AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Vaikea tilanne?

Vaikea tilanne?

21 Vastausta 7 330 Lukukertaa
Appiukko kuoli ja oli tehnyt anoppini kanssa testamentin,jossa evättiin aviokumppanin oikeus lankeavaan perintöön sitten kun anoppi potkaisee tyhjää. Vaimoni ei tästä pidä ollenkaan vaan haluaisi,että olen oikeutettu perintöön hänen miehenään myös. Kumoaako vaimoni tekemä valtakirja/testamentti hänen vanhempiensa testamentin.

Kyllä

Nähdäkseni sellaisen testamentin (ja myös lahjakirjan) voi tehdä jossa sulkee perinnön ulos
perinnönsaajan avio-oikeudesta.

Tällaista ehtoa ei perinnönsaaja voi sinänsä kumota. (olettaen että testamentti muutoin on pätevä) Tietysti voi aina lahjoittaa tai myydä omaisuus puolisolleen (tai myydä jollekin muulle) Myös puolisolle voi antaa vaikka osuuden omaisuuteen, muttä tämä on sitten jo yhteisomistusta. Avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen perintöä ei voida lukea.

Ja jos testamentin tekijä oli tosi nokkela niin testamentissa on vielä määrätys että se koskee myös sijaantulevaa omaisuutta. Tällöin jos myyt perintöä niin siitä saatavat tulot eivät ole avio-oikeuden alaista omaisuutta.

Siperia opettaa

Vanhemmat haluavat turvata avioeron varalta lastensa perintönä ja lahjana saaman omaisuuden säilymisen suvussa. Tyttären puoliso ei peri mitään appivanhemmiltaan. Tytär perii ja saa omaisuuteen omistusoikeuden ellei testamentista muuta johdu. Tyttären puolisolla on tähän tyttären perimään omaisuuteen avio-oikeus. Tämä realisoituu avioeron jälkeen tehtävässä omaisuuden osituksessa niin, että se puolisoista, joka on varakkaampi antaa tasinkona vähempivaraiselle omaisuutta niin, että omaisuussuhteet tasoittuvat. Tyttären ei tarvitse vedota mahdollisessa avioeroon liittyvässä osituksessa testamentin antamaan mahdollisuuteen avio-oikeudesta vapaasta omaisuudesta.
Tämän harkinnan voi jättää siihen hetkeen, jospa se silloin olisikin hyvin tarpeellinen.
Tytär elää nyt ajassa, jolloin avioero ei ole mitenkään mahdollinen, siitä mahdollisuudesta ei saa edes puhua. Entäpä palovakuutukset, kannaattaako niitäkään maksaa, tuskin se tulipalo meidän kohdalle osuu.

Avioehtosopimus

Jos perittävä on testamentissa sulkenut pois perillisen aviopuolison avio-oikeuden, voivat puolisot tekemällään keksinäisellä avioehtosopimuksella sopia, että mainittu omaisuus kuitenkin testamenttimääräyksestä huolimatta on avio-oikeuden alaista omasuutta heidän välisesssä osituksessa. Tällaisen avio-ehtosopimuksen voi tehdä sekä ennen kun perinnön edes saanut tai vasta sen jälkeen, niin kuin nyt on tilanne.

Siitä vain tekemään avioehtosopimus, jonka ainoa määräys on se, että puolison perintönä saama omaisuus on aina mahdollisista testamenttimääräyksistä huolimatta avio-oikeuden alaista.

lisää tasausta

Mikäli puolisosi on Sinua varakkaampi, voit samalla ehdottaa hänelle, että puollisosi tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi lahjoittaa osan omaisuuttaan Sinulle. Lahjakirjaan kannattaa samalla merkitä ehto, että lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjana saatuun omaisuuteen.

Kiitti

tyhjentävistä vastauksista

Ei avioehtosopimus

Mistähän vastauksen viisaus mahtaa olla peräisin? Avioliitto-oikeuden guru Aulis Aarnio ainakin on asiasta eri mieltä. (Aarnio-Helin: Suomen avioliitto-oikeus, Lakimiesliiton kustannus 1992, s. 124-126)

Aarnio katsoo, että kun AL 41 §:n 1 momentin mukaan puolisot voivat tehdä avio-oikeuden palauttavan avioehtosopimuksen tapauksessa, jossa avio-oikeus on suljettu pois AIKAISEMMALLA AVIOEHTOPIMUKSELLA, lainkohdasta voidaan tehdä vastakohtaisjohtopäätös, että vastaava menettely ei ole mahdollinen, jos avio-oikeus on poissuljettu TESTAMENTTIIN tai LAHJAKIRJAAN otetulla määräyksellä. Jälkikäteinen avioehto ei toisin sanoen voi kumota kolmannen antamaa rajoitusta. (Tämä pätee tietenkin myös ennen perinnänjättäjän kuolemaa tehtyyn avioehtoon, vaikkei Aarnio sitä mainitsekaan.)

