Uskomattoman maastokelpoinen, erinomainen viistopanssari, tehokas tykki ja ennenkaikkea on mainittava rohkeat neuvostoliittolaiset panssarisotilaat.
Muistakaa mitä tapahtui Kannaksella 1944. Silloin Suomen armeija sai niin kovan iskun ettei ole näköjään vieläkään siitä toipunut, ja sen antoivat meille puna-armeijan panssarijoukot.
Muistakaa mitä tapahtui Kannaksella 1944. Silloin Suomen armeija sai niin kovan iskun ettei ole näköjään vieläkään siitä toipunut, ja sen antoivat meille puna-armeijan panssarijoukot.
Vastaukset 39
Vanhimmat
EI SIINÄ MEIKÄLÄISILLÄ OLLUT PALJOA SANANSIJAA KUN PUNAINEN HÖYRYJYRÄ MURSKASI KAIKEN ALLEEN!
TIETYSTI OLISIT VOINUT MAINITA MYÖS PUNA-ARMEIJAN JALKAVÄEN, JOKA HYÖKKÄSI KUOLEMAA HALVEKSIEN JA TAPPIOISTA PIITTAAMATTA ETEENPÄIN!
HYVÄ KIRJOITUS!
HAHA! :D
"on mainittava rohkeat neuvostoliittolaiset panssarisotilaat"
Nuo samaiset urhot jättivät Portinhoikan-Juustilan välillä JOPA vaununsa käyntiin ja pötkivät pakoon.
25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa
Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.
Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.
Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)
Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.
S. 369
25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:
"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."
Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!
Aiheesta lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3110706/flat
Lehväslaihon Reiskasta hieman juttua:
http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/lehvaslaiho.htm
Lehväslaiho osallistui 22-vuotiaana kersanttina Tali-Ihantala taisteluihin T-34- panssarivaunun eli ”Sotkan” ampujana. Kannaksella Juustilankankaan pohjoispäässä hän tuhosi 25.6.1944 päivässä viisi vihollisen tankkia.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4011042/flat
Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana. Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna.
Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!
Se onkin tosin ainoa kirja hänen tuotannostaan jonka olen lukenut ja joka minulla on hyllyssäni, muita en huoli. WSOY:n meriittilistalla olevaa merkintää
>>T 34/38 "Sotkat">Nuo taistelut kokeneita panssariveteraaneja on elossa vain harvoja. Ainakin kaksi heistä, Olavi Taponen ja kirjailijanakin tunnettu Reino Lehväslaiho, olivat mukana Parolannummen filmauksissa. Heidän kokemuksena Tali-Ihantalan taisteluista on filmillä, osin miltei sanasta sanaan.
Lehväslaiho osallistui 22-vuotiaana kersanttina Tali-Ihantala taisteluihin T-34- panssarivaunun eli ”Sotkan” ampujana. Kannaksella Juustilankankaan pohjoispäässä hän tuhosi 25.6.1944 päivässä viisi vihollisen tankkia.
– Eloon jääminen edellytti tarkkuutta ja nopeutta, ohilaukkauksiin ei ollut varaa. Kun kaksi tankkia ampuu toisiaan, vain nopein yleensä selvisi. Taistelupäivinä satoi rankasti, mutta pahinta ampujan kannalta oli ajoittain sankka savu. Kaksi vaunua ammuin osin savun lävitse, kun muut antoivat suunnan.
Lehväslaiho haavoittui, kun tankin ammukset loppuivat ja miehistö joutui taistelemaan käsiaseilla.
Vaununsa ulkopuolelle päätynyt Lehvälaiho pääsi turvaan, kun omat miehet saivat hänet kannetuksi pois.
EI HÄNEN ROMAANEISSAAN OLE MITÄÄN AUTENTTISUUTTA! PUNAINEN TYKISTÖ MURSKASI ASEMAMME KESÄLLÄ 1944 JA SEN JÄLKEEN LÄHTI NEUVOSTOPANSSARIT JA PUNA-ARMEIJAN JALKAVÄKI RYNNÄKKÖÖN!
SUOMEN ARMEIJA PERÄÄNTYI PAKOKAUHUN VALLASSA! NÄIN OVAT KERTONEET SUOMALAISET SOTAVETERAANIT ITSE!
ETTÄ TURHA TULLA VALEHTELEMAAN!
HAHA! :D
Kannaksella alkumenestyksen jälkeen. Niitä tuhottiin ainakin 500 ja vaurioitettiin laskematon määrä. Loppuja ruvettiin kuskaamaan pois 15.7. alkaen.
