Usko, pidä kiinni ja tunnusta

Olen aikaisemmassa aloituksessani kertonut uskoontulostani. Tämä on jatkoa kertomukselleni.
Kaikki kertomuksessani on totta ja itse koettua.

Usko, pidä kiinni ja tunnusta.

Kun sinä olet tehnyt uskonratkaisun niin kokosydämisesti kuin ymmärrät ja osaat ja jos tunteet pelastusvarmuudesta eivät tule heti, sinun on silloin luotettava Raamatun Sanaan.
Me pelastumme uskomalla Raamatun Sanaan ja pitämällä siitä kiinni.

"Tunteet ovat hyvin huono uskon mittari. Usko ei ole kiinni tunteista. Tunteetkin kyllä tulevat sitten myöhemmin. Usko Jumalan Sanan lupauksiin ja lepää Hänessä."

Nämä sanat minä sain erään vanhemman uskovan kautta kun olin helluntaiseurakunnassa käynyt polvistumassa katumuspenkillä ja puolestani oli rukoiltu. En kuitenkaan kokenut yhtään mitään. Viikkoa aikaisemmin saamani hengellisen kokemukseni tähden uskoin että nyt saan kokea jotakin aivan valtavaa. Nythän annan itseni Herralle ihan kokosydämisesti. Olin viikkoa aikaisemmin käynyt kokouksessa vain katsomassa mitä ihmeitä Jumala siellä tekee. Seurakunnassa oli sillä kertaa vieraileva puhuja. Hänen kokouksissa parantuu sairaita ja tapahtuu muitakin Jumalan ihmeitä. Näin minulle oli kerrottu. Menin kokoukseen ”tunnustelijaksi” ja sain kokea Jumalan parantavan voiman ruumiissani. Tulin hyvin siunatuksi. En kuitenkaan jättäytynyt siinä kokouksessa vaikka saarnaaja kehoittikin voimakkain sanoin. Hän sanoi: ”Täällä on monia joiden pitäisi tulla Jeesuksen luokse.”
Tiesin että minä olen yksi tällainen henkilö jonka pitäisi tulla, mutta en voinut tulla koska olin päättänyt etukäteen etten siinä kokouksessa tekisi mitään ratkaisua.

Nyt viikkoa myöhemmin olin toista kertaa elämässäni helluntailaisten kokouksessa. Menin kokoukseen vain yhtä asiaa varten. Kokouksen lopussa menin eteen antautuakseni Jumalalle kokosydämisellä päätöksellä lähteä seuraamaan Jeesusta. Olin jopa päättänyt tunnustaa jokaisen tietoisen synnin jonka olin tehnyt jos niitä minulta kysyttäisiin. Päätin tehdä niin kokosydämisen ratkaisun kuin vain osasin ja ymmärsin. Hämmästyksekseni minulta ei kysytty muuta kuin että tahdonko tulla uskoon. Minä vastasin: "tahdon". Minua pyydettiin polvistumaan ja minun puolestani rukoiltiin. Petyin valtavasti koska en nyt kokenut yhtään mitään. Oltuani siinä aikani polvillani, saarnaaja nousi ja jätti minut ihan yksin. Hetken kuluttua nostin päätäni ja katsoin ympärilleni. Näin hymyileviä uskovia jotka nousivat penkeistään ja kävelivät kohti ovea. He olivat lähtemässä pois. Siinä ajatuksissani aloin saarnaamaan itselleni jotenkin tähän tapaan:

"Nyt sinä olet vienyt uskon asiasi niin pitkälle kuin osaat ja ymmärrät. Sinä tulit Jeesuksen luokse mutta Jeesus ei ottanut sinua vastaan. Kaikki on nyt loppu. Sinulla oli mahdollisuutesi viikko sitten kun sait kokea Jeesuksen parantavan kosketuksen. Nyt on jo aivan liian myöhäistä. Ei Jeesus enään huoli sinua koska viikko sitten hylkäsit Hänen kutsunsa. Nouse nyt ja lähde äkkiä täältä pois. Älä koskaan enään palaa tänne takaisin. Katso nyt noita ihmisiäkin. Ne nauraa ja pilkkaa sinua koska he tietävät että sinä tulit Jeesuksen luokse ja että Jeesus ei ottanutkaan sinua vastaan. Helvettiin sinä joudut. Mene ja hirtä itsesi sinne pihakoivuun."

