Poika haluaisi aloittaa jääkiekkoharrastuksen

Tiedän erään puhujan pojan, joka nuorempana pelasi jääkiekkoa. Aivan tavallinen uskovainen hän on kuitenkin. Rehti ja reilu kaveri, ja reipas muutenkin. Hän nykyään naimisissa ja lapsiakin mahtaa olla kohtalaisen monta.

ei anneta suoraa ohjetta jääkiekkoa vastaan.

Muistan kouluajoilta näitä lestadiolaislasten ongelmia. Vanhempien pitäisi ymmärtää, mitä mielipahaa he lapsilleen näillä kielloilla aiheuttavat. Lapset ovat itse koulussa kokeneet moneen kertaan, että "epäuskoiset" ovat arvokkaita ihmisiä siinä missä muutkin. Kitkaa, kinaa ja selittelyä tulee vanhempien ymmärtämättömyydestä, miksi poika ei voisi kokeilla? Pian se näkyy, miten ko. harrastus rakentaa hyvää elämää hänelle.

Heikoilla kantimilla on usko lestadiolaisilla, jos se ei kestä muuta kuin niissä hienoissa "omissa piireissä" pyörimisen.

Mieti nyt avaajakin omia toimiasi vakavasti! Mitä Sinä itse ajattelet siitä, jos ihmisen toimia rajoitetaan ja hänen saamaansa informaatiota rajoitetaan? Mitä se kertoo siitä järjestelmästä, jossa rajoittajat ovat mukana?

Ilmeisesti Myanmarin sotilasjunttakin on Sinusta oikealla asialla...

Sinä vain rajoitat OMAN LAPSESI (!) halua harrastaa!!!

Tuoko on sitä Oikeaa Uskoa??

että yhteiskunnassa yhteiskunnan tavoilla tai siitä ulos autiolle saarelle

jääkiekko ja urheilu on ankarasti kielletty kaikissa muodoissa.

Usko menee, näin SRK tahtoa on noudatettava.

sillon kun pitää körryytellä seuroihin ja törryytellä siellä sitte tuntikausia persiillään - ja vain muutaman valhein luvatun taivaspaikan tähren?

Elikkäs 10-vuotias esikoispoikamme haluaisi aloittaa jääkiekkoharrastuksen. Koulun liikunnantunnilla opettaja oli ääneen mennyt lapsia tällaiseen houkuttelemaan ja poika oli kaverinsa kanssa käynyt jäähallillakin! Näin oli maailma viemässä meidänkin poikaa...** Ammu se poika!!! Olet todella tyhmä, eikö koulu ole myös maailmassa ja se Yrkkäsi, vai onko se taivaassa.

Etkö ole tietoinen, että täällä maalilassa ruumiillista kulttuuria hoitavien ihmisten, ja eritoten junioreiden nykyisin jää ajan vie lestadiolais- nuoret???

Vielä vuosi sitten minua sanottiin valhetaiaksi, kun kerroin näiden koheltajien valtaavan jäähallit. Nyt ei kuulemma enää tämä syntiä ole, sanoi kaveri pelikassi edessä, maila sen päällä ja luonnollisesti tupakka suussa, hiukset kyníttyinä. - me saamme nyt pelata jääkiekkoa, Yrkkä ei estä.

Olen todella pahoillani, uratähtäävät juniorit jäävät tämän uuden VL allon jalkoihin ja kesävuorista n. puolet on alueellamme nyt heillä. Mene heitä opettamaan.

Otin tietysti hänet puhutteluun tällaisesta luvattomuudesta ja lupasin, että talvella käydään läheisen lammen jäällä luistelemassa. Muistutin myös koulun liikuntatuntien jääkiekosta. Mutta poika haluaisi pelata "oikeaa" jääkiekkoa ihan joukkueessa ja jäähallissa! ** Olet todella pelle. Puhuttelet opettajaa liikunnasta. Narutettavaa. Muista nyt vilkutella.

