Uusi amerikkalaistutkimus kyseenalaistaa väitteen eri kulttuurien keskinäisestä rikastuttavasta vaikutuksesta. Saadut johtopäätökset pakottavat viranomaiset pohtimaan monikulttuurisuuspolitiikan perusteita.
Maahanmuutto
Ulkomaista työvoimaa houkutteleva Suomi opettelee suhtautumaan avoimin mielin ulkoa tuleviin kulttuurivaikutteisiin. Maasta ollaan tekemässä monikulttuurista.
Tapahtunut asennemuutos on huima. Edellinen hallitus ajoi siirtymäaikoja uusien EU-maiden työläisille, nyt tuota linjausta pidetään suurena virheenä. Asennemuutos on ollut suomalaisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön, kun kilpailu työvoimasta kiristyy ja kansainvälistyy.
Lisääntyvän maahanmuuton myötä suomalaiseen sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaan on iskostunut monikulttuurisuuden ihanne. Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa kertoo tavoitteekseen ”tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä eri maista tulleiden ihmisten vuorovaikutusta, tukemalla etnisten vähemmistöjen omaehtoista kulttuurin harjoittamista ja antamalla tietoa erilaisista kultuureista”.
Ihanne ei kestä tutkimusta
Suomessa ei ole totuttu kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että monikulttuurisuus lisää ihmisten välistä ymmärtämystä, rikastuttaa elinympäristöä ja siten parantaa kaikkien elinoloja.
Mutta onko monikulttuurisuus tavoiteltava ihanne vai välttämätön paha?
Viime vuosien tutkimukset tästä poliittisesti tulenarasta kysymyksestä eivät ole iloista luettavaa monikulttuurisen ihanteen puolestapuhujille.
Monikulttuuristen lähiöiden ongelmat ovat tuttuja jo Suomessakin. Perinteisesti tämä on selitetty taloudellisin argumentein. Maahanmuuttajat ovat tyypillisesti asettuneet alueille, joilla jo entuudestaan on ollut vaikeuksia. Siksi näille alueille on ollut vaikea kehittää monikulttuurista yhteisöllisyyttä eli sosiaalista pääomaa.
Tämä oletus ei kuitenkaan aina kestä kriittistä tarkastelua. Oslon Groruddalenin lähiön oloja tutkinut Marit Ekne Ruud kiinnitti huomiota siihen, että myöskään keskiluokkaan kuuluvien lähiön asukkaiden vuorovaikutus ei ylitä kulttuurirajoja.
Monikulttuurisen yhteiselon mallimaana pidetyssä Kanadassa käydään kiivasta väittelyä siitä, onko maa aidosti monikulttuurinen vai jakautunut etnisiin saarekkeisiin. ”Kanadan tarunhohtoinen kulttuurien mosaiikki lohkeilee ja etniset ryhmät sulkevat ulkopuoliset ulos”, kirjoitti Alan Gregg arvovaltaisessa Walrus -julkaisussa. Monikulttuurisuuden puolustajat taas sanovat etnisten ryhmien elävän orgaanisina soluina laajemmassa yhteisössä.
Epämiellyttävä totuus
Poikkeuksellisen mittava amerikkalaistutkimus vahvistaa näkemystä monikulttuurisuudesta sosiaalisen pääoman köyhdyttäjänä. Monimuotoisuus ja yhteisöllisyys 21. vuosisadalla-tutkimus (Diversity and Community in the 21st Century) on erityisen hankala monikulttuurisuusideologian puolustajille, sillä sitä johtanut tutkija on luonut uransa monikulttuurisuuden puolustajana. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam on alan ikoneja, hän kuuluu tutkijaryhmään, joka popularisoi käsitteen sosiaalisesta pääomasta.
Boston Globe –lehdelle antamassaan haastattelussa Putnam kertoo tutkimustulostensa olleen hänelle itselleen ”epämiellyttävä totuus”. Hän ei julkaissut tuloksiaan tuoreeltaan vaan käytti omien sanojensa mukaan ”useita vuosia” etsien – ja toivoen löytävänsä – metodologisia heikkouksia. Hänen oli kuitenkin pakko julkaista tutkimuksensa, kun Financial Times –lehti raportoi niistä laajasti
Vaihtelu ei virkistä
Putnamin tutkijaryhmä haastatteli yli 30 000 ihmistä 41 monikulttuurisessa yhteisössä. Tuloksena on laajin koskaan Yhdysvalloissa tehty yhteiskunnallista ja sosiaalista sitoumista mittaava tutkimus. Löydökset ovat karua luettavaa. Monikulttuurisissa yhteisöissä ihmiset ovat passiivisia, välinpitämättömiä ja sulkeutuneita. Monikulttuurisuus ei ainoastaan lisää keskinäistä epäluuloa, se myös heikentää monikulttuurisen yhteisön sisällä asuvia homogeenisiä pienyhteisöjä, joissa sosiaaliset suhteet kuihtuvat. Putnam kutsuu prosessia ”kilpikonnailmiöksi”, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa.
Professorin mukaan hänen tutkimuksensa murtaa niin liberaalien kuin konservatiivien keskeisen monikulttuurisuusmyytin. Monikulttuurisissa yhteisöissä ei toteudu konservatiivien pelkäämää ryhmien välisten suhteiden väkivaltaista tulehtumista. Toisaalta liberaalien hellimä ajatus siitä, että lisääntynyt tietoisuus eri ryhmien erilaisista tavoista vähentäisi ennakkoluuloja ja madaltaisi kanssakäymisen raja-aitoja, ei sekään ole totta.
Tavoitteesta tosiasiaksi
Vahingonilo paistaa konservatiivien tulkitessa Putnamin havaintoja. ”Putnamin tutkimus paljastaa, että maahanmuutto ja monimuotoisuus eivät vain supista sosiaalista pääomaa eri ryhmien välillä, vaan myös eri ryhmien sisällä”, ilkkui kolumnisti John Leo konservatiivisen City –lehden sivuilla.
Tutkija itse korostaa, ettei hänen havainnoistaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että maahanmuuttoa olisi vastustettava. Hän muistuttaa, että lisääntyvä maahanmuutto on tosiasia. Monikulttuurisuus on nähtävä yhteiskunnallisena ilmiönä eikä ihanteena. Putnam kehottaakin politiikkoja huomioimaan tutkimustulokset niin, että monikulttuurisuuden haitat tunnustetaan. Tämän kehotuksen antaminen on saanut hänen arvostelijansa syyttämään häntä siirtymisestä tutkimuksesta politikointiin.
Tässä linkki aiheeseen: http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/fulltext/118510920/PDFSTART
Maahanmuutto
Ulkomaista työvoimaa houkutteleva Suomi opettelee suhtautumaan avoimin mielin ulkoa tuleviin kulttuurivaikutteisiin. Maasta ollaan tekemässä monikulttuurista.
Tapahtunut asennemuutos on huima. Edellinen hallitus ajoi siirtymäaikoja uusien EU-maiden työläisille, nyt tuota linjausta pidetään suurena virheenä. Asennemuutos on ollut suomalaisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön, kun kilpailu työvoimasta kiristyy ja kansainvälistyy.
Lisääntyvän maahanmuuton myötä suomalaiseen sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaan on iskostunut monikulttuurisuuden ihanne. Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa kertoo tavoitteekseen ”tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä eri maista tulleiden ihmisten vuorovaikutusta, tukemalla etnisten vähemmistöjen omaehtoista kulttuurin harjoittamista ja antamalla tietoa erilaisista kultuureista”.
Ihanne ei kestä tutkimusta
Suomessa ei ole totuttu kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että monikulttuurisuus lisää ihmisten välistä ymmärtämystä, rikastuttaa elinympäristöä ja siten parantaa kaikkien elinoloja.
Mutta onko monikulttuurisuus tavoiteltava ihanne vai välttämätön paha?
Viime vuosien tutkimukset tästä poliittisesti tulenarasta kysymyksestä eivät ole iloista luettavaa monikulttuurisen ihanteen puolestapuhujille.
Monikulttuuristen lähiöiden ongelmat ovat tuttuja jo Suomessakin. Perinteisesti tämä on selitetty taloudellisin argumentein. Maahanmuuttajat ovat tyypillisesti asettuneet alueille, joilla jo entuudestaan on ollut vaikeuksia. Siksi näille alueille on ollut vaikea kehittää monikulttuurista yhteisöllisyyttä eli sosiaalista pääomaa.