Ymmärrät että tuo saarna ei kuulostanut hyvältä. Olin umpikujassa. Mitä tehdä? Olin vienyt uskon asiat niin pitkälle ja syvälle kuin osasin ja ymmärsin. Kuitenkaan Jeesus ei ottanut minua vastaan. Olin seinää vasten. Ajattelin siinä mielessäni etten voi lähteä kirkosta mihinkään. Olinhan tullut Jeesuksen luokse ja koska Jeesus ei ottanutkaan minua vastaan, ei minulla ole enään mitään paikkaa mihin mennä. En siis voinut lähteä mihinkään. Niin minä sitten istuin siihen paikkaan jossa olin istunut kokouksen ajan. En lähtisi tästä mihinkään. Saavat viedä minut väkisin ulos. Näin päätin sydämessäni.

Siinä istuessani, vierelleni tuli uskova, minulle täysin tuntematon mies. Hän kysyi minulta: "Miten sinulla on asiat?" En kyennyt vastaamaan hänelle yhtään mitään. Peitin kasvoni käsilläni ja painoin pääni polvieni väliin kyynelten valuessa poskipäitä pitkin. Pelkäsin että hän huomaa tilani ja näkee minun itkevän. Olinhan jo 30 vuotias mies.

Jos kuvaisin tuntemuksiani mitä tuossa hetkessä koin ja miksi itkin. Koin että olin ikäänkuin pudonnut hyiseen kylmään avantoon. Ympärilläni oli täydellinen pimeys. Mitään toivoa pelastuksesta ei ollut. Olin varma siitä että hukun. Helvetin kauhut ja suuri pelko valtasi minut. Myöhemmin olen ymmärtänyt että olin kirjaimellisesti Saatanan valheen avannossa ja että hän oli näiden ajatuksieni takana.

No, nyt sitten vieressäni seisoi Jumalan palvelija. Hänellä oli aseenaan Jumalan Sanan miekka. Olen myöhemmin kuvannut tuota Jumalan Sanan miekkaa myös Jumalan Sanan pelastusköydeksi. Tuo mies oli kysynyt minulta että miten minun asiani ovat.
En kyennyt kyynelteni keskeltä vastaaman hänelle sanaakaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi nuo alussa mainitsemani sanat. Hän aloitti lyhyen puheensa sanomalla: "Sinä tulit Jeesuksen luokse." Huomasin että tuo on totta. Näin olin ajatellut ja päättänyt mennessäni eteen rukoiltavaksi. Sitten hän jatkoi:

"Jeesus Kristus sanoo: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Sinä saat jäädä Jeesuksen luokse ja hän ei koskaan hylkää sinua."

Muistin Jeesuksen sanoneen nuo sanat Raamatun sivuilla. Olin joskus itse lukenut nuo sanat Raamatusta. Jos en olisi tiennyt Jeesuksen sanoneen noita sanoja, minun olisi ollut pakko pyytää häntä näyttämään Raamatusta tuo Jeesuksen lupaus. Niin vakavasta asiasta oli kysymys. Minua ei voinut tuossa tilanteessa pelastaa mitkään ihmisten vakuuttelut. Tarvitsin jotakin paljon luotettavampaa. Sain Jumalan Sanan. Jumalan sotilas heitti minulle Jumalan Sanan pelastuksen köyden. Hän ikäänkuin sanoi: "Ota tästä kiinni."
Vertailin hetken mielessäni tuota Jeesuksen Sanaa ja sitä sanaa mitä olin aikaisemmin ajatellut, nimittäin että Jeesus ei ottanut minua vastaan. Tässä oli nyt kaksi toisistaan vastakkaista ilmoitusta. Mietin kumpaanko sanaan kiinnitän uskoni ja luottamukseni. Mikä tässä nyt on totuus?
Päätin panna kaiken uskoni ja luottamukseni tuohon Jeesuksen lupaukseen: "Sitä joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37).
Tartuin uskossa kiinni Jeesuksen lupaukseen. Päättelin mielessäni että tuo lupaus täytyy koskea myös minua siitäkin huolimatta etten koe yhtään mitään ja vaikka tulen Hänen luokseen näin myöhään.
Tiedätkö mitä minulle tapahtui? Tuo Jeesuksen Sana nosti minut kuiville siitä Saatanan hyisen jäätävästä valheen avannosta. Haluan painottaa tätä totuutta; minulla ei todellakaan ollut mitään muuta kuin tuo Jumalan Sana josta ottaa kiinni. Jumalan Sana pelasti ja nosti minut kun otin siitä kiinni uskossa ja luotin siihen.