Aarnio toteaa vielä, että puolisot voivat luonnollisesti keskinäisessä suhteessaan (inter partes) jättää avio-oikeutta rajoittavan määräyksen kokonaan tai osittain huomiotta. Tällöin testamentin- tai lahjansaaja antaa toiselle puolisolle "liikaa" tai saa tältä "liian vähän" tasinkoa, millä saattaa olla juridisia seuraamuksia.

Kolmannella henkilöllä voi olla intressiä vedota testamentissa tai lahjakirjassa tehtyyn avio-oikeuden poissuljentaan. Velkojat voivat toisen puolison konkurssissa vaatia osituksen peräyttämistä siten kuin AL 104 §:ssä säädetään.

Asia voi konkretisoitua myös PK 3 luvun tilanteessa, kun lapsettomana kuolleen puolison lesken pesää jaetaan kumpaisenkin puolison sukujen kesken. Avio-oikeuden poissuljentahan muuttaa suhdelukua, jossa omaisuus on jakotahojen kesken jaettava. Aarnio katsoo, että PK 3 luvussa mainittu perillinen voi vedota siihen, että puolisoiden jälkeenpäin tekemä, avio-oikeuden palauttava avioehto on tehoton häneen nähden. Perillinen voi toisin sanoen saada avioehdon estämättä lasketuksi jakosuhdeluvun siten kuin testamentti tai lahjakirja edellyttää. Vaatimuksen toteuttamiseksi riittää pesänjakajalle esitettävä asiaa koskeva väite.

Näin siis Aulis Aarnio ainakin mainitun teoksen vuodelta 1992 olevassa painoksessa. KKO:n ratkaisuakaan, joka tukisi nimimerkin toisenlaista käsitystä asiasta, en ole löytänyt.

Auktorisi

Auktorisi professori Aarnio on tietenkin arvostettu juristi, mutta enpä löytänyt tekstistäsi mitään oikeudellista perustetta, miksi sopimusvapaus asiassa olisi poissuljettu.

"Aarnio toteaa vielä, että puolisot voivat luonnollisesti keskinäisessä suhteessaan (inter partes) jättää avio-oikeutta rajoittavan määräyksen kokonaan tai osittain huomiotta."

Suorastaan merkillinen on edellä oleva argumentaatio. Jos puolisot voivat jättäää huomiotta avio-oikeutta rajaoittavan määräyksen omaisuutensa osituksessa, miksi he eivät voisi siitä tehdä sopimusta, jonka nojalla he tekevät saman asian. Vetoaminen avioliittolain 41 §:n sanamuotoon ei tätä nähdäkseni estä.

"Kolmannella henkilöllä voi olla intressiä vedota testamentissa tai lahjakirjassa tehtyyn avio-oikeuden poissuljentaan."

Kolmas osapuoli saa samalla tavalla kuin muistakin avioehtosopimuksista tiedon, kun se rekisteröidään tuomioistuimeen. Heidän itressinsä on siis suojattu.

AL 41.1

Ehkä se oikeudellinen perusta löytyy säädöksestä. Kysymys on siis avioliittolain 41 §:n 1 momentin säännöksen tulkinnasta. Aarnio on tulkinnut säännöstä siten, ettei lahjakirjassa tai testamentissa poistettua avio-oikeutta voida avioehtosopimuksella palauttaa.

"Avioliittolaki 13.6.1929/234

35 §

Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitäpaitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.

41 §

Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.

Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty."

Sallittakoon Aarniolle

Aarnio on tunnetusti yltiölegalistinen laintulkitsija. Sallittakoon se Aarniolle, mutta tervettä järkeäänkin saa laintulkinassa käyttää :)

Laintulkinnan riski

Sen, johtiko "terveen järjen" käyttäminen yksittäistapauksessa oikeaan laintulkintaan, ratkaisee sitten viime kädessä Korkein oikeus. Jos sopimuksen tekijä haluaa tämän riskin ottaa, niin mikäs siinä. Hänen olisi kuitenkin hyvä tietää riskin olemassa olo ennen sopimuksen tekemistä.

Aina riski

Laintulkinnassa on aina riski. En kuitenkaan mitenkään ymmärrä, miten tässä tapauksessa voisi päätyä inter partes pätemättömään avioehtosopimukseen, jos osapuolet haluavat mitätöidä lahjakirjassa/testamentissa olevan määräyksen avio-oikeuden vaikutuksesta. Aarniokin salli ko. varallisuuserän huomiotta jättämisen osituksessa.

Ettei vain olisi jäänne avioliittolain aikaisemmasta lahjoituskiellosta, jota ei lainsäätäjä ole huomannut korjata lakiteksistä, vaikka aviopuolisoiden sopimusvapautta laajensi tältä osin.

Vai oletko todella sitä mieltä, että lahjan/testamentin saaja, joka olisi mainitun avioehdon tehnyt voisikon sitten osituksessa sanoa, että "ähäkutti, olitpa tyhmä - avioehtomme on pätemätön."

Relikti vai ei?

"Vai oletko todella sitä mieltä, että lahjan/testamentin saaja, joka olisi mainitun avioehdon tehnyt voisikon sitten osituksessa sanoa, että "ähäkutti, olitpa tyhmä - avioehtomme on pätemätön."

En ole sitä mieltä; kyllä puolisoiden välinen avioehto minunkin mielestäni inter partes heitä sitoo. Kysymys onkin siitä, voiko ulkopuolinen taho (puolison perillinen tai velkoja) esittää vaatimusta siitä, että tällainen avioehto, joka olisi hänen etunsa vastainen, katsottaisiin siltä osin tehottomaksi kuin se rajoittaa hänen oikeuttaan lähtötilanteeseen verrattuna (lahjassa/testamentissa oleva saajan puolison avio-oikeuden pois sulkeva määräys).

Ehkä po. säännös ei olekaan relikti, jospa sen rationa voisikin olla lahjoittajan/testaattorin tahdon kunnioittaminen. Lahjoittaja/testaattori kun on saattanut ehdon avulla esimerkiksi pyrkiä omaisuutensa ("elämäntyönsä") säilyttämiseen omalla suvulla, tai vävyä/miniää kohtaan tuntemansa antipatian johdosta varmistumaan siitä, ettei tämä "pääsisi osingolle" hänen omaisuuteensa. Hän olisi vaihtoehtoisesti voinut tehdä lahjoituksen/testamentin toisin, esimerkiksi osoittaa lahjan lapsenlapsilleen tai testamentissaan määrätä toissijaissaajan, mutta ehkä hän on valinnut keinoksi ehdon sisällyttämisen oikeustoimeensa, kun on katsonut sen johtavan häntä tyydyttävään lopputulokseen.

Voipi olla

"jospa sen rationa voisikin olla lahjoittajan/testaattorin tahdon kunnioittaminen."

Tämä on jo parempi peruste. Silti siinä on se heikkous, että voihan lahjan/tastamentin saaja kuitenkin lahjoittaa (nykylain mukaan) vaikkapa puolet ko. omaisuudesta puolisolleen. Tästä on sitten kuitenkin lahjaveroseuraamus, mitä ilman olisi selvinnyt avioehdolla asian hoitamalla. Muutoin lopputulos olisi avioliiton purkautuessa sama.

Jos testamentin/lahjan antaja haluaa turvata omaisuuden suvullaan, tehköön vain käyttöoikeuden luovutuksen ja antakoon omistusoikeuden vaikka sukuseuralle (tai muulle luottamalleen taholle).

No, jokatapauksessa tämä on hyväksyttävä argumentti avio-oikeuden poissuljennan estävälle väitteellesi avioehtosopimuksella, vaikka ei olekaan täysin testamentintekijän/lahjoittajan tarkoitusta turvaava (koska puolisot saattavat disponoida siitä tämän tarkoituksen vastaisesti).

Lopputulos

Raati päätyi siis seuraavaan lopputulokseen testamentin ehdon johdosta.

Puolisot voivat tekemällään keksinäisellä avioehtosopimuksella sopia, että mainittu omaisuus kuitenkin testamenttimääräyksestä huolimatta on avio-oikeuden alaista omasuutta heidän välisesssä osituksessa. Tällaisen avio-ehtosopimuksen voi tehdä sekä ennen kun perinnön edes saanut tai vasta sen jälkeen, niin kuin nyt on tilanne.

Tämä avioehto ei kuitenkaan ole kolmatta osapuolta sitova, esim. puolison perillinen tai velkoja.

Keskinäisessä suhteessanne avioehtosopimuksenne on kuitenkin pätevä ja siten se "kumoaa" mainitun testamentin määräyksen puolison avio-oikeuden poissulkemisesta.

avioehtosopimus

Jotta avioehtosopimus tulisi päteväksi, tulee
se tehdä muotovaatimusten mukaisesti ja rekisteröidä viranomaisessa.
Tämä tarkoittaa? Malli?

rekisteröinti

eli käräjäoikeudelle vaan paperit?

Muoto

Avioehtosopimus edellyttää, että se tehdään kirjallisesti, päivättynä ja osapuolten allekirjoittamana. Lisäksi on oltava kaksi esteetöntä todistajaa, jotka kirjoittavat nimensä todistajina siihen (ei kuitenkaan yhtäaikaa läsnäolevina).

Lopuksi sopimus on toimitettava MAISTRAATTIIN rekisteröitäväksi.

kiitti

löysinkin jo jotain hyviä pohjia

Kävisikö näin

Me allekirjoittaneet aviopuolisot sovimme, että puolison perintönä saama omaisuus ja sen tuotto ovat aina mahdollisista testamenttimääräyksistä huolimatta avio-oikeuden alaista omaisuutta heidän välisessä osituksessa.

Avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

Mikolle

Mikolle on viesti alempana kohdassa " perintö uhattuna".

tämä

mikko ei ole sama Mikko
 /   /  /  / Vaikea tilanne?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta