Isäni omistaa osuuden soranottoalueesta, jonka hän on ostanut omalta isältään, mutta nyt emme löydä mistään kauppakirjoja. Isoisäni ei hakenut lainhuutoa tuolle osuudelleen koskaan, mutta kukaan muista osakkaista ei ole koskaan kiistänyt tätä osuutta suohon sorakuoppaan.
Nyt isäni haluaisi myydä minulle tuon osuuden, mutta häneltäkään ei löydy muuta näyttöä tuosta osuudesta, kuin verottajan tiedot tuosta osuudesta, joka on kaiketi ongittu jostain (?) rekisteristä.
Onko kenelläkään tietoa, miten saisimme tähän osuuteen lainhuudot? Olen kuullut jostain kuulutuslainhuudosta???
Nyt isäni haluaisi myydä minulle tuon osuuden, mutta häneltäkään ei löydy muuta näyttöä tuosta osuudesta, kuin verottajan tiedot tuosta osuudesta, joka on kaiketi ongittu jostain (?) rekisteristä.
Onko kenelläkään tietoa, miten saisimme tähän osuuteen lainhuudot? Olen kuullut jostain kuulutuslainhuudosta???
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Olen kuullut jostain kuulutuslainhuudosta???
Jos alkuperäisiä kauppakirjoja ei löydy (tai kaupanvahvistajan oikeaksi todistamaa kopiota), lainhuuto onnistuu vain kuuluttamalla.
Ensiksi kannattaa yrittää muistella, kuka oli kaupanvahvistajana siinä kaupassa, millä isä osti määräosan kiinteistöstä. Kaupanvahvistajan kun on säilytettävä pysyvästi jäljennökset vahvistamistaan asiakirjoista. Joten, alkuperäinen kauppakirja on yleensä korvattavissa kaupanvahvistajan oikeaksi todistamalla jäljennöksellä. Jos kaupanvahvistaja on kuollut, on yritettävä selvittää, mihin hänen arkistonsa on viety säilytettäväksi (mahd. maakunta-arkisto).
Jos kauppa ei ole kovin vanha, jäljennös kauppakirjasta voi olla myös maanmittauskonttorissa (kaupanvahvistajan ilmoituksen liitteenä). Kannattaa kysäistä.
Mutta siis, kuulutuslainhuudosta:
Kuulutuslainhuuto tulee kysymykseen kahdessa tilanteessa:
1. jos lainhuudon hakija ei voi esittää alkuperäistä saantokirjaa (tai kirjaamisviranomaisen tai julkisen kaupanvahvistajan oikeaksi todistamaa jäljennöstä), mutta saattaa todennäköiseksi, että hänellä on laillinen saanto kiinteistöön. Hänen on muiden asiakirjojen tai jäljennösten perusteella osoitettava saantokirjan sisältö ja että se on oikeassa muodossa tehty. Eli jonkinlainen ("ei-virallinen") kopio kauppakirjasta pitäisi tällöin olla.
2. Jos minkäänlaista kopiota tms. kauppakirjasta tai muusta saantokirjasta ei ole olemassa, mutta hakija voi näyttää, että hän tai hänen edeltäjänsä ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan hallinneet omistajana kiinteistöä eikä ole syytä olettaa, että jollakin toisella olisi parempi oikeus kiinteistöön. Hakijan tai hänen edeltäjänsä omistajanhallinta voidaan osoittaa eism. verotus- ja väestökirjan otteilla (asuinkiinteistö...) tai muilla virallisilla todistuksilla.
Jos edellytykset kuulutuslaiharin myöntämiseen ovat, kirjaamisviranomainen (kiinteistön sijaintikunnan käräjäoikeus vielä toistaiseksi...) antaa kuulutuksen ja tekee samalla päätöksen lainhuutohakemuksen jättämisestä lepäämään. Kuulutuspäätös pidetään käriksen ilmoitustaululla ja se julkaistaan myös Virallisessa lehdessä jonkin kuukauden ensimmäisessä numerossa. Lisäksi kuulutuksesta on annettava tieto sellaisille tiedossa oleville henkilöille, joiden oikeutta lainhuuto voi koskea. Kuulutus voidaan julkaista myös jossain paikkakunnan sanomalehdessä.
Kuulutuksessa kehotetaan sitä, joka katsoo itsellään olevan paremman oikeuden kiinteistöön kuin hakijalla, esittämäänä vaatimuksensa kirjaamisviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa kuulutuksen julkaisemisesta uhalla, että hakijalle muutoin myönnetään lainhuuto kiinteistöön.
Kuulutuslainhuudon saaminen siis kestää yli puoli vuotta, ja maksaa 165 euroa (siis kalliimpi kuin "tavallinen" mm. tuon Virallisen lehden kuulutusmaksun vuoksi).
Lisätietoja kiinteistön sijaintikunnan käräjäoikeudesta!
Alkuperäisiä kauppakirjoja ei ola löydetty, mutta verottaja on muistuttanut isääni joka vuosi tuosta osuudesta. Isäni on ollut omistajana vuodesta 1959 tuolle osuudelle ja hän on ollut kahdesti mukana kokouksessakin, jossa oli tarkoitus myydä tuo yhdessä omistettu sorakuoppa.
Osakasluettelo meiltä löytyy, jossa on maininta tilamme rekisterinumerosta, kun tilamme oli vielä valtion omistuksessa tuolloin ja isoisäni osti valtiolta tämän tilan. Tämä soranottoalue on kuitenkin erillinen tila, jota valtio ei ole koskaan omistanut, vaan se on ostettu aikanaan ykityiseltä tuolla porukalla ja tuskin isäni olisi sieltä voinnut ajaa satoja kuutioita soraa, jolleivat toiset osakkaat olisi häntä tunnustaneet osakkaaksi.
Olen kuullut, että toisillakin osakkailla on vähän samanlaisia ongelmia, että kauppakirjoja on hukassa, kun niitä ei ole muistettu säilyttää. Kukaan tuon alueen lainhuudon haltijoista ei ole enään hengissä. Tulee vain mieleen, että pitäisiköhän meidän koko porukalla hakea lainhuutoa, jos vaikka saisimme sen kerralla helpommin ja pienemmällä maksulla?