Poika pettyi, kun kerroin ettei tällaiseen ole eikä tule lupaa uskovassa kodissa, koska jääkiekossa on aina mukana väkivallan ihanointia, maailmanmusiikkia ja voitontavoittelua. Myöskään sellaiset käytännön asiat kuin raha ja kulkeminen ei meillä onnistu.** Oletko itse pelannut, koska tiedät. Kyllä se valehtelun ja tupakan voittaa, ammu Hänet kun noin tyhmä on, hoitokokous aikaan olisi sidottu saatanaan ja mennyt itse hirteen.

Hirveän selittelyn ja kinaamisen jälkeen totesin itsekseni, että tässä se taas nähtiin kuinka "hyödyllistä" on nuorison kilpaurheilutoiminta. Heti tuli kitkaa ja kinaa ja selittelyä.** Mene katsomaan Kempeleen ja Oulunsalon jäähallille, ketä siellä on??? Saarnaa heillekin.

Houkuttelevatko opettajat teillä päin nuoria tällaiseen ja eikös tällaiseen pitäisi puuttua jollakin tavalla? Ainakin vanhempainillassa otan asian puheeksi, ettei meidän muitakin lapsia houkutella "harrastuksiin". ** Kyllä jääkiekko tulimeren voittaa, kerro se pojallesi.

parkaa. Ei voi kuin ihmetellä.

Miksi ihmeessä hän ei voisi harrastaa jääkiekkoa?! Kyllä te vanhoillislestadiolaiset olette kummallista väkeä.

Jääkiekon pelaaminen on syntiä, mutta tupakointi ei..huh huh.

Urheiluseuroissa tapahtuva toiminta on haitallista:
- Lapsi joutuu liian kovan prässin kohteeksi. Vähän kehittyneemmällä tasolla harjoituksi on useita kertoja viikossa. vieläpä myöhään illalla.
- Koulunkäynti kärsii. Valmentajat antavat ymmärtää, että koulu on sivuseikka.
- Vanhemmille tulee suuria maksuja välineiden ja seuramaksujen muodossa, sekä jatkuvia kyydityksia harjoituksiin, jos ne ovat kaukana.
- Vanhemmat komennetaan talkoisiin. Talkoita voi olla vielä enemmän kuin rauhanyhdistyksellä. Esimerkiksi meidän talossamme jokin urheiluseura purki saunan rakenteet remonttia varten (tosi likaista työtä).
- Urheilua liiallisesti harrastavasta tulee vain urheilija, jonka muu urakehitys kärsii koulunkäynnin laiminlyömisestä. Mitä tekoa on vanhalla rappeutuneella urheilijalla? Yleensä han on vielä juoppokin.

Sen sijaan kuntoliikunta on hyväksi, koska nuorison kunto on huonontunut. Kuntoliikuntaa saa harrastaa, kun huvittaa ilman ärjyviä valmentajia.

Vaikka kaikki vl omituisuudet eivät ole järkeviä, niin nihkeä suhtautuminen ammattimaiseen urheiluun on erinomainen asia.

sopimattomuus!!! viimeistään rippikoulussa hänen on asia tunnustettava.

ALOITTAA HARRASTUS, JOS SE AJALLISESTI JA TALOUDELLISESTI OK.

Et voi suojella poikaasi loputtomasti muualta tulevilta vaikutteilta. Jos hän on sisäistänyt uskosi ja haluaa pysyää siinä, hän tekee niin. Jos taas ei, hän joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin kasvaessaan tekee johtopäätökset.

Jos urheiluharrastus on huono asia uskovaisen kannalta, koska se voi viedä eroon uskosta, ollaan vaikealla alueella. Mihin raja sitten vedetään? Pitäisikö lestadiolaisille olla omat kaupat? Omat koulut? Omat työpaikat? Saavatko lestadiolaiset ystävystyä ei-lestadiolaisten kanssa? Pitääkö kaikkien tiedotusvälineiden käyttö lopettaa? "Haitallisia" vaikutteitahan on maailma tulvillaan. Tynnyrissäkö lapset pitää kasvattaa?

Ja vielä. Urheiluko siis etottaa Jumalasta? Pitääkö siis kaikki muutkin asiat, jotka vievät aikaa uskolta lopettaa? Työssä käyminen estää rukoilua. Samoin epäilemättä suurperheen kasvattaminen. Pitäisiköhän lestadiolaisten kuitenkin harkita selibaattia, jolloin kaiken ajan voisi epäilemättä pyhittää uskolle?

Niinpä. Lestadiolaisuus on jo muutenkin täynnä kieltoja ja rajoituksia, joita ei tavallinen kansalainen millään tajua. Ajoittain tuntuu siltä, ettei koko oppi sisälläkään muuta kun pelkkiä rajoituksia, kieltoja ja pelotteita. Ja monet viivat ovat kovin veteen vedettyjä, eli tulkinnat ovat ilmeisen hankalia.

Tuotakohan Jumala siis halusi? Tiukkoja normeja ja sääntöviidakkoa? Tiukkaa rajan vetoa oikeiassa uskossa olevien ja muiden välillä? Sitä, että jo lapsesta saakka erotetaan oma jälkikasvu muista, jottei huonoja vaikutteita vain tule?

Olisi mukava, jos joku lestadiolainen - vaikkapa ketjun avaaja itse(!) - vaivautuisi vastaamaan.

varusteiden hinnat ja jäähinnat yms. bussivuokrat ja leirit on nykyään niin kallitta että kyse on vain rahojen keräämistä pois käyttäen vanhempien unelmia hyväksi

"meidän pojasta tulee uusi Teemu Selänne..."

Kova elämä näillä laatikossa haudotuilla lestadiolaislapsilla.

...synnin toteaminen synniksi???

Kysypäs joltakin mammonaan mieltyneeltä puhujalta perusteluja, miten urheiluharrastus voi olla niin väärin, kun mammonan kerääminen ei. Ja vetoa vielä olympiakatsomossa riekkuneeseen VL-mieheen, miten se oli sopivaa, mutta lapsesi harrastus taas ei. Peräänkuulutan järkeä ja tasa-arvoisuutta VL-sääntöihin.

Johtokunta kun puhuttelee poikaanne, hän joko parantuu tai pahentuu. Jos siitä pahentuu, joutaakin saatanalle koko ketku.

kyllä nyt viiraa pahasti. Miten jääkiekkojoukkueessa pelailu ja kilpailu olisivat syntiä tai miten ne johtaisivat pois uskonne parista? Ei se lätkä ole väkivaltaista vielä tuon ikäisillä, tuskin poikasi pääsisi edes joukkueeseen, jossa saa taklailla tai muuten luvallisesti satuttaa toista. Taklailu alkaa vasta 12-13 v, ja jos poikasi aloittaa nyt vasta jääkiekkoilun, ei hän pääse pelaamaan ammattilaiseksi asti. Lätkä on hauska harrastus, jossa saa urheilun lisäksi kavereita (vai pelottavatko nämä "vääruskoiset" sinua?)

Eikä sitä kinaa ja kitkaa ja selittelyä olisi syntynyt, jos olisit antanut poikasi osallistua "nuorten kilpaurheilutoimintaan". Sinähän siinä estit lapsesi VIATTOMAN haaveen toteutumisen - ei Jumala, ei kilpaurheilu, vaan sinä. Tuskin Jumala ketään tuomitsee paholaisen pannuun paistumaan sen takia, että pelaa lätkää??? Ja jos säännöt ovat niin pikkumaisia, niin kuka haluaa taivaaseen???

Ja ettekö te uskovat halua siinä uskossanne omanlaistanne voitontavoittelua? Jaatte ihmiset syntisiin ja oikein uskoviin omien (ei Jumalan) kriteereiden mukaan. Haluatte "voittaa" nämä syntiset uskossa ja taivaspaikoissa. Aika väkivaltaisiakin ovat monet uskontokuntanne lapset, itse olen kuullut useasta lessukakarasta jotka kulkevat hakkaamassa "vääräuskoisia" ja "syntisiä". Heitä kun paikoin oikein pelätään. Vielä voidaan ihmetellä sitä, miksi eläimiä kohdellaan teidän uskontokuntanne toimesta niin julmasti. Eiköhän ne Larsmolaiset kissankiduttajat ja - tappajatkin ole teikäläisiä? Ja maailmanmusiikki, eipä tule mieleeni mitään niin kovia levymyyntejä ja menekkiä saaneita artisteja kuin uskovaiset. Monia virsiä lauletaan paljon enemmän kuin iskelmää taikka rockia.

Itse en usko, onneksi, ja elämäni on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä miten rajoittaa lasteni harrastuksia.

voisi ottaa esille suviseuroissa. Siis urheilemisen synnillisyyden.

Minä kannatan sitä, että SRKn porukka kumoaisi syntilistastaan tämän urheiluasian.

Teillä todennäköisesti tulee olemaan ongelmia lapsen kanssa, koska perheessänne on arvot jotka eivät ole vallitsevia arvoja siinä ympäristössä, jossa lapsenne elää. Lapsi joutuu pienestä pitäen kohtuuttomaan henkiseen paineeseen, mikä tulee olemaan raskasta hänelle. Toivon, että hän selviää. Vanhempina teillä on velvollisuuksia, missään tapauksessa ette voi lastanne miltään osin hylätä vaikka hän tekisikin uskontonne näkökulmasta teidän mielestä väärän valinnan. Te olette valinneet lapsenne syntymän, hän ei ole sitä valintaa tehnyt, koska olette päättäneet hankkia lapsen, tämä asettaa teidän velvollisuudeksi myös tukea ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Jos ei hyväksy sitä, että lapsi saattaa tulevaisuudessa tehdä aivan erilaisia valintoja, kuin mitä itse kannattaa, ei lapsia kannata tehdä ollenkaan.

Erään helluntalaisperheen nuori murrosiän alkumetreillä ollut tyttö teki itsemurhan silloin kun itse olin lapsi, tapaus jäi mieleeni. Tämän asian suhteen jäi syvä hiljaisuus, lapsi oli elänyt hyvin rajoittunutta elämää verrattuna muihin koulun lapsiin. Hänen siskonsa joutui myöhemmin käymään terapiassa. Kaikki lapset eivät kestä henkisesti uskonnosta johtuvia rajoituksia, eikä sitä kestävyyttä voi lapselta edes odottaakaan. Lapsihan vasta kasvaa ja kehittyy monella tavalla myös henkiseltä osa-alueeltaan. Hän ei ole henkisesti vielä tarpeeksi kehittynyt, hän on vielä siltäkin osin lapsi.

Kirjoituksessasi kaadat syyn nuorison kilpaurheilutoiminnan päälle, etkä näe ongelman ydintä. Tämä sama kuvio tulee teillä vielä monta kertaa toistumaan. Muissakin tilanteissa kuin ainoastaan tämän jääkiekkoharrastuksen kohdalla. Todellinen syy on vanhempien uskonnollisesta vakaumuksesta johtuvissa erilaisissa arvoissa, jotka poikkeavat lapsen kohtaamista arvoista. Itse jääkiekkoharrastuksen osalta voisi myös kysyä näin päin, voisiko lapsenne tuoda jääkiekkoon omalta osaltaan sellaisia arvoja joita sieltä saattaa puuttua? Lapsenne pitäisi saada kohdata avoimesti se arvomaailma joka ympärillä vallitsee, hän pakosti joutuu siinä elämään, ettekä te voi loputtomasti häntä siltä varjella. Lopulta hän sen kuitenkin kohtaa ja tekee itse valinnat. On myös muita urheilulajeja joista hän voi valita, tämä kannattaa pitää mielessä ja kannattaa antaa lapsen kokeilla kaikenlaista ja etsiä hänelle mieluisaa harrastusta. Harrastukset on hänelle henkinen tuki silloin kun hän joutuu elämässään kohtaamaan raskaita asioita. Hän pääsee harrastusten pariin ja saa välillä muuta ajateltavaa.

http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_julistus

ootte aika onnettoimia kun ette anna poikanne pelata jääkiekkoa vaikka hän haluaisi.

Harrastin joukkueurheilua noin 10 vuoden ajan. Urheilu opetti minulle paljon asioita elämästä: toisten huomioonottamista, pettymysten sietokykyä ja vastuunottamista. Sain muutaman hyvän ystävän(joihin pidän vieläkin yhteyttä) ja lisäksi useita tuttuja. Harrastus piti minut pois tupakanpolttoringeistä ja alkoholinkäyttöni oli silloin ja on vieläkin todella mitätöntä. Oman perheeni kanssa vietetty aika sai erityistä arvoa. Kouluni ei kärsinyt, sillä harrastus antoi voimia opiskeluun. Liikunnasta on tullut minulle elämäntapa, josta en halua luopua.

Jääkiekko on kallis harrastus, myönnän sen. Taloudellisella tilanteella on silloin paljonkin merkitystä. Kehottaisin sinua kysymään lapseltasi, olisiko hän kiinnostunut jostain toisesta harrastuksesta, joka olisi edullisempi? joku koulun liikuntakerho? Lapsen kuljettaminen harjoituksiin on kyllä aika tarpeellista. Löytyisikö lähialueelta jokin harrastus tai voisiko lapsesi mennä pyörällä/kävellen/bussilla harjoituksiin? (siis lätkäkamojen raahaaminen ehkä vaikeaa noin?!)

Älä syytä missään nimessä liikunnan opettajaa, sillä hän on tarkoittanut vaan hyvää ohjaamalla lastasi harrastuksen pariin. Eikö lapsesi olisi parempi viettää murrosiässä perjantai-illat harjoituksissa kuin kaupungilla ryyppäämässä?

ÄLÄ OLE ITSEKÄS, VAAN ANNA LAPSELLESI MAHDOLLISUUS!

No rahapulat ymmärrän, mutta muu on täysin hulluutta. urheilussa pääsee hyvään kuntoon, saa mainetta (sivuseikka) ja tuo iloa. Sitä paitsi, VAIKKA koulussa menisi huonosti, mutta olisi hyvä pelaamaan hän voisi tienata tuhansia. on minullakin kaveri joka harrastaa lätkää ja hänellä on hyvät numerot koulussa.

Olin nuorena erittäin lahjakas jalkapallon pelaaja. Kävin harjoittelemassa yksikseni läheisellä kentällä päivittäin ja halusin aloittaa pelaamisen joukkueessa. Kilpaurheilu oli kuitenkin saarnattu aina synniksi enkä uskaltanut siksi liittyä paikalliseen urheiluseuraan. Vanhemmiten, kun VL-uskon älyttömyys on pikkuhiljaan valjennut minulle, harmittaa että en saanut mahdollisuutta koettaa rahkeitani ammattilaiseksi.

Jääkiekonpeluu-synti on jo historiaa. Meidän lapset ovat käyneet hallilla pelaamassa kiekkoa. Ja niin ovat toistenkin ry:n jäsenten lapset.

Nyt on uudet tuulet puhalleet monilla eri syntisektoreilla.
Omantunnon vapaus on hiljalleen palautumassa rivijäsenenkin sydämeen.

Eksyin tähän keskusteluun vahingossa.

Täytyy vain todeta että minun käy sääliksi viestin aloittajan lasta.
En voisi ikinä tehdä lapselleni noin.

Minulla on poika joka harrastaa aktiivisesti jääkiekkoa ja jalkapalloa. On harjoitellut kolme vuotiaasta ja rakastaa sitä mitä tekee. Tälläinen harrastus opettaa hänelle tiimityöskentelyä, toisten huomioon ottamista ja kunnioittamista. Hän on hyvä oppilas koulussa, en ole koskaan saanut hänestä pahaa sanaa kuulla opettajilta ja valmentajilta. Päinvastoin kehutaan kuinka hienosti hän osaa huomioida muut ja keskittyy koulussa ja harjoituksissa annettuihin tehtäviin.

Hän rakastaa harrastuksiaan ja minä vanhempana koen velvollisuudekseni ja ilokseni voida tukea lastani hänelle tärkeissä asioissa.

En voi käsittää miten joku voi olla noin ahdasmielinen, oli sitten syynä mikä tahansa, kyllä sitä luulisi ihmisen haluavan lapselleen parasta. Kannustusta ne lapset tarvitsevat ja tukea ja mahdollisuuden toteuttaa itseään ja jos se asia on lapselle jokin urheiluharrastus niin antaa mennä. Tuollaisella asenteella suljetaan monelta lapselta mahdollisuus kehittyä elämässään ja katkaistaan monelta unelmalta siivet ennen aikojaan. Ennen kaikkea junioritoiminta jääkiekossakin on lapsille hauskaa tekemistä ystävien kanssa josta opitaan monia muussakin elämässä hyödyllisiä taitoja kuten juuri tiimipelaamista, muiden huomioon ottamista ja tietynlaista kurinalaisuutta, mutta hyvässä mielessä.

Itseänikin urheilullisesti lahjakkaana nuorena pyytämällä pyydettiin urheiluseuroihin .Hyvällä omallatunnolla harrastin kahta lajia kun se minulle ajallisesti sopi, ja harrastukset on jatkuneet vieläkin. Jotkut valmentajat tosin kieltäytyvät valmentamasta mua, koska tietävät, etten lähde kilpailutoimintaan enkä edes seuran toimintaan mukaan,

Kilpaurheilu ei uskonelämää rakenna. Ei siitä tarvinnu vanhempieni mulle jauhattaa, vaan itse tunsin omassatunnossani, että jos kilpailemaan lähden, on se vaaraksi uskonelämälle. Suurin osa kilpailuistahan ja valmennuksistakin ainakin toises lajissani tapahtuivat sunnuntaisin. Seuroihin oli mielestäni parempi mennä.

Kilpaurheilun arvomaailma ei uskovaista ihmistä rakenna. Ja jos nuoren aika menee suurimmalta osin epäuskoisten parissa seurustellessa, harrastaessa, kilpailumatkoilla yms. jää rakkaat uskovaiset kaverit piann taka-alalle, eikä tämäkään ole hyväksi uskonelämälle.

Seuroissa käyminen on välttämätöntä ainakin mulle, jotta uskomassa säilyisin. sunnuntait on hyvä pyhittää Jumalalle, ei kilpaurheilulle (suurin osa tapahtumista juuri viikonloppuisin).

- Pikkuisen epäilen, että aloitus on provo. Käytät sellaista kieltä ja sanoja. Ja tuo vanhempainillassa aikomasi kannanotto: jätä ihmeessä se pois, jos siis todella olet aito ihminen tässä palstalla. Liikunnanopen työhön KUULUU ohjata lahjakkaita nuoria urheiluseurojen toimintaan mukaan, ts. jakaa tietoa.

Näkihän tuon mihin jääkiekko vie ihmisen kun katsoi viimeisen MM-kullan jälkeistä juopottelua, kuku oikeassa uskossa oleva voi kannustaa lasta tuollaiselle tielle jossa nuuiskan ja viinaksien kans läträtään

Jääkiekko ei sovi uskovaisille eikä uskottomille lainkaan väkivaltaisuutensa takia. Ylemmillä tasoilla pelattaessa periaatteena on, että kaikenlaista koiruutta saa tehdä kunhan ei joudu kiinni.

Miksi pitäisi pelata tällaista barbaaripeliä, kun sivistyneempiäkin lajeja on tarjolla? Monet lajit tulevat vielä halvemmaksikin. Juoksuun ei tarvita kuin kunnon kengät. Suunnistuksen voi aloittaa hankkimalla halvan kompassin ja seudun kartat. Juoksua ja suunnistusta varten ei tarvitse edes liittyä urheilluseuroihin.

Mitä tulee huippu-urheiluun on sanottava, että hyvin harvoista on todellisiksi huipuiksi. Yleensä ei siis kannata pyrkiä huippu-urheilijaksi. Kuntoliikuntaa sen sijaan voi harrastaa mielin määrin. Juoksevathan monet kuntoilijat maratoniakin. Kuntoliikunnassa on sekin hyvä puoli, että sitä ei tarvitse koko aikaa tehdä.

teistä lestadialaisista saa sellaisen vanhan kansan kuvan. Nyt eletään vuotta 2012 ja urheilu musiikki ja kaikki on ajankohtaista ja esillä kaikkialla. Ja te haluatte uskoa kaiken sen olevan syntiä. Herää kysymys miksi?
Jos tuo poikasi vaikka kävisi jääkiekko treeneissä tulisiko hänestä syntinen.. todennäköisesti ei. tietenkin on aina mahdollisuus että poika menee huonoihin piireihin jääkiekon kautta ja alkaa käyttäytyä teidän mukaan "syntisesti".Jääkiekko ei itsenään ole kyllä millään tavalla syntiä, paitsi jos ei ala miettiä miten se vaikuttaa ihmiseen. Todennäistä on jos siis tuo kakarasi on hyvin uskovainen hän pysyy uskossa ja käyttäytää oppien mukaan.

Kun joku "viisas" sanoi urheilun olevan syntiä.. mietitäämpä naurettavaa jos voitontahtoisuus on syntiä. Eläimetkin kilpailevat ravinnon hankinnassa ja heikon osa puoli jää ilman ja kuolee. Haluatte siis olla heikkoja.

Ei missään tapauksessa harrastusta saa suosia.
Se on kadotukseenmenosynti.

Esimerkkinä on, olisin halunnut jatkaa hiintoharrastusta,
se kiellettiin, vaikka menestyin. Pitäjäjän mestaruudet voitin.
Tökki tuli......................

Miks kauppalikke Kärkkäinen sit voi sponsoroida kärppiä?

Ettekö huomaa, että sama aloittaja on kirjoittanut jo kaksi kertaa keksitystä päiväkotiongelmasta. Ensin huonosta musiikista, nyt tansseista ja skoolauksesta. Nyt tämä jääkiekkoaloitus. Nämä ovat keksittyjä juttuja.

On meidänkin perhe uskovainen ja molemmat poikani pelaavat jääkiekkoa. Jos ei ole varaa niin pyydä jos joku sukulaisesi voisi maksaa aina puolet. Kyllä lapsen pitää antaa harrastaa. Muistan kun 7 vuotiaana olin innostunut jääkiekosta niin heti vanhempani soittivat seuraan ja pääsin heti seuraaviin harkkoihin mukaan ja välineetkin oli ostettu. Pelasinkin jääkiekkoa noin 5 vuotta.

nostanut vanhan ketjun etusivulle.

Vain aniharvathan pääsevät jääkiekossa "huipulle". Huipulle pääseminen ei ole edes tärkeää. Eihän ole mitöön sen typerämpää kuin jääkiekko... paitsi että typerämpää on sen seuraaminen.

Harrastuksekseen ja liikunnan saamikseksi voi toki pelata. Turhaahan sitä on kuvitella, että minä muka olisin jollakin alalla jokin maailman huippu.

Oikea uskovainen, ei urheile, ei opiskele, eikä halua menestyä, millään alalla ,siitä voi tulla liikaa mailman kunniaa, joka voi viedä pois uskosta, näinkö tämä on ymmäretty ?

Joko se 17 vuotias poikas on varattu änäriin? Vai onko pysyny uskossa?

Vitun vanha ketju.

Mikäs siitä jääkiekosta kielletyn tekisi?

Sano pojalle että luistimet jalkaan ja kypärä päähän ja kaukaloon. Ei sisäänlämpiävä ja omahyväinen uskonnollinen lahko saa pilata hyvää harrastusta.