Malli Cajanteria ja muuta puutetta ja kurjuutta.
20- luvulla oli vanhemman polven eli ns. Tsaasin upseerit saneerattu "ryssinä" ulos lähes viimeiseen mieheen.
Siinä meni avarakatseista ja venäläiset metkut tietävää huippuosaajaa joukolla toisarvoisiin tehtäviin.
Tilalle tuli jääkäri- ja AKS:n taikapiirissä kasvaneita keltanokkia, tosin nopeasti ylenneinä, mutta keltanokkia kuitenkin.
Nämä keltanokat elivät AKS-Karelianismin ( ei sen taiteellisen suuntauksen) illuusiossa ja siitä seurauksena oli hyökkäävä idänpolitiikka vallitsevana ajatussuuntana.
Eikä se aina ajatuksenkaan tasolle jäänyt. Puolustus näkökohta oli jäänyt lapsipuolen asemaan.
AKS-illuusio, nouseva Fasismi ja ensiaskeleitaan ottava Kansallissosialismi oli yhteinen nimittäjä Suomen puolustusvoimissa silloin vallinneesta ilmapiiristä.
Se odotti, että joku euroopan suurvalta hyökkäisi kukistamaan bolseviikkien haavemaan ja he siinä sivussa hoitelisivat itselleen sopivan siivun.
Hallitus oli kuitenkin toista mieltä pitäen asian vakavuuden huomioon ottaen puolustusmäärärahat pieninä.
Se pelkäsi sisäistä oikeistokaappausta ja sitä myöden jonkun
eurooppalaisen suurvallan määräävää markkinaosuutta.
Tässä kohtaa ei suurvalloista ollut vaihtoehtona enää kuin Saksa.
Kun K M Walleniuksen, joka oli silloin yleisesikunnan päällikkö, ja kumppaninsa masinoivat Mäntsälän kapina, tapahtui se Suojeluskuntien tuella.
Mikäli mukana olisi ollut hiemankin Walleniuksen masinoimia vakinaisen väen joukkoja ja heillä vielä kunnon aseet,
olisi Suomi vajonnut lyhyen v. 1918 toisinnon jälkeen tukevasti Saksan kelkkaan.
Onneksi Edistyspuolueen, Demareiden ja Maalaisliiton ym harjoittama järkipolitiikka voitti ja
Mäntsälästä ei tullut historiallista vedenjakajaa.
Kolikolla oli kuitenkin toinenkin puoli.
Kun talvisota sitten alkoi, oli tilanne lähinnä kammottava.
Miehistölle ei riittänyt aina asetta tai asepukua, ilmatorjunta oli olematonta, samoin muu ilmapuolustus.
Meripuolustus oli lamassa ankaran talven ansiosta. Rannikkotykistö oli ainoana lähes sota-ajan vahvuudessa,
mutta vain joitakin linnakeita osallistui talvisodan taisteluihin sijainnisttaan riippuen.
Kenttätykistön ja heittimistön tila ei ollut sekään häävi. Tykistöllä oli pulaa putkista ja kranaateista, heittimillä vain putkista, sillä kranaatteja
oli vielä maaliskuussa ampumatta kymmeniä tuhansia, koska niihin ei ollut riittävästi sytyttimiä.
Oikeistokaappauksen ja myöhemmin Fasismin pelossa laiminlyöty armeijamme varustaminen
oli kostautua talvisodassa.
Meidät pelasti vain luja taistelutahto, ankara talvi, taitamaton mutta typerä vihollinen sekä heidän strategisesti kaukonäköinen sodanjohto.
Näinhän se asia suunnillen meni.
20- luvulla oli vanhemman polven eli ns. Tsaasin upseerit saneerattu "ryssinä" ulos lähes viimeiseen mieheen.
Siinä meni avarakatseista ja venäläiset metkut tietävää huippuosaajaa joukolla toisarvoisiin tehtäviin.
Tilalle tuli jääkäri- ja AKS:n taikapiirissä kasvaneita keltanokkia, tosin nopeasti ylenneinä, mutta keltanokkia kuitenkin.
Nämä keltanokat elivät AKS-Karelianismin ( ei sen taiteellisen suuntauksen) illuusiossa ja siitä seurauksena oli hyökkäävä idänpolitiikka vallitsevana ajatussuuntana.
Eikä se aina ajatuksenkaan tasolle jäänyt. Puolustus näkökohta oli jäänyt lapsipuolen asemaan.