Ihantalassa 30. KaAK hyökkäsi rajusti 3.-4.7. Sen tappiot olivat niin suuret, että se vedettiin pois taistelusta ja siirrettiin muille rintamille. Myöskään panssareita ei sen jälkeen juuri näkynyt. Jo pelkkä havainto panssarinkauhujen ( huom ei panssarikauhu vaan panssariNkauhu) ja -nyrkkien käytöstä sai ne perääntymään. Myös ilmapommitukset tekivät selvää jälkeä.
Oli puna-armeijan jalkaväki kuinka urhoollista tahansa, se kärsi noin 125 000 miehne tappiot yksin Kannaksella eli menetti täysin hyökkäyskykynsä ja -halunsa. Suomalaisten puolustusaseman havaitessaan se yleensä pysähtyi ja odotti tykistön, panssareiden ja ilmavoimien avaavan tien. Se ei juuri onnistunut varsinkaan 25.6. jälkeen.
"14.7. kaikki muuttui. Sinä päivänä laskettiin lähes 400 vauunua täysin kuormattuna ja useita kymmeniä miehistönkuljetusvaunuja matkalla Leningradiin."
Esa Anttala Päämajan kaukopartio, (1961 5. painos) Siinä on hyvä kuvaus tuosta rautatieliikenteestä:
Suurhyökkäyksen pyörteissä ahtaalla Kannaksella, sivut 137-205
s. 151 alkaa kerronta kuljetusjunista.
-Juhannuspäivän jälkeen oltiin uudessa paikassa ja seuraavana päivänä junat oli täynnä tavaraa kohti Viipuria...
s. 153-154 "Liikenne oli tavattoman vilkasta ja junia kulki jatkuvasti Viipurin suuntaan. - Saimme laskea rauhassa panssarivaunujen lukumäärän, tykit ja jopa tykkien kalipeerinkin. Mutta tämä vain avovaunuista. Onneksi niissä kuljetettiin raskaita aseita.
(Luultavasti?) jo seuraavana päivänä sitten olikin jo näin:
s.155 Sinä yönä alkoi kulkea myös pitkiä sairasjunia Leningradiin - täynnä haavoittuneita.
Sitten ollaankin jo heinäkuun puolivälissä:
s. 169 Veturi tuli näkyviin ja ensimäiset vaunut samoin: avovaunuja. Kaikki vaunut olivat avovaunuja. Mitä kummaa? Kaikki vaunut on lastattu täyteen tykkejä - panssarivaunuja - autoja - ilmatorjuntatykkejä ka -konekiväärejä. Joku on tullut hulluksi.Viipuriinhan niitä piti viedä! ... Ja tuskin oli tämän junan ääni lakannut kuulumasta, kun kaukana kohahteli taas höyryveturin puuskutus ylämäessä. Raskas oli tämäkin juna, niinpä sitä veti kaksi veturia. Samaa lastia... Leningradiin.
Mäkelä Jukka L. Salaista palapeliä - Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta, WSOY, 1964, 270 s.
Sivulla 81-82 kerrotaan partion vaiheista Perkjärven radan varrella ja tarkka päivämäärä kuinka 14.7. kaikki muuttui. Sinä päivänä laskettiin lähes 400 vauunua täysin kuormattuna ja useita kymmeniä miehistönkuljetusvaunuja matkalla Leningradiin. Sama jatkui seuraavina päivinäkin jopa 200 vaunun tavaravaunumäärillä ja kymmenillä miehistönkuljetusvaunuilla.
Kyse on samasta partiosta, josta Esa Anttalan Päämajan kaukopartio -kirjakin kertoo. Samoin se kuinka 2 miehinen partio toi heille kävellen läpi linjojen lisää paristoja. Tuokin mainitaan molemmissa kirjoissa.
Sivulla 252 kerrotaan edelleenkin kuinka 14.7.1944 Perkjärven radan kautta alettiin kuljettaa kalustoa Leningradiin päin.
Sotka oli todella paras panssari viime sotien aikana!
Teknillesimpiäkin oli jotka oli paremmin varustetuja kuten saksan tiger ja king tiger vaunut mutta ne kaatuivat pikkuvikoijen tullessa ja niitä tuli usein !
T-34 oli tyydyttävä tankki vasta kun T-34(5 malli ilmaantui vuonna 1944. Sitä aiaksemmin torni oli niin pieni että vaunun komentajan piti toimia radistina (jos radio löytyi) sekä lataajana. Ennen tuota T-34/85 mallia ainoastaan johtovaunuissa oli radio ja komentaja viestitti muille tankeille lippujen avulla mitä tehdä.
Radioiden puute oli se syy miksi sakut pieksivät T-34 panssarit huonommilla Panzer III panssareillaan.
"ennenkaikkea on mainittava rohkeat neuvostoliittolaiset panssarisotilaat. "
Rohkea piti ollakin kun tiesi millaista apinoiden komennettava oli.
Pakkohan niiden oli olla rohkeita kun komissaarit oli naganit kourassaan, heidän takanaan ja uhkasivat ampua kaikki pakenijat...
Hyvä panssari se oli eikä varmasti miehiä voi moittia.
Mutta ei ole hevosta, jolle ei ajajaa löydy. Niin se vain on. Sotilasteknologia jatkaa kehittymistään maailman tappiin. Toivottavasti me, Misi, emme näe, mihin se päättyy. Ei ole hyvä ihannoida panssareita ja sotaa.
En lähde kieltämään T-34:n tehokkuutta kentällä, mutta parhaaksi sitä en ala väittämään.
Se kärsi epäergonomisista ja ahtaista miehistön tiloista, huonoista taktisista sijoittamisista, kahden miehen tornista ja, kuten mainittu, radioiden puutteesta. Kun komentaja joutui toimimaan myös ampujana, se karsi vaunun tehokkuutta.
Parhaaksi väitän saksalaista Sturmgeschütz III rynnäkkötykkiä eli suomen rakasta Sturmia.
Matala profiili teki siitä vaikeasti huomattavan maastossa, kevyt Panzer III alusta ja staattinen torni tekivät siitä halvan ja (tankiksi) vikkelän ajoneuvon ja viimeiseksi 75mm StuK 40 kanuuna teki siitä erittäin vaarallisen panssarin tuhoajan.
Ominaisuuksiensa hyödyntämisen ansiosta vaunutyyppi pitää hallussaan 20 000 tuhotun vihollispanssarin ennätystä.
Suomalaiset onnistuivat tuhoamaan Sturmeilla 87 vihollispanssaria menetettyään vain 8 (joista jotkin jouduttiin itse tuhoamaan, etteivät ne joutuisi vihollisen käsiin)
"Matala profiili teki siitä vaikeasti huomattavan maastossa, kevyt Panzer III alusta ja staattinen torni tekivät siitä halvan ja (tankiksi) vikkelän ajoneuvon ja viimeiseksi 75mm StuK 40 kanuuna teki siitä erittäin vaarallisen panssarin tuhoajan."
Mielenkiintoista miten erilainen käsitys saksalaisilla itsellään oli näistä samaisista Stugin ominaisuuksista. Panssarijoukkojen tarkastaja Guderianin mukaan Stug III/IV ei esiintynyt edukseen esmes Normandiassa verrattuna normaaliin nelospanssariin. Syynä oli muistaakseni juuri tornin puuttuminen ja liian matala profiili, jotka hankaloittivat tykin kohdistamista suljetussa maastossa.
"tekivät siitä halvan"
StuG III oli vain n. 30% halvempi kuin varsin erinomainen Panther. Eli hinnassa ei todellakaan ole niin suurta eroa, kuin yleisesti luullaan.
Samalla rahalla sai 2kpl Panthereita tai 3kpl Stug III.
Suurin plussa oli se että ei tarvittu vaikeasti saatavia kuulalaakereita
suurin plussa oli se, ettei runsaita panzer III-tuotantolinjoja tarvinnut juurikaan muokata stug III:n valmistusta varten; molemmat kun käytti samaa vaunurunkoa perustanaan.
Mitäpä siinä. Sotkaa tuhottiin huonolla saksalaisella kalustolla kuin patarautaa.
karmeinta paskaa ikinä.
T34 oli hyvä, muuta vähän hutiloitu. Sakut parantelivat sitä, ja syntyi PzKmpfw V "Panther" Panther oli täydellinen, mutta tuotantoa ei saatu kunnolla käyntiin missään vaiheessa.
Ja Saksan panssarimiehistöt vasta kovia poikia olivatkin
"Sakut parantelivat sitä, ja syntyi PzKmpfw V "Panther" Panther oli täydellinen, mutta tuotantoa ei saatu kunnolla käyntiin missään vaiheessa."
Ei läheskään niin täydellinen kuin mitä toivottiin. Voimansiirron heikkouksista ei päästy eroon sodan aikana.
"Ja Saksan panssarimiehistöt vasta kovia poikia olivatkin "
Paremminkin Pantterit olivat kovia miehistöilleen. Suurimpia ongelmia oli pätevien miehistöjen kouluttaminen niihin vaunuihin pitkälti kiitos polttoaineteollisuuden romahtamisen.
Ajattele, kuinka jenkit pelasti ryski!t
Ja tästä huolimatta panther sai loistoarvosanan tankki vs tankki tilabteissa. tosin ei siinä miehistöltä paljoa kyselty. katottiin tilastoja
"tosin ei siinä miehistöltä paljoa kyselty. katottiin tilastoja "
Niinpä hyvinkin. Ainoastaan osoittaa kuinka teoreettinen suorituskyky ei välttämättä toteudu käytännössä...
Me 210 oli hyvä esimerkki myös
Taas kerran keskustelun avaus, joka on pohjustettu yksin wikipedia väitteillä.
Muistuttaisin että siellä wikipedia T34:ää käsittelevässä artikkelissakin kyllä mainitaan että masiina oli paras, mikäli otetaan huomioon vehkeen huokeus ja korkeat valmistusmäärät suhtetutettuna muiden virityksiin.
Jagdpanther on paras, hävisi vain tuotantomäärässä pommitusten takia.(ei jagdpanzer vaan panther)
Potentiaalia siinä kyllä oli, mutta ne valmistuneetkin vaunut kärsivät voimansiirron vioista, mikä luonnollisesti rajoitti käyttökelpoisuutta.
Puolustuskäytössä se ei ollut niin tärkeää
Kiinteätornisen vaunun ollessa kyseessä se oli erittäin hankala ongelma. Jopa vielä isommassa määrässä kuin normaalilla Pantterilla.
Ei se tykkitornikaan mainittavan nopeasti kääntynyt ilman moottoria
Mutta parempi idea kuin käännellä pahasti etupainoista vaunua...
Wikipedian artikkeli ei mainitse etupainosta mitään. Valaise minua
Ominaisuus on ilmeinen jos katsot myöhemmän sukupolven pst-vaunujen ulkomuotoa. Painopiste sijoittuu eteen.
Englanninkielisen wikipedian mukaan vaunun mekaaniset ongelmat olivat saksalaisten mittapuulla varsin pienet(esim. kuningastiikeriin vertattuna). päivitettyjen jousituksen ja rungon vuoks. i ja sivuprofiilista päätellen paino ei sijoitu liikaa eteen. eli voimansiirto-ongelmat olivat kohtuullisen harvinaisia
Ja wikin artikkeli sisältää ansaitusti korjaushuomautuksen. Siinä esitetään mm. että vaunu palveli pääosin itärintamalla vaikka tosiasiassa tilanne oli juuri päinvastoin. J-pantterien välityskoneistoja muuten todellakin parannettiin tai ainakin yritettiin parantaa tuotannon aikana, mutta se ei ratkaissut ongelmaa vaan helpotti sitä.
"ja sivuprofiilista päätellen paino ei sijoitu liikaa eteen. eli voimansiirto-ongelmat olivat kohtuullisen harvinaisia "
Etupainoisuus oli ongelma kaikissa näissä vaunuissa ja erityisesti pitkän tykin ja raskaan keulapanssarin omaavissa kuten juuri J-pantterissa.
Luulisi moottorin tasaavan edes vähän tasapainoa. omissa lähteissäni mainitaan etupaino ongelmat vain jagdpanzer IVssä. miksiköhän
Epäilemättä "vähän" niin olikin. On hyvä pitää mielessä, että ongelmat näiden vaunujen kanssa olivat tulosta useista tekijöistä.
Tarkoitettu vastineeksi Pantherille ja King Tigerille.
http://www.youtube.com/watch?v=fFn1S5Erm64
Sotkaa napsittiin kyllä runsaasti.
Ja huomioitavaa on myös se, että osa Sotkista lensi aikoinaan taivaan tuuliin yllättävänkin helposti.
Joko kyseessä oli "Suuren ja mahtavan" laaduntarkkailun pettäminen tai osa Sotkista tehtiin tarkoituksella hieman halvemmista aineksista, jotta valmistusmäärät saatiin suuriksi.
Ps. Muuten olen sitä mieltä, että Suomen itäpuolelta ei ole tullut ikinä mitään muuta hyvää kuin auringonnousu.
ehottomasti numero uunooooo.
kai tajuatte saksan panzerien ja sturmin eron ja erilaisen käyttö tarkoituksen.
kuningas tiikeri oli aikansa T-rex mutta huonoa oli tosiaan että sen tykillä ei voinut ampua liikkeessä, ja voiman siirto.
venäjällä oli taisteluohje sääntö että panssari vaunuja käytetään jalkaväen tuhoamiseen eikä niinkään psv vs. psv.
psv:t tuhottiin tykistöllä ja krh:lla.
joo kyllä se kurski oli joo.