Tämä oletus ei kuitenkaan aina kestä kriittistä tarkastelua. Oslon Groruddalenin lähiön oloja tutkinut Marit Ekne Ruud kiinnitti huomiota siihen, että myöskään keskiluokkaan kuuluvien lähiön asukkaiden vuorovaikutus ei ylitä kulttuurirajoja.
Monikulttuurisen yhteiselon mallimaana pidetyssä Kanadassa käydään kiivasta väittelyä siitä, onko maa aidosti monikulttuurinen vai jakautunut etnisiin saarekkeisiin. ”Kanadan tarunhohtoinen kulttuurien mosaiikki lohkeilee ja etniset ryhmät sulkevat ulkopuoliset ulos”, kirjoitti Alan Gregg arvovaltaisessa Walrus -julkaisussa. Monikulttuurisuuden puolustajat taas sanovat etnisten ryhmien elävän orgaanisina soluina laajemmassa yhteisössä.
Epämiellyttävä totuus
Poikkeuksellisen mittava amerikkalaistutkimus vahvistaa näkemystä monikulttuurisuudesta sosiaalisen pääoman köyhdyttäjänä. Monimuotoisuus ja yhteisöllisyys 21. vuosisadalla-tutkimus (Diversity and Community in the 21st Century) on erityisen hankala monikulttuurisuusideologian puolustajille, sillä sitä johtanut tutkija on luonut uransa monikulttuurisuuden puolustajana. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam on alan ikoneja, hän kuuluu tutkijaryhmään, joka popularisoi käsitteen sosiaalisesta pääomasta.
Boston Globe –lehdelle antamassaan haastattelussa Putnam kertoo tutkimustulostensa olleen hänelle itselleen ”epämiellyttävä totuus”. Hän ei julkaissut tuloksiaan tuoreeltaan vaan käytti omien sanojensa mukaan ”useita vuosia” etsien – ja toivoen löytävänsä – metodologisia heikkouksia. Hänen oli kuitenkin pakko julkaista tutkimuksensa, kun Financial Times –lehti raportoi niistä laajasti
Vaihtelu ei virkistä
Putnamin tutkijaryhmä haastatteli yli 30 000 ihmistä 41 monikulttuurisessa yhteisössä. Tuloksena on laajin koskaan Yhdysvalloissa tehty yhteiskunnallista ja sosiaalista sitoumista mittaava tutkimus. Löydökset ovat karua luettavaa. Monikulttuurisissa yhteisöissä ihmiset ovat passiivisia, välinpitämättömiä ja sulkeutuneita. Monikulttuurisuus ei ainoastaan lisää keskinäistä epäluuloa, se myös heikentää monikulttuurisen yhteisön sisällä asuvia homogeenisiä pienyhteisöjä, joissa sosiaaliset suhteet kuihtuvat. Putnam kutsuu prosessia ”kilpikonnailmiöksi”, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa.
Professorin mukaan hänen tutkimuksensa murtaa niin liberaalien kuin konservatiivien keskeisen monikulttuurisuusmyytin. Monikulttuurisissa yhteisöissä ei toteudu konservatiivien pelkäämää ryhmien välisten suhteiden väkivaltaista tulehtumista. Toisaalta liberaalien hellimä ajatus siitä, että lisääntynyt tietoisuus eri ryhmien erilaisista tavoista vähentäisi ennakkoluuloja ja madaltaisi kanssakäymisen raja-aitoja, ei sekään ole totta.
Tavoitteesta tosiasiaksi
Vahingonilo paistaa konservatiivien tulkitessa Putnamin havaintoja. ”Putnamin tutkimus paljastaa, että maahanmuutto ja monimuotoisuus eivät vain supista sosiaalista pääomaa eri ryhmien välillä, vaan myös eri ryhmien sisällä”, ilkkui kolumnisti John Leo konservatiivisen City –lehden sivuilla.