AKS-illuusio, nouseva Fasismi ja ensiaskeleitaan ottava Kansallissosialismi oli yhteinen nimittäjä Suomen puolustusvoimissa silloin vallinneesta ilmapiiristä.
Se odotti, että joku euroopan suurvalta hyökkäisi kukistamaan bolseviikkien haavemaan ja he siinä sivussa hoitelisivat itselleen sopivan siivun.
Hallitus oli kuitenkin toista mieltä pitäen asian vakavuuden huomioon ottaen puolustusmäärärahat pieninä.
Se pelkäsi sisäistä oikeistokaappausta ja sitä myöden jonkun
eurooppalaisen suurvallan määräävää markkinaosuutta.
Tässä kohtaa ei suurvalloista ollut vaihtoehtona enää kuin Saksa.
Kun K M Walleniuksen, joka oli silloin yleisesikunnan päällikkö, ja kumppaninsa masinoivat Mäntsälän kapina, tapahtui se Suojeluskuntien tuella.
Mikäli mukana olisi ollut hiemankin Walleniuksen masinoimia vakinaisen väen joukkoja ja heillä vielä kunnon aseet,
olisi Suomi vajonnut lyhyen v. 1918 toisinnon jälkeen tukevasti Saksan kelkkaan.
Onneksi Edistyspuolueen, Demareiden ja Maalaisliiton ym harjoittama järkipolitiikka voitti ja
Mäntsälästä ei tullut historiallista vedenjakajaa.
Kolikolla oli kuitenkin toinenkin puoli.
Kun talvisota sitten alkoi, oli tilanne lähinnä kammottava.
Miehistölle ei riittänyt aina asetta tai asepukua, ilmatorjunta oli olematonta, samoin muu ilmapuolustus.
Meripuolustus oli lamassa ankaran talven ansiosta. Rannikkotykistö oli ainoana lähes sota-ajan vahvuudessa,
mutta vain joitakin linnakeita osallistui talvisodan taisteluihin sijainnisttaan riippuen.
Kenttätykistön ja heittimistön tila ei ollut sekään häävi. Tykistöllä oli pulaa putkista ja kranaateista, heittimillä vain putkista, sillä kranaatteja
oli vielä maaliskuussa ampumatta kymmeniä tuhansia, koska niihin ei ollut riittävästi sytyttimiä.
Oikeistokaappauksen ja myöhemmin Fasismin pelossa laiminlyöty armeijamme varustaminen
oli kostautua talvisodassa.
Meidät pelasti vain luja taistelutahto, ankara talvi, taitamaton mutta typerä vihollinen sekä heidän strategisesti kaukonäköinen sodanjohto.
Näinhän se asia suunnillen meni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Harmaan eminenssin, Ragnar Nordströmin kirjassa Voitto tai kuolema, sivulla 195 on kirjoitettu:
"Martti Pihkala ajoi 3 miljardin markan määrärahan myöntämistä armeijalle ja keskusteli asiasta Waldenin kanssa. Tämä sanoi aaolevansa vakuuttunut siitä, että se menisi läpi hallituksessa ja myös eduskunnassa, mutta hän ei uskaltanut ajaa määrärahaa, koska eduskunta äkkiä voisi vierittää rasitteet vientiteollisuuden kannettavaksi."
Kenraali Walden (puolustusministeri?) oli Puolustusvaliokunnan jäsen, mutta ennenkaikkea hän ajoi puunjalostusteollisuuden asiaa.
Talvisodassa vuodatettiin paljon verta puunjalostusteollisuuden puolesta.
Kenraali Rudolf Walden oli teollisuusmies. Hän oli Mannerheimin vaatimuksesta puolustusneuvoston jäsen. Se ei ollut päättävä elin. Puolustusministeri Waldenista tuli Talvisodan jälkeen.
Talvisodasa taisteltiin Suomen puolesta. Samalla meni puunjalostusteollisuuskin.
"Malli Cajanter"
Cajanderin kuuluisaa puhetta Viipurin Espilässä elokuussa 1939 ei kuulemma löydy mistään, ei edes Cajanderin itsensä jäämistöstä. Kummallista.
Mitä se oikein tarkasti ottaen sanoi?
