue lisää

' Viime viestiini taitaa olla vaikea vastata sen ollessa niin ylipirteä? '

Ei viestisi liian pirteä ollut, mukava kylläkin. Unirytmini on ollut viime viikkoina hieman päin p:tä, enkä ole pitänyt aloittamiani tekstejä julkaisukelpoisina. Viestini Aloittajallekin viivästyi aivan liikaa samasta syystä. Viime yönä sain nukuttua suurellisesti 5½ tuntia, joten en poikkeuksellisesti nukahtanutkaan kesken päivää työpöytäni ääreen 3 kahvikupillisen jälkeen... Aioin joka tapauksessa julkaista viestini tänään, joten tässä aiempia riipustuksiani hieman oikoluettuina:

Hyvä, että teistä on tullut toisillenne niin läheisiä ja pystytte olemaan täysin rentoja toistenne seurassa. :-)

Veikkaan, että olet oikeassa Tulilinnun voinnin kehittymisestä. Jo se, että hän hyväksyy kehujen aiheellisuuden, on selkeä edistysaskel.

Koulun surkeus ja yksinäinen koti ovat kyllä lamaannuttavia asioita, mutta niitäkin voi omalla asenteellaan ja aktiivisuudellaan kompensoida. Onko Tulilintu kiinnostunut harrastamaan jotakin? Se, että hänen käymänsä koulu ei pakota kopioimaan opettajan kirjoituksia, voi olla kannuste opettelemaan asia muualta kattavammin. Lukemalla oppikirjat kunnolla ja hakemalla lisätietoja kirjastosta ja/tai netistä poistuu suurin osa ajankäyttöongelmistakin kuin itsestään...

Opetit Tulilintua vierailusi aikana, voisitteko jatkaa opiskelua tietokoneen välityksellä? Skype voisi olla teille loppujen lopuksi käytännöllisin vaihtoehto, mutta edellytyksinä on tietysti riittävän nopea tietoliikenneyhteys, kunnollinen kamera ja headset. Onko teillä sellaiset?

Miten teidän perheenne ovat suhtautuneet tapaamisenne lopputuloksiin? Minkä verran olette käsitelleet vierailuasi?

Kesätöistä tuli mieleeni, että voisitteko te mennä joksikin aikaa töihin samaan paikkaan? Toinen yhdessäolonne mahdollistava vaihtoehto voisi olla työntekijän sijainnista riippumaton puhelinmarkkinointi. (Se tosin voi olla hyvin masentavaa silloin kun kauppa ei käy.) Perheyritys on hyvä harjoittelupaikka ja halvan työvoiman kannaltakin hyvä, mutta taloudellisessa mielessä rahan hankkiminen muualta voisi olla parempi vaihtoehto. Onko isäsi kommentoinut asiaa mitenkään?

Mitkä ovat suurimmat ongelmat Musetar-suhteessasi? Onko Tulilintu ottanut osaa keskusteluunne? Onko Musetar muun lisäksi ehkä vielä mustasukkainenkin?

Räikkä on hammasidiofoneihin kuuluva soitin...
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Räikkä
- http://virtuoosi.pkky.fi/materiaalit/iok/puutarhakoneoppi/tyokalut/avaintyokalut.html

Topalle en heti virallista määritelmää löytänyt, joten on luotettava omaan muistiin... 'Toppa' viittaa yleensä jonkin muotoon ja/tai määrään, ei mihinkään tuotteeseen (kuten tupakkaan). Ensimmäisenä käyttökohteena minulle tuli mieleen toppasokeri (ks. http://www.teisko.fi/teiskoseura/lehtijutut/jutut2.htm ) ja yleisemminkin toppa viittaa/viittasi kaupankäynnissä usein tukkupakkaukseen. Mm. rautateiden rakentaja-/ylläpitäjäryhmää kutsuttiin topparoikaksi ja sana esiintyy muissakin vastaavissa yhteyksissä... Muistelen lukeneeni, että toppa-sanaa on käytetty samoissa merkityksissä useammassa suomalais-ugrilaisessa kielessä (muitakin merkityksiä tietysti on), mutta ainakin toppavaatteissa sana on lainaus ruotsista.

Topan lisäksi 'puntti' on myös hyvä sana muistaa. Puntteina nimittäin myydään nykyisinkin mm. tulitikkuja ja punttisalin etymologiahan kuuluu kansalaisten perussivistykseen... En osaa arvata mistä sinä keksit tuota toppaa kysellä, joten kysynpä minäkin ihan kiusallani jotain: Mitä ovat 'keksi' ja 'ralli'? Ehdota sinäkin Aloittaja jotain, jos tämän luet!

Päivitit näemmä profiilitiedoissasi siviilisäädyksesi 'Varattu'... Kumpikos sinä noista suloisista purkitetuista karvapalloista olet? :-) Oletko muuten jo keksinyt, mikä on minun profiilikuvani juju? Entä sinä, aloittaja? (Vihje: En ole muokannut sitä kuvaa millään tavalla.)

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

' Viime viestiini taitaa olla vaikea vastata sen ollessa niin ylipirteä? '

Ei viestisi liian pirteä ollut, mukava kylläkin. Unirytmini on ollut viime viikkoina hieman päin p:tä, enkä ole pitänyt aloittamiani tekstejä julkaisukelpoisina. Viestini Aloittajallekin viivästyi aivan liikaa samasta syystä. Viime yönä sain nukuttua suurellisesti 5½ tuntia, joten en poikkeuksellisesti nukahtanutkaan kesken päivää työpöytäni ääreen 3 kahvikupillisen jälkeen... Aioin joka tapauksessa julkaista viestini tänään, joten tässä aiempia riipustuksiani hieman oikoluettuina:

Hyvä, että teistä on tullut toisillenne niin läheisiä ja pystytte olemaan täysin rentoja toistenne seurassa. :-)

Veikkaan, että olet oikeassa Tulilinnun voinnin kehittymisestä. Jo se, että hän hyväksyy kehujen aiheellisuuden, on selkeä edistysaskel.

Koulun surkeus ja yksinäinen koti ovat kyllä lamaannuttavia asioita, mutta niitäkin voi omalla asenteellaan ja aktiivisuudellaan kompensoida. Onko Tulilintu kiinnostunut harrastamaan jotakin? Se, että hänen käymänsä koulu ei pakota kopioimaan opettajan kirjoituksia, voi olla kannuste opettelemaan asia muualta kattavammin. Lukemalla oppikirjat kunnolla ja hakemalla lisätietoja kirjastosta ja/tai netistä poistuu suurin osa ajankäyttöongelmistakin kuin itsestään...

Opetit Tulilintua vierailusi aikana, voisitteko jatkaa opiskelua tietokoneen välityksellä? Skype voisi olla teille loppujen lopuksi käytännöllisin vaihtoehto, mutta edellytyksinä on tietysti riittävän nopea tietoliikenneyhteys, kunnollinen kamera ja headset. Onko teillä sellaiset?

Miten teidän perheenne ovat suhtautuneet tapaamisenne lopputuloksiin? Minkä verran olette käsitelleet vierailuasi?

Kesätöistä tuli mieleeni, että voisitteko te mennä joksikin aikaa töihin samaan paikkaan? Toinen yhdessäolonne mahdollistava vaihtoehto voisi olla työntekijän sijainnista riippumaton puhelinmarkkinointi. (Se tosin voi olla hyvin masentavaa silloin kun kauppa ei käy.) Perheyritys on hyvä harjoittelupaikka ja halvan työvoiman kannaltakin hyvä, mutta taloudellisessa mielessä rahan hankkiminen muualta voisi olla parempi vaihtoehto. Onko isäsi kommentoinut asiaa mitenkään?

Mitkä ovat suurimmat ongelmat Musetar-suhteessasi? Onko Tulilintu ottanut osaa keskusteluunne? Onko Musetar muun lisäksi ehkä vielä mustasukkainenkin?

Räikkä on hammasidiofoneihin kuuluva soitin...
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Räikkä
- http://virtuoosi.pkky.fi/materiaalit/iok/puutarhakoneoppi/tyokalut/avaintyokalut.html

Topalle en heti virallista määritelmää löytänyt, joten on luotettava omaan muistiin... 'Toppa' viittaa yleensä jonkin muotoon ja/tai määrään, ei mihinkään tuotteeseen (kuten tupakkaan). Ensimmäisenä käyttökohteena minulle tuli mieleen toppasokeri (ks. http://www.teisko.fi/teiskoseura/lehtijutut/jutut2.htm ) ja yleisemminkin toppa viittaa/viittasi kaupankäynnissä usein tukkupakkaukseen. Mm. rautateiden rakentaja-/ylläpitäjäryhmää kutsuttiin topparoikaksi ja sana esiintyy muissakin vastaavissa yhteyksissä... Muistelen lukeneeni, että toppa-sanaa on käytetty samoissa merkityksissä useammassa suomalais-ugrilaisessa kielessä (muitakin merkityksiä tietysti on), mutta ainakin toppavaatteissa sana on lainaus ruotsista.

Topan lisäksi 'puntti' on myös hyvä sana muistaa. Puntteina nimittäin myydään nykyisinkin mm. tulitikkuja ja punttisalin etymologiahan kuuluu kansalaisten perussivistykseen... En osaa arvata mistä sinä keksit tuota toppaa kysellä, joten kysynpä minäkin ihan kiusallani jotain: Mitä ovat 'keksi' ja 'ralli'? Ehdota sinäkin Aloittaja jotain, jos tämän luet!

Päivitit näemmä profiilitiedoissasi siviilisäädyksesi 'Varattu'... Kumpikos sinä noista suloisista purkitetuista karvapalloista olet? :-) Oletko muuten jo keksinyt, mikä on minun profiilikuvani juju? Entä sinä, aloittaja? (Vihje: En ole muokannut sitä kuvaa millään tavalla.)

Lue lisää

Masentunut poika, josta tulee mieleeni aloittaja, olkoon nimeltään Aleksei.

Viime viestissä mainitsemani kaveripoikani Kharon - en tuo enempää uusia nimiä esille tänään - kertoi minulle vasta silloin reilu viikko sitten, että Aleksei on ollut masennuksen tähden viime kuukaudet sairaalassa. Kharon ja Aleksei ovat molemmat luokallani, ja Kharon on luokaltamme oikeastaan ainoa Aleksein tuttava, eikä hänkään mikään kunnollinen. Toivoisin saavani Aleksein sopeutumaan paremmin luokkaamme.

Muistat kai messengerini väärinkäyttäjän? Hän on kadonnut, mutta hän siis pilaili Tulilinnun lisäksi Aleksille. En ole koskaan aiemmin ollut Alekseihin yhteydessä netin kautta. Tosielämässä olemme vaihtaneet muutamia sanoja.
Meseäni käyttäneen kautta osoitekirjaani jäi Aleksein osoite. Muistin sen ja kirjoitin hänelle lyhyen viestin torstaina. Muutenkin idea hänelle kirjoittelemisesta kiinnostaa todella paljon, ehkä siksi, että hänen mielestään hänen ajatuksensa ovat niin typeriä.

Tulilinnulle en myöskään takuulla kerro tästä. Tulilinnun luona vierailu antoi ylenpalttisesti energiaa, ja sille energialle löytyi sopivaan saumaan käyttökohde, vireystilaa nostava uusi asia. Ja nyt sitten olen täysin uupunut. Pari yötä on mennyt unettomasti näitä miettien.

Kirjoitin eilen Alekseille kolmannen viestin, jossa kerron varmuuden varalta seurustelevani jo. Myönnän, että olen hieman (mutta vain vähän) ihastunut häneen ja juuri siksi kerroin Tulilinnusta jo nyt. Ihastus Alekseihin menee ohi alun jälkeen, mutta pelästyin todella mietteitäni.

En ole tähän mennessä kertonut henkilöllisyyttäni Alekseille. Hän tosin on kuulemma arvannut sen tähän mennessä. Hän kysyy, miksi kirjoitan hänelle, vaikka tiedän "tarkalleen kuka ja minkälainen" hän on. Vastasin totuudenmukaisesti, että haluan yrittää piristää häntä (no joo, tuota, jos ajattelee että persoonani pitäisi piristää, voi joskus mennä ojasta allikkoon...) ja että muutenkin ajattelen haluan hänet kirjekaverikseni mielenkiinnosta.
Eilen hänelle lähettämäni viesti taisi olla liian iso pala. Liikaa ajatuksia yhdessä paketissa, turhan tiedostavaksi muotoiltua tekstiä. Mikäs häntä ahdistaisikaan enempää.

"Veikkaan, että olet oikeassa Tulilinnun voinnin kehittymisestä. Jo se, että hän hyväksyy kehujen aiheellisuuden, on selkeä edistysaskel."
No, nyt on tippunut normaalitasolle, kun vierailustani on kulunut riittävän pitkä aika, mutten ole asiasta sinällään ollenkaan huolissani. Tässä "normaalitasossa" on selkeästi uusi sävy entiseen verraten.

Olen viime päivinä kokeillut tällaista, http://fi.wikipedia.org/wiki/Monivaiheinen_unirytmi . Hieman sovellettuna tosin. Yöllä muutamia tunteja oikeaa unta ja loppu päiväunina päivällä. Ei tunnu vaaralliselta tähän mennessä. Nukutko päiväunia?

Kauanko olet ollut työssäsi?

"Onko Tulilintu kiinnostunut harrastamaan jotakin?"
Hän on nyt ratkaissut tämän ajankäyttöongelman vaihteeksi omalla tavallaan ja pyörii murha.info-sivulla eräässä kouluampumisia koskevassa ketjussa. Tätä tarkoitin yllä ilmaistessani, että hän on palannut normaalitilaan. Pidän tätä aivan hyvänä asiana. Kaikki parempi kuin se että hän istuu huoneessaan tekemättä yhtään mitään.

Koetin neuvoa Tulilinnulle mesessä matikkaa. Voit uskoa, ettei siitä tullut mitään. Meistä kumpikaan ei omista sen paremmin nopeaa tietokonetta, kameraa tai headsetiä, että sen puoleen :F

Tulilinnun äiti on tapellut Tulilinnun kanssa vierailuni jälkeen paljon minun vaikutuksestani isäni puhelun ansiota. Joten, kirjoitin hänelle pienen kirjeen mm. viiltelyhistoriastani ja kirkosta. (Tulilintu erosi kirkosta nyt kun täysi-ikäiseksi tuli. Hänen äitinsä syyttävä sormi osoitti minuun.) Kirjeeni jälkeen äiti on rauhoittunut.

Omat vanhempani ovat suhtautuneet positiivisesti lopputulokseen. En ole puhunut asiasta heidän kanssaan, mutta näkevät he, että vierailu antoi minulle virtaa ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D

Annoin Musetarin olla ja lopetin hänelle kirjoittamisen sitten näillä näkymin lopullisesti. Hän kirjoitti minulle, ettei pysty kertomaan kuulumisiaan luottamuksen puutteen vuoksi ja se oli siinä. Puhuin tästä Tulilinnun kanssa. He olivat jutelleet mesessä ja pohtineet keskenään, että parempi kun Musetar lopettaa itse tykkänään minulle kirjoittamisen. Surin tätä ensimmäisen illan, jonka päätteeksi totesin, että paras unohtaa ja keskittyä muuhun. Musetar ei ollut enää mustasukkainen, mutta Tulilintu oli.

Kesätöihin samaan paikkaan kuin Tulilintu... No tuota, en oikein innostu.

Toppaa kysyin tupakkaa ajatellen.

Keksi liittyy tukkien uittamiseen. Sellainen pitkä tikku, jolla työnnellään tukkeja. Tämä ulkomuistista.
// Tarkistin asian nyt.
"Toisinaan tietotekniikassa nimellä keksi tarkoitetaan evästettä." Kumpaa tarkoitit?
Oletko joskus uittanut tukkeja?

Rallista en osaa sanoa yhtään mitään. Yritin etsiäkin kyllä. Autoralli ainakin... Hmm, käytän mielikuvitusta. Työkalu tämäkin. Heitän, että liittyy hevosiin.

Profiilini kissoista ajattelen itseni olevan tuo vaalea pikkuinen. Tosiasiallisestikin Tulilintu on tumma ja minä vaalea, ja muutenkin sopii. Hän pitää nukkumisesta ja pieneen tilaan ahtautumisesta. Olen utealiaampi :D

Profiilikuvasi tulee muuten mieleeni tämä meidän talomme lähiseutu kesäisin. Koomisia tapauksia.
Kuvan polut ovat kielletyt moottoriajoneuvoilta. Kuvan ideasta on hankala sanoa. Ihmettelen vain, mitä siellä tekee lyhtypylväs pusikossa. Se pisti ensimmäisenä silmään.

deserton kirjoitti:

Masentunut poika, josta tulee mieleeni aloittaja, olkoon nimeltään Aleksei.

Viime viestissä mainitsemani kaveripoikani Kharon - en tuo enempää uusia nimiä esille tänään - kertoi minulle vasta silloin reilu viikko sitten, että Aleksei on ollut masennuksen tähden viime kuukaudet sairaalassa. Kharon ja Aleksei ovat molemmat luokallani, ja Kharon on luokaltamme oikeastaan ainoa Aleksein tuttava, eikä hänkään mikään kunnollinen. Toivoisin saavani Aleksein sopeutumaan paremmin luokkaamme.

Muistat kai messengerini väärinkäyttäjän? Hän on kadonnut, mutta hän siis pilaili Tulilinnun lisäksi Aleksille. En ole koskaan aiemmin ollut Alekseihin yhteydessä netin kautta. Tosielämässä olemme vaihtaneet muutamia sanoja.
Meseäni käyttäneen kautta osoitekirjaani jäi Aleksein osoite. Muistin sen ja kirjoitin hänelle lyhyen viestin torstaina. Muutenkin idea hänelle kirjoittelemisesta kiinnostaa todella paljon, ehkä siksi, että hänen mielestään hänen ajatuksensa ovat niin typeriä.

Tulilinnulle en myöskään takuulla kerro tästä. Tulilinnun luona vierailu antoi ylenpalttisesti energiaa, ja sille energialle löytyi sopivaan saumaan käyttökohde, vireystilaa nostava uusi asia. Ja nyt sitten olen täysin uupunut. Pari yötä on mennyt unettomasti näitä miettien.

Kirjoitin eilen Alekseille kolmannen viestin, jossa kerron varmuuden varalta seurustelevani jo. Myönnän, että olen hieman (mutta vain vähän) ihastunut häneen ja juuri siksi kerroin Tulilinnusta jo nyt. Ihastus Alekseihin menee ohi alun jälkeen, mutta pelästyin todella mietteitäni.

En ole tähän mennessä kertonut henkilöllisyyttäni Alekseille. Hän tosin on kuulemma arvannut sen tähän mennessä. Hän kysyy, miksi kirjoitan hänelle, vaikka tiedän "tarkalleen kuka ja minkälainen" hän on. Vastasin totuudenmukaisesti, että haluan yrittää piristää häntä (no joo, tuota, jos ajattelee että persoonani pitäisi piristää, voi joskus mennä ojasta allikkoon...) ja että muutenkin ajattelen haluan hänet kirjekaverikseni mielenkiinnosta.
Eilen hänelle lähettämäni viesti taisi olla liian iso pala. Liikaa ajatuksia yhdessä paketissa, turhan tiedostavaksi muotoiltua tekstiä. Mikäs häntä ahdistaisikaan enempää.

"Veikkaan, että olet oikeassa Tulilinnun voinnin kehittymisestä. Jo se, että hän hyväksyy kehujen aiheellisuuden, on selkeä edistysaskel."
No, nyt on tippunut normaalitasolle, kun vierailustani on kulunut riittävän pitkä aika, mutten ole asiasta sinällään ollenkaan huolissani. Tässä "normaalitasossa" on selkeästi uusi sävy entiseen verraten.

Olen viime päivinä kokeillut tällaista, http://fi.wikipedia.org/wiki/Monivaiheinen_unirytmi . Hieman sovellettuna tosin. Yöllä muutamia tunteja oikeaa unta ja loppu päiväunina päivällä. Ei tunnu vaaralliselta tähän mennessä. Nukutko päiväunia?

Kauanko olet ollut työssäsi?

"Onko Tulilintu kiinnostunut harrastamaan jotakin?"
Hän on nyt ratkaissut tämän ajankäyttöongelman vaihteeksi omalla tavallaan ja pyörii murha.info-sivulla eräässä kouluampumisia koskevassa ketjussa. Tätä tarkoitin yllä ilmaistessani, että hän on palannut normaalitilaan. Pidän tätä aivan hyvänä asiana. Kaikki parempi kuin se että hän istuu huoneessaan tekemättä yhtään mitään.

Koetin neuvoa Tulilinnulle mesessä matikkaa. Voit uskoa, ettei siitä tullut mitään. Meistä kumpikaan ei omista sen paremmin nopeaa tietokonetta, kameraa tai headsetiä, että sen puoleen :F

Tulilinnun äiti on tapellut Tulilinnun kanssa vierailuni jälkeen paljon minun vaikutuksestani isäni puhelun ansiota. Joten, kirjoitin hänelle pienen kirjeen mm. viiltelyhistoriastani ja kirkosta. (Tulilintu erosi kirkosta nyt kun täysi-ikäiseksi tuli. Hänen äitinsä syyttävä sormi osoitti minuun.) Kirjeeni jälkeen äiti on rauhoittunut.

Omat vanhempani ovat suhtautuneet positiivisesti lopputulokseen. En ole puhunut asiasta heidän kanssaan, mutta näkevät he, että vierailu antoi minulle virtaa ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D

Annoin Musetarin olla ja lopetin hänelle kirjoittamisen sitten näillä näkymin lopullisesti. Hän kirjoitti minulle, ettei pysty kertomaan kuulumisiaan luottamuksen puutteen vuoksi ja se oli siinä. Puhuin tästä Tulilinnun kanssa. He olivat jutelleet mesessä ja pohtineet keskenään, että parempi kun Musetar lopettaa itse tykkänään minulle kirjoittamisen. Surin tätä ensimmäisen illan, jonka päätteeksi totesin, että paras unohtaa ja keskittyä muuhun. Musetar ei ollut enää mustasukkainen, mutta Tulilintu oli.

Kesätöihin samaan paikkaan kuin Tulilintu... No tuota, en oikein innostu.

Toppaa kysyin tupakkaa ajatellen.

Keksi liittyy tukkien uittamiseen. Sellainen pitkä tikku, jolla työnnellään tukkeja. Tämä ulkomuistista.
// Tarkistin asian nyt.
"Toisinaan tietotekniikassa nimellä keksi tarkoitetaan evästettä." Kumpaa tarkoitit?
Oletko joskus uittanut tukkeja?

Rallista en osaa sanoa yhtään mitään. Yritin etsiäkin kyllä. Autoralli ainakin... Hmm, käytän mielikuvitusta. Työkalu tämäkin. Heitän, että liittyy hevosiin.

Profiilini kissoista ajattelen itseni olevan tuo vaalea pikkuinen. Tosiasiallisestikin Tulilintu on tumma ja minä vaalea, ja muutenkin sopii. Hän pitää nukkumisesta ja pieneen tilaan ahtautumisesta. Olen utealiaampi :D

Profiilikuvasi tulee muuten mieleeni tämä meidän talomme lähiseutu kesäisin. Koomisia tapauksia.
Kuvan polut ovat kielletyt moottoriajoneuvoilta. Kuvan ideasta on hankala sanoa. Ihmettelen vain, mitä siellä tekee lyhtypylväs pusikossa. Se pisti ensimmäisenä silmään.

Lue lisää

Voisin vaihtaa Aleksein sittenkin Aleksiksi. Helpompi taivuttaa eri sijamuotoihin :D

Tosiaan siis, pieni ihastuminen häneen ei ole ongelma. Menee ohi nopeammin kuin arvelinkaan.

Tämän johdosta - että onnistuin ihastumaan toiseen - punnitsin suhdettani Tulilinnun kanssa ja totesin tarvitsevani hiukan tilaa, sillä tämänhetkinen viestitahti tuntuu puoleltani turruttavalta.

Ja muutenkin sellainen olo, etten _minä_ voi kasvaa suhteessamme, koska on liian tukalaa olla. Toisin sanoen, suhteen täytyy kasvaa minullekin sopivaksi. Kuulostaa hölmölle kirjoittaessa, mutta näin tunnen.

deserton kirjoitti:

Masentunut poika, josta tulee mieleeni aloittaja, olkoon nimeltään Aleksei.

Viime viestissä mainitsemani kaveripoikani Kharon - en tuo enempää uusia nimiä esille tänään - kertoi minulle vasta silloin reilu viikko sitten, että Aleksei on ollut masennuksen tähden viime kuukaudet sairaalassa. Kharon ja Aleksei ovat molemmat luokallani, ja Kharon on luokaltamme oikeastaan ainoa Aleksein tuttava, eikä hänkään mikään kunnollinen. Toivoisin saavani Aleksein sopeutumaan paremmin luokkaamme.

Muistat kai messengerini väärinkäyttäjän? Hän on kadonnut, mutta hän siis pilaili Tulilinnun lisäksi Aleksille. En ole koskaan aiemmin ollut Alekseihin yhteydessä netin kautta. Tosielämässä olemme vaihtaneet muutamia sanoja.
Meseäni käyttäneen kautta osoitekirjaani jäi Aleksein osoite. Muistin sen ja kirjoitin hänelle lyhyen viestin torstaina. Muutenkin idea hänelle kirjoittelemisesta kiinnostaa todella paljon, ehkä siksi, että hänen mielestään hänen ajatuksensa ovat niin typeriä.

Tulilinnulle en myöskään takuulla kerro tästä. Tulilinnun luona vierailu antoi ylenpalttisesti energiaa, ja sille energialle löytyi sopivaan saumaan käyttökohde, vireystilaa nostava uusi asia. Ja nyt sitten olen täysin uupunut. Pari yötä on mennyt unettomasti näitä miettien.

Kirjoitin eilen Alekseille kolmannen viestin, jossa kerron varmuuden varalta seurustelevani jo. Myönnän, että olen hieman (mutta vain vähän) ihastunut häneen ja juuri siksi kerroin Tulilinnusta jo nyt. Ihastus Alekseihin menee ohi alun jälkeen, mutta pelästyin todella mietteitäni.

En ole tähän mennessä kertonut henkilöllisyyttäni Alekseille. Hän tosin on kuulemma arvannut sen tähän mennessä. Hän kysyy, miksi kirjoitan hänelle, vaikka tiedän "tarkalleen kuka ja minkälainen" hän on. Vastasin totuudenmukaisesti, että haluan yrittää piristää häntä (no joo, tuota, jos ajattelee että persoonani pitäisi piristää, voi joskus mennä ojasta allikkoon...) ja että muutenkin ajattelen haluan hänet kirjekaverikseni mielenkiinnosta.
Eilen hänelle lähettämäni viesti taisi olla liian iso pala. Liikaa ajatuksia yhdessä paketissa, turhan tiedostavaksi muotoiltua tekstiä. Mikäs häntä ahdistaisikaan enempää.

"Veikkaan, että olet oikeassa Tulilinnun voinnin kehittymisestä. Jo se, että hän hyväksyy kehujen aiheellisuuden, on selkeä edistysaskel."
No, nyt on tippunut normaalitasolle, kun vierailustani on kulunut riittävän pitkä aika, mutten ole asiasta sinällään ollenkaan huolissani. Tässä "normaalitasossa" on selkeästi uusi sävy entiseen verraten.

Olen viime päivinä kokeillut tällaista, http://fi.wikipedia.org/wiki/Monivaiheinen_unirytmi . Hieman sovellettuna tosin. Yöllä muutamia tunteja oikeaa unta ja loppu päiväunina päivällä. Ei tunnu vaaralliselta tähän mennessä. Nukutko päiväunia?

Kauanko olet ollut työssäsi?

"Onko Tulilintu kiinnostunut harrastamaan jotakin?"
Hän on nyt ratkaissut tämän ajankäyttöongelman vaihteeksi omalla tavallaan ja pyörii murha.info-sivulla eräässä kouluampumisia koskevassa ketjussa. Tätä tarkoitin yllä ilmaistessani, että hän on palannut normaalitilaan. Pidän tätä aivan hyvänä asiana. Kaikki parempi kuin se että hän istuu huoneessaan tekemättä yhtään mitään.

Koetin neuvoa Tulilinnulle mesessä matikkaa. Voit uskoa, ettei siitä tullut mitään. Meistä kumpikaan ei omista sen paremmin nopeaa tietokonetta, kameraa tai headsetiä, että sen puoleen :F

Tulilinnun äiti on tapellut Tulilinnun kanssa vierailuni jälkeen paljon minun vaikutuksestani isäni puhelun ansiota. Joten, kirjoitin hänelle pienen kirjeen mm. viiltelyhistoriastani ja kirkosta. (Tulilintu erosi kirkosta nyt kun täysi-ikäiseksi tuli. Hänen äitinsä syyttävä sormi osoitti minuun.) Kirjeeni jälkeen äiti on rauhoittunut.

Omat vanhempani ovat suhtautuneet positiivisesti lopputulokseen. En ole puhunut asiasta heidän kanssaan, mutta näkevät he, että vierailu antoi minulle virtaa ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D

Annoin Musetarin olla ja lopetin hänelle kirjoittamisen sitten näillä näkymin lopullisesti. Hän kirjoitti minulle, ettei pysty kertomaan kuulumisiaan luottamuksen puutteen vuoksi ja se oli siinä. Puhuin tästä Tulilinnun kanssa. He olivat jutelleet mesessä ja pohtineet keskenään, että parempi kun Musetar lopettaa itse tykkänään minulle kirjoittamisen. Surin tätä ensimmäisen illan, jonka päätteeksi totesin, että paras unohtaa ja keskittyä muuhun. Musetar ei ollut enää mustasukkainen, mutta Tulilintu oli.

Kesätöihin samaan paikkaan kuin Tulilintu... No tuota, en oikein innostu.

Toppaa kysyin tupakkaa ajatellen.

Keksi liittyy tukkien uittamiseen. Sellainen pitkä tikku, jolla työnnellään tukkeja. Tämä ulkomuistista.
// Tarkistin asian nyt.
"Toisinaan tietotekniikassa nimellä keksi tarkoitetaan evästettä." Kumpaa tarkoitit?
Oletko joskus uittanut tukkeja?

Rallista en osaa sanoa yhtään mitään. Yritin etsiäkin kyllä. Autoralli ainakin... Hmm, käytän mielikuvitusta. Työkalu tämäkin. Heitän, että liittyy hevosiin.

Profiilini kissoista ajattelen itseni olevan tuo vaalea pikkuinen. Tosiasiallisestikin Tulilintu on tumma ja minä vaalea, ja muutenkin sopii. Hän pitää nukkumisesta ja pieneen tilaan ahtautumisesta. Olen utealiaampi :D

Profiilikuvasi tulee muuten mieleeni tämä meidän talomme lähiseutu kesäisin. Koomisia tapauksia.
Kuvan polut ovat kielletyt moottoriajoneuvoilta. Kuvan ideasta on hankala sanoa. Ihmettelen vain, mitä siellä tekee lyhtypylväs pusikossa. Se pisti ensimmäisenä silmään.

Lue lisää

Oletko onnistunut vaihtamaan messengerisi salasanan?

' Tulilinnun luona vierailu antoi ylenpalttisesti energiaa, ja sille energialle löytyi sopivaan saumaan käyttökohde, vireystilaa nostava uusi asia. Ja nyt sitten olen täysin uupunut. Pari yötä on mennyt unettomasti näitä miettien. '

Käytät siis kaiken liikenevän energiasi muiden auttamiseen? Suosittelen, että pitäydyt yhdessä "potilaassa" ja keskität loppuenergiat opiskeluun ja virkistäytymiseen.

Tiedän tuon unirytmiopin. Ensimmäisen sensuuntaisen kuvauksen näin yläasteaikoinani lukemassani Farley Mowatin kirjassa "Älä hukkaa hauku". (Hyvin opettavainen kirja, kannattaa lukea.) Siinä kirjoittaja asui vuoden verran erämaassa tutkimassa susien käyttäytymistä ja opetteli elämään niiden rytmin ja tapojen mukaisesti. ("Sivistyksen" pariin palaamisen jälkeen hänen vaimonsa pakotti hänet siirtymään takaisin "normaaliin" unirytmiin...) Tuo rytmitys on sinällään hyvä idea, mutta ei sovellu minulle kovinkaan hyvin. Päivätorkkujen ottaminenkin kuulostaa kyllä ideana houkuttelevalta, mutta minulla on työpaikalla tärkeämpääkin tekemistä. Kahvista huolimatta rauhallisina hetkinä lounaan jälkeen hereillä pysyminen on kuitenkin joskus lähes ylivoimaista.

' Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D '

Jännittääkö?

' Musetar ei ollut enää mustasukkainen, mutta Tulilintu oli. '

??? Miksi?

Keksi on uitossa käytetty sauva, jonka päässä on koukku/piikki. ======l- Eipä noita isoja uittoja pahemmin nykyisin ole, mutta keksi on näppärä apu pienemmissäkin käyttökohteissa.

Ralli tunnetaan myös nimellä tralli...

Minkälaisia mielleyhtymiä profiilikuvani sinulle tuo? Ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Onko sinulla joitakin hyviä esimerkkejä kuvaamaan mainitsemiasi ' Koomisia tapauksia '?

' Ja muutenkin sellainen olo, etten _minä_ voi kasvaa suhteessamme, koska on liian tukalaa olla. Toisin sanoen, suhteen täytyy kasvaa minullekin sopivaksi. Kuulostaa hölmölle kirjoittaessa, mutta näin tunnen. '

Kuulostaa huomattavan järkevältä. Suhde, joka ei ole molempia osapuolia tukevassa tasapainossa, hajoaa.

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Oletko onnistunut vaihtamaan messengerisi salasanan?

' Tulilinnun luona vierailu antoi ylenpalttisesti energiaa, ja sille energialle löytyi sopivaan saumaan käyttökohde, vireystilaa nostava uusi asia. Ja nyt sitten olen täysin uupunut. Pari yötä on mennyt unettomasti näitä miettien. '

Käytät siis kaiken liikenevän energiasi muiden auttamiseen? Suosittelen, että pitäydyt yhdessä "potilaassa" ja keskität loppuenergiat opiskeluun ja virkistäytymiseen.

Tiedän tuon unirytmiopin. Ensimmäisen sensuuntaisen kuvauksen näin yläasteaikoinani lukemassani Farley Mowatin kirjassa "Älä hukkaa hauku". (Hyvin opettavainen kirja, kannattaa lukea.) Siinä kirjoittaja asui vuoden verran erämaassa tutkimassa susien käyttäytymistä ja opetteli elämään niiden rytmin ja tapojen mukaisesti. ("Sivistyksen" pariin palaamisen jälkeen hänen vaimonsa pakotti hänet siirtymään takaisin "normaaliin" unirytmiin...) Tuo rytmitys on sinällään hyvä idea, mutta ei sovellu minulle kovinkaan hyvin. Päivätorkkujen ottaminenkin kuulostaa kyllä ideana houkuttelevalta, mutta minulla on työpaikalla tärkeämpääkin tekemistä. Kahvista huolimatta rauhallisina hetkinä lounaan jälkeen hereillä pysyminen on kuitenkin joskus lähes ylivoimaista.

' Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D '

Jännittääkö?

' Musetar ei ollut enää mustasukkainen, mutta Tulilintu oli. '

??? Miksi?

Keksi on uitossa käytetty sauva, jonka päässä on koukku/piikki. ======l- Eipä noita isoja uittoja pahemmin nykyisin ole, mutta keksi on näppärä apu pienemmissäkin käyttökohteissa.

Ralli tunnetaan myös nimellä tralli...

Minkälaisia mielleyhtymiä profiilikuvani sinulle tuo? Ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Onko sinulla joitakin hyviä esimerkkejä kuvaamaan mainitsemiasi ' Koomisia tapauksia '?

' Ja muutenkin sellainen olo, etten _minä_ voi kasvaa suhteessamme, koska on liian tukalaa olla. Toisin sanoen, suhteen täytyy kasvaa minullekin sopivaksi. Kuulostaa hölmölle kirjoittaessa, mutta näin tunnen. '

Kuulostaa huomattavan järkevältä. Suhde, joka ei ole molempia osapuolia tukevassa tasapainossa, hajoaa.

Lue lisää

"Käytät siis kaiken liikenevän energiasi muiden auttamiseen? Suosittelen, että pitäydyt yhdessä "potilaassa" ja keskität loppuenergiat opiskeluun ja virkistäytymiseen."
No tuota, niin, ulvo pois. Otin sitten tähän sen toisenkin 'potilaan', Aleksin. Kun ottaa, ei sitä voi enää jättää pois... Tunnen elämälläni olevan tarkoituksen näin. En lue Tulilintua enää potilaaksi, vaan rakkaaksi ystäväkseni. Hän pärjää jo omillaan ja osaa elää itsenäisesti. Masennun aikoina, joina en näe itselläni selvää tavoitettani, joten nyt on taas uusi, saada Aleksi piristymään.

Ensimmäisinä päivinä ajattelin, että onpa helppo tapaus. On hän, heti kättelyssä monin verroin Tulilintua helpompi. Tavallinen masentunut, tällä hetkellä ei vakavasti, mutta se on uusiutuvaa.
Jälkikäteen miettien Tulilintu oli varsin vaikea. Aleksiin häntä verratessa en enää ihmettele, mikseivät psykologit ole käsittäneet Tulilinnun ajatuksenkulkua ja olen ylpeä, että itse tunnen ymmärtäväni.

Mutta eilen mesessä kun juttelin hänen kanssaan, ilmoitin lopulta lähteväni. Aleksi kysyi, minne. Vastasin, että koiran kanssa lenkille. Hän tiedusteli, milloin palaan. Sanoin, etten tiedä, ehkä samana iltana, muttei kannattaisi odottaa. En koskaan kuulemma kerkeä jutella mesessä. Tällaisten - että kanssani on mukava jutella mesessä - sanominen merkitsee hänelle paljon.
Kävin iltamyöhällä tarkastamassa offline-tila päällä, onko Aleksi paikalla. Oli hän. Aleksi odotti ilmeisesti minua, mutta minulla ei olisi ollut viittä minuuttia enempää, joten jätin ilmoittamatta itsestäni.
Olen tainnut saada Aleksin ihastumaan itseeni. Ainakin vahva riippuvuus minusta samantien. Viime torstaina pyysin, että hän tulisi kouluun ja olin aivan varma, ettei tulisi. Miksi välittäisi sellaisesta toiveesta. No, Aleksi tuli, vaikkei hänellä ollut koulua sinä päivänä.

Sain omat ihastumisen tunteeni Aleksia kohtaan kuriin, ja olen jutellut Tulilinnun kanssa suhteestamme. Aleksi on todella mukava poika. Antaisin itseni ihastua häneen kunnolla, jos olisin joku toinen vapaa tyttö. Imartelevaa tällainen ja toisaalta kurjaa miettiä, miten ilmaista hänelle mietteeni. Kyllä hän Tulilinnusta tietää.

Meseni salasanaa en onnistunut vaihtamaan. Päädyin luomaan viimein uuden mesen.

Tällä hetkellä minulla ei olekaan kirjaa luettavana, Älä hukkaa hauku kuulostaa hyvälle. Varaan sen kaukolainalla tänään.
Parempaa tekemistä kuin päiväunet oO Tekisivätkö sinusta huonomman työntekijän? Lounastauon jälkeen viisi tai kymmenen minuuttia lepoa auttaa työntulokseen, tiedät sen. Kokeile.

" ' Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D '
Jännittääkö?"
Hiukan... mutta positiivisella tavalla. Hänen äitinsä voi muodostua ongelmaksi tässä, joten on edelleen epävarmaa, tuleeko.

Tulilintu siis tosiaan on kateellinen siitä, että suon Musetarille huomiota muutamien viestien verran. Tästä tulee mieleen kesä, kun itse olin mustasukkainen Musetarille hänen asemastaan Tulilinnun silmissä. Silloin en merkinnyt Tulilinnulle juurikaan mitään. Hän kirjoitti minulle silloin: "Ehkä se ei sinulla ollutkaan kateutta Musetarille, vaan Musetarista". Mistä tämä epävarmuus, en tiedä. Hän miettii minua niin intensiivisesti, paljon, ja se helpottaa, kun olen hänen seurassaan itse.
Tällä hetkellä Musetar miettii, lähtisikö kanssamme erääseen konserttiin kesällä. Minulle asia on yksi lysti. Tulilintu haluaa meidät molemmat sinne, toisaalta hän on kateellinen samalla. Ja Musetar on kehittänyt tähän taas sen verran massiivisen ongelman siitä, ettei tahdo olla kanssani samassa huoneessa tai nähdä minua, että Tulilintu on rasittunut. Luulen, että Musetar nyt kuitenkin suostuu, jos hänen dramatisoinnilleen antaa vähemmän arvoa. Hän on päässyt liikaa määräämisen makuun ja ylimitoittaa.

Ralli siis. Jouduin googlailemaan, myönnän. Se metallinen ritilä, jonka yhteydessä on harja? Johon pyyhitään kengistä ravat? En ole nähnyt sellaisia enää aikoihin muualla kuin meillä mökillä käytämme yhtä.

Profiilikuvasi alkoi tosissaan kiinnostaa. Mikä sen idea sitten on? Oletko kuvannut sen kenties itse?
Siitä mieleen tulevat mielleyhtymät ovat ehdottomasti positiivisia. Retkeilimme viime kesänä paljon eräällä seudulla, jossa on murskekasoja (http://www.kolumbus.fi/pajunpaanmurske/kantava.jpg). Ja näiden kasojen keskelle on päässyt kasvamaan suuria puita.
Veljeni kanssa kiipeilin kasojen päällä, kunnes jompikumpi aina lipesi, liukui mäkeä alas ja törmäsi suoraan puuhun. Joskus säästynyt, yleensä minä, jatkoi siihen saakka, että satutti itsensä myös.
Hyviä esimerkkejä koomisista tapauksista ei oikeastaan ole. Vain tuo, mitä harrastimme siellä. Teimme siitä koomisen paikan.

deserton kirjoitti:

"Käytät siis kaiken liikenevän energiasi muiden auttamiseen? Suosittelen, että pitäydyt yhdessä "potilaassa" ja keskität loppuenergiat opiskeluun ja virkistäytymiseen."
No tuota, niin, ulvo pois. Otin sitten tähän sen toisenkin 'potilaan', Aleksin. Kun ottaa, ei sitä voi enää jättää pois... Tunnen elämälläni olevan tarkoituksen näin. En lue Tulilintua enää potilaaksi, vaan rakkaaksi ystäväkseni. Hän pärjää jo omillaan ja osaa elää itsenäisesti. Masennun aikoina, joina en näe itselläni selvää tavoitettani, joten nyt on taas uusi, saada Aleksi piristymään.

Ensimmäisinä päivinä ajattelin, että onpa helppo tapaus. On hän, heti kättelyssä monin verroin Tulilintua helpompi. Tavallinen masentunut, tällä hetkellä ei vakavasti, mutta se on uusiutuvaa.
Jälkikäteen miettien Tulilintu oli varsin vaikea. Aleksiin häntä verratessa en enää ihmettele, mikseivät psykologit ole käsittäneet Tulilinnun ajatuksenkulkua ja olen ylpeä, että itse tunnen ymmärtäväni.

Mutta eilen mesessä kun juttelin hänen kanssaan, ilmoitin lopulta lähteväni. Aleksi kysyi, minne. Vastasin, että koiran kanssa lenkille. Hän tiedusteli, milloin palaan. Sanoin, etten tiedä, ehkä samana iltana, muttei kannattaisi odottaa. En koskaan kuulemma kerkeä jutella mesessä. Tällaisten - että kanssani on mukava jutella mesessä - sanominen merkitsee hänelle paljon.
Kävin iltamyöhällä tarkastamassa offline-tila päällä, onko Aleksi paikalla. Oli hän. Aleksi odotti ilmeisesti minua, mutta minulla ei olisi ollut viittä minuuttia enempää, joten jätin ilmoittamatta itsestäni.
Olen tainnut saada Aleksin ihastumaan itseeni. Ainakin vahva riippuvuus minusta samantien. Viime torstaina pyysin, että hän tulisi kouluun ja olin aivan varma, ettei tulisi. Miksi välittäisi sellaisesta toiveesta. No, Aleksi tuli, vaikkei hänellä ollut koulua sinä päivänä.

Sain omat ihastumisen tunteeni Aleksia kohtaan kuriin, ja olen jutellut Tulilinnun kanssa suhteestamme. Aleksi on todella mukava poika. Antaisin itseni ihastua häneen kunnolla, jos olisin joku toinen vapaa tyttö. Imartelevaa tällainen ja toisaalta kurjaa miettiä, miten ilmaista hänelle mietteeni. Kyllä hän Tulilinnusta tietää.

Meseni salasanaa en onnistunut vaihtamaan. Päädyin luomaan viimein uuden mesen.

Tällä hetkellä minulla ei olekaan kirjaa luettavana, Älä hukkaa hauku kuulostaa hyvälle. Varaan sen kaukolainalla tänään.
Parempaa tekemistä kuin päiväunet oO Tekisivätkö sinusta huonomman työntekijän? Lounastauon jälkeen viisi tai kymmenen minuuttia lepoa auttaa työntulokseen, tiedät sen. Kokeile.

" ' Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D '
Jännittääkö?"
Hiukan... mutta positiivisella tavalla. Hänen äitinsä voi muodostua ongelmaksi tässä, joten on edelleen epävarmaa, tuleeko.

Tulilintu siis tosiaan on kateellinen siitä, että suon Musetarille huomiota muutamien viestien verran. Tästä tulee mieleen kesä, kun itse olin mustasukkainen Musetarille hänen asemastaan Tulilinnun silmissä. Silloin en merkinnyt Tulilinnulle juurikaan mitään. Hän kirjoitti minulle silloin: "Ehkä se ei sinulla ollutkaan kateutta Musetarille, vaan Musetarista". Mistä tämä epävarmuus, en tiedä. Hän miettii minua niin intensiivisesti, paljon, ja se helpottaa, kun olen hänen seurassaan itse.
Tällä hetkellä Musetar miettii, lähtisikö kanssamme erääseen konserttiin kesällä. Minulle asia on yksi lysti. Tulilintu haluaa meidät molemmat sinne, toisaalta hän on kateellinen samalla. Ja Musetar on kehittänyt tähän taas sen verran massiivisen ongelman siitä, ettei tahdo olla kanssani samassa huoneessa tai nähdä minua, että Tulilintu on rasittunut. Luulen, että Musetar nyt kuitenkin suostuu, jos hänen dramatisoinnilleen antaa vähemmän arvoa. Hän on päässyt liikaa määräämisen makuun ja ylimitoittaa.

Ralli siis. Jouduin googlailemaan, myönnän. Se metallinen ritilä, jonka yhteydessä on harja? Johon pyyhitään kengistä ravat? En ole nähnyt sellaisia enää aikoihin muualla kuin meillä mökillä käytämme yhtä.

Profiilikuvasi alkoi tosissaan kiinnostaa. Mikä sen idea sitten on? Oletko kuvannut sen kenties itse?
Siitä mieleen tulevat mielleyhtymät ovat ehdottomasti positiivisia. Retkeilimme viime kesänä paljon eräällä seudulla, jossa on murskekasoja (http://www.kolumbus.fi/pajunpaanmurske/kantava.jpg). Ja näiden kasojen keskelle on päässyt kasvamaan suuria puita.
Veljeni kanssa kiipeilin kasojen päällä, kunnes jompikumpi aina lipesi, liukui mäkeä alas ja törmäsi suoraan puuhun. Joskus säästynyt, yleensä minä, jatkoi siihen saakka, että satutti itsensä myös.
Hyviä esimerkkejä koomisista tapauksista ei oikeastaan ole. Vain tuo, mitä harrastimme siellä. Teimme siitä koomisen paikan.

Lue lisää

Aleksi ihastunut minuun(?)... - NO!

Kysyin asiaa suoraan. Hän vain on näin kiinnostunut olemaan tekemisissä kanssani, kun muita eivät hänen asiansa kuulemma kiinnosta.
Oma-aloitteisuus voisi olla toki jotakin, mutta unohdamme sen nyt.

deserton kirjoitti:

"Käytät siis kaiken liikenevän energiasi muiden auttamiseen? Suosittelen, että pitäydyt yhdessä "potilaassa" ja keskität loppuenergiat opiskeluun ja virkistäytymiseen."
No tuota, niin, ulvo pois. Otin sitten tähän sen toisenkin 'potilaan', Aleksin. Kun ottaa, ei sitä voi enää jättää pois... Tunnen elämälläni olevan tarkoituksen näin. En lue Tulilintua enää potilaaksi, vaan rakkaaksi ystäväkseni. Hän pärjää jo omillaan ja osaa elää itsenäisesti. Masennun aikoina, joina en näe itselläni selvää tavoitettani, joten nyt on taas uusi, saada Aleksi piristymään.

Ensimmäisinä päivinä ajattelin, että onpa helppo tapaus. On hän, heti kättelyssä monin verroin Tulilintua helpompi. Tavallinen masentunut, tällä hetkellä ei vakavasti, mutta se on uusiutuvaa.
Jälkikäteen miettien Tulilintu oli varsin vaikea. Aleksiin häntä verratessa en enää ihmettele, mikseivät psykologit ole käsittäneet Tulilinnun ajatuksenkulkua ja olen ylpeä, että itse tunnen ymmärtäväni.

Mutta eilen mesessä kun juttelin hänen kanssaan, ilmoitin lopulta lähteväni. Aleksi kysyi, minne. Vastasin, että koiran kanssa lenkille. Hän tiedusteli, milloin palaan. Sanoin, etten tiedä, ehkä samana iltana, muttei kannattaisi odottaa. En koskaan kuulemma kerkeä jutella mesessä. Tällaisten - että kanssani on mukava jutella mesessä - sanominen merkitsee hänelle paljon.
Kävin iltamyöhällä tarkastamassa offline-tila päällä, onko Aleksi paikalla. Oli hän. Aleksi odotti ilmeisesti minua, mutta minulla ei olisi ollut viittä minuuttia enempää, joten jätin ilmoittamatta itsestäni.
Olen tainnut saada Aleksin ihastumaan itseeni. Ainakin vahva riippuvuus minusta samantien. Viime torstaina pyysin, että hän tulisi kouluun ja olin aivan varma, ettei tulisi. Miksi välittäisi sellaisesta toiveesta. No, Aleksi tuli, vaikkei hänellä ollut koulua sinä päivänä.

Sain omat ihastumisen tunteeni Aleksia kohtaan kuriin, ja olen jutellut Tulilinnun kanssa suhteestamme. Aleksi on todella mukava poika. Antaisin itseni ihastua häneen kunnolla, jos olisin joku toinen vapaa tyttö. Imartelevaa tällainen ja toisaalta kurjaa miettiä, miten ilmaista hänelle mietteeni. Kyllä hän Tulilinnusta tietää.

Meseni salasanaa en onnistunut vaihtamaan. Päädyin luomaan viimein uuden mesen.

Tällä hetkellä minulla ei olekaan kirjaa luettavana, Älä hukkaa hauku kuulostaa hyvälle. Varaan sen kaukolainalla tänään.
Parempaa tekemistä kuin päiväunet oO Tekisivätkö sinusta huonomman työntekijän? Lounastauon jälkeen viisi tai kymmenen minuuttia lepoa auttaa työntulokseen, tiedät sen. Kokeile.

" ' Ja olemme suunnitelleet, että Tulilintu tulee vuorostaan meille pääsiäislomallaan vajaan kuukauden kuluttua :D '
Jännittääkö?"
Hiukan... mutta positiivisella tavalla. Hänen äitinsä voi muodostua ongelmaksi tässä, joten on edelleen epävarmaa, tuleeko.

Tulilintu siis tosiaan on kateellinen siitä, että suon Musetarille huomiota muutamien viestien verran. Tästä tulee mieleen kesä, kun itse olin mustasukkainen Musetarille hänen asemastaan Tulilinnun silmissä. Silloin en merkinnyt Tulilinnulle juurikaan mitään. Hän kirjoitti minulle silloin: "Ehkä se ei sinulla ollutkaan kateutta Musetarille, vaan Musetarista". Mistä tämä epävarmuus, en tiedä. Hän miettii minua niin intensiivisesti, paljon, ja se helpottaa, kun olen hänen seurassaan itse.
Tällä hetkellä Musetar miettii, lähtisikö kanssamme erääseen konserttiin kesällä. Minulle asia on yksi lysti. Tulilintu haluaa meidät molemmat sinne, toisaalta hän on kateellinen samalla. Ja Musetar on kehittänyt tähän taas sen verran massiivisen ongelman siitä, ettei tahdo olla kanssani samassa huoneessa tai nähdä minua, että Tulilintu on rasittunut. Luulen, että Musetar nyt kuitenkin suostuu, jos hänen dramatisoinnilleen antaa vähemmän arvoa. Hän on päässyt liikaa määräämisen makuun ja ylimitoittaa.

Ralli siis. Jouduin googlailemaan, myönnän. Se metallinen ritilä, jonka yhteydessä on harja? Johon pyyhitään kengistä ravat? En ole nähnyt sellaisia enää aikoihin muualla kuin meillä mökillä käytämme yhtä.

Profiilikuvasi alkoi tosissaan kiinnostaa. Mikä sen idea sitten on? Oletko kuvannut sen kenties itse?
Siitä mieleen tulevat mielleyhtymät ovat ehdottomasti positiivisia. Retkeilimme viime kesänä paljon eräällä seudulla, jossa on murskekasoja (http://www.kolumbus.fi/pajunpaanmurske/kantava.jpg). Ja näiden kasojen keskelle on päässyt kasvamaan suuria puita.
Veljeni kanssa kiipeilin kasojen päällä, kunnes jompikumpi aina lipesi, liukui mäkeä alas ja törmäsi suoraan puuhun. Joskus säästynyt, yleensä minä, jatkoi siihen saakka, että satutti itsensä myös.
Hyviä esimerkkejä koomisista tapauksista ei oikeastaan ole. Vain tuo, mitä harrastimme siellä. Teimme siitä koomisen paikan.

Lue lisää

Profiilissasi lukee: "Vietän tänään synttäreitä!" :-)


' No tuota, niin, ulvo pois. '

http://tehosto.yle.fi/audio/download/96/sudet_ulvovat.mp3 ... Hyvää taustamusiikkia sille kirjalle. Luetko paljon? Minkälaisia kirjoja?

Jos päätavoitteenasi yleensä on muiden auttaminen, oletko ajatellut ottaa osaa SPR:n tai jonkin muun vastaavan avustusjärjestön toimintaan? SPR tarjoaa jäsenilleen monenlaista koulutusta ja tietoa, mistä voisi olla hyötyä sinulle. (Varsinaiseen avustustoimintaan osallistuminen on vapaaehtoista.) Käsitelläänkö lukion kursseillanne henkisen ensiavun antamista?

Minkälaisia muita tavoitteita sinulla on? (Toivottavasti ainakin hyvä opintomenestys...)

' Ja Musetar on kehittänyt tähän taas sen verran massiivisen ongelman siitä, ettei tahdo olla kanssani samassa huoneessa tai nähdä minua, että Tulilintu on rasittunut. '

Sinun ja Musetarin kannattaa selvittää välinne kunnolla ennen kuin yritätte tavata kasvokkain. On turha pilata konserttia riitojen takia.

Ralli/tralli on yleisemminkin ritilä, ristikko tai säleikkö ja voi olla myös puinen. Isoäitini kellarisaunan lattialla oli puinen ralli toimimassa liukuesteenä ja "lattialämmityksenä" (eristekerroksena kylmän kivilattian päällä).

Käyttämäni profiilikuva on kyllä itse kuvaamani ja laitoin sen nähtäville eräänlaiseksi psykologiseksi testiksi. Tuollaisen erikoisen ja täysin käsittelemättömän kuvan voi tulkita niin monilla eri tavoilla, että se voi auttaa näkemään muitakin asioita useammasta näkökulmasta... Haluatko suojakaasuun pakatun valmisvastauksen vai kerrotko ensin omia mielleyhtymiäsi ja tulkintojasi? En kerro kuvan taustatietoja tässä viestissä, jotta voit halutessasi tehdä omaa tarkempaa analyysiäsi.

Onko lukiossasi tarjolla psykologian lisäksi myös filosofian kurssi?

Ei kuulosta hyvältä, että olet noin rasittunut. Tiedätkö mikä on suurin energiavarantojasi syövä asia? Tulilinnun huolet tietysti stressaavat sinua runsaasti samoin kuin kirjoittamisongelmat ja kiusaaminenkin, mutta onko sinulla muitakin pahoja huolia? Oletko voinut keskustella kaikista ongelmistasi muiden kanssa riittävästi? Onko jotain jäänyt täysin käsittelemättä? Ajatusleikkinä: Jos katsoisit mainitsemasi umpikujan päätyseinässä olevaa peiliä lähietäisyydeltä, mitä peilistä näkyisi? (Miltä itse peili näyttäisi?) Kello neljä yöllä on varsin myöhäinen aika sänkyyn menemiselle. Saatko sinä yleensä nukuttua öisin? Ovatko sinun unesi aiheiltaan samanlaisia kuin Tulilinnun tai liittyvätkö ne jotenkin häneen? Oletko kysynyt Tulilinnulta, onko aknelääkitys (sivuoireineen) tehnyt hänestä _onnellisemman_ ? Minulle on jostain siunaantunut sellainen mielikuva, että Tulilintu yrittää epätoivon vimmalla käyttää aknelääkettä mielialalääkkeenä, eikä niinkään ihonsa takia. Toimittajan ura vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta alalta sinulle, sehän tarjoaa hyvän näkymän ihmisen psykologiaan ja mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Uskon, että kirjoittamisongelmasikin poistuvat, kun virkistyt. Kevät on varmaan sinunkin kotiseudullasi päässyt valloilleen. Oletko ehtinyt olla ystäviesi kanssa ulkosalla rentoutumassa ja ravistelemassa masennuspölykertymiä pois nurkista lojumasta? Käytkö sinä muuten useinkin pitkillä lenkeillä koiran kanssa? Minkälaisesta luonnosta pidät eniten? Keep smiling! 8-)

Unohdin edellistä viestiä kirjoittaessani, että kerroit taannoin Tulilinnun yrittävän hankkia e-pillerit aknen hoitoon. Tulilintu siis yrittää käyttää e-pillereitä mielialalääkkeenä... :-( Onko Tulilintu tarkistanut useammasta lähteestä sopivatko hänen käyttämänsä särkylääkkeet ja hormonilääke yhteen? Yhden lääkärin sanaan ei kannata luottaa, koska lääkkeiden käyttäjillä on usein yleislääkäreitä parempi (kokemusperäinen) käsitys lääkkeiden sivuvaikutuksista ja yhteensopivuudesta. Normaalien sivuoirelistojen lisäksi lääkeaineet voivat vaikuttaa toisten lääkkeiden tehoon vahvistavasti tai heikentävästi, jopa hengenvaarallisin seurauksin. Tulilintu ei kaiketi ole kovinkaan huolissaan mahdollisesta kuolemisestaan, mutta en usko hänen haluavan itselleen enää lisää vaivoja tai kipuja. Mahtaisiko auttaa, jos saisit omasta koulustasi jonkun kommentoimaan Tulilinnun valokuvaa? Oliko nyt mainitsemasi kiusaaja myös sen mesetystempauksen takana? Toisena henkilönä kolmannelle osapuolelle esiintymisestä voi poliisillakin olla sanansa sanottavana.

http://www.kyselynetti.fi/vastaa/?kohde=f5e6133

Tämän kyselyn tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä kasvua ja kehitystä. Tavoitteena on kehittää keinoja, joilla lasten ja nuorten kokema perheväkivalta ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi esille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä aiemmin kaltoinkohtelu tunnistetaan sitä vähemmän vahinkoa lapsen tai nuoren elämässä ehtii tapahtua.

Jakakaahan linkkiä eteenpäin, että kyselyn tulos olisi mahdollisimman kattava.