Tutkija itse korostaa, ettei hänen havainnoistaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että maahanmuuttoa olisi vastustettava. Hän muistuttaa, että lisääntyvä maahanmuutto on tosiasia. Monikulttuurisuus on nähtävä yhteiskunnallisena ilmiönä eikä ihanteena. Putnam kehottaakin politiikkoja huomioimaan tutkimustulokset niin, että monikulttuurisuuden haitat tunnustetaan. Tämän kehotuksen antaminen on saanut hänen arvostelijansa syyttämään häntä siirtymisestä tutkimuksesta politikointiin.
Tässä linkki aiheeseen: http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/fulltext/118510920/PDFSTART
Vastaukset 21
Vanhimmat
aloituksen, vaikka se tälle palstalle ei suoranaisesti kuulukaan.
Koen, että siinä käsitellään asiallisesti nimenomaan tätä keskustelunalaista - eli keskustelua vaativaa, mutta ei kovin usein sen kohteeksi pääsevää - problematiikkaa.
Kommentoin itse sitä esittämällä TomaShot´n(?) muotoilemaan hypoteesiin vastakysymyksen:
"Mutta onko monikulttuurisuus tavoiteltava ihanne vai välttämätön paha?"
Onko tuli tavoiteltava ihanne vai paha?
jauhot suuhun, kun joku fiksu ihminen kirjoitti niin fiksusti sen mitä kaikki suomalaiset just ajattelee, mutta se tuli hienosti ilman rasismia.
Kaikki eivät osaa sanoiksi pukea ajatuksiaan ja tulee kirjoitettua väärin joten tämän kirjoituksen kirjoittajalle suuri kiitos.
Mutta moverilta tuo tuli oli huono vertaus kuva etkö siis muuta keksi enää tämän kirjoituksen kirjoittajalle??
- ainoastaan kuittaus tarkasta yhteisöelämän havainnoinnista. Ja sen sainkin sanottua(!)
Niin kuin tuossa alla jo todetaan, niin se, että tutkimuksen tulokset ovat kiistattomia, antaa meille relevantimpia mahdollisuuksia tehdä uusia ratkaisuja nykyisessä tilanteessa - ei kieltää sitä.
Tutkimuksessa puhutaan "konservatiivien kannalta" "epämiellyttästä" tuloksesta, että eriytyneet kulttuurit eivät automaattisesti varaisikaan- vastaan yleistä uskomusta - jännitteitä toisiaan kohtaan. Tätä tietoa voisi käsitykseni mukaan käyttää hyväksi sen ryhmän kasvattamiseksi, joka avoimesti on kiinnostunut toisensa myönteisestä hyödyntämisestä yhteiskunnan rakentamisessa - kuten minä ja ymmärtääkseni suurin osa kaikkien kulttuurien edustajista.
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä; kuten sanonta sanoo. Samaa voitaneen suurpiirteisessä mielessä sanoa monikulttuurisuudesta - ja nykykäytäntö viittaa siihen, että siitä ollaan väkisin tekemässä isäntää eräiden tahojen toimesta.
Kyllähän tuli lämmittää, mutta kannattaako silti koko taloa sytyttää.
Täällähän ollaan nyt samanmielisiä...(!)
Mistäs sitä sais väännettyä taas vähän tialookia...?!
keksit.
Kiihotusviestit vaikka ne olisivat itse Hitlerin kirjoittamia.
Ystävällisin terkuin: Sherihvinne
Ja nyt sen seurauksena räjähtelee sodan jaloista paenneiden turvapaikoissa http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/146539.shtml vain jotta sinä saisit olla aina oikeassa.
Hienosti kirjoitettu, pelkkää asiaa.
Erittäin hyvä että tutkimustuloksiakin saadaan jo jostain päin ulos, ehkä se saa päättäjät todella miettimään päätöksiään.
Ehkäpä on kuitenkin hyvä muistaa, että tutkimukset ovat vain tutkimuksia, ja loppujen lopuksi ne ovat vain yhden/muutaman ihmisen pohdintoja eri tilanteista. Niihin on siis aivan turhaa vedota, ainakaan omassa maahanmuuttopolitiikassamme. Ja mitä muihin täällä esitettyihin kommentteihin tulee, KAIKKI suomalaiset EIVÄT todellakaan ajattele tutkimuksen esittämällä tavalla.
Koska ihmisen liikkuvuus on tosiasia, samoin ihmisten epätasainen syntyvyys ja työn ja pääomien siirtyvyys yli maapallon, on todella syytä paneutua Putnamin tutkimuksen kaltaisiin tuloksiin ja katsoa, mihin ja miten voidaan vaikuttaa.
Daniel Chirot ja Clark McCauldy ovat julkaisseet aiheesta kiinnostavan analyysin, joka on suomennettu nimellä "Miksei tapeta niitä kaikkia?" Heidän pohdintansa kohdistuu nimenomaan siihen, miten maapallon asukkaat ovat lieventäneet vieraiden heimojen, uskontojen ja etnisten ryhmien tapaamisen aiheuttamaa kitkaa historiansa aikana.
Heidän tutkimustensa mukaan kaksi keinoa on kautta aikojen ollut ylitse muiden: eksogamiset (= oman ryhmän ulkopuoliset) avioliitot ja vaihdanta - rahojen, tavaroiden ja työvoiman. Kun kahakoivilla osapuolilla on sukulaisia rajan molemmin puolin, kaihdetaan väkivallan voimakasta käyttöä, ja kun taloudelliset edut häiriintyvät, suositaan nopeaa sovintoa.
Modernissakin maailmassa on onnistuttu heidän keinoillaan, paitsi oloissa, joissa jokin johtaja tai vähemmistöryhmä alkaa kohdistaa propagandaa väestöön ja rikkoo saavutetun sovun. Hyvä esimerkki on entinen Jugoslavia, jossa uskonnot sekoittuivat keskenään, asuivat samoissa kylissä ja kaupungeissa ja menivät keskenään naimisiin, kunnes Kroatian Tudjman ja Serbian Milosevic omista syistään aloittivat kansankiihotuksen tunnetuin seurauksin.
Nykyisessä Israelissa asustivat vuosikymmeniä maahan muuttaneet juutalaiset ja arabiväestö sopuisasti, kunnes toisen maailmansodan aiheuttama juutalaisten voimakas pyrkiminen maahan tuotti samanlaisen maankäyttöristiriidan kuin Amerikan uudisasukkaiden ja intiaanien välille syntyi. Tunnetuin seurauksin.
Chirot ja McCauldy muistuttavat myös, että entisessä Neuvostoliitossa hämmästyttävä määrä etnisiä ryhmiä koki itsensä neuvostoliittolaisiksi, mutta valtion hajoaminen itsenäisiksi maiksi johti etnisiin ristiriitoihin, joita ei vielä ole ratkaistu.
On siis mahdollista sopeutua elämään monikulttuurisessa yhteiskunnassa, kunhan tätä pidetään poliittisena ja yhteiskunnallisena päämääränä ja työskennellään asian eteen. Kuten Tuomas Enbusken ohjelmassa vähemmistöistä mainittiin, naapureilla ja sukulaisillakin on erilaisia tapoja elää, ja siihenkin sopeudutaan - tosin kitisten (miten saisi naapurin köyttämään rakkinsa kidan kiinni illalla?)
Sen sijaan voimakkaalla propagandalla saadaan kyllä aikaan ristiriitoja, jopa - pahimmassa tapauksessa - joukkotuhoon asti. Ihmisillä kun on negatiivisuustaipumus - negatiivinen vaikuttaa paljon voimakkaammin kuin positiivinen. Kuten tälläkin palstalla usein saa huomata. Yksi negatiivinen tapaus tekee suuremman vaikutuksen kuin sata positiivista.
Kilpikonnaefektistä en olisi huolissani - miksi pitäisi ryntäillä halaamassa naapureitaan joka jumalan päivä? Eläkööt omillaan. Miten moni kaupunkilainen oikeasti tuntee kaikki naapurinsa ja pitää heihin yhteyttä lukuun ottamatta hyväpäivää - ellei taloyhtiö satu pitämään pihatalkoita tai makkaranpaistojuhlia kerran vuodessa? Minäkään en edes tiedä, kenelle se räkyttävä rakki kuuluu, joten en voi edes yrmiä pihassa.
Aamulla oli mulla tilaisuus kuunnella Markku Heikkisen maahanmuuttoa käsittelevä ohjelmaa, jossa vieraina olivat nykyinen työministeriön politiikkaosaston maahanmuuttopolitiikan tehtävätiimin johtaja ja tuleva maahanmuuttojohtaja Mervi Virtanen, maahanmuuttaja sosiaaliohjaaja ja (muistaakseni) koulutoimenjohtaja pääkaupunkiseudulta.
Keskustelussa tuli mm. juuri tuo esiin, mitä sanot "kohtauskitkasta": Kapitalismi on siihen aika hyvä lääke - siis kauppa.
Noista esimerkeistäsi kulttuurien reagoinnista eri tavoilla muuttuvissa olosuhteissa poimin tuon Balkan-kohdan - johon olen kyllä täällä aiemminkin viitannut: Eräs muslimikosovolaisystäväni oli - myös - sitä mieltä, että mennyt sota todella oli juuri, hänen sanoillaan, "johtajien sotaa". Hänestä oli kaikki fundamentaali kiihko, josta täälläkin monesti "varoitellaan" - niin kaukana kuin vain voi olla.
Mitä sota teki tälle miehelle - bosnialaiselle tv-asentajalle? Heitti Suomeen siivous- ja rakennushommiin mukanaan sodasta masentunut vaimo ja poika, jotka auttelevat miestä hänen duuneissaan täällä. Johtajien sotaa...
Itse näen tuon Putnamin tutkimuksen paljolti strategiaksi elää - yhteisössä kuin yhteisössä: Niin kauan kuin ei tunne vierasta, säilytetään kohtuullinen välimatka. Se ei ole yhtäpitävä sen kanssa, että sieltä kaukaa katsottaisiin "varmemmaksi vakuudeksi" heti heittää polttopullo naapurin pihaan. Eli myös minä näen "kilpikonnaefektin" paljolti tavallasi.
Mainitset tuon "negatiivisuustaipumuksen" ihmisen sisäänkirjoitettuna ominaisuutena. Kun fundamentalisteja kuuntelee, voi tämä käsitys jäädäkin vallitsevaksi. Kyllä mielestäni tulee kuitenkin - ehdottomasti - mainita - jo ennen sitä - yleensä primäärimpi, "positiivisuustaipumus" koheesiovoimana ihmisten välillä - heidän tarpeensa liittyä saatavilla olevaan ryhmään ja uskoa sen ihmisiin. Kun menet esim. työn jälkeen "yhdelle" - niin sen kolmannen jälkeen on jo suhteellisen helppo sanoa viereisessä pöydässä istuville, jo jotenkin tutuksi tulleille ihmisille, että kattoisivat ruokakassia sillä aikaa, kun itse käy veskissä.
Tällaisiahan ihmiset yleensä ovat - ihan mukavia, iän, sukupuolen tai taustan suhteen ennakkoluulottomia lähimmäisiä - samassa veneessä ollaan...?
Munkin mielestä oikeaan hermoon.
-Ilman kiihkoa, uskomuksia/uskontoja, eikä yleistä tahi osoittele sormella ketään yksilöä.
Näillä puheilla voisi saada jotain aikaan ihan oikeasti.
Selvää on se, että maailmaa pyritään muuttamaan "sormia napsauttamalla" paremmaksi paikaksi, ja tää tällainen dumaa moiset trallalaa-harhakuvitelmat.
En jaksanut lukea alkuperäistä tutkimusta, mutta tuo suomenkielinen tiivistelmä siitä lienee asiallinen.
Putnam nyt taitaa olla niin kova nimi, ettei näitä tuloksia voi vähätellä samalla tavalla kuin joitain muita "epämiellyttäviä" tuloksia?
Tutkimuksessa mainitaan havaittujen haittojen lisäksi pitkän aikavälin mahdolliset positiiviset tulokset, joskin vähän Jugoslaviankin kohdalta epäilyttää, että oliko siinä sitten kyse vain vuosista? Ja jos se positiivinen tulos ei tule vajaan puolen sukupolven sisällä, monikulttuurisuuden haitat kaatuvat silloin jollekin, mahdollisesti mokun lisääjien lasten, sukupolvelle. Ja kuka oikeasti onkaan niin hullu, että haluaa pilata lastensa elämän?
Siis tietyissä tilanteissa positiivisia tuloksia varmaan esiintyy, mutta jokaiseen monikulttuurisuuden lisäysprojektiin tulisi sisällyttää jonkunlainen riskikartoitus tms. Epäonnistumisen riskit ovat siksi suuret ja jo nyt monelta suunnalta selvästi nähtävissä. Esimerkiksi koulujen monikulttuurisuuskasvatuksessa tämä olisi jotenkin korrektisti tuotava esille.
Mikä tässä on irvokasta, on se, että monikulttuurisuusväitteissään lähempänä tämän tutkimuksen tuloksia ovat olleet "suvaitsevaisten" rasiteiksi leimaamat ihmiset. Niinpä järkevä ihminen ei voikaan valita suvaitsevaisuutta vaan ainoastaan rasismin, jotta säilyisi järkevänä?
No, ehkä monet suvaitsevaisina esiintyvät ihmiset ovat pohjimmiltaan OPKS-opin kannattajia, joille on tärkeää löytyy joku itseään kurjempi olio, jota sitten pitää itseään huonompana. "Suvaitsevaisille" tuo olio on rasisti tai kuviteltu rasisti. Aidoille rasiteille halveksittu, huonompi ihminen on eri rodun edustaja. OPKS-oppineita silti molemmat.
(OPKS = olen parempi kuin sinä, wanhalla suomella fariseus)
Pyydän, ettet kommentoi tuota kirjoittamaani asiaviestiä. En kuitenkaan jaksa vastata viestiisi. Muutoinkin tunnut olevan sheriffiksi aivan liikaa äänessä, jolloin "erotuomarointi" käy mahdottomaksi. Eihän erotuomari ole pelaajana joukkuissa.
Tätä viestiä taas saa tietenkin minunkin puolestani kommentoida, koskapa tässä on viesti sinulle.
Eiköhän kaikki me vain valita ihan ite, mitä viestiä kommentoidaan ja mitä ei? Sehän sisältää jo automaattisesti sen, että nyt sinä voit mainiosti halutessasi jättää vastaamatta mahdolliseen vastaukseeni.
Onhan tuossa vastauksessasi aika laillakin "katottavaa" - ja oikeastaan innostit minua sitä purkamaan...
Kuinka paljon sheriffi saa olla äänessä? Mitä on erotuomarointi? Miksi se käy mahdottomaksi?
"Kuinka paljon sheriffi saa olla äänessä?" Ei lainkaan
"Mitä on erotuomarointi?" Puolueettomuutta
"Miksi se käy mahdottomaksi? Päättele itse
Säästän tämän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomitun rasistin propagandan. Mutta keskustelkaa siitä silti vähemmän kuin minusta.
Heil maahanmuuttajakriittisyys ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Sharyn kirjoitti:
"Kilpikonnaefektistä en olisi huolissani - miksi pitäisi ryntäillä halaamassa naapureitaan joka jumalan päivä? Eläkööt omillaan. Miten moni kaupunkilainen oikeasti tuntee kaikki naapurinsa ja pitää heihin yhteyttä lukuun ottamatta hyväpäivää - ellei taloyhtiö satu pitämään pihatalkoita tai makkaranpaistojuhlia kerran vuodessa? Minäkään en edes tiedä, kenelle se räkyttävä rakki kuuluu, joten en voi edes yrmiä pihassa."
No onhan se huomattu että et ole huolissasi mm. tästä muslimien erittäinkin rasistisesta maailmanvalloituksesta jonka naamioivat erityisoikeudekseen. Siinä vaiheessa kun Helsinki syttyy palamaan ja tulee samat monikulttuuriset mellakat tännekin niin voidaan ihastella yhdessä tätä monikulttuurista ihanuutta.
...Eläkä sano että ei sellaista tule kun ne mellakat ovat tulleet joka ikiseen muuhunkin maahan jotka ovat erehtyneet ottamaan muslimitaustaista työstä kiinnostumatonta ja länsimaisesta yhteiskunnasta erakoituvaa maahanmuuttoväkeä.
koska se on kiihottamista kansanryhmää vastaan.
T: Sherihvinne