Surujen

Summa!

Sanotaan, että Suomen ruotsalaiset pettivät Suomen niin sodassa kuin sodan jälkeenkin, ja yksi ruotsalaisten suurista petoksista tapahtui Summan rintamalla talvisodassa. Mitä siellä oikein tapahtui?

45

2387

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • härre gud

      Puhutko nyt sellaisesta tapahtumasta kuin Munsalan soutukerho?

      • lapset siinä hyörii,

        sormet sanoo soh, soh, soh,
        kengän kannat koo, koo, koo.
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        Kädet sanoo lip lap lap
        kengän kannat kip kap kap
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        toisiansa tervehtää
        sitten paikoillensa jää.
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        vakavina seisovat
        vallan niin kuin vanhemmat.

      • juttu teille
        lapset siinä hyörii, kirjoitti:

        sormet sanoo soh, soh, soh,
        kengän kannat koo, koo, koo.
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        Kädet sanoo lip lap lap
        kengän kannat kip kap kap
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        toisiansa tervehtää
        sitten paikoillensa jää.
        Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii,
        vakavina seisovat
        vallan niin kuin vanhemmat.

        ruotsalaisille?

    • murtuminen

      johtui yksinkerraisesti vihollisen ylivoimasta ja suomalaisten voimien loppumisesta. Mm. tykistöllä ei enää ollut ampumatarvikkeita ja panssarintorjuntatykit oli tuhottu. Oli täysin samantekevää, mitä kieltä murtokohdan puolustajat puhuivat.

      • siitä, vaan

        siitä, että asemiin oli loppuunammuttujen suomalaisten tilalle vaihdettu ruotsalaiset!

        Tuskin monikaan kehtaa asettaa Wolf H. Halstin mielipiteitä kyseenalaiseksi. Tässä tapauksessa Halstikin on vähän turhan kohtelias - ruotsalaisista kun on kysymys.

        Lukekaapa Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja *Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3*
        .
        Sen osa 1. Talvisota 1939-1940, on julkaistu 1957 ja toiset osat 2 ja 3 Jatkosodasta heti perään.

        Hieno lukupaketti eli 457 sivua asiaa, karttoja ja kuvia. Tätä Halstin kirjoittamaa kirjasarjaa *EI* pidä sekoitettaman Jatkosodan viralliseen Sotahistorianlaitoksen julkaisemaan mahtavaan teossarjaan *Suomen Sota osat 1 - 10*.

        Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

        Hän oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunassa ja on kirjoittanut useita kirjoja sodasta, joista ensimmäiset jo ennen Talvisotaa ja viimeiset joskus 1980 luvulla. Samoin hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen lukemattomia kolumneja aina sota-ajoilta alkaen ihan loppuun saakka.

        Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.

        Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

        *Suoraa lainausta*

        -s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.

        -s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.

        - s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
        Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, *Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa*. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että *tilanne ei voinut olla aivan toivoton*. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.

        -s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. *Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta*.

        Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.

        -s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

        --------------

        Eli ruotsalaiset määräsivät itse itsensä poistumaan asemista!

      • eiryläisyys
        siitä, vaan kirjoitti:

        siitä, että asemiin oli loppuunammuttujen suomalaisten tilalle vaihdettu ruotsalaiset!

        Tuskin monikaan kehtaa asettaa Wolf H. Halstin mielipiteitä kyseenalaiseksi. Tässä tapauksessa Halstikin on vähän turhan kohtelias - ruotsalaisista kun on kysymys.

        Lukekaapa Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja *Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3*
        .
        Sen osa 1. Talvisota 1939-1940, on julkaistu 1957 ja toiset osat 2 ja 3 Jatkosodasta heti perään.

        Hieno lukupaketti eli 457 sivua asiaa, karttoja ja kuvia. Tätä Halstin kirjoittamaa kirjasarjaa *EI* pidä sekoitettaman Jatkosodan viralliseen Sotahistorianlaitoksen julkaisemaan mahtavaan teossarjaan *Suomen Sota osat 1 - 10*.

        Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

        Hän oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunassa ja on kirjoittanut useita kirjoja sodasta, joista ensimmäiset jo ennen Talvisotaa ja viimeiset joskus 1980 luvulla. Samoin hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen lukemattomia kolumneja aina sota-ajoilta alkaen ihan loppuun saakka.

        Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.

        Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

        *Suoraa lainausta*

        -s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.

        -s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.

        - s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
        Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, *Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa*. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että *tilanne ei voinut olla aivan toivoton*. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.

        -s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. *Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta*.

        Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.

        -s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

        --------------

        Eli ruotsalaiset määräsivät itse itsensä poistumaan asemista!

        olevan samanlainen sairaus kuin stalinismi. Oppi-isä kirjoittaa sotain hyvin epäilyttävää ja opetuslapset vuodesta toiseen copypastaavat uskollisesti. Välillä tuntuu siltä, että siellä olisi takana jopa samat tahot. Milloinkaan ei mitään omasta kynästä lähtöistä.

      • piruuttani
        eiryläisyys kirjoitti:

        olevan samanlainen sairaus kuin stalinismi. Oppi-isä kirjoittaa sotain hyvin epäilyttävää ja opetuslapset vuodesta toiseen copypastaavat uskollisesti. Välillä tuntuu siltä, että siellä olisi takana jopa samat tahot. Milloinkaan ei mitään omasta kynästä lähtöistä.

        Eiryn sivuilla

        http://www.saunalahti.fi/eiry/

        mutta enpä löytänyt sieltä riviäkään samaa tekstiä kuin Halsin kirjassa. Samaa asiaa siellä kyllä oli, mutta astetta tylympänä, ja vain virallisella sotahistorialla perusteltuna.

        Mutta siinä olet tasan oikeassa, että samaa porukkaahan ne eiryläiset ovat Halstin kanssa: suomalaisia sotaveteraaneja, jotka eivät voi olla ihmettelemättä ruotsalaisten petturimaista juoksuvalmiutta.

      • kynästä?
        eiryläisyys kirjoitti:

        olevan samanlainen sairaus kuin stalinismi. Oppi-isä kirjoittaa sotain hyvin epäilyttävää ja opetuslapset vuodesta toiseen copypastaavat uskollisesti. Välillä tuntuu siltä, että siellä olisi takana jopa samat tahot. Milloinkaan ei mitään omasta kynästä lähtöistä.

        No sitä omasta kynästä "historiointiahan" harrastavat nimenomaan ruotsalaiset, jotka nykyisin pyrkivät kirjoittamaan sotahistorian ihan uudelleen, oman mielensä mukaisesti, peittämään ruotsalaisten sotapetturuuden ja muuttamaan sen jopa sankaruudeksi.

        Suomalaisille riittää, että referoidaan rehellisesti aikalaiskirjoituksia ja historiaa. Kummatkohan ovat oikeammassa? Zilliacuksen porukan Lindmanin ja muiden hyödyllisten idioottien avulla masinoimat ruotsalaiset "uushistoriat" vaiko virallinen sotahistoria ja Halstin kirjat?

      • uusnatsitkin
        kynästä? kirjoitti:

        No sitä omasta kynästä "historiointiahan" harrastavat nimenomaan ruotsalaiset, jotka nykyisin pyrkivät kirjoittamaan sotahistorian ihan uudelleen, oman mielensä mukaisesti, peittämään ruotsalaisten sotapetturuuden ja muuttamaan sen jopa sankaruudeksi.

        Suomalaisille riittää, että referoidaan rehellisesti aikalaiskirjoituksia ja historiaa. Kummatkohan ovat oikeammassa? Zilliacuksen porukan Lindmanin ja muiden hyödyllisten idioottien avulla masinoimat ruotsalaiset "uushistoriat" vaiko virallinen sotahistoria ja Halstin kirjat?

        ovat omasta mielestään oikeassa kiistäessään Holocaustin. Suomessa vallitsee sanan ja mielipiteen vapaus. Eiköhän tuo koske Eiryäkin.

        Ps. Miksi teikäläisten toimintatavat ja kielenkäyttö muistuttaa aika lailla taistolaisia.

      • Summa Summarum

        Jos suora lainaus Wolf H. Halstin kirjasta ei kelpaa, niin kävisiköhän tuo "Summan läpimurto" -tutkimus lähteenä?

        Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996

        - J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121-134

        Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa suomenruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi ja villien huhujen siipiä katkomaan, tai ainakin yrittämään sitä, tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli Evl. J. O. Hannula, joka pestattiin laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus.

        J. O. Hannula siis pantiin heti Talvisodan jälkeen selittämään Summan tapahtumia ja katkomaan syntyneitä huhuja. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996

        Tästä siis oli kyse:

        J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.

        Tutkimus löytyy tästä teoksesta:

        Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996

        Tätä tutkimusta ei ole esim. Antti Juutilaisen Rinta Rinnan, suomenruotsalaisten sotatie -kirjassa, vaan sitä on siteerattu VAIN myönteisen loppukommentin verran ja vähän johdantoa.

        Tutkimuksen tai selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:

        "Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"

        Miksiköhän ei? Noudattikohan Antti Juutilainen tuota kieltoa edelleenkin, vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti, vai sisältääkö se sellaista mikä EI kestä julkisuutta vieläkään?

        Ei tuo tutkimus mitään erikoista sisällä, koska se on tehty ns. suuremmasta horisontista katsottuna ja suomenruotsalaisten tekemiset on verhottu kaiken maailman verukkeisiin alkaen vaikkapa tykistön ammuspulasta.

        Tämän Lindman -extran sinne Eiryn sivuille voisi vielä lisätä:

        1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?
        Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.

        2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?
        Vastaus: Lindman.

        3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?
        Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."

        4) Mitä muuta Lindman sanoi?
        Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."

        5) Mitä Lindman sitten aikoi?
        Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".

        6) Mitä Lindman sanoi ruotsalaisten murska-arvosteluista viimeisimmälle elokuvalleen?
        Vastaus: Ruotsalaiset eivät ymmärrä sodasta mitään joten olkoot hiljaa!

        7) Mitä Lindman sitten teki?
        Vastaus: Lopetti elokuvien teon kokonaan!

      • venäläisillä
        piruuttani kirjoitti:

        Eiryn sivuilla

        http://www.saunalahti.fi/eiry/

        mutta enpä löytänyt sieltä riviäkään samaa tekstiä kuin Halsin kirjassa. Samaa asiaa siellä kyllä oli, mutta astetta tylympänä, ja vain virallisella sotahistorialla perusteltuna.

        Mutta siinä olet tasan oikeassa, että samaa porukkaahan ne eiryläiset ovat Halstin kanssa: suomalaisia sotaveteraaneja, jotka eivät voi olla ihmettelemättä ruotsalaisten petturimaista juoksuvalmiutta.

        ollenkaan osuutta noihin tapahtumiin. Minkälaiset voimasuhteet olivat esim. panssareiden osalta????? Entä tykistö ja panssarintorjuntavälineet. Oliko kielikysymyksellä pelkästään noin suuri merkitys.
        Asiantuntemuksesi taitaa olla varsin kapeasektorinen. Hieman vihollisen osuutta voisit kuitenkin valottaa, mutta kuitenkin niin, ettei propagandasi tarkoitushakuisuus missään tapauksessa kuitenkaan kärsisi. Onko kuitenkin niin, että Summan ja Lähteen lohkon TAISTELUIDEN selvittäminen onkin kokonaan eri keskustelun paikka?

      • eduskunnassa!
        Summa Summarum kirjoitti:

        Jos suora lainaus Wolf H. Halstin kirjasta ei kelpaa, niin kävisiköhän tuo "Summan läpimurto" -tutkimus lähteenä?

        Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996

        - J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121-134

        Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa suomenruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi ja villien huhujen siipiä katkomaan, tai ainakin yrittämään sitä, tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli Evl. J. O. Hannula, joka pestattiin laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus.

        J. O. Hannula siis pantiin heti Talvisodan jälkeen selittämään Summan tapahtumia ja katkomaan syntyneitä huhuja. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996

        Tästä siis oli kyse:

        J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.

        Tutkimus löytyy tästä teoksesta:

        Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996

        Tätä tutkimusta ei ole esim. Antti Juutilaisen Rinta Rinnan, suomenruotsalaisten sotatie -kirjassa, vaan sitä on siteerattu VAIN myönteisen loppukommentin verran ja vähän johdantoa.

        Tutkimuksen tai selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:

        "Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"

        Miksiköhän ei? Noudattikohan Antti Juutilainen tuota kieltoa edelleenkin, vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti, vai sisältääkö se sellaista mikä EI kestä julkisuutta vieläkään?

        Ei tuo tutkimus mitään erikoista sisällä, koska se on tehty ns. suuremmasta horisontista katsottuna ja suomenruotsalaisten tekemiset on verhottu kaiken maailman verukkeisiin alkaen vaikkapa tykistön ammuspulasta.

        Tämän Lindman -extran sinne Eiryn sivuille voisi vielä lisätä:

        1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?
        Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.

        2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?
        Vastaus: Lindman.

        3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?
        Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."

        4) Mitä muuta Lindman sanoi?
        Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."

        5) Mitä Lindman sitten aikoi?
        Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".

        6) Mitä Lindman sanoi ruotsalaisten murska-arvosteluista viimeisimmälle elokuvalleen?
        Vastaus: Ruotsalaiset eivät ymmärrä sodasta mitään joten olkoot hiljaa!

        7) Mitä Lindman sitten teki?
        Vastaus: Lopetti elokuvien teon kokonaan!

        Kuten mm. Mannerheim ja Halsti useaan otteeseen todistavat, Suomen armeijalta puuttui materiaalinen kyky taistella suurvaltaa vastaan. Syynä oli kitsailu puolustusmäärähoista, jotka eduskunta budjetissa myöntää hallituksen esityksestä. Niitä vastusti erityisesti vasemmisto, mutta myös maalaisliitto ja edistys.

        Summa olisi murtunut joka tapauksessa, kuten Halsti osoittaa Talvisodan historiassaan.Nyt se tapahtui kaistalla, jossa oli sattumoisin ruotsinkielinen pataljoona. Se ei saanut tykistön tukea ja pst-aseet oli tuhottu.Tietysti voidaan osoittaa myös johtamisvirheitä, niinkuin aina, on taistelu sitten menestyksekäs tai tappiollinen.
        Ruotsinkielisten joukkojen suorituskyky oli aivan smanalainen kuin suomenkielisten. Molemmilla oli hyvät ja huonot hetkensä.

      • Hieman asiaan perehtynyt
        eduskunnassa! kirjoitti:

        Kuten mm. Mannerheim ja Halsti useaan otteeseen todistavat, Suomen armeijalta puuttui materiaalinen kyky taistella suurvaltaa vastaan. Syynä oli kitsailu puolustusmäärähoista, jotka eduskunta budjetissa myöntää hallituksen esityksestä. Niitä vastusti erityisesti vasemmisto, mutta myös maalaisliitto ja edistys.

        Summa olisi murtunut joka tapauksessa, kuten Halsti osoittaa Talvisodan historiassaan.Nyt se tapahtui kaistalla, jossa oli sattumoisin ruotsinkielinen pataljoona. Se ei saanut tykistön tukea ja pst-aseet oli tuhottu.Tietysti voidaan osoittaa myös johtamisvirheitä, niinkuin aina, on taistelu sitten menestyksekäs tai tappiollinen.
        Ruotsinkielisten joukkojen suorituskyky oli aivan smanalainen kuin suomenkielisten. Molemmilla oli hyvät ja huonot hetkensä.

        "Ruotsinkielisten joukkojen suorituskyky oli aivan smanalainen kuin suomenkielisten."

        Uskotkohan itsekään tällaiseen väittämääsi?
        Talvisodan tapahtumat Summassa, Jatkosodan alun tapahtumat Säntämässä ja kesän 1944 tapahtumat Talissa kyllä kertovat ihan toista. Jos kävisit tuon kirjalistan kirjoista edes osan läpi niin saattaisit ajatelle hieman toisinkin. Aloita vaikka Eki Oksasen Summan miehet -kirjasta.

        "Suomen armeijalta puuttui materiaalinen kyky taistella suurvaltaa vastaan."

        Tämä lauseesi on absurdi jo lähtökohdiltaankin. On ihan sama millaiset varusteet ja aseet pienen maan pienellä armeijalla on kun vastassa on suurvallan armeija. Lopputulos on aina sama.

      • höpötystä
        Hieman asiaan perehtynyt kirjoitti:

        "Ruotsinkielisten joukkojen suorituskyky oli aivan smanalainen kuin suomenkielisten."

        Uskotkohan itsekään tällaiseen väittämääsi?
        Talvisodan tapahtumat Summassa, Jatkosodan alun tapahtumat Säntämässä ja kesän 1944 tapahtumat Talissa kyllä kertovat ihan toista. Jos kävisit tuon kirjalistan kirjoista edes osan läpi niin saattaisit ajatelle hieman toisinkin. Aloita vaikka Eki Oksasen Summan miehet -kirjasta.

        "Suomen armeijalta puuttui materiaalinen kyky taistella suurvaltaa vastaan."

        Tämä lauseesi on absurdi jo lähtökohdiltaankin. On ihan sama millaiset varusteet ja aseet pienen maan pienellä armeijalla on kun vastassa on suurvallan armeija. Lopputulos on aina sama.

        Ruotsinkieliset joukot taistelivat täysin samoin kuin suomenkieliset. Ne oli koulutettu, varustettu ja johdettu samalla tavalla. Esimerkiksi Talvisodan JR 10:n taisteluista ei löydy moitteen sijaa. Sama koskee Jatkosotaa. ei yksittäisten tapahtumien esiin nostaminen mitään todista. Suomenkielisillä joukoilla on heikkoja suorituksia kymmenittääin.

        Kun esimerkiksi pansarintorjunta-aseet ja tykistön amupumatarvikkeet puuttuvat, ei taistelusta pelkin käsiasein tule mitään.Sen luulisi tuollaisen amatöörinkin tajuavan.

        Summa olisi murtunut joka tapauksessa. Nyt se vain sattui ruotsinkielisen joukon alueella.Se selviää kaikista asiaa koskevista tutkimuksista.

        Tunnen viime sotien tapahtumat erittäin hyvin. Niin hyvin, etten erehdy tekemään amatöörimäisiä johtopäätöksiä yksittäisten tapahtumien perusteella.

        Jos on kaunaa ruotsikielisiä kohtaan, voisi sen purkaa ihan asiallisestikin.Mene esimerkiksi ruotsinkielisen Uudenmaan sankarihautausmaille ja hauku sen jälkeen ruotsinkielisiä rintamamiehiä.

      • Jatketaan vielä
        höpötystä kirjoitti:

        Ruotsinkieliset joukot taistelivat täysin samoin kuin suomenkieliset. Ne oli koulutettu, varustettu ja johdettu samalla tavalla. Esimerkiksi Talvisodan JR 10:n taisteluista ei löydy moitteen sijaa. Sama koskee Jatkosotaa. ei yksittäisten tapahtumien esiin nostaminen mitään todista. Suomenkielisillä joukoilla on heikkoja suorituksia kymmenittääin.

        Kun esimerkiksi pansarintorjunta-aseet ja tykistön amupumatarvikkeet puuttuvat, ei taistelusta pelkin käsiasein tule mitään.Sen luulisi tuollaisen amatöörinkin tajuavan.

        Summa olisi murtunut joka tapauksessa. Nyt se vain sattui ruotsinkielisen joukon alueella.Se selviää kaikista asiaa koskevista tutkimuksista.

        Tunnen viime sotien tapahtumat erittäin hyvin. Niin hyvin, etten erehdy tekemään amatöörimäisiä johtopäätöksiä yksittäisten tapahtumien perusteella.

        Jos on kaunaa ruotsikielisiä kohtaan, voisi sen purkaa ihan asiallisestikin.Mene esimerkiksi ruotsinkielisen Uudenmaan sankarihautausmaille ja hauku sen jälkeen ruotsinkielisiä rintamamiehiä.

        "Suomenkielisillä joukoilla on heikkoja suorituksia kymmenittääin."

        Niin olikin ja ne onkin aina tiedetty. Niin toki on ruotsinkielistenkin tekemiset aina tiedetty.
        Ei kait se haittaa jos niistä vähän muistuttaa tällaisen Etuilijan edessä tai Tali-Ihantala elokuvien "sankarihuuman" tiimoilta?

        Ero onkin lähionnä siinä, että suomenkielisistä ei olekaan yritetty tehdä miljoonien elokuvilla sen suurempia sankareita tai Suomen pelastajia, kuten suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Åke Lindmanin (ent. Åke Järvinen) toimesta. Vieläpä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen ja osittain tarkoitushakuisen korostetusti tai vääristellyin tiedoin.

        "Jos on kaunaa ruotsikielisiä kohtaan, voisi sen purkaa ihan asiallisestikin"

        Ei ole kyse mistään kaunasta ruotsinkielisiä kohtaan. Taannoin Vaasassa ollessani kävin Raippaluodossa ja poikkesin tietysti kirkon vieressä olevalle sankarihautausmaalle. Aika paljon oli hautoja tullut etenkin kesältä 1944 noin pienen paikan osalle.

        Olisiko sinun tarkoitukseesi parempi paikka tuo
        Ahvenanmaan Maarianhaminan sankarihautausmaa?
        Minulla ei sellaiseen ole tarvetta!

        http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

        Maarianh. 1 1 1267 0,16 %

        Raippaluoto 4 38 1617 2,60 %

        P.S.

        Edelleenkin ihmettelen tällaisia tietoja, joita elokuvayhtiö antaa vuodesta toiseen. Toisekseen ymmärrän hyvin, jos elokuvan antama kuva on hieman "sinikelta" -värittynyt!

        http://www.lindmanfilm.fi/

        Tali-Ihantala 1944

        "Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

      • hurrifobiaako
        Jatketaan vielä kirjoitti:

        "Suomenkielisillä joukoilla on heikkoja suorituksia kymmenittääin."

        Niin olikin ja ne onkin aina tiedetty. Niin toki on ruotsinkielistenkin tekemiset aina tiedetty.
        Ei kait se haittaa jos niistä vähän muistuttaa tällaisen Etuilijan edessä tai Tali-Ihantala elokuvien "sankarihuuman" tiimoilta?

        Ero onkin lähionnä siinä, että suomenkielisistä ei olekaan yritetty tehdä miljoonien elokuvilla sen suurempia sankareita tai Suomen pelastajia, kuten suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Åke Lindmanin (ent. Åke Järvinen) toimesta. Vieläpä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen ja osittain tarkoitushakuisen korostetusti tai vääristellyin tiedoin.

        "Jos on kaunaa ruotsikielisiä kohtaan, voisi sen purkaa ihan asiallisestikin"

        Ei ole kyse mistään kaunasta ruotsinkielisiä kohtaan. Taannoin Vaasassa ollessani kävin Raippaluodossa ja poikkesin tietysti kirkon vieressä olevalle sankarihautausmaalle. Aika paljon oli hautoja tullut etenkin kesältä 1944 noin pienen paikan osalle.

        Olisiko sinun tarkoitukseesi parempi paikka tuo
        Ahvenanmaan Maarianhaminan sankarihautausmaa?
        Minulla ei sellaiseen ole tarvetta!

        http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

        Maarianh. 1 1 1267 0,16 %

        Raippaluoto 4 38 1617 2,60 %

        P.S.

        Edelleenkin ihmettelen tällaisia tietoja, joita elokuvayhtiö antaa vuodesta toiseen. Toisekseen ymmärrän hyvin, jos elokuvan antama kuva on hieman "sinikelta" -värittynyt!

        http://www.lindmanfilm.fi/

        Tali-Ihantala 1944

        "Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

        Saatana, sä oot tosi kiva trolli.

      • Hurri Lurrille
      • Paljonko on paljon
        hurrifobiaako kirjoitti:

        Saatana, sä oot tosi kiva trolli.

        Vertaahan todellisia lukemia ja elokuvayhtiön lukemia keskenään niin havaitset ns. suomenruotsalaisen kielilisän! Kaatuneet ja kadonneet laskettuna yhteen se tarkoittaa yli neljän kerrointa! Semmoista "pravdaa" sopii odottaakin "siltä puolen".


        Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 420:

        "Talin-Ihantalan suurtaistelussa 25.6.-10.7. suomalaisten joukkojen tappiot olivat 1 101 kaatunutta, 6 264 haavoittunutta ja 1 096 kadonnutta."


        Edelleenkin ihmettelen tällaisia tietoja, joita elokuvayhtiö antaa vuodesta toiseen. Toisekseen ymmärrän hyvin, jos elokuvan antama kuva on hieman "sinikelta" -värittynyt!

        http://www.lindmanfilm.fi/

        Tali-Ihantala 1944

        "Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

      • jäkätät?
        Jatketaan vielä kirjoitti:

        "Suomenkielisillä joukoilla on heikkoja suorituksia kymmenittääin."

        Niin olikin ja ne onkin aina tiedetty. Niin toki on ruotsinkielistenkin tekemiset aina tiedetty.
        Ei kait se haittaa jos niistä vähän muistuttaa tällaisen Etuilijan edessä tai Tali-Ihantala elokuvien "sankarihuuman" tiimoilta?

        Ero onkin lähionnä siinä, että suomenkielisistä ei olekaan yritetty tehdä miljoonien elokuvilla sen suurempia sankareita tai Suomen pelastajia, kuten suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Åke Lindmanin (ent. Åke Järvinen) toimesta. Vieläpä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen ja osittain tarkoitushakuisen korostetusti tai vääristellyin tiedoin.

        "Jos on kaunaa ruotsikielisiä kohtaan, voisi sen purkaa ihan asiallisestikin"

        Ei ole kyse mistään kaunasta ruotsinkielisiä kohtaan. Taannoin Vaasassa ollessani kävin Raippaluodossa ja poikkesin tietysti kirkon vieressä olevalle sankarihautausmaalle. Aika paljon oli hautoja tullut etenkin kesältä 1944 noin pienen paikan osalle.

        Olisiko sinun tarkoitukseesi parempi paikka tuo
        Ahvenanmaan Maarianhaminan sankarihautausmaa?
        Minulla ei sellaiseen ole tarvetta!

        http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

        Maarianh. 1 1 1267 0,16 %

        Raippaluoto 4 38 1617 2,60 %

        P.S.

        Edelleenkin ihmettelen tällaisia tietoja, joita elokuvayhtiö antaa vuodesta toiseen. Toisekseen ymmärrän hyvin, jos elokuvan antama kuva on hieman "sinikelta" -värittynyt!

        http://www.lindmanfilm.fi/

        Tali-Ihantala 1944

        "Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

        Onko todella tarpeen jauhaa viikoittain osin tosia osin kuviteltuja juttuja ruotsikielisten joukkojen suorituksista?

        Ovatko Tuntematon sotilas ja vaikkapa Rukajärven tie historiallisesti tarkkoja? Eikö niissä muka kuvata sotilaiden sankaruutta? Onko luutnantit Koskela ja Lammio jotenkin todempia kuin Harry Järv? Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala ovat varsin tarkasti tositapahtumien mukaisia, toisin kuin em elokuvat..

        Kokonaan eri asia on sitten käsikirjoitukset, ohjaukset ja näyttelijöiden taito.Ne ovat tekijöiden vastuulla, ei rintamajoukkojen.

        Lindman makaa kuolemansairaana kotonaan. Hän on niin rehti suomalainen kuin voi olla. Miksi häntä halvennat? Alemmuuskompleksi?

        Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen.

        Kemppisen luettelon ongelma on se, että joukot suunnattiin molemmissa sodissa rintamille liikekannallepanojärjestelmän ja arvioidun alkutilanteen pohjalta. Myöhemmät muutokset johtuivat operatiivisista tehtävistä. Niihin eivät vaikuttaneet kielisuhteet millään tavalla. Ruotsinkielisiä oli tykistössä suhteellisesti enemmän kuin jalkaväessä. Sekin vaikutti tappiolukuja pienentävästi.

        Kemppinen ei sitä ymmärrä, ettekä te mustamaalaajat, mutta tappiot aiheutti vihollinen, ei kieli, poliittiset mielipiteet tai kotiseutu.Joukot joutuivat hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Siihen asiaan ne eivät voineet lainkaan itse vaikutaa.

        Ruotsinkielisten suhteellisen pieniin tappioihin vaikutti myös se, että jatkosodassa pääosa heistä vartioi 17. D:ssa ja rannikkojoukoissa hyökkäysvaiheen alkupuolella Hangon mottia ja JR 61 oli reservinä Itä-Uudellamaalla.KYse oli lkp:n järjestekyistä ja siitä, että ruotsinkielinen 13.Pr oli sijoitettu Gragsvikiin. Muutkin ruotsinkieliset joutuivat taisteluun vasta elokuun lopulla Viipuria vallattaessa.

        Väität, ettet kanna kaunaa. Mikset sitten käsittele aihetta asiallisesti faktojen pohjalta?

      • Affenasse
        jäkätät? kirjoitti:

        Onko todella tarpeen jauhaa viikoittain osin tosia osin kuviteltuja juttuja ruotsikielisten joukkojen suorituksista?

        Ovatko Tuntematon sotilas ja vaikkapa Rukajärven tie historiallisesti tarkkoja? Eikö niissä muka kuvata sotilaiden sankaruutta? Onko luutnantit Koskela ja Lammio jotenkin todempia kuin Harry Järv? Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala ovat varsin tarkasti tositapahtumien mukaisia, toisin kuin em elokuvat..

        Kokonaan eri asia on sitten käsikirjoitukset, ohjaukset ja näyttelijöiden taito.Ne ovat tekijöiden vastuulla, ei rintamajoukkojen.

        Lindman makaa kuolemansairaana kotonaan. Hän on niin rehti suomalainen kuin voi olla. Miksi häntä halvennat? Alemmuuskompleksi?

        Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen.

        Kemppisen luettelon ongelma on se, että joukot suunnattiin molemmissa sodissa rintamille liikekannallepanojärjestelmän ja arvioidun alkutilanteen pohjalta. Myöhemmät muutokset johtuivat operatiivisista tehtävistä. Niihin eivät vaikuttaneet kielisuhteet millään tavalla. Ruotsinkielisiä oli tykistössä suhteellisesti enemmän kuin jalkaväessä. Sekin vaikutti tappiolukuja pienentävästi.

        Kemppinen ei sitä ymmärrä, ettekä te mustamaalaajat, mutta tappiot aiheutti vihollinen, ei kieli, poliittiset mielipiteet tai kotiseutu.Joukot joutuivat hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Siihen asiaan ne eivät voineet lainkaan itse vaikutaa.

        Ruotsinkielisten suhteellisen pieniin tappioihin vaikutti myös se, että jatkosodassa pääosa heistä vartioi 17. D:ssa ja rannikkojoukoissa hyökkäysvaiheen alkupuolella Hangon mottia ja JR 61 oli reservinä Itä-Uudellamaalla.KYse oli lkp:n järjestekyistä ja siitä, että ruotsinkielinen 13.Pr oli sijoitettu Gragsvikiin. Muutkin ruotsinkieliset joutuivat taisteluun vasta elokuun lopulla Viipuria vallattaessa.

        Väität, ettet kanna kaunaa. Mikset sitten käsittele aihetta asiallisesti faktojen pohjalta?

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen."

        Voisit otta tuolta ketjusta sen kirjaluettelon mukaisesti muutaman kirjan ja lukea ne:

        Ahvenanmaan tapahtumat ja vakoilu:

        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s.

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

        Ja niiden lisäksi TÄMÄN:

        Kumenius Otto Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen
        Alea-Kirja, 1983, 231 s.

        Sen jälkeen tajuat MIKSI suomenruotsalaisia joukkoja EI voinut edes kuvitella Ahvenanmaan puolustukseen!

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa"

        Eikö niitä sitten vapaaehtoisina kaatunut yhtään?

        Seuraavaksiko kerrot kuinka heitä palveli laivastossa ja meni pohjaan laivojen mukana? Siksikö Ahvenanmaalla ei juurikaan ole sankarihautoja? Taitaapa manner-Suomenkin sankarihaudoista aika monet olla tyhjiä ja siis näön vuoksi kaatuneiden muistoksi laitettuja. Hyvä niinkin.

        "Kemppisen luettelon ongelma on se"

        Kemppisen luettelo yhdessä Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta -kirjan luettelon kanssa taitaa olla aika tylyä luettavaa rannikon suomenruotsalaisille.

        Noin kirjoitettiin aikoinaan kirjan ilmestyessä:

        >>TARMO METSÄLÄ KOKOSI VAINAJISTA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN LISTAN

        HÄMÄLÄISET sotilaat keräsivät sankarihaudoille ristejä muiden maakuntien miehiä enemmän.

        Lammilaisen maanviljelijä Tarmo Metsälän 30 vuoden suururakka paljastaa hämmästyttävän tosiasian: Häme menetti miehistään enemmän kuin muut maakunnat. Sen sijaan kuolema näyttää kiertäneen Pohjanmaata.

      • "vitsi"
        Affenasse kirjoitti:

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen."

        Voisit otta tuolta ketjusta sen kirjaluettelon mukaisesti muutaman kirjan ja lukea ne:

        Ahvenanmaan tapahtumat ja vakoilu:

        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s.

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

        Ja niiden lisäksi TÄMÄN:

        Kumenius Otto Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen
        Alea-Kirja, 1983, 231 s.

        Sen jälkeen tajuat MIKSI suomenruotsalaisia joukkoja EI voinut edes kuvitella Ahvenanmaan puolustukseen!

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa"

        Eikö niitä sitten vapaaehtoisina kaatunut yhtään?

        Seuraavaksiko kerrot kuinka heitä palveli laivastossa ja meni pohjaan laivojen mukana? Siksikö Ahvenanmaalla ei juurikaan ole sankarihautoja? Taitaapa manner-Suomenkin sankarihaudoista aika monet olla tyhjiä ja siis näön vuoksi kaatuneiden muistoksi laitettuja. Hyvä niinkin.

