Ote dosentti Bäckmanin puheesta Venäjän kirjailijaliiton juhlakokouksessa Kristus Vapahtajan Katedraalin juhlasalissa Moskovassa 5.12.2008:
"Olen onnellinen siitä, että Suomen kansa rakastaa uskollisesti venäläistä kirjallisuutta. Tämä on, kuten suomalaiset sanovat ”terve merkki” siitä, että näinä vihan ja ateismin aikoina, Harmagedonin kynnyksellä, kolmannen maailmansodan tullessa, meidän suomalainen sielumme on vielä pohjimmiltaan terve.
Me emme tietenkään voi tarkasti tietää, miksi suomalaiset rakastavat venäläistä kirjallisuutta. Mutta tietenkin se johtuu varmasti myös siitä, että Suomen historian parasta aikaa oli, kuten me suomalaiset itse sanomme, ”keisariaika”, eli se aika, kun Suomi ja sen valtiolliset instituutiot varsinaisesti luotiin. Kuten kirjoittaa kuuluisin ja arvostetuin suomalainen historioitsija Matti Klinge (suora lainaus): ”Suomi on kokonaan Aleksanteri I luomus”.
Kun eräissä muissa maissa sankarien muistomerkkejä hävitetään ja hautoja häpäistään, pyydän että älkää unohtako: meidän maassamme lukuisat venäläiset ja neuvostolaiset muistomerkit, kuten myös Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden muistomerkit, seisovat ikuisesti paikoillaan – Aleksanteri II keskellä Senaatintoria Helsingin vanhassa kaupungissa, lukuisat neuvostosotilaiden hautamuistomerkit ympäri Suomea; Helsingissä on jopa Lenin-puisto, jota joku aina silloin tällöin haluaa muuttaa joksikin muuksi, mutta jonka suomalaiset aina haluavat säilyttää ikuisesti."
Näin siis puhui Johan Bäckman, kiistelty ja rakastettu historioitsija, venäläisyyden suuri ymmärtäjä, Venäjän tuntojen tulkki Suomessa, maassa joka on vaarallisesti loitontumassa yhä kauemmaksi suomalaisuuden venäläisistä lähteistä, siis vieraantumassa itsestään, ja vähemmän aidosta halusta kuin ulkopuolisesta manipulaatiosta.
On tärkeä ymmärtää, että vaikka nyky-Suomi tahtoisi kuinka kuulua "länteen" ja "Eurooppaan", venäläisyys on ikuinen osa suomalaisuutta: Suomella on venäläinen sielu. Suomalainen tuntee alati viehtymystä venäläistä syvämietteisyyttä, kiehtovan salaperäistä venäläistä mieltä kohtaan. Venäläisyys kuuluu suomalaisuuteen; venäläisyys sisältää suomalaisuuden. Venäjä on pystynyt sulkemaan tajuntaansa ja alitajuntaansa ja samalla avaamaan koko maailmalle, mutta ennen kaikkea suomalaisille, niin alkuperäisen ortodoksisen kristinuskon, kolmannen Rooman historiallisen messianismin, mystisen idealismin ja metafysiikan kuin ihmiskunnan äärettömän edistyksenkin valtavat ajatukset. Venäjä, kaksoiskotka, on yhä aikaa länttä ja itää, Eurooppaa ja Aasiaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Koska venäläinen sielu on niin laaja, ja suomalaisille ylen rakas.
"Olen onnellinen siitä, että Suomen kansa rakastaa uskollisesti venäläistä kirjallisuutta. Tämä on, kuten suomalaiset sanovat ”terve merkki” siitä, että näinä vihan ja ateismin aikoina, Harmagedonin kynnyksellä, kolmannen maailmansodan tullessa, meidän suomalainen sielumme on vielä pohjimmiltaan terve.
Me emme tietenkään voi tarkasti tietää, miksi suomalaiset rakastavat venäläistä kirjallisuutta. Mutta tietenkin se johtuu varmasti myös siitä, että Suomen historian parasta aikaa oli, kuten me suomalaiset itse sanomme, ”keisariaika”, eli se aika, kun Suomi ja sen valtiolliset instituutiot varsinaisesti luotiin. Kuten kirjoittaa kuuluisin ja arvostetuin suomalainen historioitsija Matti Klinge (suora lainaus): ”Suomi on kokonaan Aleksanteri I luomus”.
Kun eräissä muissa maissa sankarien muistomerkkejä hävitetään ja hautoja häpäistään, pyydän että älkää unohtako: meidän maassamme lukuisat venäläiset ja neuvostolaiset muistomerkit, kuten myös Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden muistomerkit, seisovat ikuisesti paikoillaan – Aleksanteri II keskellä Senaatintoria Helsingin vanhassa kaupungissa, lukuisat neuvostosotilaiden hautamuistomerkit ympäri Suomea; Helsingissä on jopa Lenin-puisto, jota joku aina silloin tällöin haluaa muuttaa joksikin muuksi, mutta jonka suomalaiset aina haluavat säilyttää ikuisesti."
Näin siis puhui Johan Bäckman, kiistelty ja rakastettu historioitsija, venäläisyyden suuri ymmärtäjä, Venäjän tuntojen tulkki Suomessa, maassa joka on vaarallisesti loitontumassa yhä kauemmaksi suomalaisuuden venäläisistä lähteistä, siis vieraantumassa itsestään, ja vähemmän aidosta halusta kuin ulkopuolisesta manipulaatiosta.
On tärkeä ymmärtää, että vaikka nyky-Suomi tahtoisi kuinka kuulua "länteen" ja "Eurooppaan", venäläisyys on ikuinen osa suomalaisuutta: Suomella on venäläinen sielu. Suomalainen tuntee alati viehtymystä venäläistä syvämietteisyyttä, kiehtovan salaperäistä venäläistä mieltä kohtaan. Venäläisyys kuuluu suomalaisuuteen; venäläisyys sisältää suomalaisuuden. Venäjä on pystynyt sulkemaan tajuntaansa ja alitajuntaansa ja samalla avaamaan koko maailmalle, mutta ennen kaikkea suomalaisille, niin alkuperäisen ortodoksisen kristinuskon, kolmannen Rooman historiallisen messianismin, mystisen idealismin ja metafysiikan kuin ihmiskunnan äärettömän edistyksenkin valtavat ajatukset. Venäjä, kaksoiskotka, on yhä aikaa länttä ja itää, Eurooppaa ja Aasiaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Koska venäläinen sielu on niin laaja, ja suomalaisille ylen rakas.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Venäläinen sielu" on yksi rakennettu myytti muiden joukossa.
Kansakunnan toimintaa voidaan yrittää selittää jollakin ihmeellisellä "sielulla", joka hallitsee kokonaista kansakuntaa.
Sitenhän on toki helppo yrittää ymmärtää kunkin kansakunnan historiansa aikana tekemät rikokset, mutta mitään tieteellistä tai edes tunteellista näyttöä ei ole.
Miksi samat ihmiset eivät puhu "Saksalaisesta sielusta" tai "Kiinalaisesta sielusta" tai "USA:laisesta sielusta" jne. loputtomiin?
Pahan ja hyvän erottaminen olisi ollut ja on kansakunnan parhain ominaisuus.
Ne kansakunnan jäsenet, jotka ovat saaneet "tuta" pahasta ja yrittävät selittää jollakin "sielujutulla" koko homman parhainpäin kiusaajilleen. Ovat tyhmiä ja kansakunnan pettäjiä!
"Pahan ja hyvän erottaminen olisi ollut ja on kansakunnan parhain ominaisuus."
Koko Venäjän kulttuurihistoria on keskittynyt tämän kysymyksen ympärille, ja venäläiset ovat ajatelleet sitä syvällisemmin kuin kenties mikään toinen kansa. Dostojevski. Tolstoi. Bulgakov. Solzhenitsyn. Monet, monet muut venäläiset. Aina kysyvinä, epäilevinä, uskovina, julistavina, kärsivinä. Suomalaisilla on ollut valtava onni saada naapurikseen tämä suuri kansa, päästä sen salaisuuksista selville, ymmärtää venäläisiä, ja sitä kautta ymmärtää itseään. Kunpa jaksettaisiin jatkossakin ymmärtää.
"Ne kansakunnan jäsenet, jotka ovat saaneet "tuta" pahasta ja yrittävät selittää jollakin "sielujutulla" koko homman parhainpäin kiusaajilleen."
Missä hyvän ja pahan raja kulkee? Ei kansakuntien välillä. Ei ideologioiden välillä. Ei luokkien välillä. Ei edes sorrettujen, solvattujen ja sortajien, solvaajien, eikä edes uskontojen välillä. Raja kulkee uskon ja epäuskon välillä, ihmissielun sisällä. Tämän on lopulta paremmin kuin kukaan tajunnut venäläinen, joka on kärsinyt läpi koko eurooppalaisen hulluuden historian. Venäläinen sielu on palanut tulessa, laskeutunut kuiluihin, joista muut eurooppalaiset eivät tiedä mitään, mutta usko, toivo, rakkaus on yhä tallella. Venäläinen sielu elää, toisin kuin länsieurooppalainen sielu, joka on kuollut, tai amerikkalainen, jota ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Venäjä on ollut suurin hyvässä ja suurin pahassa.
Tämä vuosisata kuuluu Venäjälle. Siitä ei tule amerikkalaista, koska toinen amerikkalainen vuosisata merkitsisi kaiken loppua, toivon katoamista. Venäjällä on messiaaninen tehtävä maailmassa kun ihmiskunta luopuu materialismista, johon lännen mukaan historian piti päättyä. Nyky-Venäjän pahin vika on se, ettei se ole vielä tarpeeksi venäläinen.
Viestisi olisi sopinut 1:1 natsismin selitykseksi.
Älä nyt unohda ihannointisi keskellä tosiasioita.
Venäläiset ovat tehneet pesäeron kommunismiin, kuten saksalaiset ovat tehneet pesäeron natsismiin. Virolaiset sen sijaan eivät pysty tekemään eroa stalinismin ja venäläisten välillä, eivätkä toisaalta halua sanoutua irti Viron sodanaikaisesta fasismista ja virolaisten osallistumisesta Hitlerin rikoksiin.
on rakkaus demokratiaan, korkea moraali, vahva usko työntekoon ja oikeudenmukaisuuteen, venäläisillä näitä vastaavasti ei ole.
Venäläiset ovat yksilönä mukiin meneviä, mutta kansana vaarallisia!
" Kun eräissä muissa maissa sankarien muistomerkkejä hävitetään ja hautoja häpäistään, ...
Venäjäkö näyttää esimerkkiä?
Tai on näyttänyt ainakin tähän asti. Taivaanrannalle on kohoamassa tummia läntisiä pilviä. Mutta Suomen tie ei saa olla Viron tie. Suomen ja Venäjän ystävyyttä ei saa uhata mikään. Suomen ja Venäjän suhteiden ja keskinäisen luottamuksen vaarantaminen olisi rikos kumpaakin maata kohtaan.
Pelkkä ystävyyskään ei riitä. Venäjää pitää rakastaa, pyyteettömästi.
rakkaus oiken on?
" Pelkkä ystävyyskään ei riitä. Venäjää pitää rakastaa, pyyteettömästi. "
Entäpä venäläisten suhtautuminen suomalaisiin hautausmaihin?
Laittaisivatko siloseksi Suomen kalmistot jos siihen saisivat mahdollisuuden.
Tulemalle haudattiin aikoinaan 500 salmilaista sankarivainajaa, pääosa ortodokseja. Kun venäläiset valloittivat Salmin lopullisesti, he hautasivat omia vainajiaan tuhatkunta meikäläisten päälle. Mikä muu sivistysvaltio tekee näin?
Olisiko venäläinen sielu Stalinin puhdistuksissa kenties kuollut lopullisesti?
suomalainen on puoliksi ihminen ja puoliksi venäläinen. Suomen ruotsalaiset ovat vastaavasti ruotsalaisten ja suomalaisten sekoitus, eli vain neljännekseltään ihmisiä.
Kuulin itse hyvä määritelmän Venäläisen sielusta Petroskoissa.
Eli se kuuluu näin, kunniallisen itärooman purppuraviitan sisällä lymyää mongoolin pirullinen virne ....
Totuus on, että Venäjä on rakennettu Suomen sukuisten kansojen raunioille ja niistä on jäänyt pisara Suomalaisuutta Venäjän kansanluonteeseen, se sama pisara elää vielä Suomessakin ....
Suurvalta asemastaan huolimatta Venäjä on aina tuntenut alemmuutta muiden rinnalla ja vihannut toisia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että ns isovenäläinen kansa on sekakansa.
Isovenäläinen kansa syntyi eteläslaavien vaellettua pohjoiseen suomensukuisten kansojen asuinalueille. Näiden sekoituksesta syntyivät nykyiset venäläiset. Ja tämä on ihan historiallinen fakta, eikä mitään nationalistista hömppää. Jo neuvostoliittolaiset tutkijat julkaisivat tämän tiedon.
Tästä syystä venäläiset suhtautuvat epäluuloisesti ukrainalaisiin. Nämä kun ovat niitä "puhtaita" slaaveja.
Venäjän kansalliseen traumaan kuuluu myös valtion syntyhistoria, joka on siis nykyisen käsityksen mukaan idän "viikinkien" eli varjaagien käynnistämä. Rurik, joka ilmeisesti oli suomalaisbalttilainen (DNA selvitykset etc.) ja muut varjaagit (joihin siis kuului porukkaa nykyisen Ruotsin, Norjan, Suomen, Eestin, Latvian seuduilta) perustivat idän voimakkaimmat valtiot, koska slaavilaisperäinen väki ei siihen kyennyt. Hehän pyysivät Rurikia ja muita ruhtinaikseen.
Tätä ei Venäjällä kauhean mieluusti muistella.
Geenit läntisiä, ruotsalaisia, kieli itäistä, eksoottista.
Kansat ja kansakunnat ei paljon sitä mieti ovatko sekakansaa vai ei.
Kansojen alemmuudentunteet johtuvat muista seikoista ja röyhkeät diktaattorit, Stalin ja Hitler etunenässä, käyttivät vallanhimossaan näitä tuntoja hyväkseen.
Täytyy keskustelun aloittajalle vielä todeta, että paljon venäläisissä on suomalaisia luonteenpiirteitä.
Tarkoitan niitä venäläisiä jotka asuvat venäjän pohjoisilla havumetsäalueella,
näillä ikimuistoisilla ugrien erä ja kalavesillä:)
Tuo on kyllä valetta!!!
No mitäs uutta tuossa on?
Pohjois-venäläiset ovat lähinnä ukrainalaisten slaavilaistamia suomalais-ugrilaisia heimoja. Siihen kun sitten lasket vielä mongoli miehityksen päälle.
Venäläisetkin vapautui mongoli otteesta vain Mustan Surman takia. Se heikensi mongoleja aika paljon. Lisäksi sisäiset valtataistelut Kultaisessa ordassa kun taas Moskovan väestö alkoi kapinoida mongoli pääjohtajia vastaan.
Mongolit hävittivät kyllä Moskovan ja raiskasivat sen asukkaat mutta kuin Fenix-lintu Moskovo nousi ja kokosi itsensä.
Moskova oli Mongoli Imperiumin luomus. Siis kaupunki oli olemassa ennen mongoleja mutta mongolit toivat sinne väkivaltakulttuurin.
Mikä näkyi Suuren Pohjan Sodan aikana. Venäjä tuo Mongoli Imperiumin perillinen kukisti myös Puola-Liettuan. Venäjä jakoi sen saksalaisten hunnien kanssa.
Kyllä hunnit ja mongolit selvästi jättivät vaikutuksensa saksalaisiin vaikka hunnit hallitsivat nykyistä Saksan aluetta vain vähän yli sata vuotta.
"Jumalan ruoska" opetti saksalaisille miten ollaan kunnolla julmia. Ne saksalaiset tai "germaaniset heimot" jotka pääsivät hunni miehitystä karkuun kuten vandaalit seurasivat tarkasti Attilan toimia.
Vaikka Suomen sielu onkin nimenomaan suomalainen sielu.
Ruotsalaisia vaikutteita suomalaisuudessa ei ole. Jos jotain vähäistä jostain reunoilta löytyy, niin se on likaa ja saastaa, mitään hyvää ei ruotsalaisuudesta voi irrota.
Venäläisyys on kaunista henkisyyttä.
Venäläisyyden kauneus tuli erityisesti Neuvostoliiton aikana runsaasti esiin. 70 vuotta maailma sai nauttia herkkäsieluisista venäläisistä kommunistisista maailmanparantajista.