OIKEAA ADVENTISMIA osa I

3. Moos. 24:8-9
8 Papin tulee
joka sapatti
asettaa leivät paikoilleen Herran eteen;
se on liittoon kuuluva ikuinen velvollisuus, joka israelilaisten on täytettävä.
9 Leivät kuuluvat Aaronille ja hänen jälkeläisilleen.
Heidän on syötävä ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat
erityisen pyhiä.
Ne on säädetty heidän ikuiseksi osuudekseen Herralle omistetuista tuliuhreista."

olin työtehtävissä Toivolinnan yhteiskoulussa, jonka Adventistit omistaa. Minua ja kahta kaveriani pyydettiin yhdessä heidän kanssa Toivonlinnan päärakennusta remontoimaan sisäpuolelta elokuussa taisi olla mainitun kuun puolivälissä jolloin alaoitimme työt sovittuamme tuntipalkan joka meitä tyydytti eli 30 mk tunti. Työskentelimme aina tuonne marraskuun alkuun saakka, eli noin 2,5 kuukautta. Palkka sovittiin niin, että se maksettaisiin 2viikon välein, ja ensimmäinen palkka maksettiinkin sopåimuksen mukaan 2 viikon jälkeen, mutta ei koko palkkaa jonka tuntimäärä olisi edellyttänyt. Sen jälkeen sovittiin, että "pomo" eli työtä johtava henkilö adventtiseurakunan työtekijän kanssa sovittiin, että hän tulee ainakin viikonloppuisin perjantaina, ja tuo meille palkka saatavamme, mutta valitettavasti näin ei käynyt, vaan saimme odottaa seuraavaan perjantaihin, jolloin hän sitten tuli käymään, mutta saimme vain osan palkastamme eli edellisen viikon osamme.

Olin tehnyt neljästä -viiteen viikkoa töitä, ja edelleen palkka asiani toimi kovin puutteellisesti, vaikka teimme ylituntejakin aika paljon, koska luotin ,että kirkkokunta joka julistaa olevansa Jumalan seurakunta, niin tottakai se myöskin toimii nimensä edyllyttämällä tavalla. Mutta ei, odotin jälleen perjantaina, että rakennusmestari joka johti työtä ja myöskin lupasi hoitaa palkkapuolen työntekijöilleen ei saapunut paikalle, olin tarkoituksessa tuona perjantaiiltana matkustaa perheeni luo kotia, ja siksi odotin palkkaani, mutta turhaan, kiivastuin tuosta teosta niin, että menin laitoksen konttoriin ja esitin asiani siellä virkailijalle, hän sanoi asia ei kuulu hänelle joten en voi auttaa, minä taas puoplestani sanoin, että en lähde ulos ennekuin rahaa tulee edes sen verran, että voin viedä perheelleni jotain hyvää mennessäni heitä katsomaan. Sitten hän sanoi tämä asia ei kuulu hänelle, sanoin itse sitten hänelle kuulu tai ei, mutta minun on nyt vain saatava rahaa palkkaani vastaan, koska asianomainen on laimin lyönyt velvollisuutensa. Vihdoin hän suostui antamaan 1000 mk. Mietin tuon tapahtuman jälkeen, että jatkanko lainkaan Toivonlinnassa työtäni.

Mutta päädyin sitten, että yritän koska kaikki olisi jäänyt kovin kesken, niin sitten jatkoin ja luotin, että kyllä he sitten loppuselvityksessä hoitavat tiliasiani kuntoon, mutta ei, koskaan viimeiset kaksiviikkoa palkastani eli 3000 markkaa jäi saamatta. Enkä tuota summaa viitsinyt oikeusteitse hakemaan, koska vaimoni on Adventisti, hän olisi pahoittanut määrätyistä syistä mielensä. Itselläni on ollut jotenkin sellainen kylmä tunne koko kirkkoyhteisöä kohtaan. työtoverini näki parhaaksi lopettaa jo parin-viikon jälkeen, mutta palkka jäi häneltäkin saamatta niin hän itse vakuutti.