        "Kemppisen luettelon ongelma on se"

        Kemppisen luettelo yhdessä Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta -kirjan luettelon kanssa taitaa olla aika tylyä luettavaa rannikon suomenruotsalaisille.

        Noin kirjoitettiin aikoinaan kirjan ilmestyessä:

        >>TARMO METSÄLÄ KOKOSI VAINAJISTA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN LISTAN

        HÄMÄLÄISET sotilaat keräsivät sankarihaudoille ristejä muiden maakuntien miehiä enemmän.

        Lammilaisen maanviljelijä Tarmo Metsälän 30 vuoden suururakka paljastaa hämmästyttävän tosiasian: Häme menetti miehistään enemmän kuin muut maakunnat. Sen sijaan kuolema näyttää kiertäneen Pohjanmaata.

        Trollaukset vaan jatkuu.

        Minäpä laitan vielä varmuuden vuoksi..... jos ei vielä kaikki......ole huomanneet.

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen."

        Voisit otta tuolta ketjusta sen kirjaluettelon mukaisesti muutaman kirjan ja lukea ne:

        Ahvenanmaan tapahtumat ja vakoilu:

        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s.

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

        Ja niiden lisäksi TÄMÄN:

        Kumenius Otto Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen
        Alea-Kirja, 1983, 231 s.

        Sen jälkeen tajuat MIKSI suomenruotsalaisia joukkoja EI voinut edes kuvitella Ahvenanmaan puolustukseen!

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa"

        Eikö niitä sitten vapaaehtoisina kaatunut yhtään?

        Seuraavaksiko kerrot kuinka heitä palveli laivastossa ja meni pohjaan laivojen mukana? Siksikö Ahvenanmaalla ei juurikaan ole sankarihautoja? Taitaapa manner-Suomenkin sankarihaudoista aika monet olla tyhjiä ja siis näön vuoksi kaatuneiden muistoksi laitettuja. Hyvä niinkin.

        "Kemppisen luettelon ongelma on se"

        Kemppisen luettelo yhdessä Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta -kirjan luettelon kanssa taitaa olla aika tylyä luettavaa rannikon suomenruotsalaisille.

        Noin kirjoitettiin aikoinaan kirjan ilmestyessä:

        >>TARMO METSÄLÄ KOKOSI VAINAJISTA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN LISTAN

        HÄMÄLÄISET sotilaat keräsivät sankarihaudoille ristejä muiden maakuntien miehiä enemmän.

        Lammilaisen maanviljelijä Tarmo Metsälän 30 vuoden suururakka paljastaa hämmästyttävän tosiasian: Häme menetti miehistään enemmän kuin muut maakunnat. Sen sijaan kuolema näyttää kiertäneen Pohjanmaata.

      • kuin minä
        Paljonko on paljon kirjoitti:

        Vertaahan todellisia lukemia ja elokuvayhtiön lukemia keskenään niin havaitset ns. suomenruotsalaisen kielilisän! Kaatuneet ja kadonneet laskettuna yhteen se tarkoittaa yli neljän kerrointa! Semmoista "pravdaa" sopii odottaakin "siltä puolen".


        Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 420:

        "Talin-Ihantalan suurtaistelussa 25.6.-10.7. suomalaisten joukkojen tappiot olivat 1 101 kaatunutta, 6 264 haavoittunutta ja 1 096 kadonnutta."


        Edelleenkin ihmettelen tällaisia tietoja, joita elokuvayhtiö antaa vuodesta toiseen. Toisekseen ymmärrän hyvin, jos elokuvan antama kuva on hieman "sinikelta" -värittynyt!

        http://www.lindmanfilm.fi/

        Tali-Ihantala 1944

        "Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

        Minä olen tyhmä, mutta ymmärrän sentään että toisessa lainauksessa tappiot on erehdyksessä summattu ja mainittu "menehtyneiksi". Jos joku levittää propagandaa niin se olet sinä!

      • Täydellinen Trolli
        Affenasse kirjoitti:

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa, vaikka he olisivat voineet jättäytyä vain oman saarensa puolustukseen."

        Voisit otta tuolta ketjusta sen kirjaluettelon mukaisesti muutaman kirjan ja lukea ne:

        Ahvenanmaan tapahtumat ja vakoilu:

        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s.

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

        Ja niiden lisäksi TÄMÄN:

        Kumenius Otto Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen
        Alea-Kirja, 1983, 231 s.

        Sen jälkeen tajuat MIKSI suomenruotsalaisia joukkoja EI voinut edes kuvitella Ahvenanmaan puolustukseen!

        "Ilmeisesti et tiedä, että ahvennamaalaisia palveli vapaaehtoisina rintamajoukoissa"

        Eikö niitä sitten vapaaehtoisina kaatunut yhtään?

        Seuraavaksiko kerrot kuinka heitä palveli laivastossa ja meni pohjaan laivojen mukana? Siksikö Ahvenanmaalla ei juurikaan ole sankarihautoja? Taitaapa manner-Suomenkin sankarihaudoista aika monet olla tyhjiä ja siis näön vuoksi kaatuneiden muistoksi laitettuja. Hyvä niinkin.

        "Kemppisen luettelon ongelma on se"

        Kemppisen luettelo yhdessä Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta -kirjan luettelon kanssa taitaa olla aika tylyä luettavaa rannikon suomenruotsalaisille.

        Noin kirjoitettiin aikoinaan kirjan ilmestyessä:

        >>TARMO METSÄLÄ KOKOSI VAINAJISTA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN LISTAN

        HÄMÄLÄISET sotilaat keräsivät sankarihaudoille ristejä muiden maakuntien miehiä enemmän.

        Lammilaisen maanviljelijä Tarmo Metsälän 30 vuoden suururakka paljastaa hämmästyttävän tosiasian: Häme menetti miehistään enemmän kuin muut maakunnat. Sen sijaan kuolema näyttää kiertäneen Pohjanmaata.

        Täydellinen Trolli jatkaa aiheesta Otto Kumenius:


        Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)

        Sivut 100-122 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984, lähes sama kirja kuin ed. mutta uudistettu ja huonompi laitos)

        Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        s. 131:

        "Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."


        Kyseessä oli Ruotsin suunnitelmat Ahvenanmaam miehittämisksi jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti. Ruotsihan purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.

        -----

        Kuka oli Otto Kumenius?

        Otto Kumenius Vastavakoilija ja maanpakolainen

        Balttikuljetus eli Inkeriläisten luovuttaminen Venäjälle

        Jan Johansson

        Otto Kumenius syntyi Turussa vuonna 1912. Hänen isänsä oli suomenruotsalainen ja äitinsä norjalainen. Hän kasvoi Helsingissä ja kävi koulunsa loppuun siellä. 17-vuotiaana hän alkoi Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Koska hän oli alaikäinen, hän väärensi vanhempiensa nimikirjoituksen, mikä myöhemmin paljastui.

        15 kuukautta myöhemmin hänestä tuli taas siviiliheeenkilö. Kumenius haki nyt Upseerikouluun ja uuteen liikkuvan poliisin osastoon. Hän pääsi molempiin ja alkoi poliikoulussa, koska hän halusi tehdä kunnon työtä niin nopeasti kuin mahdollista. Kumeniuksesta tuli pian ylietsivä Uuudenmaan rikospoliisissa ja hän jatkoi siinä virassa vuoten 1939 asti, jolloin sota alkoi. Tuolloin hän sai tehtäväkseen organisoida presidentin henkivartijaston.

        Hän halusi kuitenkin olla enemmän hyödyksi itse sodassa Venäjää vastaan ja hakeutui armeijaan. Siellä hän sai istuutua koulunpenkille valmistuakseen vastavakoilijaksi. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi vastavakoilijana. Sodan päättyessä 1944 hän pakeni Ruotsiin lähetettyään sinne ensin poikansa, viisi ja yksitoista vuotta, ja vaimonsa, jonka kansssa hän avioitui ollessaan rikospoliisissa.

        Sodan jälkeen hän asui ja työskenteli joitakin vuosia Ruotsissa osaksi Ruotsin tiedustelupalvelussa ja itsenäisenä yrittäjänä. 50-luvun keskipaikkeilla hän muutti Mallorcalle. Hän oli käynyt siellä työmatkalla, viihtynyt hyvin ja on sen jälkeen asunut siellä.



        Otto Kumeniuksen aika vastavakoilijana
        Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan, 30. marraskuuta 1939, Kumeniuksesta tuli presidentin henkivartion päällikkö ja hän organisoi henkivartion huolella. Hän valitsi Helsingin rikospoliisista noin 30 miestä, joista monet olivat vanhoja tuttuja hänelle. Henkivartion nsimmäinen tehtävä oli saattaa presidentti Risto Rytiä, kun Ryti kävi Mikkelissä neuvottelemassa C.G. Mannerheimin kanssa sodan alussa. Matka tehtiin yön aikana erikoisjunassa, jonka ikkunat oli pimitetty, jotta venäläiset eivät pommittaisi. Ensimmäisenä oli veturi, sitten presidentin vaunu ja viimeisenä ilmatorjuntavaunu.
        Sota jatkui ja 1. joulukuuta 1939 kuultiin radiosta, että väliaikainen hallitus oli järjestetty Terijoelle. Otto Wille Kuusinen, joka oli pää- ja ulkoministeri oli kirjoittunut alle ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Suomen Demokraattisen Tasavallan ja Neuvostoliiton välillä.

        Kumenius tuli levottomaksi, kun sota jatkui ja hän halusi lähteä rintamalle, mutta armeijassa hänet laitettiin vastavakoilijakouluun Mikkeliin.

        Sota-aikana Neuvostoliitto lähetti Suomeen vakoilijoita, joka hyppäsivät laskuvarjolla. Usein vakoilijat työskentelivät pareittain. Toinen oli piilossa metsässä radion, ruoan ja muiden varusteiden kanssa ja toinen kävi vakoilemassa. Radiolla lähetettiin tiedot Neuvostoliittoon. Sodan kestäessä Neuvostoliitto lähetti monta sataa sellaista vakoilijaa Suomeen joka päivä.

        Venäläinen Ivan Kotov ja virolainen Albert olivat sellainen pari. Kumeniuksen ryhmä sai heidät kiinni, kun nuori poika Heino oli huomannut virheitä Kotovin sotilaspuvussa. Hän oli sitten puhunut vanhempiensa kanssa, jotka ilmoittivat poliisille ja Kumeniuksen ryhmälle. Ensin saatiin vain Kotov kiinni, mutta kuulustelun jälkeen hän näytti, missä Albert oli piilossa. Sitten Kotov ja Albert työskentelivät Suomen puolella sodan loppuun asti.

        Oli harvinaisempaa, että vakoilijat tulivat yksin Suomeen. Ensimmmäinen syyskuuta 1942 Kerttu Nuorteva oli jäänyt kiinni ja kuulustelussa saatiin tietää, että hän oli tullut yksin Suomeen. Suomessa hän meni Hella Wuolijoen luo, joka oli suosittu kirjailija ja radikaalinen sosialisti, ja tämä piilotti hänet. Vähän aikaa nyöhemmin myös Hella Wuolijoki jäi kiinni. Molemmat naiset saivat kuolemanrangaistuksen, mutta saivat armahduksen ja sodan jälkeen Kerttu Nuorteva lähti takaisin Neuvostoliittoon ja kuoli siellä 60-luvulla. Suomen uusi Neuvostoliitto-ystävällinen hallitus teki radion pääjohtajan Hella Wuolijoesta.

        18. syyskuutta 1944, kun sodan loppu oli lähellä, Kumenius sai tehtäväksi päälliköltään järjestää kuljetus balttilaisille pakolaisille Suomesta Ruotsiin. Pakolaiset menivät Helsingista junalla Raumalle ja Raumalta laivalla Ruotsiin. Kumeniuksen oli vaikea löytää veneitä kuljetuksiin, ja monta pakolaista meni Perämeren yli pienessä kalastusveneessä. Alkuaan Suomessa oli 5 500 balttilaista pakolaista ja kun Kumenius oli lähettänyt 5200 Ruotsiin, hänen päällikkönsä Wallden soitti hänelle. Hän oli hämmästynyt, että niin monta oli lähetty jo. Sitten hän sanoi Kumeniuksille, että tämän heti piti lopettaa kuljetus ja tulla Helsinkiin, missä häntä odotti uusi tärkeämpi tehtävä. Mutta Kumenius huomasi, että jotain oli vinossa ja lähetti viimeiset 300 pakolaista Ruotsiin ja meni sitten itse Turkuun. Siellä hän kävi poliisiasemalla ja sai tietää, että hän oli poliisin etsintäkuuluttama. Hänen vanhat ystävänsä eivät ilmiantaneet häntä ja hän meni Ruotsiin tavallisella lautalla. Nyt Kumenius itse oli pakolainen. Syynä oli, että hän oli auttanut balttilaisia pakolaisia Ruotsiin, kun sodan lopussaoli määrätty, että kaikki inkerikot ja baltit piti Suomesta luovuttaa Neuostoliitolle.

        Vähän myöhemmin, kun rauhansopimus oli allekirjottu, Suomen valtionpoliisi otti kiinni 20 suomalaista ja vei heidät Neuvostoliittoon. Siellä monta heistä sai kuolemanrangaistuksen tai heidät vietiin Siberiaan. Tästä tapauksesta Kumenius kirjoittaa, että se on ikuinen häpeä Suomen poliitikoille ja valtionpoliisille.

        Balttilaisten pakolaisten kuljetuksen varjoon jäi inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliitolle. Suomessa oli 50 000 inkeriläistä sota-aikana ja sodan jälkeen heidät kaikki, 7000 lukuunottamatta, luovutettiin Neuvostoliitolle. Myös koko Heimopataljoona, jossa oli 1 200 inkeriläistä sotilasta, luovutettiin. Mutta Pieksämäellä 300 näistä sotilaista pääsi pakoon vankijunasta ja lähti Ruotsiin.

        Tämä inkeriläisten luovuttaminen jatkui monta vuotta ja vielä 1952 luovutettiin inkeriläisiä Neuvostoliitolle. Vastuunalainen oli valtionpoliisin päällikkö Kastari, joka oli läheisessä yhteistoiminnassa Suomen oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa. Oikeusministeri oli perimmiltään vastuullinen. Hän halusi päästä suosioon ja päästi 5000 balttia Ruotsiin, mutta uhrasi 50 000 inkeriläistä kaikessa hiljaisuudessa. Baltian maat on saaneet vapautensa takaisin, mutta sodan lopussa inkeriläiset siroteltiin ympäri Neuvostoliittoa ja koko Inkerinmaa ja inkeriläiset etnisenä ryhmänä lakkasivat olemasta.

      • yli nelinkertainen
        kuin minä kirjoitti:

        Minä olen tyhmä, mutta ymmärrän sentään että toisessa lainauksessa tappiot on erehdyksessä summattu ja mainittu "menehtyneiksi". Jos joku levittää propagandaa niin se olet sinä!

        >toisessa lainauksessa tappiot on erehdyksessä summattu ja mainittu "menehtyneiksi"<

        Suomenruotsalainen erehdyskö on yli nelinkertainen?

        Arvaat varmaan ketkä oli Tali-Ihantala elokuvan käsikirjoittajina ja taustatietäjinä?

        http://www.tali-ihantala.fi/docs/TI1944_pressitiedote_lores.pdf

        "käsikirjoittajat Stefan Forss, Benedict Zilliacus..."

      • mielikuvitus on
        Täydellinen Trolli kirjoitti:

        Täydellinen Trolli jatkaa aiheesta Otto Kumenius:


        Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)

        Sivut 100-122 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984, lähes sama kirja kuin ed. mutta uudistettu ja huonompi laitos)

        Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        s. 131:

        "Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."


        Kyseessä oli Ruotsin suunnitelmat Ahvenanmaam miehittämisksi jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti. Ruotsihan purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.

        -----

        Kuka oli Otto Kumenius?

        Otto Kumenius Vastavakoilija ja maanpakolainen

        Balttikuljetus eli Inkeriläisten luovuttaminen Venäjälle

        Jan Johansson

        Otto Kumenius syntyi Turussa vuonna 1912. Hänen isänsä oli suomenruotsalainen ja äitinsä norjalainen. Hän kasvoi Helsingissä ja kävi koulunsa loppuun siellä. 17-vuotiaana hän alkoi Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Koska hän oli alaikäinen, hän väärensi vanhempiensa nimikirjoituksen, mikä myöhemmin paljastui.

        15 kuukautta myöhemmin hänestä tuli taas siviiliheeenkilö. Kumenius haki nyt Upseerikouluun ja uuteen liikkuvan poliisin osastoon. Hän pääsi molempiin ja alkoi poliikoulussa, koska hän halusi tehdä kunnon työtä niin nopeasti kuin mahdollista. Kumeniuksesta tuli pian ylietsivä Uuudenmaan rikospoliisissa ja hän jatkoi siinä virassa vuoten 1939 asti, jolloin sota alkoi. Tuolloin hän sai tehtäväkseen organisoida presidentin henkivartijaston.

        Hän halusi kuitenkin olla enemmän hyödyksi itse sodassa Venäjää vastaan ja hakeutui armeijaan. Siellä hän sai istuutua koulunpenkille valmistuakseen vastavakoilijaksi. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi vastavakoilijana. Sodan päättyessä 1944 hän pakeni Ruotsiin lähetettyään sinne ensin poikansa, viisi ja yksitoista vuotta, ja vaimonsa, jonka kansssa hän avioitui ollessaan rikospoliisissa.

        Sodan jälkeen hän asui ja työskenteli joitakin vuosia Ruotsissa osaksi Ruotsin tiedustelupalvelussa ja itsenäisenä yrittäjänä. 50-luvun keskipaikkeilla hän muutti Mallorcalle. Hän oli käynyt siellä työmatkalla, viihtynyt hyvin ja on sen jälkeen asunut siellä.



        Otto Kumeniuksen aika vastavakoilijana
        Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan, 30. marraskuuta 1939, Kumeniuksesta tuli presidentin henkivartion päällikkö ja hän organisoi henkivartion huolella. Hän valitsi Helsingin rikospoliisista noin 30 miestä, joista monet olivat vanhoja tuttuja hänelle. Henkivartion nsimmäinen tehtävä oli saattaa presidentti Risto Rytiä, kun Ryti kävi Mikkelissä neuvottelemassa C.G. Mannerheimin kanssa sodan alussa. Matka tehtiin yön aikana erikoisjunassa, jonka ikkunat oli pimitetty, jotta venäläiset eivät pommittaisi. Ensimmäisenä oli veturi, sitten presidentin vaunu ja viimeisenä ilmatorjuntavaunu.
        Sota jatkui ja 1. joulukuuta 1939 kuultiin radiosta, että väliaikainen hallitus oli järjestetty Terijoelle. Otto Wille Kuusinen, joka oli pää- ja ulkoministeri oli kirjoittunut alle ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Suomen Demokraattisen Tasavallan ja Neuvostoliiton välillä.

        Kumenius tuli levottomaksi, kun sota jatkui ja hän halusi lähteä rintamalle, mutta armeijassa hänet laitettiin vastavakoilijakouluun Mikkeliin.

        Sota-aikana Neuvostoliitto lähetti Suomeen vakoilijoita, joka hyppäsivät laskuvarjolla. Usein vakoilijat työskentelivät pareittain. Toinen oli piilossa metsässä radion, ruoan ja muiden varusteiden kanssa ja toinen kävi vakoilemassa. Radiolla lähetettiin tiedot Neuvostoliittoon. Sodan kestäessä Neuvostoliitto lähetti monta sataa sellaista vakoilijaa Suomeen joka päivä.

        Venäläinen Ivan Kotov ja virolainen Albert olivat sellainen pari. Kumeniuksen ryhmä sai heidät kiinni, kun nuori poika Heino oli huomannut virheitä Kotovin sotilaspuvussa. Hän oli sitten puhunut vanhempiensa kanssa, jotka ilmoittivat poliisille ja Kumeniuksen ryhmälle. Ensin saatiin vain Kotov kiinni, mutta kuulustelun jälkeen hän näytti, missä Albert oli piilossa. Sitten Kotov ja Albert työskentelivät Suomen puolella sodan loppuun asti.

        Oli harvinaisempaa, että vakoilijat tulivat yksin Suomeen. Ensimmmäinen syyskuuta 1942 Kerttu Nuorteva oli jäänyt kiinni ja kuulustelussa saatiin tietää, että hän oli tullut yksin Suomeen. Suomessa hän meni Hella Wuolijoen luo, joka oli suosittu kirjailija ja radikaalinen sosialisti, ja tämä piilotti hänet. Vähän aikaa nyöhemmin myös Hella Wuolijoki jäi kiinni. Molemmat naiset saivat kuolemanrangaistuksen, mutta saivat armahduksen ja sodan jälkeen Kerttu Nuorteva lähti takaisin Neuvostoliittoon ja kuoli siellä 60-luvulla. Suomen uusi Neuvostoliitto-ystävällinen hallitus teki radion pääjohtajan Hella Wuolijoesta.

        18. syyskuutta 1944, kun sodan loppu oli lähellä, Kumenius sai tehtäväksi päälliköltään järjestää kuljetus balttilaisille pakolaisille Suomesta Ruotsiin. Pakolaiset menivät Helsingista junalla Raumalle ja Raumalta laivalla Ruotsiin. Kumeniuksen oli vaikea löytää veneitä kuljetuksiin, ja monta pakolaista meni Perämeren yli pienessä kalastusveneessä. Alkuaan Suomessa oli 5 500 balttilaista pakolaista ja kun Kumenius oli lähettänyt 5200 Ruotsiin, hänen päällikkönsä Wallden soitti hänelle. Hän oli hämmästynyt, että niin monta oli lähetty jo. Sitten hän sanoi Kumeniuksille, että tämän heti piti lopettaa kuljetus ja tulla Helsinkiin, missä häntä odotti uusi tärkeämpi tehtävä. Mutta Kumenius huomasi, että jotain oli vinossa ja lähetti viimeiset 300 pakolaista Ruotsiin ja meni sitten itse Turkuun. Siellä hän kävi poliisiasemalla ja sai tietää, että hän oli poliisin etsintäkuuluttama. Hänen vanhat ystävänsä eivät ilmiantaneet häntä ja hän meni Ruotsiin tavallisella lautalla. Nyt Kumenius itse oli pakolainen. Syynä oli, että hän oli auttanut balttilaisia pakolaisia Ruotsiin, kun sodan lopussaoli määrätty, että kaikki inkerikot ja baltit piti Suomesta luovuttaa Neuostoliitolle.

        Vähän myöhemmin, kun rauhansopimus oli allekirjottu, Suomen valtionpoliisi otti kiinni 20 suomalaista ja vei heidät Neuvostoliittoon. Siellä monta heistä sai kuolemanrangaistuksen tai heidät vietiin Siberiaan. Tästä tapauksesta Kumenius kirjoittaa, että se on ikuinen häpeä Suomen poliitikoille ja valtionpoliisille.

        Balttilaisten pakolaisten kuljetuksen varjoon jäi inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliitolle. Suomessa oli 50 000 inkeriläistä sota-aikana ja sodan jälkeen heidät kaikki, 7000 lukuunottamatta, luovutettiin Neuvostoliitolle. Myös koko Heimopataljoona, jossa oli 1 200 inkeriläistä sotilasta, luovutettiin. Mutta Pieksämäellä 300 näistä sotilaista pääsi pakoon vankijunasta ja lähti Ruotsiin.

        Tämä inkeriläisten luovuttaminen jatkui monta vuotta ja vielä 1952 luovutettiin inkeriläisiä Neuvostoliitolle. Vastuunalainen oli valtionpoliisin päällikkö Kastari, joka oli läheisessä yhteistoiminnassa Suomen oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa. Oikeusministeri oli perimmiltään vastuullinen. Hän halusi päästä suosioon ja päästi 5000 balttia Ruotsiin, mutta uhrasi 50 000 inkeriläistä kaikessa hiljaisuudessa. Baltian maat on saaneet vapautensa takaisin, mutta sodan lopussa inkeriläiset siroteltiin ympäri Neuvostoliittoa ja koko Inkerinmaa ja inkeriläiset etnisenä ryhmänä lakkasivat olemasta.

        todettu tarua ihmeellisemmäksi. Hänen muistelmiensa todenmukaisuus on hyvin kyseenalainen. Saahan niihin uskoa, jos satuihin uskoo.On siellä tottakin joukossa, kaiketi.

      • käsittää ero
        yli nelinkertainen kirjoitti:

        >toisessa lainauksessa tappiot on erehdyksessä summattu ja mainittu "menehtyneiksi"<

        Suomenruotsalainen erehdyskö on yli nelinkertainen?

        Arvaat varmaan ketkä oli Tali-Ihantala elokuvan käsikirjoittajina ja taustatietäjinä?

        http://www.tali-ihantala.fi/docs/TI1944_pressitiedote_lores.pdf

        "käsikirjoittajat Stefan Forss, Benedict Zilliacus..."

        historiatiedon ja mainonnan välillä. Mainosmiehet ovat laskeneet kaikki tappiot kaatuneiksi. Stefan Forss on pätevä tutkija ja Benedict Zilliacus oli itse taisteluissa mukana tulnnjohtajana.Ei heidän tekstissään ole virheitä. Muutenkin sekä Etulinjan edessä että Tali-Ihnatala ovat historiatiedoiltaan täysin oikeita.Taiteellinen taso on sitten toinen juttu. Eikä Tali-Ihantala mitenkään hehkuta ruotsinkielisiä joukkoja.

        Koeta päästä irti omista kuvitelmistasi ja pysyä tosiasioissa.Loputon saman jauhaminen ei myöskään herätä luottamusta.

      • Perfect Troll
        mielikuvitus on kirjoitti:

        todettu tarua ihmeellisemmäksi. Hänen muistelmiensa todenmukaisuus on hyvin kyseenalainen. Saahan niihin uskoa, jos satuihin uskoo.On siellä tottakin joukossa, kaiketi.

        >Hänen muistelmiensa todenmukaisuus on hyvin kyseenalainen<

        Juuri tuon takia kirjoja onkin esitelty useampia. Noissakin kirjoissa kerrotaan Ahvenanmaan tapahtumista koskien kesää 1944.
        Tietenkin sanot seuraavaksi että Kalle Lehmus on sittemmin paljastettu vakoilijaksi... entäs Mäkelä?

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Lehmus


        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

      • puolustuksesta
        Täydellinen Trolli kirjoitti:

        Täydellinen Trolli jatkaa aiheesta Otto Kumenius:


        Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)

        Sivut 100-122 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984, lähes sama kirja kuin ed. mutta uudistettu ja huonompi laitos)

        Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        s. 131:

        "Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."


        Kyseessä oli Ruotsin suunnitelmat Ahvenanmaam miehittämisksi jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti. Ruotsihan purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.

        -----

        Kuka oli Otto Kumenius?

        Otto Kumenius Vastavakoilija ja maanpakolainen

        Balttikuljetus eli Inkeriläisten luovuttaminen Venäjälle

        Jan Johansson

        Otto Kumenius syntyi Turussa vuonna 1912. Hänen isänsä oli suomenruotsalainen ja äitinsä norjalainen. Hän kasvoi Helsingissä ja kävi koulunsa loppuun siellä. 17-vuotiaana hän alkoi Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Koska hän oli alaikäinen, hän väärensi vanhempiensa nimikirjoituksen, mikä myöhemmin paljastui.

        15 kuukautta myöhemmin hänestä tuli taas siviiliheeenkilö. Kumenius haki nyt Upseerikouluun ja uuteen liikkuvan poliisin osastoon. Hän pääsi molempiin ja alkoi poliikoulussa, koska hän halusi tehdä kunnon työtä niin nopeasti kuin mahdollista. Kumeniuksesta tuli pian ylietsivä Uuudenmaan rikospoliisissa ja hän jatkoi siinä virassa vuoten 1939 asti, jolloin sota alkoi. Tuolloin hän sai tehtäväkseen organisoida presidentin henkivartijaston.

        Hän halusi kuitenkin olla enemmän hyödyksi itse sodassa Venäjää vastaan ja hakeutui armeijaan. Siellä hän sai istuutua koulunpenkille valmistuakseen vastavakoilijaksi. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi vastavakoilijana. Sodan päättyessä 1944 hän pakeni Ruotsiin lähetettyään sinne ensin poikansa, viisi ja yksitoista vuotta, ja vaimonsa, jonka kansssa hän avioitui ollessaan rikospoliisissa.

        Sodan jälkeen hän asui ja työskenteli joitakin vuosia Ruotsissa osaksi Ruotsin tiedustelupalvelussa ja itsenäisenä yrittäjänä. 50-luvun keskipaikkeilla hän muutti Mallorcalle. Hän oli käynyt siellä työmatkalla, viihtynyt hyvin ja on sen jälkeen asunut siellä.



        Otto Kumeniuksen aika vastavakoilijana
        Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan, 30. marraskuuta 1939, Kumeniuksesta tuli presidentin henkivartion päällikkö ja hän organisoi henkivartion huolella. Hän valitsi Helsingin rikospoliisista noin 30 miestä, joista monet olivat vanhoja tuttuja hänelle. Henkivartion nsimmäinen tehtävä oli saattaa presidentti Risto Rytiä, kun Ryti kävi Mikkelissä neuvottelemassa C.G. Mannerheimin kanssa sodan alussa. Matka tehtiin yön aikana erikoisjunassa, jonka ikkunat oli pimitetty, jotta venäläiset eivät pommittaisi. Ensimmäisenä oli veturi, sitten presidentin vaunu ja viimeisenä ilmatorjuntavaunu.
        Sota jatkui ja 1. joulukuuta 1939 kuultiin radiosta, että väliaikainen hallitus oli järjestetty Terijoelle. Otto Wille Kuusinen, joka oli pää- ja ulkoministeri oli kirjoittunut alle ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Suomen Demokraattisen Tasavallan ja Neuvostoliiton välillä.

        Kumenius tuli levottomaksi, kun sota jatkui ja hän halusi lähteä rintamalle, mutta armeijassa hänet laitettiin vastavakoilijakouluun Mikkeliin.

        Sota-aikana Neuvostoliitto lähetti Suomeen vakoilijoita, joka hyppäsivät laskuvarjolla. Usein vakoilijat työskentelivät pareittain. Toinen oli piilossa metsässä radion, ruoan ja muiden varusteiden kanssa ja toinen kävi vakoilemassa. Radiolla lähetettiin tiedot Neuvostoliittoon. Sodan kestäessä Neuvostoliitto lähetti monta sataa sellaista vakoilijaa Suomeen joka päivä.

        Venäläinen Ivan Kotov ja virolainen Albert olivat sellainen pari. Kumeniuksen ryhmä sai heidät kiinni, kun nuori poika Heino oli huomannut virheitä Kotovin sotilaspuvussa. Hän oli sitten puhunut vanhempiensa kanssa, jotka ilmoittivat poliisille ja Kumeniuksen ryhmälle. Ensin saatiin vain Kotov kiinni, mutta kuulustelun jälkeen hän näytti, missä Albert oli piilossa. Sitten Kotov ja Albert työskentelivät Suomen puolella sodan loppuun asti.

        Oli harvinaisempaa, että vakoilijat tulivat yksin Suomeen. Ensimmmäinen syyskuuta 1942 Kerttu Nuorteva oli jäänyt kiinni ja kuulustelussa saatiin tietää, että hän oli tullut yksin Suomeen. Suomessa hän meni Hella Wuolijoen luo, joka oli suosittu kirjailija ja radikaalinen sosialisti, ja tämä piilotti hänet. Vähän aikaa nyöhemmin myös Hella Wuolijoki jäi kiinni. Molemmat naiset saivat kuolemanrangaistuksen, mutta saivat armahduksen ja sodan jälkeen Kerttu Nuorteva lähti takaisin Neuvostoliittoon ja kuoli siellä 60-luvulla. Suomen uusi Neuvostoliitto-ystävällinen hallitus teki radion pääjohtajan Hella Wuolijoesta.

        18. syyskuutta 1944, kun sodan loppu oli lähellä, Kumenius sai tehtäväksi päälliköltään järjestää kuljetus balttilaisille pakolaisille Suomesta Ruotsiin. Pakolaiset menivät Helsingista junalla Raumalle ja Raumalta laivalla Ruotsiin. Kumeniuksen oli vaikea löytää veneitä kuljetuksiin, ja monta pakolaista meni Perämeren yli pienessä kalastusveneessä. Alkuaan Suomessa oli 5 500 balttilaista pakolaista ja kun Kumenius oli lähettänyt 5200 Ruotsiin, hänen päällikkönsä Wallden soitti hänelle. Hän oli hämmästynyt, että niin monta oli lähetty jo. Sitten hän sanoi Kumeniuksille, että tämän heti piti lopettaa kuljetus ja tulla Helsinkiin, missä häntä odotti uusi tärkeämpi tehtävä. Mutta Kumenius huomasi, että jotain oli vinossa ja lähetti viimeiset 300 pakolaista Ruotsiin ja meni sitten itse Turkuun. Siellä hän kävi poliisiasemalla ja sai tietää, että hän oli poliisin etsintäkuuluttama. Hänen vanhat ystävänsä eivät ilmiantaneet häntä ja hän meni Ruotsiin tavallisella lautalla. Nyt Kumenius itse oli pakolainen. Syynä oli, että hän oli auttanut balttilaisia pakolaisia Ruotsiin, kun sodan lopussaoli määrätty, että kaikki inkerikot ja baltit piti Suomesta luovuttaa Neuostoliitolle.

        Vähän myöhemmin, kun rauhansopimus oli allekirjottu, Suomen valtionpoliisi otti kiinni 20 suomalaista ja vei heidät Neuvostoliittoon. Siellä monta heistä sai kuolemanrangaistuksen tai heidät vietiin Siberiaan. Tästä tapauksesta Kumenius kirjoittaa, että se on ikuinen häpeä Suomen poliitikoille ja valtionpoliisille.

        Balttilaisten pakolaisten kuljetuksen varjoon jäi inkeriläisten luovuttaminen Neuvostoliitolle. Suomessa oli 50 000 inkeriläistä sota-aikana ja sodan jälkeen heidät kaikki, 7000 lukuunottamatta, luovutettiin Neuvostoliitolle. Myös koko Heimopataljoona, jossa oli 1 200 inkeriläistä sotilasta, luovutettiin. Mutta Pieksämäellä 300 näistä sotilaista pääsi pakoon vankijunasta ja lähti Ruotsiin.

        Tämä inkeriläisten luovuttaminen jatkui monta vuotta ja vielä 1952 luovutettiin inkeriläisiä Neuvostoliitolle. Vastuunalainen oli valtionpoliisin päällikkö Kastari, joka oli läheisessä yhteistoiminnassa Suomen oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa. Oikeusministeri oli perimmiltään vastuullinen. Hän halusi päästä suosioon ja päästi 5000 balttia Ruotsiin, mutta uhrasi 50 000 inkeriläistä kaikessa hiljaisuudessa. Baltian maat on saaneet vapautensa takaisin, mutta sodan lopussa inkeriläiset siroteltiin ympäri Neuvostoliittoa ja koko Inkerinmaa ja inkeriläiset etnisenä ryhmänä lakkasivat olemasta.

        Ahvenanmaasta vastasi Merivoimiin kuuluva 7. Rannikkoprikaati komentajana everstiluutnantti J. Olin.Tähän joukkoon kuului runsaasti ruotsinkielisiä.

        Kesällä 1944 saarille siirrettiin Erillinen Pataljoona 9 ja Rannikkopataljoona 3.Ne olivat suomenkielisiä.

        Ahvenanmaan suojeluskuntapiiriin liittyi noin 700 miestä. Vapaaehtoisia palveli myös ruotsinkielisissä rintamajoukoissa.

        Koska saarilla ei taisteltu, jäivät ahvenanmaalaisten tappiot hyvin pieniksi.

        Jutut ruotsalaisten maihinnoususuunnitelmista menevät puhtaasti Kumeniuksen piikkiin. Totta kai Ruotsi piti saaristoa silmällä jo puolueettomuusvartioinninkin takia.

      • 1944 kesällä
        puolustuksesta kirjoitti:

        Ahvenanmaasta vastasi Merivoimiin kuuluva 7. Rannikkoprikaati komentajana everstiluutnantti J. Olin.Tähän joukkoon kuului runsaasti ruotsinkielisiä.

        Kesällä 1944 saarille siirrettiin Erillinen Pataljoona 9 ja Rannikkopataljoona 3.Ne olivat suomenkielisiä.

        Ahvenanmaan suojeluskuntapiiriin liittyi noin 700 miestä. Vapaaehtoisia palveli myös ruotsinkielisissä rintamajoukoissa.

        Koska saarilla ei taisteltu, jäivät ahvenanmaalaisten tappiot hyvin pieniksi.

        Jutut ruotsalaisten maihinnoususuunnitelmista menevät puhtaasti Kumeniuksen piikkiin. Totta kai Ruotsi piti saaristoa silmällä jo puolueettomuusvartioinninkin takia.

        Jukka L Mäkelä kirjoittaa mainiossa kirjassaan, Salaista palapeliä, sivulla 252-254, aiheesta tähän malliin:

        Kaikki tiedustelutiedot viittasivat Ruotsin valmistautuvan maihinnousuun Ahvenanmaalle!

        Ruotsin laivasto purki kesällä 1944 Märketin luona Ahvenanmaan kapeikossa olevaa miinakenttäänsä. Ahvenanmaata vastapäätä olevaa miinakenttää purettiin päivästä toiseen 16-18 aluksen voimin. Raivattavan alueen pitkulainen
        muoto suuntautui suoraan kohti Ahvenanmaata. Suomen tiedustellessa syytä operaatioon, heille vastattiin huoltotoimien olevan menossa.
        Siis juuri Kannaksen suurtaisteluiden ollessa kiivaimmillaan.

        Ruotsin laivasto liikehtikin näkyvästi Ahvenanmaan tuntumassa tuon raivauksen jälkeen.
        Varsinkin sen jälkeen kun Suomi joutui lähettämään lähes kaikki miehet Ahvenanmaalta
        Kannakselle ja saarille jäi vain minimi miehitys.

        Ruotsi oli jälleen valmiina ja kärkkymässä Ahvenanmaata itselleen, jos Suomen puolustus romahtaisi. Muistissa oli vuoden 1918 nöyryytys!

        Kannaksen taisteluiden helpottaessa lähetettiin Ahvenanmaalle kiireesti takaisin kaikki sinne
        tarvittavat joukot ja miehitys, lähinnä juuri Ruotsin takia.

        Kyseessä taisi olla JP 6 joka oli Ahvenanmaalla
        likimain helmikuusta 1944 kesäkuuhun 1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin.

        P.S.

        Tietenkin sanot että Mäkelä kirjoittaa omiaan kun hänetkin on paljastettu OSS:n agentiksi sodan jälkeen.

        Pekka Turunen kertoi tuon asian Oulussa käydessään!

        Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, juttuja ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin. Tämäkin Mäkelän OSS -juttu.

        http://de.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

      • Salaista palapeliä
        Perfect Troll kirjoitti:

        >Hänen muistelmiensa todenmukaisuus on hyvin kyseenalainen<

        Juuri tuon takia kirjoja onkin esitelty useampia. Noissakin kirjoissa kerrotaan Ahvenanmaan tapahtumista koskien kesää 1944.
        Tietenkin sanot seuraavaksi että Kalle Lehmus on sittemmin paljastettu vakoilijaksi... entäs Mäkelä?

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Lehmus


        Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
        Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s

        Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.

        Jukka L. Mäkelä esittelee tiedustelutietoja. Mitään faktaa Ruotsin maihninnousuunnitelmista ei ole, vain oletuksia.

        Ruotsilla oli tietysti oikeus varmistaa liikkumavapaus omilla aluevesillään. On todennäköistä, että se halusi myös avata ahvenanmaalaisille tarvittaessa evakuointitien Ruotsiin.

        Asialla ei ole mitään tekemistä ruotsinkielisten joukkojen taistelutahdon kanssa. Ahvenanmaan puolustamisesta oli Marskin yksiselitteinen käsky. Se koski myös ruotsinkielisiä joukkoja ja tarvitttaessa taistelua ruotsalaisia vastaan.

      • Päivänselvää!
        1944 kesällä kirjoitti:

        Jukka L Mäkelä kirjoittaa mainiossa kirjassaan, Salaista palapeliä, sivulla 252-254, aiheesta tähän malliin:

        Kaikki tiedustelutiedot viittasivat Ruotsin valmistautuvan maihinnousuun Ahvenanmaalle!

        Ruotsin laivasto purki kesällä 1944 Märketin luona Ahvenanmaan kapeikossa olevaa miinakenttäänsä. Ahvenanmaata vastapäätä olevaa miinakenttää purettiin päivästä toiseen 16-18 aluksen voimin. Raivattavan alueen pitkulainen
        muoto suuntautui suoraan kohti Ahvenanmaata. Suomen tiedustellessa syytä operaatioon, heille vastattiin huoltotoimien olevan menossa.
        Siis juuri Kannaksen suurtaisteluiden ollessa kiivaimmillaan.

        Ruotsin laivasto liikehtikin näkyvästi Ahvenanmaan tuntumassa tuon raivauksen jälkeen.
        Varsinkin sen jälkeen kun Suomi joutui lähettämään lähes kaikki miehet Ahvenanmaalta
        Kannakselle ja saarille jäi vain minimi miehitys.

        Ruotsi oli jälleen valmiina ja kärkkymässä Ahvenanmaata itselleen, jos Suomen puolustus romahtaisi. Muistissa oli vuoden 1918 nöyryytys!

        Kannaksen taisteluiden helpottaessa lähetettiin Ahvenanmaalle kiireesti takaisin kaikki sinne
        tarvittavat joukot ja miehitys, lähinnä juuri Ruotsin takia.

        Kyseessä taisi olla JP 6 joka oli Ahvenanmaalla
        likimain helmikuusta 1944 kesäkuuhun 1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin.

        P.S.

        Tietenkin sanot että Mäkelä kirjoittaa omiaan kun hänetkin on paljastettu OSS:n agentiksi sodan jälkeen.

        Pekka Turunen kertoi tuon asian Oulussa käydessään!

        Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, juttuja ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin. Tämäkin Mäkelän OSS -juttu.

        http://de.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

        Ruotsalaiset näkivät tottakai asian niin että vaihtoehtoja on kaksi: Ahvenanmaan miehittää NL tai Ruotsi. Ei siinä tarvittu kahta sanaa! Ihantalan ihme pelasti tältäkin ongelmalta.

      • lasketa sitä
        käsittää ero kirjoitti:

        historiatiedon ja mainonnan välillä. Mainosmiehet ovat laskeneet kaikki tappiot kaatuneiksi. Stefan Forss on pätevä tutkija ja Benedict Zilliacus oli itse taisteluissa mukana tulnnjohtajana.Ei heidän tekstissään ole virheitä. Muutenkin sekä Etulinjan edessä että Tali-Ihnatala ovat historiatiedoiltaan täysin oikeita.Taiteellinen taso on sitten toinen juttu. Eikä Tali-Ihantala mitenkään hehkuta ruotsinkielisiä joukkoja.

        Koeta päästä irti omista kuvitelmistasi ja pysyä tosiasioissa.Loputon saman jauhaminen ei myöskään herätä luottamusta.

        että heidän esityksistään aina jää uupumaan viittaukset niihin kaikkein kuuluisimpiin tapahtumiin, joista Suomen ruotsalaiset ovat kuuluisuutensa sotilaina saavuttaneet...

        "Ei heidän [Forsin ja Zilliacuksen] tekstissään ole virheitä"

        He yrittävät tehdä uutta, ruotsalaisten mainetta valheellisesti puhdistavaa historiaa sillä, että painottavat miitä tapahtuymia, joista ruotsalaisilla ei ollut mahdollisuutta juosta karkuun, ja unohtavat ne tapahtumat, joissa ruotsalaiset juoksivat kuin päättömät kanat.

      • S-ruotsalaiset
        Päivänselvää! kirjoitti:

        Ruotsalaiset näkivät tottakai asian niin että vaihtoehtoja on kaksi: Ahvenanmaan miehittää NL tai Ruotsi. Ei siinä tarvittu kahta sanaa! Ihantalan ihme pelasti tältäkin ongelmalta.

        eivät edes harkinneet sellaista vaihtoehtoa, että tiukankin paikan tullen Ahvenanmaa pidettäisiin Suomella, ja siinä yhteydessä saattaisi tulla myös tappioita, mukaanluettuna kaatuneita.

      • oli suunnitelma
        Päivänselvää! kirjoitti:

        Ruotsalaiset näkivät tottakai asian niin että vaihtoehtoja on kaksi: Ahvenanmaan miehittää NL tai Ruotsi. Ei siinä tarvittu kahta sanaa! Ihantalan ihme pelasti tältäkin ongelmalta.