Pääministeri yksinkertaisesti onnitteli Suomen kansaa, ettei se ollut tuhlannut rahaa sotavarusteisiin, jotka olisivat vain vanhenneet käsiin.Reserviläinen, jonka varustuksena oli pelkkä kokardi, risti sitten asunsa malli Cajanderiksi.
Puhetta kannattaisi muuten etsiä Ylen arkistosta, ellei sitä VN:n kokoelmista löydy.
Turjan Kumuri -kirjassa käydään kiihdeä debatti Annikin ja Ilmarin kesken. Turja joutuu myöntämään ettei ole Viipurin Espilässä elokuussa 1939 pidettyä cajanderin puhetta nähnytkään vaan kommentoinut paikalla olleiden kertoman perusteella.
Puhe löytyy tuosta Cajanderin tytön kirjoittamasta kirjasta ja huomattavan kesy verrattuna siitä liikkuneisiin juttuihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Malli_Cajander
Kalela Annikki Isäni A. K. Cajander - Kirjeiden ja muistikuvien valossa
Kirjayhtymä, 1985, 468 s. painos: 1
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
"Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin."
Joopa joo. Sodan syttyessä ei ollut ainoatakaan ajanmukaista tykkiä, panssaria eikä hävittäjäkonetta. Romuvarastoista haalittiin edellisen vuosisadan kalustoa ensi hätään.
Ei Cajander kylläkään ollut sen syyllisempi kuin muutkaan poliitikot ja kansanedustajat. Puolustusmäärärahat pieneivät aina sitä mukaa, kun niitä eri portaissa käsiteltiin. Ei maanpuolustusta sinänsä vastustettu vasemmallakaan, mutta se ei olisi saanut maksaa mitään.
Ihan sama on tilanne nykyisinkin.
Tsaarin upseerit eivät olleet niin erityisen päteviä. Poikkeuksiakin oli. Johtavat jääkärit olivat Ranskassa,Ruotsissa ja kotimaassa koulutettuja, kaksi sotaa käyneitä yleisesikuntaupseereja. He olivat täysin päteviä tehtäviinsä.
Vain osa upseereista omaksui AKS:n aatteita.Ulkopolitiikasta määräsivät presidentti ja hallitus.
Wallenius oli siviilimies Mäntsälän kapinan aikaan.
Saksan kanssa ei ollut poliittista eikä sotilaallista yhteistoimintaa ennen loppukesää 1940.
Armeijan varustautumista ei laiminlyöty fasismin pelossa, vaan siksi, että sotaan ei uskottu. Rytin, Paasikiven ja Tannerin muodostama komitea supisti 1935 rajusti armeijan jo entuudestaan pieniä määrärahoja.Talvisodan alla rahaa myönnettiin, mutta liian myöhään.
Avaajan poliittinen ja sotilaallinen asiantuntemus on kehno.
Aika hämärä visio tuo todellakin oli. Sotaan ei uskottu - paitsi armeijassa esim. Siilasvuo ja hänen yleisesikuntakapteeninsa Halsti miettivät vain, että koska se alkaa. Halsti yritti tavata kansanedustajiakin kirjansa julkaisemisen jälkeen.
"mutta vain joitakin linnakeita osallistui talvisodan taisteluihin sijainnisttaan riippuen."
Tämä on totta, mutta esimerkiksi Kirkkomaan linnakkeella oli suuri merkitys, kun jään yli alkoi tulla väkeä. Aikalaiset sanoivat, että kun 254/45 Durlacherit jyrähtivät, koko Kotka tuntui siirtyvän paikaltaan. Tajuttiin, että nyt tapahtuu jotain.
Sellaisen kranaatti kuulostaa taivaalta päälle tulevalta pikajunalta. Avannon koko oli 90 X 90 metriä, sinne valui miehiä, hevosia ja ajoneuvoja. Vesipatsas nousi taivaalle, tuli sumuna tuulessa alas, kasteli miehet pakkassäässä.
Tilanne oli kriittinen puolustajallekin, Stalin ei tappioista piitannut. Ruumisröykkiöt saatiin vielä käsiaseiden kantaman eteenkin - pahimpana päivänä hyökkääjällä 5500 miehen tappiot pelkästään kaatuneina ja hukkuneina pienellä kaistalla (jo heidän oman ilmoituksensa mukaan). Maihinnousu on kovaa hommaa - talvellakin.
TAISTELU OKTJABRSKAJA REVOLJUTSIJAN JA MARAT'N KANSSA
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/TietoP/merivoimat/taistelu_oktjabrskaja_revoljutsi.htm
http://www.novision.fi/viapori/aseet.htm#tykistö
Ei siis jatkjosodassa.
Puppe Laatikaista täytyy oikein kunnolla onnitella. On suurta taitoa vaativaa sisältää noin paljon virheitä lyhyeen tekstiin. Niitä on aina 11 joka KYMMEnTÄ RIVIÄ KOHTI.Siihen ei amatööripohjalta pääse, vaan se vaatii jo rautaista ammattitaitoa.Jatka vaan samaan tapaan!
ansioista.
" Meidät pelasti vain luja taistelutahto, ankara talvi, taitamaton mutta typerä vihollinen sekä heidän strategisesti kaukonäköinen sodanjohto. "
Keväällä 1940 tuo ankara talvi alkoikin kinttuamaan suomalaisia. Suomenlahti jäätyi panssareiden kestäväksi. Esim. Kotka sotanäyttämönä oli kovan talven ansiota.
Maalaisliittolainen Niukkanen oli pitkäaikaisena puolustusministerinä vastuussa "malli Cajanderista" varmaankin vielä enemmän kuin Cajander.
Talvisota päivä päivältä. Ruotsin tekemiset myöskin mukana.
http://www.mil.fi/perustietoa/talvisota/
Perustuu Markku Onttosen dokumenttisarjaan Talvisodan henki
http://www.mil.fi/perustietoa/talvisota/timer-106.html
Uutinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan suostumisesta Neuvostoliiton rauhanehtoihin vuotaa ruotsalaisiin iltapäivälehtiin.
Ruotsin lehdistön ansiota tuokin: Viipuri ja Sortavala meni niiden uutisoinnin takia. Nehän kertoivat uutisissaan Suomen hyväksyvän kaikki ehdot sodan lopettamiseksi!
"Tieto uutisvuodosta on ehtinyt jo Moskovaan: Neuvostoliitto ei näe mitään syytä Suomea koskeviin myönnytyksiin. "
http://www.mil.fi/perustietoa/talvisota/timer-108.html
Ulkoministeri Tanner pitää radiossa puheen klo 12, missä hän selostaa solmittua sopimusta ja rauhaan johtaneita syitä. Tanner ylistää Suomen armeijan ja kotirintaman kestävyyttä kamppailussa, jota Suomi joutui käymään yksin.
Ulkoministeri moittii pohjoisia naapurimaita, jotka puolueettomuuteensa vedoten ovat torjuneet kaikki avunpyynnöt ja estäneet samalla liittoutuneiden avuntarjousten hyväksymisen.
Maaliskuun 13. päivä 1940 klo 12 ulkoministeri Väinö Tanner piti radiossa vaikuttavan puheen, jossa kansalle välitettiin tieto rauhasta ja sen raskaista ehdoista.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=19&a=311
Tanner haukkui ruotsalaiset oikein kunnolla.
Aiheesta lisää:
http://www.winterwar.com/Links.htm
http://www.winterwar.com/mainpage.htm
Niukkaakin niukemman... Kasper, Jesper ja Joonatan Kaardemumman yössä
Ryti ja Tanner olivat myöskin osasyyllisiä malli Cajanderiin. Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei ruostuvia aseita olisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin!
Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985.
Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Vasta nyt luen pari vuotta sitten kirjoittamasi viestin ja näinhän se on. Tsaarin ajan- ja ns. vanhan väen upseereilla oli laajempi näkemys kuin jääkäreillä joilla oli pari vuotta rintamakokemusta mutta ei esikuntakokemusta. Vanhemmilla oli hallinnollista kokemusta ja jopa divisioonan komentajakokemus. Jääkärien ylenemiskelpoisuudesta ja -paineesta oli kova kiista. Onneksi Suomeen saatiin sotakorkeakoulu ja tilanne korjaantui vähitellen. Jääkäreissä oli toki sivistyneitä ja kykeneviä. mainita voi esim A.E. Martolan joka suojeluskuntien esikuntatyössä teki merkittävää työtä, samoin toimiessaan sotilasasiamiehenä ulkomailla ja viimeisenä palveluksenaan, tosin jo vakinaisesta palveluksesta eronneena, YK:n tehtävät.
Toisenlainen oli Talvela joka silmittömässä ryssävihassaan aiheutti suomenmiehille hirmutappioita. Mutta se siitä!