Tuo Jumalan soturi pyysi minua vielä iltakahville luokseen. Hetken epäröimisen jälkeen suostuin. Ajoin autollani hänen perässään hänen kotiinsa. Istuin iltaa hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Keskustelimme uskon asioista ja joimme kahvia. Sitten rukoilimme vielä. En kokenut siinä muuta kuin että: "Eiköhän se nyt tästä lähde. Olenhan minä tehnyt oman osuuteni. Enempää en voi tehdä. Jumala saa hoitaa loput." Näin ajattelin ajaessani iltayöllä kotiin.

Seuraavasta päivästä en muista mitään erikoista. Se oli sunnuntai ja olin vapaa töistä.
Mutta maanantaiaamuna kun tulin työmaan taukotupaan ja aloin kaatamaan kahvia kuppiini, tapahtui jotakin. Huoneessa istui kääntymätön uskosta osaton työkaverini. Hän katsoi minua mielenkiinnolla ja kysyi: "Jaikal, mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maanantai aamuna." En tuossa hetkessä katsonut tarpeelliseksi tunnustaa mitä minulle oli tapahtunut. Hän kuitenkin näki että jotakin oli nyt tapahtunut. Istuin hänen ja muutaman muun kaverin kanssa keskustelemaan ja juomaan kahvia. Keskustelu kääntyi heti tavallisiin arkiasioihin. Tuona aamuna olin iloinen vaikka tavallisesti olin aina ollut huonovointinen ja varmasti surkea ilmestys maanantai aamuisin kl 5.10.

Menin sitten työmaalle ja aloitin työni. Silloin Pyhä Henki sanoi minulle sisimmässäni: "Nyt sinä olet lähtenyt seuraamaan minua. Minä tahdon että sinä tunnustat minun nimeni ihmisten edessä. Tunnusta työkavereillesi että minä Jeesus Kristus olen nyt sinun Herrasi ja Vapahtajasi."

Pyhä Henki muistutti minua myös Jeesuksen sanoista: ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt 10:32). Sanoin Herralle että jos tuo sama mies esittää minulle tuon kysymyksen vielä kerran samoilla sanoilla, silloin minä tunnustan Jeesuksen Herrakseni hänelle ja kaikille taukotuvassa oleville työkavereilleni.

Kun seuraavan kerran astuin sisälle taukotupaan, arvaappas mitä tapahtui? Sama mies istui samassa paikassa ja sanoi sanatarkasti samat sanat: ”Jaikal, mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maanantai aamuna?" Silloin minä suljin radion ja rykäisin kuuluvasti saadakseni kaikkien huoneesssa olijoiden huomion kiinnitetyksi minuun. Kun huoneessa oli tullut aivan hiljaista ja kaikki n.12 miestä katsoivat minuun, sanoin kuuluvasti:

"Erkki (muutettu nimi) tuossa kysyy minulta että mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maanantai aamuna. Minun täytyy tunnustaa että minulle on todellakin tapahtunut jotakin. Olin lauantai-iltana helluntaiseurakunnan kokouksessa. Menin siellä eteen siinä tarkoituksessa että Jeesus pelastaisi minut ja saisin syntini anteeksi. Jättäydyin Hänelle kokosydämisesti. Otin Jeesuksen Kristuksen vastaan Herrakseni ja Vapahtajakseni.
Nyt Jeesus Kristus on minun Herra ja Vapahtaja."

Heti kun olin tämän sanonut, tunsin että joku iloitsi valtavasti sisimmässäni. Sain kokea valtavan ilon ja vapauden tunteen. Ihmettelin tuota kokemustani. Ajattelin että jos Jeesuksesta todistaminen on näin valtavan riemullista, tahdon todistaa Herrastani jokaiselle tuntemalleni henkilölle. Se mitä sain kokea tuossa hetkessä on pelastus. Raamatussa lukee näin:

Room 10:8-10 "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä JOS SINÄ TUNNUSTAT SUULLASI JEESUKSEN HERRAKSI ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN."

Tunnustin suullani Jeesuksen Kristuksen Herrakseni ja minä sain kokea pelastuksen. Aivan niin kuin Raamatussa lukee. Kun olin kokouksessa jättäytynyt enkä kokenut yhtään mitään, pelastuin ottamalla uskossa kiinni Jumalan Sanasta. Tunnustamalla Jeesuksen Herraksi minä "pääsin läpi" ja koin pelastuksen konkreettisesti tunnemaailmassani. Siis, Jumalan Sana ja suun tunnustus pelastaa ihmisen. Jeesus pelasti minut ja Hän pelastaa sinutkin. Jeesushan on lihaan tullut Jumalan Sana. Raaamattu sanoo vielä:

Jes 46:4 "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin MINÄ NOSTAN, MINÄ KANNAN JA PELASTAN."