        Tanne West Ahvenanmaan miehittämiseksi. Siihen kerättiin jo laivoja ja miehiä.Se oli siis todellinen vaihtoehto. Saattaa olla, että ruotsalaisilla oli siitä tietoa ja he halusivat varmistaa halukkaiden evakuoinnin Ruotsiin.

        Ruotsin miehitysuunnitemista ei ole tietoja.

      • Esitä todisteita!
        S-ruotsalaiset kirjoitti:

        eivät edes harkinneet sellaista vaihtoehtoa, että tiukankin paikan tullen Ahvenanmaa pidettäisiin Suomella, ja siinä yhteydessä saattaisi tulla myös tappioita, mukaanluettuna kaatuneita.

        Ahvenanmaan suhteen Suomella oli vain yksi vaihtoehto. Ahvenanmaata puolustetaan riippumatta hyökkääjän kansallisuudesta. Se oli Marskin käsky ja muita ei otettu vastaan.

        Mitkä suomenruotsalaiset piirit harjoittivat jotain muuta suunnittelua? Kerro tietosi, vai valehteletko vain puhtaasta ruotsalaisvihasta?

      • virheet
        lasketa sitä kirjoitti:

        että heidän esityksistään aina jää uupumaan viittaukset niihin kaikkein kuuluisimpiin tapahtumiin, joista Suomen ruotsalaiset ovat kuuluisuutensa sotilaina saavuttaneet...

        "Ei heidän [Forsin ja Zilliacuksen] tekstissään ole virheitä"

        He yrittävät tehdä uutta, ruotsalaisten mainetta valheellisesti puhdistavaa historiaa sillä, että painottavat miitä tapahtuymia, joista ruotsalaisilla ei ollut mahdollisuutta juosta karkuun, ja unohtavat ne tapahtumat, joissa ruotsalaiset juoksivat kuin päättömät kanat.

        Forssin ja Zilliacuksen teksteissä.

      • peräänkuulutetaan
        Esitä todisteita! kirjoitti:

        Ahvenanmaan suhteen Suomella oli vain yksi vaihtoehto. Ahvenanmaata puolustetaan riippumatta hyökkääjän kansallisuudesta. Se oli Marskin käsky ja muita ei otettu vastaan.

        Mitkä suomenruotsalaiset piirit harjoittivat jotain muuta suunnittelua? Kerro tietosi, vai valehteletko vain puhtaasta ruotsalaisvihasta?

        Suomella varmaankin oli vain yksi vaihtioehto, mutta s-ruotsalaisilla oli toinen: Ahvenanmaa annetaan Ruotsille, jos se sitä tulee vaatimaan.

        Lue: Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984)

        Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

        s. 131:

        "Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."

      • JP 6
        puolustuksesta kirjoitti:

        Ahvenanmaasta vastasi Merivoimiin kuuluva 7. Rannikkoprikaati komentajana everstiluutnantti J. Olin.Tähän joukkoon kuului runsaasti ruotsinkielisiä.

        Kesällä 1944 saarille siirrettiin Erillinen Pataljoona 9 ja Rannikkopataljoona 3.Ne olivat suomenkielisiä.

        Ahvenanmaan suojeluskuntapiiriin liittyi noin 700 miestä. Vapaaehtoisia palveli myös ruotsinkielisissä rintamajoukoissa.

        Koska saarilla ei taisteltu, jäivät ahvenanmaalaisten tappiot hyvin pieniksi.

        Jutut ruotsalaisten maihinnoususuunnitelmista menevät puhtaasti Kumeniuksen piikkiin. Totta kai Ruotsi piti saaristoa silmällä jo puolueettomuusvartioinninkin takia.

        JP 6 oli todellakin Ahvenanmaalla 27.3.1944 - 10.6.1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin. Komentajana oli evl. Tapio Peitsara

        Lähteenä Antti Juutilainen Nuoren Jääkärin tie, Jääkäripataljoona 6 1943-1944, sivu 10 ja sivut 49-61 luku 4 Ahvenanmaan matka.

      • JP 6
        JP 6 kirjoitti:

        JP 6 oli todellakin Ahvenanmaalla 27.3.1944 - 10.6.1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin. Komentajana oli evl. Tapio Peitsara

        Lähteenä Antti Juutilainen Nuoren Jääkärin tie, Jääkäripataljoona 6 1943-1944, sivu 10 ja sivut 49-61 luku 4 Ahvenanmaan matka.

        JP 6 oli todellakin Ahvenanmaalla 27.3.1944 - 10.6.1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin. Komentajana oli evl. Tapio Peitsara

        Lähteenä Antti Juutilainen Nuoren Jääkärin tie, Jääkäripataljoona 6 1943-1944, sivu 10 ja sivut 49-61 luku 4 Ahvenanmaan matka.


        Sivuilla 49-61 luku 4. Ahvenanmaan matka

        s. 49: "Saaristomeren Rannikkoprikaati vastasi keväällä 1944 Ahvenanmaan puolustuksesta ja alueellisesta koskemattomuudesta. Tämän eversti Niilo Heiron komentaman Rannikkoprikaatin vastuulle kuuluivat sekä Saaristomeri että Pohjanlahti. Vajaasti miehitettyjen kiinteiden rannikkolinnakkeiden tulen ei katsottu riittävän saaria puolustettaessa, joten liikettä edustava Jääkäripataljoona 6 päätettiin irroittaa Ratsuväkiprikaatista ja kuljettaa Ahvenanmaalle. Pataljoona siirtyi näin osaksi Merivoimia, alistettuna sen komentajalle kenraaliluutnantti Väinö Valveelle. Jääkäripataljoona 6 oli ainoa saarille tuossa vaiheessa siirretty jalkaväkijoukko-osasto."

        Antti Juutilainen: NUOREN JÄÄKÄRIN TIE. Jääkäripataljoona 6 1943-1944,
        JP 6:n historiikkitoimikunta, Gummerus 1993

    • Alahab ottaa selvää

      Hyviä kirjoja SUMMAN taisteluista Talvisodasta ja tietysti myös suomenruotsalaisten sotahommista:

      Sotatieteen laitos: Talvisodan historia, osa 1-6, WSOY
      Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osai I-XI ja erikoisesti osa VII 1944 tapahtumista.
      Andersen, Matts: Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
      Juutilainen, Antti: Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944. WSOY. Juva 1997 . 250 s.
      Kulomaa, Jukka: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
      Rundt, Dennis: Munsalaradikalismen: En studie i politisk mobilisering och etablering. Åbo Akademis förlag, Åbo 1992. ISBN 952-9616-17-1.
      Salminen, Esko: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
      Smedjebacka, Helge: Jääkärikenraalin elämä. Suomentanut Matti Kettunen. F. U. Fagernäs 1894-1980
      Stenström, Lars: Krigsvägar. 1997.
      Tasala, Markku: Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.
      Uppslagsverket Finland (1983).

      W. H. Halsti: Suomen Sota 1939-1945, osat 1-3, osa 1, Talvisota, Otava 1957.
      Oksanen Eki: Summan miehet, Kirjayhtymä, 1984, 331 s. ( Ehkä paras ja tarkin tutkimus Summan läpimurron tapahtumista! )
      Hakala Jaakko & Santavuori Martti: Summa : kertomus 3. (6.) ja 5. Divisioonan vaiheista talvisodassa 1939-40, Otava, 1960, 260 s.
      Sotahistoriallinen Aikakauskirja, nro15, 1996
      J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
      Orvar Nilsson: Suomen asiasta tuli omani, Schildts Förlags Ab 2003
      Gallén Jarl: Tionde regimentet (JR 10), Söderström & C:o, 1941, 283 s.
      Mörne Håkan: Kunnian latu. Kuvia talvisodastamme 1939-1940, Otava, 1941, 268 s.
      Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s
      Reponen Kalervo: Etulinjoilla Summassa, Ylä-Sommeessa ja Viipurinlahdella, Karisto, 1940, 182 s.
      Salmi Viljo: Tulilinjojen ihme - Todellisuuskuvaus Summan-Viipurin rintamalta, WSOY, 1940, 188 s.
      Tikkanen Pentti H: Summan tulihelvetti, Karisto, 1980, 245 s.
      Erho Kaarlo: Summa sotamiehen kynällä piirrettynä. Muistelmia Raumalaiskomppanian (JR 8) vaiheista Summan ja Länsikannaksen sekä Viipurin puolustuksessa, Wsoy, 1940, 173 s.
      Hämäläinen Valde: Rivimiehenä talvisodan Summassa, 1976, 159 s.
      Järventaus K A: Summan savut, Wsoy, 1940, 230 s.

      Ahvenanmaan tapahtumat ja vakoilu:
      Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
      Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s
      Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.
      Alava Ali: Erikoisosasto Pohjoinen, Karisto, 1979, 220 s.

      Tapahtumista sodan jälkeen:
      Lahti-Saloranta: Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982

      Tukhoman viestinviejistä Talvi- ja Jatkosodan aikana:
      Rusi Alpo: Lehdistösensuuri jatkosodassa - sanan valvonta sodankäynnin välineenä 1941-1944, Suomen hist.seura, 1982, 394 s.
      Vilkuna Kustaa: Sanan valvontaa - sotiemme aikaisen sensuurin toiminta, Otava, 1962, 188 s.

      • Summa summarum

        Tämä on ihan pakko lisätä:

        Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani,Wsoy, 1951, 402 s.

        Erittäin hyvä kokonaiskuva Talvisodasta Kannaksella. Tilanteen kehitys kuvattu ja kerrottu mm. hyvillä kartoilla. Summasta on upeat ja isot ilmakuvat ja karttoja suurennoksineen. Hyvä kirja ottamatta sen enempää aiheeseen kantaa.

      • Summa summarum
        Summa summarum kirjoitti:

        Tämä on ihan pakko lisätä:

        Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani,Wsoy, 1951, 402 s.

        Erittäin hyvä kokonaiskuva Talvisodasta Kannaksella. Tilanteen kehitys kuvattu ja kerrottu mm. hyvillä kartoilla. Summasta on upeat ja isot ilmakuvat ja karttoja suurennoksineen. Hyvä kirja ottamatta sen enempää aiheeseen kantaa.

        Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaisten juoksentelusta seurasi!

        Harald Öhquist kirjoittaa Mannerheim -linjan menetyksen syistä

        Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) Mannerheim -linjan menetyksen syistä hyvin kuvaavan kommentin sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään.

        Päivä on 11.2.1940 ja juttu kuuluu näin:

        "Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,

    • asiantuntemuksella

      ja hartaudella stalinistit ja eiryläiset kuseksivat omiin muroihin.

      • Anonyymi

        Olenkin aina tiennyt stallareiden olevan rantaruotsalaisia:-D

    • Anonyymi

      Ovelasti pantiin ruotsalalaiset vitjaan kun Summa oli jo romahtamassa jotta voitais sitten syyttää ruotsalaisia.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

      jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
      Maailman menoa
      43
      2478

    2. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

      ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
      Maailman menoa
      74
      2457

    3. Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

      Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
      Maailman menoa
      73
      2362

    4. Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus

      jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.
      Maailman menoa
      51
      2112

    5. Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään

      Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl
      Maailman menoa
      32
      1857

    6. Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

      Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
      Maailman menoa
      82
      1681

    7. Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista

      Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      21
      1123

    8. Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %

      Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r
      Maailman menoa
      7
      1014

    9. Rakastan sinua hiljaisuudessa

      Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
      Rakkaus ja rakastaminen
      41
      985

    10. Eläköön kuningas, kuningas on kuollut

      Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön
      Kemijärvi
      55
      874
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt