Tuli tässä vajaa viikossa kiskaistua maantieajoa reilut 250 kilometriä mittariin. Tulipahan samalla viimeinkin todettua Tunturi F600:n rajat lenkkikäytössä. Pyörän satulaa täytyy siirtää aavistus taaksepäin ajoasennon korjaamiseksi, lisäksi täytynee vaihtaa stemmi malliin, jossa on joko alaspäin suuntautunut asetuskulma tai sitten pidempään stemmiin. Tankoon hommaan triathlonkahvan ajomukavuuden lisäämiseksi.
Fitness-pyöränä Tunturi F600 on huippupakkaus. Ajo on ketterää, nopeaa ja pyörä tottelee nöyrästi kuskia niin kuin pitääkin. Itse asiassa oikeilla renkailla varustettuna pyörä kestää varsin hyvin jopa hiekkatietä. Kendan kumeilla ei kestänyt, mutta Shcwalben kumit kestävät hiekkatietä hyvin kunhan väistää isoimmat kivet.
Nyt kun ajamiseni on maantieajoa käytännössä 100%:sti, täytyy myöskin tehdä suunnitelmia F600.n kehittämiseksi eteenpäin. Tiagra-vaihdesarjan käytän loppuun, mutta sen tilalle hommaan täyden Dura-ace-sarjan, siis myös poljinkammet.
Hyvin pian hommattavaksi tulee myös levyjarrullinen kiekkosatsi leveämmillä renkailla, jolloin kiekot kumit voi vaihtaa hetkessä jos meinaa lähteä sellaiselle lenkille, että hiekkatietä on hieman enemmän matkasta, tai jos täytyy ajella polkuja pitkin matkan varrella.
Maantieajossa on oma viehätyksensä. Maastoon tekisi tietysti mieli päästä, mutta toisaalta asfaltilla saa päästellä ihan niin lujaa kuin itse haluaa. Nimenomaan kovavauhtinen meno tekee maantieajosta mukavan kokemuksen. Ja vaihtuvat maisemat maantieajossakin ihan mukavasti. Merkittävä ero maastoajoon nähden on se, että maastoajossa suunnittelin mihin menen (tietty laavu, tietyn järven ympäri tms..., maantieajossa ei sensijaan ole päämäärää koska asfaltilla ei juurikaan pääse mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan. Niinpä asfalttilenkit ovat vain lenkkejä, joilla on tarkoitus ajaa aina mahdollisimman kovaa tietty määrä kilometrejä. (Tarkoitan siis sitä, että asfalttitien päässä on harvemmin mitään mielenkiintoista nähtävää. Haluanko nähdä Nakkilan keskustan? Ehkä en kuitenkaan.)
Ahvenanmaalla on paljonkin mielenkiintoista nähtävää, useimpiin paikkoihin pääsee ihan asfalttitietä ainakin melko lähelle. Muuten etelä-Suomessa maantieajossa on vaikeaa keksiä mitään paikkaa minne mennä siksi, että perillä on jotain nähtävää. Voihan se tietysti olla, että kotiseututuntemukseni on vain huono ja nähtävää itse asiassa olisikin. Pitää ostaa jostain loppukesää varten kasa karttoja ja kotimaan matkailuoppaita.
Mutta jep, pidän asfalttiajosta. Enkä jää kaipaamaan edes käyrää tankoa. Fitness-pyöräänkin saa uuden otemahdollisuuden kun lisää triathlonkahvan.
Fitness-pyöränä Tunturi F600 on huippupakkaus. Ajo on ketterää, nopeaa ja pyörä tottelee nöyrästi kuskia niin kuin pitääkin. Itse asiassa oikeilla renkailla varustettuna pyörä kestää varsin hyvin jopa hiekkatietä. Kendan kumeilla ei kestänyt, mutta Shcwalben kumit kestävät hiekkatietä hyvin kunhan väistää isoimmat kivet.
Nyt kun ajamiseni on maantieajoa käytännössä 100%:sti, täytyy myöskin tehdä suunnitelmia F600.n kehittämiseksi eteenpäin. Tiagra-vaihdesarjan käytän loppuun, mutta sen tilalle hommaan täyden Dura-ace-sarjan, siis myös poljinkammet.
Hyvin pian hommattavaksi tulee myös levyjarrullinen kiekkosatsi leveämmillä renkailla, jolloin kiekot kumit voi vaihtaa hetkessä jos meinaa lähteä sellaiselle lenkille, että hiekkatietä on hieman enemmän matkasta, tai jos täytyy ajella polkuja pitkin matkan varrella.
Maantieajossa on oma viehätyksensä. Maastoon tekisi tietysti mieli päästä, mutta toisaalta asfaltilla saa päästellä ihan niin lujaa kuin itse haluaa. Nimenomaan kovavauhtinen meno tekee maantieajosta mukavan kokemuksen. Ja vaihtuvat maisemat maantieajossakin ihan mukavasti. Merkittävä ero maastoajoon nähden on se, että maastoajossa suunnittelin mihin menen (tietty laavu, tietyn järven ympäri tms..., maantieajossa ei sensijaan ole päämäärää koska asfaltilla ei juurikaan pääse mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan. Niinpä asfalttilenkit ovat vain lenkkejä, joilla on tarkoitus ajaa aina mahdollisimman kovaa tietty määrä kilometrejä. (Tarkoitan siis sitä, että asfalttitien päässä on harvemmin mitään mielenkiintoista nähtävää. Haluanko nähdä Nakkilan keskustan? Ehkä en kuitenkaan.)
Ahvenanmaalla on paljonkin mielenkiintoista nähtävää, useimpiin paikkoihin pääsee ihan asfalttitietä ainakin melko lähelle. Muuten etelä-Suomessa maantieajossa on vaikeaa keksiä mitään paikkaa minne mennä siksi, että perillä on jotain nähtävää. Voihan se tietysti olla, että kotiseututuntemukseni on vain huono ja nähtävää itse asiassa olisikin. Pitää ostaa jostain loppukesää varten kasa karttoja ja kotimaan matkailuoppaita.
Mutta jep, pidän asfalttiajosta. Enkä jää kaipaamaan edes käyrää tankoa. Fitness-pyöräänkin saa uuden otemahdollisuuden kun lisää triathlonkahvan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vituttaa kun ei pääse metsään rymyämään
Kirjoittanut: fillaristi mies-81 / 8.6.09 / klo 12:17
Se pistää vituttamaan oikein kestovitutuksena kun ei pääse kavereiden kanssa metsään harrastamaan maastopyöräilyä. Wanha Nakamuran romuni ei ole kelvannut maastoajoon enää puoleen vuoteen, sitten uuden hankkiminen kaatui työpaikan puutteeseen kunnes sain uuden duunin. Mutta perkele puoleen vuoteen en ole päässyt metsään kertaakaan, vaan olen aina joutunut vastaamaan kavereille, että ei ole pyörää millä lähteä.
Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyseinen pyörä on Nakamura ja sellaisena halpa markettipyörä, jonka runko ei tyydytä ulkonäöltään eikä ominaisuuksiltaan. Pyörässä on kiinni vanhat paskan Rock compin kiekot, joilla ei voi mennä metsään koska eivät ole Mavicit. Niin ikään pyörässä on aivan paska vanha syncin etupää ilman vaimennuspalikkaa, itse asiassa koko etupää on jumissakin, kun ei maksa vaivaa huoltaa moista romua. Pisteenä i:n päälle pyörässä on v-jarrut. En perkele vaihda enää kertaakaan jarrupaloja v-jarruihin, etenkin kun syövät silti kiekon pilalle. (takakiekko on mennyt pilalle nimenomaan v-jarrujen takia) Kyllä XC-maastopyörässä pitää olla levyjarrut ettei ole ihan bilteman tasoinen romu. Ylipäätään Nakamuralla on ikää yli 14 vuotta, joten sen runko on maastopäivänsä nähnyt jo kauan sitten.
Pian sitä taas pääsee metsään kun saan ostettua pyörän alle. Mutta joka päivä kun ei pääse metsään vituttaa ihan kympillä. Silti pidän siitä kiinni, että Nakamuralla ei voi mennä metsään koska kyse on niin vanhasta romusta.
Niin.. Nakamura oli ja huomaa OLI loppuun kulunut romu. Sen runko oli 90-luvun alusta, ja oli jo palvellut yli kolme kertaa käyttöikänsä verran. Runkoon ei siis enää juurikaan voinut luottaa, joten otin Nakamuran pois maastokäytöstä ja siirsin sen kaupunkipyöräksi. Nakamurassa vaan oli muitakin ongelmia. Vanhat rock compin kiekos olivat loppu, takavanne itse asiassa repesi auki ihan kaupunkiajossa. Etupää oli sekin loppu, myös ohjainlaakeri helisi. Takapakka ja ketjut olivat loppumassa, niiden vaihtaminen ei enää maksanut vaivaa, koska pyörä olisi vaatinut kalliin ja kannattamattoman remontin muutenkin, käytännössä uudelleenrakentamisen jossa vain runko olisi säilynyt. V-jarrut eivät ole enää tätä päivää maastopyörissä, joten en olisi enää vaihtanut edes jarrupaloja uusiin. Tein ainoan oikean päätöksen ja heitin Nakamuran metallinkeräykseen. Samalla säästyi monta sataa euroa rahaa joka muuten olisi mennyt Nakamuran korjailemiseen.
Ostan seuraavaksi maastopyöräksi Bianchi Mutt 6600:n, joka on tonnin paketti.
Uskottavuuteni ei kiinnosta pätkääkään. Kukaahan ei pakota sinuakaan uskomaan minua tai ketään muutakaan.
Ajelen nyt maantielenkkejä koska käytössäni on vain maantiepyörä. Maastoajeluun palaan kun saan jossain vaiheessa pyörän ostettua. Ongelma on se, että ei ole sijoittaa tonnia tonnin pyörään, eli pitäisi saada tonnin pyörä reilusti alle tonnilla. Sellainen tonnin paketti korkeintaan 600 euron hintaan olisi nykyhetken budjetilleni sopiva. Eli pitäisi löytää rankka alennustarjous. Tonnin säästäminen on pidempi projekti, koska rahaa tulee vähän. Tälläkin hetkellä olen työtön. Aion silti hommata tonnin pyörän koska tarvitsen sellaisen.
Haku
Hae tältä sivustolta:
| Laaja haku
Suomi24:n keskusteluissa on yli 45 744 000 viestiä | Kirjaudu sisään | Liity jäseneksi
Suomi24 etusivu > Keskustelu > Urheilu ja kuntoilu > Pyöräily
laitan pillit pussiin
Ole hyvä kirjaudu sisään lisätäksesi arvostelun | Arvostelu:
0
laitan pillit pussiin
Kirjoittanut: fillaristi mies-81 / 24.5.09 / klo 23:29
En olisi tätä uskonut kirjoittavani, mutta olen päättänyt lopettaa pyöräilyharrastuksen kokonaan. Viime päivien tapahtumat ovat johtaneet tähän lopputulokseen, mutta toisaalta olen ratkaisuun varsin tyytyväinen.
Tunturi Equillarin suhteen keskeneräinen kauppa kaatui siihen, että meni työpaikka alta, eli en pysty maksamaan pyörää. Samalla entinen maastopyöräni on loppuun ajettu eikä sen korjaaminen enää kannata rahallisesti eikä käytännössäkään. Kolmanneksi, ostamani Tunturi F600 menee nyt takaisin talvivarastoonsa koska yllättäen ei ole varaa huoltaa sitä. Tällä hetkellä minulla on tasan 0 pyörää käyttökelpoisena tai siten, että uskaltaisi ajaa pelkäämättä, että joku paikka pyörästä hajoaa ja pitäisi uusia.
Näissä olosuhteissa täytyy laittaa koko harrastus jäihin. Katson maastopyörän ostamista seuraavan kerran joskus muutaman vuoden päästä jos koskaan. Voi olla, että ei jatkossa kiinnosta enää.
Siihen en missään nimessä nöyrry, että harrastaisin pyöräilyä halvemmalla pyörällä. Maastoon ei voi mennä alle 1000-1500 euron pyörällä, eikä maantiellekään. Jostain periaatteesta täytyy ylpeyden takia pitää kiinni. Raha voi olla este, mutta ego ei anna myöten polkea halvemmilla pyörillä. Vain hifi kelpaa ja vain paras.
Hyvät jatkot kaikille palstan pyöräilijöille.
Niin.. tein tosiaan tuollaisen päätöksen, jonka sittemmin kumosin. Maastopyörän puute ei estä ajamasta maantiellä, kun kerran maantiepyörä löytyy tallista. Maastoharrastus on nyt jäissä siihen saakka, että saan hommattua maastopyörän. Juuri nyt rahatilanteeni ei salli maastopyörän hankkimista edes osamaksulla. Edelleenkin ostan kerralla kunnollisen pyörän. Maastopyörä maksaa 1000-1500 euroa, sen alle ei kannata suostua pyörää hankkimaan ellei kyseessä ole tonnin pyörä kunnon alennuksella. Ulkomailta tilattunahan saa 4000 euron pyörän alle tonnillakin, kun ei ole suomen veroja mukana hinnassa.
Olishan se kiva hankkia maantiepyörä mutta rahatilanteen takia ajelen maantieajoa trekin hybridillä. Lenkkien pituudet vaihtelee 30-60km välillä, pisin matka ollut n. 180km. Eihän tuo mikään nopea ole mutta keskinopeus ollut n. 28km/h joka tuolla pyörällä on ollut itselleni ihan ok. vauhtia syö jonkin verran etuhaarukan jousitus joka on aivan turha systeemi. Täällä etelä-savossa riittää ihan siistejä maisemia maantielenkeillä ja tietkin ovat melko hyvässä kunnossa. vaihtelua löytyy myös paljon, on tasaista tai oikein mäkistä tietä. Paras on vihantasalmesta kun lähtee mäntyharjun keskustan suuntaan uutta tietä, tällöin tulee lähes 10km melkein pelkkää nousua.
Ne on eri ihmiset, jotka ajelee ja erikseen nämä, jotka kirjoittelevat netissä että pistäis ajella mutta kun ei oo rahaa/aikaa/fillaria/reittejä/mitävaan millä voi selittää...
Itselleni ainakin pyöräily on ajanvietettä, kuntoilua ja paikasta toiseen siirtymistä. Siihen käy ihan hyvin halvempikin pyörä. Kalliimmista ei kannata haaveilla, koska silloin ajaminen jäisi ja pitäisi alkaa keskittyä pyörän osien päivittämiseen tai turhien "ylläpitohuoltojen" tekemiseen. En edes pese pyörääni joka lenkin jälkeen, ja hyvin se on palvellut jo yli 10 vuotta.
Toki ketjuja ja rattaita pitää vaihtaa kun ne on poljettu loppuun, mutta siihen riittää *paljon* pienempi raha kuin tuohon haluan-aina-parhaan-mahdollisen -pelleilyyn. Ja kilometrit kertyvät, viestimäärät eivät niinkään.
Just samaa mieltä kanssasi.
Uskon hyvin, että vimpanpäälle varustetulla pyörällä on mukavampi ajella ja tyyppi, joka todella polkee paljon vaatiikin peliltään ominaisuuksia, joita saa rahalla.
Mutta, jos esim.omasta rahatilanteestaan huolimatta tyypin ego? ei mahdu alle 1500 egen fillarin satulaan tai ettei uusia ketjuja saa alle 100:lla niin kyllä se tyhmästä kuullostaa, että se hintalappu on turhan tärkee varuste. Ja sit sama tyyppi haukkuu tavallisia polkijoita halpoine alle tonnin pyörineen .
kalustosta kiinni. Jokaisella on oma budjetti ja haluan kunnioittaa jokaisen pyörää osasarjoihin tai runkomateriaaleihin katsomatta. Jos haluaa käyttää enemmän rahaa niin mikäs siinä. Mutta en voi hyväksyä, että joku haukkuu kuraksi toisten pyöriä. Hyi hyi pojat!